-Voisit tulla mukaani-
Viimein Jonin perhe saapui. Joni tunsi olonsa helpottuneeksi; vain kolme päivää ja hän pääsisi kotiin! Toki hänellä oli ollut hauskaa, mutta häntä jokseenkin ärsytti se, miten mies jaksoi yrittää saada hänet harrastamaan seksiä kanssaan. Yksinkertaisesti Chris halusi työntää kalunsa HÄNEN peppuunsa, toisin päin ei tuntunut tulevan kysymykseenkään. Se ärsytti Jonia entisestään, lyhyen ajan sisällä kaikki kolme miestä olivat halunneet hänet siten; bottomina. Miksi?
Sinä iltapäivänä he istuivat olohuoneessa katsellen elokuvaa. Suvi nojasi Adamia vasten, Chris istui heidän vieressään, Joni Ninan vieressä ja Sami lattialla. Kun Joni kuuli lähestyvän auton äänen, hän tiesi heidän tulevan, jo ennen kuin Merja huusi;
”He ovat täällä!”
Sami, joka oli odottanut Jonin veljiä, hyppäsi ylös välittömästi ja juoksi kohti eteistä. Joni katsoi pojan perään epävarmana. Osa hänestä halusi isän tietävän, että hän oli yhä vihainen, toinen osa halusi mennä ja tervehtiä heitä, Joni ei kuitenkaan ikinä olisi myöntänyt kellekään että oli ikävöinyt perhettään, sehän oli aika lapsellista? Ja hän oli kuitenkin jo aikuinen! Hän kuuli etuoven käyvän, kuuli heidän äänensä. Joni vilkaisi kohti Chrisiä ja näki miehen katsovan takaisin.
Joni nousi, katsoi poispäin Chrisistä ja suuntasi kohti eteistä. Hän pysähtyi oviaukkoon ja katsoi perhettään. Isä jutteli iloisena veljelleen, kaksoset riuhtoivat paksuja päällysvaatteitaan Samin odottaessa jokseenkin kärsimättömästi vieressä, jotta voisi näyttää serkuilleen uuden hienon pelin, jonka oli saanut. Katja oli polvillaan lattialla auttamassa Siniä riisuutumaan.
Joni kallisti päätään, hän tunsi olonsa jotenkin ulkopuoliseksi katsoessaan heitä, kuin ei kuuluisi joukkoon, ylimääräinen ja… Joni ei oikein osannut selittää sitä, ehkä hän oli mustasukkainen? Oliko se paha tuntea niin? Oliko lapsellista toivoa, oman äitinsä läsnäoloa? Hän huomasi usein ajattelevansa äitiään, millainen tämä olisi nyt ja millainen hänestä itsestään olisi tullut? Olisiko hän erilainen? Hänen muistonsa äidistä olivat katkonaisia ja harvoja, hetkiä siellä täällä; äiti oli hymyillyt ja nauranut usein. Joni muisti tämän liikkuneen talossa laulaen jotain vanhaa sävelmää, tanssien, äiti oli pitänyt häntä sylissään ja tanssinut. Hän muisti kuinka äiti oli istunut peilipöydän ääressä meikkaamassa, katsonut häneen peilin kautta ja hymyillyt; he olivat lähdössä ravintolaan. Joni muisti äidin pukeneen hänet, kammanneen hänen hiuksensa; ’komea pikku mieheni’ äiti oli sanonut, pidellyt hänen kättään kun he olivat kävelleet.
“Missä Joni on?” Hän kuuli isän kysyvän ja havahtui ajatuksistaan.
”Hei…” Joni mutisi ja kun heidän katseensa kohtasivat, isä loi häneen uteliaan katseen ja epävarman hymyn.
”Enkö saa halausta?” Isä kysyi ja kurotti käsivarsiaan häntä kohti. Joni tunsi olonsa typeräksi, halusi sanoa jotain terävää takaisin; pikkulapset halasivat vanhempiaan, mutta… Lopulta hän kohotti harteitaan, lähestyi isää ja halasi lyhyen miehekkäästi, ennen kuin astui taaksepäin. ”Onko sinulla ollut hauskaa täällä?” Isä kysyi ja jälleen Joni kohautti harteitaan.
”Ihan ok-” Joni päätti vastata hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Voin tulla kotiin teidän kanssa, eikö niin?” Hän kysyi sitten toiveikkaana. ”Lupasin Dimalle, että me…” Joni aloitti, mutta isä keskeytti.
”Jutellaan tästä myöhemmin, Joni, okei? On ollut pitkä ajomatka.”
”Isä, me mennään pelaamaan!” Kaksoset huusivat ja odottamatta vastausta, kolme poikaa juoksi yläkertaan.
“Joni, Joni, uusi pinta, katso!” Sini nyki hänen farkkujensa kangasta ja katsoi ylös näyttäen hänelle barbia joka oli puettu prinsessaksi. Joni hymyili.
”Se on kaunis”, hän sanoi nostaessaan pikkusiskonsa syliinsä. ”Mutta sinä olet kauniimpi.”
Katja virnisti ja tuli lähemmäksi. ”Hyvä nähdä sinua Joni, näytät hyvälle.”
”Kiitos.”
”Sini ikävöi sinua.”
”Joni, kotiin?” Tyttö kysyi katsoen häneen suurilla sinisillä silmillään.
”Toivottavasti”, Joni vastasi. ”Oli minullakin ikävä sinua.”
”Kahvi on valmista, siirrytäänkö ruokailuhuoneeseen?” Merja ehdotti. ”Joni, käytkö kysymässä Suvilta ja pojilta, jos he haluaisivat kahvia myös?”
”Okei”, Joni nyökkäsi ja kantaen yhä pikkusisartaan sylissään, hän käveli takaisin olohuoneeseen.
10 minuuttia myöhemmin, he kaikki istuivat olohuoneessa kahvipöydän ympärillä, kaikki paitsi nuorimmat pojat, jotka olivat liian malttamattomia jättämään leikkinsä kesken. Joni siemaili kahviaan hitaasti aavistuksen huvittuneena siitä, miten innostuneena isä jutteli Adamin ja Chrisin kanssa, kysellen Kanadasta; mitä paikkoja he suosittelivat nähtäväksi, jos he perheen kesken matkustaisivat maahan. Adam oli Chrisiä puheliaampi, joka satunnaisesti vilkaisi Joniin ja hymyili hienovaraisesti, huomatessaan kuinka vaikeaa Jonin oli pitää pokkaa.
Setä alkoi lopulta kehua, kuinka hyvin nuoret tuntuivat tulevan toimeen ja mies kehui myös Jonin käytöstä. Isä hymyili tyytyväisenä saaden Jonin entistä luottavaisemmaksi, että pääsisi takaisin kotiin.
Kahvin jälkeen Joni päätti mennä ulos pienelle kävelylle. Kylmä päivä oli kääntynyt jo iltaan. Joni työnsi kädet taskuihinsa ja katsoi kohti kirkasta tähtitaivasta.
“Hei”, Hän kuuli tutun äänen takanaan ja kääntyi nähdäkseen Chrisin. Joni hymyili ja jatkoi hitaasti kulkuaan kohti metsää. ”Helvetin kylmä täällä.” Chris kommentoi ja sytytti tupakan.
”Niin on, olisi ihanaa olla jossain lämpimässä… hm… Kalifornia… Havaiji”, Joni listasi unelmoivaan sävyyn.
”Älä edes sano.” Chris huokaisi ja nosti takkinsa kauluksia.
“Huomenna on jouluaatto, oletko ollut kiltti poika Chris? Mitä luulet? Tuoko pukki lahjoja?” Joni kiusoitteli.
“En tiedä, sano sinä; olenko ollut tarpeeksi kiltti?” Chris kohotti kulmaansa. “Jos sinulla ei ole lahjaa minulle, tiedän kyllä mitä voisit antaa.” Joni naurahti ja pudisti päätään.
”Et koskaan lakkaa yrittämästä vai?”
”Miehen täytyy aina yrittää.” Chris virnisti ja imaisi henkäyksen tupakastaan.
”Entä jos pyytäisin sinulta samaa?” Joni kysyi vilkaisten miestä, kun he kävelivät. Osa hänestä ainoastaan kiusoitteli miestä, toinen osa kysyi tosissaan.
”Mitä?”
”Älä leiki ettet tietäisi.” Tähän Chris nauroi.
”Ei tule tapahtumaan poju.” Mies sanoi ja Joni kohotti kulmaansa.
”Tiedätkö, pojuttelu ja nauraminen ei auta pyrkimystäsi lainkaan.”
”Hyvä on, anteeksi Joni”, Chris virnisti. ”Minulla on kuitenkin mahdollisuus, eikö?”
Joni hymyili, käveli lähimmän puunjuurelle ja nojautui sen runkoa vasten.
”Lähden kotiin pian”, hän vastasi. ”Ja luulen, että vietämme seuraavan yön isovanhempieni luona.”
”Harmi.”
”Ikävöisit siis minua?” Joni virnisti ja Chris laski kätensä rungolle hänen päänsä viereen nojautuen lähemmäksi. Miehen hengitys kutitti Jonin ihoa.
”Ikävöisin sinua? Hm… vaikea kysymys…”Chris hymyili. “Hyvä on, kyllä. Sänky tulee tuntumaan yksinäiseltä ilman sinua… ja kylmältä.”
”Voimmehan me pitää yhteyttä netin kautta, kun lähden muutaman päivän kuluttua, jos haluat?” Joni kallisti päätään ja katsoi Chrisin silmiin. Ehkä jos hän alkaisi tuntea jotain syväpää miestä kohtaan, hän voisi viimein unohtaa Mishan? Chris ainoastaan hymyili, nojautui yhä lähemmäksi ja painoi huulensa hänen omalleen. Suudelma alkoi hellänä, talven kylmyys heidän ympärillään ja suudelman lämpö, loivat mielenkiintoisen yhdistelmän. Chris painautui tiiviimmin häntä vasten suudelman käydessä yhä nälkäisemmäksi. Joni maistoi tupakan miehen huulilta, joka ei kuitenkaan tuntunut niin epämiellyttävältä kuin olisi voinut luulla. Hän toi kätensä miehen kiinteille pakaroille ja puristi. Suudelman päätyttyä he molemmat hengittivät raskaasti. Katsoessaan Chrisin kasvoja, jäisen sinisiä silmiä hän ei voinut karistaa kaipuuta sydämessään joka toivoi, että olisi ollut Mishan syleilyssä näin, että Misha olisi suudellut häntä niin ja samalla Joni vihasi itseään niistä ajatuksista. Oli pakko karistaa Misha hänen ajatuksistaan!
”Kyllä… voimme pitää yhteyttä.” Chris nyökkäsi.
“Ehkä näemme myös häissä ensikesänä.” Joni hymyili ja toi kätensä miehen poskelle. Joni tunsi vellovan hämmennyksen sisimmässään, hän halusi niin kovin unohtaa Mishan, halusi tuntea Chrisiä kohtaan jotain muuta kuin pelkkää uteliaisuutta ja sillä hetkellä se oli ainut mitä hän tunsi. Tunteet johtivat vain kipuun ja loppujen lopuksi, eikö Chriskin vain halunnut yhtä asiaa häneltä?
”Ehkä?” Chris virnisti ja suuteli Jonia uudestaan.
**^^**^^**^^**
Myöhemmin samana iltana, Joni liittyi muun perheensä seuraan, kun he ajoivat takaisin isovanhempien talolle.
“Isä, voimmeko jutella nyt?” Hän kysyi. Muut olivat jo menneet nukkumaan, ainoastaan isä ja isoisä olivat hereillä olohuoneessa. Asko katsoi poikaansa ja hymyili.
”Toki”, hän nyökkäsi ja Joni tuli lähemmäksi istui alas nojatuolille sohvan viereen. Molemmilla oli lasillinen brandya käsissään, joulukuusen miellyttävä tuoksu leijaili ilmassa, sen lämpimät valot loivat kodikkaan tunnelman huoneeseen.
”Voin tulla takaisin kotiin teidän kanssa, vai mitä?” Joni kysyi ja vilkaisi kohti isoisää joka tuijotti liekkejä kohti siemaillen juomaansa hitaasti, mutta Joni tiesi tämän kuuntelevan tarkoin. Isä oli hetken hiljaa tuntuen pohtivan asiaa ja Joni saattoi vain toivoa vastauksen olevan myöntävä. Kotiin päästyään hän voisi jutella Diman kanssa, ehkä olisi mahdollisuus että Dima kertoisi hänelle Mishasta? Ehkä Misha pyytäisi anteeksi mietittyään asioita? Joni keskeytti näiden ajatusten karkaamisen pidemmälle. Hänen oli lakattava toivomasta turhaan!
”Oletko muuttanut mielesi koulun suhteen?” Isä kysyi havahduttaen Jonin ajatuksistaan.
”En, mutta ajattelin hankkia toisen työn ja…”
”Joni, olet ollut täällä vasta viikon ja vaikka me kaipaammekin sinua kotona, on liian aikaista sinun palata.” Isä vastasi rauhalliseen sävyyn.
”Tuo on epäreilua!” Joni protestoi. “Miksen voi tulla kotiin?!”
”Koska tunnen sinut. Jos päästän sinut takaisin kotiin, niin kuka sanoo ettet etsi sitä miestä uudestaan käsiisi ja toista samoja virheitä? Ei, on parempi, että vietät talven täällä, rauhoitut ja mietit asioita, näen sen jo tehneen sinulle hyvää ja…” Joni nousi ylös raivon kiehuessa sisällään.
”Teet tämän koska se on helpointa sinulle! Pidät minut täällä jotta sinulla ja muilla olisi helpompi elämä kotona! Et halua vaivata itseäsi isä; poissa silmistä poissa mielestä!”
”Joni, se ei ole syy miksi lähetin sinut tänne!” Isä korotti ääntään. ”Tämä on omaksi parhaaksesi!”
”Entä mummi ja ukki? Entä setä ja hänen perheensä? Onko kukaan heistä oikeasti tyytyväinen siitä, että sysäät sinun vastuusi heidän olkapäilleen?! Olen yrittänyt olla kiltisti! Mikset voi antaa minulle anteeksi?!”
”Joni, rauhoitu.” Asko pyysi. “Kyse ei ole anteeksiantamisesta, olen antanut anteeksi, mutta olen yrittänyt uudelleen ja uudelleen ja sinä valitset oman tiesi joka ei aina ole viisas, kun et opiskele voit jäädä tänne muutamaksi kuukaudeksi, miettiä tekojasi ja oppia niistä.”
Joni hengitti kiihtyneesti. “Ja sinäkö et koskaan tehnyt virheitä, isä? Niinkö yrität väittää?”
”Sinun isäsi ei koskaan ole tehnyt mitään sinun tekojasi vastaavaa”, Isoisä sanoi väliin. ”Ja aina puhutteli meitä kunnioituksella, se on jotakin mihin sinunkin olisi syytä oppia.”
He kaikki olivat häntä vastaan – Joni ajatteli kykenemättä puhumaan. Kaikki toimi häntä vastaan!
”Mariannalla oli myös tulinen temperamentti, tuntuu tulevan siltä puolelta.” Isoisä jatkoi.
”Älä edes uskalla tuoda äitiäni tähän keskusteluun!” Joni sähähti osoittaen sormellaan miestä.
”Joni”, isä yritti. ”Rauhoitu.”
”Haista paska!” Joni tiuskaisi ja poistui huoneesta.
**^^*^^**
Vaikka seuraava päivä oli jouluaatto, Joni ei ollut juhlatuulella. Hän tuskin puhui sanaakaan isälleen, joka käyttäytyi kuin edellisen illan keskustelua ei olisi koskaan tapahtunut. He söivät aamupalan isovanhempien talolla ennen kuin ajoivat Jonin sedän luokse missä juhlat pidettiin.
Illalla lahjojen ollessa jaettu, Joni huomasi, että isä yritti jälleen lahjoa häntä esineillä; uusi, kallis mp3 soitin, lahjakortteja hänen suosikki vaateliikkeisiin ja isä maksaisi myös hänen autokoulunsa joka alkoi maaliskuun alussa. Kaksi kuukautta ja isän oli pakko päästää hänet kotiin; Joni ajatteli synkkänä.
Chris tuntui olevan miltei yhtä iloinen, kuin hän. Joni huomasi miehen olevan yhtä tylsistynyt tai jopa hieman ärsyyntynyt ja mies hävisi usein ulos tupakalle. Joni saattoi kyllä ymmärtää miksi Chris ei nauttinut olostaan, oli varmasti outoa viettää joulu ihmisten kanssa, joita tuskin tunsi, kun paras ystävä oli liian kiireinen kiinnittääkseen huomiota häneen. Se sai Jonin miettimään miksi Chris oli tullut, joulu oli kuitenkin perhejuhla?
Yhdeksältä illalla Joni päätti seurata miestä ulos puhuakseen tämän kanssa.
”Eikö ole hauskaa?” Hän kysyi ja nojautui seinää vasten, kädet kietoutuneena ylleen pitääkseen lämpöä. Chris hymyili vinosti, hengitti tupakansavua ja puhalsi muutaman savurenkaan ulos. Sillä hetkellä Jonista tuntui kuin Chris olisi ollut ainut ihminen joka voisi ymmärtää häntä, ainoa jolle puhua.
”Sanotaan vain etten ole koskaan ollut jouluihminen.” Chris vastasi. ”Entä sinä? Mikä on sinun tekosyysi?”
”Olen jumissa täällä koko talven; isä ei anna minun palata ennen maaliskuuta, tai siltä se vaikuttaa.”
”No, olen pahoillani puolestasi, vaikka… se tekee omasta joulustani paremman.” Chris virnisti.
Joni mulkoili miestä, ennen kuin hymyili. ”Hyvää joulua sitten.” Joni vastasi ja hiljaisuus seurasi, Jonin omat ajatuksen olivat sekaisia ja hämmentäviä. ”Miksi et pidä joulusta?” Joni päätti kysyä toivoen keskustelun hämäävän häntä ajattelemasta asioita jotka vaivasivat häntä.
”Sanotaan niin, ettei kotona ollut niin iloista”, Chris vastasi. ”Isäni usein… no sammui ennen jouluateriaa… joten nämä iloiset perhejoulut eivät oikein ole alaani.”
”Etkö ole läheinen perheesi kanssa?” Joni kysyi.
”En, siksi uskon että Adam pyysi minut mukaansa; hän ei voi käsittää ihmistä, joka viettäisi joulun kuin minä tahansa muuna päivänä. Adam on ikuinen lapsi sydämeltään.”
“Hmm…” Joni mietti Chrisin sanoja. Kaikki oli paljon selvempää nyt, ainakin hänellä oli isä joka välitti. Ajatus ei kuitenkaan täysin karkottanut pois tunnetta siitä, että häntä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Kuitenkin, sillä hetkellä Joni näki Chrisin uusin silmin.
**^^**^^**
26. päivän aamuna Joni katsoi yläkerran huoneen ikkunasta kun häneen perheensä pakkasi autoa lähteäkseen kotiin. Kun isä näki hänet ja vilkutti hyväteiksi Joni kääntyi ikkunalta ja istui sängylle loukkaantuneena ja vihaisena. ·
Kaikki meni pieleen, eikö hän ollut yrittänyt? Yrittänyt olla kiltti? Yrittänyt käyttäytyä ja antaa anteeksi? Vain muutamassa kuukaudessa hänen elämänsä oli kääntynyt ylösalaisin ja nyt hän tunsi olonsa hämmentyneeksi ja hieman eksyneeksi. Hän kuitenkin kieltäytyi alistumasta, isä oli tehnyt päätöksensä ja nyt hän tekisi omansa.
Suvi haki hänet iltapäivällä takaisin heidän talolleen, missä järjestettiin pienimuotoiset juhlat illalla, he olivat kutsuneet myös muutamia naapureita paikalle. Joni oli tehnyt päätöksensä ja juotuaan muutaman oluen, se tuntui yhä oikeammalta.
Chris seisoi toisella puolella huonetta ja katsoi häneen vähän väliä, muut eivät ehkä panneet merkille katseen tarkoitusta mutta Joni tiesi ja päätös ainoastaan varmistui. Viha ja himo sekoittuivat, viha Mishan, Kasperin ja hänen isänsä vuoksi, mutta ennen kaikkea Mishan; se oli tuonut hänet tähän.
Hän mietti mitä Chris oli kertonut hänelle, mietti niitä muutamia öitä jotka he olivat viettäneet yhdessä, isän päätöstä lähettää hänet tänne turvaan; kuinka typerää! Ja nyt päätös oli tehty. Chris lähestyi häntä kuitenkin nopeammin, kuin Joni häntä.
“Vanhempasi siis lähtivät kotiin?” Mies kysyi katsellen häntä. Kysymys oli merkityksetön, vain sanoja joiden takana oli muuta; himoa ja turhautumista, jonka Joni saattoi tunnistaa.
”Kyllä, tänä aamuna.” Hän vastasi irrottamatta katsettaan Chrisin silmistä. Hän kuuli naurua; hänen setänsä humaltuneen naurun. Harri puhui jonkun toisen miehen kanssa, perhetutun. Suvi, joka näytti nolostuneelta, tarttui Adamin käteen ja johdatteli seuraavaan huoneeseen. Joni katsoi Chrisiä.
”Tule”, hän sanoi, kääntyi ja suuntasi pois olohuoneesta kohti portaita, katsomatta seurasiko mies. Joni käveli ylös portaita oluttölkki kädessään, hän suuntasi kohti huonetta ja astui sisään. Hän käveli sängyn eteen, siemaisi olutta ennen kuin laski tölkin pöydälle ja istui alas. Hän katsoi ylös mieheen joka asui sisään huoneeseen.
Chris katsoi poikaan kaventuneella katseella; hän alkoi kyllästyä tämän leikkeihin, kyllästyä jatkuvaan kieltäytymiseen. Hän oli saanut tuntea tämän lähellään, muttei tavalla jota janosi. ”Miksi olemme täällä?” Chris kysyi painaessaan oven kiinni perässään.
“Ajattelin antaa sinulle lahjasi nyt.” Joni hymyili, mikä sai Chrisin nostamaan kulmaansa uteliaana.
”Ja mikähän se olisi?”
”Voit panna minua, jos vielä haluat siis… Aion antaa sinun.” Joni vastasi nojautuen taaksepäin käsiensä varaan.
”Mitä?” Chris kysyi yllättyneenä.
”Kuulit kyllä.” Joni hymyili ja katsoi hänen silmiinsä.
”Miksi tämä tarjous? Miksi niin epätoivoinen?” Chris kysyi samalla, kun lukitsi oven ja lähestyi sänkyä.
“En ole epätoivoinen”, Joni tuhahti mutta hymyili. ”Mietin asiaa ja haluan sitä.” Hän selitti samalla, kun avasi paitaansa. ”Vai… Muutitko jo mielesi?” Hän kysyi ja katsoi ylös.
Chris hymyili huvittuneena, nojautui lähemmäksi, muttei vielä koskenut poikaan.
”Ei, kyllä minä haluan sinua.” Hän vakuutti.
”Hyvä”, Joni kuiskasi ja tunsi sydämensä lyöntien tihenevän. Hän suoristautui ja nosti kätensä Chrisin paidan helmalle nostaen sitä ylös. Chris auttoi ja heitti paitansa huolettomasti lattialle, hän suuteli Jonia ja painoi tämän selälleen.
Joni sulki silmänsä suudelman jatkuessa, hän yritti rentoutua miehen painon alla, vakuutti itselleen että tämä todella oli sitä mitä hän halusi. Chris kädet lepäsivät hänen kasvojensa sivulla, hyväillen lempeästi. Hän maistui oluelle ja tupakalle, ei ehkä miellyttävin maku joka voisi olla, Joni ajatteli itsekseen, muttei kuitenkaan olisi voinut väittää, ettei olisi nauttinut suudelmasta. Hän toi kätensä Chrisin selälle ja tunnusteli tämän voimakkaita lihaksia. Viha velloi sisällä ja sai hänet voimistamaan suudelmaa.
Chris raahasi hänet keskemmälle sänkyä. ”Tiedätkö… olen kiitollinen isällesi, että hän sai sinut suuttumaan.” Hän virnisti samalla kun riisui Jonin paidan ja suuteli hellästi tämän nännejä.
Joni ei ollut varma miten vastata ja hetken hän ainoastaan silitteli Chrisin hiuksia hellästi. ”Hän on ääliö.” Hän kuiskasi lopulta ja toi kätensä avatakseen Chrisin hiukset ponihännältä, uteliaana siitä miltä ne näyttivät auki. Joni pyöritteli sormiaan pehmeissä silkkisissä hiuksissa, huokaisi hiljaa kun hellät suudelmat hänen nänneillään vaihtuivat imemiseksi.
Joni avasi ja sulki silmiään, tuijotti kohti kattoa, hän ei voinut olla miettimättä antoiko kaiken mennä liian nopeasti, toisaalta hän halusi sitä. Halusi keinon unohtaa ja ehkä tämä, antautuminen Chrisille saisi muiston Mishasta, Kasperista ja kaikesta siitä kaikkoamaan. Ehkä se jatkuva kipu hänen rinnassaan sulaisi, eikä koskaan palaisi?
Chris avasi hänen housujaan, riuhtoi niitä miltei kärsimättömästi alas ja Joni sulki silmänsä. Sisimmässään hän halusi huutaa, halusi kivun kaikkoavan! Ja jälleen muistot Mishasta hiipivät hänen mieleensä, kaikki; miltä Mishan suudelmat olivat maistuneet, miehen huulien pehmeys, vartalon muoto, Mishan tuoksu, kosketus, kaikki! Joni ähkäisi turhautuneena, nopeammin, sen täytyi tapahtua nopeammin, jotta pääsisi näistä kiduttavista ajatuksista!
Chris katsoi häneen, liikutti käsiään Jonin alastomalla vartalolla ihaillen.
”Riisuudu”, Joni pyysi, ehkä se kuulosti enemmän käskyltä ja hän näki virneen muodostuvan miehen huulille, ennen kuin tämä nousi ja riisui loput vaatteensa.
Joni kurottautui miestä kohti, veti hänet päälleen. Alaston lämmin vartalo hänen omaansa vasten, Joni tunsi miehen erektion reittään vasten ja se sai hänen omansa vastaamaan nopeasti. Märkiä suudelmia, Joni kietoi jalkansa miehen ympärille. ”Haluan sinua…” Hän huokaisi Chrisin korvaan ja puristi tämän pakaroita. Hän keinutti lantiotaan miestä vasten, suuttumus hänen sisällään otti hetkellisen vallan.
Chris oli enemmän kuin yllättynyt siitä kuinka innokkaalta poika tuntui, otteet olivat miltei kovakouraiset.
”Pane minua…” Chris kuuli kuiskatut sanat ja ne saivat hänet puskemaan voimakkaammin alla olevaa vartaloa vasten. ”Pane vain minua…”
”Innokas…” Chris virnisti. ”Pidän siitä.” Hän nyökkäsi ja suuteli Jonia uudestaan, hän nappasi tämän alahuulen hampaidensa väliin ja veti hellästi. ”Haluat rajua vai? Haluat että panen sinua nopeasti ja rajusti?” Hän kysyi miltei hengästyneesti.
Joni muisti kivun Kasperin kanssa ja epävarmuus ja pelko voittivat suuttumuksen.
”En halua sen sattuvan…”
”No jos pyydät minua ’vain panemaan’ sinua niin se tulee sattumaan.” Chris kuiskasi ja hymyili nähdessään pelokkaan katseen pojan silmissä. ”Valmistellaan sinut ensin”, hän lisäsi hellemmällä äänellä. ”Käänny ympäri.”
Joni nyökkäsi ja kääntyi vatsalleen katsoi olkansa yli nähdäkseen Chrisin.
”Hermostuttaako?” Chris kysyi aistien selvän muutoksen Jonin käytöksessä. Hän kurotti ottamaan kosteusvoiteen yöpöydältä missä oli nähnyt sen edellisenä yönä.
”Ei…” Joni vastasi ensin mikä sai miehen kohottamaan kulmaansa. ”No… ehkä vähän, mutta haluan sitä…” Hän myönsi ja piti pienen tauon ennen kuin kysyi; ”Onhan sinulla kondomi?”
”Totta kai”, Chris vastasi ja kurottautui ottamaan housunsa lattialta, joiden taskusta hän kaivoi pienen paketin ja asetti sen sängylle heidän viereensä. Chris puristi kämmenelleen voidetta jonka hieroi sitten Jonin aukolle. Chris silitteli samaan aikaan hellästi pojan selkärankaa.
Joni huokaisi ja laski päänsä tyynylle. Hän sulki silmänsä, tuntui hyvälle nyt, sormet hieroivat herkkää ihoa, mutteivät vielä tunkeutuneet sisälle. Ehkä hitaus oli kuitenkin parempi? Joni mietti ja koetti keskittyä hyvään oloon, jota sillä hetkellä tunsi. Chris livutti kätensä hänen alleen, hieroakseen Jonin penistä samalla kun työnsi ensimmäisen sormensa sisään.
Poika voihkaisi hiljaa ja lihakset hänen sormensa ympärillä halasivat sitä tiukasti, Chris tunsi kalunsa nytkähtävän; niin mahtavat tiukka ja kuuma.
Chris työnsi sormensa sisään ja ulos muutaman kerran ennen kuin lisäsi toisen sormen, hän tunsi pojan jännittyvän ja näki tämän hautaavan kasvonsa tyynyä vasten.
”Rauhoitu Joni, haluan panna sinua ja haluan että sinä nautit siitä.” Chris kuiskasi hänen niskaansa vasten.
”Minä yritän rentoutua”, Joni lupasi ja koetti rauhoittaa hengityksensä.
”Hyvä”, Chris purisi ja erotti sormiaan varovasti pojan sisällä. ·
Tuntui aavistuksen epämukavalle ja hyvälle samaan aikaan. Joni kuitenkin halusi Chrisin muistavan hänet hyvänä seksikumppanina, eikä huonona, joten hän alkoi nostaa peppuaan sormea vasten pyöritellen lantiotaan hitaasti, köyristämään selkäänsä kissamaisesti. Hän vilkaisi olkansa yli mieheen joka virnisti hänelle.
”Yksi vielä”, Chris varoitti ennen kuin lisäsi sormen ja venytti aukkoa. Joni henkäisi ja oli liikkumatta hetken, sattui, mutta kipu ei kuitenkaan ollut liikaa.
“Rentoudu…” Chris kuiskasi kun tunsi Jonin jännittyvän. Hän käänsi sormiaan tämän sisällä samalla kun repi kondomipaketin auki toisella kädellään ja hampaillaan. Hän veti sormensa ulos ja laittoi kondomin peniksensä päälle. ”Toivottavasti olet valmis, koska en aio odottaa enempää.” Chris varoitti. Joni vilkaisi häneen uudestaan ja nyökkäsi varovasti. Mies tarttui kiinni hänen lantiostaan ja veti itseään kohti jotta Jonin takamus olisi korkeammalla. Hän potki Jonin polvet leveämmin erilleen.
Joni tunsi paksun tylpän pään painautuvan anustaan vasten ja tarrautui lakanoihin Chrisin työntyessä häneen. Vahvat kädet pitivät hänet aloillaan ja Joni vaikersi tuntiessaan pituuden liikkuvan armottomasti syvemmälle. Se tuntui seivästävä hänet täysin, halkaisevan ja ensimmäinen reaktio oli halu saada se ulos, mutta järki astui peliin ja käski hänen vain pysyä paikoillaan ja rauhoittua, ottaa se valittamatta, hän sai mitä oli pyytänyt.
”Luoja”, Chris huokaisi, poika oli uskomattoman tiukka, jopa valmistelun jälkeen. Hän näki kuinka jännittynyt Joni oli, näki kuinka tämän vartalo vapisi. ”Sanoinhan… rentoudu…” Chris huokaisi ja toi kätensä uudestaan pojan elimelle, aikoen saada tämän nauttimaan myös. Hiljalleen hän tunsi jännityksen laskeutuvan. ”Oletko okei?” Chris kysyi, muttei juuri odottanut vastausta, kun jo alkoi hitaasti työntyä sisään ja ulos.
Hetken Joni oli jo kysynyt itseltään miksi asetti itsensä tähän tilaan vapaaehtoisesti, miksi pyysi sitä, kun se sattui? Mutta lopulta hän unohti sen ja muisti; koska se alkoi tuntua hyvälle, kuumalle seksikkäälle ja uskomattomalle. Ja vaikka hän nautti, hän tunsi myös väreilevän kivun häivähdyksen taustalla.
”Hiton tiukka… helvetti tunnut hyvälle…” Chris kiroili hyväillen vartaloa omansa alla; pepulta olkapäille, hänen otteensa tiukentui ja hän puski Jonin sisälle rajummin saaden tämän vaikertamaan. Chris laski kätensä Jonin vyötärölle, kietoi käsivartensa tämän ympärille ja nosti lopulta syliinsä tuntien kuinka hänen elimensä upposi yhä syvemmälle.
Joni käänsi päätään jotta voisi suudella Chrisiä samalla kun koetti tottua uuteen asentoon. Hänen reitensä olivat levitettynä molemmin puolin Chrisin lantiota. Miehen kädet lepäsivät hänen sivuillaan ja hitaasti hän pakotti hänet ylös ja alas elimensä päällä.
”Pidätkö?” Chris kysyi virnistäen ja katsellen poikaa tarkkaavaisena; raoillaan olevat kosteat huulet, keskittynyt nautinnon tai kivun ilme kauniilla kasvoilla.
”Hmh”, Joni nyökkäsi hitaasti.
”Kosketa itseäsi”, Chris kuiskasi hänen korvaansa, tarttui Jonin käteen ja ohjasi sen tämän omalle erektiolle. ”Pane kaluani ja kosketa itseäsi…”
Joni tunsi poskiensa punoittavan, hän piti silmänsä kiinni, mutta kietoi kätensä elimensä ympärille ja hyväili itseään samalla kun yrtti parhaansa liikkua ylös ja alas Chrisin sylissä. Hän tunsi olonsa kuumaksi, iho hikoili eikä ollut helppoa löytää oikeaa rytmiä. Sattui yhä ja Joni halusi löytää oikean kulman jotta Chrisin kalu hieroisi hänen eturauhastaan, mutta hänen kokemuksensa ei vielä riittänyt siihen.
Chris hyväili Jonin sivuja ja nautti siitä miltä poika tuntui, mutta tämä liikkui liian hitaasti, kun hän itse halusi vain puskea tiukkaan lämpöön uudestaan ja uudestaan.
Lopulta Chris päätti tehdä juuri niin ja työnsi Jonin nelinkontin ja alkoi panna tätä kunnolla, panna kaiken sen turhautumisen edestä jota tämän kieltäytyminen oli aiheuttanut; lopultakin!
Joni piti silmänsä kiinni, hän ajatteli Mishaa, liian eksyneenä nautintoon ymmärtääkseen sitä täysin. Mutta ajatus Mishasta sai hänet nauttimaan yhä enemmän, se alkoi tuntua uskomattomalta ja Joni ei voinut olla huokaamatta. Hän piristyi ja työnsi peppuaan työntöjä vasten. Joni tarttui erektioonsa ja alkoi hyväillä itseään työntöjen tahtiin.
”Sinä helvetti nautit tästä…” Chris virnisti tyytyväisenä ja kiihdytti tahtiaan entisestään.
”Nnh…” Joni voihkaisi, yhä lähempänä huippuaan. ”Lähellä”, hän kuiskasi.
Chris hymyili, tiesi ettei itsekään kestäisi kauaa, ei nyt kun Joni päästi hiljaisen vaikerruksen, lihasten halatessa hänen elintään tiukasti kuumaan syleilyyn, Chris menetti kontrollin ja saavutti orgasmin. Ensikerralla tämä täytyi tehdä ilman typerää kondomia; Chris päätti väristen mielihyvästä. Hän vetäytyi hitaasti ulos ja veti kondomin pois, heittäen sen huolettomasti läheiseen roskikseen.
Joni makasi aloillaan tasaten hengitystään, hellänä ja unisena. Hän katsoi Chrisiin, joka seisoi sängyn vierellä, ottaen yhden tupakan ja sytyttäen sen. Mies virnisti hänelle, Jonin oli kylmä ja hän veti peiton ylleen.
”Merja ei pitäisi siitä, että poltat täällä.” Hän sanoi, johon mies vain virnisti, hän käveli ikkunalle alasti. Tosiasiassa Joni toivoi, ettei mies olisi lähtenyt vuoteelta niin nopeasti, hän oli saanut mitä halusi, entä nyt?
”Luulen, ettei hän tai setäsi pitäisi myöskään siitä, mitä me juuri teimme.” Chris vastasi ennen kuin avasi ikkuna. ”Hitto, kun on kylmä.” Hän huomasi ja tupakan yhä ollessa huulillaan, hän käveli mihin oli jättänyt vaatteensa ja alkoi pukea.
”No, päivällä oli -25° c, joten…” Joni pyöräytti silmiään. “Totta kai on kylmä.” Hän nyökkäsi ja kietoutui tiiviimmin peiton sisään katse Chrisissä. Mies oli pukenut farkut jalkaansa, käveli ikkunalle ja poltti tupakkansa loppuun.
Lopulta Chris heitti tumpin ikkunasta alla olevaan lumeen, sulki ikkunan ja kääntyi kohti Jonia, hymyillen.
”Näytät suloiselta siellä”, hän sanoi ja tuli lähemmäksi.
”On kylmä”, Joni vastasi kurkistaen mieheen. ”Ja lakanat ovat ihan sotkussa.”
”Aw…” Chris istui sängynlaidalle ja toi kätensä peiton alle koskettamaan Jonin lämmintä ihoa mikä sai pojan miltei kiljahtamaan.
”Kätesi ovat kylmät”, Joni valitti.
”Niin, ja yritän lämmittää niitä.” Chris virnisti ja kumartui suutelemaan häntä. ”Miksi noin mietteliäs ilme?” Hän kysyi silitellen Jonin hiuksia. Poika kohautti olkiaan.
”Ajattelin vain…” Joni aloitti ja katsoi Chrisin silmiin. “Sait mitä halusit ja ehkä et ole enää kiinnostunut?”
Chris kohotti kulmaansa. ”Miksi en olisi?”
”En tiedä…” Joni kohautti olkiaan uudestaan. “Tai…”
“Tai?”
“No… Lähdet kotiin pian ja minä suunnittelen kotiin menoa myös.”
“Luulin, että isäsi haluaa sinun jäävän?”
”Hän haluaa, mutta minä en… Haluan mennä kotiin ja isän ei pitäisi kontrolloida minua niin, ei enää. Se olisi ehkä toiminut parivuotta sitten, muttei enää.“
Chris nyökkäsi katsoen häneen yhä. ”Milloin olet lähdössä?”
”Huomenna yöllä.” Joni vastasi ja katsoi miehen silmiin, hän näki aidon välähdyksen pettymystä, mikä sai hänet hymyilemään. Joni istui, yhä pidellen peitettä ympärillään. ”Chris?” Hän puhui pehmeästi ja laski kätensä tämän paljaalle rinnalle.
” Hm?”
“Voisit tulla mukaani?” Joni kysyi viattomasti, suuteli miehen niskaa ja painautui lähemmäksi. Chris katsoi poikaa yllättyneenä; tuo viaton hymy ei huijannut häntä.
”Mukaasi? Minne?”
Joni puraisi huultaan. Hän oli kyllä kiinnostunut Chrisistä jossain määrin, mutta jos hän oli rehellinen itselleen, hän oikeastaan pyysi miestä mukaansa vain näyttääkseen isälleen, juuri kuinka ’nerokas’ tämän suunnitelma oli ollut. ”No… voisimme… tehdä pienen seikkailun… Suunnata Helsinkiin, luulen, että sinullakin olisi hauskempaa siellä, kuin täällä. Toki ymmärrän jos mieluummin jäät ystäväsi seuraksi tänne.”
Chris virnisti, osa hänestä kyllä aavisti miksi Joni ehdotti tätä ja vaikka hän piti pojan ideaa hulluna, samalla hän piti siitä. ”Tämä paikka on painajainen Adamista huolimatta.” Hän vastasi.
Se ei oikeastaan ollut kunnon vastaus, Joni ajatteli ja antoi pieniä suudelmia miehen olkapäille ja kaulalle, pyöritteli sormen päätään tämän nännien ympärillä. ”Tiedän tarvitsevani vielä harjoitusta…” Joni aloitti ja katsoi Chrisin kasvoihin. ”En uskottele itselleni olevani täydellinen, mutta… tiedän että minusta voisi tulla… Jos minulla olisi joku joka opettaisi.”
Chris tiesi täsmälleen mitä Joni ajoi takaa ja se sai hänen virneensä kasvamaan. ”Niin, hyvä opettaja on aina hyvä juttu.”
”Tulet siis mukaani?”
Chris henkäisi syvään. “Toki, kuulostaa hauskalle.” Hän päätti ja kumartui suutelemaan poikaa.
“Hyvä”, Joni hymyili. “Luulen, että sinun on parasta pukeutua nyt ja mennä alakertaan ennen minua, en halua heidän epäilevän mitään vielä.” Chris nyökkäsi ja nousi ylös, katseli Jonia uteliaana pukiessaan paitaansa; se voisi tosiaan olla mielenkiintoinen reissu, hän ajatteli. Sanomatta enää sanakaan Chris lähti huoneesta, hymyillen Jonille ovelta ennen kuin sulki sen perässään.
Web published: My Secret Shore 21.maaliskuuta, 2010
© KOLGRIM
My secret shore 