10-15 RSS

11. Luku

Jesse:

Makaan sohvalla, mun pääni lepää isosiskoni Cecilian sylissä ja se silittää mun hiuksia lempeästi.  Itken hiljaa.

”Ei se kundi oo sun kyynelten arvonen…” Se kuiskaa ja pyyhkii hellästi kyyneleitä mun poskilta. Nyökkään hiljaa, niiskutan säälittävästi. Oon itkenyt siitä lähtien kun tulin, kun Cecilia näki mut, halasi ja kysyi mikä ihme mua vaivasi. En oo edes saanut kerrottua mitä täsmälleen ottaen on tapahtunut, mutta kai se jo arvasi. Cecilia antaa mun rauhottua, ei kysy kysymyksiä joihin en oo vielä täysin valmis vastaamaan. Se lohduttaa, tiesin että tää oli oikea paikka tulla.

”Hei pömppis, mitä jos keittäisin meille teetä?” Cecilia kysyy lopulta, kun mun nyyhkytys vaimenee.

”En oo pömppis.” Protestoin. Pömppis on sen antama lempinimi, jota se on käyttänyt siitä asti kun olin pieni ja kun mulla oli kaikille normaaleille lapsille kuuluva pömppömaha. Ymmärrettävästi en oo kuitenkaan ollut järin ihastunut lempinimen pysyvyyteen. Mutta luojalle kiitos, että se ei enää käytä sitä julkisesti. Ennen se käytti ja sain aina hävetä silmät päästäni.

”Et niin, mutta pömppis on söpömpi sana kuin pyykkilauta.” Se hihittää. ”No niin mitä sanot? Kuppi teetä ja sympatiaa?”

”Joo…” Mutisen ja nousen istumaan. Seuraan siskoani keittiöön ja istun alas pöydän ääreen. Kestää hetki ennen kuin höyryävä kuppi ilmestyy eteeni, lilluttelen liptonin teepussia vedessä ja mietin itsekseni, että miksiköhän aina keitetään teetä kun on murheita? Cecilia istuu mua vastapäätä.

”Haluatko kertoa?” Se kysyy, kaataa maitoa mun teeni sekaan ja sitten omaansa. Se tarjoaa sokeriastian lähemmäksi, josta kippaan muutaman teelusikallisen mukiini. Huokaisen syvään.

”Joni pettää mua ja mä jätin sen.” Alotan, vilkaisen siskoani. Sillä on keskittynyt ilme kasvoillaan.

”En tiiä kauan sitä on jatkunut, mutta eilen kun oltiin siellä mökillä kuulin miten se kerjäs Markolta persettä ja ne oli ilmeisesti tehnyt sen jo edellisenä iltana.”

”Mr. Paris Hiltoniltako?” Cecilia kysyy suu ammollaan. Hmm… oon siis maininnut Markon sille ennenkin.

”Niin…”

”Hitto mikä sika!…” Cecilia huudahtaa. ”Pettää sua siellä mökillä?! Uskomatonta, hitto mä hirtän sen peniksen! Mun pikkuveljeähän ei noin kohdella.” Se vaahtoaa. Mietin hiljaa mielessäni miten penis täsmälleen ottaen hirtetään, mutta päätän pian etten ehkä halua edes tietää.

 ”Miehet on niin paskiaisia välillä!”

Cecilia sattuu huutamaan juuri samalla hetkellä, kun sen mies kävelee huoneeseen haukotellen ja rapsutellen pallejaan sen rikkinäisten mikki hiiri kalsareidensa läpi  –viehättävää…

”Mitä mä oon nyt tehnyt?” Se kysyy pelästyneenä. Cecilia kääntyy katsomaan sitä.

”Et mitään kulta.” Se sanoo. ”Et tällä kertaa” Cecilia lisää perään ja virnistää, sen katse laskeutuu alas sen vartaloa. ”Hei nyt noi kalsarit veks.” Se huudahtaa sitten, kun näkee mitä sillä on päällä. Pauli katsoo sitä hämmentyneenä, sitten mua ja sitten itseään.

”Tarkotin siis, että mee pukemaan päälles, ootko sä niin dille ettet tajua että mun veli on kylässä.” Paulin kasvoille leviää leveä virnistys kun se katsoo mua.

”Niin vähemmästäkin vois alkaa himottamaan.” Se heittää, taputtelee kaljavatsaansa.

”Joo tuskin pöksyissäni meinaan pysyä.” Totean, virnistän laiskasti takaisin. Pauli mutristaa huuliaan.

”Lakkaa iskemästä mun broidia tai leikkaan sun vehkeen irti.” Cecilia heittää.

”Mäkin rakastan sua kultsi.” Se virnistää ja kumartuu suutelemaan mun siskon poskea ennen kuin poistuu. Pauli on kaikin puolin mukava kaveri, saattaa kiusotela mua mun homoudesta, vitsailla, mutta se on aina meidän yhteistä huumoria. Ei tarvii leikkiä olevansa muuta kuin mitä on sen seurassa.

Mun puhelin on soinut pitkin päivää, tekstiviestejä on jo tullut parikymmentä, muutama niistä on Antilta, loput Jonilta. Pitäis puhua Antinkin kanssa, just nyt en vaan jaksa, en pysty. Hukutan suruni olutpulloon, revin palasia sen etiketistä. Harmistuneena tajuan, että juoma on jo loppu.

 Onneksi Cecilia tajuaa tilanteen ja tuo mulle drinkin. Oon haukkunut Jonia koko illan ja kunnon haukkumasanat alkaa jo loppua, kyrpäaivo alkaa menettää tehonsa, pitäisi keksiä jokin uusi? Mun aivot ei toimi. Ajattelen Jonia istumassa yksin pimeässä olohuoneessa, puristamassa mun tyynyä ja katselemassa meidän yhteisiä lomakuvia ja itkemässä surkeana; se sanoi yhdessä viestissä tekevänsä niin.

Mun kännykkä soi taas; Joni. Kurottaudun kohti. Cecilia nappaa puhelimen ennen kuin ehdin itse.

”Jesse, älä vastaa.” Se sanoo.

”Mutta kun…” Soperran.

”Ei. Nyt pidät itses miehenä, sä et sitä valehtelevaa paskaa tarvitse, etkä helpota sen oloa; kärsiköön kurja!” Cecilia sanoo painokkaasti. Mun alahuuli mutristuu. Mitenköhän Joni pärjää? Meidän kaikki huonekasvit kuolee kun se ei muista kastella niitä. ”Muista mitä se häntäheikki teki. Se ei ansaitse sua.” Cecilia muistuttaa nähdessään mun surkea ilmeen. Nyökkään hitaasti.

Neljä drinkkiä myöhemmin:

”She sikah!” Huudahdan. ”Paneskeli Markoa…” Soperran perään humaltuneena. ”Markon täytelläistä peppua… kuin kaks melonia yhdessä on sen valkoset pakarat…” Piirrän ilmaan käsilläni pakaroiden muotoa.

”Ootkohan juonut jo liikaa?” Cecilia pohtii, kohottaen toista kulmaansa. Tyhjennän lasini sisällön alas kurkustani, pyyhin suupieliäni. ”Eh…Lishää…” Tyrkkään lasin sen eteen. Cecilia vilkaisee miestään.

”Anna poikaparan juoda.” Pauli sanoo ja kulauttaa oman olutpullonsa tyhjäksi. Se käy hakemassa uuden jääkaapista. 

Hymyilen tyytyväisenä saadessani uuden drinkkilasin käteeni. ”Markon peppu…” Alotan, tuijotan haltioituneena lasini sisältöä. ”She on niin pyöreä!…shitä tekis mielensä vaan purishtella.” Sitten alan hihittämään. ”Mä oon niin kännissä!” Julistan, en muista millon viimeksi olisin juonut näin paljon. Olo on ihan kumma, pieni selväjärkinen minäni rukoilee jo polvillaan että olisin hiljaa, lopulta se antaa periksi ja kierähtää nukkumaan: kadut sitten aamulla se huokaa viimeisiksi sanoikseen, niin hitossa kadun! Huudan perään. Huusinkohan ääneen?  Cecilian kulma on jatkuvasti kohotettuna, onkohan sillä joku kramppi siinä?

”Mä en tajua shitä Markoa… She on niin blondi…” Huokaan pyörittelen päätäni.

”Tunnut nyt kovasti puhuvan tästä Markosta, jopa enemmän kuin Jonista…” Cecilia sanoo pohdiskelevalla äänellä.

”Joni on valehtelevainen pasha!” Huudan.

”Pasha?” Cecilia hihittää.

”Just so; pasha mikä pasha!… Skit! Han har skit i huvuden!”

Muutama drinkki lisää ja aamulla herään olohuoneensohvalta peiton alle kääriytyneenä, ilman muistikuvaa siitä miten siihen päädyin. Pään jomotus on armoton ja oon varma, että yön aikana rotta on ryöminyt suuhuni ja kuollut sinne. Lupaan itselleni etten juo enää ikinä…

                                                                         *

Marko:

Kello on puoli viisi aamulla. Katson Peteä, joka nukkuu rauhallisena mun vierellä. Itse en oo nukkunut silmällistäkään. Sain eilen tietää, että Jesse on jättänyt Jonin, koska se oli saanut tietää totuuden; mikä selittää sen käytöksen eilen aamulla.

 Joni oli se jolta sain tietää asiasta. Se soitti mulle illalla ja väitti, että se oli mun syytä. Totta kai; kaikki on aina mun syytä. Ihan sama, syyttäköön sitten mua. Jesse kuitenkin nyt vihaa mua virallisesti ja sillä on kaikki oikeus siihen. Mun olo ei oo koskaan ollut yhtä paska kuin just nyt. On vain ajan kysymys milloin Petekin saa tietää asiasta ja henkilökohtaisesti; en oo varma haluanko olla täällä sillon paikalla. Korkea aika lähteä; tuskin se jää mua kaipaamaan, en usko merkitseväni sille paljoa. Äkkiäkös Pete löytää uuden pojun vierelleen, raha on iso houkutin.

Nousen ylös, hiivin hiljaa komerolleni ja alan pakkaamaan, en omista paljoa, enkä raaski ottaa mukaani kaikkia niitä kalliita lahjoja, joita se on mulle ostanut. Oon petturi ja jättäjä, koen ettei mulla niistä syystä ole oikeutta niihin nyt. Ehkä musta on vielä aineksia hyväksi ihmiseksi? -Kukapa tietää…

Jätän sille lapun omalle tyynylleni:

’Moi Pete, sori että lähden näin, mutta ei tää meijän juttu oikein toimi enää. Mä oon pettänyt sua, en kai vaan osaa olla uskollinen… Se tapahtu Jonin kanssa, kerron, koska saisit sen kuitenkin selville. Jessekin tietää ja on jättänyt Jonin. Tiedän, että oon pelkuri kun lähden näin… Anteeksi, en osaa muuta.

-Marko-’

Luen kirjeeni läpi; taitaa olla turvallista sanoa, että kirjailijaa musta ei ainakaan olisi tulossa. Joka tapauksessa, kaipa se ajaa asiansa. Katson Peteä vielä viimeisen kerran ennen kuin lähden.

Käännän avainta lukossa ja avaan ulko-oven, joka narahtaa kuuluvasti. Kiitän onneani, ettei lukkoa oo vaihdettu, muuten en olisi tiennyt minne mennä. Huokaan, astun eteiseen, lasken laukut alas lattialle. Kello on vasta seitsemän aamulla.

”Isä?” Huhuilen. Kävelen peremmälle, asunnossa on ummehtunut ja epämiellyttävä haju. Kuulen mörähdyksen olohuoneesta. Isä makaa sohvalla, avonainen viinapullo pöydällä, lasi kaatuneena lattialle. Se haisee ja näyttää siltä ettei oo kylpenyt päiviin.

”Isä…?” Tönin sen olkapäätä. Mutisten jotakin, mistä en saa selvää, se avaa hitaasti punottavat silmänsä. Se kurtistaa kulmiaan yrittäessään nähdä mut paremmin. Sanoin kuvaamaton säälin tunne valtaa mut katsoessani miestä, jota joskus pentuna kunniotin niin paljon. Miten alas se onkaan jo vajonnut…

”Marko?” Sen ääni kähisee.

”Niin isä.” Mutisen hiljaa ja katson kun se alkaa köhimään tupakka yskäänsä. Mua yököttää, mutta puren hampaitani yhteen. Huolimatta kaikesta, tää mies on mun isäni, enkä saa rauhaa jos en edes yritä auttaa sitä takaisin pinnalle. ”Keitän sulle kahvia, sitten saat luvan mennä suihkuun; haiset ihan viinatynnyrille.” Sanon ja kävelen keittiöön. Kuulen sen yhä köhivän olohuoneessa.

”Heittikö se mies sut ulos?” Isä kysyy muutaman kahvikupillisen jälkeen, tiskaan hiljaisena astioita. ”Huomas tietty millanen huora sä oot; samanlainen kuin äitis.” Tuttu virsi alkaa. Katson sitä väsyneenä. Mietin miksi palasinkin tähän helvetinloukkoon… koska ei ole muutakaan, muistutan itseäni.

”Menisit isä suihkuun, laitan sulle jotain syömistä.” Sanon ja päätän, että on vaan parasta olla kuuntelematta. Isä hoippuu ylös pöydän äärestä. Kävelen jääkaapille ja huomaan että sen sisällöstä ei juurikaan ravitsevaa illallista saisi aikaiseksi; kananmunia, voita, vanhaksi mennyttä maitoa ja olutta. Huokaan syvään, haluaisin itkeä. Kuulen kuinka suihkunvesi alkaa laskea kylpyhuoneessa. Ainakin se suostu peseytymään. Laskeskelen rahojani; löydän muutaman kympin, mun tilikin taitaa olla aikalailla nollilla. Epätoivo iskee. Mietin mahdollisuuksiani, tuntuu ettei niitä ole paljoa.

Raahaan laukkuni vanhaan huoneeseeni ja muistan miten iloinen olin kun lähdin sieltä viimeksi; silloin luulin etten koskaan enää palaisi. Pysähdyn peilin eteen; katson itseäni päästä varpaisiin. Mulla on mun ulkonäkö, mitä muuta? En tiedä, mutta tiedän ainakin, mitä sillä voi saada… Olisi pitänyt harkita pidempään Peten luolta lähtemistä, ehkä se ois vielä voinut pitää mut? No taitaa olla myöhästä miettiä sitä nyt…

Päätän, että illalla lähden jonnekin baariin, ehkä herkkuun, ihan sama; jonnekin …

12. Luku

”Haluisitko vaikka caputsinoa tai lattea, mulla on uus kahvikone?” Antti kysyy ja katsoo mua jotenkin epävarmana.

”Lattea, joo, ai uus kahvikone? Mäkin oon aina halunnut sellasen.” Totean.

”Joo se on tosi hieno. Rakastan lattea.” Se nyökyttelee päätään ja ottaa maitotölkin jääkaapista. Istun pöydän ääreen. Kiusallinen hiljaisuus. Muutama minuutti ja höyryävä lattekuppi ilmestyy eteeni.

”Sokeria?” Antti kysyy tarjoaa astiaa lähemmäksi.

”Joo, vaikka en mä yleensä käytä sokeria tavallisessa kahvissa, mutta jotenkin latteen se kuuluu.” Alan selittämään. Miksi? En tiedä. Oon jotenkin käsittämättömän hermostunut ja levoton. Avaan pienen pussin ruskeaa sokeria. ”Täähän on kuin kahvilassa.” Naurahdan. Voi hitto miksi oon näin idiootti tänään?

”Joo.” Antti hymyilee ja istuu mua vastapäätä, maistaa omaa kahviaan, sen ruskeat silmät tutkiskelee mua uteliaina. Näperrän sokeripussia kädessäni, kaadoin vahingossa sen koko sisällön kuppiin ja nyt se on ihan tajuttoman makeeta, se kahvi, hitto. No on se silti hyvää.

”Joo-o” Mun suustani pääsee, kiroan mielessäni, vilkaisen sitä hermostuneena. Muistan sen suudelman, toivon, että se ei yritä sitä uudestaan. ”Sä olit oikeessa.” Sanon lopulta.

”Ai?”

”Jonista, olit oikeessa siitä.”

”….” Antin huulet rautuu, se koittaa hakea sanoja, muttei ilmeisesti löydä niitä.

”Jätin sen toissa päivänä, kun tultiin sieltä mökiltä…. Marko…. Marko ja Joni…. Joo-o, kuulin kun ne keskusteli ja, ja joo…” Maistan kahvia, nuolen sen makua huuliltani. Kuinka monta kertaa ihminen voi sanoa joo tai joo-o ennen kuin alkaa kuulostamaan typerältä? Oon varmasti jo ylittänyt sen rajan.

”Oho.” Antti sanoo, kurtistaa kulmiaan ja katselee jotenkin huolestuneena kuppinsa sisältöä, sitten se nostaa katseensa takaisin muhun. ”Joni on idiootti.” Se sanoo, nyökkään.

”Niin, niin se vähän on. Tai paljon…” Katson ulos ikkunasta, puut huojuu tuulessa, on harmaata, sade ilmassa.

”Oon koittanut soittaa sulle, mutta sun puhelin on vissiin ollu kiinni tai jotain.” Antti sanoo sitten.

”Ai joo, niin on, mä en jaksanut kun Joni koittaa koko ajan soittaa tai lähettää viestiä, hitto mä vihaan tekstareita.” Huokaan ja vasta sitten tajuan että oon todella pitänyt puhelintani suljettuna jo tarpeettoman kauan. Kaivan sen taskustani ja laitan virran takaisin päälle. Ei kestä kauaa kun se alkaa piippailla tekstareita jotka on aikeessa tutkia puhelimen muistin. Kiroan tuskastuneena. ”Tekstarit on oikeesti paholaisen välineitä.” Huokaan avatessani tekstiviestivalikon. Antti naurahtaa.

”No ei kai nyt sentään.” Se hymyilee.

”Joo-o, on ne… No okei, ei aina” Virnistän. Kolme viestiä Jonilta ja pari nimettömästä numerosta, päätän lukea ne ensin. ”Ei helvetti.” Kiroan, kun luen ensimmäistä: Moi! Mitä sulle kuuluu, oon ajatellut sua paljon, näin unta susta viime yönä!! OOTKO KUNNOSSA?! Vastaa mulle!!! Perässä ei lue nimeä, mutta tiedän jo ilmankin keltä se on. Kundilta jonka oon tavannut joskus vuonna nakki, no okei joskus 16-vuotiaana kesällä, kun olin jollain typerällä leirintäalueella keski-Ruotsissa vanhempieni kanssa. Hitto se kundi oli karmiva, mua vuoden nuorempi, aina ilmesty jostain, tuli halailemaan, olin varma että se vielä raiskaisi mut jossain metsässä jos en pitäis varani, ja niinpä piilottelin meidän asuntoautossa kuumina kesäpäivinä siltä, kirosin elämääni ja kun viimein olin varma että se kundi oli nukkumassa uskaltauduin ulos.  Joka tapauksessa se oli jostain saanut mun numeron ja siitä asti tekstiviestipiinannut mua, mun ei oikeesti edes tarvii vastata, ja silti niitä tulee, nyt vähän vähemmän kuin aluksi, mutta taatusti neljä kertaa vuodessa. En mee enää ikinä Keski-Ruotsiin, se on varma juttu. Päätän kerrankin vastata; HANKI VITTU ELÄMÄ!!!! Tyytyväisenä painan lähetä nappia. Jos ei nyt mennyt viesti perille, niin johan on kumma. Ehkä pitäis sitten vaihtaa numero salaiseksi? Mä nimittäin oon kyllä vaihtanut numeroani jo kerran, mutta silloin en tajunnut ottaa salaista ja eikös se pervo sitten selvittänyt sen uudenkin. Ähh, harhaudun taas asiasta ja lisäksi oon alkanut kiroilemaan ihan mielettömästi, se ei oo hyvä, kai tää tästä, kai sitä palaa omaksi itsekseen ennen pitkää, toivon niin.

Avaan toisen nimettömästä numerosta tulleen viestin. Moi Jesse. Halusin pyytää anteeks. Kuulin et oot saanu tietää, sori, mulla on tosi paska fiilis siitä. Jätin Peten, oon yhel clubilla, ajatellu sua. Se vika ilta kun juteltiin, tarkotin mitä sanoin. Sä oot mahtava tyyppi! Hitto kun pilaan aina kaiken, anteeks. Mä oon idiootti, sut mä oon aina halunnut, en Jonia. Anteeksi =( T:idiootti =Marko.

Tuijotan viestiä hämmästyneenä ja luen sen uudestaan ja uudestaan.

”Keltä se on?” Kuulen Antin kysyvän.

”Markolta…” Vastaan hiljaa, kelaan viestin alkuun ja luen sen taas.

”No mitä ihmettä se haluaa susta?” Antti hymähtää.

”Pyys anteeksi.” Sanon ja pudistan päätäni. Luen seuraavaksi Jonin viestit, jotka jatkaa samaa anelevaa linjaa kuin aikaisemmatkin. Hajamielisenä nostan kupin huulilleni ja juon.

”Jesse…” Antti aloittaa hiljaa pitkän hiljaisuuden jälkeen.

”Mm?” Vastaan yhä selaillen viestejäni.

”Siitä lauantai illasta…” Sen ääni on hermostunut. ”Siitä kun mä suu…”

”Hei ei mitään, unohdetaan se, sä olit kännissä, kyllä mä tajuun.” Keskeytän sen nopeasti, en todellakaan halua palata aiheeseen. Se näyttää siltä kun se haluais vielä sanoa jotain.

”Hei lähetäänkö baariin tänään? Mä oon lähdössä Cecilian ja Paulin kanssa jonnekin, ehkä herkkuun tai johonkin.” Antti katsoo mua hieman epäillen.

”Joo mä tiiän, mutta jokatapauksessa; haluutko tulla? Pelastat mut nöyryytykseltä johon mun sisko mut varmasti järjestää.”

”Totta kai mä lähden, jos sä pyydät.” Se hymyilee.

*************

Marko:

Nojaan baaritiskiä vasten ja katselen laiskasti ympärilleni, jalka rummuttaa musiikintahtiin. Vastaan muutamaan hymyyn ja katseeseen jonka saan ja maistan juomaani. Etsin katseellani seuraavaa miestä jota huiputtaa, joka tarjoaisi lisää juomaa ja jolta vois ehkä saada huomaamatta otettua rahaa. Ei, en ole ylpeä itestäni ja lupaan lopettaa heti kun pääsen takaisin jaloilleni. Jesse ei oo vastannut mun viestiin ja vaikka en sitä odottanutkaan oon silti vähän pettynyt. Kai sittenkin elätin pientä toivetta sisälläni.

”Hi sweetheart…” Käännyn äänen suuntaan ja katson viereeni ilmestynyttä kolmekymppistä tummaa miestä, joka nojaa baaritiskiin ja hymyilee mulle.

”Hello.” Sanon ja katson sitä uteliaana.

”What’s your name sweetheart?” Se kysyy.

“Marko.”

“Nice to meet with you Marko, I’m Steve… Can I buy you a new drink?” Se kysyy ja vilkaisee mun melkein tyhjää lasiani.

”Sure, I’d like that.” Hymyilen leveästi. “Where are you from?”

”I’m from Chigago.”

“Oh, you’re an American?”

“Yes.” Se hymyilee mulle, sillä on söpöt hymykuopat ja tummat simät, maitokahvinen värinen iho, pitkä ja lihaksikas. Otan tarjouksen vastaan liittyä sen seurueeseen.

Jesse:

“Vitsi, tää on niin siistiä! Okei Jesse; nyt etitään sulle joku hyvä ukko!” Cecilia on pelottavan innoissaan siitä, että se on pääsyt gay-clubille. Sen uteliaat silmät tutkiskelee väkijoukkoa kiinnostuneena. ”Tuolla on söpö kundi, toi aasialainen tuolla; Jesse kato!” Se osottelee jotain mustahiuksista solakkaa kundia joka seisoskelee baaritiskin läheisyydessä. Toivoisin että maa ois niellä mut ja äkkiä. Katson sitä kuin se ois menettänyt järkensä. Cecilia jatkaa osoittelua. ”Kato nyt ennen kuin se häviää!” Se pyytää, selvästi humaltuneena.

”Älä viitti osotella ihmisiä, se ei oo kauheen kohteliasta.” Kerron sille ja lasken sen käden alas.

”Mä vaan yritän auttaa sua unohtamaan sen sian!”

”Me ei olla missään hemmetin karkkikauoassa mistä sä voit vaan valita jonkun tolleen.”

”Ootko varma?”

”Pliis!… Pauli kiltti vie mun sisko kotiin. Oo kiltti.” Katson sitä ja se nauraa, Cecilia tönäisee mun kättä.

”Toi ei oo kovin kivaa.” Se murjottaa.

”Mä en vaan haluu maata jokun tuntemattoman kanssa, mä en oo sellanen, okei?”

”No men Jesse! Du är min lille bror! En mä nyt halukkaan et sä meet jonkun vieraan sänkyyn! Mä tarkotin vaan tanssimista, ehkä vähän suutelua ja kädestä pitelyä; siinä kaikki!” Se katsoo mua tiukasti.

”Sä et selvästikään tunne miehiä.” Huokaan ja maistan juomaani.

”Hei!” Pauli protestoi näyttäen siltä ettei se oikein varma, että pitäiskö sen loukkaantua tosta vai ei. Se pysyy hiljaa ja jatkaa miettimistä.

Antti katsoo mua, tuijottaa lähinnä kaipaavalla tavalla. Miten mä en oo huomannut tätä ennen? Yritän ajatella jotain muuta… Vaaleat hiukset, vihreät silmät, kevyitä pisamia, kiinteä peppu… Okei, hetkinen, pysähdytäänpäs vähän. Mä en oikeesti voi ajatella sitä! Sitten ajattelen Jonia ja voisin lyödä itseäni.

**************

“Jesse voidaanko jutella?” Antti pyytää sen jälkeen kun mun sisko ja Pauli on kadonnut yhdessä tanssilattialle.

”Okei…” Maistan juomaani.

”Musta tuntuu, että meijän pitäis oikeesti jutella siitä mitä tapahtui toissa päivänä.” Se katselee mua.

”Oikeesti, ei siinä oo mitään puhuttavaa…” katson siitä poispäin ja toivon, että se jättäisi asian sikseen.

”Jesse…” Antilla on nähtävästi toisen suunnitelmat, se ottaa mua kädestä ja kumartuu lähemmäksi. ”Mä oikeesti rakastan sua ja mä… Mä pyydän vaan yhtä tilaisuutta… Ehkä mä osaisin tehdä sut onnelliseksi? Tiedän mitä mä oon, mä en oo niin kuin Joni, mä en ikinä yllä samalle tasolle ulkonäön suhteen, mutta etkö sä sanonut mulle, että ulkonäkö ei merkkaa? Etkö sä kertonut pitäväs musta?” Vedän avuttomana käteni takaisin, mitä tähän voi sanoa? 

“Antti, mä oon paoillani, mut… Mä en vaan tunne silleen sua kohtaan… Sä oot mun ystävä, mä oon tuntenut sut siitä kun mä olin 12 ja… Ja musta vaan tuntuu, että… No mä pelkään, että me vaan pilattais meidän ystävyys, jos se  ei toimis ja mä en halua sitä, ymmärräthän?”

”Me voitais yrittää? En mä antais sen vaikuttaa meidän ystävyyteen. Mä haluun vaan rakastaa sua. Oo kilti ja anna mulle tilaisuus?” Voi hitto tää on epämukava tilanne, viimeinen asia minkä haluun tehdä on satuttaa Anttia, mutta mitä mä voin tehdä tai sanoa? Eikö se nää kuinka vaikeeta tää on mulle.

”Mä just erosin Jonista.”

”Mä voisin parantaa sun oloa,”

”Mä en vaan voi nähdä meitä yhdessä, en sillä tavalla. Mä oon pahoillani Antti.”

”Se johtuu siitä, että oon lihava… Mä tiesin tän.” Sillä on se äänensävy; koko maailma vihaa mua, säälikää mua.

”Ei! Ei se sitä oo, täää johtuu siitä, että sä oot mun ystävä, vähän niin kuin veli mulle, mä… Se vaan tuntuis väärälle…!

”Säästä mut tolta paskalta…” Antti nousee ylös. ”Sä oot just niin kuin kaikki muutkin, mun ois pitänyt tietää. Hyvää loppuelämää!” Viha ja pettymys välähtää sen silmissä. Päättääkö se meidän ystävyyden tän takia? Joidenkin pitäis tosissaan pysyä kaukana alkoholista. Se kävelee kohti narikkaa.

”Antti!” Kutsun sitä, juoksen sen perään. “Oo kiltti äläkä kävele pois näin.” Tartun sen käsivarresta ja se kääntyy katsomaan mua.

”Mä rakastan sua, ootko sä tosiaan ollut niin sokea ettet oo huomannut? Mä oon rakastanut sua ekasta päivästä lähtien. Sä olit kiltti mulle, kun kukaan muu ei ollut, sä seisoit mun rinnalla. Ja kaikki nää vuodet mä oon rakastanut sua ja se sattu ihan helvetisti nähdä sut sen kusipään kansa. Joka kerta kun se suuteli sua; mä toivoin että se olisin ollut minä joka suutelis sua, joka kerta kun se sai sut hymyilemään tai nauramaan, mä toivoin että se olisin minä. Sä sait mut tuntemaan itteni hyväksi, että mä oisin jonkun arvoinen ja nyt mä nään, että kaikki se on ollut vaan mun päässäni. Mä en koskaan ois voinut saada sua, ei sen takia että me ollaan jo ystäviä, se ei johdu siitä ja me molemmat tiedetään se. Mulla ei oo upeaa kroppaa, mä en oo kusipää niin kuin Joni, mä en ikinä tekis sulle niin. Mä en koskaan satuttais sua. Ehkä mä oon vaan liian kiltti ja liian ruma!” Katson sitä kyynelten lävitse.

“Sä et koskaan satuttais mua? Etkö sä nää että sä just teit? Sä seisot siinä, kerrot että rakastat mua ja samalla syytät mua epäaidoks valehteliaks. Sä syytät mua siitä, että oon valehdellu sulle, että oon niin kuin muut… Mä rakastan sua kyllä, mutta ystävänä ja nyt… Sä saat sen kuulostamaan siltä, että joko otan sut mun poikaystäväksi tai menetän sut kokonaan, niinkö se menee? Koska jos se menee, niin kuka tässä on valheellinen?” Se katsoo mua silmiin, hetken hiljaisuus ennen kuin se perääntyy.

”Mä en voi käsitellä tätä nyt, se sattuu liikaa.” Se sanoo ja kävelee pois. Räpyttelen silmiäni ja katson sen perään. Menetinkö oikeesti just ystävän?

”Mikä hätänä beibi, ei noin kaunis sais itkeä.” Kuulen jonkun humaltuneen miehen kysyvän viereltäni, se koskettaa mun takamusta kevyesti.

”Painu vittuun!” Kiroan sille ja kävelen takas kohti pöytää. Tää ei oo selvästikään mun päivä.

Äkkiä kuulen tutun kuuloisen naurun läheisestä pöydästä; Marko. Pysähdyn ja vaan katson sitä, kuuntelen. Se istuu jonkun tumman miehen sylissä ja nauraa..

“Well I just love americans.” Se sanoo ja flirttailee häpeilemättömästi samassa pöydässä istuvien tummaihoisten miesten kanssa. Se näyttää syötävän hyvältä, sen vaatteet nuolee sen täydellistä vartaloa ja hiukset on pörrötetty geelillä. Äkkiä muistan miltä tuntui suudella sitä, siellä saunan hämärässä huoneessa. Samalla tunnen myös ärtymystä, kun muistan mitä se teki Jonin kanssa, sotkien mun elämäni ja jättäen mut hämmentyneeksi, en tiedä mitä tuntea, mitä ajatella. tarkottiko Marko sitä mitä se sanoi siinä viestissä.

Astun lähemmäksi ja äkkiä meidän katseet kohtaa. Sen nauru lakkaa, hetki pysähtyy.

”Marko.” Sanon ääneen ja kaikkien huomio kiinnittyy muhun.

”Jesse.” Se sanoo, irrottamatta katsettaan, näyttäen epävarmalta, ehkä vähän pelokkaaltakin. Antti seuraa yhä vähän kauempana, kutsuu mun nimeä ja sen sävy alkaa hiljalleen muuttua ärtyneeksi kun en vastaa. Käännyn katsomaan sitä. ”Odota…” Pyydän ja kiinnitän huomioni takaisin pöytään, astun yhä lähemmäksi.

”Is this your friend?” Joku niistä kysyy, kehottaa mua istumaan alas, liittymään seuraan. Mä harkitsen sitä ja lopulta, Markon silmien hypnotisoimana, istun alas. Marko näyttää olevan hetken hieman hukassa, kuin sen pasmat ois mennyt täysin sekaisin. Joku ojentaa mulle juoman ja kyselemättä otan sen vastaan, vaikka tiedän ettei ehkä pitäisi. Ne puhuu englantia kyselee multa jotain ja vastaan.

”Why the fuck did you decide to come to Finland, were you guys on drugs or something?” Marko nauraa sitten. Loistavaa Mr. Paris Hilton on palannut. ”I mean if I had a holiday, I wouldn’t come here, there’s nothing here. I bet you were on drugs.”

“Sun isänmaallisuutesi on todella liikuttavaa.” Mutisen ja katson sitä alta kulmieni, hetkeksi sen hymy hyytyy.

”What did he say?”

“That I am not a patriot, and he is right.”  Marko vastaa ja katsoo mua suoraan silmiin.

Meidän välinen tuijottelu jatkuu, amerikkalaiset meidän ympärillä heittää typerää läppää ja nauraa. Se tummamies piteleee Marko sylissään. Näpit irti!’ haluaisin huutaa sille, mutta pysyn vaiti ja tuijotan. Nuorempi, mun ikäinen kundi alkaa keskustella mun kanssa, ihan hyvän näköinen, sellainen joka normaalisti herättäisi mun kiinnostuksen, mutta ei nyt. Kummallinen olo, oon samaan aikaan käsittämättömän vihainen Markolle ja samalla jotakin muuta. En tiedä mitä tehdä, mitä tuntea, en tiedä haluaisinko lyödä sitä poskelle vai vetää sen mun syliin ja suudella sitä. Mitä tehdä?

13. Luku

Ilta on ollut tosi outo. Cecilia löys meidät ja ainoa mitä voin sanoa; voi amerikkalaisraukat. Se istui samaan pöytään, änkes ittensä mun ja sen nuoremman kundin väliin, jonka nimi on joku Jeffrey tai jotain vastaavaa, -en oo hirveesti kiinnittänyt huomiota sen jaarituksiin. Joka tapauksessa, Cecilia tuntui olevan vakuuttunut että meidän välillä oli jotain meneillään. epäonnistuen täydellisesti näkemään miten vilkuilin täysin toiseen suuntaan.

Sen koko olemus huutaa; Oon niin hitonmoisessa kännissä, älkää antako enää alkoholia ja viekää mut kotiin ja äkkiä!

Sitten se sai päähänsä vaatia sen ajokorttia tai jonkinnäköistä henkilökorttia. Se kundi hämmentyneessä tilassaan kaivoi ajokorttinsa lompakostaan ja näytti sen Cecilialle, joka yritti humalatilastaan huolimatta kirjoittaa tietoja alas. Se alkoi siinä sivussa epäillä, että oliko tää kundi tosiaan 21 ja Chicagosta.

Sitten se antoi varoituksen; katkase yksikin hius mun pikku broidin päästä ilman sen lupaa ja laitan sut katumaan päivää jona synnyit. Ja koska nöyryytys ei tietenkään ollut tarpeeksi, se päätti myös, että oli aiheellista kertoa sille, että seksiä oli turha odottaa mun kanssa ekana iltana; vain suudelmat, tanssiminen ja kädestä piteleminen olisi sallittua. Jos tällä kundilla missään vaiheessa oli mitään aikomuksia mun suhteen, oon aika varma että mun sisko onnistu karkottamaan ne aika tehokkaasti.  Ei sillä, että mua hirveesti kiinnostais, mutta vähän nolottaa koko tilanne. Voisinpa vaan valehdella, ettei se oo oikeesti mun sisko vaan joku hullu nainen, joka seuraa mua ja väittää olevansa.

Sitten se huomas Markon ja huusi kovalla kirkkaalla äänellä; Mr. Paris Hilton on täällä!’ Toinen hetki jolloin toivoin että maa vois niellä mut. Sitten se sai päähänsä, että sen piti huolehtia myös Markosta, koska se on saman maan kansalainen tai jotain. No se pyys nähdä tän toisenkin miehen henkilöllisyystodistuksen. Tällä hetkellä Pauli tuli viimein pelastamaan meidät ja kerto mulle, että se veis Cecilian kotiin ja muistutti mua, että olisin tervetullut niille yöksi, vaikkakin tulisin sinne myöhemmin illalla tai aikaisin aamulla; ja sitten se virnisti merkitsevästi.

Toinen häiritsevä hetki oli kun mun sisko kuiskasi mulle, että Jonin tilanne oli hoidossa ja se paskiainen sais pian ansionsa mukaan; se vinkkasi silmäänsä. En tiiä uskallanko edes ajatella mitä se on tehnyt.

Ja siinä paha missä mainitaan; törmäsin Joniin kirjaimellisesti kun olin tulossa miestenhuoneesta.

Joni otti kiinni mun käsivarresta.

”Jesse…” Se kuiskas ja katsoi mua sellaisella surulla ja katumuksella, että se miltein sai mut antamaan sille anteeksi heti siinä paikalla, mutta vain melkein.

”Päästä irti musta.” Sähisin ja kieltäydyin aluksi kattomasta siihen.

”Mulla on ikävä sua kulta; etkö sä ikävöi mua olenkaan?”

”En kaipaa sun valehtelua pätkääkään.” Katsoin sen silmiin, se sattui yhä, sattui ihan pirusti. Joni otti mun käden omaansa, kosketti mun poskea ja se tuntui niin tutulta, lämpimältä.

”Mä rakastan sua.” Se kuiskas; sen tumma, syvä ääni sai mut värisemään tahtomattani. Suljin silmäni.

”Etkä rakasta, ainoa jota sä kykenet rakastamaan oot sinä itse.” Katsoin siihen uudestaan ja vedin käteni irti. ”Hyvästi.”

”Odota, mihin sä oot menossa?”

”Tutkimaan uusia mahdollisuuksia.” Käännyin ja katsoi siihen. ”Näätkö noi miehet tuolla?” Kysyin siltä ja se katsoi kohti pöytää jota osotin.

”Marko ja noi tummaihoset?” Se kysyi hämmentyneenä.

”Niin.” Hymyilin ja kumarruin lähemmäksi. ”Mä meen niiden mukaan…” Hengitin lähellä sen korvaa. ”…Niiden hotellihuoneeseen, me pidetään sellaset orgiat jotka kestää pitkälle seuraavaan päivään… Tiedäthän sä mitä ne sanoo? Once you go black you never go back. Ja jos se on totta mitä ne sanoo; että kaikki on… isompaa Amerikassa: No, mä luulen, että mulla on mun elämäni yö tiedossa.” Katsoin epäuskoa sen silmissä ja tunsin itteni tyytyväisemmäksi kuin aikoihin.

En katsonut taakseni kun mä lähdettiin clubilta. En tiedä mihin olin menossa, tunsin ainoastaan vihaa, kipua ja hämmennystä.

Markon huolestuneet vihreät silmät, amerikkalaisten juttelua, kävelyä. Me käveltiin enkä edes tiennyt minne.

Jeffry tarjosi mulle juomista taskumatistaan ja otin sen vastaan janoisena. Halusin unohtaa, halusin päästä eroon kivusta, särystä mun rinnassani. Oon aina ollut aian liian herkkä tälläsille jutuille, pitää aikuistua; olla mies eikä mikään säälittävä itkupilli. Kukaan ei kestä itkupillejä.

Istuttiin rannalla Hietsussa, en tiiä miks me oltiin tultu sinne. Sadepilvet on kadonnut jo aikoja sitten, aurinko on jo nousemassa. Kuulen kuinka Marko kertoo niille jotakin joulupukista; eikö ne tiedä että se asuu Suomessa?! Ilmeisesti eivät.

”Want to go some place?” Jaffrey tai Jeremy tai mikä nyt olikaan kysyy suudellessaan mun kaulaa, sen hengitys on raskasta. Pehmeä tuuli, linnut laulaa, meren aallot. Jonnekin? Annan sen vetää mut ylös hiekalta, se pitelee mun kättä kun me kävellään eteenpäin; jonnekin. Se tarjoaa lisää juomaa ja otan sen vastaan. Haluan vain unohtaa… Marko, sen ääni… En kuule sen ääntä enää, sen naurua.

”Ups,” nauran kun kaadun maahan polvilleni. Se putoaa mun viereen.

”Ups,” sekin nauraa, sen ruskeat silmät katsoo mun omiini, se on aika söpö. Mietin miltä tuntuis muuttaa Jenkkeihin, – mun ei koskaan enää tarvis nähdä Jonia, se on iso plussa. Se vetää mut päällensä ja suutelee. Sen kädet liikkuu mun vartalolla ja puristelee mun persettä. Suutelen takaisin, kosteita suudelmia, mutten tunne mitään. Haparoin, nousen istumaan sen lantion päälle. Miten me päädyttiin näin?

Tuuli puhaltaa mun kasvoihin, taivutan päätäni taakse ja katson ylös; on niin kaunista. Missä Marko on?

Jeff liikuttaa käsiään mun sivujani pitkin ja äkkiä kääntää mut ympäri allensa. Katson siihen, hämmentyneenä.

”Where are the others?” Kysyn ja koitan katsella ympärilleni. Me ollaan yhä rannalla.

”We don’t need them.” Se kuiskaa ja suutelee mua uudestaan, tunnen sen erektion reittäni vasten. Haluanko mä tätä? Pyysinkö tätä? Sen kädet availee mun farkkuja. Mun siskon varoitus ei tainnut sittenkään pelästyttää sitä.

En juurikaan oo kiihottunut tilanteesta, seksiä rannalla tuntemattoman kanssa. Päätän, että se ei oo hyvä idea, tunnen itteni liian hyvin ja sitä paitsi sitä voi saada hiekkaa paikkoihin joihin et halua saada sitä.

“Hey, I think we should stop.” Kuiskaan

“Don’t worry, I have a condom, we can place my jacket under you.” No sehän tietty ratkasee kaiken…

“No, I-, please, stop.” Yritän työntää sen käsiä pois, kun se alkaa vetämään mun farkkuja nilkkoihin. Se lyö mua kasvoihin ja parahdan.

“Shut up whitey, I know you want this… You and your friend have been begging for it the whole night.”

“We have not, get off of me!” Huudan paniikissa, rimpuilen sen alla. Tää ei voi oikeasti tapahtua? Ei tällaista voi tapahtua…

“Get the fuck off of him right now!” Vihanen ääni huutaa jostakin takaalta. Jeffry katsoo ylös, makaan paikoillani shokissa ja vapisen. Tumma kundi nousee hitaasti ylös.

”Easy there, we were just having a bit of fun, I wasn’t going to hurt him.” Se nostaa kätensä kasvojensa korkeudelle antautumisen merkiksi. Katson ylös pelastajaani; Marko. Se pitelee paksua puun oksaa kädessään ja näyttää aika vittuuntuneelta; valmiina iskemään sitä kundia päin näköä. Nyt oon ehkä vielä isommassa shokissa jos mahdollista.

”Wasn’t how it looked like to me. When someone asks you to stop then you fucking stop! No piss off before I beat the fucking shit out of you!” Marko tuijottaa sitä, sen silmät kiiluu vihasta, enkä oo koskaan nähnyt sitä sellasena aiemmin, en oo koskaan nähnyt sitä niin vahvana ja tulisena. Se kundi perääntyy ja lähtee. Marko tuijottaa sen perään kunnes se on kadonnut näkyvistä kokonaan.

“Ootko kunnossa?” Se kysyy ja tutkiskelee mua huolestuneena. Vedän farkkuni takaisin ylös ja vetoketjun kiinni. En oo ehkä koskaan ollut yhtä häpeissäni, hämmentynyt… Enkä oo ihan varma siitä mitä just tapahtu. Marko polvistuu hiekalle mun viereen. Katson sitä kyynelteni lävitse ja vapisen. Se asettaa takkinsa mun harteille.

”Mä oon ihan kunnossa, mulla oli tilanne täysin hallinnassa.” Väitän sille.

”Niinkö?” Sen kulma nousee epäilevänä ja pysyn hiljaa. ”Jesse… Mä oon pahoillani että olin sellanen nuija, sulla on täys oikeus vihata mua ja… Mut mä ihan oikeesti välitän susta…”

”Sulla on outo tapa osoittaa se; makaamalla mun kundikaverin kanssa.” Mutisen ja pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, mun poskea kivistää. Vihaan itteäni kun itken sen edessä.

”Se oli ehkä isoin virhe jonka oon tehnyt.”

”Ja mites tän iltanen, uh; mä rakastan Arerikkalaisia; ootte niin hot, kaikki on niin fucking hot! Sä kikatit kuin joku mielipuoli koulutyttö.”.

”Se oli typerää, typerää esitystä… Mä-, Mä luulin, ettei mulla ois mitään menetettävää ja… ja mä olin väärässä ja nyt tää tapahtu ja-, mä oon pahoillani Jesse…” Pyyhin hiekkaa housuiltani ja leikin takin hihoilla hermostuneena. ”Jos se yhtään helpottaa sun oloa, niin mä varastin  rahaa niiltä.” Se kuiskaa sitten ja meidän katseet kohtaa; se virnistää.

”Ai varastit?” Kysyin.

”Joo… ja mulla on ton äskeisen idiootin kännykkä.” Se näyttää mulle harmaata pientä puhelinta. ”Se varmaan pudotti sen kun se yritti…” Alan taas vapisemaan, mut meilkein… just äsken… se r-sana? Tai ehkä se ei oikeesti ois edes mennyt niin pitkälle…?

”Uhum… Joka tapauksessa, tiiätkö mitä meijän pitäis tehä? Soittaa johonkin seksilinjoille tällä, jättää se päälle ja hankkia sille helvetinmoinen puhelinlasku. Jos se ei oo ollut tarpeeks fiksu hankkiakseen jonkun eston niihin.”

”En tiiä…”

“Se ansaitsis sen…”

”No… okei….” Päätän lopulta. Matko hymyilee ja valisee numeron. Mietin mistä se voi muistaa noita numeroita ulkoa. Se katsoo muhun. ”Mä oon tapaillut niin monta idioottia ettet uskoiskaan; tää on mun yks suosikki jekuista niille.” Se virnistää, ihan kuin se ois voinut lukea mun ajatukset.

”Tuu, mennään… Viedään sut himaan.” Se sanoo sitten, nousee ylös ja tarjoaa kätensä. Tartun siihen. Millon Markosta tuli se vahvempi? Millon siitä tuli mun sankari? Tää ei voi olla oikein…?

14. Luku

Ehkä mun ois pitänyt mennä siskon luokse yöksi sen sijaan että tulin kotiin. – Mietin astuessani sisään ja riisuessani kenkiäni.

”Jesse?” Äiti kutsuu väsyneellä äänellä.

”Joo.” Vastaan lyhyesti, kuulen sen askeleiden lähestyvän. Äiti näyttää väsyneeltä, sillä on yllään vaaleansininen silkkiaamutakki, jonka isä osti sille viime jouluna. Unohdin täysin että se odottais mua valveilla, kuten aina silloinkin kun asuin vielä himassa.

”Olin huolissani susta, tiedätkö paljon kello on?”

”5:30?” Tarjoan, piilotellen kasvojani valolta.

”Niin juuri; 5:30 ja oon ollut todella huolissani susta! En saanut unta Jesse. Miksi et vastaa sun puhelimeen?”

”Mä… En kuullut et se on soinut.” Mutisen ja tunnen itteni velvolliseksi selittämään ja kyyristelemään sen edessä niin kuin joskus teininä kun olin luvattomilla reissuilla. Se onnistuu saamaan mut tuntemaan itteni niin hemmetin nuoreksi vaikka laillisesti oon ollut aikuinen jo pari vuotta. Vihaan tätä tunnetta.

Äiti huokaisee, yritän livahtaa sen ohitse kylpyhuoneeseen. Oikeesti, mä oon jo aikuinen, oon asunut omillani miltei vuoden ja silti se kohtelee mua kuin vauvaa! Mun ei tarvitsis selitellä mun menemisiä ja tulemisia!

”Missä sä olit ja kenen kanssa?” Äiti kysyy seuratessaan mua.

”Mun pitää käydä vessassa, voinko vai haluatko seurata mua sinnekin?” Kysyn kireällä äänellä katsomatta siihen.

”Hyvä on, mutta haluan kuitenkin jutella sun kanssa vielä. Laitan sulle jotain syömistä, sulla on varmasti nälkä.”

Katson kasvojani peilistä; oikeaan poskeen on muodostumassa mustelma muistoksi lyönnistä jonka sain. Kukaan ei oo koskaan aiemmin lyönyt mua… Äkkiä tajuan että voisin itse asiassa näyttää aika paljon pahemmalta just nyt ja äkkiä pieni mustelma ei oo niin iso juttu. Se kirvelee ja kihelmöi kyllä pirusti.

”Mitä ihmettä sun kasvoille on käynyt?” Äiti kysyy järkyttyneenä kun pääsen keittiöön. Se kurottautuu koskettamaan mua varovasti.

”Ai toi? Ei se oikeesti oo niin paha miltä se näyttää. Mä olin-”

”Löikö Joni sua? Koska jos se löi niin vannon että-“

”Ei, Joni ei lyönyt mua.” Vastaan nopeasti.

”No joku selvästi löi ja haluan tietää kuka.” Äiti sanoo istuessaan mua vastapäätä. En tiedä mitä vastata, tuijotan kahta juustovoileipää ja lasillista maitoa edessäni.

”En halua puhua siitä, ei siinä oo mitään kerrottavaa, se tapahtu ja nyt se on ohi, enkä enää koskaan tuu näkemään sitä kundia.” Kohautan olkapäitäni välinpitämättömästi,

”Ei mitään kerrottavaa? Joku mies löi mun pikkuistani ja hän sanoo ettei se ole mitään!”

”Äiti kiltti…” En oikeasti halua palata siihen hetkeen. “Mä oon kunnossa, ihan oikeasti, se on vaan pieni mustelma.” –Jonka kaikki näkee…

”Mihin tää maailma on menossa?” Äiti pudistelee päätään. ”Rikolliset on vallanneet kadut, sanoinhan mä että sun olis syytä olla varovainen… Kultapieni, et saisi olla ulkona niin myöhään- tai aikaiseen… Oon lukenut lehtiä; vasta viimeviikolla, joku nuori tyttö oli löydetty kuolleena; murhattuna! Ja… Ethän mennyt minnekään ventovieraan mukaan? Enkä ole varottanut lähtemästä vieraiden mukaan? Kaikenlaisia perverssejä…”

”Äiti lopeta! Mä oon kunnossa; kato nyt.” Se katsoo mua epäillen.

”Mustelma kasvoissa ei tarkoita sitä että olisit kunnossa.”

”Mä oon väsynyt, en oikeastaan edes nälkäinen. Jutellaan huomenna, jooko? Ja oon oikeesti kunnossa, se oli vaan typerä juttu, vahinko oikeastaan. Olin vaan väärässä paikassa, väärään aikaan.” Painan kevyen suukon sen otsalle. ”Ja sun ei pitäis enää valvoa oottamassa mua, mä oon aikuinen mies jo. Pian muutan taas omilleni, heti kun löydän kämpän. Rakastan sua.”


”Aikuinen mies.” Äiti hymähtää, mutta hymyilee lempeästi. ”Poikanen vasta, enkä mä susta lakkaa huolehtimasta olit miten vanha tahansa, tai missä tahansa asut. Äidit vaan toimii sillä tavalla. Kuka tietää, ehkä joku päivä ymmärrät.” Se hymyilee yhä. En ole varma miten vastata joten toivotan hiljaa hyvää yötä.

”Nuku hyvin,” äiti vastaa.

Mun uni on levotonta, liikaa ajatuksia, liikaa stressiä. Ajattelen Jonia ja sitten ajattelen Markoa; oon vieläkin niin hämmentynyt. Mua puistattaa ajatella mitä ois voinut tapahtua jos Marko ei olisi ilmestynyt paikalle ajoissa.

En usko että edes kiitin sitä kunnolla, olin niin häpeissäni koko tilanteesta. Mietin mitäköhän se ajattelee musta nyt ja miksi ihmeessä murehdin siitä mitä miespuolinen Paris Hilton  ajattelee musta? Muistutan itseäni, että Marko ei oikeastaan ole se aivoton blondi joksi kuvittelin sen vielä viikko sitten. Mutta silti, tää kundi on se jonka kanssa mun poikaystävä petti mua, -expoikaystävä, korjaan itseni nopeasti… Joka tapauksessa, en saisi ajatella sitä, en saisi ajatella kuinka pehmeät sen huulet on, en saisi ajatella mitän kauniit silmät sillä on, silmät jotka tuntuvat vaihtavan väriä; onko ne enemmän vihreät vai siniset? En oo osannut päättää- Tää on niin turhauttavaa! En saa Markoa mielestäni! Miksi? Mun pitäisi kaiken järjen mukaan ajatella enemmän Jonia, enkö mä rakastanut sitä? Eikö se juuri särkenyt mun sydämen? Jos niin, niin miksi ajattelen kundia joka aiheutti meidän eron?  …Mitä mun pitäis tehdä? Mitä ajatella?



 

**^^**^^**^^**^^**

Marko

 
Yritän olla hiljaa kun astun sisään, jos oon onnekas, isä on sammunut juotuaan liikaa. Mutten koskaan voi olla niin onnekas; onni ei oo koskaan kulkenut mun rinnalla. Kuulen isän yskivän. Kävelen keittiöön hakemaan itselleni vettä. Kuulen isän askeleiden lähestyvän, pian sen hahmo ilmestyy oviaukkoon. Vilkaisen sitä nopeasti, tunnen sen katseen ihollani, inhon jota se tuntee mua kohtaan.

”Huora on tullut takaisin.” Se sammaltaa, pysyn itse hiljaa. Kuulen sen lähestyvän ja käännyn.

”Maksoko ne edes sulle?” Isä kysyy. Puren hampaani yhteen.

”Kyllä isä, ne makso mulle hyvin, enemmän rahaa kuin mitä voit koskaan kuvitella. Ne oli orgiat, isot orgiat, tuskin pystyn istumaan enää.” Vastaan, mitä tahansa sanon tai teen isä jaksaa kutsua mua huoraksi, hyvä on, olkoon niin.  ”Se oli ryhmä ulkomaalaisia, isoja mustia miehiä.” Aloitan, sen kasvot synkistyy välittömästi, hymyilen. ”Ne kaikki pani mua ja mä rukoilin lisää, mä rukoilin isi.” Isku kasvoihin, huudahdan kivusta.

”typerä arvoton huora, aivan niin kuin arvoton äitis!” Isä huutaa, pakenen nopeasti omaan huoneeseeni. Lukitsen oven, kuulen isän yhä huutavan. Kyyneleet täyttää mun silmät, oli aika, niin kauan sitten, kun me oltiin oikea perhe. Aika, jolloin isä toivotti mut syleilyynsä avoimin käsin, kertoi kuinka rakasti kultapoikaansa, kertoen mulle miten ylpeä oli musta. Ne ajat on kadonneet tuhkaan, kuolleet pois.

 
Riisuudun hitaasti, vedän verhot alas, pimeys laskeutuu huoneeseen. Laskeudun makuulle kovalle sängylle ja ajattelen Jesseä. Se on liian hyvä tähän maailmaan, niin hyvä, lempeä, hellä, viaton… Halusin tappaa sen kundin joka yritti viedä sen siltä. Käyttäkää ja pahoinpidelkää mua, mutta jättäkää suloiset ihmiset niin kuin Jesse rauhaan. Rakastan sitä. Miten typerä ihminen voikaan olla? Miten typerä mä oonkaan? Miksi menin panemaan Jonin kanssa? Yksi mies muiden joukossa, jota kadun. Mutta mikä on tehty, on tehty, sitä ei voida muuttaa, saada tekemättömäksi ja mä oon yksin isän kanssa joka vihaa mun koko olemusta, jopa ilmaa jota hengitän. Mihin oon menossa? Mihin voin mennä?



**^^**^^**^^**

Jesse


En voi päästä irti, mun on pakko nähdä se, kiittää sitä, en saa rauhaa ennen kuin oon tehnyt sen. Tällä ei oo mitään tekemistä sen herkullisen tiukan takamuksen kanssa ja sillä miten paljon haluan puristaa sitä …gröhöm…uh, unohda, unohda toi ajatus.

Tässä mä siis oon nyt, pienten etsintöjen jälkeen mulla on Marko Liljan osoita ja seison sen oven takana joka johtaisi mut sen luokse, syvemmälle sen elämään. Mun käteni kurottautuu soittamaan ovikelloa vapisten. Kuulen ääniä, kuulen jonkun askeleet. Lukko kääntyy auki, ovi pian sen perässä. Sinivihreät silmät katsovat muhun hämmästyneinä

“Jesse.” Se henkäisee.

”Hei”

”Kuka siell ”Kuka siellä on Marko? Taas joku mies? Käske painua helvettiin täältä… Hemmetin persettä jakeleva huora.” Miehen ääni kantautuu jostakin kauempaa. Markon posket punertuu häpeästä, se on hiljaa hetken kunnes hymyilee ja katsahtaa taakseen. 
”Mäkin rakastan sua isä!” Se huudahtaa yllättäen mut.

”Hei.”

“Tuu sisään.” Se sanoo ja astuu sivuun, pidellen ovea auki mulle. Ovi sulkeutuu mun perässä, kiusallinen hiljaisuus joka kestää hetken. ”Miten sä voit?” Marko kysyy ja katsoo mun poskea; mustelma on haalistunut jo aika hyvin. Näen kuitenkin, että myös sitä on lyöty.

”Mä oon kunnossa, mutta sulla…” Aloitan, Marko nostaa kätensä koskettamaan mustelmaa ihollaan.

”Se ei oo mitään, ei mitään uutta, älä välitä siitä.” Marko katsoo ympärilleen kuullessaan askelia, se ottaa mun käden nopeasti. ”Tuu, mennään mun huoneeseen.” Se sanoo. Potkin kenkäni pois kiireessä ja seuraan sitä.

Marko sulkee oven ja lukitsee sen.

”Sori, mä en aijo yrittää mitään vaikka lukitsinkin oven, tiiäthän? En vaan halua että isä tulis häiritsemään…” Se selittää, katsoo mua ja istuu sängylleen. Katson ympärilleni; julisteet Johny Deppistä ja Brad Pittistä, tietokonepöytä, sänky, vihreää ja sinistä.


”Tiedän, noi julisteet; aika teiniä, mutta ne on mun suosikki näyttelijöitä, erityisesti Johny Depp, plus se on aika komea.” Marko selittää.

”Niin.” Hymyilen ja katson kirjahyllyä joka oikeasti kantaa kirjoja.

”Mä tykkään lukea välillä, useinkin, kai se yllätti sut?” Se kysyy.

”Vähän, sori.” vastaan häpeillen saan hymyn takaisin.

”Ei se mitään, käyttäydyn typerästi aika usein joten ei ihme….”

Hiljaisuus.

”Sä voit istua alaskin.” Marko sanoo lopulta, arka hymy sen huulilla.
”Ai, joo.” Istun sängynlaidalle, jätän tilaa meidän välille.

”Um, musta on kiva että tulit, mutta oliko sulla jotain asiaa vai tulitko vain katsomaan mua? Ei sillä että se mua haittaisi vaan…” Marko kysyy, pureskellen alahuultaan jotenkin hellyyttävän näköisenä.

”Mä tulin kiittämään sua, siitä mitä sä teit… että sä—” Katson sitä hermostuneena takaisin.

”Ei oo tarvetta kiittää.” Se aloittaa. ”Mä oon vaan pahoillani etten ehtinyt paikalle aiemmin ja…” Se pysäyttää keskelle lauseen, pysähtyy kuuntelemaan. ”Mun isä,” se kuiskaa.

“Haluatko, että riisun?” Marko kysyy.

”Mi-?” Sen sormi painautuu kevyesti mun huulille, vaimentaen mut.

”Näin? Haluatko että teen sen näin? Mmm… Iso poika…Anna kun maistan… Sä oot niin kuuma, mmhh… Seksikäs ruotsalainen! Lisää, anna mulle lisää! Ota mut nyt heti!” Katson sitä ja mietin josko se on on menettänyt järkensä lopullisesti. ”Työnnä se syvälle, aahh!” Se alkaa hyppimään istualleen sängyllä saaden sen narisemaan. Markon huulet on raollaan, sen silmät kiinni, niska taivutettuna taakse. Äkkiä se nostaa päänsä, avaa silmänsä ja katsoo muhun. ”Liiku mun kanssa.” Se kuiskaa ja ottaa mun käden omaansa. En tiedä miksi oikeastaan teen sen, mutta teen kuitenkin, sänky natisee yhä kovemmin. Kuuntelen sen huokailua, vaikerointia, katson ilmettä sen kasvoilla; häiritsevän eroottista ja ennen kuin ehdin oikein edes tajuta huomaan housuissani olevan epämukavan ahdasta, kalu sykkii ja pyytää helpotusta. Miten ihmeessä Marko tekee tän?

”Kovempaa, joo, joo, just sinne, siellä se on, oi kulta! Aaah!” Ja sitten se heittäytyy selälleen ja alkaa kikattamaan Kuulen kuinka askeleet kiiruhtaa ovelta, kauhistunutta mutinaa. Katson Markoa, mun ajattelun hoitaa nyt täysin joku muu osa kuin aivot.

”Lähetkö mun kanssa ulos joku päivä, treffeille?” Kysyn nopeasti.

15. Luku

Joni:

Luoja mun päätä särkee, ehkä otin taas liikaa?… Vaikerran kun yritän avata silmiäni; miksi täällä on niin pirun pimeää? Eilen, sen jälkeen kun näin Jessen, olin aika vittuuntunut suoraan sanoen, no enemmänkin poissa tolaltani ja niinpä mä join ja join… En muista kunnolla mitä tapahtui… Itse asiassa en muista esimerkiksi sitä miten pääsin kotiin.

Yritän liikkua mutta jostain syystä en pysty. Voimattomana annan otsani kohdata tyynyn kanssa, en vieläkään näe mitään ja mun silmät on kuitenkin auki, luulen niin…Käsivarsia särkee, oon varmaan nukkunut samassa asennossa koko yön ja siksi tunnen kipua. Yritän siirtää niitä pääni yläpuolelta, mutta jälleen jokin estää mua.

Tää on outoa. Yritän kääntyä selälleni, mutta ei… En voi tehdä sitäkään. Okei, vedä syvään henkeä. Hetkinen… Mun asunto ei tuoksu tältä…?

”Hereillä viimein?” Miehen ääni kysyy yllättäen ja kevyt aksentti paljastaa puhujan ulkomaalaiseksi, venäläiseksi ehkä? Nostan pääni äänen suuntaan ja tajuan kaiken kirkkaana; en voi nähdä koska side silmieni edessä estää sen ja syy miksi en voi siittää käsiäni on, että ne on sidottu tiukasti sängynpäätyyn.

”Kuka vittu sä oot? Päästä mut irti nyt heti!” Yritän kiskoa itseäni vapaaksi onnistumatta.
”Etkö muista?” Ääni kysyy huvittuneena. Tunnen kuinka patja painuu sen istuessa alas mun vierelle, jännityn tahtomattani. Ainakaan en oo täysin alasti; peitto on vedettynä vyötärölleni ja tunnen bokserit ylläni. ”No, se taitaa johtua siitä alkoholin määrästä jonka joit eilen. Mä katos voitin.”

”Voitit mitä?”

”Join sut pöydän alle niin kuin sanoin tekeväni, mutta et tuntunut uskovan ja…”

”Ja?!”

”Ja niin mä voitin Joni. Mä saan palkinnon, no, olisin saanut, mutta sä sammuit ja herrasmies kuten oon, ajattelin, että on säädyllistä odottaa kunnes heräät ja nyt oot herännyt; viimein.”

Kevyt kylmä viima; peitto vedetään alas, palelen.

”En muista tota, oot hullu, etkä tasan oo voittanut mitään.”

”Aw.. Ja olit niin kiltti poika eilen.”

”Poika? En oo mikään saamarin poika sulle.” Äänestä päätellen tää kundi ei voi olla mua paljon vanhempi. Sen käsi liikkuu alas mun pepulle ja alkaa hieroa sitä. ”Ota vittuun se kätes sieltä!”

”Mutta mä voitin, ootko tosiaan niin huono häviäjä, että aiot kieltää sen multa?”

Yritän epätoivoisesti muistaa edellisen illan tapahtumia, mutten pysty. Ääni kuulostaa jokseenkin tutulta, mutten saa mieleeni kasvoja. Kuka tää kundi on? Entä jos se on joku kaamean lihava ja hikinen Ryssä? Voi luoja, voisin oksentaa jo pelkästä ajatuksesta. Mutta fakta on se, että sen ääni on melko mukava eikä oo mitenkään mahdollista että menisin vapaaehtoisesti jonkun ruman paskiaisen mukaan.

Mutta entäs jos mut on huumattu? Kidnapattu? Mitä jos tää kundi haluaa… varastaa mun maksan?!? Tai mun muita elimiä ja myydä ne eteenpäin? Kauheaa…

Se riisuu mun bokserit ja herään todellisuuteen; oon pian ilman ainuttakaan vaatekappaletta, makaan vatsallani, mun ranteet sidottuna tiukasti sängynpäätyyn. Se ei oo mun maksa jonka perässä se on…

”Lopeta!” Huudan tajuttuani mitä se aikoi, yritän kiskoa itseäni vapaaksi hyödyttömästi. Se nauraa hiljaa.

”Rauhoitu, en aio raiskata sua.” Se kuiskaa livuttaessa kättään alas mun selkärankaa kohti mun pakaroita. Jotenkin en oo niin vakuuttunut…

”Päästä mut irti! Mitä vittua sä luulet tekeväs?!” Tunnen sen sormen hyväilevän aukkoani… Se ei voisi, eihän? Oon aina top, ihan aina, en koskaan bottom!

”No Joni, meillä oli niin hauskaa eilen, etkö muista? Me jopa peseydyttiin tätä varten ja sä halusit tätä, halusit niin paljon.”

”Valehtelija!”

”Meidän sopimus Joni…” Kuulen sen äänestä kuinka paljon se nauttii tästä, sen sormi kiusaa yhä mun peppua, herkkää ihoa peräaukon ympärillä. ”…juotiin yhdessä, muistatko? Tarjosin sulle juotavaa.” Sen sormi liikkuu hitaasti mun sisälle ja äännähdän.

”Me tultiin tänne…mmhh.” Sen sormi liikkuu mun sisälläni, ja mikään mitä yritän ei saa sitä pois. ”Oot aika tiukka, ihanan tiukka.” Se mutisee.

”Vitun paskiainen!”

”Et sanonut noin eilen, uskoakseni eilen olit aika… aika kiimanen itse asiassa. Missä on se himokas mies jonka toin tälle eilen?”

Älähdän kun toinen sormi liittyy ensimmäisen seuraksi, puristan hampaitani yhteen.

”Joka tapauksessa, sopimus oli; että se joka juo toisen pöydän alle saa tehdä toiselle mitä haluaa. Ja suostuit siihen. Mutta valitettavasti, ennen kuin sain lunastettua voittoni, olit sammunut kokonaan. Ja usko pois; eilen olit halukas, luulen, että jopa halusit mun voittavan,” Pystyn melkein näkemään virneen sen kasvoilla, muistaisinpa vain minkälaiset kasvot ne on.

”Tää on naurettavaa, mä-, mä en suostu tähän! Mä en halua ottaa sitä sinne!” Toi kundi selvästi keksii asioita, ei oo mitään mahdollisuutta, että suostuisin tai haluaisin ikinä että joku panis mua. Muistan kyllä hämärästi, että Jesse ois joskus väittänyt samoin; että olisin luvannut että se sais panna mua kun olin ollut kännissä ja seuraavana aamuna se kysy siitä, mutta oikeesti sekä Jesse että tää kundi valehtelee; valheita sanon!
”Voi mutta kultaseni, sä nautit tästä kyllä, takaan sen.” Sen sormet liukuu ulos; luojan kiitos! Mutta tosin se mitä se sano… Tunnen äkkiä öljyn ihollani, pepullani; sisälläni ja sormet palaa takaisin.

”Ota ne pois!”

”Sä se kyllä valitat paljon,” se naurahtaa ja työntää sormensa syvemmälle ja kovempaa, vaikerran avuttomasti. Luoja se tuntuukin hyvältä, tunnen kovettuvani ja hautaan kasvoni tyynyä vasten. En voi uskoa että alan oikeesti nauttimaan tästä.

”Oo kiltti ja kerro mulle edes ootko lihava?” En voi itselleni mitään, ajatus siitä että joku läski inhottava mulkku panis multa mun neitsyyden, kun makaan siinä avuttomana on aivan liian kauhea. Se nauraa taas, vetää sormet mun sisältäni ja tunnen sen liikkuvan sängyllä ja äkkiä mun vartaloni päällä makaa toinen, silkkinen, lämmin iho, eikä taatusti yhtään läskiä.

”Tunnunko lihavalta?” Se kuiskuttelee ja liikuttaa lanteitaan niin että sen kalu hyväilee mun peppuvakoa; se on valtava! Puren huultani ja pudistan päätäni. Alan nauttimaan ihan liikaa tästä tilanteesta, oon sairas, sairas… Tää kundi on sitonut mut, peittänyt mun silmät ja se vois tehdä ihan mitä haluaa mulle; tappaa mut, raiskata mut, aivan mitä tahansa ja mä oon kiihottunut?! Mulla ei oo mitään muistikuvaa koko tyypistä ja siitä mitä tapahtui, en tiedä missä oon. Oon täysin tän tuntemattoman venäläiskundin armoilla. Tuntemattoman jolla on seksikäs ääni, seksikäs aksentti ja mikä vaikuttaa aika seksikkäältä vartalolta. En oikein tiiä pitäiskö mun olla enemmän kiihottunut vai peloissani. Mun sydän lyö villinä kylkiluita vasten kun tunnen sen elimen hyväilevän pepunreikääni. Vapisen, en tiedä mitä enää haluan.

Sitten se liikkuu alas, nuolee mun ihoa, mun peppua, sen etusormi liikkuu mun sisääni.

”Paskiainen.” Sähähdän, mutta se kuulostaa enemmän huokaisulta. Sitten se puraisee mua, se vittu puree mua! huudan raivoissani ja yritän potkia sen hyödyttömästi pois, mutta siinä se sitkeästi roikkuu, hampaat mun ihossani, imien, nuollen ja purren; jättäen jäljen.

”Vitun hullu!” Huudan, se pitää mut tehokkaasti paikoillani, kädet tarttuen tiukasti mun lantiosta eikä se vieläkään päästä irti; toi mustelma kestää varmasti viikkoja! Vihdoin se lopettaa ja nauraa, hyväillen vahingoittamaansa ihoa pehmeästi.

”Sä oot paha suustasi; mun pitäisi antaa sulle piiskaa.” Se sanoo sitten ja siirtää kätensä mun oikealle pakaralle; ja läps! Huudan uudestaan ja taas se nauraa.

”Kusipää! Mun on tarkotus mennä mökille viikonloppuna perheen kanssa; miten mä selitän isälleni ton puremanjäljen pakarassani kun me ollaan saunassa?!” Se pidättelee uutta naurunpurkausta.

”Katsooko sun isä useinkin sun persettä?” Se kysyy lähellä mun korvaa. Luoja se on ärsyttävä mulkku.

”No on aika vaikee huomata kun on alasti!”

”Totta ja siksi mä sua purinkin; tykkään merkata omani.” Sen äänessä on ärsyttävä hunajaisuus.

”Sun? No mä en oo yksi niistä joten jätä mun peppu rauhaan!”

”Sä pian oot mun ja siihen ei kuulu sun pepun rauhaan jättäminen, aika lailla päinvastoin pelkään.” Kuulen kuinka se ottaa jotakin, se istuu mun pepun päälle; kondomi?

Pieni hetki ja se makaa taas mun päällä, ohjaten kaluaan mun aukkoani vasten.

”Älä edes yritä…” Sähisen varoitukseksi, se on sitä paitsi aivan liian iso mulle.

”Mä haluan sun sisään, ootko valmis?”

”En!” Se ei onnistu heti, muutaman kerran osuu ohi ja sen kalu liukuu mun pakaroiden väliä, mun lihakset vastustelee en pysty täysin rentoutumaan, lopulta se käyttää enemmän voimaa sen terskanpää liukuu mun sisään ja huudan. Sen kädet tarttuu mun lantiosta tiukasti ja se tekee toisen voimakkaan työnnön päätyen mun sisälle koko pituudellaan. Kyyneleet täyttää mun silmät; vittu se sattuu! Enkä voi uskoa, että tää vitun tuntematon venäläinen, jolla on selvä kiinnostus sitomisleikkeihin, tuli ja varasti sen mitä oon onnistunut suojelemaan jo 23-vuotta!  Oon vihainen ja tärisen.


”Yritä nyt rentoutua, nautit tästä kyllä kun rentoudut.” Ja nyt se vittu käy vielä neuvomaankin. Se alkaa liikkua ja ensimmäiset työnnöt on kivuliaita, lopulta saan itseni rauhoittumaan hieman, rentoutumaan ja kipu laantuu, muuttuu vähän erikoiseksi tunteeksi, aavistuksen epämukavaksi ehkä… Vapisen ja vaikerran hiljaa, sitten se löytää sen; mun eturauhasen ja mun kivuliaat vaikerrukset muuttuu nautinnoksi. Mun erektio palaa täyteen mittaansa.

 Huomaan pian pyytäväni nopeampaa ja kovemmin ja mun pyynnöt toteutetaan. Se on jotenkin häiritsevän kiihottavaa; olla siinä avuttomana, näkemättä mitään, kun toinen mies käyttää sua… Se vetää mut polvilleni, mun ylävartalo makaa yhä sängyllä ja se tuo kätensä hyväilemään mun penistä. Pudistelen päätäni ja vaikerran kuin kiimanen lutka, joka ei saa tarpeekseen.

Se murahtaa, huokailee, sen hiki tarttuen mun iholleni. Tunnen orgasmin lähestyvän ja taivutan niskaani taakse tullessani sen kädelle, läähätän. Se vetää kalunsa ulos, poistaa kondomin ja hieroo kaluansa mun vakoani vasten ja  tulee mun iholleni vaikertaen nautinnosta. Se läsähtää mun vierelle sängylle, hieroo sormillaan spermaansa mun iholle ja mietin millon se meinaa päästää mut irti, jos ollenkaan?

 
Lopulta se liikahtaa ja kurottautuu avaamaan köysiä, se suutelee ihoa mun korvan takana hellästi. Kun se on vapauttanut mun kädet, mulla ei oo aikaa reagoida, kun se jo vetää mun syliinsä, selkä vasten sen rintaa. Se pitelee mua tiukasti kun yritän vääntelehtiä vapaaksi. Se odottaa kunnes rauhotun.

”No niin, poistan tän siteen sun silmiltä, ihan rauhassa nyt.” Käyttäydyn kuin olisin rauhoittunut, sen kädet liikkuu ylös, pysyn paikoillani vaikka voisin yrittää pakoa. Se poistaa siteen hellästi, räpyttelen silmiäni äkillisessä kirkkaudessa, mutta heti nähdessäni paremmin hyppään sen sylistä ja pois sängyn läheltä.

Käännyn katsomaan tätä miestä ja ällistyneenä huomaan katsovani komeaa, lihaksikasta blondia, joka virnistää mulle. Se istuu sängyllä alasti ja sen harmaat silmät tarkkailee mua.

”No, se oli hauskaa, eikö?” Se kysyy, rikkoen hiljaisuuden joka on jo kestänyt liian kauan.

”Vitun kusipää; kidnappaatko usein ihmisiä ja raiskaat ne?” Huudan hämmentyneenä kaikesta. Se naurahtaa.

”Se tuskin oli raiskaus ja halukasta ei voi kidnapata,”

”Väität siis että olin omasta tahdostani sidottuna?”

”Olit sammunut,” se hymyilee. ”Ja me puhuttiin siitä ennen kuin sammuit.”

”Niinkö? Miks mä en sitten muista mitään tästä? Miksi mun pitäisi uskoa; en tunne sua!”

”Sä tosiaan unohdit kaiken?” Se huokaa. ”No parempi esitellä itseni sitten uudemman kerran kun tullaan kerta näkemään toisiamme useammin; oon Misha, mutta mun ystävät kutsuu mua Vodkaksi.” Se virnistää ja ojentaa kätensä mulle, tuijotan sitä.

”Vodka?” Ja sitten nauran. ”Olis pitänyt arvata.” Muistutus itselle; älä ikinä pelaa juomapeliä kenenkään kanssa, joka tykkää kutsua itseään vodkaksi.

“Ja mitä sä tarkotat; näkemään toisiamme useammin? Mä vakuutan sulle, että tämä…” Osoitan sänkyä ja huidon käsiäni, ”ei tuu enää koskaan toistumaan!” Se vain virnistää, sen katse liikkuu alas mun vartalolla ja muistan alastoman tilani. Vedän peiton nopeasti sängyllä, jolla peittää itseni ja jolla samalla pyyhkiä spermaa iholtani.

”Missä mun vaatteet on?” Se nousee sängyltä ja kävelee saalistajamaisesti lähemmäksi, peräännyn. Se seisoo mun tasalla, ehkä jopa vähän pidempi; paskiainen! Kukaan ei saisi olla pidempi kuin minä, pitäisi olla joku laki sitä vastaan! Mun selkä osuu seinää vasten ja se hymyilee painautuessaan mua vasten.

”Ennen kuin unohdan; Cecilia Lumme sanoo terveisiä.” Se kuiskaa ja suutelee mun niskaa. Mitä?… Siis mitä?? Cecilia? Jessen sisko? Se narttu on ilkeä! ILKEÄ isolla I:llä! Työnnän Mishan kauemmaksi ja meen ettimään vaatteitani, se seuraa mua, löydän bokserini ja pukeudun.

Se kävelee mun ohitseni ulos huoneesta ja palaa loppujen vaatteideni kanssa. Melkein revin ne sen käsistä.
”Oon kuullut huhuja Joni; huhuja susta ja ne saa luvan loppua. Mä oon mustasukkainen mies enkä halua että makaat ympäriinsä, ymmärrätkö?” Katson sitä silmät kaventuen ja jatkan pukeutumista. Toi kundi saattaa olla jumalallisen komea, mutta se on näköjään myös hullu. ”Mä tarkkailen sua, ihan vain että tiedät, mulla on ystäviä Joni…”

”Ai ihanko totta? jotenkin vaikea uskoa.” Sähähdän väliin.
 ”Joka tapauksessa; kuten sanoin, mulla on ystäviä ja jos et vieläkään osaa pitää housujasi jalassa niin on pakotettu ottamaan kovemmat otteet käyttöön.” Tuijotan sitä epäuskoisena napittaessa paitaani.

”Anteeks nyt vaan; mutta mikä ihme saa sut kuvittelemaan että oon velkaa ainuttakaan selitystä tekemisistäni?”

”Koska oot mun nyt,” se vastaa kuin se ois maailman yksinkertaisin asia. Se istuu alas sängylle ja sytyttää tupakan. Jatkan sen tuijottamista suu auki ja lopulta nauran.
”Oot jopa hullumpi kuin mitä kuvittelin. En kuulu kenellekään, kaikkein vähiten sulle! Et voi määräillä mua. Mä. Oon. Itsenäinen. Ymmärrätkö? Mä en oo orja ja sä et oo mun herrani.” Yritän sanoa tän niin hitaasti kuin voin jotta se varmasti ymmärtää.

Se nousee taas, yhä ilkosen alasti; mun katse harhautuu väkisinkin alas ja huomaan että jopa lepotilassa sen kalu on melkoisen kokonen. Päätän saaneeni tarpeekseni koko oudosta tilanteesta ja kävelen ulos huoneesta, kuulen sen seuraavan.

”Joni.” Se kutsuu. Katson mun lompakon; tarkistan että kaikki on tallella, ettei se oo varastanut mitään… Mitään muuta kun mun peppu parkani neitsyyden! Oon vieläkin katkera siitä. ”Joni!” Se kutsuu voimakkaammin ja pysäyttää mut, tarttuen mun käsivarresta. ”Nähdään illalla.” Se hymyilee. Veden käsivarteni vapaaksi ja nauran.

”En pidättelisi hengitystäni,” Vastaan. ”Yritä nyt ymmärtää; oot onnekas etten ota yhteyttä poliisiin, me ei nähdä enää toisiamme, mä oon vapaa mies tekemään mitä haluan! Okei?” Otan takkini ja pukeudun, kengät jalkaan, avaan etuoven.

”Nähdään illalla Joni.” Kuulen sen vielä sanovan ennen kuin ovi sulkeutuu mun perässäni.

Luuleeko se tosiaan että se voi pelotella mua? Se ja sen ystävät? En kuule usko! Oon niin helvetin huonolla tuulella, kävellessäni kotiin, osaksi koska mut otettiin niin, osaksi Jessen vuoksi, kun ajattelen sitä niiden miesten kanssa ja niitä isoja orgioita, vai mistä se nyt puhuikaan… ja osaksi Cecilian takia; tiesin aina, että naiset on pahoja… ja osaksi myös koska… jos oon rehellinen itselleni, oikeastaan nautin siitä mitä tapahtui tänä aamuna. Mutta en ikinä anna sen kundin kontrolloida mua ja mun elämää, mun pitäisi pitää housut jalassani vai? enpä usko, sitä paitsi— Pidän vaan oveni lukossa, miten se pääsisi muka sisään? Se ja sen ’ystävät’  voi mun puolesta mennä vaikka vetämään käteen. Mua ei noin vain pelotella!



Tuun kotiin ja miltei ensimmäinen asia jonka teen; on soittaa Mikalle, yhdelle mun panokavereista, jota en oo nähnyt aikoihin, mutta tiedän että se tulisi juosten jos vain pyydän. Näytän tälle Vodkalle, tai mikä tahansa sen nimi nyt onkaan; mä en oo sen enkä koskaan tule olemaan!

Jatka lukuun 16

Web published: My Secret Shore

© KOLGRIM