11.luku

Oli harvinaista, että hän sai kutsun vierailuhuoneeseen ja kun se tapahtui Chris oikeastaan tiesi ketä voisi odottaa sillä mahdollisuudet olivat rajatut. Kävellessään vierailuhuoneeseen ja nähdessään Akin, hän tunsi kuitenkin ohimenevän pettymyksen pistoksen rinnassaan vaikka tiesi ettei olisi voinut odottaa näkevänsä sen kenet eniten halusi. Unet olivat pahimpia, edellisenäkin yönä hän oli kävellyt epäuskoisena nämä samat askeleet, tuntenut petollista iloa kun vieras pöydän toisella puolella oli ollut Joni ja tämä oli hymyillyt hänelle kuten oli kerran aiemmin. ”Odotan sinua”, Joni oli luvannut hänelle unessaan. ”Pääset ulos pian.”

Pian, muutama kuukausi, aika oli suhteellista, mutta jäljellä olevat päivät tuntuivat vielä lohduttoman pitkiltä ja toisaalta se mihin hän palaisi ei tuntunut järin houkuttelevalta, hän oli menettänyt niin paljon. Aki virnisti hänelle Chrisin istuessa alas ja Chris onnistui antamaan jonkin hymynkaltaisen takaisin.
”Kuinka olet voinut?” Aki kysyi.

”Yksi pitkästyttävä päivä kerrallaan.” Chris huokaisi ja tarkkaili toista mietteliäänä. Hän ei ollut kuullut Akista muutamaan viikkoon, vaikka tämä oli muuten pitänyt yhteyttä melko säännöllisesti vapautumisensa jälkeen ja oli nähnyt yllättävän paljon vaivaa päästäkseen Jonin tuttavapiiriin. Hiljaisuuden aikana Chris oli tuntenut epäilyksen nostavan päätään, pystyikö hän luottamaan Akiin? Ja mitkä loppujen lopuksi olivat hänen motiivinsa?

”Minulla on uutisia.” Aki sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Näin eksäsi pari viikkoa sitten, kävimme syömässä.” Kun Chris kurtisti kulmiaan, Aki naurahti. ”Onnistuin viemään Eevan samaan paikkaan missä tiesin Jonin olevan ystävänsä kanssa, sen ryssän pikkuveljen”, Aki tarkensi. ”Istuimme samassa pöydässä ja sain tietää jotain… en usko että pidät tästä.” Chris oli hiljaa ja tarkkaili toista miestä. Hän oli aistivinaan virneen katseen takana, tunnetila jota tämä kenties yritti naamioida muuksi, mutta Chris uskoi että todellisuudessa Aki odotti kiihkeästi saada kertoa uutisen hänelle, syistä joista hän ei ollut täysin varma.

”Anna tulla.” Hän lopulta usutti.

”Joni on kihloissa, he etsivät yhteistä asuntoa.”  Aki kertoi matalalla äänellä. Chris tunsi piston rinnassaan, hänen silmiään tuntui kirvelevän, ohimoita särki. Ympäröivä vieraskielinen puheensorina puuroutui ympärillä ja korvissa humisi. Hän katsoi poispäin, mutta tunsi Akin katseen polttelevan ihollaan ja hän olisi voinut vannoa, että syrjäsilmällään näki ohimenevän hymynkareen toisen huulilla. Oli vaikea rauhoittua, hänen rintaansa kiristi, kämmenet puristautuivat nyrkkeihin; katkeruus, suru, suuttumus ja viha nivoutuivat yhteen ja muodostivat kivuliaan möykyn hänen sisälleen. Oli vaikea tavoittaa selkeä ajatus, hän toi katseensa takaisin Akiin, joka yritti katsoa häntä myötätuntoisena. ”Pian pääset ulos, sitten saat kostosi.” Toinen sanoi.

Miksi Aki näki niin paljon vaivaa? Vaimea ääni kyseenalaisti hänen mielessään eikä hän löytänyt sille järkeen käyvää vastausta.

**^^**^^**^^**

Vierailunsa jälkeen Aki saapui kotiinsa ja haki olutpullon jääkaapista. Eeva oli yrittänyt soittaa, mutta Aki ei jaksanut heti soittaa tytölle takaisin. Poikaystävän rooli oli uuvuttava, eikä hän olisi jaksanut leikkiä sitä enää. Ihmissuhteet ylipäätään olivat uuvuttavia, hän jaksoi niitä kun ne olivat pinnallisia, halusi pitää oman yksityisyytensä ja seurustelevana se oli vaikeaa. Eeva oli välillä kysellyt milloin tapaisi hänen ystäviään ja totuus oli ettei Akilla juuri ollut ystäviä, Chris saattoi olla lähinnä sitä termiä. Akilla oli tuttavia, siinä kaikki. Hän ei ollut kiinnostunut ystävyyssuhteista. Hän oli hyvä ihmisten kanssa kun halusi, mutta välillä hänen kyllästymisensä tai vataavasti kiinnostus jotain tiettyä kohtaan johti herpaantumiseen, niin kuin nyt uhkasi käydä.

Toisaalta, ehkä hän ei tarvinnut Eevaa enää? Ehkä hän oli saanut tytöstä jo kaiken minkä voisi saada? Hän kävi yhä Jamin asiakkaana ja ehkä se riitti.  Jos hän jatkaisi Eevan tapailua, se voisi johtaa vain vaikeuksiin, tyttö saattaisi päästä liian lähelle ja saada tietää hänen menneisyytensä.

Aki istahti tietokoneensa ääreen. Hän avasi sivun jonka oli tehnyt Jonille, fanisivu jota piti nimimerkin takaa. Hän ei aluksi ollut aikonut mennä näin syvälle, mutta kiinnostus oli kasvanut, siitä oli tullut projekti, se alkoi muodostua pakkomielteeksi ja vei suurenosan hänen valveillaolo ajastaan. Viimeksi hänen ylikasvanut kiinnostus projektiin oli vienyt hänet vankilaan, mutta hän oli jäänyt kiinni matkanvarrella tehdystä virheestä eikä ollut päässyt siihen mitä oli suunnitellut. Hän oli ollut typerä, nyt hän ei halunnut tehdä samaa virhettä mutta pelkäsi kompuroivansa sillä halusi onnistua niin paljon. Hän ei ollut tehnyt vaikutusta Joniin, sen hän tiesi ja se oli hetken huolettanut häntä mutta jälkikäteen ajatellen ei hän ehkä tarvinnut tämän luottamusta.  Hän halusi onnistua jäämättä kiinni ja hän tiesi että oli olemassa riski epäonnistua täydellisesti, se teki leikistä pelaamisen arvoisen.

**^^**^^**^^**

”Eikö rakkaus enää kukoista?” Kasper kysyi katselleen ystäväänsä, joka oli juuri lopettanut vastaamattoman puhelun turhautuneen näköisenä.

”Mikä rakkaus?” Eeva huokaisi.

”Ihana Aki.” Kasper virnuili. ”Poikaystäväsi, etkö muista?”

”En minä häntä rakasta.” Eeva ilmoitti. ”Ihastuskin alkaa hälvetä…” Hän ilmoitti ja katsoi ystäväänsä mietteliäänä, joka istui tietokoneensa ääressä.

”Mikä mättää? Hetki sitten tunnuit olevan aivan lääpälläsi.” Kasper ihmetteli.

”Niin… Ehkä halusin tuntea niin, ehkä aluksi tunsinkin, koska ajattelin hänen olevan toisenlainen.” Eeva sanoi ja Kasper katsahti häneen kysyvästi.

”Välillä… hänessä on jotain… ” Eeva pysähtyi miettimään. ”Jotain outoa, ristiriitaista…. Tuntuu etten pääse enää lähemmäs… Ja nyt hän ei vastaa puheluihini, joten…” Eeva levitti käsiään turhautuneen elkein.  ”Ja seksi…” Hän aloitti ja Kasper katsoi häneen uteliaana. ”Ei ole ollut kovin odottamisen arvoista.”

”Jätä se.” Kasper nyökkäsi, myös hän oli ollut aistivinaan miehessä välillä jotain mitä hän ei tarkasti osannut määritellä, mutta jotain mikä häiritsi. Hän katsoi takaisin tietokoneen ruudulla auki olevaan Word-dokumenttiin jolle oli luonnostellut laulun sanoja.

”On hänessä ollut hyviäkin puolia”, Eeva puolusteli. ”Mutta viime aikoina…” Hän kohautti olkiaan. ”En tiedä, jotain outoa.” Hän päätti. Nousi sitten sohvalta ja käveli Kasperin taakse hiljaa pysähtyen lukemaan.
”Voi luoja, et kai kirjoita Jonista?”

”Hei, keskeneräistä työtä ei saa lukea!” Kasper tiuskaisi nolostuneena ja klikkasi sivun näkymättömiin.

”Vieläkö haikailet hänen peräänsä?” Eeva huokaisi. Kasper ei vastannut, klikkasi facebookin auki ja ryhtyi lukemaan päivityksiä.

”Dima on nähtävästi taas kaverilistallasi.” Kasper totesi. ”Kukahan haikailee ja kenen perään?”

”Niin ja Joni on sinun kavereissasi.” Eeva hymähti ja oli hiljaa hetken. ”Hyvä on, olen toivoton ja myönnän, että Dima oli paras poikaystävä joka minulla on ikinä ollut ja ikävöin häntä. Seksi oli upeaa.”

Kasper kääntyi tuolillaan. ”Ja minä olen säälittävä”, hän huokaisi. ”En ole tyhmä, tiedän ettei Jonista koskaan tule poikaystäväni ja silti ajattelen häntä… Jokin typerä osa minusta haaveilee mahdottomia… Oli helpompaa pitää Jonia kusipäänä, melkein toivon ettei hän olisi pyytänyt minulta anteeksi niin olisin voinut pitää sen käsityksen. ”Kasper katsoi ystäväänsä avuttomana. ”Sinulla sentään voisi olla toivoa Diman suhteen…”

”Kasper, olemme molemmat toivottomia.” Eeva hymyili aavistuksen. ”Dima on kihloissa.” Hän sanoi ja piti hetken tauon.  ”Minusta Joni on kyllä yhä ylimielinen. Muista myös miten hän käytti sinua hyväkseen.”

”Hyväksikäyttö taisi olla molemmin puolista, eri tavoin vain.” Kasper sanoi hiljaa. ”Ja hän osaa olla vahva mielipiteissään, hän näyttää upealle ja tietää sen, ehkä sen voi helposti tulkita ylimielisyydeksi… Mutta minussa oli vikaa myös joten voit lakata Jonin syyttelyn, okei?”

Eeva oli hiljaa ja nyökkäsi. ”Minun voi olla vaikeaa yrittää muuttaa käsitystäni Jonista, mutta ehkä jos tekisin sen… Ehkä…” Eeva piti tauon ja naurahti. ”Hän on Diman paras ystävä… Joten kai hänessä täytyy olla jotain …siedettävää… ja jopa… uskallanko sanoa; miellyttävää.”

Kasper hymyili. ”Ehkä voisitte molemmat yllättyä toisistanne, jos antaisitte mahdollisuuden. Jos ollaan rehellisiä, se oli aika paskamainen tapa millä jätit Diman… ”

Eeva huokaisi. ”Tiedän.” Hän nyökkäsi.  ”Äh, mennäänkö muutamalle? Tarvitsen muuta ajateltavaa kuin Aki ja Dima… ” Eeva silmäili ystäväänsä ennen kuin lisäsi virnistäen. ”Ja kuulostaa siltä, että sinäkin tarvitsisit uuden pakkomielteen.”

”Ainahan voi kokeilla.” Kasper myöntyi.

**^^**^^**^^**

Adam lensi Ouluun kaksi päivää sen jälkeen, kun Joni oli saapunut Suvin kanssa. Ennen Adamin tuloa, he saivat viettää aikaa kaksin, kun Suvin vanhemmat mielellään viettivät aikaa Aaronin kanssa.  He muistelivat lapsuuden kesiä, saunoivat ja kävivät uimassa, yhtenä iltana myös paikallisessa karaokebaarissa ja Suvi sai yllytettyä Jonin jopa laulamaan, videon tapahtumasta Suvi luonnollisesti keksi lähettää Mishalle.

Heillä oli hauskaa yhdessä ja Suvi tuntui rentoutuvan, kun Adam saapui he veivät tämänkin nuhjuiseen karaokebaariin ja Adam lauloi ontuvan serenadin vaimolleen, joka tuntui liikuttavan tätä. Joni tunsi helpotusta pariskunnan sovittua. He puhuivat Adamin saamasta työtarjouksesta, joka tarkoittaisi muuttoa New Yorkin osavaltioon ja parempaa palkkaa, mutta Adam empi ystäviensä ja muun perheensä vuoksi, ei pelkästään Chrisin vuoksi mitä Suvi oli pelännyt. Toki heitä molempia mietitytti mahdollinen muutto, erityisesti poikansa vuoksi, Kanada tuntui turvallisemmalta paikalta kasvattaa perhe. Muutoksen molemmat kokivat toisaalta jännittäväksi ja Adam totesi ettei kyseessä tarvitsisi olla lopullinen ratkaisu. Jonin täytyi varoa ettei liiaksi koittaisi vaikuttaa heidän päätökseensä sillä kieltämättä hän mieluummin ja luultavasti useammin tulisi vierailemaan heidän luonaan, jos he asuisivat eri kaupungissa ja vieläpä eri maassa kuin Chris.

Yhden yön vierailustaan Joni vietti isovanhempiensa luona, jotka kyllä tiesivät hänen kihlauksestaan, mutta eivät ottaneet sitä puheeksi. Muutaman kerran Joni huomasi isoisän tuijottavan hieman harmistuneena hänen sormustaan muttei muuta. Oikeastaan, tilanne oli aika hyvä, isovanhemmat hyväksyivät hänet hiljaisesti, he eivät iloinneet hänen suhteestaan mutteivät myöskään tuominneet häntä ääneen. He olisivat voineet kieltää häntä tulemasta kattonsa alle, mutta toivottivat hänet tervetulleeksi, liekö sitten sama käynyt jos hän olisi tullut yhdessä Mishan kanssa, siitä Joni ei ollut varma.

**^^**^^**^^**

Pian Jonin paluun jälkeen he kävivät Mishan kanssa katsomassa erästä kerrostaloasuntoa melko lähellä heidän nykyistä kotiaan ja ihastuivat siihen. Asunto sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien varrella ja samalla luonnonläheisessä ympäristössä omaten hyvät lenkkeilymaastot. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta joista toista voisi käyttää työhuoneena ja samalla majoittaa mahdollisia yövieraita.

He päättivät pohtia tarjouksen tekemistä muutaman päivän. Asunto oli  vain muutaman vuoden vanha ja vapautuisi nopeasti, nopea muutto kiinnosti erityisesti Mishaa sillä heidän nykyinen asumismuotonsa Ivon ja Jamin kanssa alkoi käydä hänen hermoilleen. Jami, vaikka mukava olikin, saattoi välillä mennä liiallisuuksiin järjestysintonsa kanssa eikä Misha pitänyt siitä että hänen kahvikuppinsa katosi jatkuvasti siitä mihin hän sen oli jättänyt, sillä Jami halusi laittaa tiskikoneen pyörimään.

”Tehdään tarjous”, Misha sanoi, heidän istuessaan näytön jälkeisenä perjantaina eräässä pubissa. Joni katsoi häntä, siveli sormellaan oluttuoppinsa huurteista pintaa pohdiskeleva hymy huulillaan. ”Minä pidin asunnosta, sinä pidit siitä, se on juuri sellainen mitä etsimme… Ja varmasti saisimme siihen vuokralaisen joskus jos haluaisimmekin lähteä pidemmäksi aikaa muualle.” Misha hymyili katsoen Jonin silmiin, hän tiesi ettei tämä ollut täysin hylännyt haavettaan muuttaa joksikin aikaa ulkomaille ja ajatus omakotitalosta oli alkanut kauhistuttaa nuorempaa miestä. ”Hyvä sijoitus ensiasunnoksi.” Misha lisäsi. ”Mitä sanot?”

Joni naurahti hiljaa, siirsi kätensä pöydän yli hipaistakseen Mishan kättä sormienpäillään. ”Yhteinen asuntovelka…Se on melkeinpä isompi sitoumus kuin avioliitto. ”Hän kuiskasi myhäillen. ”Soitetaan välittäjälle huomenna.”

”Tai jo nyt?” Misha kohotteli kulmiaan ehdottelevasti ja virnisti.

”Kai me voimme odottaa huomisaamuun, tuskin päätöksiä tehdään perjantai-iltana.” Joni naurahti.

”Ei tiedä, meillä voi vaikka olla joku kilpailija…” Misha sanoi ja hörppäsi omasta lasistaan.

”Mikä meidän tarjouksemme sitten olisi?” Joni kysyi kallistaen päätään.

”Viisi prosenttia alempi pyyntihinnasta?” Misha ehdotti ja Joni oli jälleen hetken hiljaa laskeskellen mielessään. Asunto oli uusi joten tinkimisvaraa ei välttämättä ollut paljoa.

”Soita välittäjälle ja pyydä jos voimme tulla katsomaan asuntoa huomenna? Pyydetään vaikka isäni ja Ivo mukaan, tehdään sitten tarjous. Kyse on kuitenkin sellaisesta summasta ettei mielestäni ole fiksua tehdä hätiköityä päätöstä.” Joni lopulta vastasi ja Misha loi häneen puolittain hämmentyneen ja puolittain huvittuneen katseen ja naurahti.

”Hyvä on, olet oikeassa ja minä olen hämmästynyt että sinä osaat olla järkevämpi tämän suhteen kuin minä…” Misha sanoi ja kallisti päätään. Joni virnisti, ja hieroi jalkaansa Mishan jalkaa vasten pöydän alla.

”Sinulla on vain kiire…” Hän sanoi vihjailevasti. ”Et malta odottaa…”

Misha selvitti kurkkuaan ja nojautui pöydän yli kohti kumppaniaan. ”Kieltämättä… Yksityisyys ei olisi pahitteeksi… Kaikki huoneet täytyy virallisesti kastaa…” Hän kuiskasi käheästi erilaiset mielikuvat ja mahdollisuudet jo vilisten hänen mielessään.

”Ja se mitä lupasit… Oletkohan jo valmis siihen?” Joni kysyi hymyillen ovelasti ja hetken Mishan aivot löivät tyhjää.

”Valmis…?” Misha kysyi hämillään ja Joni naurahti huvittuneen epäuskoisena.

”Et ole voinut unohtaa?” Hän sanoi katsellen kihlattuaan, joka tuijotti häntä yhä jokseenkin hölmistyneenä. ”Tai sitten teeskentelet unohtaneesi…” Joni kallisti päätään. ”…Kirsikka.” Silloin viimeistään Misha ymmärsi, hän kurtisti kulmiaan ja tuntui hieman häkeltyvän, hetkeen hän ei löytänyt sanoja ja Joni pystyi jo lukemaan hänen ilmeestään ettei ajatus ollut Mishan mieleen.

”Niin…” Misha sanoi hitaasti, hörppäsi lasistaan. ”No katsotaan nyt ensin otammeko sitä asuntoa.” Joni oli hiljaa katsellen kihlattuaan.

”Onko ajatus sinulle noin vastenmielinen?” Hän kysyi lopulta. ”En aio painostaa sinua.” Hän lisäsi. Misha mietti vastaustaan.

”Ei se ole vastenmielinen, se on vain…” Misha katsoi hänen silmiinsä ja sitten lasiinsa. ”Puhutaan siitä myöhemmin. En aio perua lupaustani.” Hän päätti.

”Kuulostaapa seksikkäältä”, Joni ei voinut olla tuhahtamatta. ”Hei, en halua tästä mitään…” Hän piti hetken tauon ja mietti. ”Mitään uhrilahjaa…” Hän sanoi. ”Joko haluat tai et.”

Misha kohotti kulmaansa. ”Eikö ole välimuotoa? Eikö henkilö voi olla vain…” Hetkeksi hänkin pysähtyi miettimään. ”Epävarma?… Tavallaan utelias, mutta epävarma.”

Joni katsoi kumppaniaan hetken hiljaa, kunnes huokaisi ja nyökkäsi. ”Ei sen tarvitse tapahtua heti muuton jälkeen… ” Hän hymyili ja kosketti Mishan kättä. ”Saatan yrittää houkutella sinua, mutta en painosta.” Hän virnisti.

”Houkutella saa…” Misha nyökkäsi. ”Saatan lähteä siihen mukaan… varmemmin muutaman oluen jälkeen.” Hän iski silmäänsä ja otti kulauksen tuopistaan.

”Pidän tuon mielessä.”

Kun he seuraavana päivänä menivät katsomaan asuntoa uudestaan Ivon ja Jonin isän kanssa, tekivät he lopullisen päätöksen tarjouksen tekemisestä johon vastattiin vastatarjouksella ja jonka he hyväksyivät.  Muuttamaan he pääsisivät jo viikon kuluttua. Ajatus tuntui hurjalta, he olivat vuoroin kauhuissaan ja vuoroin innoissaan, innostuneisuus oli onneksi vallitsevampi tunne.

Kun he sitten kauppojen jälkeen saivat avaimet, he päättivät heti muuttaa osan tavaroista voidakseen yöpyä uudessa asunnossaan. Muuttoauton he saisivat vasta seuraavana viikonloppuna käyttöönsä, eivätkä nyt saaneet isompia tavaroita mukaansa. Misha lainasi ystävältään ilmapatjan jolla he voisivat nukkua, lisäksi he ottivat Jonin läppärin jolta voisivat katsoa elokuvia, kynttilöitä, kahvinkeittimen ja eväitä sekä kuohuviiniä. Ivo katseli heidän pakkaamistaan hieman huvittuneena yrittäen selättää tietynlaisen haikeuden jota samalla tunsi.

”Varokaa ettette häiriköi seinänaapureita liikaa”, Ivo virnisti pariskunnan häärätessä keittiössä pakaten eväitä. Kun Misha vilkaisi veljeään tämä jatkoi. ”Siellä on varmaan hyvä kaiku.” Misha pyöräytti silmiään.

”Olemme ihan hiljaa”, Joni puolestaan virnisti. ”Olemme harjoitelleet.”

”Niin… tasainen natina vaan kuuluu yläkerrasta…” Ivo kiusoitteli viitaten sänkyyn jonka he aikoivat muuttaessaan korvata uudella. ”Minun melkein tulee ikävä sitä.” Hän jatkoi auttaessaan heitä kantamaan tavaroita autoon.

”Pervo.” Misha tuhahti.

”Ja ylpeä siitä.” Ivo nyökkäsi ja laski kantamansa laatikon auton takakonttiin. ”No niin, pitäkäähän hauskaa!” Hän vielä toivotti ja jäi seisomaan hetkeksi pihamaalle kun Misha ja Joni pakkautuivat autoon.  Hän vilkutti heidän lähtiessään, huokaisi ja laittoi kädet taskuihinsa. Hän kääntyi kohti taloa ja katsoi sitä hetken hymyili heikosti muistoille joita tulvi hänen mieleensä. Vanhempien kuolema oli tullut niin äkkiä, hän oli ollut parikymppinen, vapaa sinkku omassa kaksiossaan ja yhtäkkiä hänen elämänsä muuttui täysin ja hänestä oli tullut huoltaja kahdelle alaikäiselle veljelleen.
Toki hän oli välillä ahdistunut kahden teinin kanssa, mutta loppujen lopuksi… enimmäkseen muistot olivat hyviä. Hän oli tuntenut haikeutta jo kun Dima lähti, Misha oli murjottanut usein ja sitten Jonin muutto oli ollut piristävä, Jamin myös… Mutta nyt he jäisivät kahden ja kaikki muuttuisi. Ivon täytyi myöntää, että häntä hieman hirvitti.

Hän tuli takaisin sisälle, Jami istui olohuoneessa katsomassa televisiota ja käänsi päätään Ivon astuessa huoneeseen. Jami hymyili hieman ja Ivo vastasi hymyyn tietämättä miksi häntä yhtäkkiä ahdisti koko tilanne, nyt kun he jäisivät aivan kahden parisuhteesta oli tulossa jollakin tapaa entistä todellisempi. He eivät enää olleet vain iloinen kommuuni.

**^^**^^**^^**

Joni laski ensimmäisen laatikon olohuoneen lattialle ja siirtyi katsomaan ikkunan näkymää ulos vehreälle puistoalueelle. Misha tuli hänen taakseen kietoi kätensä hänen vyötäisilleen ja suuteli hänen niskaansa, Joni hymyili.

”No niin kakara, kotona ollaan.” Misha sanoi hänen takanaan ja huokaisi tyytyväisenä. ”Tervetuloa rauha, tervetuloa yksityisyys.”

Joni naurahti ja taputteli Mishan kättä ennen kuin kääntyi. ”Oletko aivan varma siitä rauhasta?” Hän kysyi.

”En.” Misha myönsi. ”Sinun kanssasi elämä tuskin on kovin rauhallista…” Hän virnisti. ”Mutta on kiva olla kahden, omassa asunnossa.” Joni kurottautui suutelemaan Mishaa ja kun he pysähtyivät hetkeksi katsomaan toisiaan hän ajatteli kuinka hassua se olikaan että he olivat päätyneet tähän pisteeseen ja kuinka erilaiselta muutto nyt tuntui kuin aikoinaan Chrisin kanssa. Hän ei tuntenut epäilyksen häivää etteikö ratkaisu olisi ollut oikea. Misha virnisti ja läppäisi hänen takapuoltaan. ”No, tehdäänpä meille pieni pesä valmiiksi ja poksautetaan kuohuva auki.” Hän sanoi ja Joni nyökkäsi.

”Käyn ensin laittamassa jääkaapin päälle, niin voidaan siirtää ruuat sinne.”

Misha nyökkäsi ja alkoi täyttää ilmapatjaa, mikä oli onneksi helppoa sähköpumpun avulla. He olivat tilanneet uuden sängyn edellisellä viikolla, mutta sillä kestäisi yli kuukausi saapua jonka aikaa he joutuisivat hyödyntää patjaa. Misha oli kyllä huomauttanut, että Ikeasta he olisivat saaneet sängyn heti mukaan, mutta Joni oli jo ehtinyt ihastua kalliimpaan sänkyyn niihin erikoistuneista kaupassa ja Misha oli antanut hänen tahdolleen periksi. Jonilla oli kallis maku, se oli ollut aina selvää.

Myöhemmin, kuohuviinistä humaltuneena, alastomina ja toisiinsa kietoutuneina he maalailivat kuvia tulevasta. Miettivät alustavasti mikä huonekalu tulisi mihin kohtaan ja kumpi makuuhuoneista olisi heidän. He kuiskuttelivat, Ivo oli ollut oikeassa kaiku lähes kalusteettomassa asunnossa oli hyvä, eivätkä he halunneet heti herättää pahennusta naapureissaan. Joni tutkiskeli Mishan vartaloa käsillään, siveli hänen sisäreisiensä silkkistä ihoa uskaltautuen lähemmäksi hänen aukkoaan ja Misha katseli häntä pimeydessä avasi reisiään hiukan enemmän ja salli hänen uteliaisuutensa.
”Vain, pieni tutkimusretki”, Joni kuiskasi hymyillen ja painoi suudelman Mishan vatsalle ennen kuin liikkui alemmas. Misha huokaisi, vaikka he olivat jo harrastaneet seksiä hän tunsi kovettuvansa uudestaan, Jonin huulien hyväillessä pehmeästi hänen kiveksiään samalla kun sormi kiusoitteli hänen aukkoaan.

Misha puraisi huultaan, kun Joni kostutti sormensa ja työnsi sen varovasti hänen sisälleen samalla kun harhautti häntä ottamalla hänen elimensä huultensa väliin. Se tuntui hyvälle, Jonin sormi oli ennenkin seikkaillut hänen sisällään eikä se ollut koskaan ollut epämieluisaa. Hän tiesi että Joni halusi enemmän, muttei ollut täysin valmis antautumaan vielä siihen täysin. Hän kuitenkin antoi Jonin jatkaa tutkimustaan näin samalla kun yritti houkutella ajatuksissaan itseään antautumaan, kuvittelemalla… Osa Mishasta halusi kiihkeästi tehdä jonkun eleen, joka näyttäisi että hänellä oli kontrolli, mutta hänen onnistui maanitella itsensä pysymään rentoutuneena ja nauttimaan suuseksistä jota Joni tarjosi samalla kun hän kävi rohkeammaksi sormiensa kanssa.  Mishan täytyi myöntää ettei kaksikaan sormea tuntunut vielä epämiellyttävältä, oikeastaan päinvastoin. Ajatusta täytyi kypsytellä, sillä välin hänellä ei ollut mitään Jonin houkutteluyrityksiä vastaan.

**^^**^^**^^**^^**

”No, milloin pidätte tuparit?” Jami kysyi. Oli kulunut muutama viikko heidän muutostaan, Jami oli tullut Jonin shoppailu seuraksi ja nyt he istuivat alkusyksyn lämpimästä päivästä nauttien terassilla. Jami joi olutta ja Joni jäävettä.
”Varmaan muutaman viikonpäästä, ilmoitamme kyllä pian. Galina on tulossa käymään, mutta hän ei vielä tiennyt työvuorojaan joten odotamme kunnes hän saa tietää ja pidämme tuparit samana viikonloppuna.” Joni sanoi. ”En muista kerroinko, mutta ilmoittauduin ensiviikonloppuna järjestettävälle kuntosaliohjaan peruskurssille.” Hän hymyili.

”Missä semmoinen on?” Jami kysyi.

”Lohjalla, kestää perjantaista sunnuntaihin ja lokakuussa on seuraava. Se oli vähän exstempore, haen kouluun kuitenkin vasta ensi keväänä koska olen vähän hukassa sen suhteen mitä nyt oikeasti haluaisin tehdä… Jos innostun tuosta niin voisin sitten jatkaa vaikka personaltraineriksi.”

”Okei, no ehkäpä saat sitten suunnitella minulle ohjelman vaikka suurempi haaste voi olla saada minut innostumaan kuntosaliharjoittelusta.” Jami hymyili ja otti hörpyn oluestaan, silmäillen Jonin vesilasia. ”Saat minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi.”

”Äh, älä turhaan”, Joni sanoi. ”Minulla on ensiviikolla kuvauksia, pakko vältellä kaikkea mikä voisi turvottaa. Kyllä tuo olutkin maistuisi…”

”Minusta ei olisi tuohon”, Jami nyökkäsi. ”Olen liian lyhytkin siihen.” Hän virnisti. ”Mutta… asiasta puheen ollen… Minulla on yksi idea mitä olen kypsytellyt… Tai siis, olen lähdössä nykyisestä työpaikastani, kaikki on vähän alkutekijöissä, mutta perustan yhden työkaverini kanssa oman liikkeen ja…”

”Oho, sehän on hienoa!” Joni keskeytti ja Jami hymyili ja nyökkäsi.

”Vähän jännittää, hän on maanitellut minua jo viikkoja mukaansa… Nyt alkoi tuntua että tarvitsen jonkun projektin ja eilen sitten sanoin suostuvani. Maanantaina aion irtisanoa vuokratuolisopimukseni. Susa on jo katsonut jotain liikepaikkaa… Menemme katsomaan sitä parin päivän päästä… Tämän alustuksen jälkeen siis siihen ideaan mitä kypsyttelin; hiusmuotinäytös jolla houkutella uusia asiakkaita. Tunnen yhden homoklubin omistajan villeiltä sinkkupäiviltäni ja ajattelin kysyä tiloja häneltä ja koska sinulla on mallikokemusta niin…” Jami katseli Jonia toiveikkaana. ”Suostuisitko yhdeksi malliksi? Leikkaisin hiuksesi ilmaiseksi koko vuoden.”

”Totta kai, kunhan et tee hiuksilleni mitään kummallista.”

”Lupaan!” Jami vannoi ja hymyili innostuneena. ”Hirveästi järjestettävää, tämä on niin jännittävää! Ilmoitan sinulle ajoissa päivän ja jos voit kysyä Mishaa mukaan myös?”

”Voin yrittää”, Joni lupasi vaikka tiesi ettei Misha luultavasti olisi innokas osallistumaan näytökseen. ”Tunnen muutaman valokuvaajan, jos tarvitset? Ja voin kysyä muutamalta tutulta mallilta myös jos he pääsisivät?”

”Yritämme selvitä aika pienellä budjetilla, sen puitteissa kysy vain, hienoahan se olisi.”

”Oletteko käyneet katsomassa uutta kotia?” Joni kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja Jami pudisti päätään.

”Kiinteistövälittäjä kyllä kävi tekemässä jo arvion ja ensimmäinen näyttö on viikonpäästä, mutta aina kun kysyn milloin menisimme katsomaan uutta asuntoa, Ivo väittää olevansa liian kiireinen töiden kanssa…” Jami kohautti olkiaan ja otti uuden hörpyn. Ivo oli käyttäytynyt omituisesti Mishan ja Jonin muuton jälkeen, jotenkin etäisesti ja se huoletti häntä. Ehkä Ivo ei enää halunnut asua hänen kanssaan? Ehkä siksi hän oli suostunut työkaverinsa maanitteluun haluten harhauttaa omia ajatuksiaan.

”Eiköhän se pian tasaannu”, Joni lohdutteli. ”Viimeistään kun ensimmäiset tarjoukset tulevat, eiköhän Ivo viimeistään silloin ala katsomaan asuntoa.” Hän virnisti.

”Niin tai sitten muutamme teidän vierashuoneeseen.” Jami kiusoitteli. ”Misha varmasti pitäisi siitä.”

”Todella”, Joni naurahti. ”Mutta tietenkin olisitte tervetulleita meille lyhyeksi aikaa jos tarve tulee.”

”Painotus sanalle; lyhyeksi.” Jami virnuili. ”Älä huoli, kyllä me tämän saamme järjestettyä.”

**^^**^^**

He pitivät tupaantuliaiset syyskuun lopussa, kun Galina oli tullut heidän luokseen viikon kestävälle vierailulle. Joni oli aluksi ollut siinä luulossa, että nainen viipyisi vain muutaman päivän ja yritti peitellä harmistustaan kun totuus selvisi. Ei etteikö hän olisi pitänyt naisesta, mutta vieraan kestittäminen koko viikon oli jokseenkin uuvuttavaa, eikä Joni tuntenut vielä Galinaa niin hyvin.

Galina tuntui rakastavan muotia melkein yhtä paljon kuin hän, vaikka naisella ei ollut paljon rahaa, hän ei kitsastellut vaatteista. Heidän kylpyhuoneensa myös täyttyi yhtäkkiä naisellisista purnukoista ja Misha nauroikin Jonin tavanneen parempansa tuotemäärän suhteen. Tupaantuliaisten järjestämisen suhteen Galinasta oli suuri apu, hän teki mielellään tarjottavia, siivosi ja koristeli asuntoa jonka jälkeen käytti muutaman tunnin omaan laittautumiseensa rikkoen Joninkin ennätyksen.

Ivo ja Jami olivat ensimmäiset vieraat jotka saapuivat. Ivo toi mukanaan vodkapullon ja Jami perinteisen ruisleivän ja suolaa suolamyllyssä. ”Onnea tupaan”, Ivo virnisti ja halasi ensimmäisenä Jonia, ennen kuin taputti veljensä harteita vilkuillen sitten ympärilleen. ”Hienon näköistä…” Hän sanoi ja lähti jo kävelemään kohti olohuonetta Jamin vielä riisuessaan takkiaan.

”Hei Ivo”, Galina tervehti miestä. ”Maistuuko tervetuliaisdrinkki?” Ivo katsoi naista hämmästyneenä. Hän ei ollut nähnyt Galinaa pitkiin aikoihin ja tämä oli todella aikuistunut ja kaunistunut. Galina piteli tarjotinta jolla oli punaista nestettä sisältäviä drinkkilaseja.

”Enhän minä koskaan drinkistä kieltäydy”, Ivo virnisti ja tarttui lasiin katsoen Galinan silmiin. ”Näytät upealta”, Ivo kehui ja Galina hymyili sädehtivästi.

”Kiitos ja samat sanat.”

Jami astui Ivon perässä huoneeseen eikä voinut olla huomaamatta kuinka Ivo ahmi silmillään Galinan vartaloa. Nainen oli ärsyttävän kaunis, hoikka ja pitkä, upeine hiuksineen ja yhtäkkiä Jami tunsi itsensä epävarmaksi. Nainen siirsi katseensa häneen ja tarjosi juotavaa.

”Galina, tässä on Jami”, Ivo esitteli englanniksi. ”Galina on Mishan entinen tyttöystävä.” Ivo virnisti ja Jami hymyili hämmästyneenä.

”Mishan lyhyeksi jäänyt heterokokeilu ja pitkäaikainen ystävä.” Galina naurahti ja laski tarjottimen pöydälle Mishan ja Jonin tullessa huoneeseen. Ovikello soi kuitenkin pian uudestaan.

”Minä käyn avaamassa”, Joni sanoi.

Galina herätti huomiota myös muissa vieraissa, muiden joukossa Jonin serkku Jyri ihaili naista melko avoimesti ja yrittikin muutaman kerran käydä juttelemassa tämän kanssa, mutta keskustelu loppui melko lyhyeen Jyrin heikon englanninkielen vuoksi. ”Hitto, olisi pitänyt olla skarpimpi koulussa”, mies kirosi Jonille illan aikana tyytyen ihailemaan naista kauempaa.

”Joko kävit sen personaltrainer jutun?” Jyri kysyi.

”En, olisin ollut ennätys nopea, jos olisin sen ehtinyt jo tehdä.” Joni hymyili. ”Kävin kuntosaliohjaajan perusteissa, se jatkuu parin viikon päästä sitten on kokeet ja sitten pitäisi suunnitella muutamalle ihmiselle ohjelmat ja… jatkan sitten keväällä lisenssikurssille.”

”Minulle voi suunnitella ohjelman.” Jyri nyökkäsi ja Joni katsoi serkkunsa treenattuja käsivarsia hymyillen.

”Et oikein näytä siltä että tarvitsisit apua”, Joni huomautti. ”Olen vasta aloittelemassa.”

”No harjoituksen vuoksi”, Jyri sanoi. ”Kuule, sinun pitäisi jutella Eljaksen kanssa, hän on miettinyt kuntosaliyrittäjyyttä veljensä ja tämän vaimon kanssa… Nyt kun sinä aiot suunnatta sinne alalle niin voisitte olla hyödyksi toisillenne.”

”Eljas?” Joni kysyi hymyillen.

”Niin, olit ihastunut häneen silloin pikkaisena.” Jyri virnisti.

”Luoja, oliko se niin selvää?” Joni naurahti.

”Nooh…” Jyri kohautti olkapäitään, yhä virnuillen ja nosti pullon huulilleen. ”Ei siinä mitään väärää ollut.”

”Eljas tiesi myös?” Joni kysyi ja Jyri naurahti nyökytellen.

”Ei varsinaisesti silloin, mutta arvasi myöhemmin kun kuuli että olet homo.” Jyri vastasi ja vilkaisi serkkuaan. ”Punasteletko sinä?” Hän kiusoitteli. ”Se oli söpöä…”

Joni naurahti hieman kiusaantuneena. ”No hyvä, jos vain söpöä…”

”Eljas oli vain imarreltu.” Jyri nyökkäsi. ”Mutta oikeasti, tule käymään joskus luonani, pyydän Eljaksen myös ja voitte jutella… Tai sitten käydään joskus oluella yhdessä.”

”Ehkä… Katsotaan… Kaikki on osaltani niin alussa.”

”No heidän suunnitelmansakin ovat käsittääkseni alussa, jos aiot tuolle uralle, tarvitset työkokemusta ja tuttujen kautta työpaikat yleensä irtoavat näinä päivinä.”

”Olet oikeassa.” Joni nyökkäsi, hän kuuli Ivon äänekkään naurunpyrähdyksen ja vilkaisi äänen suuntaan. Ivo istui Galinan vieressä sohvalla uppoutuneena keskusteluun, Galina hymyili ja sipaisi hiuksiaan korvan taakse, nojautui hienovaraisesti lähemmäksi Ivoa; molempien ruumiineleet puhuivat paljon. Joni vilkaisi Jamia kohti, joka istui hieman Ivosta kauempana Sonjan vieressä ja loi mustasukkaisia katseita Ivoa kohti. Misha, joka jutteli omien ystäviensä kanssa toisella puolella huonetta vilkuili myös veljensä suuntaan, kunnes haki Jonin katseen ja hymyili aavistuksen.

”Anteeksi, käyn hakemassa lisää juomista.” Joni sanoi, kun näki Jamin poistuvan keittiöön Sonja perässään.

”Rauhoitu, he vain juttelevat…” Joni kuuli Sonjan sanovat, johon Jami tuhahti kyynisesti.

”He flirttailevat, en jaksa enää katsoa sitä…”

Joni astui huoneeseen. Jami ja Sonja istuivat keittiönpöydän ääressä ja Jami pyöritteli olutpulloa käsissään hermostuneen oloisena nostaen katseensa Joniin. ”Galina on sinkku, eikö niin?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi, istahtaen Sonjan viereen Jamin vastapäätä. ”Arvasin”, Jami sanoi käheästi, pureskeli kynsiään murheellisen näköisenä. ”Ennen pitkään niin käy kun alkaa suhteeseen bi-miehen kanssa…” Hän mutisi.

”Mitä käy?” Joni kohotti kulmaansa. ”He vain juttelevat, Jami. Mitään muuta ei ole tapahtunut.”

”Niin, vielä. Älä viitsi Joni! En ole sokea, he flirttailevat… Ivo ei ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota koko illan aikana… Ja en voi ymmärtää mistä he juttelevat, mutta…” Jamin alahuuli värähti ja hän otti uuden hörpyn pullostaan. Sonja loi hieman avuttoman katseen Joniin.

”Ivo rakastaa sinua.” Sonja yritti, mutta Jami jatkoi synkistelyä.

”Ehkä he flirttailevat, ei se vielä tarkoita mitään. Ivo ei satuttaisi sinua.” Joni sanoi lopulta ja Jami loi häneen murtuneen katseen.

”Ai ei tarkoita vai, kuule, jos Misha flirttailisi tuolla jonkun toisen kanssa ja kohtelisi sinua kuin ilmaa, et todella suhtautuisi siihen kevyesti!” Jami tiuskaisi. ”Helppo se on sinun puhua… Misha palvoo maata jalkojesi alla… kun taas Ivo…” Jami nielaisi, hänen alahuulensa värähti jälleen uhkaavasti. ”Mietin joskus kumpi on parempi, olla suhteessa se joka rakastaa enemmän vai se joka rakastaa vähemmän… Jos rakastaisi vähemmän, se sattuisi vähemmän.” Jami osasi ajoittain olla dramaattinen, etenkin kun oli juonut ja nyt hän tuntui juoneen aika nopeaan tahtiin. Joni ei oikein tiennyt mitä sanoa, hän katsoi Sonjaan odottavasti, eikö naisten pitänyt olla parempia tällaisessa?

”Äläs nyt Jami rakas, kyllä Ivo rakastaa sinua, ihan valtavasti. Minäkin rakastan sinua!” Sonja nyökytteli yhtä humaltuneena kuin ystävänsä. ”Äläkä siitä naikkosesta välitä, hän saa painua niitten pitkien koipiensa kanssa takaisin Venäjälle! Yrittää nyt vokotella varattuja miehiä, varattuja homo miehiä! Hiteen tuollaiset vosut…Sinä olet paljon haluttavampi!” Sonja nyökkäsi painokkaasti ja haki Jamin käden omiensa väliin. Jami katseli ystäväänsä jokseenkin liikuttuneena ja Jonin olo oli edelleenkin kiusaantunut, mitä hän oikeastaan voisi sanoa? Ehkä hän voisi hakea Ivon paikalle?

”Tännehän sinä katosit”, Ivon ääni sanoi ja Joni käänsi päätään helpottuneena miehen suuntaan, ennen kuin katsahti uudestaan Jamia jonka ilme näytti yhä synkältä.

”Ai huomasit viimein…”

”No mistä nyt tuulee?” Ivo kysyi aidosti kummastuneena.

”Niin kuin et tietäisi…” Jami tuhahti ja Joni nousi.

”Mennäänkö Sonja takaisin olohuoneeseen?” Hän kysyi ja nainen nyökkäsi seuraten häntä kiltisti ulos keittiöstä.

”Nyt se vosu yrittää iskeä jo sinun miestäsi…” Sonja kuiskasi heidän tultuaan olohuoneeseen, missä Galina jutteli Mishan kanssa.

”He ovat ystäviä.” Joni huokaisi. Vaikka Sonja oli ihana, kännissä tämä saattoi olla usein typerä tavalla joka saattoi ärsyttää kun ei itse ollut juonut niin paljon. Joni käveli Mishan ja Galinan luokse, Sonja perässään. ”Dima ja Linda eivät vieläkään ole tulleet?” Joni kysyi päästyään lähelle.

”Dima soitti, hän tulee myöhässä, mutta yksin.” Misha vastasi ja kietoi kätensä hänen olkapäilleen.

”Taas.” Joni huokaisi. Miksi niin monella tuntui olevaan huolia parisuhteissaan samalla hetkellä? Kuin aistien hänen mietteensä Misha nojautui lähemmäksi, painoi huulensa hänen otsalleen ja hymyili hieman. ”Pöydät ovat kääntyneet, läksytin Ivoa hänen käytöksestään Jamin suhteen….” Misha kuiskasi ja Joni hymyili vilkaisten häneen.

”Hienoa, keittiössä alkoikin olla vähän jäiset tunnelmat…”

Ivo ja Jami tuntuivat saaneen juteltua ja loppuillan viihtyivätkin kahdestaan, vaikka Joni ei voinut olla huomaamatta ajoittaisia katseita joita Galina ja Ivo vaihtoivat keskenään. Ehkä kyseessä oli pientä molemminpuolista ihastusta? Joka toivottavasti kuitenkin jäisi pelkäksi ihastukseksi.

Dima tuli paikalle myöhään ja Joni oli aistivinaan ystävässään tietynlaista jännitystä. ”Missä Linda on?” Joni kysyi, Diman laittaessa juomiaan jääkaappiin. Dima kohautti olkiaan.

”Töissä kai”, hän vastasi ja Joni kohotti kulmaansa.

”Kai?”

”Niin… töissä tai harrastuksissaan tai ystävällään… Missä milloinkin.” Dima huokaisi ja avasi oluttölkin. ”Mutta kuule, en jaksa enää välittää. Ei sen pitäisi olla näin hemmetin vaikeaa”, Dima otti hörpyn tölkistä. ”Minä en tiedä mitä naiset oikein haluavat … Puhuimme naimisiinmenosta ja lapsista ja yhtäkkiä Linda ilmoitti ettei tiedä haluaako sittenkään koskaan äidiksi. Maailma on kuulemma niin paha paikka.”

”Okei…” Joni sanoi hitaasti ja päätti ottaa itselleenkin oluen ennen kuin istui Diman kanssa keittiönpöydän ääreen.

”Minä tiedän haluavani isäksi, jossakin vaiheessa haluan lapsia … Ei tämä maailma nyt niin paska paikka ole ja jonkunhan ne tulevaisuuden toivot täytyy tehdä!” Dima sanoi painokkaasti ja Joni aavisteli että Dima oli ottanut jo muutaman ennen kuin oli tullut puheidensa perusteella.
”Lindahan voi vielä muuttaa mielensä…” Joni yritti.

”Niin voi”, Dima myönsi. ”Hän on viime aikoina muuttanut mieltään jatkuvasti. Hän on muuttunut ja tiedätkö Joni, minä en jaksa sitä vekslaamista.  Minä en jaksa odottaa mitä hän lopulta päättää. Linda väläytteli ideaa pitää tauko, olisi kuulemma hyvä olla välillä sinkku, kuitenkin haluaisi pitää minut varalla, hah!… En tiedä, ehkä hänellä on joku pirun kahdenkympin kriisi, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. ”

”Olen pahoillani…” Joni sanoi, kun ei oikein tiennyt mitä muutakaan voisi sanoa. Dima katsoi häneen ja hymyili hieman surkeana.

”Välillä mietin onko minussa jotain vikaa…” Dima huokaisi. ”En haluaisi muuta, kuin vakaan parisuhteen, hyvän työn ja perheen, normaalia elämää. Mistä löytäisin tytön joka haluaa samaa?”

”Dima, sinussa ei ole mitään vikaa!” Joni huokaisi. ”Ansaitset parempaa.”

”Ehkä minun pitäisi olla vähemmän kiltti tai jotain… ” Dima mietti.

”Ei, sinun pitää olla juuri tuollainen.” Joni sanoi painokkaasti.

”No, olisitko sinä voinut kuvitella seurustelua kanssani, jos olisin homo?” Dima kysyi ja kysymys vahvisti Jonin epäilyn että Dima oli jo ehtinyt juoda ennen tuloaan. Joni mietti hetken miten vastaisi.

”Näin sinut ystäväni heti”, Joni vastasi. ”En osaa oikein kuvitella muuta.”

”Koska olen liian kiltti.” Dima nyökkäsi.

”Totta, olet kiltti ja siksi pidän sinusta valtavasti. Mutta kysymyksesi on vähän hassu, samalla voisin kysyä, että jos olisin tyttö, samalla luonteella, haluaisitko sinä seurustella minun kanssani?”  Joni kallisti päätään ja Dima oli hetken hiljaa kunnes alkoi nauraa.

”Apua, yritin juuri kuvitella sinua tyttönä, olet oikeassa … Ei minulla olisi toivoakaan selvitä kaltaisesi kanssa seurustelusuhteessa.”

”Koska olisin hirveä bitch ja onnistuisin aina taivutella sinut tahtooni”, Joni vitsaili, tyytyväisenä että sain ystävänsä nauramaan. ”Mutta olisin kyllä tosi nätti…” Hän räpytteli silmiään.

”Niin ja varmasti olisin ainakin yrittänyt saada pesää…” Dima naurahti.

”Ja varmasti olisin antanut”, Joni iski silmäänsä. ”Okei, tämä keskustelu alkaa mennä liian oudoksi.” Hän päätti. ”Me olemme hyviä ystäviä, Dima. Kun minä tarvitsen kumppanikseni jonkun joka osaa pistää vastaan minulle, olla välillä vähän ilkeäkin, lempeässä mielessä… Minusta tulee mahdoton, jos saan aina tahtoni periksi… Ja sinä tarvitsen jonkun samalla tavalla kiltin kuin sinä… Ja löydät hänet vielä.”

”Niin, täytyy kai nuolla haavoja hetken… Emme ole vielä eronneet Lindan kanssa, mutta se näyttää väistämättömältä.” Dima huokaisi.

”No jos tulee vaikeaa, meillä on huone vapaana… No ainakin viikon päästä sen pitäisi olla vapaa.” Joni sanoi. ”Häntä pystyyn.”

”Kiitos, kyllä se tästä.”

**^^**^^**^^**

”Luuletko, että Galinan ja Ivon välillä voisi olla kiinnostusta?” Joni kysyi myöhemmin, heidän maatessaan kahden vuoteessa Mishan kanssa. Misha silitteli Jonin käsivartta hitaasti.

”Voihan se olla”, Misha myönsi ja kääntyi kyljelleen kasvotusten Jonin kanssa. ”Jami on Ivon pitkäaikaisin suhde, olen hämmästynyt että se on kestänyt näin pitkään…”

”Uskotko heidänkin eroavan ennen pitkää?” Joni kysyi kurtistaen kulmiaan. ”Minusta he ovat hyviä toisilleen. Ivo rakastaa Jamia.”

”Ehkä niin…” Misha sanoi. ”Minusta he ovat taas aika… hassu pari loppujen lopuksi.”

”Kuinka niin?” Joni hämmästeli.

”No, Ivo on aina ollut vähän huoleton, suurpiirteinen… vapaa… Jami taas, vaikka mukava onkin, välillä on hyvin pikkutarkka, kuten siivouksesta ja muustakin, vaikuttaa herkästi loukkaantuvalta… Jos hän ei vähän rentoudu, luulen että Ivon kärsivällisyys loppuu. Pohjimmiltaan Ivo haluaa mennä niin kuin haluaa, kysymättä lupaa keneltäkään.”

”Mutta… Ivo on aina ollut niin… huolehtiva ja …” Joni piti tauon.  ”Järkevä, tietyissä asioissa.” Hänelle Ivo edusti jotakin turvallista, ihmistä jonka tukeen saattoi aina luottaa. Misha hymyili.

”Ovatko nuo todella ainoat puolet jotka olet nähnyt?” Hän kysyi huvittuneena.

”Ei.” Joni myönsi.

”Ivo osaa välillä olla kaikkea muuta kuin järkevä”, Misha vakuutti. ”Sinusta Ivo on pitänyt ensikohtaamisesta asti…” Joskus Misha mietti olisiko Ivon ja Jonin välille syntynyt jotain, jos häntä ei olisi.

”Mitä tarkoitat tuolla?” Joni kysyi.

”Sitä mitä sanoin ja koska Ivo on aina pitänyt puoliasi haluat nähdä hänestä vain hyvää.” Joni nousi istumaan hämmentyneenä.

”Ja mitä tuo nyt sitten tarkoitti?” Hän kysyi. Misha nosti kätensä päänsä yläpuolelle ja katsoi häneen.

”Ivo ei ehkä ole uskollisin kumppani.” Hän sanoi rauhallisesti.

”Onko hän sitten jo pettänyt Jamia?” Joni kysyi hieman järkyttyneenä.

”Äh, en minä tiedä…” Misha huokaisi. ”Mutta se ei yllättäisi minua.” Joni oli hiljaa, ajatus oli häiritsevä, koska myös Jamista oli tullut hänen hyvä ystävänsä. ”Hei, se on heidän parisuhteensa, meidän on turha spekuloida.” Misha sanoi ja kosketti Jonin käsivartta.

”Dima ja Lindakin ovat eron partaalla, eikö mihinkään voi enää luottaa?” Joni huokaisi.

”Voi, minuun.” Misha virnisti ja veti Jonin päälleen. Hän liikutti käsiään Jonin selkää pitkin tämän pakaroille ja puristi. ”Sinun kiinteisiin pakaroihin…” Hän jatkoi ja painoi suudelman hänen kaulalleen. ”Siihen, että saat minut aina kovaksi …” Misha jatkoi virnistäen ja Joni naurahti hiljaa. ”Haluan sinua aina… Välillä monta kertaa päivässä…” Hän huokaisi ja hivutti Jonin alushousuja alaspäin. ”Se ei muutu, vielä vanhana ja kurttuisenakin haluan tehdä hävyttömyyksiä kanssasi.” Hän jatkoi liikuttaen sormeaan Jonin pakaroiden välissä.

”Lupaatko?” Joni huokaisi.

”Lupaan.” Misha vakuutti.

12.luku

Kommentoi 

         Web published: 22.heinäkuuta 2014.

            My Secret Shore

© KOLGRIM