13.luku

Misha tunsi hienoisen levottomuuden kertyvän, työnteosta ei tahtonut tulla mitään ja liian usein hän havahtui tuijottamasta näyttönsä kelloa. Oliko Chris jo poistunut maasta?  Joni ei ollut soittanut ja Misha joutui taistella itsensä kanssa, ettei tekisi tarkistussoittoa kumppanilleen. Kaikki varmasti olisi hyvin, mutta kuinka pitkään? Mishan mieltä kalvoi ajatus, että ennen pitkää Chris antaisi kuulua itsestään ja juuri kun heillä meni niin hyvin…

Joni oli tehnyt parhaansa ettei vaikuttaisi huolestuneelta, mutta hänen painajaisensa olivat havahduttaneet jo useana yönä Mishankin hereille. Tarvittiin jotain mikä harhauttaisi heidän molempien ajatuksia ja Misha oli joutunut kypsyttelemään ideaansa. Hän ajatteli ettei parempaakaan hetkeä tulisi tai sellaista päivää jolloin hän tuntisi varauksetta olevansa valmis siihen mitä aikoi. Pitkältä tuntuneen työpäivän jälkeen hän poikkesi Alkossa hakemassa pullon viiniä, hyvät pihvilihat kaupasta ja muutaman oluen.

Joni oli jo kotona, istui sohvalla pyöritellen kaukosäädintä kädessään samalla kun yritti katsella jotakin ohjelmaa.
”Hei”, Misha tervehti tultuaan huoneeseen ja Joni käänsi päätään katsoakseen häntä, hymyili mutta hänen katseensa ei voinut peittää sitä ahdistusta joka tuntui vallanneen hänen mielensä.
”Hei, miten töissä meni?” Joni kysyi liioitellun keveällä äänellä.

”Siinähän se, tehdäänkö ruokaa?” Misha kysyi. ”Ostin pihvejä…”

”Okei.” Joni nyökkäsi, sulki television ja käänsi radion päälle ennen kuin nousi ja seurasi häntä keittiöön. Misha purki kauppakassin, katsoi kumppaniaan joka oli seisahtunut ikkunan eteen katsellen ulos.

”Iljettävä ilma”, Joni kommentoi. ”Vihaan tätä aikaa vuodesta.”

Misha hymähti ja nyökkäsi. ”Lunta ja kylmää odotellessa.” Hän sanoi ja laittoi tavaroita jääkaappiin jättäen pöydälle ne joista aikoi tehdä ruokaa.

”Parempi se kuin tuo harmaa paska.” Joni tuhahti. ”Voinko auttaa jotenkin?” Hän kysyi sitten ja Misha ojensi hänelle kylmän oluen.

”Istu alas ja koita rentoutua.” Hän hymyili.

”Yritän, kiitos.” Joni virnisti ja palasi keittiönpöydän ääreen istuutuen alas.

”Tapahtuiko tänään mitään erikoista?” Misha kysyi ottaen kattilan esiin riisiä varten ja pannun pihveille.

”Katsotaan…” Joni mietti. ”Kuntosalin pukuhuoneessa autoin yhtä vanhaa miestä etsimään avaimiaan, kun hän ei voinut kumartua… Minusta tuntuu, että hän halusi vain katsella minun ryömivän lattialla.” Hän naurahti väsyneesti. ”Mystisesti avaimet sitten kuitenkin löytyivät hänen taskustaan.”

Misha hymähti. ”En voi syyttää häntä, kukapa sinua ei haluaisi katsella?” Hän vilkaisi Jonia ja hymyili.

”Mutta ei, hullusta ex poikaystävästä ei ole kuulunut pihahdustakaan.” Joni vakuutti. ”Sitähän sinä oikeasti halusin kysyä?”

Misha nyökkäsi laittaessaan riisit kiehumaan.  ”Muistathan sitten-” Hän aloitti.

”Kerron heti jos hän ottaa yhteyttä.” Joni lupasi. ”Mutta… eiköhän Chris tiedä paremmin… Adam on häntä vastassa ja on luvannut auttaa häntä tarvittaessa, kuulemma sai Chrisille työhaastattelunkin.” Hän hymyili ja Misha katsahti häntä huolestuneena. ”Minua vähän huolestuttaa kyllä se, että kun Adam lähtee, onko Chrisillä ketään tukenansa?”

Misha kurtisti kulmiaan. ”Sinun ei pitäisi miettiä tuollaisia, itsepähän se paskiainen on ojansa kaivanut, kärvistelköön siellä nyt yksin.”  Misha tuhahti ja avasi itselleen oluen ennen kuin alkoi pesemään vihanneksia.

”Kenenkään ei tee hyvää olla yksin… Yksinäisyys ei todellakaan tee hänelle hyvää… Olisin levollisempi jos tietäisin hänellä olevan ystäviä ympärillään, järkeviä ystäviä.” Joni sanoi ja tarkkaili kihlattuaan, joka pilkkoi vaiteliaana kurkkua.

Misha tiesi Jonin olevan oikeassa, häntä vain ärsytti koko tyyppi ja se että Chris oli vapautettu niin nopeasti. Häntä ärsytti, että kaiken jälkeen Chris yhä vaikutti heidän elämiinsä. Häntä ärsytti. Misha pilkkoi vihaiseen tahtiin vihanneksia ja havahtui vasta kun tunsi Jonin käsien laskeutuvan hänen lantiolleen, pehmeät huulet hyväilivät hänen niskaansa ja hiljalleen hänen ärsyyntymisensä laantui. ”Ei puhuta hänestä enää…” Joni kuiskasi. ”Hän on tuhansien kilometrien päässä meistä.”

Misha nyökkäsi, laski veitsen kädestään ja kääntyi ympäri. Hän nosti kätensä Jonin kasvoille ja nojautui eteenpäin suutelemaan häntä. He olivat hetken niin, katsellen toisiaan ja Misha sipaisi hellästi Jonin hiuksia. Rakkaus oli pelottava tunne, etenkin kun sen vierellä väijyi pelko. Misha nielaisi hän ei halunnut ajatella ajatuksia jotka koittivat hiipiä hänen mieleensä. Chris oli kaukana. ”No niin, salaatti ei valmistu itsestään.” Hän virkkoi ja kääntyi jatkaakseen vihannesten pilkkomista. Hän ei halunnut ajatella pelkojaan, saati puhua niistä.

Joni siirtyi takaisin ikkunan eteen, oluttölkki kädessään, katsellen ulos. Misha vilkaisi häntä, ihaili tuhannen kertaa hänen vartalonsa ääriviivoja ja tunsi halun ilmaista kuinka paljon kumppaniaan arvosti. Olisiko parempaa keinoa kuin antautua? Hän halusi syöstä heidän molempien painostavat ajatukset muualle, pois Chrisistä, pois siitä pahasta.

Lopulta he istuivat alas syömään. He yrittivät puhua tavanomaisuuksista, arkisista asioista, nauroivat heikosti vitseille, mutta huolimatta kaikesta menneisyys oli läsnä sinä iltana. Misha näki sen Jonin katseesta; ne painostavat muistot, jotka nivoutuivat hänen omikseen. Chris oli vapaana ja onnistui hiljaisuudellaankin väijymään taustalla ja hiipimään heidän nykyisyyteensä. Eikä se pelko väistyisi päivissä tai viikoissa, kenties se väistyisi kuukausissa, kenties jo vuoden päästä kaikki olisi takana ja he voisivat lopulta luottaa kaiken olevan hyvin?

He tyhjensivät viinipullon, nauttivat toisistaan ja vaikka Joni oli rentoutuneempi kuin aluksi, Misha aisti silti tietyn jännityksen, jonka hän halusi poistaa.

Lopulta Misha päätti, että oli aika, pitkittely ei tekisi siitä helpompaa.  He olivat katselleen elokuvaa, jonka nimeä Misha ei edes muistanut, täysin turha tekele; hän mietti, otti kaukosäätimen ja sammutti television sanaakaan sanomatta. Joni katsoi häneen hämmentyneenä.
”Kaameaa kuraa, eikö?” Misha kysyi ja tarttui Jonin käteen. ”Tule.” Hän sanoi ja veti kumppaninsa ylös sohvalta.
Hän talutti kihlattunsa makuuhuonetta kohti ja tämä seurasi vailla vastalauseita. He pääsivät sängyn luokse, Misha seisautti Jonin sen eteen ja Joni hymyili, hämillään mutta uteliaana.

”No niin”, Misha sanoi enemmän ehkä itselleen kuin Jonille, joka yhä katsoi häneen kysyvästi. Misha laski kätensä hänen olkapäilleen ja painoi hellästi niin että Joni tajusi istua. Hetken Misha tunsi olonsa kömpelöksi, epävarmaksi, tämä rooli oli hänelle vieras. Hän riisui paitansa hitaasti ja Joni hymyili hänelle ihaillen katseellaan hänen lihaksikasta ylävartaloaan. Misha nojautui eteenpäin, kaatoi kumppaninsa selälleen samalla kun kiipesi tämän ylle ja nappasi hänen huulensa suudelmaan. Hän hapuili käsillään Jonin paitaa ylemmäs ja Joni auttoi häntä riisumaan sen. Misha suuteli Jonin kaulaa, hyväili kädellään tämän rintakehää, nauttien siitä lämmöstä, joka huokui toisen kehosta. Hän liu’utti kättään alemmas, puristi kevyesti Jonin elintä housujen läpi, hieroi ja tunsi kuinka elin vastasi innokkaana hänen kosketukseensa. Joni katsoi häneen, hänen huulensa raottuivat vaimeaan huokaisuun. Hiljalleen huoli hänen katseestaan hälveni, ajatukset menneestä katosivat kauemmaksi.

Misha riisui kumppaninsa täysin ennen kuin nousi ja riisuutui itse. Hän otti liukasteen yöpöytänsä laatikosta ja tunsi jännityksen kouraisun vatsanpohjassaan. Hän tunsi Jonin katseen ihollaan, toi oman katseensa hänen kasvoihinsa ja hymyili ennen kuin palasi sängylle. Hän suuteli kumppaniaan lähes vaativasti, hyväili käsillään tämän vartaloa ennen kuin pysähtyi katsomaan hänen silmiinsä. ”Kaikkeen sitä joutuukin kanssasi…” Hän kuiskasi ja hetkeksi hämmennys palasi Jonin kasvoille. Misha painoi uuden suudelman Jonin huulille, ennen kuin siirsi huomionsa liukastepurkkiin ja avasi sen korkin, puristi liukastetta kämmenelleen ja toi kätensä taakseen hieroakseen sitä aukolleen. Hän katsahti Jonia jonka hämmennys kasvoi ja samalla muuttui, kiihottuneisuuden lisääntyessä. Misha toi kätensä hieroakseen liukastetta myös Jonin elimelle, ottaen oman aikansa prosessin kanssa haluten tuoda kumppaninsa lähelle orgasmia muttei aivan loppuun asti, hän toivoi salaa että tällä tavoin hänen ensimmäinen kokemuksensa bottomina ei kestäisi kauaa. Joni laski kätensä hänen kädelleen pysäyttäen liikkeen ja oli Mishan vuoro luoda hämmentynyt katse häneen.

”Tuota… saanko minä?” Joni kysyi hiljaisella äänellä ja hymyili. Hän aisti hyvin peitellyn jännittyneisyyden kumppanistaan, tietynlaisen päättäväisyyden jolla kenties yritti kiiruhtaa koko juttua. Joni halusi tehdä parhaansa, jotta Misha voisi saada tilanteesta nautintoa sen sijaan, että teki tämän vain miellyttääkseen häntä.  Joni nousi istualleen, kasvotusten Mishan kanssa, suuteli kihlattuaan pehmeän rauhallisesti ja kosketti hellästi hänen kasvojaan. Hän ohjasi Mishan rauhallisesti makuulle, tarkkaili hänen reaktioitaan ja suuteli hänen kaulaansa.

”Sinulla on ohjat käsissäsi…” Joni kuiskutteli. ”Päätät mitä tapahtuu…” Hän jatkoi käheästi liikuttaessaan kättään Mishan vartaloa pitkin kohti hänen jalkoväliään. Misha toi kätensä Jonin hiuksiin, huokaisi tuntiessaan Jonin huulien hyväilevän elintään samalla kun hänen sormensa kokeilivat hänen aukkoaan. Vaikka kaikki mitä Joni teki tuntui hyvälle, Misha tunsi kärsimättömyytensä kasvavan.

”Älä turhaan hidastele.” Misha sanoi lopulta ja Joni katsahti kumppaniaan hivenen huvittuneena, kulmaansa kohottaen. ”Anna mennä vaan, en minä säry.” Misha uhosi.

”Okei-” Joni sanoi. ”Tuota… Miten sinä-?” Hän aloitti, mutta ei ehtinyt esittää kysymystään loppuun kun Misha jo kääntyi ympäri vatsalleen ja asetteli tyynyn lantionsa alle.

”Tämän valmiimmaksi minä en tule.” Misha ilmoitti. Ja Jonia samanaikaisesti huvitti ja kiihotti tilanne mikä oli kummallinen tunne. Hän hyväili Mishan alaselkää asettautuessaan hänen taakseen. Hän oli toivonut tätä ja nyt häntä kieltämättä jännitti, hän pelkäsi että tekisi jotain väärin, että Mishaan sattuisi ja sitä hän ei halunnut.

”Sanothan heti, jos toivot minun lopettavan”, Joni pyysi.

”Totta kai.” Misha vakuutteli. ”Mutta en minä säry, anna mennä”, hän lisäsi. Joni oli hetken hiljaa, Misha tunsi hänen käsiensä rauhalliset hyväilevät liikkeet ihollaan. Suudelma hänen niskallaan. Hän tunsi Jonin siirtyvän, hänen elimensä pää asettautui hänen aukkoaan vasten ja Misha henkäisi syvään. Hän käsitteli koko juttua haasteena, ei vieläkään erityisemmin odottanut sitä, mutta oli kuitenkin päättänyt että se tapahtuisi tänään. Ja hän ei aikonut valittaa, ei, hän ei ulisisi kuin pikku tyttö, vaan kestäisi tämän kuin mies –mitä ikinä se sitten tässä tapauksessa tarkoittikaan. Joni alkoi työntyä hänen sisälleen hitaasti, Misha puri hampaitaan yhteen tuntiessaan lievää kipua, mutta Joni oli rauhallinen ja huomioon ottava, niin hellä kuin saattoi olla. Joni huokaisi mielihyvästä ja pelkkä sen kuuleminen sai Mishan mielen paremmaksi. Tältä se siis oikeasti tuntui näin päin? Misha pohti. Joni pysähtyi hetkeksi, painoi uuden suudelman hänen niskaansa ennen kuin aloitti hitaat liikkeet. Tuntui oudolle, Misha aisti yhä pienoista kipua, ehkä aavistuksen epämukavuutta, mutta Joni teki parhaansa hänen nautintonsa eteen.

”Kaikki hyvin?” Joni kuiskasi.

”On”, Misha vastasi kun ei oikeastaan kyennyt antamaan muutakaan vastausta.  Hän ei voinut sanoa että olisi erityisesti nauttinut asemastaan, ei ettäkö olisi kokenut sen epämiellyttävänäkään, ehkä jotain siltä väliltä. Hän voisi suostua tähän tulevaisuudessakin, mutta toivoi ettei sen tarvinnut olla usein. Joni muutti hieman asentoaan ja Misha tunsi äkillisen mielihyvän aallon kulkeutuvan lävitseen mikä sai hänet huokaamaan äänekkäämmin.

”Taisin löytää oikean kohdan”, Joni virnisti, ylpeys äänessään ja Misha nyökkäsi.

”Taisit tosiaan.” Misha kuiskasi käheästi Ja Joni kiihdytti tahtiaan.

Loppua kohden se tuntui Mishastakin jo mukavammalle, mutta hän ei kuitenkaan päässyt aivan siihen pisteeseen, että olisi saanut orgasmin ennen kumppaniaan. Kun Joni asettautui raukeana ja hymyillen hänen vierelleen, oli Mishalla vielä jatkoa mielessään. Hän siirtyi ja painoi suudelman Jonin huulille.
”Onko nyt hyvä olo?” Misha kysyi hymyillen.
”Todella…Kiitos…” Joni vastasi. ”Taisin tulla liian nopeasti.” Hän lisäsi sitten hyväillen kädellään Mishan kylkeä.
”En sanoisi niin…” Misha virnisti, kasvoi Jonin yläpuolella. ”Väsyttääkö jo?” Hän kysyi liikuttaen kättään vihjailevasti Jonin vartalolla.
”Ei niin paljon ettenkö jaksaisi tyydyttää sinua.” Joni hymyili. ”Mitä haluaisit?”

”Hmm… niin paljon vaihtoehtoja…” Misha myhäili ja suuteli Jonin rintaa hamuillen kädellään liukastetta. ”Sinun vuorosi?” Hän ehdotti ja Joni naurahti hiljaa, hymyillen kihlatulleen.

”Minun vuoroni”, hän myöntyi ja kääntyi hitaasti. Misha oli ottanut ison askeleen tänään ja nyt halusi kaiketi varmistaa ettei ollut menettänyt rakastamaansa asemaa täysin eikä Jonilla ollut mitään sitä vastaan; seksi Mishan kanssa oli taivaallista kaikin tavoin.

**^^**^^**^^**

Vielä muutamaa päivää myöhemmin Jonia hymyilytti tapahtunut. Mishan ajoitus ei olisi voinut olla parempi sillä se oli ollut lääke, jonka hän tarvitsi huolestuneiden ajatustensa laannuttamiseen. Joni ei myöskään ollut kuullut Chrisistä itsestään mitään, mutta Adam oli soittanut ja sanonut kaiken menneen hyvin. Mies oli kertonut Chrisin saaneen jo töitä ja vaikuttaneen halukkaalta järjestää elämänsä kuntoon. Joni halusi voida luottaa siihen että Chris olisi lopullisesti hänen menneisyyttään, silti sen uskomiseen täysin menisi varmasti hieman enemmän aikaa.

Viikkoa ennen Jamin ja hänen työtoverinsa hiusnäytöstä Joni oli sopinut tapaavansa Jyrin ja Eljaksen liittyen mahdolliseen työhön Eljaksen kuntosalilla. Paikaksi oli valikoitunut urheilubaari, jossa ainakin Jyri tykkäsi notkua usein. Oli keskiviikko iltapäivä, suurilta tv-ruuduilta pyöri koripalloa eikä baari ollut vielä kovin täynnä ihmisiä. Joni tiesi olevansa aavistuksen myöhässä ja etsi serkkuaan katseellaan. Hän pysähtyi nähdessään vaalean, raamikaan miehen syrjemmässä, joka virnisti hänelle ja heilautti kättään. Joni hymyili takaisin, tunsi pistoksen vatsanpohjassaan, häkellyksen, joka aiheutui hänen lapsuutensa ensi ihastuksen näkemisestä. Hän käveli pöytää kohti eikä Eljas irrottanut katsettaan hänestä jatkoi hymyään.  Mies oli aivan yhtä komea kuin Joni muistikin, miehistynyt edukseen, mutta ei kuitenkaan päihittänyt Mishaa, kukaan ei voisi, ei hänen silmissään: Joni ajatteli hymyillen.

”Näytät erilaiselle, kuin kuvissa”, Eljas sanoi Jonin päästyä pöydän luokse ja hetken Joni hymyili hämmentyneenä, sillä ei tiennyt miten kommentti tulisi ottaa. ”Paremmalle”, Eljas virnisti. ”Viimeksi kun näimme olit ainakin kolmasosan lyhyempi. Istu alas.”  Eljas osoitti paikkaa vieressään, katsoen hänen silmiinsä. Joni laski salilaukkunsa viereiselle penkille ja istuutui.
”Sinä et taas ole muuttunut paljoakaan.” Joni hymyili.

”Otan tuon kohteliaisuutena?”  Eljas kohotti kulmaansa kysyvästi ja Joni nyökkäsi naurahtaen hiljaa.

”Missä Jyri on?”

”Vessassa.” Eljas vastasi ja nosti oluttuopin huulilleen. ”Haluatko jotain juomista?” Hän kysyi.

”Voisin hakea kahvin”, Joni sanoi ja oli jo nousemassa. Eljas nosti kättään  tehden eleen että hänen tulisi istua.

”Minä haen”, hän sanoi. ”Maitoa?”

”Kiitos.” Joni nyökkäsi ja Eljas katsoi häntä tavalla, joka vetosi siihen osaan Jonissa joka aikoinaan oli elätellyt erilaisia naiiveja koulupojan unelmia tätä kohtaan. Kun Eljas poistui kohti tiskiä Joni muisteli menneitä huvittuneena, kuinka kovasti hän olikaan silloin toivonut olevansa lähempänä Eljaksen ikää, elätellyt toivetta että Eljas  olisi tunnustanut hänelle ihastuksensa ja he olisivat olleet yhdessä ja… pussailleet. Ne unelmat olivat olleet kovin viattomia silloin.

Eljas palasi ennen kuin Jyri oli tullut vessasta. Hän laski kahvin Jonin eteen ja tämä kiitti miestä. ”Jyri puhui että kävit jonkun kuntosaliohjaaja kurssin?” Eljas kysyi ja Joni nyökkäsi.

”Niin, tarkoitukseni on opiskella liikunta-alaa enemmän, mutta samalla tarvitsisin käytännön kokemusta…” Joni vastasi ja Eljas nyökkäsi.

”Ja minulla ja veljelläni on tuore kuntosali, paikalla oli kuntosali jo ennestään mutta olemme uudistaneet laitteita ja paikan ilmettä. Edellinen omistaja ei oikein saanut hommaa pyörimään kunnolla.” Eljas piti tauon ja tarkkaili häntä. ”Paikka oli väsähtänyt… Mutta käännämme kelkan ja tavoite on houkutella uusia asiakkaita.” Joni nyökkäsi, näki tilaisuuden.

”Voisin auttaa. Asiakashankinnassa ja… muussakin.”

”…Muussakin.” Eljas virnisti huvittuneen näköisenä ja hetken Joni pyöritteli omia sanoja mielessään pohtien oliko ne kuulostaneet joltakin muulta kuin piti. Silloin Jyri palasi oluttuopin kanssa.
”Anteeksi että kesti, oli vähän tilanne päällä-” Jyri selitti ja Joni ja Eljas vaihtoivat katseita keskenään huvittuneina.

”Kävit paskalla, myönnä pois.” Eljas nauroi johon Jyri virnisti ja kohautti olkiaan.

”Mitäpä sitä kieltämään, yritin vain olla sivistynyt ja asiallinen serkkuni seurassa.” Jyri myönsi ja Joni kohotti kulmaansa hieman huvittuneena.

”Ei minun takiani tarvitse.” Joni naurahti kevyesti.

”Niin, onhan se ihan luonnollinen toimenpide, vatsan toiminta.” Jyri nyökytteli.

”Mutta meidän ei myöskään tarvitse puhua siitä enempää, kiitos.” Joni lisäsi ja maistoi kahvia. Eljas katsoi häneen hymyillen, pohdiskeleva ilme kasvoillaan.

”No, mutta te pääsitte keskustelun alkuun?” Jyri kysyi.

”Niin… Voisimme saada tästä kehitettyä jotain.” Eljas pohdiskeli. ”Jos sinua kiinnostaa Joni, voisit tulla tutustuman saliimme?”

”Kiinnostaa kyllä”, Joni nyökkäsi.

”Miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi autella vastaanotossa silloin tällöin?” Eljas kysyi.
”Haluamme henkilökuntaa, joka ymmärtää treenaamisesta ja pystyy tarvittaessa auttamaan asiakkaita laitteiden kanssa huolimatta siitä, millä osa-alueella työskentelee… Tällä tavoin pääsisit sisälle kuntosalityöskentelyyn ja jos yhteistyö sujuisi hyvin voisimme avittaa sinun opiskelujasi.”  Joni oli hetken hiljaa hieman yllättyneenä että Eljas tarjosi töitä näin nopeasti. ”Alkuun en usko voivani tarjota kovin kummoista palkkaa, mutta kokemusta sitäkin enemmän ja luonnollisesti palkkakin nousisi harjoittelun jälkeen.”

”Jostain täytyy lähteä liikkeelle”, Joni hymyili. ”Olen kyllä kiinnostunut, mutta-”

”Tietenkin, täytyyhän sinun nähdä paikka ensin.” Eljas keskeytti hymyillen, ennen kuin Joni ehti sanoa lausettaan loppuun. ”Oliko sinulla tästä meno jonnekin?” Hän kysyi.

”Salille…” Joni virnisti.

”Hyvä, tule kokeilemaan meidän salia, mennään samaa matkaa… Millä olet liikenteessä?”

”Autolla.”

”Hyvä, sitten saan kyydin.” Eljas virnisti.

”Totta kai, taidan olla kyydin jos toisenkin velkaa.” Joni naurahti ja pieni ääni pohti hänen mielessään oliko se kuulostanut jollakin tapaa kaksimieliseltä koska Eljas virnisti.

”Mitä, jätättekö minut tänne yksin?” Jyri kysyi teeskennellyn loukkaantuneena.

”Toki sinä voit tulla mukaan treenaamaan?” Eljas sanoi ja vilkaisi Jyrin puoliksi juotua oluttuoppia. Jyri oli hetken hiljaa vaikuttaen pohdiskelevalta, katse hakeutui jonnekin heidän taakseen.

”Nah, menkää vain… Näin jotain mielenkiintoisempaa…” Hän virnisti ja iski silmäänsä kahdelle naiselle kauempana, jotka vilkuilivat häneen hihitellen hyväksyvästi.

”Jahas meitä ei enää tarvita”, Eljas totesi ja kumosi juoman alas kurkustaan. ”Mennäänkö Joni?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi ja tyhjensi kahvikuppinsa  rippeet ennen kuin nousi.

”Mennään vain.”

Matkalla Eljas kertoi idean salin perustamisesta olevan lähtöisin hänen veljeltään ja koska hän oli itse jäänyt työttömäksi oli hän lähtenyt mukaan. Eljas oli itsekin kiinnostunut liikunnasta, hän oli aikoinaan pelannut jalkapalloa ja kouluttautunut urheiluhierojaksi irtisanomisensa jälkeen. Kuntosaliohjauksesta hän oli oppinut kaiken veljeltään, joka oli ollut innokas kehonrakentaja jo teinivuosistaan. Heidän visionsa olivat suuria, luultavasti isompia kuin mitä he tulisivat saavuttamaan mutta aina oli hyvä olla unelmia.

”Asiakkaiden ei ole pakko sitoutua kuukausiksi kerrallaan, tarjoamme erilaisia vaihtoehtoja.” Eljas selitti heidän päästyään perille. Jonia miellytti vastaanoton avaruus ja raikas ilme. ”Myymme myös terveellisiä välipaloja, kahvia ja teetä. Aamuisin tarjoilemme asiakkaille puuroa, myönnän kopioineeni idean toisaalta.”

”Se on hyvä idea.” Joni nyökytteli ja seurasi toista miestä tämän jatkaessa puhumista ja esitellen tiloja hänelle. Salilla oli jonkun verran asiakkaita, kello ei ollut vielä kuitenkaan viittä ja suurempi ruuhka saattoi vielä olla tulossa.

”Näytän sinulle pukuhuoneen”, Eljas sanoi. ”Voit ensin tutustua saliin rauhassa ja kokeilla laitteita ja … Sanotaanko reilu tunnin verran?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi yhä hieman hämillään koko tilanteesta.
”Hyvä, olen sillä välin toimistossani hoitamassa vähän paperihommia, kun olet valmis koputa oveeni, okei? Toimisto on yläkerrassa, vasemmalla portaista.”

”Okei”, Joni nyökkäsi.  Eljas hymyili.

”Nähdään siis pian.” Mies sanoi ja kääntyi portaikkoon.

Treenattuaan ja käytyään suihkussa Joni suuntasi Eljaksen toimistoa kohti ja koputti oveen.

”Ovi on auki.” Eljas vastasi ja Joni astui sisään. Mies kääntyi tuolillaan ja hymyili.

”No, miltä vaikutti?” Hän kysyi.

”Hyvältä, viihtyisältä.” Joni hymyili ja istuutui alas vapaalle tuolille Eljaksen osoitettua sitä.

”Hienoa”, mies nyökkäsi. ”Ja työ siis kiinnostaisi edelleen?” Hän kysyi.

”Vielä enemmän kuin hetki sitten.” Joni vastasi.

”Teetkö vielä paljon mallin töitä?” Eljas kysyi.

”Jonkin verran, mutta suomessa työmäärä on rajallinen. Pitäisi olla valmis lähtemään ulkomaille jos sitä haluaisi tehdä enemmän.”

”Haluatko sinä?” Eljas kysyi.

”En.” Joni vastasi rehellisesti. ”En samalla tavalla kuin ennen. Se vaatisi tietynlaista omistautumista ja sellaisia uhrauksia jota en ole valmis tekemään. Parisuhteeni on minulle tärkeämpää kuin työ, en ole valmis uhraamaan sitä aikaa jotta voisin edetä mallin työssä pidemmälle. Liikunta-ala kiinnostaa minua enemmän. Nuorempana ajattelin toisin.” Eljas nyökytteli hymyillen.

”Aiotko kuitenkin myös jatkaa mallina?” Eljas kysyi.

”Niin kauan kun on kysyntää, niissä rajoissa jotka tuntuvat itsestäni mukavilta.” Joni vastasi. ”Tällä hetkellä kysyntää on ja tietyllä tapaa myös nautin siitä.”

”Tulevaisuutta ajatellen, missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?” Eljas kysyi ja Joni hymyili, kysymys taisi olla yleinen työhaastattelussa, eikä hän vielä aamulla ollut ymmärtänyt sellaiseen joutuvansa.

”Vaikea kysymys.” Joni myönsi, tulevaisuutta oli ollut vaikea miettiä niin pitkälle, vieläkin niin iso osa tuntui epävarmalle, ainoa mihin hän oikeastaan luotti oli siihen että Misha olisi hänen rinnallaan, mutta se ei ollut vastaus mitä Eljas haki.  ”Voisin nähdä itseni auttamassa muita ihmisiä elämään terveellisesti, syömään ja liikkumaan oikein. Siinä vaiheessa oletan, että olen päässyt matkustelemaan paljon ja kerännyt erilaisia kokemuksia ja tietoa.” Hän kohautti olkiaan. ”Olen vasta 21, kaikki mitä sanon nyt tekeväni kymmenen vuoden päästä voi muuttua moneen kertaan.” Hän hymyili. ”Neljä vuotta sitten olisin luultavasti vastannut, että päätyisin kuuluisaksi näyttelijäksi tai vähintään kaikkien tuntemaksi malliksi.” Joni lisäsi naurahtaen. ”Lapsena taas ajattelin tulevani kuuluisaksi luontokuvaajaksi, joka kiertelisi Afrikan savanneja, kunnes tajusin että todellisuus ei olisi niin hohdokasta kuin miltä se elokuvissa näytti. Mutta uskon, että nykyinen vastaukseni korkeintaan muovautuu, alan hahmottaa sitä mitä oikeasti haluan.”

”Hyvä”, Eljas virnisti. ”Okei, kerron omasta ideastani sinun lähitulevaisuuttasi ajatellen. Meillä on aloitteleva yritys ja sinulla on sekä innostusta että kiinnostusta alaa kohtaan, mallitaustasi on hyödyllinen liikkeellemme joka kaipaa uutta asiakaskuntaa ja ihmiset ovat kiinnostuneita sinusta. Toivon, että voisit aloittaa asiakaspalvelussa, osallistua erilaisiin promootiotilaisuuksiin ja mainostaa saliamme. Jos sinua kiinnostaa jokin ryhmäliikunnan vetäminen, esimerkiksi sisäpyöräily niin koulutamme sinut mielellämme. Kun opiskelusi etenee, niin myös  työnkuvasi laajenee.”

”Kuulostaa hyvälle.” Joni nyökkäsi. ”Kunhan palkka sovitaan, minimiliksaan en suostu ja tulit jo paljastaneeksi hyödyllisyyteni.” Hän lisäsi virnistäen ja toinen mies huokaisi hymyillen.

”Hitto.” Eljas sanoi. ”Hyvä on, millaista palkkaa ajattelit?” Hän kysyi ja Joni joutui hetken miettimään.
 He keskustelivat tovin ja saivat sovittua molempia tyydyttävän sopimuksen. Joni lähti kotiin tyytyväisenä.

”Arvaa kuka sai töitä?” Hän kysyi innostuneena tullessaan kotiin. Misha tuli eteiseen vastaan ja katsoi häntä hymyillen.

”Noinko helposti se kävi?” Misha hämmästeli.

”Olen vain niin hyvä, en edes tajunnut meneväni oikeasti työhaastatteluun. Sain jopa neuvoteltua aika kohtuullisen palkan ottaen huomioon, ettei minulla ole kokemusta.” Joni virnisti ylpeänä ja tuli halaamaan Mishaa.

”No jopas, tätä täytyy juhlia.” Misha hymyili ja suuteli pehmeästi Jonin huulia. ”Hieno homma.” Hän lisäsi hyvillään siitä miten iloiselta Joni näytti. Hyvät uutiset olivat tervetulleita.

**^^**^^**^^**

Oli maanantai iltapäivä ja Joni saapui Jamin uuteen liikkeeseen. Näytös olisi keskiviikkona ja Jonin hiukset värjättäisiin ja leikattaisiin sitä varten. Koko jutusta oli tulossa isompi, kuin mitä sen alun perin oli pitänyt olla. Jamin liikekumppanin Susan ystävä oli vaatesuunnittelija ja tämä halusi olla mukana näytöksessä esitelläkseen mallistoaan,  ilmeisesti yleisöön tulisi myös potentiaalisia ostajia siltä saralta. Joni oli tavannut miehen kerran eikä ollut erityisesti pitänyt tästä. Mies oli kolmenkymmenen, hoikka ja puhui korostetun feminiinisellä äänellä, pukeutumistyyli oli räväkkää ja näkyvää, kaikki hänen eleensä tuntuivat huutavan ulos hänen seksuaalista suuntautumistaan ylikorostetulla tavalla ja Jonille tuli mieleen joku surullinen sketsihahmo. Kaiken huipuksi, tämä supisuomalaista syntyperää oleva mies oli vaihtanut nimensä Cosmeksi, ranskalainen nimi joka tarkoitti ilmeisesti järjestystä ja kauneutta. Jami oli jakanut tiedon hänelle, eikä Jami itsekään tuntunut olevan tyypistä kovin innoissaan, sillä tämä aikalailla oli ottanut ohjat koko näytöksen järjestämisestä.

Joni oli myös huomannut, että näytöstä mainostettiin hänen fanisivuillaan mikä omalla tavallaan ahdisti häntä. Sivujen ylläpitäjä kannusti vieraita paikalle ja Joni mietti kuka tämä mystinen henkilö oli ja mistä hän oli saanut tietoonsa Jonin osallistumisen. Hänen olonsa oli ristiriitainen sivujen suhteen, välillä hän vieläkin pelkäsi että jonakin päivänä hänen Chrisin ottamat kuvat ilmestyisivät niille, että Chris olisi pitänyt joitain kopioita. Sivujen ylläpitäjä oli kuitenkin suomalainen ja toistaiseksi sivujen sisältö oli harmitonta.

Jonia alkoi kaduttaa malliksi suostuminen entistä enemmän sillä hetkellä kun astui sisään liikkeeseen ja näki Cosmen lähestyvän itseään kädet ojossa leveä hymy kasvoillaan.
”Ah, sieltä meidän päätähtemme saapuu!” Mies huudahti, tuli hänen luokseen ja suuteli hänen molempia poskiaan ”Sinulle minulla onkin jo pari asua mietittynä…” Mies teki kädellään kissamaisen elkeen ja virnisti. Joni katsahti Jamia jokseenkin järkyttyneenä, päätähti?  Jami hymyili vaivaantuneena asiakastuolin vieressä. ”Esittelen ne sinulle pian…” Cosme huokaili ja liihotteli jonnekin takahuoneen suuntaan.

Joni asteli Jamin luokse katsellen tätä kysyvästi. ”Mitä täällä tapahtuu?” Hän kysyi ja Jami huokaisi raskaasti.

”Olen pahoillani, hän on pidättelemätön… ” Jami sanoi. ”Istu alas.”

Joni kuuli Susan ja Cosmen innostuneen puheensorinan takahuoneesta ja katsoi Jamia peilin kautta; tämä näytti ennen kaikkea väsyneeltä. Vielä edellisellä viikolla Jami oli ollut täynnä intoa. ”Onko kaikki hyvin?” Joni kysyi Jamin asettaessa kappaa hänen ylleen.
”No yleisesti ottaen….” Jami kohautti olkiaan. ”Olen vain väsynyt.” Hän päätti ja piti pienen tauon. ”Oletko puhunut Ivon tai Diman kanssa pariin päivään?”

”En, näin Diman viimeksi viime viikolla.”

”No, sitten et ole varmaan ehtinyt kuulla ilo uutista!” Jami sanoi niin sarkastiseen sävyyn, että uutinen ilmeisesti oli kaikkea muuta kuin iloinen.

”No?” Joni kysyi varuillaan.

”Meidän ei tarvitse etsiä uutta kotia, Dima muuttaa takaisin.” Jami huokaisi. ”Ja mikä vielä parempaa, Ivo on keksinyt että voi majoittaa teidän vanhassa huoneessa tuttaviaan, jotka haluavat tulla Suomeen lomailemaan! Ihana iloinen kommuuni, jossa kaikilla on hauskaa!” Jamin ilme oli paljon puhuva ja Joni loi ystäväänsä pahoittelevan katseen.

”Kysyikö Ivo sinun mielipidettäsi?” Joni kysyi vaikka arvasi jo vastauksen. Jami katsoi häneen peilin kautta ja pudisti päätään.

”Eihän minulla voisi olla mitään tätä nerokasta ajatusta vastaan?” Hän tuhahti. ”Asunto on Ivon ja minä olen siinä vuokralla. Dimalle ja Lindalle tuli viimeinen iso riita ja Dima tuli meille toissa päivänä…. Vähän vodkaa ja Ivon loistava idea oli valmis….”

”Tuota… pitäisikö sinun puhua hänelle?”

”Ai siitä että haluan asua Ivon kanssa kahden, että odotin yhteistä asuntoa innolla?” Jami kysyi ja pudisti perään päätään. ”Ivo oli aika maassa kun lähditte, yritti kyllä peitellä sitä, mutta… Äh, no siitä asti kun hän keksi tämän idean, ettei meidän tarvitsisi muuttaa, hän on ollut intoa täynnä, kuin pikkupoika.” Jami hymyili hieman, mutta vaikutti samalla kuitenkin alakuloiselta. ”Katsotaan nyt miten tämä menee… Diman asumisen vielä kestän, mutta jos meidän kodistamme tulee joku venäläisten majatalo, niin sitten minun on sanottava jotain.” Jami virnisti ja Joni hymyili hänelle.

”Ja tuskin Dima jää nurkkiinne pysyvästi.” Joni lohdutti.

”Niin, saa nähdä.” Jami huokaisi. ”Okei, ruvetaan hommiin. Käyn sekoittamassa sinulle värin, hetki.”

Jamin poistuttua Cosme liihotteli paikalle esitelläkseen asuja jota oli ajatellut Jonille. Ensimmäinen oli järkyttävä; nahkaiset housut jotka paljastivat osan reittä sivuista, vetoketju oli takapuolen kohdalla. Cosme selitti innoissaan kuinka hyvin ne istuisivat hänen vartalolleen; kuin toinen iho ja siihen mies iski silmäänsä. Asuun kuului valkoinen läpinäkyvää kangasta oleva paita, jonka karmeuden kruunasi se että vatsan kohdalla oli täysin järjetön paljas kohta. Joni katsoi miestä happamana. ”Älä edes kuvittele.” Hän sanoi tiukasti. ”En todellakaan laita tuota tekelettä ylleni!” Hän tiuskaisi. ”Nyt viet sen äkkiä muualle.” Cosme näytti pettyneeltä.

”Mutta…” Mies yritti.

”Ei!” Joni sanoi edellistä tiukemmin.

”No ei sitten… On minulla tämä toinenkin.” Cosme sanoi pettyneesti ja Joni ei aluksi olisi edes halunnut katsoa. Mies joka oli valinnut itselleen niin naurettavan nimen kuin Cosme vaikka hänen oikea nimensä oli Matti, ei voinut omata kovin hyvää makua.

”En aio esiintyä puolipukeisena homoklubilla.” Joni päätti selventää ja otti lehden pöydältä. ”Tai missään asussa, minkä koen millään tapaa naurettavana.”

”Minun asuni eivät ole naurettavia.” Cosme korjasi lähes loukkaantuneeseen sävyyn. ”Kelpaako tämä teidän ylhäisyydellenne?” Mies kysyi narisevalla äänellä ja Joni huokaisi, olisi halunnut sanoa ettei osallistuisi koko näytökseen enää, mutta hän oli kuitenkin luvannut Jamille. Hän käänsi katseensa laiskasti takaisin suunnittelijaan. Joni hymyili, nyt näytti paremmalta, normaalilta, sellaiselta mitä voisi käyttää, minkä voisi jopa ostaa. Harmaan siniset farkut ja vaalea kauluspaita, musta vyö. Asu oli niin normaali, että oli lähes vaikea uskoa sen syntyneen saman suunnittelijan käsistä kuin edellinen.

”Kiitos, tuon voin pukea.” Joni vastasi ja ei voinut olla kysymättä. ”Oliko tuo edellinen joku vitsi?” Jälleen Cosme veti loukkaantuneen ilmeen.
”Se oli avant gardea!” Mies tuhahti. ”Pitäisihän sinun tietää, olet malli!”

”Me emme halua avant gardea, Matti, sanoin sen jo!” Jami tiuskaisi pesualtaiden luota. ”Tarkoitus on houkutella meille asiakkaita ja sinun avant garde asusteesi eivät valitettavasti sitä tee.”

”Nimeni ei ole Matti”, Cosme jyrähti. ”Olkaa sitten tylsiä ja harmaita suomalaisia… osaan minä tavallisiakin vaatteita suunnitella!”

”Hyvä.” Jami huokaisi ja palasi takaisin Jonin luokse Cosmen liihotellessa takahuoneen suuntaan vaatteidensa kera. ”Tuo tyyppi aiheuttaa minulle kestomigreenin.” Jami kuiskasi.

”En oikein ymmärrä miksi edes otitte hänet tähän juttuunne mukaan?” Joni kysyi.

”Susa halusi… Ja minä vain toivon, ettei koko liikekumppanuus ollut virhe.” Jami mutisi. ”Äh, kyllä tämä tästä.” Hän päätti lopulta ja alkoi raidoittamaan Jonin hiuksia. ”Milloin sinun uusi työsi alkaa?” Hän vaihtoi puheen aihetta.

”Menen tekemään ensimmäisen vuoron perjantaina.” Joni vastasi.

”Sonja sanoi että sinun pomosi näyttää ihan Eric Northmanilta.” Jami virnisti ja hetken Joni näytti hämmentyneeltä. Sonja oli tullut hänen mukaansa viikonloppuna treenaamaan sillä halusi Jonin auttavan häntä kiinteytymään etenkin sen jälkeen kun Cosme oli ilmeisesti ilkeään sävyyn vihjaillut hänen painostaan. Sonjan välitön ihastuminen Eljakseen ei ollut jäänyt epäselväksi, mutta Sonja tuntui ihastuvan usein ja vaikutti hyvin miehen kipeältä.

”Keneltä?” Joni kysyi.

”Oletko seurannut sitä vampyyri sarjaa, True bloodia?” Jami kysyi.

”En….”

”No, Sonja on ja minä olen… Joka tapauksessa siinä on kuuma vampyyri nimeltään Eric Northman. Voisin olla kiinnostunut tulla treenaamaan sinne, minun täytyy nähdä onko Sonja oikeassa.”

Joni kohotti kulmaansa. ”Okei. No, tervetuloa… Onko se sarja yhtä ’laadukas’ kuin Twilight?” Joni kysyi epäillen.

”Ei, tämä on oikeasti hyvä!” Jami nyökytteli. ”Katsokaa joskus Mishan kanssa.”

”Pistän korvan taakse.” Joni lupasi muttei ollut kovin kiinnostunut ottamaan sarjasta heti selvää. Sillä hetkellä hän vain toivoi että näytöspäivä olisi nopeasti ohi ja hän voisi keskittyä aloittamaan uudessa työssään.

14.luku

Web published: 19.lokakuuta 2014.

  My Secret Shore

© KOLGRIM

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s