13.Vaiti

13.luku

Kädet liikkuivat pehmeästi hänen kylkiään pitkin, Michael katsoi ylös pähkinänruskeisiin silmiin ja hymyili, hitaasti heidän huulensa koskettivat toisiaan. Jack oli lämmin, kaunis, hänen kätensä olivat pehmeät toisin kuin Rickyn tai niiden muiden miesten. Jack riisui paitansa, istui hajareisin hänen lantionsa yllä ja Michael juoksutti kättään tämän rinnalla, alas litteälle vatsalle, tunsi lihasten värähtävän kosketuksensa alla. Michael tarkasteli vaaleita arpia pojan hoikilla käsivarsilla, tunsi muutamia juovia kulkevan tämän alaselkää pitkin, Jack suuteli hellästi hänen solisluitaan.

”Hän käyttää joskus raippaa… niin kuin käyttäisi niskoittelevaan hevoseen…” Jack kuiskasi. ”Kerran hän innostui lyömään niin että vuosin verta… Mutta ei puhuta siitä enempää…”Michael toi kätensä Jackin pehmeisiin hiuksiin, suuteli tämän otsaa ja toivoi voivansa lievittää tämän aiempia kärsimyksiä. He olivat juoneet, ilta oli pimennyt ja he makasivat sängyllä kahden, alasti, hyväillen hellästi toistensa vartaloita. Sillä hetkellä Michael ei välittänyt murehtia Rickystä, asiat eivät parantuisi, ne olivat mitä olivat ja Jack antoi keinon unohtaa se synkkyys hetkeksi.

Michael värisi mielihyvästä Jackin suudellessa hänen kaulaansa, rintaansa, edeten alemmas ja Jack ihaili vartaloa, joka oli kaikesta huolimatta suurempia arpia vailla toisin kuin hänen omansa. Michaelin iho oli sileä ja niin houkuttelevan lämmin, se lämpö tuntui erilaiselta kuin muiden, siinä oli jotain puhdasta mitä Jack ei osannut selittää tai kuvailla sanoin sen paremmin. Hän hyväili hellästi Michaelin erektion silkkiseltä tuntuvaa pintaa, elin oli kuuma hänen otteessaan ja nuorempi poika voihkaisi silmät vain puoliksi avonaisina. Jack hymyili, halusi antaa toiselle jotakin mitä tämä ei tulisi saamaan niiltä joille Ricky tämän vartaloa myisi.

Hän levitti hellästi liukastetta Michaelin elimelle ja sisälleen ennen kuin kiipesi uudestaan hänen lantionsa ylle, ohjaten elimen pään aukkoaan vasten. Michael henkäisi yllättyneenä tuntiessaan kuinka hänen erektionsa upposi toisen pojan sisälle, lämpö ja tiukkuus halasivat hänen elintään joka puolelta, mikä sai hänen hengityksensä kiihtymään, hänen vartalonsa värähtelemään voimakkaasta mielihyvästä. Jack kumartui suutelemaan häntä, keinuttaen itseään hänen yllään nopeammin ja nopeammin ja Michael huohotti, toi kätensä Jackin lantiolle ja katsoi hämmentyneen mielihyvän kourissa tämän silmiin. Jack hymyili ja nuolaisi huuliaan.

”Tunnut todella hyvältä Micha…” Jack kuiskasi, nojautui taaksepäin ja jatkoi liikettään huokaillen.

”Jack…” Michael kutsui käheällä äänellä. ”Minä- uh… luoja…”

”Tule sisääni…”Jack huohotti. ”Sen jälkeen haluan työntyä sinun sisääsi…” Michael antautui mielihyvälleen ja tunsi pian saavuttavansa orgasminsa, hän piteli kiinni Jackin lantiosta, puristi silmänsä kiinni huohottaen ja vavahdellen. Jack katseli häneen hymyillen, sipaisten kädellään toisen kasvoja.

”Olet niin kaunis”, Jack kuiskasi ja kun tunsi toisen rauhoittuneen, hän nousi varoen tämän yltä ja kuitenkin tarpeeksi nopeasti estääkseen spermaa valumasta lakanoille. Jack otti pyyhkeen ja siivosi jäljet, hänen oma kalunsa oli yhä kova ja kun hän katsoi toisen rentoutunutta vartaloa, hymyileviä kasvoja hän tunsi elimensä nytkähtävän. ”Saanko panna sinua nyt?” Jack kysyi ja Michael katsoi häneen, levitti jalkojaan ja nyökkäsi.

Jack levitti liukastetta huolellisin ja hellin sormin, suuteli hänen huuliaan samalla kun hitaasti liikkui häntä vasten ja työntyi sisään. Se sattui aluksi, mutta kipu oli huomattavasti lievempää kuin edellisillä kerroilla ja unohtui pian hellien suudelmien myötä. Jack keinui häntä vasten ja Michael katsoi haltioituneena lempeää nautintoa toisen kasvoilla, hän tunsi mielihyvän kasvavan jälleen omassa kehossaan, Jack onnistui hieromaan hänen eturauhastaan vasten ja sai hänet huokailemaan halukkaana. Michael ei ollut uskonut, että se voisi tuntua niin hyvältä, hän ei ollut uskonut, että voisi nauttia siitä, että joku oli hänen sisällään näin. Jackin kanssa kaikki aiempi unohtui hetkeksi, he uppoutuivat omaan kahdenkeskiseen maailmaansa, maailmaan, jossa seksi oli muutakin, kuin kipua tai valtapeliä.

Yöllä he makasivat vieretysten, Michaelin pää leväten Jackin rinnalla, kuunnellen tämän sydämen lyöntejä Jackin silittäessä hänen hiuksiaan hellästi.

”Minusta on niin ihanaa, että olet poikaystäväni”, Jack kuiskasi ja Michael tunsi hymyilevänsä pimeydessä.

”Minustakin on”, Michael kuiskasi käpertyen tiiviimmin toista vasten, haluamatta irrottaa otettaan siitä lempeästä turvasta jonka tunsi saavansa Jackista. Texasilainen muistuttaisi Michaelia aina siitä, ettei kaikki maailmassa ollut pahaa ja se oli elintärkeää selviytymiselle.

Jack hymyili ja katsoi alas Michaelia, ihaili tämän kasvojen piirteitä pimeydessä. Äkkiä hän tunsi pelon hiipivän rintaansa, ne lämpimät tunteet olisivat vaarallisia ja syvenisivät vain ajan myötä. Menetyksen pelko oli jo nyt läsnä ja tietoisuus siitä, että ennen pitkää ero olisi väistämätön. Mutta Jack ei halunnut murehtia sitä päivää vielä, heillä olisi aikaa, hän murehtisi sitä myöhemmin.

**^^**^^**^^**

Huhtikuu 1998

Michael keinahteli musiikin tahdissa ja nauroi, Jack katseli häntä jokseenkin lumoutuneena, nousi vuoteelta ja painautui Michaelin lähelle. He hymyilivät toisilleen, Michael painoi huulensa Jackin huulia vasten intohimoiseen syvään suudelmaan. Auringonsäteet kimaltelivat ilmassa kuin kulta ja timantit, sateenkaaren värejä ja valoja, Michael taivutti vartaloaan taakse Jackin käsien tukiessa hänen painoaan. ”Kellun”, hän huokaisi tavoitellen kultahippuja sormillaan.

Jack kuljetti kättään Michaelin paljasta ylävartaloa pitkin, housujen vyönauhalta ylös vatsaa, rintaa ja tämän kaulaa, lopulta huulille, tuntien niiden kosteuden pian sulkeutuvan sormiensa ympärille.  ”Olet niin kevyt,” Jack kuiskasi, Michael virnisti ja taivutti käsiään päänsä yli kohti lattiaa, kunnes kosketti mattoa sormenpäillään, Jack hihitti. ”Kumimies,” hän sanoi ja sai toisenkin nauramaan.

”Ota jaloistani kiinni!” Michael sanoi ja Jack totteli, katsoi kuinka toinen nousi käsiensä varaan. ”Päästä irti!” Jack totteli ja katsoi hämmästyneenä Michaelia joka pysyi hetken ilman tukea niin, jopa liikkuen hieman. ”Vau!” Hän henkäisi ennen kuin Michael kaatui vatsalleen lattialle, nauraen.

”Tämä matto on niin pehmeä! Kokeile Jack!” Michael hihkui pyörien ympäri, Jack laskeutui hänen vierelleen ja he kierivät yhdessä nauraen, kunnes Jack liikkui hänen rinnalleen suudellen Michaelin kaulaa.

”Rakastan sinua”, Jack kuiskasi, Michael katsoi hänen silmiinsä ja hymyili.

”Minäkin rakastan sinua… valo ympäröi sinut… sädekehällä. Olet enkelini Jack…” Nuorempi poika virnisti tuoden kätensä hänen kasvojensa sivuille. Askeleet lähestyivät ovea, Jack nousi jaloilleen, Michael makasi aloillaan matolla.  Ovi avautui hitaasti.

”Michael, asiakkaasi…” Joen ääni sanoi ja Michael katsoi utuisia miehiä ovella, joista toinen astui peremmälle huoneeseen. Jack nielaisi, Joe tarttui hänen käsivarrestaan kovakouraisesti.

”Hän haluaa olla Michaelin kanssa kahden”, Joe sanoi, veti hänet perässään ja ovi sulkeutui kolahtaen heidän takanaan. Nämä olivat hetkiä joita Jack vihasi, hetkiä joina hänen vatsanpohjaansa käänsi, hän rakasti Michaelia, eikä kestänyt sitä, kuinka nämä kasvottomat miehet tulivat ja raiskasivat hänen rakastettunsa. Miehet eivät ehkä ajatelleet sitä raiskauksena, mutta sitä se oli, Jack tiesi kuinka Michael vihasi heidän kosketustaan. Ainoa millä Jack saattoi auttaa poikaystäväänsä, oli antaa tämän polttaa pilveä ennen niitä kertoja. Vahvempia huumeita Jack ei edes tarjonnut Michaelille, ei vaikka tämä oli pyytänyt kerran. Jonakin päivänä Michael olisi vapaa tästä elämästä, keinolla millä hyvänsä, eikä Jack siksi halunnut tehdä toisesta yhtä huumeriippuvaista kuin oli jo itse.

Myös Ricky huumasi Michaelin silloin tällöin, vain koska jotkut niin kutsutuista asiakkaista halusivat illuusion myöntyvästä kumppanista. Jack toivoi, ettei Michaelin koskaan tarvitsisi muistaa kaikkia niitä kertoja.

**^^**^^**^^**^^**^^**^^**

Kesäkuu1998

Asioihin tottui, oli pakko jotta selviytyisi. Viikot olivat muuttuneet kuukausiksi, talvi kääntynyt kevääksi. Michael oli jakanut elämänsä kahteen todellisuuteen, siihen missä hän oli Jackin kanssa kahden ja jossa hän tunsi eräänlaista onnea ja siihen, jota Ricky hallitsi, jossa oli opittava kulkemaan varoen, virheitä vältellen. Harha-askeleet toivat aina lisää kipua. Oli tasapainoteltava ohuella nuoralla, päällisin puolin kaiken oli näytettävä normaalilta.

Myös Ricky eli kahdessa eri todellisuudessa; oli ihmisiä jotka kävivät asunnossa ja joiden silmissä Michael todella oli hänen veljenpoikansa, oli oltava hyvä näyttelijä, Michael uskoi olevansa. Michael Anthony Larkin pukeutui ja puhui eritavalla kuin hän, Michael oli tehnyt selvän eron Rickyn veljenpojan ja itsensä välillä, sillä halusi muistaa kuka oikeasti oli, haluamatta menettää itseään siihen sairaaseen näytelmään täysin. Tehdäkseen erottelut helpommaksi, hän alkoi kutsua roolihahmoaan Anthony nimellä ja esitteli Rickyn niin sanotuille normaaleille tutuille itsensä siten, johon mies ei pistänyt vastaan ja hyväksyi Michaelin päätöksen nimestä, muutos oli helppo selittää teini-ikäisen pojan halulla hakea omaa identiteettiään nimen kautta muuttuneessa ympäristössä.

Sitten oli niitä miehiä jotka tulivat käymään tai joiden luokse hän meni seksin vuoksi. Ricky oli usein paikalla, halusi katsella tai osallistua ja se oli todellisuus jolta Michael sulki mielensä, teki parhaansa unohtaakseen heti sen ollessa ohi, joskus se oli helpompaa kuin toiste.

Jack oli hänen kaikkensa, syy miksi hän jaksoi, ilman toista Michael uskoi, että olisi menettänyt jo järkensä. Ehkä tottumus ja vähäiset virheet saivat hänet lopulta liian varomattomaksi ja uskaliaaksi.

Oli tavattoman kuuma kesäkuu ja Michael oli ollut miltei koko viikon yksin asunnolla Rickyn tehdessä pitkiä päiviä töissä. Michael ei ollut nähnyt Jackia yli viikkoon. Olo oli levoton ja tylsistynyt, perjantai-iltapäivä, kello tikitti tasaisesti, ulkona oli liian kuuma. Michael kaipasi Jackia, odotti malttamattomana hetkeä jolloin näkisi poikaystävänsä.

Oli vain yksi huone, joka oli kielletty talossa. Yksi huone, joka oli aina lukittu, mutta sinä perjantaina avain oli jätetty lukkoon. Michael oli huomannut kyseisen seikan jo aamulla Rickyn lähdettyä ja oli useamman kerran ohittanut jo huoneen. Hän katseli ovea levottoman uteliaisuuden kasvaessa hetki hetkeltä. Jos hän vain kurkistaisi? Houkutus kasvoi, Ricky saattaisi epäillä kuitenkin? Se saattoi olla ansa? Michael palasi huoneeseensa ja selasi Anthonyn koulukirjoja, pitäisikö hänen kuitenkin? Kaikesta huolimatta Michael ei ollut lakannut unelmoimasta vapautumisen mahdollisuudesta. Entä jos huoneessa olisikin palapelin ratkaiseva osa? Se kortti, jolla hän ja Jack saisivat vapauden lähteä yhdessä ja elää jokseenkin normaalia elämää? Ehkä muuttaa Kanadaan tai takaisin Eurooppaan? Ehkä palata kotiin? Michaelin sydän alkoi lyödä kiihkeämmin, hän vilkaisi kelloa, vasta kaksi iltapäivällä, olisi vielä aikaa ennen kuin Ricky tulisi!

Hän alkoi haaveilla siitä mystisestä keinosta jolla ostaisi vapautensa ja Jackin vapauden, tietämättä lainkaan mikä se saattoi olla. Hän voisi viedä Jackin Disney worldiin, he voisivat hankkia normaalia työtä, Jack lopettaisi huumeiden käytön ja he olisivat onnellisia, Michaelin kämmenet hikosivat. Hän lähestyi huonetta vapisten jännityksestä, hän ottaisi riskin ja tekisi sen Jackin vuoksi, Michael halusi niin kiihkeästi tarjota parempaa Texasilaiselle, hänen rakkaalle Texasilaiselleen.

Hän laski kätensä oven kahvalle ja painoi sen lopulta alas, nyt ei ollut enää järkeä perääntyä; hän ajatteli työntäessään oven auki. Huone oli pimeä, varoen hän hapuili kädellään valokatkaisijaa miltei säikähtäen sitä heikkoa ääntä, joka syntyi hieman ennen valojen syttymistä huoneeseen.

Huoneessa oli hyllyllinen videokasetteja, iso televisio, sohva, pöytä ja tietokone, ovellinen kaappi. Michael astui lähemmäksi hyllyjä, videot oli järjestetty huolellisesti, nimiä ja vuosilukuja, vanhin vuodelta 1973; Evan. Michael tunsi ikävän nipistyksen vatsanpohjassaan. Oli ollut muutama kerta, kun mies oli kutsunut häntä tuolla nimellä, sitä ei voinut unohtaa. Ricky oli tullut kotiin, hänen huoneeseensa, alkoholilta haisten, käynyt vuoteelle, silitellyt hänen kasvojaan ja kuiskutellut nimeä hänen korvaansa ennen kuin oli repinyt hänen vaatteensa ja tunkeutunut häneen rajusti. Michael nielaisi, tunsi kylmien väreiden kulkevan kehossaan ennen kuin tuli kaapille ja avasi sen oven. Valokuvausvälineitä, kansioita ja laatikoita, yhden laatikon kylkeen oli kirjoitettu nimi Evan. Michael tuijotti laatikkoa hetken, vilkaisi kohti raoillaan olevaa ovea ennen kuin tarttui laatikkoon varoen kuin peläten laukaisevansa jonkun näkymättömän ansan, mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Michael istui lattialle laatikko edessään, avasi kannen hitaasti, vilkaisi jälleen taakseen ja kuunteli; hiljaisuus. Hän toi huomionsa takaisin laatikkoon ja sen sisältöön, päällimmäisenä laatikossa oli vanhoja valokuvia. Michaelin kädet vapisivat jännityksestä hänen poimiessaan ensimmäisen, kuva oli mustavalkoinen, kaksi pientä poikaa istuivat puutarhassa. Michael käänsi kuvan ympäri: Ricky ja Evan, kesä 1964. Seuraavassa kuvassa toinen pojista oli yksin, näytti vanhalta kouluvalokuvalta, Pojalla oli tummat hiukset ja tummanruskeat silmät, kuvassa hän oli ehkä 10-vuotias. Poika hymyili leveästi, täydellinen valkoinen hammasrivistö välkkyen. Kuvan takana oli vuosiluku 1967 ja nimi Evan. Sama poika esiintyi muissakin kuvissa. Ricky oli useassa kuvassa pojan kanssa, niistä synkistä silmistä ei voinut erehtyä ja tarkastellessaan lähemmin kuvia Rickystä lapsena, Michael ei voinut olla huomaamatta kuinka kylmältä tämän katse vaikutti vaikka kuinka olisi hymyillyt, ehkä sitä ei huomannut jos ei osannut katsoa, mutta verrattaessa Evanin katseeseen, ero oli hätkähdyttävä; hyvyys ja lämpö, pahuus ja kylmyys; Michael ajatteli ja tunsi kylmien väreiden kulkevan kehoaan pitkin..

Värillisessä valokuvassa, joka oli päivätty 15.5.1973, Evan makasi auringonottotuolilla uima-altaalla, uimahousuissaan, poika katsoi suoraan kameraan ja hymyili. Michael tunsi vihlaisun vatsanpohjassaan, pojan ulkonäössä todella oli hätkähdyttävän paljon samaa kuin hänessä itsessään.

Valokuvia ei ollut vuoden 1973 jälkeen. Michael katsoi mitä muuta laatikossa oli: vanhoja kouluvihkoja, joissa nimi: Evan Brisley ja vanhoja kirjeitä osoitettuna Rickylle… Michael otti yhden kirjeistä ja hypisteli sitä hetken käsissään, miettien uskaltaisiko avata sitä. Uteliaisuus voitti, hän halusi tietää enemmän pojasta, joka saattoi selittää miksi Ricky oli valinnut juuri hänet tähän painajaiseen.

1.14. 1974

Rakas Richard

Minun on pitänyt kirjoittaa sinulle jo aiemmin ja kiittää sinua tuesta jonka sinä ja perheesi olette suoneet perheellemme. Luulen, että ymmärrät kuitenkin syyni sille miksi en ole saanut kirjoitettua ennen kuin nyt. Käyn yhä läpi niitä viimeisiä viikkoja ja kuukausia kun Evan oli yhä luonamme, kysyn itseltäni miksi en puuttunut asiaan suuremmalla tarmolla, kun huomasin hänen muuttuneen. Luulin, että olisi ollut enemmän aikaa, luulin että vaihe olisi ohimenevä. Miksi en huomannut kuinka vakavasta asiasta oli kyse? En olisi ikinä uskonut, että lapseni voisi vaipua sellaiseen epätoivoon ettei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin riistää oma henkensä.

Poliisit sanovat ettei ole tarpeeksi todisteita pidättämään sitä miestä. Tunnen sanoin kuvaamatonta vihaa ja voimattomuutta. Minusta todisteiden pitäsi olla selvät! Kuka muukaan olisi voinut tehdä Evanille niin? Toivon, että voisin kääntää ajan rattaita taakse, jotta olisin osannut kysyä oikeat kysymykset pojaltani. Nyt se hirviö on vapaa ja varmasti löytää uusia uhreja. Ainoa lohtuni on ettei hän ainakaan saanut enää jatkaa virassaan ja on jo lähtenyt tästä kaupungista. Olemme kaikki uupuneita, en tiedä kuinka pääsemme tästä eteenpäin, mutta jotenkin on pakko.

Tiedän, että kaipaat Evania yhtä paljon kuin me, olitte ystäviä niin pitkään. En voi sanoin ilmaista kuinka kiitollisia me kaikki olemme sinulle ja perheellesi kaikesta avustanne. Olet todella hyväkäytöksisin ja kultaisin nuori mies, joka minulla on ollut ilo tuntea.

Kirjoitan tätä kirjettä tässä vanhan kotimme keittiössä, siivottuani juuri Evanin huoneen, pakattuani hänen tavaransa pahvilaatikoihin. Minulla kesti siinä aikani ennen kuin pystyin edes menemään sinne ja tekemään sen. Huomenna viemme jo ensimmäisen muuttokuorman uuteen kotiimme, täällä on liikaa muistoja enkä usko että voisimme päästä eteenpäin jos jäisimme.  Lähetän sinulle joitakin valokuvia mitä löysin teistä kahdesta. Lisäksi minulla on joitakin hänen tavaroitaan, jotka haluan lahjoittaa sinulle muistoksi parhaasta ystävästäsi. Kutsun sinut ja perheesi illalliselle heti kun saamme kaiken järjestykseen uudessa asunnossamme. Näemme pian. Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi!

Rakkaudella ja luottamuksella: Rouva Emily Brisley

Michael laski kirjeen kädestään ja katsoi uudestaan kuvaa, jossa hänen ikäisensä poika istui auringonottotuolilla. Kahdeksan kuukautta myöhemmin pojan äiti kirjoittaa Rickylle kirjeen, jossa puhuu poikansa kuolemasta. Kirjeessä nainen sanoo Rickyä kultaiseksi ja hyväkäytöksiseksi. Michael kurtisti kulmiaan. ”Kuka muu olisi voinut tehdä Evanille niin?” Nainen kysyi kirjeessä ja Michaelilla oli epäilyksensä mitä Evanille oli tehty, mutta kuka oli ollut syytettynä? Mitä tahansa oli tapahtunut, Michael oli varma, että oikea syyllinen oli Ricky.

Michael sulki kirjeen takaisin kuoreensa ja asetti sen kuvien mukana laatikkoon. Laatikon hän vei takaisin paikkaan, josta se oli otettu. Hän tuli hyllyjen luokse ja otti kasetin, jossa pojan nimi myös luki. Hänen kätensä vapisivat hieman hänen työntäessään kasettia videonauhuriin, peläten sitä mitä saattaisi nähdä. Hän huokaisi helpotuksesta, kun viattoman näköinen kotivideo täytti kuvaruudun. Kuva ratisi hieman ja ääniä ei kuulunut. Meneillään oli ilmeisesti jotkin kesäjuhlat suuren talon uima-altaan ympärillä. Ihmiset kulkivat kameran ohitse, hymyilivät ja vilkuttivat. Sitten kamera kohdistui saman poikaan, joka oli ollut kuvassa, pukeutuneena t-paitaan ja shortseihin, poika irvisti kameralle ja pelleili. Vaaleahiuksinen pikkutyttö tuli pojan luokse, tarttui tätä jalasta ja sanoi jotakin. Poika hymyili tytölle leveästi, nosti tytön ilmaan ja pyöritti häntä ympäri. Molemmat nauroivat. Lähikuva pojan kasvoista, tämä laski tytön maahan. He lähtivät kävelemään poispäin käsi kädessä ja kuvaaja seurasi. Poika vilkaisi olkansa yli kuvaajaa, sanoi jotakin ja nauroi. Michael uppoutui täysin katseluun.

Ricky tuli kotiin töistä. Hän laski salkkunsa hiljaa eteisen lattialle ja käveli kohti huonetta, jota yleensä piti lukittuna. Hän näki sen oven olevan raollaan ja julma hymy hiipi hänen kasvoilleen. Hän avasi oven varovasti ja katsoi hetken poikaa, joka istui sohvalla selin häneen. Sitten hänen katseensa osui tv-ruudulle, jossa hän näki ystävänsä, kauan kuolleena olleen ystävänsä. Siitä oli jo 25 vuotta. Muistot palasivat hänen mieleensä.

Evan Brisley, oli ollut hänen paras ystävänsä 6-vuotiaasta asti. Ricky oli jo pienestä pojasta asti opetettu arvostamaan kauneutta ja sitä hän todella teki, arvostus oli kuitenkin enemmän janoa ja oli sitä yhä enemmän mitä vanhemmaksi hän kasvoi. Evan oli ollut kaunis, pienestä asti ja Ricky oli huomannut toisen pojan välittömästi muiden keskellä ja halunnut hänet, halunnut olla hänen lähellään ja olla hänen ystävänsä. Evan, joka oli köyhästä perheestä, oli hyvin otettu rikkaanpojan huomiosta ja heistä oli tullut läheiset ystävät. Evanin isä oli ollut pitkään työttömänä ja nyt tämän uuden ystävyyden myötä hänelle tarjottiin ja hän otti vastaan työn Rickyn isän omistamasta firmasta. Koko Brisleyn perhe oli ollut äärimmäisen kiitollinen heille.

Vuosien kuluessa Evanin kauneus kasvoi ja Ricky huomasi katsovan tätä kauneutta täysin uudella tavalla. Haluten, himoiten. Lapsesta, joka oli aina saanut kaiken minkä halusi, kasvoi nuori, joka aikoi jatkossakin saada kaiken. Hän huomasi, että halu jota hän tunsi ystäväänsä kohtaan, kasvoi päiväpäivältä niin suureksi, että lopulta se ylitti järjen ja kaiken opetetun moraalin.

26.5.1973 Ricky muisti sen illan täydellisesti. Hänen vanhempansa olivat menneet heidän kesähuvilalleen ja hän oli jäänyt yksin kotiin. Hänen vanhempansa eivät olleet koskaan kieltäneet Rickyltä mitään, he olivat hemmotelleet häntä ja antaneet hänelle kaiken mitä hän oli vain osannut pyytää.  Ricky oli suunnitellut kyseistä iltaa viikkoja, unelmoinut siitä mitä tekisi Evanille hyväillen itsensä samalla orgasmiin. Hän halusi Evanin, halusi menettää poikuutensa ja oli valinnut Evanin kohteekseen. Hänen ystävänsä ei ollut aavistanut mitään ja Ricky oli ollut hurmioitunut kyvystään peittää todellisen luontonsa. Hän oli tiennyt alusta alkaen, tekonsa tulevan olemaan väkisin tehty, Evan oli rakastunut tyttöystäväänsä ja puhui usein kuinka halusi täysi-ikään tultuaan mennä tämän kanssa naimisiin; typerä romantikko.

Ricky oli kutsunut Evanin yöksi, päivällä he olivat uineet altaalla ja nauttineet helteistä, he olivat syöneet hyvin, kuunnelleet musiikkia ja Evan oli puhunut tyttöystävästään, mikä oli ärsyttänyt häntä. Evanin hyvyys ja kunnollisuus olivat ärsyttäneet häntä, saaneet hänet haluamaan murtaa se piirre entistä kiihkeämmin. Ricky oli pelleillyt Evanin kanssa, saanut pojan nauramaan ja koko sen ajan Ricky oli odottanut kiihkeän hurmoksellisessa tilassa sitä kuinka hän illan päätteeksi saisi ystävänsä itkemään tuskasta, hän oli halunnut Evaniin sattuvan, hän oli halunnut kuulla kuinka tämä lopulta rukoilisi armoa, ymmärtäisi kuinka mitätön oli hänen rinnallaan.

Illan viiletessä he olivat tulleet sisälle ja Ricky oli tarjonnut ystävälleen juotavaa isänsä baarikaapista, varmistanut, että Evanin lasi oli aina täynnä ja juonut itse mahdollisimman vähän. Hän oli seurannut ystävänsä humaltumista, nauranut ja pelleillyt tämän kanssa, Evanilla ei ollut pienintäkään aihetta epäillä pahaa, hän oli luottanut Rickyyn täysin, olivathan he tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Ricky saattoi yhä muistaa Evanin naurun soinnun sinä iltana, muistaa tämän huumaavan tuoksun, ihon lämmön hänen sormenpäidensä alla, silmien loisteen, Evan oli ollut seksikkäin olento jonka Ricky oli tiennyt siihenastisessa elämässään ja kuinka tietämätön tämä olikaan ollut kauneutensa kohtalollisuudesta.

Lopulta Evan oli ollut jo niin juovuksissa, ettei enää olisi kyennyt puolustamaan itseään, juuri niin kuin Ricky oli suunnitellut. Hän oli taluttanut luottavaisen ystävänsä makuuhuoneeseensa, kun tämä oli valitellut väsymystään ja hymyillyt auttaessaan Evanin sängylleen. Evan oli nauranut jollekin kertomalleen vitsille Rickyn riisuessa hänen kenkiään ja sukkiaan ja Ricky ei ollut sanonut mitään, hymyillyt vain ja riisunut paitansa.

Evan oli kurtistanut kulmiaan tarkastellessaan ympärilleen ja lopulta Rickyyn, joka oli seissyt vuoteen vierellä riisuutuen hitaasti, hänellä oli jo seissyt, silkka ajatus siitä mitä hän oli ollut aikeissa tehdä, oli ollut huumaavan kiihottava.

”Taidan olla väärässä huoneessa”, Evan oli sopertanut humaltuneena, ääni sammaltaen ja nauranut hämillään, Rickyn vetäessä vyönsä housujensa soljista. Ricky oli virnistänyt, kietonut vyötään kätensä ympärille ja jatkanut riisuutumista, kunnes oli seissyt vuoteen vierellä pelkissä alushousuissaan erektio pullistellen niiden läpi. Hän oli nauttinut Evanin hämmennyksestä, siitä kuinka tämä oli naurahtanut nähdessään hänen tilansa ja punastellut yrittäessään kömpelösti käydä istualleen. ”Taidat haluta olla yksin”, Evan oli hihittänyt ja vältellyt katsomasta häneen.

”Pysy siinä”, Ricky oli sanonut. ”Arvaa mitä ajattelin tehdä, Evan?” Hän oli kysynyt ja hymyillyt Evanin yhä hihittäessä hämillään.

”E-en minä halua katsoa kun runkkaat! Yök!” Evan oli huudahtanut sävyllä joka yhä uskoi kyseessä olevan vitsi ja poika oli peittänyt kasvonsa käsillään, jatkanut tolkutonta hihitystään ja Ricky oli nauranut miltei lempeään sävyyn.

”Ei, en tee sitä, kun arvaa mitä?” Evan oli kurkistanut ylös hänen kasvoihinsa, käsi suunsa edessä, punastellen ja yhä hihittäen hiljaa. Ricky oli kallistanut päätään ja hymyillyt. ”Minä aion panna sinua, Evan.” Poika oli puhjennut entistä kovempaan nauruun, Ricky oli yhtynyt hänen nauruunsa.

”Hitto olet kännissä…” Evan oli sanonut naurunsa lomasta.

”Ei, sinä olet Evan”, Ricky oli sanonut rauhalliseen sävyyn ja riisunut alushousunsa. ”Sinulla on niin kiinteä peppu, aion kohta laittaa kaluni sisääsi ja panna sinua kunnolla.”  Evan oli lakannut nauramasta, katsonut häneen jokseenkin epäuskoisen järkytyksen vallassa.

”Ricky tämä ei ole hauskaa enää…” Evan oli sopertanut ja yrittänyt nousta jaloilleen jolloin Ricky oli iskenyt vyönsä suoraan ystävänsä vatsalle saaden tämän parkaisemaan äänekkäästi ja kaatumaan selälleen sängylle.

”Eikö? Minusta hauskuus vasta alkaa.” Hän oli sanonut ja liikkunut nopeasti Evanin vierelle. Evan oli itkenyt ja huutanut hänen repiessä tämän vaatteita.

”En halua! Ricky älä! En halua!” Evan oli hokenut, yrittänyt rimpuilla, mutta oli loppujen lopuksi täysin avuton hänen allaan. ”Ricky… älä…älä…Ole kiltti, älä!” Mitä enemmän Evan oli rukoillut, sitä enemmän se oli häntä kiihottanut. ”Miksi sinä teet minulle näin?… Ricky?!” Nyyhkytystä. Rickyä oli naurattanut ja lopulta hän oli kylmästi kääntänyt Evanin vatsalleen allensa, levittänyt voidetta tämän pepulle ja yrittänyt puskea sisälle, mutta se ei ollut niin helppoa kuin hän oli kuvitellut. Evan oli ollut tiukka ja Ricky oli tuntenut turhautuneista raivoa, kun ei ollut meinannut päästä sisälle, lopulta oli vaadittu vain enemmän voimaa. Evan oli älähtänyt, vinkunut kivusta kuin kidutettu eläin ja Ricky oli tuntenut vapisevan siitä huumasta ja vallasta, mielihyvästä jonka toisen tuska oli tuottanut. Raivokkaita nopeita työntöjä, alku oli ollut kivuliasta hänelle itselleenkin, mutta loppua kohden se oli parantunut ja Ricky oli kokenut voimakkaimman orgasminsa ikinä, hän oli tiennyt haluavansa vastaavaa uudestaan ja uudestaan.  

Evan oli vapissut kauttaaltaan, kun Ricky oli noussut, hän oli nähnyt verta, se oli ollut hänen ensimmäinen kertansa eikä hän ollut vielä hallinnut tiettyä varovaisuutta. Hän oli katsonut kuinka sperma valui Evanin reisiä pitkin, eikä toinen kyennyt liikkumaan kivultaan ja järkytykseltään useaan tuntiin. Evan oli itkenyt sanaakaan sanomatta ja seuraavana päivänä Ricky oli vienyt kalpean pojan kotiinsa, joka vain vaivoin pystyi edes istumaan. Ricky oli uhannut, että varmistaisi Evanin perheen joutuvan suuriin vaikeuksiin, jos Evan sanallakaan edes vihjaisi kellekään tapahtuneesta, hän oli uhannut Evanin tyttöystävää ja sisarta ja Evan oli ollut niin peloissaan, että oli uskonut.

Ricky oli saattanut Evanin sisälle asti, kertonut Evanin voineen yhtäkkiä huonosti ja huolestuneelle äidilleen Evan oli vaimeana sanonut, että uskoi syöneensä jotain huonoa. Koko perhe oli uskonut, lääkäri oli myöhemmin käynyt katsomassa Evania, mutta ilman aihetta epäilyyn ei todellista huonovointisuuden syytä ollut osattu edes etsiä. Evan oli muutaman päivän poissa koulusta tapauksen jälkeen. Ricky oli kuitenkin halunnut lisää ja ymmärtänyt mistä naruista vetää jottei Evan uskaltaisi puhua kellekkään siitä mitä tapahtui. Hän vainosi ja seurasi ystäväänsä, joka yritti parhaansa vältellä häntä mutta epäonnistui ja Ricky löysi keinot uusia rikoksensa. Hän piinasi Evania, nöyryytti häntä, ajoi tämän toimillaan nurkkaan, käyden koko ajan itsevarmemmaksi ja röyhkeämmäksi.

Evan oli harrastanut uimista ahkerasti, mutta lopetti harratuksensa ensimmäisen raiskauksen jälkeen. Evanin valmentaja tuntui kuitenkin päässeen jyvälle siitä, että hänellä oli jotain tekemistä Evanin muutoksen kanssa. Ricky kuitenkin sai selville, että kyseisellä valmentajalla oli salattu suhde toiseen mieheen; asia jota hän ei epäröinyt käyttää aseena tätä vastaan myöhemmin.

Syyskuun alussa, päivää ennen 17-vuotis syntymäpäiväänsä Evan riisti oman henkensä muun perheen ollessa poissa kotoa. Evan oli varmistanut,että Ricky tulisi olemaan se joka hänen ruumiinsa löytäisi, kutsumalla hänet luokseen edellisenä iltana.

Ricky löysikin Evanin tämän omasta huoneesta. Eloton ruumis makasi sängyllä, jalat roikkuen reunan yli, ase yhä löysästi pojan sormien otteesta, seinälle ja lakanoille oli roiskunut verta. Evan oli ampunut itseään päähän. Ricky ei ollut uskonut Evanin menevän niin pitkälle ja hetken hän oli tuijottanut näkyä jonkinasteisessa epäuskossa. Hän oli tullut lähemmäksi, istunut sängyn vierelle ja koskettanut ihoa joka oli yhä lämmin, mutta hiljalleen tuo lämpö alkoi karata. Syyllisyys, jota Evan oli toivonut hänen tuntevan, ei kuitenkaan koskaan tavoittanut Rickyä, häntä korkeintaan harmitti leikkikalunsa aikainen menytys. Samalla Ricky oli hetken huolissaan, että totuus teon takana paljastuisi muille. Evan oli kirjoittanut kolme kirjettä; yhden hänelle, yhden perheelleen ja yhden tyttöystävälleen. Ricky otti oman kirjeensä ja avasi sen.”Sinä olet murhaajani. Ruumiini ei ole enää käytettävissäsi! Kaikki tekemäsi paha kostautuu Ricky, ennemmin tai myöhemmin! Mätänet vielä helvetissä!” Mutta Evan ei kuitenkaan ollut paljastanut häntä, sen Ricky tarkisti vilkaisemmalla toiset kirjeet läpi ja se riitti Rickylle. Hän ei ollut painanut liipaisinta, hän ei ollut pakottanut Evania kuolemaan. Tapaus ei painanut hänen omaatuntoaan, eikä hän uskonut sen paremmin helvettiin kuin taivaaseenkaan. Elämä oli tässä ja nyt, se oli peliä jossa vahvemmat voittivat ja Evan oli ollut yksi häviäjistä. 

Lopulta Ricky soitti paikalle poliisit ja Evanin vanhemmat. Hän oli saanut äänensä kuulostamaan hätääntyneeltä ja hän oli saanut itsensä itkemään ja vapisemaan hyvin vakuuttavasti. Ricky oli näytellyt hyvin surevan ystävän roolin, eikä kukaan ollut koskaan osannut epäillä hänen liittyvän asiaan.

Ruumiinavauksessa paljastui ruhjeet, jotka viittasivat siihen, että Evan oltiin pahoinpidelty seksuaalisesti. Kirjeet olivat vihjailleet jotakin tapahtuneen ja että joku lähellä oli pettänyt Evanin. Koska Evan ei kuitenkaan ollut paljastanut Rickyn nimeä, Rickyn oli helppo vierittää syy toisaalle ja sijaiskärsijäksi kuoriutui Evanin uimavalmentaja, joka paljastui homoseksuaaliksi. Mies oli syytön, mutta huhut kulkivat nopeasti ja hänet pidätettiin aluksi.

Todisteita miestä vastaan ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi ja tämä vapautettiin, mutta yhteisön silmissä hänet oli jo leimattu syylliseksi eikä kukaan ottanut miestä tosissaan, kun tämä kehotti heitä tutkimaan Rickyn osuutta. Uimavalmentaja oli ulkomaalainen, homoseksuaali ja oli työskennellyt nuorten poikien parissa: syyllinen. Lopulta mies joutui vaihtamaan identiteettinsä ja muuttamaan ja samaan aikaan Ricky hykerteli tyytyväisenä siitä kuinka oli päässyt tilanteesta kuin koira veräjästä. Evanin äiti oli ollut oikeassa yhdessä asiassa; uhrien määrä tulisi ajan saatossa vain kasvamaan, syytöksen kohde oli ainoastaan ollut väärä.

Yhä vieläkin Ricky oli hyvissä väleissä Evanin perheen kanssa. Hän tapasi säännöllisesti Evanin pikkusiskoa Lindaa, joka oli ottanut hänet jonkinlaiseksi isovelihahmoksi Evanin kuoleman jälkeen. Hän kävi tervehtimässä Evanin vanhempia usein, tarjoten heille rahallista apua ja muistellen heidän kanssaan heidän rakasta poikaansa. Kellään ei ollut aavistustakaan, että juuri hän oli Evanin itsemurhan syy. Edes Rickyn omat vanhemmat eivät koskaan olleet osanneet aavistaa poikansa pahuuden määrää, he olivat olleet aivan yhtä shokissa Evanin itsemurhasta kuin kaikki muutkin. Ricky oli jopa lohduttanut pojan murtunutta tyttöystävää ja oli yhä naisen ystävä. Hän osasi pelata peliä täydellisesti.


Ricky katsoi yhä kuvaruutua. Välillä, hänen täytyi myöntää, hän todella kaipasi ystäväänsä. Michael muistutti Evania hämmentävän paljon, jopa sillä että molemmat olivat puoliksi Irlantilaisia ja ehkä se oli yksi syistä miksi hän halusi pitää pojan luonaan niin kiihkeästi. Ricky astui peremmälle huoneeseen, Michael hätkähti, käänsi katseensa, ruskeat silmät laajentuen pelosta. Mies hymyili, pelko jonka hän aisti pojasta tuntui välittömästi herättävän tutun tykytyksen hänen jalkovälissään.

”Rikoit sääntöjä Michael, minun täytyy rangaista sinua.” Ricky sanoi ja avasi vyönsä hitaasti, veti sen housujen vyölenkeistä, poika henkäisi vavahtaen.

”O-ovi oli auki…” Michael sopersi nousten ylös. Kuvaruudulla Evan suuteli tyttöystäväänsä altaan vierellä ja tyttö hymyili onnellisen rakastuneena. Ricky vilkaisi kuvaruutua, sitten takaisin Michaeliin.

”Riisu vaatteesi Evan”, hän sanoi rauhalliseen sävyyn.

Michael vapisi, mies oli hullu, täysin järjiltään! ”Ricky?…” Hän aloitti perääntyen.

”Riisu vaatteesi”, Ricky toisti. ”Nyt!” Hän karjaisi ja iski vyöllään hänen vatsaansa. Michael parkaisi, laski käsivartensa alas vatsansa suojaksi, tunsi iskun poltteen väreilevän kehossaan.  ”Riisu!” Mies karjui ja Michael totteli vapisevin käsin.

Kun Michael oli alasti, Ricky löi häntä vyöllä selkään ja pakaroille, kunnes lopulta sitoi hänen käsivartensa selän taakse sillä ja raiskasi hänet, koko sen ajan kutsuen häntä Evanin nimellä.

Kun Ricky viimein sai tyydytyksensä ja heräsi transsistaan, hän katsoi lattialla vapisevaa nuorukaista tarkemmin. ”Helvetti,” hän kirosi itsekseen. Hän oli innostunut liikaa, poika olisi mustelmilla seuraavana päivänä, tämän huuli oli haljennut ja poski punoitti. Näkyvät jäljet eivät sopineet hänen suunnitelmiinsa.

”Tuleeko sinusta isona ohjaaja vai kameramies?” Ricky hätkähti kuullessaan tutun äänen, jota seurasi lempeä nauru. ”Taas uusi kamera? Saanko kokeilla sitä Ricky?” Mies käänsi katseensa kuvaruudulle, video pyöri yhä, Evan hymyili, lähikuva tämän kasvoista.

”Tämä on vain harrastus,” hän kuuli oman nuoremman versionsa vastaavan jokseenkin välinpitämättömästi. Kuva heilahti Evanin ottaessa kameran ja hetken Ricky katsoi 16-vuotiasta itseään virnuilemassa kuvaruudulle.

”Vau, tämä on hieno…” Evanin ääni. ”Lily!” Poika kutsui perään, kuvaruutu kääntyi tyttöön joka istui altaanreunalla, uittaen jalkojaan vedessä. Tyttö hymyili ja vilkutti. ”Sinä olet parempi tämän kanssa Ricky”, poika jatkoi ja kuvaruutu heilahti jälleen, kameran vaihtaessa kuvaajaa. Evan juoksi tyttöystävänsä luokse ja kaatoi tytön kanssaan altaaseen, molemmat nauroivat.

”Minun Lilyni on maailman kaunein, eikö olekin, Ricky?” Evan kysyi heidän noustuaan pintaan, suuteli punastelevan tytön huulia hymyillen. Näyttö pimeni hetkeksi ja vaihtui kuvaan huoneesta, jossa Evan nukkui viattomana vuoteella. Michaelin voihkaisu havahdutti Rickyn ja ärtyneenä hän meni sammuttamaan television, otti videonauhan ulos nauhurista ja vei takaisin paikalleen. Kaikki oli Evanin syytä, hän oli menettänyt kontrollin.

Ricky kumartui vapauttaakseen Michaelin kädet ja nosti tämän jaloilleen, poika vapisi hänen raahatessa tätä kylpyhuonetta kohti. ”Peseydy!” Hän karjaisi tönäistessään pojan suihkukoppiin. ”Tulen pian”, hän jatkoi ja poistui kylpyhuoneesta. Ricky haki Michaelille vaatteet tämän huoneesta ja palasi. Sammutti vesihanan ja kuivasi pojan kovakouraisesti, välittämättä tämän heikosta nyyhkytyksestä.

”Pue nämä yllesi”, hän sanoi kylmällä sävyllä ja vapisten Michael totteli. ”Ymmärrät kai nyt miksi sääntöjäni on noudatettava?” Hän kysyi ja Michael nyökkäsi alahuuli vavahtaen. ”Lähden reissuun huomenna, et saa poistua asunnolta, et saa näyttää kasvojasi kellekään kunnes ne ovat parantuneet. Ymmärrätkö?”

Poika nyökkäsi, pysyen vaiti. Ricky katseli tätä kylmästi. ”En tiedä miten typeränä minua oikein pidät”, hän jatkoi sitten ja kun Michael kohotti pelokkaan katseensa häneen, Ricky hymyili. ”Tiedän kyllä sinusta ja Jackista, Joe tietää myös.” Michael nielaisi ja laski katseensa, otti tukea seinästä pysyäkseen pystyssä. ”Ymmärrä tämä Michael, se on aivan pirun sama mitä teette, kun olette kahden, mutta kun toinen niskuroi ja käyttäytyy huonosti tai yrittää paeta, toinen teistä saa rangaistuksen. Jos haluat Jackin ehjänä takaisin, jos haluat yhä nähdä hänet niin teet niin kuin sanon. Et poistu tästä asunnosta, Jack tulee mukaamme, sinuun olen tyytymätön nyt.” Sanottuaan sen Ricky kääntyi ja poistui kylpyhuoneesta. Michael puhkesi itkuun, hän oli huolesta suunniltaan, pelkäsi, että Jack kärsisi hänen virheensä vuoksi. Hän hoippui miehen perään.

”Ricky, ole kiltti”, hän rukoili, mies ei pysähtynyt. Käveli keittiöön ja alkoi keittää kahvia sanaakaan sanomatta tai edes katsomatta poikaan. ”Ricky?” Michael rukoili, joka puolelle särki, häntä pyörrytti, mutta pelko Jackin kohtalosta oli vahvempi. Mies ei vastannut. Michael laskeutui polvilleen ja ryömi miehen jalkojen juureen, laski otsansa hetkeksi tämän polvea vasten. ”Olen niin pahoillani, anna anteeksi, ole kiltti anna minulle anteeksi.”  Hän rukoili ja kohotti itkuisen katseensa mieheen, jonka kylmät tummat silmät katsoivat häneen arvioiden. Tuntui nöyryyttävältä rukoilla paholaiselta anteeksiantoa, mutta Jack oli tärkeämpi. ”Teen mitä tahansa,” Michael pyysi. ”Ole kiltti.”

Ricky tunsi kylmän hymyn kohoavan huulilleen, huumaantuneena nähdessään kuinka suureksi hänen valtansa oli kasvanut. ”Suutele jalkojani”, hän sanoi lopulta, poika henkäisi alistuneena ja teki kuten hän käski. Ricky olisi halunnut nauraa, poikien tunteet toisiaan kohtaan oli täydellisin ase vielä. ”Jackin ei käy kuinkaan, kunhan tottelet käskyjäni, menehän nyt, en jaksa katsella sinua.” Ricky potkaisi Michaelin kauemmaksi ja keskittyi takaisin siihen mitä oli ollut tekemässä virnuillen itsekseen. Itsepäisimmänkin hevosen saattoi murtaa tahtoonsa, kun oikein osasi.

Michaelin viha miestä kohtaan kasvoi, pelko oli vahva, mutta mitä mies ei osannut aavistaa oli se miten kiihkeästi pojan sisällä samalla kasvoi halu löytää se keino, jolla saisi pelastettua sekä itsensä, että Jackin tältä orjuudelta.

14.luku 

         Julkaistu 22.7.2010

            My Secret Shore© KOLGRIM

Kirjoittajan kommentti: Toivon edelleen rehellistä palautetta tämän uuden version käänteistä ja jos vanhassa versiossa oli joitain suosikki kohtauksia jota kaipaatte tai toivoisitte näkevänne tässä niin kertokaa ihmeessä! Ja siis jos jokin juttu ei miellytä niin rehellisesti vain, en loukkaanu, jos saan asiallista kritiikkiä =)

Guestbook

My Secret Shore HOME