15. Lapselliset leikit

                                                          

Sinä iltana he valmistautuivat jättämään hotellin. Joni ei ollut vieläkään täysin varma, oliko antanut Chrisille anteeksi kondomin unohtamista. He olivat kuitenkin tunteneet vasta niin vähän aikaa, ettei ollut helppoa luottaa miehen sanaan ja nyt hänen olisi käytävä testeissä uudestaan!

Mutta kun Chris istui sängyllä sinä iltana, pukeutuneena siististi ja näyttäen kovin hermostuneelta, sai se Jonin hieman lämpenemään. Mies oli luvannut tavata hänen perheensä, jos kyse olisi ollut ainoastaan seksistä ja miehen halusta käyttää häntä hyväkseen, ei tämä varmasti olisi suostunut.

“Näytät hermostuneelta”, Joni totesi ja hymyili Chrisille peilin kautta laittaessaan hiuksiaan.

“Isäsi tappaa minut, eikö niin?” Chris kysyi ja hymyili hieman vinosti, mutta silmät paljastivat aidon huolen.

“Älä huoli, minä suojelen sinua.” Joni lupasi ja Chris katsoi häneen hivenen huvittuneena ennen kuin veti syliinsä.

”Niinkö meinaat?” Hän kysyi ja kosketti pojan poskea hellästi.

”Kyllä… Hänen täytyy käyttäytyä jos haluaa minun jäävän, isällä ei ole vaihtoehtoja… Hän on vain ylisuojeleva.”

”Hän kuulostaa hullulta, kun puhut hänestä.” Chris totesi ja sai Jonin nauramaan.

”Ei isä ole niin paha, on hänelläkin hetkensä.” Joni hymyili ja nousi laittaakseen itsensä valmiiksi.

”Entä äitipuolesi, miten tulet toimeen hänen kanssaan?”

”Hm… se on monimutkaista…” Joni huokaisi. ”Pitkään välimme olivat hyvin kireät, jos kuitenkin katson tilannetta rehellisesti niin…” Joni epäröi ja katsahti mieheen. ”En halunnut antaa hänelle mahdollisuutta, taisin pelätä, että hän jotenkin pyyhkisi äitini muiston pois, pyyhkisi kaiken kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan; tiedän, että se kuulostaa typerälle nyt, mutta… no… taidan myös olla melko itsekäs ihminen?” Joni pohti. ”Haluan huomiota, en valehtele siitä…”

”Kyllä, olen huomannut sen.” Chris virnisti.

”Luoja kuulostan kaamealta, enkö? Minä olen kamala…” Joni kurtisti kulmiaan.

”Et sinä niin paha ole, Joni. En istuisi tässä, jos olisit.” Chris hymyili. ”Oliko se äitipuolesi idea hankkiutua eroon sinusta?” Joni pudisti päätään.

”Ei, se oli isäni idea, suojella minua, Katja oikeastaan yritti puhua isälle järkeä… Kuinka ärsyttävää; yrität vihata jotakuta ja he tekevät sen mahdottomaksi.” Joni vitsaili. ”No, rehellisesti siis, olen alkanut pitämään hänestä. Ymmärsin ettei sen tarvitse tarkoittaa, että olisin unohtanut oman äitini.” Chris nousi ja käveli Jonin taakse, kietoi käsivartensa tämän ympärille.

”Ehkä voit käyttää sitä, tarkoitan saada isäsi järkiinsä hänen kauttaan.”

”Ehkä…” Joni nyökkäsi ja käänsi katseensa häneen. ”Joka tapauksessa on meille parempi, että Katja on paikalla, olen varma, että hän on saanut isän rauhoittumaan hieman, joten se ei ole niin paha.”

”Toivon niin…” Chris virnisti ja suuteli poikaa.

**^^**^^**^^**^^**

Asko avasi pullon olutta, hänen täytyi rauhoittua. Hän ei pitänyt siitä miten asiat olivat nykyisellään, ei lainkaan ja hän tunsi olonsa kovin avuttomaksi. Pitikö hänen tosiaan hyväksyä tilanne? Katsoa sivusta ja hymyillä kun hänen poikansa tulisi kotiin sen miehen kanssa? Hän ei tosiaan pitänyt ajatuksesta, ei pitänyt miehestä, se kaikki vaikutti niin… salaperäiseltä, liian salatulta… Hänen veljensä perhe ei ollut huomannut mitään, jos he olisivat, niin Joni ei olisi ikinä päätynyt jakamaan samaa huonetta, saatikka samaa sänkyä! Sen miehen oli pitänyt tietää tämä.

Hänen vatsaansa kipristi ajatellessaan miten tilanne oli kehittynyt, oliko se alkanut jo ennen kuin he olivat saapuneet paikalle? Miksi hän itse ei ollut havainnut mitään Jonin ja Chrisin välillä? Oliko se ollut niin hyvin piilotettu?

”He tulevat tänne huomenna, he molemmat.” Asko sanoi vaimolleen väsyneellä ja alistuneella äänellä. ”Ja minun on vain hyväksyttävä se?”

”Kyllä, niin on parasta”, Katja hymyili lempeästi ja istuutui alas sohvalle hänen viereensä. Asko kiristi hampaitaan ja otti uuden siemauksen oluestaan.

”Mitä jos… entä jos Joni saa päähänsä muuttaa Kanadaan? Entä jos… Ei, en voi hyväksyä sitä, koko tämä suhde on täysin naurettava!”

”Sinun täytyy rauhoittua ja toivottaa heidät tervetulleiksi, molemmat… ehkä jos… No, se saattaa toimia paremmin jos olet ystävällinen heitä kohtaan. Jonin tuntien, jos hyökkäät sitä miestä vastaan, niin Joni puolustautuu entistä herkemmin. Jos taas hyväksyt sen, niin on hyvin mahdollista, ettei hän näe suhdetta enää niin jännittävänä?” Katja ehdotti varovasti. Asko oli hiljaa, katsoi ulos ikkunasta.

”En usko, että tulen koskaan pitämään tästä miehestä, kaikki on aivan liian salamyhkäistä.”

”Tiedän rakkaani, mutta en todella usko tämän suhteen kestävän, yritetään nyt vain kestää sitä muutama päivä, okei?”

”Hyvä on, yritän, mutten voi luvata mitään.”

**^^**^^**^^**

Chris piteli pojan kättä taksissa matkalla tämän vanhempien luokse, hän ei odottanut lämmintä vastaanottoa, mutta toivoi, ettei se myöskään olisi kovin paha. Tilanne oli jokseenkin huvittava; hän katsoi teiniä vierellään, joka hymyili takaisin ja mietti mihin oli itsensä oikein saattanut.

Taksi ajoi talon eteen, Chris maksoi kuskille ja astui ulos. Talo näytti hienolta; kaksikerroksinen ja iso piha… Kuski antoi heille heidän laukkunsa ja he kävelivät kohti etuovea. Chris pani merkille yksinäisen lumiukon omenapuun alla ja lumilyhdyt jotka valaisivat pihatietä. Ympäristö oli niin kaunis ja kutsuva, jotain mistä Chris muisti lapsena haaveilleensa.

Joni hymyili seuralaiselleen rohkaisevasti, ennen kuin etsi avaimensa ja avasi oven.

”Olen kotona!” Hän huusi heidän astuttuaan sisään, eikä kestänyt kauaa kun hänen isänsä ja äitipuolensa astuivat esiin. Isä ei näyttänyt iloiselta, tämän katse kaventui heti osuessaan Chrisiin, mutta Joni teeskenteli kuin mikään ei olisi vialla ja hymyili. Katja laski kätensä miehensä käsivarrelle.

”Tervetuloa”, hän toivotti. ”Tulkaa toki peremmälle.” Chris vastasi naisen hymyyn.

”Iltaa, rouva, herra,” Chris nyökkäsi ja Jonia huvitti se miten muodolliselta tämä kuulosti. Isä mutisi jotain, mikä miltei kuulosti tervehdykseltä.

”Lapset ovat jo nukkumassa”, Katja selitti. ”Teillä on varmaan nälkä, haluaisitteko voileipiä?”

”Kyllä kiitos.” Chris hymyili ja he seurasivat naista keittiöön heidän riisuttua ulkovaatteet.

”Kahvia? Teetä?” Katja kysyi liikkuessaan keittiössä. Asko oli yhä hiljaa ja yritti parhaansa hillitä itsensä ja olla hyökkäämättä Chrisin kimppuun.

”Kahvia kiitos”, Joni vastasi ja tunsi olonsa oudoksi vastatessaan englanniksi Katjalle, mutta teki sen, jottei Chris tuntisi oloaan entistä ulkopuolisemmaksi.

”Sama, kiitos.” Chris vastasi ja vilkaisi Jonin isää. Jos hän ei olisi ollut nyrkkeilijä, hän olisi pelännyt miestä. Joni tarttui häneen käteensä pöydän alla, hymyillen samalla isälleen. Katja tarjoili kahvin ja voileivät ja Jonin tavoin hän hymyili pehmeästi.

”No, Chris, miten olet viihtynyt maassamme?” Hän kysyi ja istui alas miehensä viereen, huoneessa oli yhä jännittynyt ilmapiiri, jonka hän halusi rikkoa.

”Täällä on hyvin samanlaista kuin Kanadassa, rauhallista ja… kylmää.” Chris hymyili ja tavoitteli voileipää.

”Olen aina halunnut käydä Kanadassa”, Katja hymyili pidellen kahvikuppia käsiensä välissä. ”Rakastan luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua, jos koskaan muuttaisin toiseen maahan, niin Kanada olisi ehdottomasti yksi vaihtoehdoista.” Nainen selitti ja ymmärsi olevansa itsekin hermostunut tilanteesta. Asko mulkaisi häneen; muutto ja Kanada eivät olleet aiheita jotka hän halusi kuulla; Joni voisi saada ideoita.

”Mitä sinä teet elääksesi Chris?” Asko viimein kysyi katsoen nuorukaista tiukasti.

”Työskentelen ohjelmoijana”, Chris vastasi rauhallisesti. ”Pelien suunnittelua ja sellaista.”

”Ja 25-vuotias?” Asko kohotti kulmaansa.

”Kyllä, valmistuin ammattikorkeasta vuosi sitten.” Chris yritti hymyillä miehelle.

”Kun olin sinun ikäisesi, minulla oli jo oma perhe.” Asko huomautti ja siemaisi kahviaan. Joni pyöräytti silmiään; se oli aina kyse iästä?

”Minkälainen perheesi on? Mitä vanhempasi tekevät työkseen?” Katja kysyi, haluten vaihtaa aihetta. Chris selvitti kurkkuaan; hänen perheensä oli aina ollut hieman herkkä aihe hänelle.

”He ovat… eläkkeellä… Asuvat erikaupungissa kuin minä, emme ole kovin läheisiä.”

”Se on ikävää.” Katja sanoi.

”Poltatko Chris?” Asko kysyi heidän syötyään.

”Joskus, kun olen hermostunut.” Chris vastasi ja Joni yritti olla nauramatta vastaukselle; se tarkoittaisi että mies oli hermostunut melko usein.

”Sitten sinua ei haittaa tulla ulos tupakalle kanssani.” Isä sanoi ja nousi ylös odottaen. Joni katsoi tähän ja kurtisti kulmiaan.

”Isä, älä viisi ahdistella sitä…” Joni sanoi suomeksi. Chris vilkaisi poikaa ennen kuin nousi.

”Toki”, hän nyökkäsi, Joni oli aikeissa nousta myös.

“Juttelen hänen kanssaan kahden.” Asko sanoi pojalleen ja katsoi tätä tiukasti mikä sai Jonin istumaan alas.

Chris seurasi Jonin isää ulos huoneesta, leikkien hermostuneesti tupakka-askillaan. He pukivat ylleen takkinsa ja kenkänsä, ennen kuin astuivat ulos. Chris tarjosi miehelle tupakan.

”Kiitos”, Asko nyökkäsi otettuaan yhden ja sytytettyään sen. Hetken hän tutkiskeli nuorukaista edessään kylmällä katseella. ”En ole niin typerä, että teeskentelisin tietämätöntä siitä, ettetkö olisi maannut poikani kanssa.” Hän aloitti. ”Joni on kuitenkin vasta 17-vuotias, teillä on 8 vuoden ikäero ja päälle vielä tuhansien kilometrien etäisyys toisistanne, kun palaat kotimaahasi. Miten vakavissasi voit olla Jonin suhteen? Onko tämä vain jotain peliä sinulle?”

Chris katsoi miestä ja henkäisi savukkeestaan. ”Olen rehellinen teille. Kyllä, pidän Jonia erittäin puoleensavetävänä, mutta hän on myös fiksu.” Chris yritti valita sanansa tarkoin. ”Mitä tulee siihen kuinka tosissani olen? Niin tosissani, kuin kaksi ihmistä voi olla, vietettyään muutamia päiviä yhdessä toistensa jatkuvassa seurassa. Pidän Jonista, en seisoisi nyt tässä, jos minulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.”

Asko kohotti kulmaansa, epävarmana uskoisiko miestä vai ei. ”Olen hyvin suojeleva Jonista, tiedän hänen olevan miltei aikuinen ja että jossakin vaiheessa minun on päästettävä irti… Mutta kuitenkin näen hänet yhä lapsena, enkä usko voivani muuttaa näkökulmaani nopeasti. Hän on impulsiivinen ja itsepäinen, ei aina osaa tehdä viisaita päätöksiä ja rehellisesti sanoen tällä hetkellä, sinä vaikutat yhdeltä hänen epäviisaalta valinnalta. En halua nähdä poikaani sattuvan.”

Chris hymyili miehelle mahdollisimman lempeästi. ”Kyllä, hän on itsepäinen ja osaa olla ärsyttäväkin, mutta se tekee hänestä sen kuka hän on… En ole aikeissa satuttaa häntä, vanhempana on varmasti vaikeaa nähdä omaa lastaan muuna kuin lapsena? Kuitenkin, Joni on nuori, muttei enää lapsi.”

”Minua vaivaa eniten se, että sinä asut Kanadassa. Miten teidän suhteellenne voisi olla tulevaisuutta? Kuitenkin Joni toi sinut tänne ja se kai tarkoittaa, että tunteita täytyy olla mukana.”

Chris peitti virnistyksen, joka oli kummuta hänen sisältään. ”Luulin, että olisitte ehkä tyytyväinen siitä, että olen ulkomaalainen.” Hän vastasi rauhalliseen sävyyn.

”Enemmän se tekee minut hermostuneeksi, kuin tyytyväiseksi! Mitä teidän välillänne oikein on? Seurusteletteko? Vai onko tämä vain jonkin sortin seksisuhde? Luota minuun, viimeinen vaihtoehto tekee minut kaikkea muuta paitsi tyytyväiseksi!” Asko sanoi tiukasti. ”En myöskään halua Jonin saavan mitään typerää ideaa päähänsä, että muuttaisi Kanadaan ollakseen kanssasi.”

”Tämä on hyvin monimutkaista myös itselleni, mutta rehellisesti puhuen; Joni on nuori ja saattaa muuttaa mielensä joka toinen sekunti. Hän saattaa lakata… pitämästä minusta minä hetkenä tahansa.” Chris sanoi ja Asko huokaisi.

”Olet kai oikeassa.” Hän nyökkäsi ja mulkoili miestä. ”En silti voi sanoa, että olisin iloinen tästä, mutta minulla ei taida olla vaihtoehtoa… Jos kuitenkin sormellasikaan vahingoitat lastani, niin…”

 ”Ymmärrän”, Chris nyökkäsi ja sammutti tupakkansa. ”Hän pitää vaimostanne.” Hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Joni pitää Katjasta?” Asko kohotti kulmaansa.

”Hän ei vain halua myöntää sitä koska ikävöi äitiään, se on luonnollista.” Asko katsoi miestä nyt hieman uteliaana, jopa hymyillen; he siis puhuivat myös todellisista asioista?

”Olen toivonut että heidän välinsä tulisivat paremmiksi. Olen iloinen kuullessani, että on toivoa… No, mennään takaisin sisälle sitten.”

”Niin… Joni saattaisi pian luulla, etten selvinnyt.” Chris virnisti miehelle, joka hymyili varovaisesti takaisin.

Joni johdatti Chrisin ylös huoneeseensa, hänen mielialansa oli korkeammalla nähtyään isänsä olevan rentoutuneempi ja Chris tuntui myös olevan kunnossa.

”Mitä isäni sanoi sinulle?” Joni kysyi suljettuaan oven heidän perässään.

”Hän on huolissaan”, Chris vastasi ja katsoi ympärilleen, huone oli mukavan kokoinen, tv, tietokone, stereot, kaikki uusia. Kirjahyllyllä oli joitain valokuvia.

”Hän aina huolehtii,” Joni nyökkäsi ja seurasi Chrisiä katseellaan samalla kun ryhtyi vaihtamaan vuodevaatteita. ”Mutta teit kai jotain oikein kun hän ei taistellut sitä vastaan, että nukut huoneessani.” Chris vilkaisi häneen ja hymyili.

”Tämä taitaa olla äitisi?” Hän kysyi pidellen kuvaa missä Joni oli vain kahden vanha ja istui tummahiuksisen naisen sylissä.

”Kyllä,” Joni nyökkäsi.

”Hän oli kaunis ja sinä olit suloinen jopa silloin.” Chris virnisti, laski kuvan paikoilleen ja lähestyi. ”Mukava huone, kalliita tavaroita, taitaa maksaa, jos haluaa tehdä vaikutuksen sinuun?” Hän kysyi ja kietoi käsivartensa teinin ympärille.

”Hm… En minä nyt niin vaativa ole,” Joni virnisti. ”Okei, pidän merkkivaatteista ja sellaisesta, mutta nautin kyllä yksinkertaisistakin asioista, vakuutan sen.”

”Kuten?” Chris kysyi ja silitti pojan hiuksia.

”No, kuten kalastuksesta.”

”Kalastuksesta?” Chris toisti yllättyneenä. ”En olisi koskaan uskonut, että likaisit kätesi sellaisessa puuhassa.” Hän kiusoitteli ja sai pojan kurtistamaan kulmiaan.


”No, et voi olettaa tietäväsi minusta kaiken”, hän muistutti miestä, vetäytyi syleilystä ja ryhtyi asettelemaan tyynyliinoja.

”Tiedän etten voi.” Chris huokaisi katsellen Jonia uteliaan,a ennen kuin antoi katseensa kiertää huonetta uudestaan. ”Mitä salaisuuksia voin löytää täältä?” Hän pohti. ”Mitkä sinun inhohimosi ja halusi ovat?” Hän kohotti kulmaansa. ”Muoti? Minun on yhä vaikea kuvitella sinua kalassa.” Hän virnisti.

”Haluatko nukkua sängyllä vai lattialla?” Joni kysyi ja pyöräytti silmiään.

”Mitä luulet?” Chris kysyi, tuli hänen luoksensa uudestaan ja kietoi kätensä tämän ympärille takaapäin, painaen suudelman pojan niskalle.

”Olet melko kiimainen kaveri Chris”, Joni totesi.

”Tarvitaan yksi tuntemaan toinen.” Hän nyökkäsi ja livautti kätensä Jonin paidan alle, silittäen pehmeää ihoa.

”Siitä on ehkä aikaa kun kalastin viimeksi, mutta pidän siitä usko tai älä. Minusta se on rentouttavaa… Mitä tulee intohimoihini, hm… tanssi, liikunta, matkustelu…”

”Seksi?” Chris kiusoitteli ja yritti saada kätensä Jonin housuihin. Joni tarttui hänen ranteisiinsa ja kääntyi ympäri.

”Kyllä, muttet saa yhtään tänä yönä”, Joni sanoi. ”Et ansaitse sitä eilisen jälkeen.”

”Äläs nyt, pyysin jo anteeksi.” Chris murjotti.

”Ei toimi, huolimatta miten suloisesti minua katsot, ei tämä yönä, olen myös väsynyt.”

”Hyvä on”, Chris huokaisi ja antoi periksi.

Myöhemmin yöllä he makasivat vieretysten Jonin sängyllä, Chrisin kädet vaelsivat Jonin alastomalla torsolla, kutittaen tätä, saaden Jonin hihittämään hiljaa.

”Lopeta… lopeta…” Joni käännähteli, yritti tukahduttaa naurunpyrskähdykset.

”Mutta olet niin suloinen, kun kiemurtelet ja hihität noin.” Chris naurahti ja lopetti viimein suudellakseen poikaa, liikkui makaamaan tämän päälle. ”Pidän sinusta…” Hän kuiskasi ennen kuin painoi uuden kevyen suudelman pojan huulille, koskettaen tämän kasvoja hellästi. ”Voisin tuijottaa kasvojasi ikuisuuden, enkä siltikään kyllästyisi.”

Joni hymyili katsellessaan miestä. ”Pidän sinusta myös, silloin kun et ole idiootti.” Hän vitsaili.

”Idiootti vai?” Chris kohotti kulmaansa.

”Viittaan kondomi tapaukseen, jossa tämä kondomi parka ei saanut täyttää tehtäväänsä.” Joni näytti kieltään. Chris suuteli hänen nenänpäätään.

”Oletko antanut anteeksi?”

”Joo, ellen huomaa että minuun on tarttunut jokin kammottava tauti. Siinä tapauksessa, olen pahoillani, että joudun ilmoittamaan tämän, saat sanoa hyvästit sinun peniksellesi.” Joni nyökkäsi ja katsoi miehen reaktiota, Chris vaikutti ainoastaan huvittuneelta.

”Olen iloinen, ettei sen tarvitse tulla siihen kammottavaan ratkaisuun.” Hän juoksutti sormiaan Jonin pehmeiden hiusten lävitse, alas tämän kaulaa pitkin olkapäälle silmien seuratessa kätensä liikettä.

”Chris?” Joni kysyi.

”Hm?”

”Mitä tapahtuu, kun palaat Kanadaan?” Chris vilkaisi häneen hymyillen hieman.

”No, palaan töihin tienaamaan rahaa ja sellaista.” Hän vastasi, Joni kurtisti kulmiaan avaamaisillaan huuliaan sanoakseen jotain. ”Ja toivon, että tulet käymään luonani, niin pian kuin mahdollista.” Chris Jatkoi ja virnisti. ”Miten on, tekisitkö minut onnelliseksi tulemalla?”

“Onnelliseksi… tulemalla?” Joni hihitti ja Chris kohotti kulmaansa virnistäen. ”Minusta olisi mukavaa tulla käymään luonasi, Chris.” Joni nyökkäsi hymyillen ja kohotti päätään suudellakseen miestä.

”Suostuukohan isäsi?”

”Kyllä, kun suostuttelen hänet.” Joni vastasi itsevarmasti.

”Hyvä… ja sitten tästä; onnelliseksi tulemalla?” Chris virnisti ja painoi hänet sängylle alleen.

”Olet mahdoton Chris”, Joni huokaisi hymyillen.

”Tiedän…”

**^**^^**^^**

Misha istui pöytänsä ääressä ja yritti opiskella vaikkakin oli joululoma. Hän halusi olla kunnolla valmistautunut. Talo oli ollut kummallisen hiljainen; kaikki oli paljon hiljaisempaa, ei enää draamaa. Hän halusi olla iloinen siitä, mutta tosiasiassa se sai hänet vain levottomaksi, jopa ärsyyntyneeksi.

Ja halusipa hän tai ei, hän ajatteli Jonia. Ehkä hän oli vain tullut niin tottuneeksi nähdä poika heidän asunnossaan? Misha pohti. Ehkä… Hän huomasi pian miettivänsä mitä kakara mahtoi tehdä sillä samaisella hetkellä, mietti häntä jumittuneena sukulaistensa huomiin. Kuvitteli hänen olevan oma ärsyttävä itsensä siitä syystä, mutta pian kuvitelma vaihtui ja hän ajatteli poikaa makaamassa sängyllä, yksinäisenä, odottaen, kädet liikkuivat vartalolla, se katse ruskeissa silmissä… Misha murahti kynän rikkoutuessa hänen kädessään, hänen puristettuaan sitä liian lujaa.

Osa hänestä katui sanoja joita oli käyttänyt. Hän tiesi satuttaneensa Jonia, pojalla oli tunteita häntä kohtaan, miksi se oli aina niin monimutkaista? Misha halusi uskotella itselleen, että mitä tahansa Joni olikaan tuntenut, johtui ainoastaan siitä, ettei ollut saanut häntä niin helposti. Mitä tulevaisuutta heillä edes voisi olla? Joni oli ärsyttävä ja hänen käytöksensä… Misha pysähtyi tähän ajatukseen, Jonin ongelma oli, ettei tämä ajatellut tekojensa seuraamusta pidemmällä tähtäimellä. Monina kertoina poika tuntui lähettävän niitä viestejä; ole kiltti ja pane minua nyt, ehkä hän ei edes tiedostanut sitä itse? Joni oli hemmoteltu, ärsyttävä, lapsellinen, seksikäs ja suloinen… Suloinen? Mistä se oikein tuli? Misha mietti.

Ehkä hän voisi pyytää anteeksi Jonilta, kun näkisi tämän uudestaan? Hän periaatteessa oli kuitenkin kutsunut häntä lutkaksi ja se ei ollut kovin mukavaa ottaen huomioon että… No ensinäkin hän oli maannut Jonin kanssa ja toiseksi Joni oli ihastunut häneen. Hän voisi selittää asiat pojalle ystävällisempään sävyyn, kertoa miksi se ei toimisi heidän välillään; Joni oli hyvin epäkypsä, he olivat ihan eri tilanteissa elämässä, eri tavoitteissa. Voisiko joku Jonin kaltainen edes tyytyä yhteen mieheen? Hän vaikutti niin levottomalta, flirttaili liikaa ja niin, oli myös melko lapsellinen. Kaikki järkisyyt puhuivat sitä mahdollisuutta vastaan, että heistä koskaan voisi tulla pari.

Ja pian Misha puolestaan mietti millaista olisi seurustella Jonin kanssa, Kuvitteli heidät yhdessä sänkyyn ja hän ajatteli sitä aivan liikaa! Misha huokaisi, hänen todella täytyi lakata ajattelemasta Jonia ja sitä miltä tämä näytti ilman vaatteitaan!

Hän ei uskonut, että Joni voisi pysyä uskollisena kauaa, hän flirttailisi ja siirtyisi ihastuksesta toiseen, Jonin kaltainen ihminen ei pystyisi asettumaan aloilleen. Mishasta se tuntui järkeenkäyvältä.

Ivo tuntui yhä vihoittelevan hänelle. Se idiootti oli todella nähnyt jonkin suuren romanssin heidän välillään? Kun Misha oli yrittänyt puhua tälle järkeä, kertoa syyt miksi piti suhdetta mahdottomana; Joni oli liian nuori ja lapsellinen hänelle. Ivo oli revennyt nauruun! Oli sillä idiootilla otsaa! Ivo oli taputtanut hänen päätään ja sanonut; Niin sinä oletkin jo niin kovin aikuinen, 21-vuotias maailmaa nähnyt.’ Ja sitten Ivo oli nauranut entistä kovemmin, pyyhkinyt kyyneleitä silmistään; -idiootti.

Jälleen Mishan ajatukset vaelsivat Joniin; kuinkahan kauan tämä viipyisi sukulaisillaan? Kun Joni palaisi, Misha yrittäisi puhua tälle, vain pyytääkseen anteeksi.

.

**^^**^^**^^**

Dima lopetti puhelun Jonin kanssa päätään pudistellen, hän ei ollut varma, oliko syytä olla huvittunut vai huolissaan. Jonin elämän seuraaminen oli alkanut muistuttaa saippuaoopperan seuraamista; hän pohti mitä tapahtuisi seuraavaksi. 25-vuotias Kanadalainen, se ei voinut olla kovin vakavaa, eihän? Dima oli utelias näkemään mikä todellinen tilanne oli.

Hän käveli alakertaan aamiaiselle, missä hänen molemmat veljensä jo olivat. Dima ei ollut juurikaan puhunut Mishan kanssa tilanteesta, joka tällä oli ollut Jonin kanssa. Aihe tuntui jotenkin liian kiusalliselta ottaa esiin, helpompaa oli esittää kuin mitään ei olisi ollut ja unohtaa. Hän ei uskonut, että Jonikaan haluaisi tulla muistutetuksi asiasta.

”No, miten pikkuveli aikoo juhlistaa uutta vuotta?” Ivo kysyi Diman istuttua alas. ”Jäätkö meidän kanssamme?”

”En, menen yhden kaverin juhliin Jonin ja…hmm Chrisin kanssa.” Dima vastasi kurottautuen ottamaan mehupurkin pöydältä.

”Ai, Joni on tullut takaisin?” Ivo kysyi ja vilkaisi nopeasti Mishaan, joka kuunteli hiljaa ja teeskenteli ettei ollut kiinnostunut aiheesta.

”Joo, hän tuli kotiin eilen… Chrisin kanssa.”

”Kuka tämä Chris on?” Ivo kysyi ja siemaisi kahvia.

”Hmh… Joku kanadalainen, jonka Joni tapasi sukulaisillaan. Hän tuli Jonin mukana, joten kaipa he seurustelevat tai jotain.”

”Kanadalainen? No jopas.” Ivo vilkaisi uudestaan Mishaan, jonka ilme oli muuttunut jokseenkin happamaksi.

”Joku vanha ukko taas, arvaan.” Misha lopulta mutisi ja tunki suunsa täyteen ruokaa. Miten oli ylipäätään mahdollista että Joni oli jo tavannut jonkun? Se vain todisti että hän oli ollut oikeassa, eikö? Kuka piru tämä Chris Kanadasta edes oli?

Ivo näytti huvittuneelta. ”Auts”, hän sanoi ja virnisti miettien pitäisikö suuttua veljelleen, joka tavallaan haukkui häntä vanhaksi. ”No, mitä me tiedämme Jonin uudesta poikaystävästä?” Hän kysyi. Ivo oli saanut sähköpostin Jonilta ennen joulua, mutta tämä ei ollut sanallakaan maininnut tyyppiä.

”No, joku pelisuunnittelija, hänen ystävänsä on kihloissa Jonin serkun kanssa, hän on 25… Se on kaikki mitä toistaiseksi tiedän. ”

”Joku perverssi nörtti, joka kuolaa teinien perään, viehättävää.” Misha ei voinut olla sanomatta.

”Kuulostaa siltä kuin joku olisi mustasukkainen.” Ivo virnisti.

”En ole mustasukkainen! Miksi hitossa olisin?!” Misha suuttui, hän oli todella saanut jo tarpeekseen tästä. ”En voisi välittää karvan vertaa!” Hän nousi. ”Ihan miten vain, olen jo syönyt…”

”Hän on mustasukkainen”, Ivo nyökkäsi, kun Misha oli poistunut pöydästä.

Misha tuli huoneeseensa, sulki oven perässään ja asettui pöytänsä ääreen aikoen opiskella. Uutiset Jonista eivät vaikuttaneet häneen tippaakaan, no, niin hän halusi itselleen uskotella, mutta pian ajatukset vaelsivat uudestaan Joniin. Se mies oli 8 vuotta vanhempi! Kahdeksan! Miten hitossa Jonin vanhemmat sallivat sen? Misha ei voinut ymmärtää… Mutta eihän suhde tietenkään voisi toimia, mies oli ulkomaalainen, ennemmin tai myöhemmin hänen olisi palattava Kanadaan. Ajatus rauhoitti Mishaa, vaikka hän ei halunnut juurikaan pohtia syytä miksi…

Web published: My Secret Shore 25.maaliskuuta, 2010

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 16

My Secret Shore HOME