15.luku

”Teillä oli hieno näytös”,  Aki hymyili Jamin asettaessa kappaa tämän ylle. Parturi hymyili ja Aki aisti nolostuksen hymyn takaa.

”Ei ehkä mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta-” Jami aloitti.

”Mutta viihdyttävä se oli”, Aki virnisti johon parturi naurahti.

”Mukavaa, että viihdyit. No mutta, mennäänkö vielä samalla mallilla?”

”Hmm… Mikä se sellainen ananastukka on josta olen kuullut puhuttavan?” Aki kysyi. ”Värjätäänkö siinä hiukset keltaiseksi ja päälle vihreä tupsu?” Hän vitsaili.

”Hah, jos haluat? Mutta no niitä näkee nyt paljon, sivut ja takaa otetaan koneella lyhyeksi ja päälle jää selkeästi pidempää, osa pitää jakauksella ja toisen kampaavat taakse…”

”Vähän sellaiseksi majavan näköiseksi?” Aki virnuili katsellen parturiaan peilin kautta. Jami naurahti.

”Haluatko sellaisen?” Jami kysy.

”Ehkä ensi kerralla.” Aki nyökkäsi.

”Sitten pitäisi vähän kasvatella tästä päältä, jos siistin tällä kertaa, otan kyllä sivuilta ja takaa, mutta…

”Sivuilta ja takaa, käyhän se”, Aki iski silmäänsä saaden parturinsa punastumaan, kun ymmärsi miltä hänen sanansa saattoivat kuulostaa.

”Tuota siis, siistin päältä mutten hirveästi lyhennä pituutta ja leikkaan koneella muualta kuten normaalisti.” Jami yritti jatkaa asiallisesti.

”Heittävätkö asiakkaat usein typerää, pikku tuhmaa läppää?” Aki keskeytti.

”No, aina välillä.” Jami myönsi. ”Samoja, ei tuhmia vitsejä, kuulee kyllä useammin.”

”Tyhmiä vitsejä, vai mitä?”

”No, kun ne kuulee tarpeeksi usein, ei oikein enää jaksaisi naurattaa.”

”Lupaan siistiä suuni”, Aki hymyili.

”En tarkoittanut sinua.” Jami naurahti ja otti hiustenleikkuukoneen.

”Minun ei siis tarvitse siistiä suutani?” Aki kiusoitteli ja vieno puna nousi Jamin poskille uudestaan. Aki mietti pitiköhän parturi häntä puoleensa vetävänä, häntä itseään alkoi kiinnostaa Jamin kellistäminen mutta hän ei ollut varma, olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä Joni projektin suhteen.

”Kuulostiko leikkaussuunnitelma hyvältä?” Jami kysyi vaihtaakseen aihetta, hän aisti että Aki yritti flirttailla hänen kanssaan eikö oikein tiennyt miten suhtautua. Asiakkaiden flirttailuun vastaaminen ei yleensä ollut hyvä idea, poikkeuksena tietenkin Ivo ja nyt hän oli Ivon kanssa parisuhteessa joten senkään vuoksi se ei ollut hyvä idea.

”Kyllä se kuulosti, anna mennä.”

”Sinulla on varmaan se alennuskuponki?” Jami kysyi kassalla.

”Ei, maksan täyden hinnan.” Aki hymyili.

”Jos hukkasit sen, niin voin kyllä antaa alennuksen joka tapauksessa, kun olit näytöksessä.”

”No, ota alennushinnalla kassaan ja saat loput tippinä.” Mies virnisti. ”Ei kai verottaja voi tippejäkin riistää?

”Verottaja taitaa kyllä haluta kaiken minkä saa, mutta -”

”No ei saa tippejä.” Aki sanoi ja Jami muisti Ivon myös usein jättäneen hänelle tippiä ennen kuin he olivat alkaneet seurustelemaan. Aki maksoi kortilla leikkuun hinnan ja antoi hänelle kympin käteistä tippinä. ”Tässä on enemmän kuin normaali hinnan erotus”, Jami huomautti hymyillen.

”Tiedän”, Aki nyökkäsi. ”Olet ansainnut sen. Varataan samalla uusi aika neljän viikon päähän.” Hän sanoi ja Jami nyökkäsi kiittäen miestä. Tietenkin Akin flirttailu tuntui imartelevalta, mies oli komea ja kohtelias, ei pienessä flirtissä mitään pahaa ollut etenkin kun Ivo tuntui flirttailevan melko huolimattomasti muille.

Kun Jami tuli kahdeksan aikaa illalla kotiin, hän löysi Ivon ja Diman olohuoneesta juomasta olutta ja katsomasta urheilua. He tervehtivät häntä lyhyesti, Ivo huikkaisi säästäneensä hänelle palan pizzaa keittiöön ja keskittyi takaisin ruudun tuijottamiseen veljensä kanssa. Jami huokaisi, siirtyi keittiöön, lämmitti palan pizzaa mikrossa ja nautti sen maitolasillisen kanssa. Hän kuunteli Ivon ja Diman venäjän kielistä keskustelua olohuoneesta ja mietti pitäisikö hänen ehdottaa Jonille että menisivät yhdessä opiskelemaan venäjää, ilmeisesti Misha oli kyllä jo opettanut Jonille jonkun verran, ainakin joitain lauseita. Silläkin hetkellä pariskunta varmaan makoili sängyllä kikattamassa ja harjoittelemassa venäjää tai jotain… Jamin täytyi myöntää tuntevansa ajoittaista kateutta sille, kuinka läheisiä he olivat toisilleen.

Jami katseli ikkunasta pimenneeseen iltaan, hän mietti tulisiko koskaan sitä päivää, että he asuisivat Ivon kanssa kahden. Dima oli tapaillut Eevaa muutaman kerran muttei omien sanojensa mukaan ollut vielä valmis seurusteluun niin pian Lindan jälkeen. Sekä Ivo että Dima tuntuivat olevan tyytyväisiä tämän hetkiseen asumisjärjestykseen ja oli heidän luonaan jo yöpynyt muutamia Ivon venäläisiä ystäviä. Nuo ystävät eivät oikein osanneet muuta kuin venäjää ja sellaisina iltoina, kun nämä olivat kumonneet olutta tunsi Jami väkisin itsensä ulkopuoliseksi talossa.

Jami rakasti Ivoa, mutta hetkittäin nykyinen tilanne tuntui raskaalta. Hän olisi kaivannut enemmän huomiota kumppaniltaan, joka jakoi sitä vaihdellen. Välillä Ivo kohteli häntä kuin kämppistä, välillä kuin kumppania joka hän oli, eikä Jami ollut aina varma kumpaa hän oli Ivolle enemmän, tai kumpaa Ivo halusi hänen olevan.

”En tiedä muistinko sanoa, mutta lähden keskiviikkona työmatkalle Venäjälle”, Ivo ilmoitti myöhemmin illalla kun he olivat käymässä nukkumaan. Jami joka istui jo sängyllä asetellen peittoa ylleen katsoi Ivoa hieman närkästyneenä.

”Et ilmoittanut, milloin tulet takaisin?” Hän kysyi.

”Sunnuntai-iltana, käyn samalla reissulla katsomassa isoäitiä.” Ivo hymyili ja viikkasi paitansa tuolin selkämykselle.  Jami oli hiljaa, yritti niellä ärsyyntymistään, mutta se oli vaikeaa.

”Olisi kivaa että tiedottaisit tällaisesta vähän aikaisemmin, eikä vasta kahta yötä ennen.”

”Olen pahoillani, luulin kertoneeni.” Ivo sanoi ja katsoi häneen. ”Saat kuitenkin olla rauhassa viikonlopun, Dimakin on lähdössä muutaman ystävänsä kanssa jonnekin. Kutsu vaikka Sonja tänne yöksi.” Ivo ehdotti.

Jami kävi makuulle turhautuneena. ”Milloin minä tapaan isoäitisi?” Hän kysyi, ärsyyntyneenä siitä ettei Ivo ollut yhtä innokas esittelemään häntä kuin Misha oli ollut Jonia.

”No… Mennään vaikka tammikuussa, sitten kun Misha ja Jonikin ovat lähdössä, juhlistetaan venäläistä joulua.”

”Ja tästäkin kuulen vasta nyt?” Jami kiukustui ja Ivo loi häneen kummastuneen katseen. ”Tuliko mieleen että minun pitää laittaa ajoissa listat kiinni töissä jotta voin lähteä?”

”Onko se sitten ongelma?” Ivo kysyi ja tuli lähemmäksi, istuutui vuoteelle hänen viereensä ja Jami koukisti jalkojaan.

”En tiedä… pitää huomenna tarkistaa listat.”

”Katso itsellesi sopiva ajan kohta ja otan talvilomani samaan aikaan, ei se ole niin justiinsa.” Ivo lohdutteli. ”Hei, älä nyt jaksa mököttää”, mies huokaisi.

”En minä mökötä.” Jami kielsi ja käänsi kylkeään. Ivo naurahti sarkastisesti.

”Etpä.”

”No ehkä minulla on oikeus mököttää.” Jami sanoi ja käänsi päätään katsoakseen Ivoa. ”Me olemme parisuhteessa ja välillä minusta tuntuu ettet huomioi minua, kohtelet kuin jotain saamarin kämppistä!” Jami kohottautui istumaan. ”Olimme muuttamassa kahdestaan ja sitten sinä vain ilmoitat että hei, Dima muuttaakin tänne! Ei meidän tarvitse lähteä! Sitten täällä lappaa sinun venäläisiä kavereitasi, kotimme on kuin joku saamarin majatalo! Ja hei, käsittääkseni tämä on nyt minunkin kotini, joten olisi ihan helvetin hienoa jos minultakin kysyttäisiin! ” Jami oli potenut hiljaista turhautumista jo pitkään ja nyt se tuntui ryöppyävän hallitsemattomana kiukkuna ulos.

”Olisit sanonut jos et halunnut Dimaa tänne.” Ivo sanoi tiukasti ja yritti jatkaa rauhallisemmin. ”Meillä venäjällä nyt ollaan vieraanvaraisia, meillä tykätään siitä että on vieraita ja tarjotaan heille majapaikka tarvittaessa. Sinä olisit voinut sanoa jotain aiemmin, mutta ei, sen sijaan sinä valitset tuon suomalaisen hiljaisen mökötyksen josta kukaan ei voi lukea yhtään mitään mutta oletat että minun pitäisi  jotenkin taian omaisesti lukea ajatuksesi!”

”Suomalaisen mökötyksen?” Jami toisti. ”Hei, minä vain yritin sopeutua ja joustaa, mutta nyt alkaa mennä yli ämpärin.”

Ivo huokaisi kyllästyneenä ja nousi. ”En jaksa tuota typerää suomalaista tapaasi kiukuta.”

”Mitä helvettiä minun suomalaisuuteni tähän liittyy?”   Jami kysyi, Ivo ei vastannut vaan poistui ovea kohti.

”Ja tuo on varmaan sinun venäläinen tapasi paeta vai?” Jami tuhahti sarkastisesti.

”Nukun tämän yön sohvalla.” Ivo ilmoitti ja sulki oven perässään. Hän oli typerästi kuvitellut, että toisen miehen kanssa seurustelu olisi helpompaa kuin naisen eikä tällaista lapsellista draamaa syntyisi. Hän oli ilmeisen väärässä.

He jatkoivat toisilleen mököttämistä vielä seuraavana päivänä ja sinäkin aamuna jona Ivo lähti. Jami oli toivonut Ivon pyytävän anteeksi ja ilmeisesti Ivo toivoi samaa sillä molemmat kokivat olevansa oikeutettuja anteeksi pyyntöön. Jami normaalisti vastusti ajatusta, että toinen lähtisi reissuun ilman että sopua olisi tehty, mutta tällä kertaa hän ei halunnut olla se joka antaisi ensin periksi. Hän taistelisi Ivon venäläistä itsepäisyyttä vastaan, suomalaisella tahdonvoimallaan mököttää hiljaa.

Dima koki ilmapiirin kiusallisena. Ivo ei puhunut Jamille, eikä Jami puhunut Ivolle ja hyvin harvasanaisesti myös hänelle. Dima katsoikin parhaaksi paeta ystävänsä luokse jo torstaina, jotta Jami saisi aikaa mököttää omassa rauhassaan. 

Ivo soitti Jamille torstaina ja kysyi josko tämä oli rauhoittunut, Jami kysyi samaa tältä mutta kumpikaan ei oikein osannut myöntää olevansa väärässä ja tilannetta pahensi se että Ivo kertoi menevänsä Galinan kanssa syömään perjantaina. Jami hermostui ja heidän riitansa sai uuden käänteen.

Perjantaina Ivo soitti Jonille ja kertoi riidastaan Jamin kanssa. Jonille tuntui helpoimmalta puhua asiasta, Misha olisi kuitenkin vain naljaillut ja Dima kiusaantunut etenkin jos kuulisi syyn mistä Jami muun muassa oli kiukutellut, mutta Joni ymmärsi. Joni ymmärsi myös Jamin kannan, joka Ivolle tuotti vaikeuksia. He puhuivat puhelimessa lähes puoli tuntia asiasta ja lopulta Ivo pyysi josko Joni voisi käydä puhumassa myös Jamin kanssa, johon Joni suostui.

Misha ihmetteli miksi Ivon piti värvätä hänen kumppaninsa jonkinlaiseksi sovittelijaksi omaan suhteeseensa, mutta päätti olla puuttumatta, Joni sai päättää omasta puolestaan.

Joni sopi tapaavansa Jamin perjantai-iltana töiden jälkeen ja he sopivat tapaamisen keskustaan Irlantilaiseen pubiin. Jami oli jo paikalla Jonin saapuessa, hän istui pöydän ääressä olut tuoppi edessään.

”Hei”, Joni tervehti ja istui alas. ”Miten töissä meni?” Hän kysyi aloittaakseen tavanomaisen keskustelun. Jami kohautti olkiaan.

”Siinähän se… Cosme on alkanut pyörimään siellä yhä useammin, hermo menee… Nyt hänellä on jotain sisustusideoitakin.” Jami sanoi ja otti hörpyn lasistaan. ”Otatko sinä mitään juomista? Älä nyt sano että tulit taas juomaan vettä?” Jami kysyi hieman syyllistävään sävyyn ja Joni huokaisi, selvästi Jami ei ollut parhainta seuraa tänään.

”Tulen kohta takaisin”, Joni sanoi ja päätti hakea yhden oluen seuraksi. Jami otti uuden hörpyn lasistaan Jonin poistuttua, häntä kiukutti sillä hetkellä kaikki mahdollinen ja jos Joni palaisi takaisin vesilasin kanssa hän tiesi kiukkunsa kasvavan vaikka samalla ymmärsi kuinka typerä silloin olisi, kuinka helvetin suomalainen silloin olisi; ajatus ärsytti häntä.

Joni tuli takaisin ja istui pöydän ääreen Jamin vastakkaiselle puolelle laskien tuopin eteensä, hän katsoi Jamiin ja hymyili hieman.

”Ivo soitti minulle”, Joni paljasti.

”No niinpä tietysti.” Jami tuhahti.

”Te kuulemma vähän riitelitte…” Joni aloitti varoen aistien Jamin ärtyisyyden.

”Niin… Vähän joo.” Jami nyökkäsi ja joi tuopistaan harmistuen, kuinka juoma alkoi uhkaavasti huveta. ”Mitä hän sanoi sinulle?” Hän kysyi yrittäen niellä ärtymystään siitä, että Ivo oli heti puhunut asiasta Jonille. Häntä oli jo aiemmin ärsyttänyt kaksikon läheiset välit ja se miten ylistävästi Ivo välillä puhui Jonista, nyt se kaikki korostui.

”Että sinua harmittaa Diman muutto ja se että hänen ystäviään käy teillä ja ettei hän kuulemma huomioi sinua tarpeeksi? Niistähän sinä jo vähän puhuit minulle aiemmin.”  Joni aloitti. ”Lisäksi ilmeisesti hermostuit kun hän sanoi menevänsä syömään Galinan kanssa?”

”Kiukuttelenko sinun mielestäsi aiheetta?” Jami kysyi varuillaan, miettien miksi Ivolle oli niin helppo puhua Jonille asioista joista heidän olisi pitänyt voida jutella rauhallisesti kahdestaan.

”Et, mutta-”

”Mutta mitä?”  Ja miksi Jonin täytyi aina puolustella Ivoa.

”No Ivo vaan katsoo asioita eri tavalla, ei hän ole ymmärtänyt sinun kantaasi tai tarkoittanut pahoittaa mieltäsi.”

”Ja sinusta on Ok. Että Ivo esimerkiksi flirttailee muille, kuten Galinalle? Vaikka minä olen samassa huoneessa ja sitten vie hänet vielä päivälliselle kahden kesken!” Jami kysyi kireästi.

”Eivät he kahdestaan menneet, ilmeisesti hermostuit ennen kuin Ivo ehti kertoa loppuun.”

”Niin hitto hermostuin.” Jami tuhahti. ”Siellä bileissä Galina ja Ivo flirttailivat, sinä näit sen.”

Joni oli hetken hiljaa. ”Ivo ei ajatellut sitä niin, hän on-”

”Niin, niin, hänellä on oikeus flirttailla, se on vain venäläinen tapa niinhän? Ja minä voin vain kilttinä suomalaisena vähän harmistua, mutta niellä sitten kiukkuni ja hyväksyä asian?”
Joni kohotti kulmaansa, Jami käyttäytyi hieman lapsellisesti, mutta samalla Joni ymmärsi tämän harmistuksen ja hän oli sanonut siitä Ivolle.

”Tiedän kuitenkin ettei heidän välillään ole mitään, joten voit rauhoittua.” Joni sanoi. ”On ihan ok, olla välillä mustasukkainen, mutta varo ettet vedä sitä yli.”

”Mistä sinä muka tiedät varmaksi?” Jami kysyi.

”Koska Ivo kertoisi minulle.” Joni sanoi ja Jami katsoi nuorempaa miestä happamana.

”Niin, sinulle hän jakaa kaiken… Ihan loogista jakaa asioita oman veljensä kumppanille eikä omalleen, Mishakin varmasti ymmärtää.” Hän jatkoi sarkastiseen sävyyn.

”Olemme ystäviä, Ivo on aikaisemmin kuunnellut minua ja auttanut kun asiat Mishan kanssa olivat monimutkaisia.” Joni sanoi sovittelevaan sävyyn. Jamia onnistui jollakin tavoin hiertämään sillä hetkellä myös se, että Joni käyttäytyi niin aikuismaisesti tilanteessa, kun hän itse olisi halunnut kinata lapsellisesti asiasta kuin asiasta.

”Tiedätkö mitä hän sanoi?” Jami kysyi. ”Että hän turhautunut minun suomalaiseen tapaani kiukutella!” Jami tuhahti. ”Suomalaiseen, siis mitä hittoa!” Hän toisti ja Joni virnisti, Jami ei ehkä ymmärtänyt ironiaa sillä hetkellä, mutta kiukutellessaan tällä tavoin olut tuoppi edessään, luultavasti aiempi jo takana ja useampi suunnitelmissa, Joni sanoisi Ivon olevan oikeassa.

”Kyllä minäkin naljailen Mishalle hänen venäläisyydestään ja hän minulle suomalaisuudesta”, Joni päätti sanoa. ”Se voi olla ihan hauskaakin… Sen voi heittää vitsiksi… Teillekin voisi tehdä hyvää pieni sota leikki.” Hän virnisti ja maistoi tuopistaan. Jami kohotti kulmaansa.

”Sitäkö te teette?”

”Välillä.” Joni naurahti. ”Viimeksi minä voitin.”

”Okei, en halua kuulla lisää.” Jami sanoi, vaikkei ajatus varsinaisesti vastenmielinen ollut päin vastoin, mutta kiusallinen se oli. Jami huokaisi ja hieroi silmiään. ”Olen vain hirvittävän stressaantunut ja tiedän kiukustuvani aivan mitättömistä asioista, en voi sille mitään.”

”Ymmärrän, kyllä Ivokin ymmärtää… Puhukaa keskenänne.” Joni sanoi ja  Jami nyökkäsi ja tyhjensi tuoppinsa.

”Käyn hakemassa toisen”, Jami ilmoitti ja Joni jäi odottamaan, hän maisteli tuopistaan rauhallisesti ja katsahti ympärilleen huomasi keski-ikäisen miehen tuijottavan häntä toiselta puolelta huonetta, mutta mies käänsi nolostuneena katseensa, kun huomasi Jonin katsovan takaisin. Jami tuli takaisin, hänen ilmeensä vaikutti yhä kireältä.

”Ehkä sinun pitäisi käydä hierojalla”, Joni ehdotti hymyillen. Jami huokaisi. ”Se rentouttaisi.”

”Baari-ilta rentouttaa… Tekstasin jo ystävilleni, näen heidän tunnin päästä. Haluatko tulla mukaan? Sama baari missä näytös oli.”

”Kiitos, mutta taidan jättää väliin.” Joni sanoi. ”Minulla on huomenna aamuvuoro.”

”Niin tosiaan, aloitit siellä salilla. Miten viihdyt?” Jami kysyi päättäen yrittää parhaansa päästä irti kiukustaan.

”Hyvin, tosi hyvin.” Joni nyökkäsi ja hymyili. ”Kyllä tuo liikunta-ala taitaa olla minun juttuni, pitää vaan käydä lisää kursseja jotta pääsisin tekemään enemmän.”

”Hienoa.” Jami nyökkäsi. ”Ivo puhui jotain että te olisitte tammikuussa lähdössä Venäjälle Mishan kanssa?”

”Se on vähän vielä auki… serkkuni pyysi meitä heidän luokseen uudeksi vuodeksi, nyt yritän houkutella Mishaa… Rehellisesti sanoen matkustaisin itse mieluummin Nykkiin, olisi siistiä juhlistaa uutta vuotta siellä ja en tiedä olisiko kaksi matkaa eri puolille maailmaa peräkkäin vähän liikaa.… Venäjälle voisimme mennä keväämmällä.” Jami hymyili Jonille hieman väkinäisesti. Hän oli hieman kateellinen, olisi halunnut itsekin matkustella mutta hänellä ei ollut varaa New Yorkin matkoihin.

”Jos Misha ei lähde, ota minut mukaan”, Jami yritti vitsailla ja Joni naurahti.

”Sanon hänelle että tarjouduit.” 

”Ei minulla ole kyllä varaa”, Jami huokaisi. ”Tuo saamarin liike söi kaikki säästöni.”

”Etkö viihdy siellä ollenkaan?”  Joni kysyi huolestuneeseen sävyyn. Jami oli hetken hiljaa ja mietti.

”Asiakkaat ovat kivoja.” Jami hymyili. ”Mutta Susa ja Cosme… he nostattavat yhdessä verenpainettani. Viihdyin paremmin edellisessä paikassa. Tein liian äkkinäisen ratkaisun, olin hermostunut kun Ivo vaikutti vähän etäiseltä ja sitten oli se Galina juttu. ” Jami otti kulauksen juomastaan. ”En saisi syyttää Ivoa, mutta pelkään tekeväni niin.” Jami huokaisi ja katsoi ympärilleen, hän näki kahden heidän ikäisen miehen katsovan Jonia kohden, puhuen keskenään. Sekin ärsytti häntä.

”Sinun kannattaa puhua Ivolle tästä.” Joni sanoi. Jami oli huomaavinaan muitakin katseita.

”Mikä hitto siinä on, sinun kanssasi ei voi edes mennä saamarin hetero baariin ilman, että joku äijä kuolaa sinua?”  Hän yhtäkkiä kimpaantui ja Joni katsoi ystäväänsä hämillään, Jamin purkaus oli tullut niin puskista ettei hän oikein tiennyt miten reagoida siihen.

”Anteeksi?” Joni sanoi loukkaantuneeseen sävyyn.

”Kyllä, olen kateellinen, olen kateellinen että sinulla on isi joka maksaa kaiken, että Misha on niin huomioonottava, että mietit sinua kiinnostavaa työtä ja puff saat juuri sellaisen työn! Tuosta noin vain, helppoa. Työnantajan joka auttaa sinua kouluttautumaan ja sitten kaikki helvetti ovat ihan lääpällään sinuun, Ivo myös… Pirun ärsyttävää.” Jami purkautui ja Joni tuijotti toista suutuksissa.

”Ensinnäkin, isäni ei maksa minulle kaikkea, sillä uskomatonta mutta totta; minulla on ihan omaakin rahaa. Ja totta, työn sain helposti ja olen siitä ihan helvetin onnellinen. Lisäksi kaikki eivät todellakaan rakasta minua tai kuolaa perääni, jos kuolaa niin luovun niistä mielelläni… Minä en todellakaan kaipaa elämääni yhtään enempää pervoja.” Joni hengitti kiihtyneesti ja puki takkinsa ylleen. ”Anteeksi, minä ja minun helvetin helppo elämäni poistumme nyt paikalta! Pidä hauska ilta.”  Joni nousi ja Jami katsoi nuorempaa miestä katuvaisena, hän oli ollut typerä.

”Joni”, Jami aloitti, mutta tämä poistui jo ulko-ovea kohti ja Jami kirosi itsekseen. Hän ei tiennyt mikä oli saanut hänet olemaan niin ilkeä Jonille, tai tiesi, hän oli kateellinen ja ymmärsi kuin typerää se oli. Välillä oli liian helppoa unohtaa ongelmat joiden kanssa Joni oli paininut ja ongelmat jotka seurasivat häntä jollain tasolla yhä.

Jami jatkoi ystävineen baariin. Hän kumosi useamman tuopin ja alkoi olla melko humalassa. Ajan kulku hämärtyi, hän tuli tiskille ja päätti tilata vielä yhden juoman kun hänen ystävänsä tuntuivat jo kaikonneen omille poluilleen.
”Kappas, täällä näkee tuttuja.” Tutun kuuloinen ääni sanoi hänen takanaan ja Jami käänsi hämmentyneenä päätään. Aki hymyili. ”Hauska sattuma”, mies sanoi ja Jami naurahti.

”No hieman”, Jami myönsi.

”Oletko liikkeellä poikaystäväsi kanssa?”

”En”, Jami huokaisi. ”Hän on käymässä Venäjällä… Tulin ystävieni kanssa, mutta-” Hän katseli ympärilleen. ”Tuntuvat kadonneen jonnekin, löysivät ehkä seuraa.”

”Vähän sama juttu, ystävieni kanssa nimittäin… Saisinko tarjota sinulle juomista?” Aki katseli häntä tavalla joka hiveli Jamin itsetuntoa eikä hän voinut olla hymyilemättä. Ei kai yhdessä juomassa ollut mitään haittaa, jos Ivokin vei jonkun naisen syömään?

”Okei”, hän myöntyi ja Akin hymy kasvoi.

”Mitä haluat?”

”Yllätä minut”, Jami virnisti.

”Tuolla näkyy olevan vapaa pöytä, mitä jos menisit sinne odottamaan niin minä tilaan meille juomat.” Aki sanoi. Ajatus vaikutti harmittomalta, joten Jami myöntyi, kiitti miestä ja meni tämän osoittamaan pöytää kohti.

.
”Sex on the beach”, Aki virnisti laskiessaan oranssin punertavan juoman Jamin eteen, joka naurahti.

”Luoja, näitä join viimeksi silloin kun aloin ensimmäisiä kertoja käymään käymään baareissa….”

”Nostalgista”, Aki virnisti ja nappasi pillin huuliensa väliin katsellen Jamia joka teki samoin. ”Oli tämä omienkin teini-aikojeni juoma…”

”Makeaa… Mutta hyvää”, Jami nyökkäsi. ”En ajatellut että kävisit täällä normaalisti…. Tai siis muutenkin kuin siinä meidän näytöksessä… ”

”Aina silloin tällöin.” Aki hymyili. ”Toiveikkaana, jos löytyisi mukavaa, pidempi aikaista seuraa…”

”Ei ole vielä löytynyt?”

”No, juuri nyt istun pöydässä erään söpön kundin kanssa.” Mies virnisti ja Jami naurahti, läpsäisi hänen käsivarttaan leikkisästi.

”Senkin… Minä olen parturisi, meillä on palvelusuhde, tuo ei sovi.”

”Onko siihen joku laki mikä kieltää, etten saisi iskeä sinua?” Aki kiusoitteli.

”Isketkö sinä minua?” Jami kysyi hymyillen.

”Taidan iskeä”, Aki nyökkäsi.

”Minä seurustelen.” Jami nyökkäsi.

”Niin… Mutta hän on Venäjällä nyt, sitä ei lasketa pettämiseksi.” Aki sanoi.

”Sinä olet hyvin röyhkeä!” Jami huomautti ja Aki hymyili hänen juodessaan lasistaan.

”Toimiiko se?” Hän kysyi.

”Ei.” Jami vastasi hymyillen. ”Minä en petä, en edes ulkomailla tai kun hän on ulkomailla.”

”Okei.” Aki nyökkäsi. ”No, mikset ole hänen mukanaan?”

”Se on työmatka, osittain”, Jami sanoi.

”Silti… voisit olla hänen mukanaan.” Aki nyökkäsi ja Jami kohautti olkiaan. ”Mikä muu hänessä harmittaa?”

”Hän on bi”, Jami möläytti ymmärtäen etäisesti ,että tulisi katumaan möläytyksiään karvaasti seuraavana aamuna, se ei kuitenkaan saanut häntä valitettavasti hiljenemään. ”Välillä hän katsoo naisia sillä tavalla, tiedätkö… mietin toivoisiko hän että minullakin olisi rinnat…Ahdistaa.”

”Hän on törppö, jos ei näe mitä hyvää hänellä jo on.” Aki sanoi hymyillen ja Jami oli tyytyväinen, että mies ymmärsi.

**^^**^^**^^**^^**

Lauantaina Joni työskenteli muutaman tunnin vastaanotossa ja työvuoronsa jälkeen Sonja tuli salille. Nainen oli pyytänyt Jonia auttamaan sillä halusi laihtua ja hankkia sellaisen vartalon jota esittelisi mielellään rannalla seuraavana kesänä. Joni suhtautui Sonjan pyyntöön mielellään, sillä halusi kokemusta ja hän päätti että saisi Sonjan onnistumaan tavoitteissaan, nainen saattaisi vielä kokea hetkiä jolloin katuisi pyyntöään.

”No niin, piditkö ruokapäiväkirjaa?” Joni kysyi naisen saavuttua paikalle.

”Joo”, Sonja nyökkäsi.

”Ja onko siihen merkitty aivan kaikki viimeisen viikon ajalta?” Joni kysyi. ”Myös alkoholi annokset?” Sonja näytti hieman nolostuneelta.

”On…” Hän vastasi.

”Hyvä, antaisitko päiväkirjan nyt minulle niin tutkin sitä sillä välin kun käyt vaihtamassa treeni vaatteet.”

”Okei… älä sitten huuda minulle”, Sonja pyysi nöyrästi ojentaessaan vihkon hänelle. Joni naurahti.

”En kai minä nyt tekisi?”

”Et saarnaa?” Sonja kysyi. ”Viime lauantaina oli tyttöjen ilta.”

”Okei, älä stressaa, käy nyt vain vaihtamassa vaatteesi.” Joni hymyili ja istuutui pöydän ääreen Sonjan mennessä kohti pukukoppeja.

Kun Sonja tuli takaisin hän käveli hieman arastellen pöytää kohti jonka ääressä Joni istui.
”Minä olin ainakin ihan rehellinen.” Sonja puolusteli. ”Eikö siitä saa jotain pisteitä? Olisin voinut huijata.”

”Olen iloinen, että olit rehellinen.” Joni sanoi ja Sonja istuutui alas.

”No anna tulla… sano kuinka huono ihminen olen.” Nainen huokaisi.

”Hei, en minä ole tässä tuomitsemassa vaan tarjoamassa apua. Taidat itsekin tietää missä ongelma piilee?”

”Hmh…” Sonja kohautti olkapäitään. ”Tavallaan.”

”No niin, viime lauantai on ollut…hmm…. Mielenkiintoinen”, Joni aloitti. ”Välillä nyt totta kai saa juhlia, mutta – ” Joni katsoi naista, joka punastui.

”Lähinnä tässä nyt on se, että kun joit näin paljon lauantaina ,niin sitten jatkoi huonolla ruokavaliolla sunnuntaina, pizzaa, sipsejä, cokista…”

”Oli krapula.”

”Niin, no se ei yllätä”, Joni virnisti. ”Alkoholi ei nyt oikein auta treeni tuloksiin, se vähän vesittää ne.” Sonja katsoi Jonia surkeana.

”Sanotko että minun täytyy ruveta absolutistiksi?”

”Sanon, että tulosten kannalta järkevintä on vähentää… Ja tissuttelulle on laitettava stoppi. Sinun itsesi on tehtävä päätös, mitä haluat.”

Sonja huokaisi raskaasti. ”Niin kai… Kyllä minä voin vähentää ja tissuttelu loppuu.” Nainen nyökkäsi.

”Hienoa.” Joni hymyili. ”Sitten… tämä suklaan määrä… Joka päivä… Ei, se loppuu myös. Ei sinun kokonaan tarvitse kieltää itseltäsi herkuttelua, mutta mieluummin jätä se yhteen päivään viikossa ja kun sanon yhteen päivään viikossa niin se ei tarkoita että yhtenä päivänä saa vetää herkku överit… Suunnittelen sinulle huomiseen mennessä uuden ruokalistan ja katsotaan sitten sitä yhdessä. Niin ja tästä lähin syöt aina aamupalan, skippaamalla sen et voita mitään.”

”Okei”, Sonja nyökkäsi. ”Luulen että nautit tästä, minun käskyttämisestä?”

”Vähän.” Joni virnisti. ”Okei, ja sitten mennään treenaamaan!”

”Onko Northmann töissä?” Sonja kysyi heidän päästessään lämmittelylaitteille ja hetken Joni katsoi naista hämmentyneenä, kunnes muisti.

”Jaa… Eljas?” Hän hymyili. ”Taitaa olla toimistossaan…. No niin, juoksumatolle sitten.” Hän sanoi .

”Hän on niin namu… Tiedätkö onko hän varattu?”

”En ole kysynyt.” Joni vastasi. ”No niin käynnistän maton, ensin lämmitellään kävelyllä.” Hän auttoi Sonjaa valitsemaan nopeuden ja asettui itse sen jälkeen viereiselle matolle. ”Ensi syksynä osallistutaan puoli maratonille, siinä on tavoite.”

”Uuh, vihaan juoksua”, Sonja vaikersi.

”Usko pois, pian sinä rakastat sitä. Minä varmistan sen.” Joni sanoi ja Sonja alkoi aavistaa, ettei Joni todella päästäisi häntä helpolla.

”Jos treenaan kiltisti, niin voinko illalla ottaa Jamin kanssa viiniä?” Sonja kysyi.

”Sellaistako teillä oli suunnitelmissa?” Joni kysyi hieman epäilevään sävyyn kun muisti edellisen illan tapaamisensa Jamin kanssa.

”Joo, menen sinne yöksi.”

”No Jami oli eilen kyllä aika meno päällä. En tiedä kestääkö hänen kuntonsa toista iltaa peräkkäin.”

”Jami ei kyllä vastannut kun soitin aamulla”, Sonja sanoi. ”Kokeilen uudestaan kun pääsemme täältä.”

”Voin heittää sinut sinne, jos haluat?” Joni sanoi, Jamikin luultavasti oli jo rauhoittunut ja heidän olisi hyvä sopia.

”Se olisi mukavaa, haluatko sinäkin viettää iltaa kanssamme?”

”Muita suunnitelmia, olen menossa Mishan kanssa elokuviin.”

He jatkoivat treenaamista ja Joni tosiaan laittoi Sonjan lujille.
”Minä en jaksa”, Nainen vaikersi heidän tehdessään kyykkyjä.

”Kyllä jaksat! Enää viisi, jaksat sinä pusket nyt vaan päättäväisyydellä… Ajattele vaikka sitä kuinka keikistelet ensi kesänä uusissa bikineissä rannalla.”

”Sattuu…”

”Vähän pitääkin sattua”, Joni virnisti koko ajan tarkkaillen että Sonja teki liikkeen oikein.

Syrjäsilmällään Joni näki Eljaksen lähestyvän heitä ja ilmeisesti Sonjakin näki sillä nainen yht äkkiä löysi voimaa suorittaa sarja loppuun.

”Täällä on oikean näköinen meininki päällä.” Eljas hymyili ja Sonja puuskutti punaisena, hiki valuen ja häpeissään ajatellen näyttävänsä kaamealta sillä hetkellä.

”Sonjalla on hyvä into päällä.” Joni kehui.

”Uskon, että Joni haluaa tappaa minut”, Sonja huokaisi. ”Olen ihan henki hievereissäni.” Tähän Eljas naurahti hyväntahtoisesti.

”Se voi tuntua siltä, usko pois kun lähdet täältä sinulla on voittaja fiilis.” Hän sanoi ja katsahti sitten Jonia. ”Hyvältä näyttää… jatka samaan malliin.” Hän sanoi ja taputti Jonin olkapäätä. ”Ja sinä myös Sonja”, hän lisäsi ja iski silmäänsä mikä sai naisen punastumaan. ”Jätän teidän rauhassa jatkamaan.”

”Voi luoja…” Sonja henkäisi Eljaksen poistuttua. ”Minua vähän heikottaa…”

”Ota vähän vettä”, Joni naurahti. ”Sitten jatketaan.”

”Olet julma.” Sonja totesi.

”Kiitos.” Joni virnisti.

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen Sonja soitti Jamille. Tällä kertaa hänen ystävänsä vaivaantui jopa vastaamaan.

”Heippa, minä olin juuri treenaamassa Jonin kanssa, olen puoli kuollut mutta samalla aivan mahtava fiilis, minusta tulee uusi fitness kuningatar 2015! Odotas vain!” Sonja nauroi hyvän tuulisena. ”Mikäs olo siellä on?”

”Ei niin mahtava….” Jami sanoi vaisusti.

”Okei… Voinko tulla nyt sinne? Joni lupasi heittää minut, käyn vain vaihtamassa kassin kotona.”

”Tule vain…”Jami vastasi ja Sonjaa harmitti se miten väsyneeltä ja innottomalta toinen kuulosti, sillä hän itse olisi halunnut juhlistaa viini lasillisella, jos toisellakin, omaa hienoa treeni suoritustaan, ei kai se voinut kuitenkaan olla pahasta?

”Okei, nähdään pian! Keitä sillä välin itsellesi vaikka kahvia ja koita piristyä!”

”Yritän…”

 16.luku

Web published: 4.joulukuuta 2014.

  My Secret Shore

© KOLGRIM