15.Vaiti

15.luku

Michael astui kahvilaan hieman pelonsekaisin tuntein. Koko viikon olo oli ollut tavanomaista jännittyneempi, hän pelkäsi, että Ricky aistisi mitä hän ja Jack suunnittelivat, pohti jatkuvasti sitä kuinka he voisivat piiloutua miehiltä. Jos he vain jotenkin pääsisivät pois Yhdysvalloista? Ei voisi oikein luottaa kehenkään, kuka tahansa voisi tuntea Rickyn, jopa tämä ranskalainen. Silti, epätoivo oli kasvanut jo niin suureksi, Michael ei enää jaksanut, Ricky kävi itsevarmemmaksi ja hullummaksi, keksi uusia keinoja satuttaa. Oli pakko päästä pois, hinnalla millä hyvänsä. Ehkä hän voisi varottaa vanhempiaan jotenkin? Siltä varalta, että mies päättäisi vahingoittaa heitä jotenkin? Toisaalta, ottaisiko Ricky todella sitä riskiä?

Jean istui samassa pöydässä kuin aiemmin, luki samaa urheilulehteä, Michael hymyili jännittyneenä lähestyessään. Sydän löi kiihkeänä, hän saattoi vain toivoa, että hänen vapinansa ei näkyisi ulospäin. ”Hei,” Michael henkäisi seisahtuessaan pöydän eteen. Mies nosti katseensa, hymyili ilahtuneena.

”No mutta, hei”, hän sanoi. ”Muutit mielesi?” Hän kysyi, Michael nyökkäsi hieman hermostuneena. ”Istu alas”, Jean kehotti. ”Olen koko viikon toivonut näkeväni sinut”, mies sanoi Michaelin istuutuessa. ”Haluaisitko kahvia?” Hän kysyi ja Michael pudisti päätään. ”Onko kaikki hyvin, vaikutat hieman…hermostuneelta?”

Michael katsoi mieheen ja sitten varoen ympärilleen. ”Tuota… Voisimmeko…Voisimmeko ehkä mennä jonnekin…um…Rauhallisempaan paikkaan?” Michael ehdotti kuiskaten niin matalalla äänellä kuin kykeni. Jean kohotti kulmaansa kysyvästi, oli hetken hiljaa.

”Voimme mennä asunnolleni, jos haluat?” Hän ehdotti lopulta tarkkaillen nuorukaista, joka nyökkäsi jännittyneenä. Jean nousi ja otti lehtensä. ”Se ei ole kaukana, ihan kävelymatkan päässä”, Hän jatkoi ja Michael yritti hymyillä noustessaan. He kävelivät hiljaisuudessa, Michael tunsi hermostuneisuuden kasvavan vatsanpohjassaan, häntä miltei pyörrytti, jalat tuntuivat heikoilta, eikä hän uskaltanut katsoa Jeania.

Mies avasi hänelle kerrostalon ala-oven, he astuivat sisään. Ovi kolahti heidän takanaan, kohti hissiä, Jean painoi nappia, kuului ääniä, kolahdus, hissin ovi aukaistiin. Michael astui sisään, katsoi alas kenkiään, kuunteli miehen tasaista hengitystä, tunsi tämän katseen poltteen vartalollaan. Hissi nytkähti pysähtyessään, kuudes kerros. Jean kaivoi avaimia taskustaan, käveli edellä, avasi oven ja piti sitä avoinna.

”Ole hyvä”, se oli ensimmäinen kerta, kun mies sanoi mitään kahvilasta lähdön jälkeen. Michael nielaisi ja astui eteiseen. Ovi kolahti kiinni heidän perässään.

 Jean laski lehden ja avaimet eteisenpöydälle, tarkastellen poikaa uteliaana. ”Otatko jotain? Mehua? Kahvia? Teetä?” Hän luetteli ja riisui takkinsa.

”E-ei kiitos”, Michael vastasi ja nosti katseensa, toivoi, että olisi edes hieman kännissä tai pilvessä tai jotakin, joka saisi hänet itsevarmaksi. Olihan hän tehnyt tämän ennenkin, lukuisia kertoja, mutta nyt… Nyt se tuntui erilaiselta, nyt hän itse ehdottaisi sitä, jos mies suostuisi, hän saisi itse maksun ja jotenkin…Nyt hän todella olisi se huora, joksi Ricky oli hänet tehnyt.

Jean käveli kohti olohuonetta ja Michael seurasi epävarmoin askelin. Mies istui sohvalle ja sytytti savukkeen. ”No, Michael, oliko jotain josta halusit jutella?” Jean kysyi ja puhalsi savua ulos. ”Istu toki alas”, hän pyysi. Michael nyökkäsi, ei tiennyt miten aloittaa. Hän istui viereiselle nojatuolille ja katsoi varoen ympärilleen.

”Minä tuota… Mi-minulla ei ole mitään tauteja”, hän nielaisi. ”Mietin, että jos… jos sinua kiinnostaa… tuota… kun… tarvitsisin rahaa…” Michael tunsi punan kohoavan poskilleen. Hän ei uskaltanut katsoa miestä, hiljaisuus joka laskeutui, tuntui kiduttavan painostavalle.

”Tarjoat seksiä?” Jean kysyi lopulta rauhalliseen sävyyn. Michael nyökkäsi, vilkaisi miestä ja laski uudestaan katseensa. ”Minkälaisista summista puhumme?”

”R-riippuu mi-mitä haluaisit tehdä?” Michaelin ääni vavahti.

”No jos haluaisin vaikka anaaliseksiä?” Jean henkäisi uudestaan savukkeestaan, Michael puri huultaan, kaikki Jackin antamat neuvot tuntuivat unohtuneen tyystin.

”No… Pitäisi käyttää kondomia… ei paljaalla ja…ei jälkiä, ei rajua…” Hän vavahti. ”250 dollaria?” Hän kuiskasi lopulta epävarmana oliko summa oikea, liian vähän vai liika, Ricky hoiti sen puolen yleensä. Oli ollut aika ennen tätä kaikkea, kun hän olisi sanonut ettei mikään summa voisi olla tarpeeksi korkea. että hän alentaisi itsensä tällaiseen.

”Sinunlaisestasi voisi maksaa enemmänkin”, Jean hymyili. ”Minusta kuitenkin vähän näyttää siltä, ettet sinä oikeasti tätä halua. Olet varmasti suloisin huora jonka olen vielä kohdannut,” mies naurahti lempeästi, Michaelia hävetti, hänen pitäisi myydä paremmin. Hän nosti katseensa.

”Voisin riisuutua? Jos haluat päättää?” Hän kysyi, nousi ylös ja veti hitaasti t-paidan yltään. Jean kallisti päätään ja katsoi, ihaillen pojan paljasta ylävartaloa.

”Entä sinun poikaystäväsi?” Hän kysyi.

”Me molemmat tarvitsemme rahaa…” Michael vastasi hiljaa ja lähestyi miestä polvistuen hänen jalkojensa juureen. Jean tunsi elimensä nytkähtävän. Michael toi varoen kätensä koskettamaan miehen jalkoväliä, hieroen kalua hellästi housujen kankaan läpi, tuntien kuinka se alkoi kovettua. Jean ähkäisi.

”Otatko suihin ilman kumia?” Jean kuiskasi. ”Olen kyllä terve kaikin puolin…” Michael oli hiljaa hetken ja nyökkäsi. ”Hyvä on, avaa sitten housuni…”  Michael nyökkäsi ja avasi housut hitaasti, veti hellästi kovettuneen elimen alushousujen läviköstä esiin, ei pitänyt ajatella, piti vain tehdä. Hän suuteli elimen punertavaa päätä, kuunteli kuinka miehen hengitys kiihtyi. Michael jatkoi, otti paksun kalun huuliensa väliin ja alkoi imeä hitaasti, silmät kiinni. Mies toi kätensä hänen hiuksiinsa ja nosti lantiotaan edestakaisin, hitain liikkein pakottamatta.

”Jos sitten riisuutuisit ja tulisit ratsaille?” Jean huokaisi. ”Onko sinulla kondomi mukanasi?” Michael nyökkäsi, kaivoi taskustaan paketin ja pienen pullon liukastetta, riisuutui. Hän avasi paketin hampaillaan ja rullasi sen Jeanin elimen ympärille, joka oli jo laskenut housunsa nilkkoihinsa. Michael levitti liukasteen nopeasti itseensä ja Jeanin elimelle ennen kuin kiipesi miehen syliin. Yritti olla ajattelematta liikaa sitä mitä oli tekemässä.

Jean auttoi häntä laskeutumaan, hänen kätensä olivat hellät, mies silitteli hänen alaselkäänsä kunnes siirtyi alemmas ja hieroi pehmeästi hänen pakaroitaan. Michael alkoi liikkua hitaasti, silmät kiinni ratsastaen, nojautuen eteenpäin, hän ajatteli sitä työnä, oli pakko. Mies kuitenkin yllätti hänet suutelemalla hänen huuliaan ja alkaessaan hyväillä hänen penistään, kunnes sai sen kovettumaan. Jean virnisti Michaelin huokaistessa nautinnosta ja jatkoi, vaikka Michael yritti kääntää päätään estääkseen suudelmat, mies tuntui olevan jääräpäinen ja sai kun saikin useammin kuin kerran vangittua hänen huulensa hellään mutta intohimoiseen suudelmaan. Loppua kohden miehen työnnöt kiihtyivät, huokailut voimistuivat, läpsähdyksiä, hikeä.

Michael tunsi orgasmin kehossaan ja voihkaisi tullessaan. Mies murahti tyytyväisenä, piteli hänestä tiukasti ja nosteli ylös ja alas sylissään kunnes karjahti saavuttaessaan oman orgasminsa.

”Luoja…” Jean huohotti, pidellen poikaa yhä sylissään. ”Luoja olet hyvä… Sinuun voisi tottua…”

Michael hymyili hieman epävarmasti ja nousi sitten hitaasti ylös. ”Voisinko käydä peseytymässä?” Hän kysyi. Jean nyökkäsi yrittäen rauhoittaa hengitystään samalla kun veti kondomin elimensä päältä.

”Kylpyhuone on vasemmalla.” Hän sanoi ja hymyili pojalle. ”Tuon sinulle pyyhkeen kohta”, hän jatkoi ja Michael nyökkäsi. Hän keräsi vaatteensa lattialta ja käveli kohti miehen kertomaa suuntaa.

Peseydyttyään ja pukeuduttuaan Michael palasi olohuoneeseen, mies joi olutta ja katsoi häneen, hymyillen. ”Haluatko juotavaa?”

”Ei kiitos, minä…” Michael puraisi huultaan hieman hermostuneena, tuntui jotenkin epämukavalta puhua rahasta. Jean huokaisi ja haki lompakkonsa.

”Maksun sinä taidat haluta.” Mies virnisti hieman, laski oluen sohvapöydälle ja ryhtyi laskemaan rahojaan. Hän huomasi pojan nolostuneen katseen. ”Kuule, minun on käytävä automaatilla, en yleensä kanna niin isoja seteleitä mukanani, enkä suunnitellut käyttäväni rahoja tällä tavoin.” Michael näytti hieman pelästyneeltä ja Jean hymyili tälle lempeästi. ”Älä ole huolissasi, kyllä minä maksan. Voit odottaa täällä sillä välin.” Hän sanoi ja meni hakemaan takkinsa. Michaelin hermostuneisuus kasvoi, tämä meni niin eritavoin kuin hän oli kuvitellut.

Jean palasi pian huoneen oviaukkoon. ”Tuota, kuule,” hän aloitti. Michael katsoi häneen kysyvästi. ”Miksi sinä ja se sinun poikaystäväsi tarvitsette rahaa, oletteko jonkinlaisessa pulassa?” Michael kietoi käsivartensa rintansa ympärille.

”Tavallaan.” Hän vastasi arasti ja vilkaisi kelloa, olisi oltava kotona ennen kuin Ricky tulisi.

”Ehkä voisin auttaa jotenkin enemmän?” Jean kysyi. ”Et oikein vaikuta tyypilliseltä huoralta.”

”Se… se on monimutkainen juttu…” Michael vastasi siirrellen painoaan jalalta toiselle. ”Anteeksi, mutta minulla on vähän kiire.” 

”Hyvä on, hyvä on, en ole kauaa. Lupaan.” Jean hymyili. ”Odota täällä, ota juotavaa jos tahdot.” Mies lähti, Michael kuuli ulko-oven kolahtavan kiinni tämän perässä. Hän laski kätensä vatsalleen ja ravasi huonetta hermostuneena. Mitä ihmettä hän oli tekemässä? Tämä oli niin hullua! Tämä ei voisi päättyä hyvin. Michael huomasi pian purevansa kynsiään, katsellessaan kuvia seinällä; kukka ja kissatauluja, asunto oli siisti, vaalea sävyinen, jotenkin… naisellinen? Outoa.

Jean palasi kymmenen minuutin kuluttua, naurahti nähdessään pojan ilmeen tämän tarkastellessa seinällä olevia tauluja. ”Vuokrasin tämän kalustettuna, omistaja on sinkkunainen ja reissussa muutaman kuukauden, juuri sen ajan kun tarvitsin paikkaa.” Hän selitti ja tuli lähemmäksi, ojensi tukon seteleitä Michaelia kohden. ”Saat 350 dollaria, teit minuun vaikutuksen, mutta!” Mies virnisti pojan hämmentyneelle ilmeelle. ”Siihen sisältyy ehto, saat 250 nyt ja huomenna loput ja olen halukas ostamaan palveluksiasi useammin.”

”E-en pääse huomenna”, Michael sanoi arasti. 

”Ylihuomenna sitten?” Jean ehdotti. Michael nyökkäsi. ”Ylihuomenna, kahdelta täällä? Ok?”

”Ok.” Michaelin ääni värähti ja hän otti tarjotut rahat.

”Yksi pieni vinkki vielä ennen kuin lähdet”, Jean sanoi ja kumartui hieman lähemmäksi kuiskatakseen pojan korvaan. ”Ensikerralla, jos jatkat itsesi myymistä, kannattaa pyytää ainakin osa maksusta etukäteen.” Jean antoi huulensa sipaista pojan korvanlehteä virnistäen tämän punastuessa. ”Nähdään ylihuomenna, Michael.”

Michaelia nolotti, hän ei saanut punastustaan laskemaan. ”Nähdään”, hän kuiskasi, vilkaisi miehen hymyileviä kasvoja hermostuneena ja kiirehti sitten eteiseen lähteäkseen. Jean naurahti kevyesti oven sulkeuduttua pojan perässä; huoraksi tässä oli jotakin äärimmäisen hellyttävää mikä sai hänen kiinnostuksensa kasvamaan.

**^^**^^**

Jack odotti Michaelia kahvilan edustalla, poltti hermostuneena tupakkaa ja odotti. Hän oli peloissaan poikaystävänsä puolesta, pelkäsi, että mies jonka tämä oli valinnut, osoittautuisikin joksikin hulluksi. Vatsanpohjaa käänsi, hän oli yrittänyt ylipuhua Michaelia, mutta kun tämä oli päättänyt jotakin, niin hänen päätään ei helpolla käännetty. Jack huokaisi helpottuneena, viskoi tupakkansa katukivetykselle ja astui sen päälle kengällään, nähdessään Michaelin kävelevän häntä kohden.

”Miten meni? Oletko kunnossa?” Jack kysyi tarkastellen Michaelin kasvoja ja vartaloa sitä miten tämä käveli näkemättä mitään vahinkoa ulospäin. Michael hymyili nyökäten hieman jäykästi.

”Sain 250dollaria, saan 100 dollaria lisää jos menen hakemaan ne ylihuomenna hänen luotaan.” Hän selitti matalalla äänellä heidän kävellessään eteenpäin kadulla. Jack kosketti varoen ja pikaisesti hänen kättään.

”Vau! 350dollaria? Se on todella hyvin!” Jack nyökkäsi vilkuillen ympärilleen. ”Mitä sinun piti tehdä sen eteen? Millainen se mies oli?”

”Ensin… vähän aikaa suihin, sitten kondomin kanssa koko homma…” Michael kuiskasi. ”Hän oli… varovainen.” Michael vastasi. ”Se oli normaalimpaa kuin yleensä…  tarkoitan verrattuna siihen, kun Ricky valitsee tyypit.”

Jack nyökkäsi ja he kääntyivät syrjäiselle kujalle. Oli pakko suhtautua neutraalisti näihin asioihin, Jack ei pitänyt siitä sen enempää kuin Michaelkaan, mutta se oli heidän elämäänsä nyt, ainoa keino saada rahat. Michael kaivoi setelit taskustaan ja antoi ne Jackille, jotta tämä piilottaisi ne paikkaan jossa heidän säästönsä olivat. Nyt kun ketään ei ollut näkemässä, Jack toi kätensä Michaelin kasvojen sivuille ja suuteli tätä pitkään. ”Pelkäsin puolestasi.” Jack kuiskasi.

”Kuten minä aina pelkään sinun puolestasi…” Michael kuiskasi takaisin, tuntien pienoista syyllisyyttä siitä, että oli lopulta antanut miehen suudella itseään panematta enemmän vastaan. ”Paljon me vielä tarvitsemme?” Hän kysyi.

”En oikein tiedä, mutta parempi mitä enemmän saamme kokoon, meidän on tehtävä joku suunnitelma. Kun lähdemme, meidän on miltei kadottava maan alle aluksi. He tulevat kyllä kääntämään kaikki kivet jotka pystyvät.” Jack huokaisi, katsoi Michaeliin vakavana ja suuteli tätä uudestaan.

”Minua pelottaa, Jack.”

”Tiedän, niin minuakin.”

”Mutta haluan silti tehdä tämän.” Michael sanoi vakavana ja laski otsansa Jackin otsaa vasten. Jack sipaisi hänen hiuksiaan ja hymyili.

”Se mies, luuletko, että saisit häneltä vielä lisää rahaa? Jos hän oli ok, niin minusta olisi hyvä, että pitäydyt hänessä nyt aluksi, kun hän vielä maksaakin noin hyvin.”

”Minä yritän, hän vaikutti kiinnostuneelta.” Michael nyökkäsi.

”Hyvä, älä ota muita nyt, ok? Ei turhia riskejä.”

”Ok.” Michael nyökkäsi. ”Mutten halua sinunkaan ottavan, Jack.” Michael tarkkaili Jackin kasvoja ja tämä hymyili, painoi uuden suukon hänen huulilleen.

”Älä ole huolissasi”, Jack kuiskasi.

**^^**^^**^^**

Jean avasi oven ja hymyili nähdessään pojan. ”Tule sisään”, hän pyysi ja piteli ovea auki tälle.

”Kiitos,” Michael sanoi hiljaa, hymyili ujosti ja astui peremmälle.

”Haluatko jotain juomista?”

”Lasi vettä riittää, kiitos.” Michael vastasi ja seurasi Jeania keittiöön. Mies otti vesikannun jääkaapista ja kaatoi kahteen lasiin, joista toisen hän ojensi Michaelille.

”Tässä 100dollaria jonka lupasin.” Jean sanoi sitten ja asetti setelin pöydälle pojan eteen, joka otti rahan vaiteliaana ja työnsi taskuunsa. Jean sipaisi sormellaan Michaelin pehmeää poskea. ”Tarvitsetko lisää rahaa?” Hän kysyi. Michael katsahti ylös ja nyökkäsi, Jean joi lasinsa tyhjäksi ja asetti sen pöydälle. ”Tule, mennään makuuhuoneeseen.”

”Tuota, mitä sinä haluaisit tänään?” Michael kysyi varoen noustessaan, Jean virnisti.

”Onko tämä varovainen aloitus keskustelulle hinnasta?” Mies kysyi ja sai jälleen pojan punastumaan. Jean naurahti lempeästi. ”Hyvä on, haluan että otat minulta suihin, mutta haluan ensin katsella sinua alasti.” Michael nyökkäsi. ”Nieletkö?” Jean kysyi. ”Kuten sanoin tauteja minulla ei ole, voin vaikka näyttää lääkärintodistuksen jos tahdot.”

”Jos nielen se maksaa enemmän.” Michael kuiskasi, häntä edelleen hävetti puhua seksistä kuin bisnesasiasta.

”Totta kai”, Jean hymyili. Kaivoi lompakkonsa esiin ja ojensi 100dollaria. ”Riittääkö tämä sen toisen satasen kanssa minkä sait jo ylimääräistä?”

Michael nyökkäsi, Jackin mukaan moni tekisi saman halvemmalla.

”Tulet minulle kalliiksi pikkuinen.” Jean naurahti. ”Mutta luulen, että olet sen arvoinen.”

**^^**^^**^^**

Kului kuukausi, Michael kävi miehen luona muutaman kerran viikossa, aina kun pystyi. He olivat yrittäneet kehittää suunnitelmaansa Jackin kanssa, mutta tulivat yhä tietoisemmiksi kuinka vaikeaa olisi piiloutua Rickyltä ja Joelta, kuinka rajoitettu heidän liikkumisensa olisi ilman henkilöpapereita. Edes raha ei pelastaisi kaikkea, ehkä oikea summa, mutta niin ison summan keräämiseen menisi kuukausia. Epätoivo ja masennus alkoivat jäytää Michaelin mieltä, päätös oli tehty, mutta seinät tuntuivat niin korkeilta kiivetä ja ansoja seinien takanakin olisi lukuisia. 

Jean tuntui luotettavalta, lempeältä ja hellältä. Puhui arkipäiväisistä asioista ja yritti päästä lähemmäksi Michaelin todellisuutta, hän oli kuitenkin varuillaan. Oli vaikea luottaa ja laskea muureja kaiken sen jälkeen mitä hän oli jo kokenut. Jean oli kuitenkin sinnikäs ja Michael tunsi vastustuksensa vaieta salaisuuksistaan heikkenevän.

Oli kuuma kesäkuinen iltapäivä, seksin jälkeen Michael makasi alasti sängyllä miehen hyväillessä ja kosketellessa hänen ihoaan. ”Sinun vartalosi on upea.” Jean totesi ja katsoi ylös pojan kasvoihin, tuoden peukalonsa tämän huulille. ”Ja sinun kasvosi… kauneimmat mitä olen nähnyt… Miten ihmeessä sinunlaisesi päätyi huoraksi?” hän kysyi ja kumartui suutelemaan Michaelin huulia, poika yritti kääntää päätään estääkseen tämän, jolloin Jean naurahti lempeästi ja toi kätensä hänen kasvojensa sivuille. ”Älä puhu minulle siitä typerästä säännöstä… Haluan suudella sinua.” Hän kuiskasi ja painoi huulensa tämän huulia vasten.

”Minun pitäisi mennä…” Michael sanoi lopulta ja nousi istumaan, mies tarttui hänen käteensä.

”Minkälaisessa pulassa te olette? Kertoisit minulle, haluaisin auttaa enemmän, en voi jos en tiedä…” Michael tunsi vatsanpohjaansa vääntävän.

”En voi… se on… liian vaarallista.” Hän yritti nousta, mutta mies veti hänet lähelleen, istui hänen takanaan ja suuteli hänen niskaansa.

”Kerro”, Jean rohkaisi. ”En päästä sinua menemään ennen kuin kerrot, en ole paha mies Michael, kai olet jo huomannut sen? Haluan auttaa.” Hän kuiskasi pojan yrittäessä pyristellä.

”Päästä!” Michael nyyhkäisi.

”Shhh… Kerro minulle, haluan auttaa, sinua ja poikaystävääsi. Ei sinunlaisesi kuuluisi juosta kadulla myymässä itseään, olet aivan liian suloinen siihen.” Jean pyyhki kyyneleitä pojan silmien alta hellästi. ”Kerro minulle.”

Michael tunsi vapisevansa, hänen alahuulensa vavahti ja hetkeksi hän sulki silmänsä. Tunsi vastustuksensa rippeiden murenevan. ”Asun miehen kanssa…” Hän aloitti ääni vapisten.”…Joka kutsuu minua veljenpojakseen… ja hän…hän ei päästä minua pois… illanistujaisia… minä ja… J-Jack… me joudumme, o-olemme huoria… En voi valita… me emme voi valita… Jos me karkaamme he lähtevät peräämme… uskon, että meidät tapettaisiin, jos he löytäisivät meidät… mutta.” Michael pudisti päätään. ”Meidän on pakko yrittää… en jaksa enää sitä elämää… Haluan vapautemme, tarvitsemme rahaa… Meidän passimme on viety, en ole se kuka olen sanonut olevani. Perheeni on Englannissa, eivätkä he tiedä missä olen, en voi kertoa heille.”

”Luoja…” Jean huokaisi. ”No niin, ihan rauhassa nyt…” Hetken hiljaisuus seurasi. ”En ole vielä varma miten, mutta autan teitä… Sinun täytyy vain kertoa minulle kaikki yksityiskohdat tarkemmin.” Michael käänsi kasvonsa mieheen, nieleskellen kyyneleitään, tuskin uskaltaen uskoa Jeanin sanoihin, toiveisiin, jotka ne herättivät.

”En tiedä pystytkö auttamaan… Se on vaarallista. ” Hän kuiskasi.

”Yritän parhaani, mutta sinun täytyy kertoa kuka se mies on.” Jean sanoi katsellen häntä tarkkaavaisesti. ”Sinun täytyy kertoa kaikki alusta alkaen, kuka olet, mistä tulet ja niin edelleen. Voisin yrittää ottaa sinut Pariisiin kanssani, kun lähden.”

”En voi lähteä, vaikka se olisikin jotenkin mahdollista.” Michael henkäisi ja nousi miehen otteen löystyessä. ”En lähde ilman Jackia,” hän sanoi ja ryhtyi keräämään vaatteitaan lattialta.

”Autan teitä molempia tietenkin,” Jean sanoi yrittäen peitellä turhautumistaan.

Michael puki alushousunsa ylleen ja oli hetken hiljaa. ”Miten voisit saada meidät Pariisiin, kun ne miehet ovat vieneet passimme? Ja jos lähden valenimeni turvin, hän nappaisi minut jo lentokentällä.” Hän hymyili surullisena miehelle. ”Olet kiltti, muttet sinäkään ihmeisiin pysty.”

”Anna minun yrittää, Michael. Luota minuun, sinun täytyy vain kertoa minulle kaikki mahdollinen… Mitä passiasioihin tulee, vaikeaa se on, muttei mahdotonta ja kiinni jäämisen riski on aina.”

Michael huokaisi ja veti t-paitansa ylleen. ”Minun on juteltava poikaystäväni kanssa… Tämä kaikki on niin…”

”Ymmärrän, ota poikaystäväsi mukaan ensikerralla niin jutellaan kaikki. Ok?” Jean hymyili ja sai hieman helpottuneen hymyn takaisin, Michaelista tuntui uskomattomalta, että mies olisi valmis auttamaan heitä näin suuressa asiassa, siinä täytyi olla jokin juju; hän mietti samalla, vaikkei myöskään ollut valmis torjumaan avuntarjousta, jota he kipeästi tarvitsivat. Mikään elämässä ei tullut ilmaiseksi, sen hän oli jo oppinut paremmin kuin hyvin.

16.luku 

         Julkaistu 25.7.2010

            My Secret Shore© KOLGRIM

Guestbook

My Secret Shore HOME