16-18. RSS

16. Luku

Joni:

Muistikuvia, välähdyksiä sieltä täältä, palaa mun mieleeni seistessäni lämpimän suihkuveden alla. Miten tapasin sen, miten pidin sitä seksikkäänä, kuinka se tarjosi mulle drinkkejä … Kiroan ystäväni, hyödyttömät paskiaiset, jotka antoi mun lähteä sen mukaan, eikö ystäviin pitäisi voida luottaa? Eikö niiden pitäisi vähän kattoa perään? Okei, menin sen mukaan omasta vapaasta tahdostani, mutta olin helvetin kännissä. Muistan hämärästi puheen pelistä, juomispelistä… Olohuone… keittiö, kuinka se täytti mun lasini, kun se kävi tyhjäksi.

”Haluatko varmasti lisää?”

”Haluan.” Me suudeltiin, muistan suudelmat… Se piteli mua, riisui mua; istuin pöydällä? Se riisui paitansa.

”Haluan panna sua lujaa, onko sua pantu ennen, Joni?” Sen hengitys lähellä mun korvaa. Sitten… me oltiin suihkussa?

Kosketan kipeää peppuani varoen, tunnustellen ruhjetta; kuka hiton hullu puree toisen takapuolta? Oikeesti… Tuntuu miltei siltä kuin se ois yhä mun sisällä, vähän epämukava tunne. Astun ulos suihkusta ja kuivaan itseni pörröisellä pyyhkeellä. Kävelen makuuhuoneeseen etsimään itselleni puhtaat vaatteet, pyyhe kiedottuna vyötäröni ympärille.


Kaapissa on yhä joitain Jessen vaatteita, rintaa kipristää kummasti kun nään ne; muistuttamassa siitä mikä oli ja mikä ei ole enää. Tiedän sen olevan ohi. Huokaan raskaasti ja pukeudun; musta hihatonpaita, mustat bokserit ja tummansiniset farkut. Päätän seuraavaksi pakata Jessen jättämät vaatteet valmiiksi kunnes se tulee hakemaan ne, pois muistuttamasta mua. Päätän samalla pakata sen muut tavarat; hiusgeeli, kirjat, DVD-elokuvat, kaikki mikä kuuluu sille. Poistan systemaattisesti kaikki kuvat meistä yhdessä, pakkaan ne vanhaan kenkälaatikkoon ja työnnän jonnekin kaapin perälle.


Laitan hiukseni sen jälkeen. Myönnettäköön, että mulla on jonkin sortin pakkomielle hiusteni kanssa, pystyn hädin tuskin käymään kaupassa, jos en oo laittanut hiuksiani ensin. Luojan kiitos kaljuuntuminen ei juokse mun suvussa, en kestäisi jos menettäisin hiukseni.

Odotan Mikaa, se sanoi kiiruhtavansa; se on aivan liian helppo. Se oli käymässä isovanhempiensa luona miltei 200 kilometrin päässä ja nyt se kiirehtii mun luokse; aivan liian helppo.
 

Istun alas sohvalle, tunnen vieläkin itseni väsyneeksi. Kello on melkein neljä iltapäivällä, enkä voi olla miettimättä tarkoittiko tää Vodka kundi mitä se sanoi; että se näkisi mut tänään? Tulisiko se tänne? Ja mikä tää; ’mulla on ystäviä’ juttu oikein oli? Päätän, etten pelkää, se haluaa kontrolloida mua? Kukaan ei pysty, oon vapaa, en anna ihmisten määräillä mua. Sillä on ystäviä? No hitto; niin on mullakin.

 Mun isä soitti mulle, se kuulosti huolestuneelta, se aina kuulostaa huolestuneelta.

”Olitko ulkona eilen?” Se kysyi, sanoin olleeni. Se kysyi olinko kotona, vastasin kyllä. Kai se oli vähän pettynyt kuullessaan, että olin eronnut Jessestä, se piti Jessestä, kai se toivoi että Jesse rauhoittais mut. Isä ajattelee että oon liian levoton, hyppään kundista kundiin. Se pelkää mun turvallisuuden ja terveydenpuolesta. Muistutan sitä kuulemma mun äidistä, joka kuoli kun olin 6-vuotias. Mulla on äidin silmät, sen hiukset; mustat kuin yö, sen poskipäät, huulet, hymy, sen temperamentti.

Isä hemmotteli mua; äidin mentyä, olin ainut mitä isällä oli jäljellä sen elämänsä suurimmasta rakkaudesta.

Isä meni uudelleen naimisiin, kun oli kymmenen, sai lisää lapsia. Mulla on kaksi velipuolta; kaksoset ja siskopuoli; Sini, ne on täysin erinäköisiä kuin minä; vaaleita nin kuin äitinsä, niin kuin mun isä. Mun äitipuoli;13-vuotta mua vanhempi, vihaa mua, no ehkä viha on liian voimakas sana, mutta kuitenkin. Se ei pidä musta koska muistutan sitä liikaa siitä naisesta, jolle isän sydän aina ensimmäiseksi kuuluu, naisesta, jonka haamua se ei koskaan pysty voittamaan. isällä on yhä äidin kuvia esillä, hymyilen aina nähdessäni ne. Muistan kiljuneeni joskus lapsena kun isä mietti niiden poistamista, raivonneeni kun Katja, mun äitipuoli, ehdotti sitä myöhemmin. Isä antoi periksi mun tahdolle. Oon isän suosikki, se yrittää peittää sitä, mutta välillä se tulee esiin hyvin selvästi, se puhuu äidistä usein kun ollaan kahden. Isä rakastaa mua huolimatta kaikesta typeristä jutuista joita oon vetänyt, se on aina ollut siellä, taustalla; tukemassa, katsomassa. Oon onnekas, ymmärrän ja toivon usein että voisin olla parempi poika isälleni.

”Nähdään huomenna poika, tuun hakemaan sut yhdeltätoista, oo valmis siihen.”

Se sanoi lopettaessaan puhelun. En olisi suostunut lähtemään jollen tietäisi miten tärkeää se olisi isälle. Miten tärkeää sille oli meidän kahdenkeskeiset isä/poika hetket; kalastaminen, vain me kaksi niin kuin ennen vanhaa.

 
**^^**^^**^^**^^**

Luoja tää kundi on säälittävä, – ajatellen avatessani oven Mikalle. Se hymyilee mielipuolisen innokkaana, yrittää hillitä itsensä, mutta epäonnistuu, pelkään, että sen pää saattaa pian räjähtää tai jotain.

”Siitä on ikuisuus kun ollaan viimeksi nähty!” Se sanoo riisuessaan takkiaan.

”Joo.” Vastaan laiskasti ja käännyn kohti keittiötä hakeakseni itselleni kahvia. Mika seuraa.

”Missä Jesse on?”

”Mennyt.” Otan maidon jääkaapista ja kaadan kahvini sekaan.

”Kuulin huhuja, että se olis jättänyt sut, mutta…” Mun niskalihakset jännittyy.

”Jesse ei jättänyt mua” Sanon kireästi. Okei jätti se, mutta ei kaikkien tarvitse olla puhumassa siitä. Mulla on mun ylpeys, helvetti, ja kukaan ei koskaan ennen jättänyt mua.
”Ai,” Se vastaa typerästi ja katsoo kun istun alas pöydän ääreen. Uh, istuminen ei tunnu järin mukavalta nyt, etenkään näin kovalla penkillä; hemmetin Vodka…

”Haluatko kahvia?” Tajuan kysyä, Mika nyökkää. “Itsepalvelu.” Osoitan välinpitämättömästi kahvinkeittimen suuntaan.

 Se tuijottaa mua, vihaan ihmisiä jotka tuijottaa noin typerästi. Tiedän, että oon komea, mutta yrittäkää nyt hyvä ihme hillitä ittenne. Vilkaisen sitä laiskasti, juon kahvini loppuun ja nousen ylös. Se laskee omansa  pöydälle ja katsoo mua, odottaa, selvästi odottaa, näen himon sen silmissä ja toivon, että sanoisin pian jotain, että tekisin jotain.

Ilman sanaakaan kävelen olohuoneeseen ja käännän television päälle. Pian kuulen sen seuraavan, se seisoo oviaukossa ja katsoo mua epävarmasti. Mika on lyhyt; vain vähän päälle 160cm, sillä on tylsän ruskeat hiukset joissa on vaaleita raitoja, ja jotka se on pörröttänyt ne geelillä. Se on aika laiha, liian laiha mun makuun ja on jotenkin outoa katsoa noin pientä laihaa kundia, joka haluaa epätoivoisen himokkaana, että panisin sitä sen jälkeen kun oon ollut vain muutamia tunteja aiemmin yli 190cm pitkän ja lihaksikkaan kundin kanssa, joka pani mua… Mika on omalla tavallaan söpö, sellanen taskuun taitettava, mutta hitto se sais kyllä syödä enemmän.

Se kävelee lähemmäksi ilman sanaakaan, polvistuu lattialle mun eteeni, sen vapisevat kädet koskettaa mun reisiä, sen harmaansiniset silmät katsoo ylös muhun, katson takaisin ääneti, tekemättä elettäkään rohkaistakseni tai estääkseni sitä. Viimein se alkaa hieromaan mun reisiä, liikkuen ylös ja ylös. Mun ei oikeastaan tee edes mieli seksiä mikä on selvästi merkki jostakin hyvin hälytyttävästä. – Hemmetin Vodka.

Nojaudun taaksepäin, päätän vain rentoutua ja antaa Mikan tehdä kaikki työ. Se hieroo mun elintäni farkkujen läpi, rohkaistuen liikkeissään hetki hetkeltä. Suljen silmäni, huokaan hiljaa. Se ottaa mun kalun huuliensa väliin ja alkaa  imeä. Pidän silmäni yhä kiinni ja mielessäni kuvittelen itseni muualle, jonkun muun kanssa. Kundilla, jonka kanssa oon mielessäni, on vaaleat hiukset ja seksikäs treenattu kroppa; se on polvistuneena mun eteeni ja se imee mua antaumuksella, sen alaston vartalo mun edessäni ja se katsoo ylös; harmaat silmät kohtaa mun omani. Pudistan päätäni palatakseni takaisin todellisuuteen; mä en just ajatellut sitä, enhän?


Mika hyväilee elintään imiessään mua. Se lopettaa äkisti, puristaa mun kaluni juuresta ja katsoo mua.

”Jos haluat että panen sua, niin mee ja laita ittes valmiiksi.” Sanon. Se nousee ylös nopeasti ja häviää makuuhuoneeseen. Se todella on säälittävä, se tekis mitä tahansa pyytäisin. Riisun paitani ja heitän sen johonkin lattialle, voin melkein kuulla Jessen valituksen mielessäni.

Mika makaa sängyllä alasti ja hyväillee itseään, se katsoo mua odottavasti. Jotenkin outoa nähdä joku toinen Jessen tilalla meidän sängyllä, vaikka joskus petinkin, en koskaan tehnyt sitä meidän kodissa. Ristiriitaisin tuntein  riisuudun ja laskeudun makuulle Mikan viereen, se yrittää suudella mua, mutta käännän kasvoni, jotta se osuu vain mun poskelle. Makaan selälläni, Mika kiipeää mun päälleni ja hieroo erektioitamme yhteen. Se on vain seksiä, ei tunteita, ei intohimoa, ei mun osaltani. Se tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, mutta se on seksiä eikä seksissä aina tarvita tunteita, se voi vaan olla sitä mitä se on.

Äkkiä kuulen kun joku avaa etuovea, molemmat meistä pysähtyy ja kuuntelee tarkasti kuin kaksi pelästynyttä villieläintä. Onko se Jesse? Mun isä? Joku astuu sisälle asuntoon ja oven sulkeutuu tulijan perässä. Mika hyppää ylös sängyltä ja vetää alushousut jalkaan, teen samoin, me vaihdetaan katseita.

”Te ootte eronnut Jessen kanssa, niinhän?” Se kysyy ja oon aikeissa vastata, mutta juuri silloin makuuhuoneen ovi aukeaa.

”Jätän sut yksin muutamaksi tunniksi ja oot heti rikkomassa sääntöjä.” Tuijotan epäuskoisena pitkää ja komeaa blondia, mun huulet raottuen.

”Miten sä pääsit sisään?” Kysyn järkyttyneenä. Se nostaa avaimen ylös ja hymyilee.

”Tein kopion kun olit sammunut,” Se sanoo ylpeänä ja kääntää sitten katseensa Mikaan, jonka kasvot on menneet ihan valkoisiksi. ”Sinä; pue ja häivy vähän nopeasti tai saan sut katumaan!” Se karjuu. vapisten Mika kumartuu lattialle keräämään vaatteensa nopeasti.

”Hei sulla ei oo mitään oikeutta käskeä mun vieraita lähtemään! Mika, pysyt täällä.” Huudan vihaisena ja tartun Mikan käsivarteen. Ei mua oikeesti Mika hirveesti kiinnosta, mutta tää on sota ja mä oon kirottu jos annon ton venäläisen voittaa.

 ”Mikako sun nimesi oli?” Vodka hymyilee sille valheellisella suloisuudella. Mika katsoo sitä ja näyttää siltä kuin se voisi laskea alleen minä hetkenä hyvänsä, se onnistuu nyökkäämään.

”No Mika, neuvon sua häipymään nyt heti jos haluat pysyä ehjänä; tää on mun ja Jonin välinen asia.” Se sanoo ja sen katse porautuu takaisin muhun.

Mika vetäytyy mun otteesta.

”Sori,” Se mutisee mulle ja kiirehtii ulos huoneesta jättäen mut kahden Vodkan kanssa. Katson Mikan perään; hemmetin pelkuri. Katson takaisin siihen ärsyttävään blondiin, peräännyn ja tartun kännykkääni jonka olin jättänyt yöpöydälle.

”Pysy kaukana; mä tarkotan sitä!”  Uhkaan, ”soitan poliiseille; mulla on yksi, yksi, tarvitsen enää vain kakkosen ja ne on täällä niin nopeasti ettet tiedä mikä suhun iski!” Se hymyilee ja astuu lähemmäksi.

”Laita se puhelin alas beibi.”  Se sanoo, otan askeleita taaksepäin kun se ottaa niitä lähemmäksi.

”Beibi? Mä en oo mikään beibi. Kai sä tajuat, että tää on laitonta; murtautua toisten asuntoon? Kopioida avaimia?” Se vain hymyilee.

”Halusit, että tuun.”

”En varmana!”

Äkkiä se on päässyt lähelle ja se tarttuu mun puhelinta pitelevään käteen, Se puristaa mun rannetta ja saa mun otteen löystymään; kännykkä tippuu kolahtaen lattialle.

”No niin, tuhma poika, meidän täytyy rankaista sua, eikö?” Se vetää mut tiukasti itseään vasten, suutelee mun huulia voimakkaasti, sen kädet vaeltaen alas mun vartalolla, mun pepulle; tiukka puristus. Kamppailen sitä vasten, päättäväisenä siitä etten antaisi sen voittaa.

”En oo poika sulle!” Sähähdän suudelmien välistä.

“Mutta sä oot mun Joni, lakkaa taistelemasta.”

”En koskaan!”

 
Potkaisen sitä jalkaan niin kovaa kuin pystyn, ja yrittäessäni päästä mahdollisimman nopeasti kauas sen luota, onnistun kompastumaan omiin jalkoihini ja kaatumaan maahan, se katuu mun päälle: Helvetin loistavaa.

Me painitaan lattialla, yritän vimmaisesti kääntää sitä alleni, mutta se on aivan liian vahva ja aivan liian jääräpäinen antautuakseen mulle.

Se nuolee mun kaulaa ja imee, pitelee mua allaan, avatessaan housujensa vetoketjua ja vetäessään vyötään irti.

”Mmmh… tuoksut ihanan raikkaalle beibi…” Se huokaa.

”Nouse ylös mun päältä!”

”Ah, mutta mä tiedän, että haluat tätä.” Kihisen raivosta, sen paita on avautunut tappelun tohinassa ja katson paljastunutta vaaleaa ihoa. Äkkiä saan loistavan idean ja toteutan sen epäilemättä; upotan hampaani sen virheettömään ihoon. Se karjaisee, pidän otteeni; kosto siitä että se purasi mua pepusta. Sitten potkaisen sitä toistamiseen yritän ryömiä pakoon. Se vetää mut takaisin alleen.

Sen intensiivinen himokas katse saa mut hetkeksi pysähtymään, sen silmät on kaventuneet. Se tarttuu mun hiuksista ja painaa huulensa mun omilleni, suudellen rajusti, vailla hellyyttä ja jostain oudosta syystä tunnen kiihottuvani koko tilanteesta. Tunnen sen selvän erektion reittäni vasten, kiihkeän eläimellisen himon.

”Perverssi,” sähisen ja se pakottaa huulensa uudelleen mun omilleni ja hieroo itseään mun päällä. Voi luoja… Tää on ihan kiimasta, niin erilaista siitä mihin oon tottunut. Se pakottaa mut kääntymään vatsalleni ja sitoo mun kädet selkäni taakse vyöllään. Sillä on selvä kiinnostus sitomisleikkeihin. Kiroilen ja tappelen vastaan, mutta pieni, perverssi piru mun mielessä nauttii joka hetkestä ja haluaa, että se kohtelis mua kuin huoraa.

Se nousee, vetää mun polvilleni pidellen mun hiuksista. Kohtaan sen sykkivän, kovaksi paisuneen elimen, se pitelee mun päätä molemmin käsin ja työntyy mun suljettuja huuliani vasten.

”Ime sitä, ota se suuhus.” Se käskee, katson ylös katson sitä niin pahasti kuin pystyn.

”Vihaan sua,” sanon, se hymyilee.

”Ota se, sylkäise sille…” Mun taistelu heikkenee ja niin lopulta sylkäisen sen elimelle niin kuin se pyytää. ”Hyvä, nyt avaa suusi, avaa oikein kunnolla.” Kun teen sen, se työntyy sisään. ”Syvemmälle, rentouta kurkku, tiedän että pystyt.” Yskin, taistelen kakomisrefleksiä vastaan  kun se työntyy yhä syvemmälle mun kurkkuuni. Mutten voi olla kakomatta, en oo koskaan ottanut suuhuni mitään näin isoa, kyyneleet täyttää mun silmäkulmat ja yritän kuitenkin parhaani. Se nai mun suuta, liikuttaa mun päätä. Se huokailee, katson ylös, meidän katseet kohtaa. Se huulet on raottuneet, pupillit laajentuneet, äänet mitä se päästää; ihan pirun seksikkäitä. Tunnen kuolan valuvan leukaani pitkin, mun leukaa särkee. Mutta se on helvetin kiihottavaa, katsoa kuinka se nauttii; mun siis täytyy tehdä jotain oikein.

Viimein se vetäytyy ulos.

”Sängylle, tule, liiku,” se vetää mua hiuksista lähemmäksi sänkyä ja pakottaa mun ylävartalon sitä vasten, se vetää mun bokserit alas voimakkaasti, valmistelee mut nopeasti ja työntyy sisään; vailla hellyyttä, vain eläimellisellä himolla. Huomaan huutavani kivusta; tää kundi ei oo oikeesti missään normi mitoista, ei, se on jotain ihan omaa luokkaansa. Se silittää mun alaselkää, yrittäen rauhoittaa mua, se odottaa ennen kuin alkaa liikkumaan. Se suutelee mun niskaa hellästi, tunnen sen sydämen kiihkeät lyönnit kun se makaa mua vasten. Hellyys katoaa heti kun se alkaa panemaan mua; nopeasti ja kovaa kuin eläin. Oon täysin sen armoilla, tunnen vihan, joka on sen sisällä, tunnen sen joka työnnöllä sisään ja ulos. Mä oon vain esine, vain väline sen orgasmille, huora.
”Oot mun lutka, etkö ookin?” Se huokaa.

”En, uh… en…”

”Kyllä sä oot Joni,” Se vetäytyy kokonaan ulos ja takaisin sisään, huudan uudestaan, mutten pyydä sitä lopettamaan. Se vetäytyy jälleen ulos ja tällä kertaa vetää mut ylös sängyltä polvilleni sen eteen, se vetää kondomin pois ja tulee suoraan mun kasvoille. Se koskettaa mua, ottaa spermaa sormilleen ja pakottaa ne mun suuhun.

”Nuole,” se käskee, tottelen. ”Maistuuko hyvälle?” Se virnistää, en alennu vastaamaan. Tunnen sperman yhä kasvoillani, enkä pysty pyyhkimään sitä pois. ”Näytät hyvältä noin, täydelliseltä itse asiassa.”

”Hullu perverssi,” Sähisen.

“Mutta sä pidät siitä beibi, mun narttu… Ei enää pettämistä Joni, mä opetan sut tavoille.”

”Paskiainen,” sanon ja se nauraa.

”Näen, että mulla on täällä paljon työtä.” Se sanoo, nostaa mut ylös ja raahaa kohti kylpyhuonetta. Luoja mä vihaan tota kundia!




**^^**^^**^^**^^**

“Jään tänne yöksi,” Se sanoo mulle, istuen keittiönpöydän ääressä.

”Etkä jää,” vastaan ja otan oluen jääkaapista.

”Anna mulle yksi,” Pyöräytän silmiäni.

”Miksi antaisin sulle mitään? Oot ottanut jo tarpeeksi ja haluan sun lähtevän.” Kävelen sen ohitse, tai se on mun aikomukseni, mutta se vetää mut takaisin lähelleen.

”Anna mulle,” se käskee.

”Pyydä nätisti,”

”Hyvä on, antaisitko mulle oluen beibi?”

”En oo sun beibis,” Sanon, vedän käsivarteni vapaaksi ja kävelen takaisin jääkaapille hakemaan sille oluen. En oikein edes tajua miksi teen sen, miksi en yritä kovemmin saada sitä ulos mun asunnosta? Tää kundi kohtelee mua kuin jotain saamarin naista; ylimielinen paskiainen, ylimielinen, mutta helvetin komea. Se nousee ja läimäyttää mun takamusta.

”Hei!” Se vetää mut lähelleen niin rajusti, että tiputan pullon lattialle,

”Mua himottaa…” Se hengittää mun korvaan nuollen sitä ja sitten se pakottaa mut pöytää vasten.

”Mutta justhan me…” Valitan, kun se repii mun paidan mun yltä, se vaientaa mut suudelmalla.

”Sun peppu on vaan liian ihana,” Se kuiskaa vapauttaen oman kalunsa.

Kuinka kukaan voi olla näin kiimanen? Mietin, kun mua naidaan jo kolmannen kerran saman päivän aikana, mun omalle keittiönpöydällä. Luulen, että oon kohdannut vertaiseni, halusinpa myöntää sitä tai en.

17. Luku

Cecilia:

Kukaan ei petä mun veljeä ja pääse siitä kuin koira veräjästä.

Oon seurannut Jonia jo pitkän aikaa katseellani, siitä hetkestä kun näin sen astuvan clubille. Toi kundi tarvitsee opetuksen, kunnon opetuksen. Tää saattaa olla mun onnen päiväni, mietin, kun haen itselleni uuden drinkin ja; no kukas muukaan kun mun työkaveri Vodka….

Hymyilen katsoessani sitä: se todella on komea mies, mikä sääli meille naisille, että se on homo. Mutta saahan tyttö aina katsoa, eikö? Katselu ja ihailu ei oo pettämistä. Kutsun sen nimeä ja vilkutan, se kääntyy, hymyilen nähdessään mut  ja viittoo mua luokseen.

Kävelen lähemmäksi virnistäen hullunlailla.
”Mikä yllätys nähdä sut täällä.” Sanon ja maistan mansikkamargariittaani.

”Yllätys nähdä SUT täällä, kaikista ihmisistä. Vaihdoitko seksuaalista mieltymystäsi vai mitä?” Se vastaa mun virneeseen. ”Mikä tuo sut tänne?”

”Oon täällä mun veljen kanssa, muistako Jessen?” Kysyn, Jesse on joskus tullut mua vastaan töihin ja tiedän, että Vodka muistaa sen. ”Ja mun mies on täällä myös, oon siis kiltti tyttö.” Virnistän. ”Kuten aina.” Lisään sitten.

“Kiltti tyttö?” Se nostaa kulmaansa huvittuneena. “Jos en tuntis sua paremmin, saattaisin uskoa.” Se kiusaa, oon jo tottunut siihen, me kiusoitellaan usein toisiamme näin. ”Oot siis sun veljen kanssa? Miksi? Tarvitseeko se lapsenvahtia?”

”No tiedäthän sä miten se on; on pidettävä huolta perheestä, katsottava nuorison perään.” Virnistän, luoja, että rakastan tätä kundia. ”Yksin täällä tänään? Missä poikaystävä? Onko sellaista?” Kysyn ja maistan juomaani.


”Sanotaan vaikka niin, että menetin kiinnostukseni sitä kohtaan,” se kertoo ja yritän olla virnistämättä mielipuolen tavoin. ”Istutaanko alas ja voit kertoa miksi sun veljes tarvitsee kaitsijaa?” Voisin melkein taputtaa käsiäni yhteen innostuksesta. Suostun ehdotukseen ja siirrytään vapaan pöydän ääreen, ei kovin kaukana.

”Katsos kun Jesse erosi poikaystävästään vain vähän aikaa sitten, ne asui yhdessä ja…” Aloitan hitaasti, keräten ajatuksiani. ”Ja tää kundi petti sitä, särki sen sydämen.”

”Joten…” Se aloittaa, selvästi miettien mihin oon menossa. ”Haluatko, että pidän huolta sun pikkuveljestä? Voin kyllä tehdä sen.” Se hymyilee laiskasti.


Varmasti se voisikin, mutta ei, Jesse ei oo sille, mun veli on aivan liian nuori ja viaton Vodkan kaltaiselle kundille.

”Ei, itse asiassa, mulla on haaste sulle, paljon isompi kuin mun veljen särkyneen sydämen parantaminen.” Virnistän ja yritän peittää sen. Tiedän saaneeni sen huomion, tiedän, ettei se voi vastustaa haasteita.

”Haaste?” Se kysyy, nostaa kulmaansa epäileväisenä.
 
Hymyilen, otan aikani ennen kuin vastaan, nautiskellen lasini sisällöstä. Lopulta lasken sen alas pöydälle ja nojaudun lähemmäksi. ”Kundi jonka kanssa mun veljeni oli… Mun veljeni ei oo ainut joka on polttanut näppinsä sen kanssa, kuvittelen…hm… ehkä on mahdotonta, että kukaan saa sitä kesytettyä.” Nojaudun taakse päin, vilkaisen baaritiskin suuntaan ja sitten takaisin Vodkaan. Nostan kulmaani, hymyilen ja koitan nähdä mitä se ajattelee.

”Ehkä…” Se nyökkää, ymmärtäen mihin tähtään, muttei suostu nielemään syöttiä niin helpolla kuin ajattelin. Se on fiksu mies, on myönnettävä se.
 

”Joten se kundi on haaste, todellinen haaste.” Sanon, katsomatta Vodkaan. ”Ehkä liiankin kova haaste, ajattelin, että ehkä saattaisit olla se mies joka pystyisi…” Katson sitä, tarkkailen, kuin laskeskellen sen mahdollisuuksia.

”Mutta ehkä se on liikaa, jopa sulle…”

”Mitä sulla oli mielessä?… Haluatko, että harrastan seksiä sen kanssa? Mikä haaste siinä on?”

”Seksiä?” Kysyn, ”ootko top vai bottom?” Virnistän. “Jonin saaminen sänkyyn ei ole haaste Vodka…” Oon hiljaa hetken. “Jos tykkäät ottaa sitä… no tiedäthän?” Lisään.

“Mikä sitten on? Ja älä koskaan kutsu mua bottomiksi!” Se teeskentelee loukkaantuneensa mun vihjailusta, mutta näen huvittuneisuuden sen silmissä. Mitä se sanoikaan mulle kerran?…hm… Aivan; ’Maailma ei ole nähnyt miestä, joka saisi mahtavan Vodkan kumartumaan sille.’ Hymyilen muistolle, rakas ystävä; juuri siihen mä luotankin. Yritän olla nauramatta. Nää kaksi olisi niin täydellinen pari toisilleen, ettei maailma oo nähnyt toista, molemmat itsetietoisia, jopa itserakkaita, no kukaan ei oo ehkä yhtä itserakas kuin Joni.

”Juttu on, että Joni… hm… pitää seksistä, ymmärtääkseni sillä on ollut monia kumppaneita ja se on top…” Pidän jälleen pienen tauon ja yritän saada juopuneen mieleni toimimaan niin kuin haluan. ”Joten haaste on; onko sellaista miestä joka laittaisi Jonin aisoihin?”

”Anna kun arvaan; haluat että panen sitä?” Se kysyy suoraan, katsoen mua huvittuneena.

”En oo varma onko susta tekemään se mitä kukaan mies ei oo onnistunut tekemään ennen sua.” Piilotan hymyni, kyllä; kundilla josta puhun on vielä kirsikkansa tallella. Jesse on kertonut ja Vodkan  täytyy olla kiinnostunut nyt, tiedän että se on.
”Kuten sanoin, se on haaste… Mutta jos et oo kiinnostunut, ajatellen ettet ehkä pysty… Ymmärrän täydellisesti.”

”En sanonut niin… Mietin vaan mitä saan siitä hyvästä?”

”Mitä saat jos onnistut?” Kysyn, käännyn katsomaan ympärilleni, haen Jonia katseellani ja lopulta löydän sen. Virnistän; nyt se saa maistaa omaa lääkettään… Katson takaisin Vodkaan. ”Jos onnistut kesyttämään Jonin, niin… Tehdään veto? Jos onnistut, tarjoan sulle illallisen sun valitsemassa ravintolassa ja hauskan illan ulkona,” ehdotan. ”Ja se kundi on täällä nyt, haluatko nähdä sen?” Oon varma, että viimeistään kun Vodka näkee sen, sopimus on sinetöity.



Se katsoo suuntaan jonka osoitan sille, näkee Jonin ja näen välittömästi kiinnostuksen sen silmissä. Sen katse mittailee Jonin vartaloa päästää varpaisiin ja piilotan hymyn juomaani. Kyllä, Joni totisesti on katseen kestävä, kukaan ei voisi kiistää etteikö se olisi komea mies, jos vain se ei olisi niin pinnallinen paskiainen… Uskoakseni teen sille jopa palveluksen asettamalla tän ansan, ohjaamalla Vodkan sen luokse. Sillä onhan Vodka komea, enkä voi sanoa siitä pahaa sanaa muutenkaan, mutta tiedän sen maun. Ymmärtääkseni Vodka pitää melko rajustakin menosta makuuhuoneessa ja juuri sitä Joni tarvitsee.

”Rehellisesti sanoen, aika… herkullinen… mutta jos se jakaa itseään niin kuin sanoit sen tekevän, en oo kiinnostunut. En tykkää jakaa omiani.” Se sanoo sitten. Uskallapas perääntyä nyt, en anna sun pilata mun suunnitelmaa.

”Niin, saattaa olla liian kova pala sun nieltäväksi, kuten sanoin; haaste on kesyttää Joni, ehkä et oo vaan tarpeeksi iso mies siihen?” Huokaan ja jatkan. ”Etsin jonkun toisen.”

“Ei ole sun asias tuomita onko mussa miestä tarpeeksi!” Se tiuskahtaa. ”Voittaisin haasteen minä päivänä tahansa.”

”Ihanko totta?” Nostan kulmaani, ”En tiedä uskonko, tarvitsen todisteita.” Katson kohti Jonia ja sitten hitaasti taisin Vodkaa.

”Tarvitset todisteen? Mä teen tosta kundista bottomin, pysyvästi jos se musta riippuu!” Se lyö nyrkkinsä pöytään, voisin nauraa, mutta pidätän itseni ja hymyilen kauniisti.

Jos vain voisin olla kärpänen katossa kun kaikki tää tapahtuu, kun se ottaa Jonin. Äkkiä tunnen itseni melko kiimaiseksi, Pauli on onnen mies tänä yönä. ”Tartu hetkeen,” Rohkaisen ystävääni.

 


**^^**^^**^^**

Vodka:

Kiehun sisältä, toi… nainen… sai mut lupaamaan, että kesyttäisin ton… pettäjän. Okei, se on hyvännäköinen… ja vaikka se omaa haasteen – ja pidän haasteista – kammoksun eniten pettämistä. Mutta teen sen, aion opettaa ton pettäjän olemaan kuuliainen bottom. Katson sitä, odotan oikeaa tilaisuutta. Katson kuinka Cecilia liittyy veljensä seuraan, juoden itsensä yhä kovempaan humalaan.

Katson pikaista kohtaamista pettäjän ja Jessen välillä. Cecilian veli vetäytyy kauemmaksi siitä, selvästi tuohtuneena ja se kundi, jolla on mustat hiukset, katsoo sen perään kunnes viimein siirtyy baaritiskille tilaamaan juotavaa, jonka se kaataa alas kurkustaan hämmästyttävällä vauhdilla.

Liikun lähemmäksi, kunnes seison sen vierellä. Tää pettäjä… Mikä sen nimi olikaan?… juo tiukkaan tahtiin, kai yrittää hukuttaa surujaan. Nytkö yrität unohtaa kaikki paskamaiset jutut jotka oot tehnyt? Ajattelen happamana, mutta hymyilen kuitenkin viettelevästi tälle miehelle ja kysyn; ”Haluatko uuden drinkin?”

Se katsoo ylös, meidän katseet kohtaa ja se hymyilee antaessaan katseensa laskeutua alas mun vartalolla. Se nostaa katseensa takaisin ja ihailen sen kauniin ruskeita silmiä; se on jopa komeampi näin läheltä katsottuna. Tällaiset on siis pettäjän silmät.

”Ootko yksin täällä?” Yritän aloittaa keskustelua. Se on hiljaa hetken.

”En ole enää, enhän?” Se kysyy virnistäen.

”Et, mutta mitä sun kaltainen  komistus tekee täällä yksin?” Se naurahtaa, huvittuneisuus silmissään, selvästi tottunut kuulemaan samankaltaisia kohteliaisuuksia, mutta haluaa kuulla niitä siitä huolimatta.


”Voisin kysyä samaa sulta.” Virnistys, leikittelevä äänensävy, mies joka juuri äsken hukutti surujaan juomaan flirttailee nyt avoimesti mun kanssa. Mikä tahansa suhde sen ja Cecilian veljen välillä oli, epäilen ettei se ollut aitoa rakkautta.

”Voisit, mutta vastaisinko sulle?” Yritän pelata sen peliä. Se on enemmän kuin hiprakassa, joten tulee olemaan helppoa saamaan se pelaamaan mun pussiin.

”Mites se juoma jota tarjosit?” Se kysyy.

”Mitä haluat?”

”batteri vodka.” Nostan kulmiani hämmästyneenä, toi pettäjä, haluaa vodkaa?

“Etkö pelkää, että tipahdat pöydän alle?” Virnistän haasteellisesti ja lisään, ”ja mikä sun nimi on?”

”Minä? Pöydän alle? Se tulee olemaan sinä ennen mua.” Se haastaa takaisin. ”Mun nimi on Joni, sun?”

 “Misha…” Vastaan ja päätän kiusata sitä hieman, “mutta mun ystävät kutsuu mua vodkaksi. Oo varovainen Joni, siitä kenet haastat,” Virnistän vaarallisesti ja päätän mennä hakemaan juomat. Ennen kuin lähden, käännyn ja katson sitä uudemman kerran. ”Pelataan yhtä peliä?”

Se katsoo mua uteliaisuus herätettynä sen silmissä ja näen kuinka se vilkaisee pöytää kohti, jossa istuu sen ikäisiä kundeja ja yksi niistä katsoo takaisin kysyvästi. Se ei ollut yksin oikeasti, eihän? Se katsoo takaisin muhun.

”Peliä?” Se kysyy.

“Niin. Todista mulle, että voit juoda mut pöydän alle. Jos onnistut, mä voin… tehdä mitä haluat. Mutta jos mä juon sut pöydän alle, mulla on oikeus tehdä sama sulle.” Ja se olen kyllä minä joka voittaa. Oon sentään venäläinen, me ollaan synnytty luontaisella vastustuskyvyllä viinaa vastaan ja tarvitaan PALJON sitä tippuaksemme pöydän alle. Sinä sen sijaan… suomipoika… puoliksi jo kännissä… sun perse tulee niin olemaan mun!

 Näen kuinka se miettii hetken; olisiko viisasta suostua, voisiko se voittaa mut? Hymyilen ja päätän antaa viimeisen työnnön oikeaan suuntaan.

”Tietenkin jos pelkäät häviäväsi…” Aloitan tyynesti ja näen välähdyksen sen silmissä.

”Minä? Pelkäsin?” Se nauraa. “Aika kuule hiljaista. Mä voin voittaa sut, oon mukana.”

”Loistavaa,” väläytän sille hurmaavimman hymyni ja lähden hakemaan juomia. Tai ehkä… pullo vahvinta alkoholia mitä täältä saa ja pari shottilasia.

Tiskillä tilaan pullon vodkaa –miksi ei? Se pettäjä… Joni, halusi sitä ja se helpottaa mun asiaa. Tunnen oloni kuumaksi jo pelkästä ajatuksesta siitä kundista mun allani; se häviää niin varmasti ja sen jälkeen se on kokonaan mun. Vaikka mua inhottaakin se mitä se on tehnyt, se on todella seksikäs kundi… mikä tekee haasteen mulle helpoksi. Otan pullon ja lasit ja palaan takaisin sen luokse, istutaan alas pöydän ääreen.

”Ajattelin tän olevan paras meidän kilpailulle, vai mitä luulet Joni?” Näen yllättyneisyyden sen silmissä ja virnistän, ehkä se ei saattanut arvata, että valitsisin raakaa vodkaa ilman mitään mikä pehmentäisi sen makua.

Kaadan ensimmäiset shotit meille molemmille, tarjoan toisen lasin sille ja katson kuinka se nostaa sen huulilleen. Kuvittelen äkkiä jotain aivan muuta lähelle sen huulia ja tunnen itseni jälleen kuumaksi. Alan pitää tästä haasteesta, ajattelen itsekseni kun kulautan oman shottini kurkusta alas.


Ensimmäinen drinkki menee alas helposti. No, mulla on ollut harjoitusta näiden kanssa. Joni sen sijaan… sen kasvot ei pysty peittämään irvistystä maulle… pidät kyllä toisesta vodkasta jonka sulle tarjoan, ajattelen ja hymyilen sille uudestaan.

Otan toisen lasillisen käteeni ja odotan kunnes se seuraa mun esimerkkiä. Se yrittää niin kovasti peittää sen mitä mieltä se on mausta, melkein säälin sitä, mutta vain melkein.

”Etkö tunne itseäsi… kuumaksi?” Kysyn viattomasti juodessani toisen shottini.

Sen ruskeat silmät katsoo mun omiini, sen huulet raoillaan, kuin anellen suudelmaa. Se taivuttaa päätään sivulle, sormet leikkii shottilasin pinnalla, seksikäs katse sen silmissä, kiusaa mua, kiihottaa mua.

”Täällä tosiaan on aika kuuma.” Se toteaa ja nuolaisee huuliaan kostuttaakseen ne.
 
Haluan nauraa… Toi pettäjä ei tiedä mitä se pyytää. Mutta jos se haluaa sitä niin paljon… Siirryn istumaan sen viereen. Sitten, irrottamatta katsettani, nostan kolmannen lasin huulilleni, mutta ennen kuin juon sen, annan kieleni liikkua sen reunalla, nuollen tipan alkoholia.

Se seuraa mua katsellaan, pupillit laajentuneina, se tarttuu kolmanteen shottiin, pidellen mun katsettani pakottaessaan sisällön alas kurkustaan. Se räpäyttää silmiään js näen kuinka alkoholi alkaa ottaa siitä otteen, näen kuinka se yrittää taistella turhaan sen voimaa vastaan. Mulla on sut nyt; mun saalis.

 

Tunnen oloni hieman kuumaksi kolmen shotin jälkeen, mutta se on vielä kaukana edes hiprakasta. Kuitenkin… ehkä mun pitäisi esittää vähän? Annan pääni heilahtaa hieman, lasken käteni Jonin reidelle ja yritän saada sen näyttämään vahingolta. Mun käsi pysyy siinä hetken, ehkä kauemminkin ja  kun viimein poistan sen, virnistän.

”Anteeksi, alkoholi alkaa vaikuttaa.”

Se hymyilee, nojautuu lähemmäksi, sen huulet miltei koskettaen mun ihoani. ”Sitä sattuu…” Se kuiskaa ja nojautuu taas taakse.

Päätän antaa sille pienen tauon, en halua sitä täysin humalaan. Mitä hauskaa on ottaa sammunut pettäjä? Ja haluan ottaa sen, tunnen kuinka vartaloni vastaa sen läheisyyteen. Hiton Cecilia, se nainen tuntee mut paremmin kuin mitä pidin mahdollisena. Päätän jatkaa keskustelua Jonin kanssa.

“Oon miettinyt… Mitä aiot tehdä mulle jos voitat?” Kysyn. Se hymyilee, himo sen silmissä.

”No ensin..” Se aloittaa, koskettaa mun leukaa ja antaa kätensä liukua alas mun kaulaa, piirtäen pieniä ympyröitä mun nännien kohdalle. ”Riisuisin sut näistä vaatteista…” Se pitää tauon, katsoo mun silmiin, sen käsi liukuu alas mun vatsaa ja värisen, pidän suunnasta jota kohti se etenee, mutta se pysähtyy ennen kuin koskettaa mua sieltä ja te tiedätte mistä. Se nojautuu mua kohti, ajattelen, että se saattaisi suudella mua, sen hengitys mun ihollani, huulet miltei koskettaen. ”Saisin sut kiemurtelemaan mun allani, mutta miksi paljastaa kaikkea vielä?” Ja taas se nojautuu taakse, sen käsi nousee mun vartalolta ja se kurottautuu ottamaan neljännen shottinsa, se nostaa lasinsa mulle, hymy, juoma katoaa alas sen huulien välistä.

Se on paha suustaan, hyvällä tavalla paha. Sen sanat saa mut kuumaksi, mutta se tulee olemaan se, joka kiemurtelee mun allani. Jonin ei tarvitse tietää sitä vielä. Virnistän, otan uuden shotin.

Se poistuu hetkeksi miestenhuoneeseen, mun silmät kiiluu katsoessani, miten sen askeleet horjuu hieman. Tiedän saavani sen pian. odotan kärsivällisesti kunnes se palaa. Se hymyilee istuessaan alas.

 ”Tulin takaisin.” Se ilmoittaa, naureskellen hieman itselleen.

Se näyttää niin…oudon suloiselta, hihittäen noin… Se pyyhkii pettäjän kuvan mielestäni, jättäen vain humaltuneen, avuttomasti hihittävän ja hyvin haluttavan nuoren miehen. Hymyilen, mun ääneni hieman käheä himosta joka alkaa kerääntyä mun vatsanpohjaan.

”Ehdin jo kaivata sua beibi.”


Se hymyilee paljon ja miten kaunis hymy se onkaan, hymykuopat ja kaikki. Se katsoo pöytää kuin etsien jotain ja nuolee huuliaan. Se katsoo takaisin muhun.

”Mulla on jano…” Se sanoo ja mietin miten se onnistuukin näyttämään ja kuulostamaan niin viattomalta nyt.

”Haluaisitko uuden drinkin?” Tarjoan. ”Tai ehkä haluaisit levätä hieman? Tiedän hyvän paikan jossa istua rauhassa ja nauttia seurasta.” Sanon, ajatellen vieväni sen omaan kotiini.

”Tiedätkö?” Se kysyy. “No olisihan se helpompi jutella ja…” sen jalka koskettaa mun omaani vihjailevasti, ”…muuta, jossakin rauhallisemmassa paikassa.” Se virnistää.

”Siinä tapauksessa… sun jälkeesi.” Nousen, viittoen sille nousemaan mun kanssa.  ”Tai ehkä… haluaisit, että kantaisin sut, Joni?” Virnistän. Se nostaa kulmaansa ja nousee ylös.

”Enköhän mä kuule pärjää ihan hyvin,” se sanoo, horjuen hieman, mutta yrittäen peittää sen hymyllä.


Menen ovelle ja pidän sitä auki Jonille. Kumarran hieman kun se tulee lähemmäksi. ”Naiset ensin.”

Se tuijottaa mua. ”Sä se nainen oot.” Se tuhahtaa, nostaen leukaansa ylpeänä, mutta astuen ulos mun edellä kaikesta huolimatta. ”Missä tää paikka on, se mihin haluat mut viedä?” Se kysyy ja kääntyy katsomaan mua.

”Ei kovin kaukana, voidaan kävellä,” vastaan, tukahduttaen hihityksen. Minäkö – nainen? Paras vitsi minkä oon ikinä kuullut. Voi Joni, valmistaudu isoimpaan –ja mä tarkoitan ISOIMPAAN – yllätykseen, jonka oot ikinä kohdannut.

Se kurtistaa kulmiaan, kai ajatus kävelemisestä ei innostaisi sitä tilassa jossa se on.

”Näytä tietä.” Se pyytää.

Kävelen jokseenkin hitaasti, näen melko selvästi kuinka sen askeleet huojuu. Se on enemmän humalassa kuin mitä ajattelin, mutta toisaalta tää kävely tekee sille hyvää.

”Kerro mulle itsestäsi Joni.” Päätän jutella sille. Huolimatta sen pettäjän maineesta, se on saanut mut kiinnostuneeksi. Tarpeeksi kiinnostuneeksi, että haluan tietää siitä enemmän ja eikö haaste ollut tehdä tästä enemmän kuin yhdenillan juttu?

”Musta?” Se kysyy, virnistää. “No… oon 23-vuotias… Oon neljäsosa mustalainen, usko tai älä; mun äitini puolelta, moni ei tiedä sitä… Oon asunut täällä koko ikäni. Työskentelen vartijana ja oon myös tehnyt mallin töitä… On paljon asioita, tässä vain muutamia… Ja mitä haluan tulevaisuudessa se on vielä auki.” Se selittää. ”Kerro jotain susta?”

”Oon syntynyt Venäjällä, vartuin siellä ja muutin tänne parikymppisenä. Mitä tulee mun töihini… se on vain työtä, jotakin mistä saa rahaa. Oon 27-vuotias ja…” Pysäytän hetkeksi ja virnistän. ”Oon vannoutunut top.”

”Siinä on siis ongelma; niin oon minäkin.” Se vastaa mun virneeseen.

”Voi olla hyvin… sitkeä taivuttelemaan.” Virnistän uudelleen ja jatkan rauhallista kävelytahtia. Viihdytän itseäni ajatuksilla tästä kundista mun bottomina.

”Tää on peli, me pelataan peliä ja jos voitan sun perse kuuluu mulle.” Se hymyilee leikkisästi.

”Oon hyvä pelaamaan pelejä Joni.” Vastaan, se katsoo mua hiljaa ja uteliaana. Oot mun Joni, ajattelen huvittuneena kun käännyn kerrostalolle, jossa mun asuntoni on.

”Perillä ollaan, mennään sisään.”

Päästän Jonin edelläni, se riisuu takkinsa hitaasti ja katsoo ympärilleen. Tunnen sen epävarmuuden ja päätän pelata iisisti toistaiseksi.

”Tässä on siis mun koti, tee olosi mukavaksi. Haluaisitko juotavaa?” Päätän esittää täydellistä isäntää ja johdatan sen pieneen, mutta mukavaan olohuoneeseen.

“Peli on yhä käynnissä, eikö?” Se virnistää, ”kyllä, haluaisin juotavaa.”

”Totta kai peli on yhä käynnissä,” vastaan ja otan esille pullon vodkaa pienestä baarikaapissa. Päätän tuoda jotain alkoholitonta juomista myös, se sanoi olevansa janoinen. ”Mitä haluaisit juoda ennen kuin jatketaan juomapeliä?”

”Vesi kelpaa, kiitos.” Se hymyilee.

Meen keittiöön, se on isompi kuin useimmissa asunnoissa, mutta halusin ison keittiön, oon kokki harrastukseltani. Tiedän, niin epämiehekäs harrastus, mutta jos sulla olisi ollut äiti joka vaatisi, että sun täytyy osata laittaa ruokaa itsellesi, susta tulis kuitenkin riippuvainen siitä… Otan pullon mineraalivettä ja kaadan sitä pitkään lasiin. Palaan takaisin olohuoneeseen, mistä löydän tulevan bottom rakastajani.

Se istuu sohvalla katsellen ympärilleen tarkkaavaisena. Ojennan lasin mineraalivettä ja se ottaa sen vastaan kiitoksella.

”Sulla on kiva asunto, vuokra taitaa olla korkea?”

”Hm…” Odotan ennen kuin vastaan.

”Mitä sä oikein teet täällä? Ymmärrän viehätyksen muuttaa tänne sun maasta, asiat on aika sekaisin siellä, eikö? Täällä on paljon parempi, paremmat mahdollisuudet ja…” Se katsoo mua, sen silmät kaventuen aavistuksen, hymy sen huulilla, mutta ei sellainen hymy joka miellyttäisi mua etenkään noiden sanojen kanssa. Leikit tulella Joni. ”Mitä sä todella teet täällä Misha?” Haistan ennakkoluulon.


Tää kaikki johtuu siis siitä, että oon venäläinen? Oonko muka huonompi siitä syystä? Mitä se tekee sitten susta; osaksi mustalainen verestä. Silti pidän ilmeeni tasaisena, luvaten sille rangaistuksen mielessäni. Kyllä mä sua rankaisen, syystä että asetat itsesi mua paremmaksi. Pidän ääneni iloisena ja yritän vastata parhaan kykyni mukaan. ”työskentelen pienessä tietokonefirmassa, tienaan tarpeeksi elääkseni kunnon elämää.” Sisälläni kaikki kiehuu.

Opetan sille, että oon arvoinen, en ole huonompi kuin kukaan tässä kirotussa maassa, jossa kaikki tuntuu halveksuvan mua, kun kuulee mistä oon kotoisin.

”Se on hienoa…” Se vastaa tauon jälkeen.

”Niin on, ” nyökkään ja istun sen viereen. ”Palataanko meidän peliin?” Se nyökkää ja hymyilee jo paljon avoimemmin

“Kaadan vodkaa meidän molempien laseihin ja annan toisen sille, ’vahingossa’ nojautuen vasten sen olkaa. Aika aloittaa todellisen haasteen kohtaaminen… Tunnen oloni kiihottuneeksi pelkästä ajatuksesta ja suuttumus jota tunnen tekee siitä vain voimakkaamman. Se liikkuu lähemmäksi ja kaataa juoman alas kurkustaan.

Juon omani. kaadan nopeasti uudet meille ja ojennan sille toisen hymyillen tavalla minkä toivon olevan viettelevä. ”Ehkä voisin ehdottaa maljaa?”

“Anna mennä,” se vastaa ja hymyilee takaisin.

”Bottomille!” Virnistän vaarallisesti ja katson sitä silmiin. Näen välähdyksen hermoistuneisuutta, mutta se kadottaa sen nopeasti.

”Bottomille,” se toistaa mun perässä.

Katson kuinka se juo lasinsa tyhjäksi ja juon omani perässä. Alan tuntea juomisen vaikutuksen, mutta silti oon kaukana humalasta. Sen käsi laskeutuu mun reidelle ja se virnistää mulle.

”Miten voit?” Se kysyy ja tekee sen jutun sen niskalla, jutun mikä sa mut haluamaan imeä sitä ja jättää jäljen sen ihoon.

”Vähän humalassa,” vastaan ja mun kalu herää hereille sen kosketuksesta. Joni, koettelet kohtaloa. Mun käsi kurottautuu sen kasvoille, tartun siihen ja  annan sille voimakkaan dominoivan suudelman, pakotan kieleni sen suuhun, maistan alkoholin. Yllättyneenä huomaan sen vastaavaan innokkaasti. Hm… hukun sen lämpöön, ajatus pälkähtää mun mieleen: Onko se kaappi bottom? Se ainakin käyttäytyy niin kuin yks, melkein rukoillen tulevansa pannuksi sohvalla jolla me istutaan. Jonkin ajan kuluttua, kuin heräten, se alkaa pistää hanttiin; yrittää ottaa kontrollin itselleen, se tuo kätensä mun rinnalleni ja mietin aikooko se työntää mut pois vai saada mut lähemmäksi. Se huokaisee mun suuhun. 

Päätän ottaa askeleen eteenpäin. Tartun sen ranteisiin ja työnnän pois mun rinnalta samaan aikaan työnnän eteenpäin rinnallani, pakottaen sen makuulle, jatkan suudelmaa. Se pyristelee vastaan, mutta pyristely on aivan liian heikkoa, että uskoisin sen todella haluavan, että lopettaisin.

Houkutus viedä tilanne pidemmälle on kova, mutta me sovittiin pelistä. Pelin pitäisi päättää kumpi saisi olla top. Mutta… se tulee olemaan minä ja peli vain viivyttää meitä hieman. Istun takaisin ylös ja päästän irti sen ranteista antaen sille tilaisuuden vapaaseen liikkumiseen. Virnistän sille, nähdessäni sen punaiset huulet ja laajentuneet pupillit. Oot todellakin kaappibottom, et oo vaan huomannut sitä vielä. Mutta näen sen niin helposti Joni, haluat sitä niin paljon… Kurottaudun kohti pulloa ja kaadan uuden shotin sille. ”Juo tyhjäksi Joni, ja parempi voittakoon.” Isken silmääni.

Hitaasti se nousee istumaan ja ottaa tarjotun lasin. Se yrittää näyttää itsevarmalta, mutta näen sen lävitse.

”Parempi voittakoon,” se sanoo ja juo lasinsa tyhjäksi samalla kun juon omani. Huomaan sen käden vapisevan kun se asettaa lasinsa alas.

Päätän testata sitä. Nousen ylös ja kysyn, ”haittaisiko jos siirryttäisiin keittiöön? Tunnen itseni hieman nälkäiseksi.” Nälkä on hyvä ilmaisu sille mitä tunnen. Odotan, että se nousee ylös uteliaana pystyykö se.

Se henkäisee syvään, ei tunne oloaan niin hyväksi eihän? Se nousee hitaasti, mutta, kuten arvasin, sen jalat pettää sen alta.

Yritän olla nauramatta, kun näen sen kaatuvan lattialle. Se rikkoo putoamisen käsillään, mutta onnistuu kuitenkin lyömään jalkansa. Auts, värähdän sympatisoiden sitä ja ojennan käteni auttaakseni sen ylös. ”Ootko kunnossa?” Kysyn ja hymyilen herttaisesti, niin herttaisesti kuin pystyn. Mulla on hyvä syy hymyyn; oon voittanut pelin! Join sen pöydän alle. Sen perse on mun!! Mutta en oo neanderilainen villi, voin odottaa. 

Se näyttää nolostuneelta; se kiroaa hiljaa ja nousee polvilleen. Se katsoo ylös ja tarttuu mun tarjottuun käteen. Se katsoo kahvipöytää tajuten mitä juuri tapahtui.

Sen kauhun täyttämät kasvot saa mut nauramaan. ”No,” Sanon sitten. ”Tää tarkoittaa, että mä voitin. Etkö oo nälkäinen? Tarvitset energiaa pian, niin kuin minäkin.”


Vapiseeko se? Mietin. Se ei sano mitään, tyytyy nyökkäämään päätään. Sen on parempi olla edes yrittämättä perääntyä nyt. Sopimus on sopimus.

Suuntaan keittiöön, odottaen, että se seuraa. Keittiössä otan esille leipää ja juustoa, teen muutaman voileivän meille molemmille. Sen pitäisi syödä jotakin, ehkä se selventäisi sen päätä hieman. Tosia asia on, että ihminen kestää alkoholia paljon paremmin täydellä vatsalla. Ehkä se kuitenkin on jo liian myöhäistä? Asetan leivät litteälle lautaselle ja otan pullon punaviiniä, jota kaadan viinilaseihin.

Se istuu keittiönpöydän ääressä ja katsoo mua hiljaisena. Voi toista; ihan hermostunut. Annan sille viinilasin, josta se välittömästi maistaa. Se laskee lasin pöydälle ja kurottautuu voileipää kohti. Se katsoo mua ja laskee leivän alas ottamatta palaakaan.
 
”Mitä sä teet mulle?” Kysymys esitetään varovasti ja katse sen silmissä saa sen näyttämään todellista ikäänsä paljon nuoremmalta, vaikka nuori se on yhä.

”Oot melko utelias, etkö?” Kysyn ja pureskelen leipääni. ”Se tulee olemaan jotakin mistä pidät Joni.” Katson sen lasia; jo puoli tyhjä, otan varovaisen kulauksen omastani. Mun ei tarvitse tulla humalaan, se on tarpeeksi humalassa meidän molempien edestä.


Se näyttää miettivän mitä juuri sanoin, se ottaa leivän käsiinsä ja tällä kertaa ottaa puraisun siitä, pureskellen huolellisesti. Se maistaa viiniä uudestaan ja mietin oliko viisasta antaa sille enempää alkoholia. Taas se katsoo mua, mietin mitä sen päässä liikkuu. Se asettaa leivän taas alas ja mietin voisinko käskeä sitä syömään sen? Mun mielestä sen kannattaisi syödä sen, se tekisi hyvää sille.

Se kumartuu eteenpäin, sen käsi laskeutuu mun omalle, se hymyilee mulle.

”Haluatko mua?” Se kysyy himokkaalla äänellä ja sen sormet silittää mun ihoani.

Hyvä, se alkaa jo rentoutua hieman, se on hyvä merkki. Jos se hermoilisi yhtään enempää se tekis sen vain huonommaksi itselleen. En voi estää itseäni värähtämättä mielihyvästä, jonka sen kosketus tua. Mokoma kettu ja kaapissa oleva bottom; takuulla. ”Umm…” Mutisen niellessäni leivän alas, kumarrun eteenpäin, kosketan sen huulia omillani. ”Todellakin haluan sua ja mä pian saan sut Joni.” Se suutelee mua, yllätyn sen äkillisestä halukkuudesta.

Jatkan suudelmaa, nauttien sen mausta alkoholi sekoitettuna leipään. Alan tuntea itseni todella kuumaksi ja mun hengitys käy tiheämmäksi. Kirottu pettäjä… Haluan sitä, haluan sitä nyt… mutta en ole villi-ihminen niin kuin jo sanoin, mulla on kärsivällisyyttä odottaa vielä hetki. Joni katsoo sen melkein tyhjää lasia ja kysyn epäillen.

”Haluatko varmasti lisää?”

”Haluan.” Se vastaa, purren kevyesti alahuultaan ja sitten nuolaisten sitä.

Täytän sen lasin virnistäen ja katson kun se juo sitä vähän. Katson kuinka sen aataminomena liikkuu nielemisen tahdissa ja se on kaikki mitä pystyn kestämään sillä hetkellä. Nousen nopeasti, tuun sen luokse ja nostan sen pöydälle. Ja alan suutelemaan sitä nälkäisesti, vaativasti, edes yrittämättä olla hellä. Hemmetti ei se ole mikään nainen, ei se säry.

Kiimainen lutka, ajattelen huvittuneena, kun se huokaa mun suuhun, päästäen mun kieleni halukkaana sisään. Sen kädet kietoutuu mun ympärille ja se silittelee mun selkää, tunnustellen lihaksia. Hymyilen suudelmaan. Älä huoli beibi, kyllä sä saat sitä, totisesti sä saat sen. Liikutan käsiäni sen ylävartalolla, alan hitaasti riisumaan sitä. Kosketan sen alastonta ihoa, kevyesti sen nännejä ja alan taistelemaan sen farkkujen kanssa saadakseni ne auki. Katson siihen, katson kuinka se vapisee kevyesti.

Pysähdyn hetkeksi, vain katsoakseni sitä, puolialastomana mun edessä. Alkoholista ja halusta miltei pökerryksissään. Riisun oman paitani ja heitän sen jonnekin lattialle sen paidan seuraksi. Katson sitä haluten, mun katse leväten sen alastomalla torsolla ja lopulta laskeutuen avonaisten farkkujen kohdalle, lupaavalle teltalle sen boksereissa. Sanon ensimmäisen asian joka tulee mun mieleeni. ”Haluan panna sua lujaa, onko sua pantu ennen Joni?”


Sen huulet raottuu ja sen katse laskeutuu alas mun rinnalla. Se nostaa katseensa kuullessaan mun kysymyksen ja värähtää.

”Ei, ei koskaan.” Se vastaa ja sen katse osuu mun jalkoväliin, missä se näkee selvän kohouman, sen kuinka paljon mun kalu haluaa vapautua housujen ahtaudesta tavatakseen sen neitseellisen lämmön.
 
Virnistän kurottautuessani koskettamaan sen jalkoväliä, mun käsi koskettaa sen erektiota. Se todella haluaa sitä, hyvä, kuuliainen bottom. Nauran itsekseni, mutten ääneen ja hieron sen kovaa elintä ja mietin samalla mitä pääsen tekemään sille hyvin pian. Mutta… se on todella humalassa ja se pieni pala leipää jonka se söi, ei auta sitä. Päätän selventää sen päätä hieman ja mikä parempi kuin lämmin suihku?

”Joni beibi,” Mutisen, mun käsi ei lopeta hieromista. ”Meidän pitäisi alkaa valmistautua sun ensimmäiseen kertaan, eikö?” Sen pää on taivutettuna taakse ja se työntää lantiotaan eteenpäin kohdatakseen mun kosketuksen paremmin ja katson sitä, ihaillen sen kauneutta. Kestää hetken ennen kuin se reagoi mun kysymykseen, luulen, että tällä hetkellä se ois valmis miltei mihin tahansa mitä ehdottaisin. Sen silmät on vain puoliksi auki.

”Okei…” Se myöntyy.
 

“Mitä jo kietoisit sitten nätit jalkasi mun vyötärön ympärille niin voin kantaa sut kylpyhuoneeseen?” Kuiskaan. Se näyttää miettivän taas, mutta ei kestä kauaa kunnes se tekee päätöksen. Hymyillen se kietoo jalkansa mun ympärille niin kuin pyysin ja suutelee mua uudestaan.

Vastaan suudelmaan ja kannattelen sen painoa oikealla kädelläni; asetan sen sen pepun alle, jottei se liukuisi alas. Hyvä paikka mun kädelle, huomaan. Kävelen kohti kylpyhuonetta ja tunnen sen erektion mun vatsaani vasten, se tekee mut yhä kovemmaksi. Haluan sitä niin paljon, haluan tuntea sen ympärilläni… Ja käveleminen ei oo koskaan ollut yhtä vaikeaa mulle, ei ettenkö jaksaisi kantaa sitä, mutta… mun täytyy tukahduttaa halu olla työntämättä sitä lähintä seinää vasten ja ottaa se siinä, valmistelut unohtuen. Lopulta päästään kylppäriin ja sanon. ”Täällä ollaan, voit seisoa jos haluat.”

Se liukuu lattialle, kädet yhä mun ympärillä. Suudellen mun huulia, se hieroo itseään mua vasten, meidän erektiot hankautuen yhteen. Nautin suudelmasta ja hieromisliikkeestä aivan liikaa, tukahdutan huokaisun. Ei tekisi hyvää jos alkaisin huokailla nyt.

”Mitä jos riisuutuisit? Haluan katsella kun strippaat mulle.” Henkäisen, se hymyilee ja astuu taaksepäin. Sen kädet nousee sen torsolle ja se liikuttaa ne alas farkuilleen,  hitaasti laskien niitä ja lopulta potkaisee ne syrjään. Se koskettaa itseään ennen kuin riisuu bokserinsa. Virne, se katsoo mua kulmiensa alta selvästi itsevarmana omasta ulkonäöstään. ”Pidätkö näkemästäsi?” Se kysyy viattomasti, häiritsevän viattomasti.


”Kyllä, mun pikku bottom,” sanon, vaikka näen selvästi ettei se ole pieni SIELTÄ. ”Sun ulkonäkö miellyttää mua.” Tuun lähemmäksi ja annan sen erektiolle tiukan hyväilyn. ”Riisu mut Joni.” Käsken seuraavaksi.

Se vavahtaa, mutta tuo kätensä eteenpäin ja alkaa riisua niitä, se vetää ne alas mun boksereitteni kanssa polvistuen alas samalla ja usuttaen mua astumaan ulos niistä ja teen niin. Se katsoo mun kalua; kova ja valmis sille… Puren alahuultani ja tunnen veren suussani. Se henkäisee ja nousee (voi miksi, se näytti niin täydelliseltä polvillaan mun edessä!)

”Se on niin iso.” Se sanoo sen mikä on sanomattakin selvää.

”Älä sano, että pelkäät, Joni” hymyilen haasteellisesti. ”Oot jo iso poika, etkö?”

Se nostaa leukaansa.

”En tietenkään pelkää.” Se sanoo kuin olisin juuri loukannut sitä, se suutelee mua sitten.

Sain sen suutelemaan mua ja se suutelee niin hyvin! Joni olisi täydellinen, jos se ei olisi pettäjä… mutta sitten taas, voin tehdä siitä kokonaan mun ja Jumala sitä auttakoon , jos se päättää pettää mua! Muutan suudelman rajummaksi ja työnnän sen seinää vasten, mun reisi sen jalkojen välissä, siirrän sitä, hieron sen erektiota sillä. Mun kädet tarttuu sen ranteista ja painan ne seinää vasten sen pään yläpuolelle. Keskeytän suudelman äkisti ja karjun. ”Sä oot MUN, ymmärrätkö Joni?”


Se katsoo mua yllättyneenä, osaksi pelästyneenä.

”Sun?” se kysyy, katsoo mun silmiin. ”Sä voitit, ymmärrän, ja tänään oon sun, joten rauhoitu.” Annan sille katseen, mutten jatka aiheesta. Se saa ajatella mitä tahtoo, mutta se tulee olemaan mun. Astun taaksepäin siitä vapauttaen sen, meidän piti käydä suihkussa, joten nousen suihkukoppiin ja käännän veden päälle, varmistaen että se on sopivan lämpöistä. Kutsun sen seurakseni ja astun suihkun alle. Se seuraa hieman epävarmempana äskeisen episodin jälkeen. Se koskettaa vettä, nauttien selvästi sen lämmöstä. Se ottaa suihkugeelin puristaa sitä kämmenelleen ja alkaa pesemään mun rintaa, suutelee mua.
 

Ja annan sen pestä mua, annan sen suudella mua, antaa sen oppia kuinka miellyttää mua. Se tarvitsee kaiken harjoituksen minkä voi saada, sillä jos se pettää mua niin kuin se teki Jesselle, en ole armelias ja anteeksiantavainen rakastaja, vain täysin päinvastoin. Hetken kuluttua päätän palauttaa palveluksen, otan sienen, puristan suihkugeeliä sille ja hieron sillä sen ihoa, pesten sen torson, käsivarret, selän. Sieni matkaa alas sen pakaroille; kiinteät ja juuri täydelliset, en voi uskoa että kukaan mies ei oo mua aiemmin nähnyt mikä loistava bottom Joni olisi. Tuon sienen sen pakaroiden väliin ja kuvittelen samalla itseni työntymään sisään ja ulos… Kovenen yhä enemmän mielikuvasta. Kyllä, sä tuut olemaan mun Joni, en tuu luopumaan susta helpolla.  Tiputan sienen ja kuljetan saippuaiset käteni sen erektiolle.


Se huokaisee, työntää lantiotaan eteenpäin. ”mmmh…” Hieron sitä tiukasti yhden, toisen kerran. Mun käsi löytää tasaisemman rytmin ja katson kuinka se  vastaa mun hyväilyyn. Nauti Joni, nauti mun kaunis. Suutelen sitä vaativasti, mun käsi liikkuu nopeammin nyt. Se laskee otsansa mun olkapäätä vasten, pidellen kiinni musta kuin peläten kaatuvansa. Se hengittää raskaasti. ”Voi luoja…” Se huokaa sitten, vapisten orgasminsa jäljiltä ja pidellen kiinni yhä tiukemmin. Sen pää liikkuu lepäämään mun rintaani vasten.

.
Se on tullut niin nopeasti, räpäytän silmiäni yllättyneenä. Ei mitään kontrollia? Mä nautin siitä, että seksi kestää vähän pidempään, mutta se on vain uusi opetus mikä mun on annettava sille. Nyt se nojautuu muhun raskaasti, pidellen sitä mun käsilläni ja annan veden huuhtoa sen sperman. Kun sen hengitys lopulta tasaantuu, kuiskaan, ”siirrytään makuuhuoneeseen.” Se nyökkää laiskasti ja astuu ulos suihkukopista.

Se kuivaa itsensä ja pukee bokserinsa ylleen, en oikein  ymmärrä miksi, koska pian se ei tuu tarvitsemaan niitä. Jättäydyn itse alasti. Otan sen käden omaani ja johdattelen sen makuuhuonetta kohti, ajatellen kaikkea mitä sille tekisin.

”Halusit tietää mitä teen sulle…” Kuiskuttelen kun avaan makuuhuoneeni oven ja päästän sen sisään. ”…haluan sitoa sut, laittaa siteen sun silmille ja varmistan, että tuut nauttimaan siitä Joni.” Vakuutan sille

Se näyttää hämmentyneeltä istuessaan sängylle.

”En tiedä…” Se mutisee, katsoo mua kohti.

”Mutta mä tiedän.” Väläytän sille huvittuneen hymyn. Käännyn vaatekaapilleni etsiäkseni jotain mitä käyttää sitoakseni sen silmät. Otan esiin huivin ja köyttä, käännyn ja näen sen taistelevan unta vastaan. ”Joni?”

Se käy makuulle, silmät sulkeutuen, se avaa ne uudestaan ja yrittää katsoa mua ja tarvikkeita joita pitelen käsissäni. ”Mmmh…” se vastaa kuullessaan nimensä ja sitten se haukottelee. ”En tunne sua…” Se toteaa. ”Ei pitäisi… mitä jos… en tykkää kivusta…”

Tein tyhmästi; liikaa alkoholia, seksiä. Mun ois pitänyt tietää paremmin, että se sammuisi. Se ei oo sammunut vielä, mutta matkalla tehdä niin. Se mutisee epäselvästi jotakin ja huolimatta siitä miten kiihottunut oon, en halua harrastaa seksiä kumppanin kanssa joka on miltei tajuton. Päätän jättää sen rauhaan.

”Älä huolehdi siitä nyt, voidaan palata siihen myöhemmin.” Sanon sille kun laitan välineet pois. Se nyökkää päätään, hymyilee hellyttävästi ja sulkee silmänsä.

”kylmä…” Se mutisee, etsien lämpöä kääriytymällä pienemmäksi, näyttäen niin viattomalta… Viaton; niin vissiin! Peittelen sen peitolla, kukaan ei voi sanoa, ettenkö huolehtisi rakastajistani. No, tulevasta rakastajastani… Tosin… se oli aika itsekäs jättäessään mut tähän kiihottuneisuuden tilaan. Päätän hoitaa ongelmani; palaan takaisin suihkuun ja masturboin kuvitellessani Jonia kiemurtelemaan allani kun työnnyn sen sisään. Laukean ja se tuntuu niin hyvälle. Tuun totisesti nauttimaan mun makuuhuoneessa nukkuvan pettäjän kesyttämisestä.

Peseydyn ja ryhdyn suunnittelemaan. Toi kundi on liian itsepäinen omaksi hyväkseen, enkä usko, että se täysin ymmärsi mitä tarkoitin kun sanoin, että se olisi mun. Se ei halua mua elämäänsä, se varmaan kävelee pois kun aamu sarastaa. Mun täytyy… täytyy saada tietää missä se asuu, täytyy saada avain sen kotiin… Päätän tarkastaa sen vaatteet, jos sillä olisi avain ja henkilöllisyystodistus mukana.

 Farkkujen taskusta löydän avaimen; bingo! Ja sitten lompakko, ajokortti. Otan puhelimeni ja näppäilen sen nimen ja paikkakunnan selvittääkseni osoitteen, lähetän ne palvelunumeroon, josta saan pian viestin takaisin.  Puen päälleni. Mun on käytävä ystäväni luokna, joka omistaa pienen, avaimia valmistavan firman, se voi kopioida tän mulle, se on muutenkin mulle palveluksen velkaa.


Kun palaan takaisin miltei kaksi tuntia myöhemmin, kopioitu avain taskussani, Joni nukkuu yhä. Sillä on varmaan mukava krapula huomenna, tai siis tänään, kun se herää. Sitten hihitän itsekseni; krapulan lisäksi sillä tulee olemaan elämänsä yllätys. Se ei tuu olemaan iloinen tajutessaan tilanteen, mutta mä voitin; reilusti ja varmasti.

Siirryn sängylle, otan köyden ja huivin mukaani, paras tehdä tää nyt kun se nukkuu vielä, eikä voi muuttaa mieltään. Jotenkin oon varma, että se valittaa tästä kun herää. Kosketan sitä, varmistaen että se nukkuu sikeästi. Käännän sen varovasti makaamaan vatsalleen; on helpompi ottaa se näin, helpompi pidellä sitä ja sillä on vaikeampaa pyristellä vastaan jos se niin päättää. Mutta mä voitin, joten tää on vain reilua. Sidon huivin sen silmien ympärille, ja varmistan että sen pää lepää mukavasti, että se saa hengitettyä helposti. Pakotan sen vasemman käsivarren ylös ja sidon sen sängynpäätyyn, teen saman oikealle.

Kosketan sen niskaa ja juoksutan käteni alas sen selkää sen pakaroille, tunnen odotuksen kasvavan. Houkutus on suuri, mutta mun on odotettava. Vedän peiton takaisin sen ylle ja meen makuulle sen viereen, koskettamatta sitä. Tarvitsen voimia tulevaan enkä malta odottaa sen heräämistä.

Herään melko aikaisin ja katson miestä joka makaa vierelläni, silmät peitettyinä ja tulevasti sidottuna sängynpäätyihin. Hymyilen muistaessani edellisen illan, haasteen… pettäjä, joka mun on kesytettävä ja jonka teen erittäin mielelläni nyt. Heti kun se herää… Nousen ja tassuttelen kylpyhuoneeseen tyhjentämään rakkoni, otan mukaani vartaloöljyä ja kondomin kylpyhuoneenkaapista ja palaan makuuhuoneeseen.

 Juuri sopivasti nään sen havahtuvan hereille unestaan, hymyilen itsekseni. ”Hereillä viimein,” totean ääneen. Hauskanpito alkakoon.

18. Luku

Vodka:

Teidän täytyy ymmärtää miten vihainen olin löytäessäni mun bottomin aikeissa pettää mua ensimmäisen tilaisuuden tullen. Viha poltti mua, kidutti mua ja taisin pelottaa vellit pöksyyn siltä pikku kundilta, joka ei merkinnyt mulle mitään; vain ettei sillä ollut oikeutta koskea Joniin, sillä ei ollut oikeutta koskea siihen mikä on mun!

Se kundi saa mut kuumaksi, yksin huoneessa sen kanssa… Se uhkasi soittaa poliisit, puhelin valmiina sen kädessä, mulla ei ollut epäilystäkään etteikö se toteuttaisi uhkaustaan jos voisi. Mun täytyi riistää se kännykkä siltä, onnistuin. Halusin saada sen tuntemaan juuri sen kuinka kuumaksi se mut sai.

Oon vahvempi kuin Joni, en käy salilla pelkästä ilosta. Se potki ja puri mua, se halusi rajua? Päätin antaa sille sen. Sen halu taistella, sen itsepäisyys ja tulisuus kiihottaa mua vaan enemmän. Olin kovakourainen sen kanssa, voisi sanoa, että käytin sen vartaloa häpeilemättömästi omaan mielihyvääni, rehellisyyden nimissä en paljoakaan välittänyt sen mukavuudesta juuri silloin, olin vain liian vihainen välittääkseni. Ainoa mitä voin sanoa puolustuksekseni on, että yritin pidätellä itseäni, mutta mun itsekuri kesti alle minuutin sen jälkeen kun olin työntynyt sen sisälle.

Mun narttu, mun bottom, opetan sitä, kesytän sen vaikka väkisin.

Houkutus oli liian suuri ja halusin tulla sen kauniille kasvoille. Siinä se oli, ehkä seksikkäin kundi jonka oon ikinä nähnyt; polvillaan ja avuttomana mun edessäni, mun spermaa sen kasvoilla. Se oli jopa kauniimpi silloin, juuri sillä hetkellä.

**^^**^^**^^**^^

Raahaan sen perässäni suuntaan josta oletan löytäväni kylpyhuoneen. Se yrittää pyristellä vastaan, mutta työnnän sen kylmästi sisään. Hetken se näyttää siltä kuin se olisi nurkkaan ajettu villieläin.

”Voisitko vapauttaa mun kädet nyt?” Se kysyy lopulta, kireästi.

“Mitä tahansa mun pienelle bottomille, jos se kysyy noin nätisti.” Hymyilen ja vapautan sen kädet, riisuudun omista vaatteistani, astun suihkukoppiin ja käännän veden päälle. Odotan, että se liittyy mun seuraan.

Se katsoo mua, puree huultaan ja epäröi. Odotan kärsivällisesti. Hitaasti se liikkuu lähemmäksi, nousee suihkun alle ja pitää välimatkan, katsoakseen mua varuillaan. Se kurottautuu ottamaan vettä  kämmeniinsä ja pesee sperman kasvoiltaan. Näen selvästi kuinka epämukavaksi se tuntee itsensä mun lähellä, mutta… No jos se haluaa käyttäytyä kuin neitsyt jonka selätin, niin hyvä on, miten vain herra haluaa. Käännyn siitä poispäin, otan sienen käteeni, saippuoin sen ja alan pesemään itseäni. Antaa sen vain katsoa mua, antaa sen totuttautua mun läheisyyteen, sillä… haluan tehdä siitä pysyvämmän. Mitä nopeammin se hyväksyy sen, sen parempi sille, sillä en aio antaa periksi helpolla. 

Kuuntelen mitä se tekee mun takana. Jos se kysyisi… voisin… mutta ei, se lähtee sanakaan sanomatta. Sammutan suihkunhanan, ja otan pyyhkeen kuivatakseni itseni. Katson vaatteitani… öh… ei enää niin siistit meidän pikku tappelun jälkeen… Kiedon pyyhkeen vyötäröni ympärille ja lähden kylpyhuoneesta. Mulla ei oikeastaan olisi mitään ongelmaa käyskennellä täysin alasti, se on nähnyt kaiken mitä mulla on tarjota, sitä paitsi, en häpeä vartaloani millään tavoin… mutta, haluan antaa sille aikaa, astun ulos kylpyhuoneesta ja huudan; ”Joni beibi, olisiko sulla jotain löysiä housuja, jotka mahtuisi mulle?”

Joni:

Kuulen sen huutavan kun pukeudun. Mitä? Housut? Beibi? Kuka hitto toi kundi luulee olevansa?! Otan valkoisen t-paidan ja puen sen päälleni. Nielen oman ärsyyntymiseni. Siis tää kundi tulee vain tänne, kuin omistaisi koko rakennuksen, pelottaa mun panokaverin pois sen jälkeen panee mua kuin eläin ja nyt se haluaa, että annan sille jotkut housut lainaksi?! Uskomatonta! Miten sillä onkin pokkaa!

Housut! Hymähtelen, käydessäni läpi omia vaatteitani, en vastaa sille, hukkuneena omiin ajatuksiini, sitten äkkiä huomaan, että itse asiassa pitelen urheiluhousuja käsissäni, jotka mahtuisi sille. Voi vittu, mikä mua vaivaa!!!

Se kävelee huoneeseen ja ottaa ne mun käsistä. ”Kiitos,” se hymyilee, ”olisiko sulla jotain t-paitaa myös?” Se kysyy laskiessaan pyyhkeen alas ja pukiessaan housut päälleen. Se katsoo mua ja odottaa, katson takaisin, epävarmana mitä sanoa. Se on niin helvetin ylimielinen! Annan sille isoimman t-paidan jonka omistan, sillä on leveä rintakehä joten… Oikeesti, miksi vitussa mä annan sille mun vaatteita!? Oon äkkiä hyvin vihainen itselleni. Mun pitäisi oikeasti vaan antaa periksi, ryömiä sen jalkoihin ja sanoa; Oi herra, kohtelistko pliis mua niin kuin paskaa! Ota kaikki mitä mulla on, oi kiltti herra!’

“Uh… Et oo liian arka sieltä? Anteeksi että olin niin kovakourainen… mutta olin tosissani, Joni, en jaa omiani, sun täytyy ymmärtää.”

Tuijotan sitä, ai nyt se on huolissaan siitä sattuuko muhun?

”Mitä vittua se sua kiinnostaa? Miksi? Me ei olla mikään pari.” Sanon ja kävelen makuuhuoneen ikkunalle avatakseni sen, tarviin raitista ilmaa. Se kävelee mun taakseni, koskettaa mun niskaa ja hieroo sitä hellästi.

”Hm… et näe sitä niin… muta mä puolestaan…”

Käännän päätäni ja kurtistan kulmiani, sen kosketus tuntuu häiritsevän hyvältä. Tunnen itseni hämmentyneeksi, miksi se saa mut niin hämmentyneeksi?! Tunnen repeäväni kahtia, sitten mua alkaa taas pyörryttämään.

”Tää on hullua, miksi sä-?” Keskeytän lauseeni. ”UGH!” Tiuskaisen lopulta ja kävelen keittiöön, ajattelen ottaa oluen, mutta ensin otan lasillisen vettä.

Nojaan tiskipöytää vasten, mun selkä käännettynä ovelle ja jotenkin tiedän, että jos kääntyisin; löytäisin sen sieltä. En tiedä  mitä tehdä ja alan muistaa yhä enemmän. Edellisenä yönä, taisin todella pyytää sitä? Meillä oikeasti oli hauskaa, mutta… Silti, mun sisimmässäni kamppailen eri tunteiden kanssa. Se on kääntämässä mun elämän ylösalaisin, repii mun itsekontrollin ja jos annan sen jäädä, en voi kääntyä enää takaisin. Se on niin kovakourainen ja niin… niin… uh! Se on jotain, todellakin jotain jota en osaa käsitellä niin kuin muita.

Vodka:

Tuun keittiöön ja seison pöydän vierellä, katson kuika se nojautuu tiskipöytää vasten. Luoja tota sen kiinteää takamusta… Päätän jäädä yöksi, en voi jättää sitä yksin! Se menisi baariin ja etsisi itselleen uuden panokaverin… sitä paitsi, toi perse… tunnen kaluni nousevan hereille, ”Jään yöksi,” sanon sille ja istun alas pöydän ääreen, mun katse tiiviisti Jonissa.

Se kääntyy, katsoo mua ja huokaa.

”Et jää.” Se vastaa lyhyesti ja ottaa oluen jääkaapista. Tunnen itseni janoiseksi kaiken sen liikunnan jälkeen mitä harrastettiin, joten kysyn siltä,

”Anna mulle yksi,” Auts, se kuulosti enemmän käskyltä… no, antaa sen totutella myös siihen, sillä niin kauan kunnes se käyttäytyy hyvin ja pysyy uskollisena, tulen kohtelemaan sitä kuin orjaa.

”Miksi antaisin sulle mitään? Oot ottanut jo tarpeeksi ja haluan sun lähtevän.”

”Anna mulle,” Vaadin ja tartun sen käteen kun se kävelee mun ohitseni. Sen jääräpäisyys alkaa kummasti kiihottaa mua enemmän.

”Pyydä nätisti,” se vaatii, ja miltei nauran, mutta ehkä huvitan sitä tän kerran, olinhan aika raju, ehkä mun pitäisi hyvittää?

”Hyvä on, antaisitko mulle oluen beibi?”

”En oo sun beibis,” Näen sen suupielien nykivän hieman, ehkä se haluaa jopa hymyillä? Oi mun pikku bottom luulee voittaneensa? Mun pitää korjata harhaluulo välittömästi! Nousen ylös ja läimäytän sen takamusta, sen kiinteää, herkullista persettä… kyllä, kolmas erä on aiheellinen!

”Hei!” Virnistän sille leveästi ja nojaudun lähemmäksi, mun huulet koskettaa sen korvaa, mun kieli kurottautuu nuolemaan ihoa. Joni maistuu ja tuoksuu hyvälle… mun bottom tosiaan tietää miten kiihottaa mua, vaikkei itse tiedostakaan sitä.

”Mua himottaa…” Kuiskutan sen korvaan ja työnnän sen lähemmäksi pöytää. Suutelen sen suuta ja tunnen ettei se protestoi liikaa, se oppii nopeasti! Nostan sen ylös pöydälle ja revin sen paidan melko kovakouraisesti.

”Mutta justhan me…” Joni aloittaa.

”Sun peppus on aivan liian ihana,” koetan selittää, kun livutan housuja alemmas vapauttaakseni kovettuneen elimeni.

Suutelen sitä uudestaan, ensin se ei vastaa suudelmaan ja jopa koittaa vastustaa sitä, mutta lopulta se antautuu ja suutelee mua takaisin! Hyvä, aloin jo luulla, että mun pitäisi juottaa se humalaan useammin saadakseni sen yhteistyö haluisammaksi. Se todellla oli suloisempi edellisenä yönä. Tunnen sen vapisevan kevyesti, sen kädet mun rinnalla, jälleen epävarma pitäisikö sen työntää mut kauemmaksi vai kutsua lähemmäksi.

”Misha…” Se kuiskaa hiljaa.

”Mmm…” Mutisen sen ihoa vasten ja suutelen sen kaulaa. “Kosketa mua Joni,” sen oli tarkoitus kuulostaa käskyltä, mutta mun ääni on menettämässä voimakkuuden. 

Sen kädet liikkuu mun vartalolla miltei epävarmasti.

“Mitä tää on… mitä sä oikein teet mulle….” Se mutisee miltei itsekseen ja huokaan tuntiessani sen käden mun kalullani ja katson kuinka se sulkee silmänsä. Miksi?

” Ajattelet liikaa Joni. Nauti enemmän, ajattele vähemmän,” nauran ja lisään; ”Avaa sun silmät, enhän oo niin iljettävä katsella?” se avaa silmänsä varovasti.

”Et, mutta oot silti idiootti ja meidän pitäisi lopettaa tää.” Mutta silti sen käsi jatkaa liikettään; hidasta, hierontaa mun kalullani ja nään kuinka se kamppailee itsensä kanssa.

”Oo varovainen, Joni, ton sun kielesi kanssa tai voin haluta laittaa sen parempaan käyttöön.” Ehdotan leikkisästi ja suutelen sitä uudestaan, nappaan sen huulen mun hampaideni väliin ja puren sitä –ei, ei kovaa, hyvin varovasti… okei, melko kovaa, mutta varovasti aiheuttamatta haavaa. Mun lantio alkaa liikkumaan, sen käsi yhä kietoutuneena mun kaluni ympärille. ”Mm… haluan sut, nyt!” Vaadin.

Sen kädet siirtyy mun olkapäille, se puree sen huultaan ja kiemurtelee avuttomana. Sillä on vieläkin sen housut yllä ja alan taistelemaan sen vetoketjun kanssa. vapautan sen kalun ja hyväilen sen kovaksi, haluan sen nauttivan yhtä paljon kuin minä.

”Pidätkö? Pidätkö siitä, että kosken suhun näin?” Kysyn mun ääneni käheänä halusta, mutta kontrolloin itseni.

”Mmm…” Se kääntää päätään, lyö mun rintaani heikosti muutaman kerran, kunnes lopulta puristaa mun paitaani nyrkkiensä sisään. Se huokaa, sen hengitys muuttuu, se haukkoo henkeään, silmät suljettuina, sen taivuttaa niskaansa taakse ja haluaisin kertoa sille, että se on okei,  haluaisin kertoa…

”Päästä itses vapaaksi Joni, nauti, anna itsesi nauttia tästä.” Kuiskaan.

”En voi.”

”Kyllä voit.”

”Haluatko, että lopetan?” Kysyn, epävarmana voisinko, jos se sanoisi kyllä. Se avaa silmänsä ja jatkan sen hyväilyä, toivon, että se antaisi periksi. Se pudistaa päätään, kun lopetan miltei kokonaan.

”Älä.”

”Älä mitä?”

”Lisää, älä lopeta.” Se näyttää miltei häpeävän sanojaan.

”En aio lopettaa,” Jatkan käteni liikettä ja samaan aikaan koitan saada housut kokonaan sen jaloista. ”Mikään ei saisi mua lopettamaan nyt, Joni.” Vihdoin sen housut on mytyssä lattialla ja katselen näkyä edessäni, leveä virne kasvoillani.

Mutta sitten se sulkee reitensä tiukasti yhteen.

”Mitä jos en anna?” Se kysyy leikkisällä äänellä.

Mun pikku bottom haluaa leikkiä? Se on hyvä merkki, vaikka se aikoisikin käyttää sitä mun kiusaamiseen. Muistutus itselle; saa mun bottom leikkisämmälle tuulelle useammin, se on hauskempi silloin. Mutta nyt, mun pitää näyttää, että kaksi voi pelata tätä peliä, joten kurotan käteni kuin haluaisin hyväillä sen kalua, mutta kosketan sitä vain hyvin kevyesti ja jään odottamaan sen reaktiota. Kidutan sitä näin kunnes se myöntyy vapaaehtoisesti… kyllä, tällä kertaa se rukoilee mua…

Joni:

Paskiainen, ei se voi tehdä noin?! Se ei voi melkein koskea ja sitten lopettaa. Yritän seurata sen kättä ja voisin jälleen lyödä itseäni; mähän pelaan suoraan sen pussiin! Tuijotan sitä ja yritän miettiä suunnitelmaa, avaan reisiäni hieman ja liikutan kättäni rintaani pitkin.

”Haluatko mua?” Kysyn, ”Haluat mun sisälle, niinkö?” Tuon toisen käteni huulilleni ja alan imemään sormeani. Jos en voi panna sitä, jos mut pakotetaan bottomiksi, voin kontrolloida sitä näin? Eikö? Hymyilen omalle viisaudelleni, tai minkä kuvittelen olevan fiksua mun himon sumentamilla aivoilla.

”Tunnut olevan hyvin innokas saadaksesi mut sisään,” Se nauraa. ”Niin innokas, että valmistelet itsesi mulle tolla sormella.” Se virnistää ja tuo kätensä hieroakseen mun reittä.

Hemmetti, en ole innokas, en oikeasti…. enhän? Katson sen silmiin.

 “Miksi tekisin sen? Valmistelisin itseni sulle?” Kysyn, ja liikutan käteni, jonka etusormea juuri imin, alas elimelleni. ”Ehkä pidän vain omaa hauskaa? Ehkä annan sun vain katsoa mua?” Virnistän ja alan hyväilemään itseäni hitaasti, katson sitä silmiin. Himo jota tunnen alkaa käydä yli mun ymmärryksen… Vain hetkiä aiemmin tää kundi vain otti mitä se halusi musta, voiko se kontrolloida itsensä nyt? … Antaa sen kärsiä, kiimainen paskiainen, komea kiimainen paskiainen.

Vodka:

Näky Jonista hyväilemässä itseään on kuuma, mutta silti; ei, se ei saa tehdä sitä, en salli sitä, en salli pientä kontrollia jonka haluaisi saada. Joten tartun sen molempiin käsiin ja tuon ne sen pään yläpuolelle ja pidän ne siellä yhden käden lukituksella. Jatkan miltei aavemaista hyväilyäni, vain melkein, vain niin että… Tapaa mestari, Joni, suloisen kidutuksen mestari.

Se kiemurtelee pöydän päällä avuttomasti. ”Epäreilua,” se valittaa. ”Paskiainen, ” se puree huultaan, ”Oo kiltti…”

”Mitä sanoit Joni?” Kysyn, ”en oikein kuullut.” Se murahtaa tuskastuneena.

”Oo kiltti”

”Kiltti missä?” Päätän kiusata sitä enemmän.

”Kiltti ja kosketa mua.”

”Minne?” Kysyn, kumartuen sen ylle, kuiskaten sen korvaan.

”Tiedät kyllä…” Se katsoo mun silmiin ja tiedän, että se vihaa rukoilla mua, muttei voi itselleen mitään.

”Mulla ei ole aavistustakaan.” Teeskentelen tietämätöntä, vaikka mun käsi yhä liikkuu kevyesti sen elimen yläpuolella.

”Oot ilkeä…” se syyttää. ”Haluan, että kosketat mun kalua kunnolla, ansaitsen sen verran.” Se sanoo silmät kaventuen, sen silmät on entistä tummemmat himosta.

”Mä päätän mitä ansaitset, Joni,” Ilmoitan huvittuneella äänellä. ”Toistaiseksi et ole ansainnut mitään. Mutta… jos avaat noi sun nätit reidet…” Käytän parasta viettelevää ääntäni. ”…ehkä toteutan sun pyynnön, kuka tietää?”

 Se on vihainen, sen näkee sen silmistä, mutta se on oikeasti huvittavaa, se tietää, että oon voittanut, voitan aina. Se kääntää kasvonsa ja avaa jalkojaan vain hieman.

”Vihaan sua,”

”Hyvä poika,” virnistän ja annan sille yhden voimallisemman hyväilyn, päätän olla välittämättä sen ’vihaan sua’ kommentista. Vain yksi hyväily.

”Lisäää…” Se pyytää.

”Jalat auki leveämmin ole hyvä” Neuvon ääni käheänä himosta. Se tekee sen, näyttäen vihaavan itseään. ”Näetkö? Sussa todella on se,” Hymyilen ja astun pois päin vaikken haluaisi mitään enemmän kuin haudata itseni  sen sisälle. Mun kalu on kivuliaan kova ja sykkii vaativasti, mutta Joni ansaitsee palkkion. Tuun keittiönkaapille ja tutkin sen sisällön; pullo oliiviöljyä, kallista laatua. Sen pitäisi riittää, ajattelen itsekseni kun avaan korkin  ja kaadan sitä kämmenelleni. Jätän pullon tiskipöydälle ja lähestyn Jonia. Nostan sen toisen jalan ylös sen rintaa vasten ja levitän öljyä sen kauniisti esillä olevan reiän ympärille,

.

Joni:

Huokaan kun tunnen sen hierovan öljyä mun  pepulle, hitto jos Jesse vain tietäisi mitä sen ostamalla oliiviöljyllä nyt tehdään. Tällä kertaa onnistun ohittamaan Jessen muiston helposti, se tuntuu hyvin kaukaiselta nyt. Jännityn odottaessani kipua, yritän rentoutua ja tiedostamatta mun käsi nousee sen käsivarrelle.

Sen sormi liikkuu hellästi sisälle ja hieroo mun aiemmin pahoinpideltyjä seinämiä, se lisää hitaasti toisen sormen ja odottaa kunnes totun,  alan rentoutumaan, tiedän, että mun on rauhoituttava jotta se tuntuisi paremmalta.

Aloin jo luulla, että sana; hellä, ei kuulu sen sanavarastoon, mutta saatoin olla väärässä. Avaan silmäni ja katson siihen. Pidän rajusta, pidin siitä toppina ja… jos oon rehellinen itselleni, pidän siitä myös uudessa roolissani, mutta…. tietyt asiat, ymmärrän ne paremmin nyt… Se on enemmän mun kaltainen kuin mitä oon valmis myöntämään ääneen.

Vodka:

Liikutan sormiani sen sisällä auki ja kiinni, venyttäen sitä ja alan käydä kärsimättömämmäksi pästä sen sisälle, opetus jonnka annoin sille olis sitä myös mulle; opetus itsehillinnässä. Haluaisin todella työntyä siihen jollakin muulla kuin pelkillä sormillani, hitto! Se tuntuu niin tiukalta niiden ympärillä, niin houkuttelevalta niin kuumalta… Hyvä luoja! Kärsivällisyyttä Misha, et ole neanderilainen… Ok, no ehkä oon sen seurassa… Jatkan sormiani liikettä nopeuttaen, kunnes vedän ne sen sisältä kokonaan päättäen ettei se tarvitse enempää valmistelua, onhan se sentään vähän löysempi meidän edellisen kerran jäljiltä. Käytän jäljelle jääneen öljyn omalle kalulleni ja asetun sen kiiltelevää aukkoa vasten. ”Joni, oon tullut takaisin!” Väläytän sille leveän hymyn ja työnnyn sisälle, yritän mennä hitaasti, OK, yritän, yritän…

Uh, vaikeampaa kuin mitä ajattelin, oon puoliksi sen sisällä ja menettämässä jo kontrollia. Hitto! Mun lihakset vapisee yrityksestä kontrolloida mun vartaloa, mutten voi tehdä sitä kauempaa ja työnnyn loppu matkan yhdellä kunnon työnnöllä.

Se päästää pienen äännähdyksen, kivusta? shokista tai nautinnosta? En oo varma, mutta tunnen sen vapisevan kovemmin. Sen kädet kietoutuu mun ympärille ja se hautaa kasvonsa mun kaulaani vasten kuin tukahduttaakseen kivuliaan huokauksen. Mutten halua sen tuntevan kipua nyt, en enää, se sai jo rangaistuksensa, nyt haluan sen nauttivan.

”Kaikki on ok.” Se kuiskaa  hiljaa.

Ja sillä hetkellä menetän viimeisetkin kontrollin rippeet ja alan liikkumaan sen sisällä hitaasti… ei, ketä yritän huijata?! Haluan sitä, haluan sitä niin paljon… mun kiusoitteleva, houkutteleva bottom, joten vaikka aloitan rauhallisesti, kiihdytän tahtia jokaisella työnnöllä. Se tuntuu täydelliseltä mun ympärillä. Tartun sen pakaroihin ja vedän sen yhä lähemmäksi, melkein pöydän laidalle ja saan itselleni enemmän tilaa, enemmän liikkumisvaraa. Alan näykkimään sen korvia, sillä on seksikkäät korvat, sopivat kokoiset, niin nuoltavat, näykittävät….uh… ”Joni…” Huokaan sen nimen. Tunnen sen kädet mun pepulla, tunnen sen puristavan mua ja  työntävän mua syvemmälle.  

”Misha…” Se huokaa. “Misha…” Se toistaa. Mun nimeni sen huulilta kuulostaa niin… mun aivot ei edes pysty analysoimaan miltä se kuulostaa, haluan sen vain toistavan sitä uudestaan ja uudestaan. Jas sitten se vapaaehtoisesti, VAPAAEHTOISESTI yrittää suudella mua. Menisin syvään shokkiin, jollei mun ajattelukyky olisi niin himon sumentama, mutta nyt tyydyn suutelemaan Jonia takaisin ja liikun nopeammin, haluan täyttää sen… luoja se tuntuu niin hyvältä, jopa paremmalta kuin edellisillä kerroilla…. Vien käteni meidän vartaloiden väliin ja hyväilen sitä muutaman kerran lisää, haluan sen tulevan mua ennen, sillä tunnen, että itse tulen hyvin pian. Se vastaa mun hyväilyyn vastaamalla mun työtöihin lantionsa liikkeellä. Hiki kimmeltää sen otsalla saaden sen hiukset tarttumaan kiinni, pyyhkäisen sen hiuksia hellästi pois ja painan otsani sen otsaa vasten, vapisevin huulin suutelen sitä, niellen sen huokaukset.

Se keskeyttää suudelman, sulkee silmänsä ja taivuttaa niskaansa taakse, tunnen sen tulevan, sen lihakset jännittyy mun ympärillä ja se on kaikki mitä kestän ennen kuin tuun sen sisälle.

Makaan sen päällä, miltei läähätän voimakkaan ja äkkinäisen orgasminjäljiltä ja tunnen sen käden mun hiuksissani. Me ollaan molemmat tahmeita hiestä, sen spermasta ja… voi luoja, unohdin kondomin! Mä. Unohdin. Kondomin! Miten helvetissä tää tapahtui?! Okei Misha, rahoitu, älä panikoi… ”Joni, otin sut paljaalla… ei kondomia…” Mutisen ja yritän kääntää sen vitsiksi, ”…Mikä tarkoittaa, että saat olla mun yksinoikeudella, halusit tai et.” Jännityn hieman, kuin odottaen iskua, aikooko se huutaa mulle? No, oikeastaan se on minä joka on suuremmassa vaarassa saada joku hassu tauti…

Se katsoo mua hämmentyneenä, yhä raukeana seksin jäljiltä. Pilkahdus hermostuneisuutta välähtää sen silmissä kun se tajuaa mitä kerroin sille ja kun se tuntee sen; mun sperman valumassa alas sen reisiä. Se kamppailee ylös mun altani,

“Mä oon terve, en ooo mikään idiootti herran tähden! Otan testin säännöllisesti, yhden vain kaksi viikkoa sitten ja olin terve. Joten toivon todella, että säkin oot.” Se katsoo mua tutkiskelevasti.

Näkymätön kivi tippuu mun rinnalta, hetken näin itseni jo jonossa lääkärille, joka hoitaa kummallisia seksitauteja… Mutta sen sanat… luojan kiitos, se on ollut varovainen. ”Kyllä, oon terve. En käyttäydy kuin lutka ja makaa ympäriinsä niin kuin sinä.” Ups, ei olisi pitänyt sanoa tota. Voi luoja miksi sanoin sen?? Sen silmät kaventuu vaarallisesti.

”No kuule oot ihan vapaa lähtemään tän lutkan asunnosta, en tarvitse sua tänne tuomitsemaan tapaa jolla elän elämääni, en kaiken tän jälkeen…” Se katsoo mua hetken, ennen kuin kerää vaatteensa lattialta ja lähtee kohti kylpyhuonetta.

”Joni,” kutsun. Meillä meni jo niin hyvin ja nyt uusi askel taaksepäin. Huokaan syvään ja seuraan sitä kylpyhuoneeseen löytääkseni sen suihkusta.

”Lähde kotiin Vodka,” se sanoo ja katsoo mua.

”En, jään tänne.” Ilmoitan sille ja astun suihkuun sen kanssa ennen kuin se ehtii lähtemään.

”Sanoin, että lähde!” Se yrittää työntää mua kauemmaksi. Luoja se on kovapäinen! Tartun sen käsivarsiin kovakouraisesti, työnnän sen seinää vasten ja suutelen sitä väkisin.

”Mä jään tänne Joni, sä et voi työntää mua sun elämästä. Sä oot mun nyt, yritä jo ymmärtää.” Sähisen, se ajaa mut hulluuteen sen jääräpäisyydellä.

”Miksi? Miksi sun pitää saada mut omakses? Mä en ymmärrä.” Katson sitä hiljaa, irrottamatta otettani. Se ei ole enää pelkästä haasteesta, osaksi ehkä, mutta osaksi jotain muuta. Juoksevan veden ääni meidän ympärillä, sen kiihtynyt hengitys, mun omani.

”Koska haluan sua enemmän kuin ketään toista miestä koskaan, koska janoan saada sut uudestaan ja uudestaan ja tiedän ettei se lopu. Sä oot mun, hyväksy se.” Se pudistaa päätään. ”Miksi sun pitää olla niin jääräpäinen? Anna periksi, antaisit jo periksi!” Kun se ei vastaa, suutelen sitä, suutelen niin pitkään kunnes tunnen sen antautuvan sille.

Sen tulta ei sammuteta helposti, enkä toivoisikaan niin, haluan kesyttää sen edes vähän, tarpeeksi tehdäkseni siitä mun omani ja tarpeeksi voidakseni luottaa sen uskollisuuteen.

**^^**^^**^^**^^**^^**

Se antaa mun jäädä, mutta on hyvin hiljainen. Se istuu sohvalla, tv päällä. Liikun asunnossa ja tunnen sen seuraavan mun liikkeitä. Pysähdyn ikkunan eteen katsoakseni sitä ja se kääntää katseensa nopeasti. Päätän istua sen viereen.

”Mitä jos hakisit meille oluet beibi.” Sanon. Kyllä; tunnen yhä tarvetta komennella sitä, se ei vieläkään ansaitse tulla kohdelluksi tasavertaisena, ehkä joskus myöhemmin, kun oon opettanut sille pari juttua?

“Hae itse, jos haluat.” Se sähähtää. Vedän sen lähemmäksi ja puristan sen rannetta.

”Oon myös hieman nälkäinen Joni, mitä jos laitat meille syötävää samalla.”

”Et voi määräillä mua, mun omassa kodissa!”

”Voin ja sä tiedät sen.” Virnistän, se kiehuu raivosta ja yrittää taistella sitä vastaan.

”Ja luultavasti tykkäisit, jos tarjoilisin sulle alasti?”

”Jos viitsisit, en tosiaankaan pahastuisi. Itse asiassa, pidän ajatuksesta erittäin paljon.” Asetan käteni sen reidelle ja kumarrun suutelemaan sen kaulaa. Se läpsäisee mun käden pois ja nousee ylös.

”No voit unohtaa sen!” Se sanoo marssiessaan keittiöön, mun täytyy taistella jotten nauraisi, se totisesti osaa olla viihdyttävä.

Se palaa tarjottimen kanssa, tarjottimen  jolla on kaksi olutta, tomaattipastaa kahdella lautasella ja patonkia; hyvä pikku orja, ajattelen ja hymyilen sille. Se ei katso mua, mutta istuu lattialle TV:n ääreen ja alkaa syödä. Selvitän kurkkuani ja  se vilkaisee mua olkansa yli.

”Kyllä sä voit ottaa itsekin.” Se pyöräyttää silmiään ja kääntyy takaisin katsomaan ohjelmaa.

”Joni; sä nouset ylös kauniilta takapuoleltasi ja palvelet mua.” Näen sen niskalihaksien jännittyvän. Mun mielestä sen pitäisi palvella mua, olin eilen kuitenkin aika hyvä isäntä ja nyt…on sen vuoro. Joni nauraa.

”Sanon tän uudestaan; en ole sun orja! Sä voit nostaa takapuoltasi ja auttaa itseäsi.” Okei tää ei tuu onnistumaan. Ei voi antaa käskyä ja antaa niiden livistää siitä, se on melko yksinkertaista oikeastaan, jotain mitä jokaisen opettajan tulisi muistaa. Kurottaudun ja tartun sen käsivarteen.

“Joni, beibi, teet niin kun sanon.”

”Miksi mun pitäisi?” Se kysyy. No niin, jokaisen opettajan tulisi antaa oppilailleen selkeät syyt miksi, mutta… tässä tapauksessa…

”Koska sanon niin ja sä tottelet. Palvele mua, vai haluatko, että tyydytän nälkäni mieluummin toisella tavalla, haluatko, että panen sua uudestaan, kestäisikö sun  peppu?”

Joni puree hampaitaan yhteen ja ojentaa mulle olutpullon. Se ottaa servietin ja asettelee sen mun syliin, se pysyy polvillaan ja ojentaa mulle lautasen ja leivän.

”Ootko tyytyväinen nyt herra? Pitäisikö mun nuolla sun jalkoja herra?” Se leikkii roolilla sarkastisesti, mutta pidän siitä aika paljon.

”Kyllä mun orja, herra on hyvin tyytyväinen, voit hieroa mun jalkoja, ei välttämätöntä nuolla niitä.”

”Haista paska.” Se tuhahtaa.

Myöhemmin samana iltana, muutaman oluen jälkeen, se on siirtynyt takaisin sohvalle mun kanssa. Se alkaa rentoutua mun seurassa ja kun vedän sen lähemmäksi, se ei taistele vastaan, vaan haukottelee ja painaa päänsä mun rintaan vasten. Silitän sen hiuksia hellästi ja voisin oikeasti, todella tottua siihen. En lainkaan pahastuisi, jos voisin kutsua sitä todella omakseni, jos voisin kuulla sen kutsuvan mua omakseen, mistä pahastuisin, olisi jos löytäisin sen pettämästä mua, jos se lähtisi. Kun se nukahtaa mun syleilyyn, tiedän, että syvällä sisimmässään se on jo hyväksynyt mut, että se luottaa muhun, jos se vaan voisi vielä myöntää sen itselleen kunnolla. Kosketan sitä hellästi herättääkseni sen ja kuiskaan, että meidän on paras siirtyä makuuhuoneeseen. Se nyökkää väsyneesti, antaa mun nostaa ja kantaa sen.

Okei, se on hellyttävä kännissä ja väsyneenä, kun sillä ei ole energiaa tai tahtoa taistella.  Suutelen sen otsaa laskiessani sen alas; mun bottom, sä todella oot mun nyt, etkö olekin? Sen silmät on puoli avoinna ja se katsoo mua.

”Oot melko outo Misha…” Se haukottelee. ”En tiedä mitä ajatella susta…” se mutisee.

Hymyilen, riisuudun alasti ja liityn sen seuraan sängylle, kiedon peiton meidän ympärille ja vedän sen lähemmäksi. Suutelen sitä pehmeämmin tällä kertaa ja tunnen sen vastaavan.

”Sä se outo olet Joni…” Kosketan sen nenää.

”Oo hiljaa,” Se mutisee, laiska hymy sen huulilla. Hitaasti me molemmat vaivutaan uneen.

**^^**^^**^^**

Joni:

Herään siihen, että Misha hieroo itseään mua vasten; hieroen meidän aamuerektioita yhteen. Huokaan kun se suutelee mua, se virnistää mulle.

”Haluan sut taas,”

”Et voi…”

”Sun suuhun…” Se sanoo ja liikkuu ylös vangiten mun ylävartalon jalkojensa väliin ja työntäen sen kalun mun huuliani vasten. ”Ime,” Yritän kääntää päätäni, mutten pysty. Miksi teen tän? Mietin, kun lopulta avaan huuleni ja otan sen mun suuhuni. Se huokaa työntyen syvemmälle ja tuon käteni sen lantiolle; yrittäen kertoa sille hidastamaan ennen kuin tukehdun. Se nai mun suuta, käyttää mua häpeilemättä ja lopulta se tulee mun suuhuni, pakottaen mut nielemään; ei vaihtoehtoja.

Ovikello soi.

“Voi hitto! Paljon kello on??” Työnnän sen kauemmaksi ja katson herätyskelloa: 11.03 “Helvetti!” Kompuroin ylös ja pyyhin suutani vimmalla. ”Nouse ylös ja pukeudu! Se on mun isä!” Sähisen Mishalle, joka istuu sängyllä ja katsoo mua typerästi. Se venyttelee kaikessa rauhassa, virnistäen jokseenkin huvittuneena. ”Tää ei oo hauskaa, vittu, kiirehdi nyt! En voi antaa sen nähä sua näin!” Misha nousee ja kävelee mun luokse.

“Millon tuut takaisin tältä matkalta; missä saunotte ja missä sun isä näkee sun pepun?” Se kysyy ja koskettaa mun niskaa. Tuijotan sitä, mulla ei ole aikaa tällaiseen. yritän vetää itseni vapaaksi, mutta se estää mut.

”Millon?”

”Sunnuntaina, tuun takaisin sunnuntaina.” Kerron.

”Hyvä, en haluaisi olla erossa liian pitkään” Ovikello soi uudestaan ja vedän nopeasti housut jalkaan ja paidan päälle. ”Pysy täällä!” Sanon ja suljen oven takanani.

“Oon tulossa!” Huudan ja tarkistan kasvoni peilistä ennen kuin avaan.

”Kestipä sulla avata poika, kalat odottaa!” Mun isä hymyilee astuessaan sisään, se katsoo mua tarkemmin.  ”Näytät hieman… punakalta, voitko hyvin?”

”Voin ihan hyvin…” Kun oot just ottanut suihin ja niellyt toisen miehen spermaa, sun isäs ei oo ensimmäinen ihminen jonka haluat nähdä sen jälkeen. Se huokaa.

“Et oo valmis vielä,” se toteaa.

”No mä…” keskeytän lauseeni, kun kuulen ääntä makuuhuoneesta.

”Onko sulla seuraa, Joni?” isä kurtistaa kulmiaan.

”Ei, tais siis… se on vain putkimies…”

”Putkimies?”

”Joo, jotain häikkää putkissa.” Keksin hätävalheen, joka tuntui typerältä jo sillä hetkellä kun sanat karkasi mun huulilta. Ja sitten Vodka astuu esiin, vaatteet päällä, mutta napittaen yhä paitaansa; helvetti! VIHAAN SITÄ.

“Huomenta sir, kaunis päivä ulkona, eikö?” Se hymyilee kirkkaasti. Mun isä katsoo sitä ja sitten mua; puren hampaani yhteen ja yritän katsoa kaikkialle muualle kuin mun isäni silmiin. ”Taidatte olla Jonin isä? Miellyttävä tavata sir,” Se tarjoaa kätensä, johon mun isäni hämmentyneenä tarttuu.

”Oon Misha… putkimies ilmeisesti?” Vodka katsoo mua ja nostaa huvittuneena kulmaansa, melko tyytyväisenä itseensä. Jos katse voisi tappaa, se makaisi jo elottomana lattialla. ”Ei mitään huolta sir, teidän poikanne putket on nyt huolella tarkastettu.” Se jatkaa ja pukee takkinsa ja kenkänsä ylleen, sen käsi on jo ovenkahvalla. Sitten se kääntyy, tarttuu muhun ja suutelee mua suoraan huulille. ”Olen pahoillani Sir, mutta teidän poikanne…” Se katsoo mua ja huokaa. ”No, noita huulia on vaan niin vaikea vastustaa.” Se hymyilee viattomasti, kuin vastarakastunut. ”Nähdään myöhemmin ja ole kiltisti kultaseni,” Ovi sulkeutuu sen perässä. Epämukava hiljaisuus mun ja mun isäni välillä. En uskalla katsoa siihen, se ei oo varmaan koskaan oikeasti nähnyt mun suutelevan ketään, se on nähnyt mut mun poikaystävien kanssa ja tiennyt kyllä, muttei koskaan nähnyt mitään… no tollaista ainakaan.

”Putkimies, Joni?” Se kysyy kulmaansa kohottaen.

”Venäläiset,” Mutisen ja kohotan olkiani. ”parasta mennä pakkaamaan,” sanon ja livistän paikalta nopeasti En taida päästä eroon Mishasta ihan heti, enhän? Ja jos oon rehellinen itselleni, en usko että edes haluaisin, vaikka se onkin paskiainen.

Web published: My Secret Shore

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 19

My Secret Shore HOME