18.luku

Pikkujoulut vanhojen työkavereiden kanssa eivät olleet menneet niin hyvin kuin olisi toivonut. Chris oli kuvitellut ettei Thomas olisi enää työskennellyt firmassa, että tämä olisi palannut takaisin Teksasiin, mutta ilmeisesti mies oli asettunut Kanadaan pysyvästi. Muut olivat ottaneet hänet vastaan hyvin, mutta Thomas jolla myös oli ollut säätöä Leon kanssa ja joka oli tavannut myös Jonin aikoinaan, ei voinut pitää suutaan kiinni ja otti esiin huhut jotka olivat kantautuneet hänen korviinsa. Tilanne oli kiusallinen ennen kaikkea ja kun Thomas huomasi päässeensä niskan päälle, hän lisäsi panoksia ja kysyi tekikö Chrisin mieli lyödä myös hänet hiljaiseksi, vai hakkasiko hän vain itseään nuorempia ja heiveröisempiä ( ei sillä, totuus oli että myös Thomas oli heiveröisempi, vaikkei olisi sitä itse myöntänyt). Hän kehotti erityisesti naispuolisia työntekijöitä varomaan suutaan Chrisin lähellä sillä tämän luonteesta ei tiennyt ja kenties tämä kaipasi uusia uhreja. Thomas esitti saman varoituksen myös Leolle ja muutamalle muulle kevytrakenteisemmalle miehelle; Chris saattoi saada kiksinsä siitä.

Muut olivat yrittäneet rauhoitella tilannetta, Leo kaikista voimakkaammin, mutta tunnelma oli peruuttamattomasti muuttunut ja Chris katsoi parhaaksi lähteä kotiin ennen kuin todella menettäisi hermonsa ja kävisi Thomasiin käsiksi, mikä oli ollut lähellä. Leo oli myöhemmin yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta Chris ei ollut välittänyt vastata, häntä masensi ja ahdisti koko tilanne.

Joulukuinen ilta oli sateinen ja synkeä, eikä Chrisiä huvittanut mennä kotiin. Hän päätyi pieneen pubiin ja tilasi oluen. Paikalla oli pieni ryhmä muita asiakkaita, keski-ikäisiä miehiä ja yksi nainen, jonka käkättävä nauru kiristi Chrisin hermoja entisestään. Televisiosta tuli curlingia, jota baaritiskin työntekijä katsoi tiiviisti. Chrisin tapaan baaritiskin edessä istui toinen yksinäinen mies, joka tuijotti masentuneen näköisenä tuoppinsa sisältöä. Chris arvioi miehen olevan noin viidenkymmenen ja pohti oliko tuossa hänen tulevaisuuden kuvansa kahdenkymmenen vuoden päästä, tai kenties tuossa selkeästi alkoholisoituneessa porukassa taaempana, toisaalta ainakin heillä oli toisensa.

Hän otti kännykkänsä taskustaan. Leo oli lähettänyt pahoittelevan tekstiviestin Thomasin käytöksestä, Chris ei jaksanut vastata. Pian hän luki jälleen Jonin lähettämiä vanhoja tekstiviestejä ja pohti mitä tämä mahtoi tehdä sillä hetkellä; Suomessa oli jo varhainen aamu. Chris tunsi ahdistuksen kasaantuvan, elämä tuntui raskaalta eikä hän tiennyt milloin asiat helpottaisivat. Hän otti ison kulauksen tuopistaan, katseli ympärilleen, käkättävä nainen horjahti yhden miehen syliin kenties laskelmoidusti ja mies moiskautti suukot tämän kaulalle, tarttuen kaksin käsin naisen rinnoista. Naisen käkätys vain jatkui, Chris hymähti. Hetkeksi hänen katseensa kohtasi toisen yksinäisen miehen kanssa, joka katsoi häneen takaisin vakavin ilmein kunnes nosti tuoppiaan hänen suuntaansa ja yritti jotakin hymyn kaltaista.

Chris ei halunnut päätyä tuoksi mieheksi, mutta tavallaan hän oli jo matkalla siihen suuntaan. Hän tyhjensi tuoppinsa ja lähti takaisin ulos. Tuuli oli yltynyt ja vesipisarat tuntuivat jäisinä kasvoilla, hän käveli muka päämäärättömästi, mutta pian huomasi löytävänsä itsensä Ryanin oven takaa.

Olematta kovin luottavaisella mielellä siitä, että tämä olisi edes kotona, Chris soitti ovikelloa.
Hän oli juuri kääntymässä lähteäkseen, kun ovi aukeni. ”Olet liikkeellä myöhään”, Ryan totesi. Chris katseli nuorempaa miestä, joka seisoi ovensuussa alusvaatteisillaan ja hymyili ennen kuin viittilöi hänet sisään.

”Olen pahoillani, jos herätin.” Chris mutisi tullessaan peremmälle. Hänen takkinsa tiputteli vesipisaroita lattialle.

”Ei hätää, olin vasta menossa, mutta ei minua oikeastaan edes väsytä.” Ryan vakuutti ja kääntyi kävelläkseen keittiötä kohti. Chris katseli tämän perään hämillään, mutta Ryan palasi pian pienen pyyhkeen kanssa.  ”Jos haluat kuivata kasvojasi.” Hän sanoi ojentaessaan pyyhkeen hänelle.
 ”Rankka ilta?” Ryan tiedusteli nojautuen eteisen seinää vasten. Chris vilkaisi häneen, antoi katseensa liikkua Ryanin lähes alastomalla vartalolla eikä Ryan voinut olla virnistämättä. ”Taidan tietää mikä auttaisi…” Hän sanoi ja tuli lähemmäksi Chrisin saatua takkinsa naulakkoon. Ryan nosti kätensä hänen poskelleen, toinen laskeutui hänen käsivarttaan pitkin alas ja Chris nielaisi, sulki silmänsä hetkeksi. Pehmeät huulet hyväilivät hänen poskeaan ja hän tunsi Ryanin kuuman hengityksen ihollaan. Ryan ohjasi Chrisin käden takamukselleen, painautui tiiviimmin häntä vasten ja suuteli hänen huuliaan. Ele yllätti Chrisin, he eivät oikeastaan olleet suudelleet aiemmin ja suudelma oli hellä ja rauhallinen kunnes muuttui kiihkeämmäksi. Chris puristi kätensä alla olevaa pakaraa, hänen sisimpäänsä koski ja Ryan oli siinä, ei kysynyt kysymyksiä, antoi juuri sen mitä hän tarvitsi.

He päätyivät Ryanin vuoteelle, Chris Ryanin päällä ja tällä kertaa he olivat kasvotusten. Chris katsoi Ryania, ensimmäistä kertaa nähden hänet, sallien itsensä nähdä hänet. Kun he jälkeenpäin makasivat vuoteella vieretysten, Ryanin hyväillessä laiskasti hänen alastonta rintaansa, muistot menneestä palasivat kuitenkin hänen mieleensä. Chris käänsi päätään nuoremman miehen suuntaan. Osa hänestä toivoi että voisi unohtaa Jonin ja siirtää ne tunteet Ryaniin, mutta se ei ollut niin yksinkertaista.

”Voit jäädä yöksi, jos haluat.” Ryan sanoi kohdaten hänen katseensa jota Chris ei kyennyt pidätellä kauaa. Hän siirsi päätään ja katsoi kohti kattoa.

”Niinkö?” Hän hymähti, puolittainen hymy kasvoillaan. ”On varmaan parempi, että menen kotiin.” Hän sanoi.

”Jos sinusta tuntuu siltä…” Ryan jatkoi ja nousi istualleen venytellen jäseniään ennen kuin käänsi päätään Chrisin suuntaan.  ”Haluatko kertoa illastasi ennen kuin tulit luokseni?” Hän tiedusteli ja Chris hymähti.

”Tuskin haluat oikeasti kuulla.” Chris vastasi ja nousi sängyltä etsiäkseen vaatteensa

”Olen utelias.” Ryan sanoi ja kallisti päätään. ”Voisit edes kertoa minulle oikean nimesi?” Hän hymyili ja Chris loi häneen hämmentyneen katseen.

”Et ole ensimmäinen, joka on esiintynyt väärällä nimellä. Usein syynä on se, että  halutaan itsepintaisesti esittää heteroa tutuille ja minun kanssani tai muiden, saa toteuttaa omia fantasioitaan väärän nimen turvin.” Ryanin ilme oli pohdiskeleva. ”Jotenkin minusta tuntuu että se ei ole sinun motiivisi.”

Chris oli hetken hiljaa, veti bokserit jalkaansa ja mietti halusiko vastata Ryanille. Lopulta hän huokaisi ja poimi t-paitansa lattialta. ”Chris, nimeni on Chris.” Hän lopulta vastasi ja nuorempi mies hymyili.

”Hauska tutustua Chris.” Ryan sanoi tarkkaillen häntä sängyltä. ”Entä tämä Joni joksi minua välillä kutsut?”

”Ei sillä ole väliä…”

”Luulen, että sillä on väliä kaiken kanssa… Voisi auttaa puhua hänestä?” Chris naurahti synkästi.

”Nytkö tarjoat minulle terapiaa?” Hän kysyi kuivalla äänellä.

”Jos olet sen tarpeessa.” Ryan hymyili ja Chris vilkaisi häneen, puki housunsa ylleen.

”Usko pois, olen kokeillut ja siitä ei ollut apua.”

”Ehkä väärän terapeutin kanssa.”

”Jos kertoisin, et haluaisi minua tänne.” Chris sanoi miltei haastavasti ja Ryan kallisti päätään.

”Nyt sait minut entistä uteliaammaksi.”

”En ole hyvä ihminen.” Chris sanoi yllättyen omista sanoistaan.

”Harva meistä on”, Ryan lohdutti. ”Minäkin olen kaukana täydellisestä.”

Chris katseli toista hämillään, tilanne oli outo, hän oli puhunut jo liikaa. ”Minun on mentävä.” Hän lopulta sanoi.

”Hyvä on, tiedät mistä löytää minut jos haluat puhua tai muuta…” Ryan virnisti. Chris ei ollut valmis siihen, hän ei ollut valmis jakamaan niitä synkkiä ajatuksia sisällään, eikä uskonut Ryanin olevan oikeasti valmis niitä kuuntelemaan.

**^^**^^**^^**

Jamin juottaminen oli toiminut kiitettävän hyvin ja nuorempi mies oli lörpötellyt arvokasta tietoa. Aki oli udellut hänen suhteestaan, harkitusti johdatellut tätä kertomaan asioista jotka olisivat myöhemmin hyödyksi. Jami puhui turhautumisestaan, siitä kuinka hänen poikaystävänsä ei ollut esitellyt häntä isoäidilleen toisin kuin Misha oli esitellyt Jonin ja Akin oli onnistunut udella missä päin tämä isoäiti tarkalleen ottaen asui ja ilmeisesti nainen asui yksin.

Vaikka Jami alkoi vastata hänen flirttiinsä illan kuluessa, ei tämä kuitenkaan tuntunut lämpiävän muuhun kuin tanssimiseen ja jossakin vaiheessa sopersi miten ei kaikesta huolimatta aikonut pettää Ivoa, koska ei ollut pettäjä ja halusi vielä saada heidän suhteensa toimimaan. Siinä vaiheessa Aki oli kuitenkin jo tehnyt oman päätöksensä siitä miten halusi illan menevän ja toisaalta halusi myös testata hankkimaansa huumausainetta. Hän pyysi tarjota Jamille vielä yhden juoman, kun tämä jo arpoi pitäisikö hänen suunnata kotiin, naurahtaen olevansa jo aivan liian humalassa. Ei yksi enää haittaisi ja heillä oli niin hyvät keskustelut, Aki oli vedonnut ja Jami oli suostunut, kiitollisena siitä että Aki oli niin hyvä kuuntelija.

Annos ei ollut kovin suuri, Aki halusi että Jami pystyisi vielä kävellä omin jaloin sen jälkeen. Vaikutus oli sen sijaan nopea, Jami valitteli heikkoa, outoa oloa, huone kuulemma tuntui pyörivän. Aki tarjoutui herrasmiehenä auttamaan nuoremman miehen taksiin jotta pääsisi turvallisesti kotiin.
Hänen täytyi tukea Jamia heidän kävellessään ulos ja tämä kirosi mutisten sitä, että oli juonut liikaa, aivan liikaa, outo olo vain voimistui.

He saivat taksin melko nopeasti ja kuski tarkkaili heitä peilikautta totisena selvästi huolissaan siitä, että Jami oksentaisi hänen autoonsa; tämän huolensa kuski esitti myös ääneen ja Aki rauhoitteli miestä ettei niin kävisi. Jami vaikeroi hiljaa, tajunnan taso aleni entisestään ja hiljainen ääni ihmetteli missä he olivat. Aki auttoi Jamin ulos taksista heidän pysähdyttyä hänen asuinrakennuksensa eteen, nuorempi mies alkoi jo tuntua kuin lötköltä makaronilta hänen käsissään.

He pääsivät hissiin, Aki nosti Jamin lopulta olkapäälleen ja kantoi asuntoonsa ja suoraan makuuhuoneeseen jossa laski toisen sängylle. Jami oli jollakin tasolla hereillä, mutta tuskin ymmärsi mitään siitä missä oli tai mitä tapahtui. Aki istui nuoremman miehen viereen ja otti tämän kännykän, kosketuslukitus oli helppo ratkaista sillä jäljet näkyivät näytössä, Aki hymyili itsekseen; aivan liian helppoa. Hän tutki Jamin osoitekirjan tarkkaan ja nappasi itselleen talteen Jonin, Mishan ja Ivon numerot, Ivon tiedoista hän löysi myös työnumeron jonka hän otti myös itselleen varmuudeksi. Hän luki Jamin tekstiviestit ja katsoi kaikki tämän tallentamat kuvat sekä kalenterimerkinnät, osa oli hyödyllisiä, suurin osa ei niinkään, eikä kuvissa ollut mitään arkaluontoista.

Lopulta hän toi huomionsa takaisin vuoteella makaavaan mieheen. Aki kosketti Jamin kasvoja, sipaisi peukalollaan tämän huulia ja nuorempi mies äännähti hiljaa, värähti kosketuksesta ja raotti silmiään. Aki hymyili, katseli Jamin kasvoja ja antoi kätensä liikkua pehmeästi tämän kaulalle samalla kun kumartui ja painoi huulensa hetkeksi toisia vasten. ”Oletko kunnossa?” Aki kysyi hiljaa ja Jami kurtisti kulmiaan, käänsi päätään ja katsahti utuisin silmin ympärilleen.

”Missä…?” Jami kysyi hiljaa.

”Hyss… kaikki on hyvin.” Aki lohdutteli ja siirsi Jamin käsiä tämän pään yläpuolelle jotta sai riisuttua tämän paidan, eikä nuorempi mies juurikaan vastustellut, oli kuin hengittävä nukke hänen käsissään. Aki heitti paidan lattialle, riisui Jamin sukat ja housut heitellen nekin huolimattomasti huoneen lattialle vaikka häntä osittain ärsytti hetkellinen epäsiisteys, oli se tärkeää lavastusta. Hän kävi hakemassa keittiöstä viinipullon ja kaksi lasia kaatoi molempien pohjalle juomaa ja joi molemmista. Avatun pullon hän jätti olohuoneen pöydälle, samoin kuin lasit joissa toisessa oli hieman viiniä ja toinen oli tyhjä. Hän riisui oman paitansa ja heitti sen sohvan nurkkaan kuitenkin näkyvälle paikalle, samalla hän päätti hakea makuuhuoneestaan Jamin vaatteet sijoitellen ne eripuolille olohuonetta. Aki käytti jonkin verran aikaa lavastaakseen huoneistoon tilanteen jossa näytti siltä että heidän iltansa oli päättynyt kiihkeisiin tunnelmiin hänen makuuhuoneeseensa ja että he molemmat olivat olleet yhtä mukana.

Hän palasi makuuhuoneeseen. Jami makasi hänen sängyllään alushoususillaan ja oli vaipunut tiedottomuuteen. Aki riisui viimeisenkin vaatekappaleen nuoremman miehen vartalolta ja antoi itselleen luvan tutkiskella vartaloa käsillään. Jami oli hoikka ja siro muttei kuitenkaan liian laiha. Miellyttävän näköinen ja kokoinen, paljolti sellainen minkälaiseksi Aki oli tämän kuvitellut vaatteidensa alta.  Tilaisuus teki varkaan, vaikkakin olisi ollut miellyttävämpää, jos Jami olisi ollut tajuissaan. Ei toinen täysin sammunut ollut, hän havahtui jonkinasteiseen valveilla oloon Akin jo ollessa tämän päällä, kuitenkaan ehkä täysin rekisteröimättä tilannetta.

Saatuaan tyydytyksensä, Aki nakkasi kondomin roskakoriin ja kävi suihkussa ennen kuin palasi makuuhuoneeseen. Hän tarkasteli hymyillen sängyllään makaavaa miestä, joka hengitti rauhallisesti silmät suljettuina, suloisen tiedottomana tapahtuneesta. Istuuduttuaan sängylle Jamin viereen hän kosketti tämän kasvoja, pohti miten tämä reagoisi tilanteeseen aamulla; ei välttämättä kovin hyvin. Kuitenkin Aki aikoi pitää oman päänsä kylmänä ja rauhallisena, Jami oli ollut yhtä mukana tilanteessa niin hän sanoisi ja luultavasti saisi melko helposti toisen uskomaan siihen.
Siinä hetkessä hän uskoi saaneensa Jamilta sen mitä halusi ja seuraavaksi saattoi keskittyä isompaan saaliiseen, mutta tämä vaihe oli vielä pelattava loppuun.

Aamulla ennen Jamin heräämistä Aki keitti kahvia ja puki päälleen, hän palasi makuuhuoneeseen kuullessaan nuoremman miehen osoittavan heräämisen merkkejä.

”Huomenta”, hän hymyili oven suusta, Jamin avattua silmänsä. ”Otatko kahvia?” Nuorempi mies räpytti hämmentyneenä silmiään, vaikutti kauhistuneelta katsellessaan ympärilleen ja ymmärtäessään olevansa alasti peiton alla. Aki virnisti. ”Olit aika villillä päällä eilen, ei sillä että olisin pistänyt pahakseni”, hän kiusoitteli ja iski Jamille silmää. Nuorempi mies kampesi itsensä istualleen tarrautuen tiukasti peitonkulmasta.
”Tarkoitatko, että me?…” Nuorempi mies aloitti pelokkaaseen sävyyn. Katsoi häntä tavalla, joka selvästi toivoi hänen kieltävän pahan aavistuksen.

”Etkö muista?” Aki kysyi teeskennellyt loukkaantuneella äänellä ja mutristi huuliaan. ”Vielä viime yönä ylistit rakastajan taitojani.”

”Voi luoja…” Jami voihkaisi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.

”Jotain tuon suuntaistakin kuulin huuliltasi…” Aki hymyili. ”Hei, meillä oli hauskaa eilen, suotta podet huonoa omaatuntoa. Odota niin tuon sinulle kahvia.” Kääntyessään keittiötä kohti Aki virnuili itsekseen, nauttien toisen hämmentyneestä kauhusta. Tästä ei tainnut se venäläinen miesystävä pitää.
Tullessaan takaisin huoneeseen, Jami oli onnistunut löytämään alushousunsa muttei muuta, hän pyöri huoneessa hämillään, järkyttyneenä. ”Missä vaatteeni ovat?”

”Olohuoneessa”, Aki sanoi ja päästi Jamin edellään ulos huoneesta. Hän katseli kiinnostuneena Jamin reaktioita siitä kuinka tämä yritti epätoivoisesti yhdistellä sumuisia muistikuviaan edellisen yön tapahtumiin siinä onnistumatta. Nuoremman miehen katse osui viinipulloon ja kahteen lasiin, kiroten hiljaa itsekseen hän kumartui poimimaan vaatteitaan lattialta ja sohvalta ja puki niitä yksitellen päälleen. Kun Jami istui hetkeksi sohvalle, Aki ojensi hänelle kahvikupin jota oli kanniskellut.

”Etkö muka oikeasti muista viime yötä?” Hän kysyi kohottaen kulmaansa ja otti hörpyn omasta kupistaan. Jami nosti katseensa häneen; silmät kimmelsivät ja Aki uskoi ettei itku ollut kaukana.

”Anteeksi….” Jami sopersi hiljaa. ”Taisin juoda ihan liikaa….”

”No, sitä sattuu…” Aki kohautti olkiaan ja istui Jamin vierelle. ”Meillä kuitenkin oli hauskaa eilen, se sinun poikaystäväsi ei tunnu ymmärtävän millainen aarre hänellä on.” Aki laski kätensä Jamin reidelle ja hieroi sitä hetken. Jami katsoi kättä jokseenkin jännittyneenä, ennen kuin nousi ylös ja laski kahvikupin pöydälle.

”Minun on parempi lähteä kotiin…” Hän sanoi ja katsoi Akia miltei arasti. ”Olen pahoillani… En tosiaan ajatellut että… Join liikaa ja… Rakastan poikaystävääni.” Aki katsoi häneen ja huokaisi.

”No… Ymmärrän, että olet hämilläsi…” Hän nyökkäsi. ”Pidän sinusta Jami, olet tervetullut luokseni milloin vain… Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Minusta hän ei kuitenkaan ole sinun arvoisesi.”

Jami ei selvästi tiennyt mitä sanoa tai ajatella koko tilanteesta. Hän nyökkäsi jokseenkin onnettomana ja poistui eteistä kohti. ”Antaisin sinulle kyydin, mutten usko että uskallan vielä auton rattiin.” Aki pahoitteli.

”Pääsen kyllä bussilla… Kiitos…” Jami sopersi, laittoi kenkänsä nopeasti jalkaansa ja yritti etsiä takkiaan jonka Aki lopulta ojensi tälle.

”Nähdään Jami.” Aki hymyili nuoremman miehen avattua etuoven.

”Joo… heippa…” Jami sanoi hiljaa ja lähti. Akin virnisti, huvittuneena siitä miten oli saanut parturinsa elämän sotkettua, ressukka vielä tunsi syyllisyyttä tilanteesta, joka ei oikeasti edes ollut lopulta tämän hallinnassa. Toisaalta, mitäs oli juonut alkuillasta niin paljon? Siihen Aki ei ollut tätä pakottanut. Sitä paitsi, loppujen lopuksi tämä oli pientä verrattuna siihen mitä hän suunnitteli myöhemmin. Vaikka Jami ei ollut varsinainen kohde, koskisi lopputulos myös tätä.

Myöhemmin illalla Aki päätti vielä kiusoitella Jamia lisää lähettämällä hänelle tekstiviestin, joka luultavasti vain lisäisi tämän tunnontuskia. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tilanne lopulta etenisi tämän poikaystävän kanssa.

Seuraavan viikon Aki keskittyi tekemään taustatyötä ”Joni projektin” suhteen. Jami oli möläyttänyt että Jonin ja Mishan suunnitelmissa oli matkustaa Venäjälle tammikuussa, ajankohta tuli melko nopeasti muttei ollut mahdotonkaan. Luultavammin seuraava tilaisuus ilmaantuisi kesällä sillä Mishalla kuulemma oli tapana käydä sukulaistensa luona muutaman kerran vuodessa vähintään, luultavammin Joni matkustaisi mukana. Aki päätti hakea itselleen pidempi aikaista viisumia jolla voisi matkustaa maahan etukäteenkin ainakin kerran. Hänen olisi hyvä nähdä lähiympäristö etukäteen ja löytää joku syrjäinen piilopirtti. Hän halusi kiristää Jonilta tai tämän perheeltä rahaa, muu huvi tuli kaupanpäällisenä niin sanotusti. Kun hän saisi haluamansa summan, hän häipyisi ja Chris saisi selvitellä loput, luultavammin siinä vaiheessa poliisit kuitenkin pääasiallisesti etsisivät Chrisiä. Aki suunnitteli olevansa kaukana etelässä siinä vaiheessa kun Chris pidätettäisiin; se tuntui väistämättömältä lopputulemalta, mutta sitä tämän ei tarvinnut tietää. Akia ei harmittaisi karistaa Suomen pölyjä jaloistaan, sitä hän oli suunnitellut jo aiemmin, mutta se suunnitelma oli epäonnistunut.

Muutamia päiviä ennen matkaansa Chrisin luokse, Aki sattui kävelemään kuntosalin ohi jossa Joni työskenteli. Aki tunsi myös omistajan, Eljaksen, paremmin kuin hyvin ja tiesi ettei tämä ainakaan ilahtuisi hänen näkemisestään. Hän otti riskin astuessaan sisään, koska omalla tavallaan häntä myös kiehtoi ajatus siitä miten Eljas reagoisi hänen näkemiseensä vuosien jälkeen, jos edes sattuisi olemaan paikalla. Samalla hän halusi nähdä suunnitelmiensa tulevan kohteen.

Joni ei vaikuttanut ilahtuneelta hänet nähdessään ja nuorukaisen katseesta huokui jonkin asteinen ylimielisyys vaikkakin tämä yritti parhaansa peittää sen ja palvella kunnon asiakaspalvelijan tavoin.  Aki päätti tilata kahvin, hän tarkasteli nuorta miestä edessään, hymyili tämän selvälle kiusaantuneisuudelle samalla kun kyseli kuntosalin jäsenyydestä. Ei hänellä ollut aikomustakaan tulla asiakkaaksi, Eljas ei sallisi sitä, se oli selvää. Joni tuntui sitä paitsi jo nyt aistivan hänessä jotakin epämieluisaa, saattoi olla että palaset loksahtaisivat paikoilleen piakkoin. Saattoi olla, että Joni saisi selville hänen olleen vankilassa samaan aikaan entisen poikaystävänsä kanssa, sillä ei oikeastaan ollut myöhemmin merkitystä. Rikoksen jälkeen Aki suunnitteli katoavansa jäljettömiin. Hän ymmärsi tarvitsevansa myös alkupääomaa enemmän kuin mihin hänen omat varansa sillä hetkellä riittäisivät ja osan hän oli jo hankkinut huijaamalla asiakkaita joille myi vakuutuksia; vanhukset olivat helppoja kohteita etenkin yksinäiset naiset, jotka olivat vain onnellisia, kun joku tuli juttelemaan.

Akia kutkutti ajatus tulevasta, se jännitys olisi korvia huumaavaa ja tällä kertaa hän ei aikonut epäonnistua suunnitelmassaan. Hän maisteli kahviaan yhä tarkkaillen tummahiuksista miestä tiskin takana jonka äänenpainosta ja ilmeestä hän pystyi tulkitsemaan tämän toiveen siitä, että hän jatkaisi pian matkaansa.

Pian kova ääni portaikosta varasti heidän molempien huomion. Eljas syöksyi häntä kohti myrskyn merkkinä, selvästi poissa tolaltaan ja raivoissaan saman aikaisesti, vaivoin halliten itseään. Aki katsoi toista miestä tämän lähestyessä osittain haltioissaan ja osittain huvittuneena. Eljas oli yhä komea, kuitenkin miehekkäämpi ja voimakkaamman oloinen, tämä Eljas saattaisi hyvinkin piestä hänet. Mitä tahansa Aki oli odottanut oli Eljaksen reaktio hänen odotuksiaan voimakkaampi. Eljaksen reaktio herätti uteliaita katseita, kysymyksiä Jonin kasvoilla ja Aki pohti oliko kuitenkin tehnyt virheen tulemalla paikalle. Hän yritti kuitenkin suhtautua tilanteeseen rauhallisen vähättelevästi ja katsoi parhaaksi poistua paikalta moittien Eljaksen asiakaspalvelua.

Kun ovi sulkeutui hänen perässään, Aki tunsi ettei aikaa olisi hukattavaksi.

**^^**^^**^^**

Akin vierailu lähestyi. Chris suhtautui tulevaan ristiriitaisin tuntein, etenkin Akin rooliin siinä kaikessa. Hän epäröi. Sinä iltana hän tuijotti Jonin vanhoja kuvia koneeltaan, hän oli juonut muutaman oluen ja oli kummallisen herkässä tilassa. Enää kaksi yötä ja Aki tulisi hänen luokseen.

Chris kurtisti kulmiaan, kosketti kuvaa koneen näytöllä, kunnes hymähti toimilleen kuivasti, pudisti päätään ja otti uuden kulauksen oluestaan. Mitä hän oli oikeastaan tekemässä? Oliko virhe luottaa Akiin? Tämä tuntui olevan melko kiinni koko jutussa, eikä Chris oikein pystynyt järkeistämään Akin syitä auttaa häntä Jonin suhteen. Hänen epäilyksensä kasvoivat, mutta saattoi olla liian myöhäistä sanoa ettei hän enää kaivannut Akin apua sillä halusi toimia yksin. Hänen mielensä tuntui sumuiselta, ehkä välimatka teki sen, Jonin luokse pääseminen ei ollut niin yksinkertaista. Aki sekoitti hänen mieltään entisestään. Chris nousi ylös turhautuneena, käveli kylpyhuoneeseen ja tuijotti muuttunutta peilikuvaansa. Ehkä hän oli menettämässä järkensä? Hän mietti juoksuttaen käsiään lyhyiden vaalennettujen hiustensa läpi. Hän ajatteli Jonia, mennyttä ja tulevaa. Sitä kun kaikki meni lopullisesti pieleen, päivää mökillä… Hän oli halunnut Joniin sattuvan, jotta tämä olisi edes jollain tavoin ymmärtänyt miten pahalta hänestä tuntui. Eikä se paha olo hänen sisällään ollut lähtenyt tai saanut tyydytystä, se vain tuntui kasvavan. Tuntui tärkeältä päästä Jonin luokse, tuntui kuin ainut ratkaisu, ainut joka voisi helpottaa hänen oloaan, olisi päästä Jonin lähelle ja ratkaista asiat niin että olisi mahdollista edes kuvitella menevänsä eteenpäin.

Turhautuneena Chris päätyi jälleen Ryanin luokse, joka tuntui olevan ainut ihminen hänen elämässään sillä hetkellä joka saattoi tuoda edes jonkunlaista apua hänen huonoon oloonsa. Seksi oli jälleen rajua, eikä Ryan vastustellut, oli täysin mukana tilanteessa. Ryan salli hänen roolileikkinsä, ei kysellyt alkuun turhia sillä tuntui aistivan hänen mielentilansa. Ja kun se oli ohi, Chris tunsi jonkinasteisen tyhjyyden asettuvan sisälleen, häntä pelotti se mikä hänestä oli tullut ja mikä hänestä oli vielä tulossa. Hän istuutui keittiönpöydän ääreen, jolla he olivat juuri harrastaneet seksiä ja Ryan tarkkaili häntä hiljaa pukiessaan päälleen. Nuorempi mies haki jääkaapistaan kaksi olutta, avasi ne ja laski toisen sanattomasti hänen eteensä ennen kuin istuutui vastakkaiselle puolelle pöytää.

Chris oli hiljaa, tarttui kiitollisena pulloon ja otti hörpyn. Hän tunsi Ryanin tarkkailevan katseen. ”Tämä Joni…” Ryan lopulta rikkoi hiljaisuuden, Chris oli jälleen kutsunut häntä sillä nimellä. ”Siihen nimeen liittyy jotain kipeää.” Hän totesi ja Chris nielaisi, otti uuden kulauksen pullostaan kunnes naurahti ja pudisti päätään.

”Tietäisitpä vain…”

”Kerro?” Ryan ehdotti. ”Se voisi loppujen lopuksi auttaa enemmän kuin…” Ryan hymähti elehtien kädellään pöytää kohti. Hän kallisti päätään kohdatessaan Chrisin katseen. ”En minä juorua.” Hän lohdutti. ”Minulla ei ole mitään syytä kertoa asioita eteenpäin joita kerrot minulle.”

Chris oli jälleen hiljaa, kiristi hampaitaan, mietti ja nosti pullon huulilleen. ”Joku jota rakastin ja joka petti minut.” Hän lopulta vastasi yllättäen itsensäkin.

Ryan nyökkäsi. ”Sitä tapahtuu…” Hän sanoi. ”Sitä on vain osattava päästää irti Chris.” Chris kurtisti kulmiaan katsoessaan häntä. ”Ei se muuten helpota… On parempi hyväksyä olemassa oleva ja jatkettava eteenpäin.” Ryan näki jälleen Chrisin kiristävän hampaitaan, mies katsoi muualle. ”Paras kosto ihmisille jotka ovat loukanneet sinua, on se, että jatkaa eteenpäin pääpystyssä.” Chris hymähti.

”Sinäkö olet asiantuntija?”

”On minuakin loukattu. Ainut mies jota olen rakastanut, no poika oikeastaan…” Ryan hymähti. ”Harrasti seksiä kerran kanssani humalapäissään ja seuraavana päivänä käski minun hirttää itseni koska olen iljettävä luonnonoikku.” Chris vilkaisi Ryaniin. ”Hän kun ei oikeasti ollut homo, omien sanojensa mukaan.” Ryan jatkoi sarkastisella äänellä. ”No, minä en hirttänyt itseäni, päätin unohtaa hänet ja jatkaa elämääni. Nyt tämä entinen ystäväni on naimisissa ja kahden lapsen isä, välillä näen häntä perheensä kanssa eikä hän suoraan sanottuna vaikuta kovin onnelliselta. Me kaikki teemme omat valintamme. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni vaikka moni voisi sen tuomita erityisesti lukuisten irtosuhteiden vuoksi, mutta se on oma valintani, pidän seksistä enkä häpeä sitä.”

”Se ei ole sama asia”, Chris halusi inttää ja tyhjensi olutpullonsa ennen kuin nousi ylös.

”Eikö?” Ryan kysyi. ”Koska rakkautenne oli parempaa?” Hän hymähti. ”Koska sinun särkynyt sydämesi ja itsetuntosi oli omaani arvokkaampi?” Chris katsahti häneen jokseenkin vihaisesti.

”Et tiedä tarinasta puoliakaan.”

”Se on totta.” Ryan myönsi. ”Tarjoan sinulle mahdollisuutta kertoa.” Hän lisäsi. ”Katkeruuden ylläpitäminen ei ole kuitenkaan koskaan auttanut ketään.”

”Sain jo mitä halusin.” Chris hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen, laski tyhjän pullon alas tiskipöydälle ja lähti kohti eteistä. Ryan ei yrittänyt estää häntä ja jäi keittiöön istumaan.

”Nähdään taas Chris”, Ryan kuitenkin huikkasi kuulleessaan oven avautuvan. Chris ei vastannut enää, ovi sulkeutui hänen perässään. Ryan oli varma, että enemmin tai myöhemmin mies olisi jälleen hänen ovensa takana hakemassa helpotusta ikäväänsä, ellei sitten keksi toista keinoa päästä irti entisestä rakkaastaan.

19.luku

Mielelläni kuulisin palautetta, vaikka edes muutamalla sanalla! 🙂 

 Julkaistu: 12.4.2015

My Secret Shore

© KOLGRIM

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s