19. Lapselliset leikit

 Kirjoittajan huomio: Varoitan herkimpiä lukijoita, että seuraava osa sisältää rankempia kohtauksia

Chrisin mustasukkaisuus ei koskaan helpottanut. Joni alkoi väsyä, väsyä selittämään tulemisiaan ja menemisiään, Chrisin haluun kontrolloida hänen elämäänsä.

Chris alkoi puuttua jopa siihen mitkä mallikeikat olivat sopivia hänen makuunsa ja he usein riitelivät siitä. Joni alkoi tuntea olonsa tukahdutetuksi, hän ei halunnut ottaa Chrisiä mukaan kaikkialle minne meni! Joskus hän halusi viettää aikaa ainoastaan ystäviensä kanssa ja aina kun mahdollisuus vain oli, hän otti sen

Ajatus erosta oli käynyt hänen mielessään useammin kuin kerran, mutta Joni ei kuitenkaan olisi halunnut luovuttaa niin helpolla, hän toivoi Chrisin ymmärtävän, halusi asioiden olevan kuten ennen, kun heillä oli vielä ollut hauskaa. Nykyisin he riitelivät liian usein. 

Kevättalvella heidän oltuaan yhdessä kaksi vuotta asiat ottivat käännöksen huonompaan.

Joni ei antanut Chrisin kontrolloida mallin uraansa liikaa, hän kun oli kuitenkin jo torjunut useat mahdollisuudet lähteä ulkomaille miehen vuoksi. Helmikuussa Joni osallistui suureen muotinäytökseen joka järjestettiin Helsingissä ja se oli aiheuttanut uuden riidan.

Näytöksen jälkeen Joni oli taipunut agenttinsa suostuttelun alla osallistumaan sen jälkeisiin juhliin; tilaisuus solmia uusia kontakteja ja mahdollisesti saada uusia keikkoja ja isompia sopimuksia. Joni oli ollut ärsyyntynyt Chrisiin ja heidän aiempaan riitaansa, päättänyt että liika oli liikaa ja että miehen oli ymmärrettävä, että oli kyse hänen elämästään, siitä mitä hän halusi eikä siitä minkä Chris katsoi parhaaksi hänelle ja heille molemmille. Joni ei kaivannut uutta huoltajaa.

Joni nautti juhlista; samppanjaa, mielenkiintoisia ihmisiä ja kontakteja jotka olivat kiinnostuneita palkkaamaan hänet. Lopulta hän oli unohtanut ajankulun, kännykän akku oli loppunut ja hän unohti ilmoittaa Chrisille tulevansa kotiin myöhään.

Chris istui keittiössä ja joi olutta, hän oli juonut jo useamman odottaessaan Jonia. Hän naputti pöydän pintaa kärsimättömänä ja katsoi kelloa; 2 aamuyöllä, raivo alkoi kasaantua hänen sisällään. Joni ei välittänyt. Hän flirttaili muille, tuli ja meni kuten halusi, välittämättä hänestä lainkaan. Chris tunsi antaneensa jo tarpeeksi monta tilaisuutta, tämän täytyi olla viimeinen.

Lopulta hän kuuli avaimen kääntyvän lukossa, ovi avautui hiljaa ja sulkeutui lähes yhtä pehmeästi. Chris nousi ja käveli eteiseen, loi poikaystäväänsä tuiman katseen.

 Joni vilkaisi häneen riisuessaan takkiaan. ”Anteeksi, luulin, että olisit jo nukkumassa,” Hän sanoi ja potki kengät jaloistaan, asetti takkinsa naulakkoon. ”Olin yksissä juhlissa mihin agenttini neuvoi minua osallistumaan ja…”

”Neuvoi?” Chris sähähti. “Ja neuvoivatko he myös olemaan mainitsematta siitä minulle?”

”Chris, ole kiltti…” Joni huokaisi. “Akkuni loppui, menetin ajantajun täysin.” Joni tunsi olonsa väsyneeksi ja hieman humaltuneeksi, eikä olisi jaksanut aloittaa uutta riitaa.

“Älä syötä minulle tuota paskaa,” Chris tarttui hänen käsivarteensa. ”Älä sano minulle, että olit ainoa, jolla oli kännykkä kilometrien säteellä ja et helvetti voinut lainata puhelinta.” 

”No minä unohdin!” Joni tuhahti. “Olen pahoillani, mutta nämä juhlat kuuluvat mallintyöhön ja sinun täytyy tottua siihen.” Joni yritti vetää kättään vapaaksi.

”Teet siis tätä useammin vai?” Chris työnsi hänet seinää vasten. ”Mikä muu kuuluu siihen? Jalkojesi levittäminen? Suihin otto? Huoraaminen? Kerro minulle, sillä olen kuullut sen olevan!” Chris tarrautui Jonin rintamuksesta ja tönäisi kovemmin seinää vasten.

“Lopeta Chris! En minä huoraa herran tähden! Päästä irti!” Joni yritti työntää miestä kauemmaksi.

“Ei! Helvetti ei!” Chris tönäisi häntä uudestaan muutaman kerran. “Kerro miksi helvetissä minun pitäisi uskoa sinua? Kerro! Olin helvetin huolissani, että sinulle on sattunut jotain ja sitten tulet kotiin humalassa selittäen ettet voinut soittaa minulle?! Miksi vitussa minun pitäisi uskoa sinua?!”

”En ajatellut! Minä unohdin, sinun täytyy luottaa minuun Chris, hitto vieköön!” Joni huusi.

”Niin helvetti luotinkin! Luotin kun menit armeijaan! Luotin jopa sen jälkeen kun tapasit sitä kusipäätä selkäni takana, mutta mitä minun tulisi nyt ajatella? Miksi helvetissä minun pitäisi luottaa sinuun nyt?!”

 “Koska en ole tehnyt mitään! Koska kerron totuuden! Miksi käyttäydyt näin?!”

”Koska minä omistan sinun perseesi enkä aio sitä jakaa!” Chris huusi ja työnsi Jonin peremmälle olohuoneeseen. Joni hengitti kiihtyneesti ja perääntyi.

”Ei Chris”, hän pudisti päätään. ”Et sinä omista minua, kukaan ei omista minua! Olen sinun poikaystäväsi en jokin helvetin esine!”

Chris kavensi katsettaan. “Niin, MINUN poikasystäväni ja se kyllä tarkoittaa että kuulut kokonaan minulle!” Hän sähisi. Joni katsoi miestä hieman epäuskoisena.

”Sinun täytyy rauhoittua Chris, käyttäydyt kuin hullu”, Joni totesi.

”Ai, haluat että rauhoitun?” Haluat, että helvetti rauhoitun?! Kyllä minä rauhoitun, heti kun olen opettanut sinulle opetuksen siitä kenelle kuulut!” Chris tarttui Jonin paidan rintaumuksesta ja iski nyrkkinsä suoraan tämän vatsaan.

Isku sai ilman pakenemaan hänen keuhkoistaan ja Joni olisi kaatunut polvilleen, ellei Chris olisi pidellyt kiinni. Hän haukkoi henkeään, kyyneleet kohosivat silmiin ja hän räpytti niitä epäuskoisena. Joni ei ehtinyt tehdä muuta kun Chris iski jo toistamiseen. ”Sinä vittu muistat! Ei pettämistä senkin huora!” Uusi isku rintaan, kylkeen…

”L-lopeta… l-luoja… l-lopeta…” Joni sopersi yrittäen paeta otteesta.

“Muistako nyt? No?” Chris kysyi lyöntejen lomassa ja lopulta löi Jonia avokämmenellä kasvoihin muutaman kerran; tietäen kyllä hyvin mitten tärkeä ulkonäkö oli Jonille mallina; ehkä nyt hän jäisi kotiin hänen kanssaan.

Joni nosti käsivartensa kasvojensa suojaksi, yritti paeta, kipu sai hänet pahoinvoivaksi, pyörrytti. Paniikki alkoi kerääntyä ja hengittäminen kävi yhä vaivalloisemmaksi; tällaista ei olisi pitänyt tapahtua, ei hänelle, ei Chrisin käden kautta… Mitä tämä oli? Kuka tämä mies oli?

”C-chris… l-lopeta…” Hänen äänensä vapisi heikkona, päätä särki, joka paikkaa särki, hän maistoi veren rautaisen maun suussaan.

”Helvetin huora, sinun on paras oppia kunnioittamaan minua!” Chris työnsi Jonin sohvalle iskien tätä viimeisen kerran vatsaan; ehkä Joni nyt käyttäytyisi?

Joni haukkoi yhä henkeään, miltei tukehtuen omiin kyyneleihinsä. Hän suojasi yhä kasvojaan toisella käsivarrellaan, kun toinen suojeli kivistävää vatsaa. Hän rukoili, että se oli jo ohi.

Chris mulkoili Jonia hetken, adrenaliinitaso yhä korkealla. ”Huora”, hän sähähti ennen kuin kääntyi takaisin keittiöön hakemaan uuden oluen.

Ei ollut valmista suunnitelmaan, ei mitään mikä olisi voinut valmistaa hänet tähän, ei edes hänen villeimmissä kuvitelmissaan hän ollut koskaan uhri tälle… Ja kuitenkin, tässä, nyt, hän oli. Chris, mies joka oli väittänyt rakastavansa häntä, hän oli juuri… satuttanut häntä pahemmin kuin kukaan toinen ja sana; huora soi nyt hänen korvissaan halveksivasti ja ilkkuen.

Joni oli lamaantunut. Oli ollut niin helppoa, helppoa pudistaa päätään ja sanoa; lyö vain kerrankin ja kävelisin ulos taakse katsomatta… Ja nyt, siinä hän oli; uskaltamatta liikkua tai ajatella. Hän kuunteli; Chris liikkui keittiössä, jääkaapin ovi aukeni, oluttölkki sihahti auetessaan ja… Joni makasi yhä aloillaan vapisten kuin haavanlehti, kipu, epäusko ja shokki… Mitä oikeastaan oli tapahtunut? Hän ei uskaltanut liikkua… Tuntui kuin joku vieras mies olisi ollut hänen ja Chrisin keittiössä, Joni ei tuntenut tätä miestä, yhtä hyvin se olisi voinut olla joku tuntematon… Jos hän liikkuisi, se alkaisi uudestaan; hakkaaminen… Hänen luitaan kylmäsi ajatellessaan, että Chris ehkä keräsikin vain energiaa uuteen kierrokseen.

Joni itki, kyyneleet muuttuivat kylmäksi valuessaan alas poskia. Hän ei eläessään ollut yhtä peloissaan kuin sillä hetkellä. Se ei tuntunut todelta, se ei voinut olla! Hän ei ollut uhri tälle, eikä Chris… Chris ei voinut olla hänen pahoinpitelijänsä?

Askeleet lähestyivät ja Joni ei uskaltanut katsoa ylös, hän halusi käpertyä kokoon ja muuttua näkymättömäksi. Hän aisti Chrisin lähellään, vain muutaman askeleen päässä, katse porautuen häneen. ”Lakkaa olemasta noin säälittävä…” Chris tuhahti. ”Menen nukkumaan.”

Joni ei katsonut ylös, ei vastannut, toivoi vain, että Chris lähtisi. Hän ei halunnut miestä lähelleen enää koskaan.

”Helvetti”, Chris kirosi ja pudisti päätään. ”Kuuletko minua Joni?” Hän kysyi ja kallisti päätään, siemaisi oluttaan hieman jo humaltuneena. ”Lakkaa huoraamasta!”

”Mene pois…” Joni kuiskasi hiljaa.

”Lopeta tuo, käyttäydyt kuin nainen.” Chris sanoi ja tuli lähemmäksi. ”Tai ehkä minun ei pitäisi olla yllättynyt, sinähän se otat munaa sisällesi.” Hän virnisti omahyväisesti.

Joni pakotti itsensä liikkumaan, ähkäisi kivusta, suuttumus ja pelko sekoittuivat.  Kun hän katsoi ylös Chrisiin hän tiesi omien tunteidensa tätä kohtaan kuolleen, jokaisen iskun myötä Chris oli palapalalta rikkonut hänen illuusionsa, tappanut rakkauden ja jättänyt tilalle vain inhon ja epäuskoisen vihan; tämä ei ollut se mies jonka oli luullut poikaystävänsä olevan.

”Sinä… et enää koskaan… tule saamaan minua siten… Vannon.” Joni sähähti, halusi äänensä olevan vakuuttavampi, mutta se tuli ulos hiljaisena. Jokainen liike sattui, jopa hengittäminen.

Chris nauroi. ”Sehän nähdään, nössö…” Hän sanoi, tarttui Jonin leukaan ja pakotti tämän katsomaan ylös, hän läppäisi Jonia uudestaan saaden tämän kaatumaan taaksepäin sohvalla. ”Säälittävää”, Chris mutisi ennen kuin katosi makuuhuoneeseen.

Joni käpertyi sohvalle ja itki käsiensä takana, liian järkyttyneenä ja pelokkaana liikkuakseen. Siinä ei ollut järkeä, koko tilanne oli absurdi… Chris oli kuitenkin astunut rajan ylitse, jonka jälkeen tekosyille ei ollut enää tilaa.

Oli aikainen aamu, kun Joni viimein löysi voimia liikkuakseen. Hän voi pahoin, vartaloa särki ja hänen päätään… Hän raahautui kylpyhuoneeseen, sähähti joka askeleella. Pelotti katsoa peiliin, mutta hän pakotti itsensä tekemään sen; silmät punoittivat ja luomet olivat turvonneet, hänen poskensa… Joni nosti kätensä varoen tunnustelemaan turvotusta, ylähuulikin oli rikki, vasemmassa silmäkulmassa oli mustelma… Jonin kädet alkoivat vapista, se ei voinut olla hänen peilikuvansa; hän ei voinut olla uhri tälle! Ja kuitenkin vaikka hän kuinka toivoi, ettei se olisi totta, mikään ei voinut muuttaa tapahtunutta.

Se parantuisi, hän vakuutti itselleen, hänen kasvonsa parantuisivat, vahinko ei olisi pysyvä. Se oli paha, mutta pahemminkin olisi voinut olla. Se ei juuri lohduttanut sillä hetkellä. Joni laski kätensä vatsalleen ja nosti paitaansa; iho oli sinipunertava paikoin ja hellä kosketukselle. Joni sulki silmänsä, alahuuli väpätti, hän vapisi.

Se oli nöyryyttävää… Miten hän voisi selittää tämän perheelleen? Tai kellekään? Hän ei halunnut, se teki liian kipeää, hänen sydämensä oli särkynyt, sen ei koskaan pitänyt tapahtua hänelle… Oli lähdetävä; Joni ymmärsi ja pelko nousi hänen sisällään.

Hän pesi kasvonsa nopeasti, hän ei halunnut kohdata Chrisiä, ei halunnut ajatella, oli vain lähdettävä… Oli pakattava; hammasharja, deodorantti, henkilökohtaiset tavarat, ajatukset juoksivat sumeina.

Joni lähti kylpyhuoneesta, liikkuminen oli hidasta, hieman kömpelöä, hän yritti epätoivoisesti etsiä laukkua tavaroilleen. Kesti liian kauan, hänen olisi lähdettävä. Lopulta hän löysi laukun, sulloi tavaroitaan kiireesti sen sisään, yritti selkeyttää ajatuksensa. Hänen portfolionsa oli kotona, hänen oli löydettävä se ja otettava, jottei Chris voisi viedä sitä ja passi… Ajatukset olivat sumeita, epäselviä ja järjettömiä, pienet asiat joilla ei olisi ollut merkitystä, mutta jotka tuntuivat tärkeiltä, viivyttivät häntä.

Chris heräsi ääniin ja murahti noustessaan, hän käveli äänten suuntaan. ”Mitä helvettiä oikein teet?” Hän kysyi ja kurtisti kulmiaan katsoessaan Jonia, hieroi samalla aavistuksen kipeää päätään.

”Miltä näyttää? Pakkaan tavaroitani, suhteemme on ohi, Chris. Jätän sinut.” Joni vastasi niin rauhallisesti kuin suinkin kykeni. Hän ei halunnut näyttää pelkoaan miehelle, oli pakko pysyä liikkeessä, hänen ajatuksensa on yhä sumeita. Joni käveli makuuhuoneeseen hakemaan vaatteitaan, hän avasi kaapin ovia ja tunki sattumanvaraisesti vatteita laukkuunsa; alushousuja, paitoja farkkuja…

“Luuletko voivasi jättää minut noin vain, Joni?” Chris kysyi rauhallisesti ja tukki Jonin tien ulos huoneesta. Vasta silloin Joni ymmärsi virheensä; hän oli loukussa ja kunnossa jossa hän oli, hän ei voisi millään taistella Chrisiä vastaan.

“E-en jää tänne hakattavaksi… Ylitit rajan…” Jonin onnistui sanoa vilkaistessaan miestä, hän yritti pitää pelkonsa kurissa. Chris huokaisi ja astui lähemmäksi, hän kietoi kätensä hellästi Jonin olkien yli.

“Olen pahoillani Joni, olin vain niin huolissani sinusta, että menetin hermoni, en tarkoittanut sitä.” Joni vavahti Chrisin kosketuksesta ja perääntyi, katsoi tätä kuin Chris olisi menettänyt järkensä.

“Huolissasi?” Hän kysyi. “Olit huolissasi ja teit tämän?” Joni osoitti kasvojaan. “Älä luulekaan että annan anteeksi tämän! Annoin jo anteeksi niin paljon, mutta tätä en koskaan! Enkä halua, että kosket minuun!” Joni katsoi Chrisiin, hengittäen kiihtyneenä, viha voitti pelon hetkeksi.

 Chris kurtisti kulmiaan. “Et halua, että kosken sinuun? Tuopa on uutta, yleensä se olet sinä joka ensimmäisenä levität jalkasi, miksi muutos Joni?” Chris lähestyi ja jokaisella askeleella jonka hän otti, astui Joni yhden taakse. “Mitä? Onko sinulla joku toinen panokaveri? Sitä se on, eikö olekin?”

“Haista paska, Chris!” Joni menetti malttinsa. “Luuletko tosissasi että päästäisin sinut lähelleni saatikka antaisin sinulle seksiä eilisen jälkeen? EI! Meidän juttumme on niin helvetin ohi!”

“Älä puhu minulle näin…” Chris kavensi katsettaan uhkaavasti. “Ja voit unohtaa lähteväsi minnekään, olet minun ja pysyt täällä.” Hän hymyili hieman ja Joni pudisti päätään; kuka tämä hullu oikein oli?

“Et omista minua, Chris. En kuulu kellekään ja et voi estää minua lähtemästä!” Joni otti laukkunsa ja yritti kävellä Chrisin ohi, mutta mies tarttui hänen ranteeseensa.

“Olet väärässä, kulta…”  Chris sähisi ja raahasi Jonin tietokoneensa eteen, hän piteli Jonia kiinni tiukasti miltei aiheuttaen uuden mustelman. Hän kirjautui sisään. “Voin näyttää sinulle miksi jättämiseni ei ole paras idea malliuraasi ajatellen.” Chris sanoi etsiessään oikean kansion ja klikatessaan sen auki. Hän hymyili omahyväiseen sävyyn kuvien tullessa näkyviin. “Ellet sitten halua tehdä sitä pornoteollisuudessa, sillä olisihan sinulla siihenkin lahjoja katso vaikka.”

Jonia pyörrytti, hän tuijotti epäuskoisena kuvia itsestään; alastomana ja poseeraamassa sängyllään vanhassa huoneessaan, poseeraten kuin huora joksi Chris oli häntä haukkunut… Kuvista saattoi nähdä kaiken… Hän tunsi olonsa pahoinvoivaksi, hän ei muistanut tilannetta, se tuntui jotenkin järjettömältä. “M- milloin?”

“Ei se ole tärkeää,” Chris kuiskasi hänen korvaansa. “Jos haluat yhä lähteä, soitan mallitoimistoosi, agentillesi… Sitten taidan lähettää nämä kuvat ystävillesi, perheellesi, luulen, että muutamat lehdetkin saattaisivat olla kiinnostuneita… Mitä luulet, että isovanhempasi ajattelisivat? Tai isäsi ja äitipuolesi?” Chris virnuili.

Joni sulki silmänsä haluamatta nähdä, hän ei uskonut voivansa liikkua, kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. Nuo kuvat voisivat tuhota kaiken, hän ei kestäisi sitä nöyryytystä ja häpeää. “Miksi olet niin julma?” Hän kysyi katkerana avatessaan silmänsä ja katsoessaan poikaystäväänsä jota tuskin enää tunsi.

“Kuka tässä on julma?” Chris kallisti päätään. “Sinä olet julma, leikittelet tunteillani, luulet olevasi paras, mutta anna kun kerro sinulle rakas; sinä et ole… Silti, minä välitän sinusta.”

Joni pudisti päätään väsyneenä, epätoivoisena. “Sinulla ei ole oikeutta noihin kuviin!” Hän huusi. “Ei mitään oikeutta!”

“Mutta suostuit hyvin innokkaasto”, Chris hymyili ilkeästi.

“Vihaan sinua! Tällä hetkellä tunnen vain vihaa sinua kohtaan.” Joni kuiskasi särkyneellä äänellä ja katsoi miestä inhoten. Hän ei tiennyt mitä voisi tehdä, muttei halunnut jäädä Chrisin lähelle. Jonin onnistui vetämään kätensä miehen otteesta, hän käänsi selkänsä tuntien olonsa voitetuksi. Hän käveli turtana huoneen poikki, tarvitsi aikaa ajatella, istua alas ja ajatella…

Chris murahti tyytymättömänä Jonin aikeelle lähteä huoneesta. Hän tarttui nuoremman miehen olkapäästä ja käänsi ympäri, puristaen lujaa; Joni oli avuton hänen otteessaan. “No? Haluatko että lähetän kuvat? Laitan ne jonnekin pornosivuille? Vai ehkä haluat muistutuksen siitä kelle kuulut?”

“Älä lähetä niitä!” Joni huudahti. “Jätä minut vain rauhaan nyt”, hän rukoili yrittäen riuhtoa itseään vapaaksi, peläten uutta selkäsaunaa.

“Pidä vittu se pääsi kiinni!” Chris huusi ja läppäisi hänen kasvojaan. Joni vaikersi, tunsi kyyneleiden valuvan alas poskiaan. Miksi tämä tapahtui hänelle? Hänen elämänsä oli muuttumassa joksikin kieroutuneeksi vitsiksi josta hänellä ei ollut kontrollia.

“Miksi teet tämän minulle?”

“Luulin, että tiedät?” Chris kosketti hänen kasvojaan hellästi nyt. “Välitän sinusta ja haluan sinut rinnalleni, aina… Kukaan toinen ei voisi välittää sinusta kuten minä.”

Aina; sana ei ollut koskaan kuullottanut yhtä lohduttomalta kuin silloin ja kosketus; vaikkakin se oli hellä nyt, kylmensi se hänen sisintään. Joni katsoi poispäin, hiljaisena. Mitä hän voisi sanoa?

“Katso minuun nyt!” Chris vaati, tarttui hänen leukaansa ja käänsi itkuiset kasvot itseään kohti. ”Katso minuun kun puhun sinulle”, hän kuiskasi. Hetken Joni vain tuijotti miestä ilmeettömänä.

“Haluan levätä”, hän kuiskasi lopulta ja Chris hymyili.

“Hyvä on, vien sinut sänkyyn”, mies sanoi, pidellen Jonin ranteesta ja johdatellen kohti sänkyä. Chris kaatoi Jonin sängylle ja vangitsi alleen. “Noin, nyt on parempi.”

Jonin pelko heräsi, olo oli epämukava, ei tätä, ei nyt. “Ole kiltti Chris, älä…”

“Älä?” Chris loi häneen hämmentyneen katseen painaen polvensa Jonin jalkojen väliin.
“Mitä älä?”

“Tätä, en halua… Olen väsynyt…” Joni yritti liikkua, Chris nosti hänen ranteensa hänen päänsä yläpuolelle ja piteli tiukasti.

“Etkä ole”, Chris sanoi ja taisteli vapaalla kädellään saadakseen Jonin housut auki. “Et ole koskaan väsynyt tähän, älä valehtele.” Paniikki Jonin sisällä kasvoi, hän tiesi ettei todella halunnut sitä mitä oli tapahtumassa.

“Ei Chris!” Hän huusi niin tosissaan ja kiihkeästi kuin pystyi. “Ei nyt!” Ja hän yritti parhaansa rimpuilla otteesta, mutta jokainen liike teki kipeää ja vastustelu oli heikkoa sen vuoksi.

“Sanoin jo; pää kiinni!” Chris karjui ja löi Jonia uudestaan. Ennen kuin Joni ehti suojata itsensä, Chris oli jo saanut vedettyä hänen housunsa alushousuineen alas hänen polviinsa.

Itkunsekainen vikinä; Joni ei ensin edes ymmärtänyt äänen tulevan itsestään, se kuulosti niin vieraalta, koko se tilanne oli absurdi ja epätodellinen. Hän oli luullut, ettei se voinut mennä pahemmaksi, mutta pahin oli vasta tulossa. Hän potki, yritti heittää miehen yltään mutta hänen vartaloaan särki joka puolelta tehden hänet heikoksi.

“Nössö huora…” Chris kuiskasi, kuuma hengitys hyväili Jonin korvaa. “Pidät tästä, ainahan sinä pidät tästä…”

“Älä, C-chris… en …en halua… älä….Ole kiltti… Haluan levätä!”  Joni rukoili, käänsi kasvonsa poispäin.

“Voi kyllä sinä lepäätkin”, Chris virnisti ja käänsi Jonin kovakouraisesti ympäri. “Kunhan ensin olen pannut sinua.” Joni tiesi ettei millään voinut estää Chrisiä, eikä kukaan tulisi ja estäisi häntä. Hän oli liian uupunut tapellakseen, liian heikko ja vaikkei häntä olisi hakattu, Chris oli silti isompi ja vahvempi kuin hän. Joni itki hiljaa miehen painon alla, hänen elämänsä oli kääntymässä helvetiksi eikä hän tiennyt voisiko millään löytää tietä ulos siitä.

Chris oli jo kova avatessaan housujaan, viha ja adrenaliini virtasivat hänen suonissaan; Joni oli sotkenut asiat, Joni oli satuttanut häntä; pettänyt ja nyt hän tarvitsi tämän opetuksen. ”Nyt nähdään oletko vielä tiukka vai paniko joku sinua eilen…” Hän sähisi ja kurottautui ottamaan liukasteen.

”Chris älä! Ole kiltti!” Joni yritti rimpuilla, hänen koko olemuksensa huusi sitä vastaan mitä oli vaarassa tapahtua. ”En ole pettänyt! E-ei ole k-ketään, p-puhun totta!” Joni alkoi vaipua epätoivoon ja surullisinta oli, että hän todella puhui totta; oli olut vain kolme miestä; Misha, Kasper ja Chris, ei ketään Chrisin jälkeen. Joni oli ehkä flirttaillut, mutta jopa silloin kun välimatka oli ollut pitkä, hän oli pysynyt uskollisena.

”Luuletko että luotan sanaasi?” Chris kysyi ja potki Jonin jalkoja erilleen samalla kun levitti liukastetta elimelleen.

”E-en ole pettänyt… älä… e-et voi… älä satuta minua, Chris, älä!” Joni vaikersi paniikin kasvaessa. Chris alkoi kyllästyä Jonin huutamiseen ja peitti hänen suunsa kämmenellään.

”Vittu nyt se turpa kiinni!” Hän varoitti painaessaan erektionsa Jonin anusta vasten.

Joni vapisi, hänen silmänsä revähtivät auki järkytyksen kasvaessa; Chris todella aikoi työntyä väkisin sisään, se ei ollut pelkkä uhkaus. Huolimatta kivusta Joni alkoi riuhtoa itseään epätoivoisesti yrittäessään vapautua ja huusi Chrisin käden takana, vain mutinaa pääsi ulos.

Jonin kamppailu vain kiihotti Chrisiä entisestään, nyt kun hän oli vihainen tälle; kuinka Joni edes uskalsi harkita hänen jättämistään kaiken sen jälkeen mitä hän oli tämän hyväksi tehnyt? ”Juuri niin huora, taistele vastaan…” Chris sähisi, toi toisen kätensä Jonin lantiolle ja työnsi voimalla sisään.

Joni, tunsi että voisi menettää tajuntansa kivusta joka kasvoi, hän vaikersi ja vikisi avuttomana, kyyneleet valuivat alas kovemmin ja yhä hän yritti ryömiä pakoon tästä kammottavasta pahoinpitelystä.

Chris huohotti. ”Helvetin tiukka, taisit ottaa vain suihin?” Oli vaikea työntyä kokonaan sisään oli vetäydyttävä hieman ja puskettava uudestaan ja uudestaan. Chris pakotti tiensä sisään tuuma tuumalta. 

Joni yritti purra hänen kättään, hänen vartalonsa jännittyi ja hän satutti sillä itseään vain enemmän mutta oli vaikea ajatella selkeästi. Kaikista asioista mitä Chris olisi voinut tehdä, tämän täytyi olla pahin.

“Perillä”, Chris lopulta kuiskasi hänen korvaansa. ”Tunnut helvetin hyvälle…”

Kuka tämä mies oli?

Joni ei halunnut uskoa että tapahtuva oli totta, kuitenkin kipu oli liian todellinen jotta hänen olisi onnistunut huijata itseään… Joni tunsi miltei tukehtuvansa, oli vaikea hengittää. Hän kurotti kätensä tarttumaan Chrisin ranteesta; siitä jonka käsi oli hänen suunsa edessä ja yritti saada otetta heltiämään. Toisella kädellään Joni yritti sokeasti lyödä ja raapia Chrisiä; mitä tahansa jotta tämä lopettaisi.

Chris karjahti. päästi irti hänen lantiostaan ja sen sijaan tarttui Jonin hiuksiin kovakouraisesti ja alkoi ravistaa hänen päätään ja lopulta hakata tyynyä vasten; aikomatta tuottaa vakavaa harmia, mutta pakottaa Joni rauhoittumaan. ”Helvetin huora!”

Joni oli pökerryksissä ja uupunut, kun Chris alkoi hakata hänen päätään tyynyä vasten hän hämärästi tajusi miten helppoa Chrisin olisi raivopäissään viedä tilanne niin pitkälle, että tappaisi hänet. Sellaista oli sattunut, lehdestä sai lukea liian usein vastaavista tapauksista ja nyt Joni pelkäsi elämänsä puolesta, tämä pelko sai hänet antamaan tappelun periksi. ’Se on kohta ohi, sen täytyy olla kohta ohi,’ hän hoki itselleen ääneti.

“Uskallakin huutaa”, Chris varoitti polvistuen ja vetäen samalla Jonin mukanaan, pakottaen hänet kontilleen.

Joni oli varma että oksentaisi pian, hänen vartalonsa vapisi, näkökenttä sumeni, hän ei koskaan ollut tuntenut vastaavaa kuvotusta. ”S-sattuu… C-chris… e-en jaksa…  kiltti…”

Jossain täytyi yhä olla se mies jonka hän luuli tunteneensa, jossain Chrisin raivon keskellä. Joni toivoi, että se Chris joka oli hellä, eikä olisi tehnyt tätä, kuulisi hänen rukoilunsa, että Chris tulisi järkiinsä ja ymmärtäisi mitä teki hänelle.

”Minä vittu sanoin että pidä se pääsi kiinni!” Chris karjui ja kietoi käsivartensa Joni kurkun ympärille, toisella kädellä vetäen hänen hiuksistaan samalla kun jatkoi työntöjä sisään ja ulos rajummin.

Joni sulki silmänsä, hän ei todella koskaan ollut pelännyt yhtä paljon; paine hänen kurkkuaan vasten, raastava ote hänen hiuksissaan ja terävä kipu joka liikkui hänen lävitseen. Kuvottavat läpsähdykset ja murahduksen; sen oli loputtava pian, sen vain oli.

Vain muutama työntö ennen kuin Chris tunsi vavahtavansa mielihyvästä; Joni tuntui niin tiukalle ja kuumalle, hän ei voinut pidätellä kauemmin ja täytti Jonin orgasmillaan huokaillen nautinnosta. Chris nuolaisi huuliaan, irrotti otteensa Jonin hiuksista ja otti käsivartensa tämän kurkulta. Chris laski kätensä Jonin lantiolle hetkeksi.

”Sinun pitäisi kunnioittaa ja arvostaa… sitä mitä sinulla on”, Chris kuiskasi ennen kuin vetäytyi ulos ja nousi sängyltä. Luomatta toista katsetta Joniin Chris suuntasi kylpyhuoneeseen; hän tarvitsi suihkun.

Joni kaatui sängylle itkien, vapisten kivusta, hän ei uskonut pystyvänsä liikkumaan. Kirveli, pisteli, jomotti ja häntä ällötti tuntea kuinka Chrisin lämmin sperma valui alas hänen reisilleen.

Hänet oli raiskattu…

Hänen avopuolisonsa oli raiskannut hänet… Chris… siinä ei ollut järkeä. Joni tuijotti turtana digitaalisen herätyskellon punaisia numeroita; 8:23 aamulla. Mitä oikeastaan oli tapahtunut? Hän räpytti silmiään haluamatta ajatella tai uskoa…

Hän kuuli veden juoksevan kylpyhuoneessa kun Chris oli suihkussa.

Tämä ei voinut olla hänen elämänsä.

 Joni sulki silmänsä ja avasi ne uudestaan; 8:32, mihin minuutit olivat kadonneet? Chris oli yhä suihkussa ja hän ei ollut liikkunut senttiäkään. Joni kuuli etäisesti Chrisin kännykän soivan, oli niin aikaista… Sen täytyi olla hänen isänsä, hän tunnisti soittoäänen… Oli lauantai… Heidän oli ollut tarkoitus mennä hänen vanhemmilleen illalliselle ja jäädä yöksi… Mitä hän voisi sanoa?

Tämä ei voinut olla hänen elämänsä, hän ei voinut olla tämä uhri…

Mitä tapahtuisi? Mihin tästä pystyi jatkamaan? Chris oli menettänyt malttinsa, järkensä ja nyt Joni oli jumissa miehen kanssa, joka pahoinpiteli häntä… Tämä oli vain ensimmäinen kerta… Ajatus pelotti häntä, Chris tekisi sen uudestaan, raja oli ylitetty ja nyt kun se oli…

 Maanantaina hänellä oli valokuvaus, hän ei voisi mennä. Mitä hän sanoisi ihmisille?

9:12 Chris teki aamiaista, keitti kahvia… Mies liikkui keittiössä ja Jonia ällötti… Chrisin puhelin soi uudestaan, jossakin lähellä ja pelätyt askeleet lähestyivät huonetta. Joni yritti liikkua, ei halunnut nähdä Chrisiä.

Joni tunsi Chrisin läsnäolon huoneessa, tunsi hänen katseensa porautuvan hänen selkäänsä, kuuli hänen vastaavan.

”Hei!… Kyllä Joni on kotona… Hän nukkuu yhä… Niin, Joni on valitettavasti vähän kipeä… Ei mitään vakavaa, vähän kuumetta ja flunssaa… Emme tule tänään, ettei se tartu teihin… Niin, niin, aivan… se on parhaaksi, minä kyllä huolehdin Jonista… Pyydän häntä soittamaan kunhan herää…”  

Valheet tulivat niin helposti Chrisin huulilta; eihän tämä tietenkään voisi kertoa hänen isälleen, että oli juuri hakannut ja raiskannut hänet… flunssa… Joni kuuli puhelun loppuvan, Chrisin huokaisun, patja liikahti miehen painon alla kun tämä istui alas sängylle. Chris kurottautui silittämään hänen hiuksiaan ja Joni halusi liikkua pois, mutta kipu piti hänet aloillaan.

“Toivon, että me molemmat opimme jotain”, ääni puhui lempeästi mikä tuntui oudolle äskeisen jälkeen. ”Minun oli annettava sinulle opetus, ymmärräthän sinä sen, Joni?”

Kylmät väreet kulkivat Jonin selkää pitkin ja hän halusi nauraa hysteerisesti ja katkerana; opetus? Sitäkö se oli ollut? Joni pakotti itsensä pysymään vaiti, hän makasi paikoillaan ja vapisi, oli kylmä ja kipu ei kadonnut, ei edes lieventynyt.

Chris huokaisi uudestaan. “Kuuntele… Minun ei tarvitse olla niin kovakourainen, jos vain opit paikkasi. Minun täytyi opettaa sinua, että muistaisit… vastedes muistat, eikö niin?” Joni pysyi yhä vaiti. ”No, voin viedä sinut suihkuun. Tein aamiaista sinulle, kun olet vähän levännyt niin soita isällesi ja sano vain että sinulla on flunssa ja kuumetta. Voin työskennellä kotona muutaman päivän ja olla kanssasi.”

Joni sulki silmänsä, vavahti, hän ei tiennyt miten voisi sietää tätä. Chrisin läheisyys, ääni, haju, sanat ja kosketus saivat hänet voimaan pahoin ja hän oli loukussa.

Oli oltava tie ulos, hän ei vain tiennyt mikä se oli…

Lopulta Joni pakotti itsensä liikkumaan, vaikertaen kivusta. Hän ei sanonut sanaakaan, nousi ylös kömpelösti ja vapisten, hänen tärisevät kätensä kurottautuivat nostamaan hänen housunsa ylös; farkkujen nappi oli hajonnut, hän piti niitä ylhäällä käsillään. Joni ontui kohti kylpyhuonetta; oli pakko jatkaa, jotenkin…

Chris pysäytti hänet ennen kuin hän ehti kävellä ulos makuuhuoneesta, mies laski kätensä hänen olkapäilleen, tällä kertaa kosketus oli hellä. Joni ei kestänyt katsoa häneen, hän pysähtyi mutta katsoi poispäin, tuijotti kohti oviaukkoa kyyneleiden valuessa yhä hitaasti alas poskia.

 ”Olen pahoillani, että minun piti satuttaa sinua…” Chris kuiskasi ja toi kätensä hänen kasvoilleen nostaen Jonin katseen itseensä. Joni pakotti itsensä katsomaan Chrisin silmiin, hänen omansa täynnä kipua ja Chris… Joni ei nähnyt häntä, ei tunnistanut häntä enää; kuka tämä mies oli?

Joni ei tiennyt mitä sanoa, mitä voisi sanoa, Chris piteli kortteja kädessään ja hän oli tämän armoilla, alistettuna ja heikkona. Pelko ja hämmennys, Chris voisi särkeä hänet niin helposti.

”Menen suihkuun…” Joni pysyi viimein kuiskaamaan katsomatta Chrisiä pidempään ja Chris päästi hänet menemään. Kävellessään vaivalloisesti kohti kylpyhuonetta hän pystyi yhä tuntemaan miehen katseen porautuvan selkäänsä. Jonin sydän oli särkynyt ja hänen mielensä oli turta. Ovi sulkeutui hänen perässään ja hän henkäisi syvään.

Hetken hän seisoi aloillaan, selkä ovea vasten, käsi suunsa edessä estääkseen itseään huutamasta ääneen. Hän itki, kyyneleiden loputon virta; tämä ei millään voinut olla hänen elämänsä…

Joni katsoi ylös kohti peiliä miltei tunnistamatta itseään; heikko ja säälittävä, ’lakkaa itkemästä, hitto lakkaa jo itkemästä!’ Hän katsoi poispäin, vapisevin käsin hän napitti auki revenneen paitansa, antoi sen pudota farkkujen kanssa, sitten alusvaatteet… kirveli, kipu oli sanoin kuvaamaton, hän uskoi voivansa pyörtyä minä hetkenä tahansa.

Joni kiristi hampaitaan, pakotti itsensä liikkumaan, avaamaan hanan, tarkistamaan kädellään lämpötilan ja nousemaan suihkun alle. Hän ei halunnut ajatella, halusi pyyhkiä kaiken mielestään ja jatkaa kuten ennen ja kuitenkin, hän tiesi sen olevan mahdotonta. Miten hän voisi jäädä Chrisin kanssa? Miten hän voisi jatkaa teeskennellen? Rakkautta ei enää ollut, ainoastaan pelkoa, omistushalua, eikä se loppuisi… Chris haluaisi seksiä ja miten hän enää voisi olla Chrisin kanssa tuntematta inhoa ja vastenmielisyyttä? Hän tekisi jotain väärin ja Chris löisi uudestaan, tätäkö hänen elämänsä olisi? Joni ei halunnut olla tämä ihminen, hän ei halunnut olla uhri joksi Chris oli hänet tehnyt! Mutta tietä ulos ei ollut, hän oli ansassa ja auttanut itse luomaan oman vankilansa. Ei ollut ketään jolle kertoa tai jolta pyytää apua, oli vain… selvittävä, jotenkin.

**^^**^^**^^**

Joni oli peruuttanut heidän tapaamisensa ja puhelimessa hän oli kuulostanut todella oudolle, ei lainkaan itseltään. Dima ei ollut myöskään nähnyt häntä Messengerissä muutamaan päivään ja se sai hänet huolestuneeksi.

Oli torstai kun Dima pääsi kotiin töistä aikaisemmin, Joni ja Chris asuivat hänen matkansa varrella ja Dima oli jo ohittanut heidän rakennuksen kun painostava tunne sai hänet kääntymään ympäri; jokin vaivasi häntä ja hänen oli pakko nähdä ystävänsä. Toki oli mahdollista, että Joni oli kipeä, mutta Dima oli nähnyt Jonin perjantai-iltapäivänä ja tämä oli vaikuttanut olevan enemmän kuin kunnossa, ei lainkaan merkkejä sairastumisesta ja Linda, joka oli ollut samassa näytöksessä ja sen jälkeisissä juhlissa ei ollut nähnyt myöskään mitään mikä viittaisi sairastumiseen. Lindan mielestä Joni ei myöskään ollut kovin humalassa lähtiessään juhlista.

Sunnuntaina Joni oli lähettänyt viestin olevansa kipeä eikä voisi tulla käymään. Dima oli myöhemmin soittanut hänelle, mutta puhelu oli jäänyt lyhyeksi.

Hän tuli kerrokseen jossa Chris ja Joni asui, pysähtyi heidän ovelleen, huokaisi ja soitti ovikelloa; hän ei yleensä tehnyt yllätysvierailuja, mutta tällä kertaa…

Chris kurtisti kulmiaan kun ovikello soi, oli neljä iltapäivällä. Hän katsoi Joniin, joka makasi sohvalla päiväpeitteen alla tuijottaen ilmeettömänä tv:n kuvaruutua.

”Sinä helvetti kutsuit jonkun että kertonut minulle??” Chris sähisi pitämättä yllätyksestä; Jonin ruhjeet olivat yhä näkyviä.

Joni nousi istumaan hermostuneena. ”En ole kutsunut ketään”, hän vakuutti nopeasti. ”Menen katsomaan kuka se on, o-okei?” Hän oli säikky ja hermostunut Chrisin läheisyydessä haluamatta suututtaa häntä.

 Haluten varmistaa, ettei Joni tekisi mitään typerää, Chris seurasi häntä eteiseen ja odotti.

Dima ehti jo miettiä olivatko he edes kotona, tuntui kestävän niin kauan. Viimein hän kuitenkin kuuli lähestyvät askeleet ja ovi aukeni hitaasti.

”Ai… Dima…” Joni kurkisti ovenraosta ennen kuin avasi ovea enemmän vilkaisten nopeasti olkansa yli.

Dima kurtisti kulmiaan; Jonin kasvot olivat mustelmilla. ”H-hei, voinko tulla sisään?” Joni nyökkäsi ja vaistomaisesti nosti kätensä poskelleen peitelläkseen mustelmaa.

”Toki…” Joni vastasi hiljaisella äänellä, hän yritti hymyillä… Dima alkoi riisua takkiaan ja näki Chrisin.

”Hei Chris,” hän tervehti. Mies vaikutti kireältä mutta nyökkäsi ja tervehti takaisin. Joni puolestaan vaikutti hermostuneelta ja oudolta; hän oli kalpea, pukeutunut ylisuureen college paitaan ja verkkareihin, asuun jota Dima ei koskaan ollut nähnyt Jonin yllä aiemmin, ei koskaan. Joni tuntui pukeutuvan muodikkaasti yleensä vaikka olisi ollut vain kotonakin. ”Mitä sinulle on tapahtunut?” Dima kysyi huolestuneena.

“No… minut ryöstettiin.” Joni vastasi; se oli ensimmäinen mikä tuli hänen mieleensä ja ehkä se olisi tarpeeksi uskottavaa?

”Ehkä haluaisit kahvia, Dima? Ja tule toki peremmälle.” Chris kutsui ja laski kätensä Jonin olkapäälle. ”Sinun tulisi istua alas ja levätä, rakas.” Hän kuiskasi ja painoi hellän suudelman Jonin otsalle.

Dima riisui takkinsa katsellen heitä; Joni vaikutti jotenkin… ahdistuneelta, hämmentyneeltä… ”Kahvia, kyllä kiitos”, Dima vastasi katsellen yhä huolestuneena ystäväänsä. ”Ryöstettiin? Milloin?”

“Ehkä teidän on parempi jutella olohuoneessa, Joni on yhä melko väsynyt…” Chris puutui keskusteluun.

“Totta kai”, Dima nyökkäsi ja seurasi Jonia ja Chrisiä olohuoneeseen.

”Varokin kertomasta ystävällesi mitään typerää”, Chris kuiskasi Jonin korvaan, kun tämä istui alas sohvalle. Mies piti äänensä niin hiljaisena, ettei Dima voisi kuulla. ”Valitse sanasi tarkoin, kulta…” Chris suoristautui ja hymyili lempeästi koskettaen Jonin poskea. ”Palaan pian”, hän lisäsi normaalilla äänellä.

Dima istui alas nojatuoliin Jonia vastapäätä ja katsoi kuinka Chris käveli heidän ohitseen keittiöön. Joni leikki hermostuneesti pitkillä hihoillaan tuskin katsoen häneen ja se sai Diman tuntemaan olonsa epämukavaksi; hän ei ollut koskaan nähnyt ystäväänsä tällaisena. ”Mitä tapahtui?” Hän kysyi varovasti.

”Olin tulossa kaupasta lauantai-iltana…” Joni aloitti ja vilkaisi häneen ennen kuin nosti polvensa rintaansa vasten. ”Kai se mies oli seurannut minua kaupasta…”

”Saiko hän lompakkosi?” Dima tarkkaili Jonia, joka oli hiljaa ennen kuin vastasi ja loputa pudisti päätään.

”Ei, me tappelimme ja…hän pakeni.” Hän vastasi juuri kun Chris ilmestyi oviaukkoon.

”Valitettavasti Joni ei ole kovin hyvä puolustautumaan”, Chris sanoi ja Dima kohotti kulmaansa, Joni pysyi hiljaa.

“Maitoa ja sokeria, niinhän Dima?” Chris kysyi.

”Kyllä kiitos”, Dima nyökkäsi vilkaisten Chrisiä ja takaisin ystäväänsä.

”Miltä se mies näytti?” Dima kysyi kun Chris palasi keittiöön. “Missä kaupassa kävit?” Jokin koko jutussa haiskahti.

Joni huokaisi ja katsoi alas, hieroi käsiään hermostuneena. ”No, se joka on lähellä… tiedäthän… Siwa… Hän oli pitkä… tummat hiukset… ehkä 30?… Luulen, että hän oli humalassa.”

Chris palasi huoneeseen kantaen tarjotinta jonka päällä oli kolme kuppia kahvia. Hän ei pitänyt kysymysten määrästä joita Dima esitti. Hän ojensi molemmille kupit ja istui alas sohvalle kietoen vapaan käsivartensa Jonin harteiden ympärille. ”Tärkeintä on, että Joni on nyt turvassa.” Hän sanoi ja Dima oli huomaavinaan Jonin jännittyvän hieman.

”Ilmoititteko poliiseille? Etsivätkö ne sitä tyyppiä?” Dima kysyi epäilysten kasvaessa.

“Joo, mutta tiedäthän miten hitaita he ovat tällaisissa jutuissa.” Chris kohautti harteitaan.

Dima vilkaisi miestä ja takaisin Joniin. ”Miten voit?”

”Älä huoli, anna minulle muutama päivä ja olen taas kuin uusi.” Joni vakuutti yrittäen hymyillä.

“Joni on selviytyjä”, Chris hymyili jokseenkin ylpeänä.

Dima nyökkäsi ja pohti jos tosiaan vain kuvitteli asioita, silti paha aavistus ei lähtenyt. Chris vaikutti omalta itseltään, mutta ehkä hän epäili, koska ei oikein koskaan ollut oppinut pitämään miehestä? Tässä oli ajoittain jotain todella hämärää.

”Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin”, Dima sanoi ja hymyili ystävälleen, joka yritti hymyillä takaisin, mutta kuten aiemmin, Jonin hymy vaipui pian ja hänen silmissään oli outo tyhjä katse, jollaista Dima ei ollut nähnyt aiemmin. Ehkä tarina oli tosi, toki Joni olisi väsynyt ja shokissa, väsynyt jopa… Mutta miksi tämä vaikutti niin jännittyneeltä Chrisin kosketuksen alla? ”No… kevyempiin aiheisiin…um, miten muuten menee?”

”No ei mitään erityistä, olemme tylsistyneitä, Joni ei voi tehdä töitä mustelmiensa vuoksi, mutta hän on kunnossa pian.” Chris vastasi ja vilkaisi poikaystäväänsä.

”Miten sinä voit Dima? Anteeksi, etten oikein ole oma itseni tänään…”

”Älä murehdi siitä Joni, ymmärrän kyllä… Linda varmaan kertoi että löysimme asunnon yhdessä?” Hetken Joni näytti hämmentyneeltä ennen kuin muisti.

”Niin tosiaan, hän kertoi… perjantaina… Minun piti soittaa sinulle, mutta…”

“Ihan oikeasti, älä huoli ei ihmekään, sinulla on ollut aika kurja viikonloppu… “ Dima nyökkäsi, hän oli yhä huolestunut, ilmapiiri huoneessa oli jotenkin hermostuttava. ”Minulla on paljon pakattavaa, kaikki tapahtuu niin nopeaan.” Hän lisäsi hymyillen.

”Olen iloinen, että suhteenne toimii… Linda on hyvin suloinen”, Joni hymyili heikosti ja Chris toi kätensä tämän hiuksiin, katsellen tätä jokseenkin huolestuneesti.

”Näytät uupuneelta rakas, ehkä sinun pitäisi yrittää nukkua?” Chris pohti ääneen. ”Joni ei oikein ole nukkunut hyvin viime päivinä.”

“Ai… Joo… No, minun pitäisi muutenkin lähteä… Ja anteeksi että tulin näin ilmoittamatta, ajattelin vain kokeilla onneani”, Dima hymyili, joi kahvinsa loppuun ja nousi.

”Totta kai olet aina tervetullut tänne”, Chris vakuutti. “Lähetä terveisiä Lindalle meiltä.”

Joni saattoi Diman ovelle ja lupasi soittaa tälle myöhemmin ja kun tämä oli lähtenyt, Joni huokaisi raskaasti; jälleen yksin Chrisin kanssa.

 “Se meni hyvin”, Chris hymyili nojautuen seinää vasten. ”Olen hyvin ylpeä sinusta.”

Joni vilkaisi häneen, ei tiennyt mitä sanoa joten hän ainoastaan nyökkäsi. ”Menen lepäämään nyt…” Hän kuiskasi ja käveli hitain askelin takaisin olohuoneeseen, istuen tv:n eteen. Chris seurasi ja istui alas hänen viereensä.

”Katsos Joni, minä todella välitän sinusta ja minuunkin koskee kun näen sinut tuolla tavalla loukkaantuneena.” Hän huokaisi ja Joni loi häneen epäuskoisen katseen.

”Anteeksi?”

”Onko sinulla nälkä?” Chris kysyi.

Joni tunsi olonsa turhautuneeksi, hänen kaikki aistinsa huusivat; hän ei halunnut jäädä, ei kestänyt olla miehen lähellä. Ja nyt Chris hämmensi häntä teeskentelemällä huolestunutta partneria vaikka hän itse oli aiheuttanut hänen kipunsa!

“Satutit minua…” Joni kuiskasi katsoen häntä varoen miltei odottaen toteamuksensa johtavan uuteen iskuun.

”Tiedän, anteeksi…” Chris nojautui suutelemaan hänen päälakeaan hellästi. ”Mennään keittiöön ja jutellaan, teen meille jotakin syömistä, jooko?”  Chris hymyili ja nousi, odotti Jonin seuraavan ja vastahakoisesti tämä tekikin niin. Joni kietoi käsivartensa ympärilleen ja kiristi hampaitaan estääkseen itseään sanomasta jotakin mitä katuisi.

Chris vilkaisi Jonia kun tämä istui alas pöydänääreen. ”Mitä haluaisit syödä?”

”En välitä… Ihan sama…” Joni mutisi ja kurottautui ottaakseen lähimmän lehden.

Chris huokaisi ja nyökkäsi, hän tarkisti jääkaapin; löytyvistä aineksista hän voisi kyllä kokata jotakin Jonin suosikkia. ”Katsos”, Chris aloitti samalla kun ryhtyi pilkkomaan vihanneksia. ”Sanoinhan, että välitän sinusta? Minä todella tarkoitan sitä.”

“No sinulla on helvetin kieroutunut tapa näyttää se”, Joni ei voinut olla sanomatta. ”Helvetti Chris, sinä-” Joni keskeytti lauseensa ja sulki silmänsä.

“Minä?” Chris kysyi katsellen häntä ja lopulta huokaisi. “Voit ottaa oluen jääkaapista.” Hän sanoi ennen kuin jatkoi. “Joka tapauksessa, välitän sinusta, enkä halua, että katoat koko yöksi, pelkäsin puolestasi…”

”En pettänyt sinua, en ole koskaan pettänyt sinua…” Joni kuiskasi. ”Ne juhlat liittyivät työhöni… Etkö muista mitä teit minulle?” Kipu ja katkeruus kuuluivat selvästi hänen äänestään. ”Miksi kutsuit minua?”

Hetken Chris katsoi häneen ilmeettömänä, kuin ei oikeastaan näkisi häntä tai hänen tuskaansa. ”Menetin kontrollin koska olin huolissani… Olin tulla hulluksi huolesta, en kestäisi menettämistäsi.”

”Huolissasi, että jotain pahaa olisi sattunut minulle?” Joni kysyi, kyyneleet kimmelsivät hänen silmissään. ”Ja kun tulen kotiin vahingoittumattomana päätät muuttaa sen? Chris… se mitä teit…” Joni pudisti päätään. ”Etkö voi…” Hänen vartalonsa ja äänensä vapisi, hän tunsi olonsa huonovointiseksi eikä pystynyt katsomaan miestä pidempää.

”Sanoinhan, että olen pahoillani, että menetin malttini.” Chris vastasi henkäisten syvään.

”Menetät sen uudestaan Chris, jokin päivä ja minä pelkään sitä päivää.”

“Niin ei tapahdu, rakas”, Chris vannoin rauhalliseen sävyyn jatkaessaan ruuanlaittoa. ”Ei, jos seuraamme muutamaa sääntöä.”

”Sääntöä?” Joni kysyi varoillaan, miltei pelokkaasti, se voisi olla mitä tahansa tässä vaiheessa.

”Ei mitään erikoista, kerrot minulle vain kun haluat tavata jonkun tai joku haluaa tavata sinut, siinä kaikki.” Chris sanoi ja kääntyi katsomaan häntä. ”Ja joka kerta kun lähdet, kerrot minne lähdet ja milloin tulet takaisin; haluan aina tietää missä olet. Siinä kaikki.” Joni miltei puhkesi katkeraan nauruun, mutta onnistui estämään itsensä; Chris oli menettänyt järkensä ja tämä ei voinut olla hänen elämänsä.

”Voin nähdä kenet haluan jos kerron sinulle ensin?”

Chris hymyili. ”Olen iloinen, että olemme asiasta samaa mieltä.”

Samaa mieltä? He olivat samaa mieltä?!  Jonin mieli kapinoi. ”En voi aina tietää tarkkaa aikaa kun olen kotona… En voi tietää ketä tulen tapaamaan.” Hän yritti puhua järkeä, tietäen jo menettäneensä kiistan. Chris tuli lähemmäksi ja nojautui Jonin viereen.

”Et voi? Luota minuun kulta, sinä voit”, hän sähisi ja hetkeä myöhemmin hymyili ja palasi hellan ääreen. ”Totta kai voit.”

“Teetkö sinä samoin?” Joni kysyi kireästi ja poissa tolaltaan. Hän ei halunnut olla tässä, ei halunnut olla Chrisin kanssa, muttei enää tiennyt kuinka päästä pois.

”Totta kai, sanonhan jo nyt; kerron kenet näen ja milloin tulen takaisin.” Chris asetti lautasen Jonin eteen.

”Sitten minäkin haluan sääntöjä”, Joni kuiskasi, tuijotti alas lautastaan tietäen ottavansa riskin. Chris tuijotti häntä.

”Puhu.”

”No…” Joni alkoi tuntea olonsa jälleen hermostuneeksi. ”Sinun täytyy… kunnioittaa toiveitani… Ei tarkoittaa ei.”

Chris kavensi katsettaan uhkaavasti. ”Kunnioitan toiveitasi jos sinä kunnioitat minua, nyt syö.”

”Tarvitsen aikaa, haluan nukkua sohvalla…” Joni lisäsi ja alkoi syödä hitaasti, pelokkaana.

”Etkä nuku, nukut sängyllä. Minulla on yksi iso projekti vietän sen parissa seuraavat pari päivää ja yötä, sen jälkeen tulen nukkumaan viereesi.”

 Joni ei pitänyt sängystä, ei enää, hän ei voinut unohtaa ja nukkua rauhallisesti paikassa jossa se oli tapahtunut. Hän katsoi parhaaksi kuitenkin vaieta ja olla kokeilematta onneaan pidemmälle. Hän nousi, oli jo menettänyt ruokahalun, aikeissa palata olohuoneeseen.

”Minne olet menossa?” Chrisin ääni pysäytti hänet, Joni seisahtui aloilleen hetkeksi ja käänsi aavistuksen päätään.

”En ole nälkäinen… Katson nyt vähän telkkaria sitten pelaan ehkä jotain videopeliä, menen suihkuun ja noin yhdeltätoista illalla menen kokeilemaan jos saisin unta, luultavasti epäonnistun kuten joka ikinen yö lauantain jälkeen.” Joni ei voinut olla peittelemättä sarkasmin sekaista katkeruutta äänestään.

Chris hymyili kuin ei vieläkään ymmärtäisi. ”Hyvä on, pesen astiat ja käyn sitten projektini pariin.” Hän katsahti sitten Jonin miltei koskematonta lautasta. ”Luulen kuitenkin että jätän sinulle tämän jääkaappiin jotta voit syödä myöhemmin… Ja Joni, ei sinun tarvitse olla noin tarkka kun olen paikalla, mutta arvostan sitä kuitenkin.”

Joni olisi halunnut huutaa ääneen. Hän ei tiennyt kuinka selviäisi tästä, kuinka kauan kestäisi tilannetta menettämättä järkeään. Hiljaa hän palasi olohuoneeseen ja istui alas, katsoi turtana tv-ruutua ja mietti vaihtoehtojaan. Kaksi tietä ulos; pilata maine ja ryhtyä pornotähdeksi; ajatus huvitti jollain synkällä tasolla, tai toinen voisi hyvinkin olla lähtö ruumisarkussa Chrisin käden kautta jos tilanne pahenisi. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut miellyttävä ja samalla elämä tässä kieroutuneessa parisuhteessa ei ollut sen parempi. Mitä hän voisi tehdä? – Joni ei enää tiennyt.  

 TBC.

Web published: My Secret Shore 9.huhtikuuta, 2010

© KOLGRIM 2006 – 2013

Jatka lukuun 20

My Secret Shore HOME