19.luku


 Kummallista välikohtausta seuraavina päivinä, Eljas tuntui käyttäytyvän yhä jokseenkin erikoisesti. Mies oli selvästi vaisumpi, vetäytyi tiiviimmin omiin oloihinsa eikä Joni voinut olla pohtimatta syytä. Kun muutamaa päivää myöhemmin Eljaksen naisystävä,  kaunis afrikkalaistaustainen nainen tuli käymään salilla, tervehti tämä tullessaan Jonia iloisesti ennen kuin suuntasi yläkertaan ja Eljaksen työhuoneeseen. Noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tumma nainen syöksyi kiukkuisena alakertaan ja sanaakaan sanomatta paineli ulos ulko-ovesta paiskaten sen näyttävästi kiinni mennessään kuin haluten varmistaa ettei hänen suuttumuksensa jäänyt epäselväksi. Ennen kuin Joni lähti kotiin hän löysi Eljaksen tyhjästä jumppasalista yksin, hakkaamasta nyrkkeilysäkkiä Eminemin musiikin tahtiin.

Mies hätkähti havahtuessaan jonkun tarkkailevan itseään.
”Anteeksi, en halunnut säikäyttää…” Joni pahoitteli. ”Tulin vain sanomaan, että olen lähdössä kotiin.” Hän sanoi, sillä ei ollut varma oliko Eljas täysin perillä ajankulusta. Mies oli ollut salilla jo ennen Jonin työvuoron alkua, aikaisesta aamusta ja kello läheni nyt jo kahdeksaa illalla.

”Ei mitään, hyvä. Laskit kassan?” Eljas kysyi kurtistaen kulmiaan, pidellen käsiään nyrkkeilysäkin sivuilla, t-paita oli liimautunut hiestä hänen selkäänsä vasten, vaaleat hiukset olivat kosteat. Joni nyökkäsi. ”Hyvä… No nähdään sitten huomenna?”

”Tulen vasta lauantaina seuraavan kerran.”

”Niin, niinhän se olikin.” Eljas mutisi hajamielisenä.

”Onko kaikki varmasti hyvin?” Joni ei voinut olla kysymättä ja toinen mies loi häneen kummastuneen katseen.

”Totta kai”, Eljas vastasi vaikkei kuulostanut siltä. Jonin teki mieli kysyä Akista, sillä oli  varma tämän liittyvän asiaan jotenkin. Mutta aisti ettei saisi Eljakselta vastauksia, ei ainakaan nyt. Hän tunnisti tietynlaisen mielentilan jonka kaltaisen oli kokenut itse, eikä siinä tilassa ollut valmis puhumaan, ei ainakaan puolitutulle.

”Nähdään sitten.” Joni hymyili varovasti ja lähti.

Joni tapasi serkkunsa Jyrin seuraavana perjantaina tämän suosikki pubissa. Asia vaivasi häntä siinä määrin, että Joni halusi kysyä josko Jyri tiesi siitä mitään.  Jyri oli jo paikalla Jonin saapuessa. ”Tilasin sinullekin oluen”, mies virnisti viittoen häntä istumaan alas.

”Kiitos”, Joni hymyili.

”No mitäs serkkupojalle kuuluu?” Jyri kysyi ja nosti tuopin huulilleen.

”Hyvää, kiitos. Entä itsellesi?”

”Eipä ihmeempiä.” Jyri kohautti olkiaan.

”Onko sinulla joulusuunnitelmia?”

”Äh, mokoma pakkojuhla, menemme varmaan ryyppäämään kavereiden kanssa.” Jyri virnisti. ”Entä te, mukava perhejoulu tiedossa?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi hymyillen hieman.

”Olisit varmasti tervetullut mukaan, jos haluat?” Hän ehdotti, mutta Jyri pudisti päätään.

”Ei, joulu ei koskaan ole ollut minun juttuni. Kun tarpeeksi pettyi lapsena, ei sitä aikuisenakaan osaa arvostaa. Se on hyvä päivä mennä baariin, siinä kaikki.”

Joni katseli serkkuaan hetken, muisti hämärästi Jyrin olleen heillä viimeisenä jouluna kun äitikin oli ollut elossa ja Jyrin vanhemmat… No, heidän mukana oloa Joni ei muistanut, molemmat olivat viinaan meneviä. Eikä isäkään juuri pitänyt Jyrin isästä, ilmeisesti äiti oli myös jossain määrin hävennyt veljeään. Ei kai ollut ihme, että Jyri oli nuorena ajautunut huonoille teille. He juttelivat hetken niitä näitä, Joni kertoi serkulleen tulevasta New Yorkin matkastaan Mishan kanssa ja tämä huokaili kuinka itsekin matkustaisi mielellään Jenkkeihin, erityisesti Isoon omenaan.

”Oikeastaan halusin kysyä sinulta eräästä asiasta.” Joni lopulta aloitti.

”No, anna tulla?” Jyri hymyili ottaen uuden anteliaan hörpyn lasistaan jonka sisältö alkoi hyvää vauhtia huveta.

”Töissä sattui kummallinen välikohtaus viime lauantaina. Mahdatkohan tuntea sellaista henkilöä kuin Aki?… Hm… en nyt saa mieleeni hänen sukunimeään, mutta suunnilleen sinun ikäisesi. Hän taitaa ainakin nykyisin myydä jotain vakuutuksia.” Jyri kuunteli hiljaa näyttäen mietteliäältä tai vakavalta, Joni ei ollut varma. ”Hän tuli käymään yksi ilta salilla ja kyseli jäsenyyksistä ja muusta… Hän seurusteli jonkin aikaa Diman entisen tyttöystävänkin kanssa, mutta käsittääkseni he ovat eronneet. Olen kuitenkin tavannut hänet aiemmin ja no vaikka en erityisemmin pitänyt hänestä niin Eljaksen reaktio tuntui aika voimakkaalta. Hän heitti sen miehen ulos saliltaan, no ei varsinaisesti heittänyt mutta käski varsin painokkaasti tämän poistua. Selvästi he tuntevat toisensa jostain aiemmin ja ajattelin jos tietäisit siitä jotakin?”

”Aki Kuusisto?” Jyri lopulta kysyi ja Joni nyökkäsi. Hetken Joni kuvitteli näkevänsä huolen välähdyksen Jyrin kasvoilla. ”En tajunnut hänen olevan taas maisemissa.” Hän sanoi. ”Oletko tavannut hänet nyt monta kertaa?”

”Muutaman, satunnaisesti… Yksi kerta olin syömässä Diman kanssa, kun Eeva, Diman ex tuli samaan ravintolaan sen miehen kanssa ja änkesivät samaan pöytään… En pitänyt hänestä, mutta se saattaa johtua myös Eevasta, koska en pidä hänestä ja tiedän, että Eeva yrittää taas tavoitella Dimaa.”

”Et ehkä muista, mutta olet tavannut Akin jo aikaisemmin.” Jyri sanoi ja tyhjensi lasinsa ja Joni katsoi serkkuaan kummastuneena. ”Lapsena.” Jyri hymyili tavalla, joka vaikutti hermostuneelta. ”Se mies oli siinä porukassa jonka kanssa vietimme aikaa nuorena, Eljas ja minä ja muut… Ja kun olin typerä ja otin sinut mukaan paikkaan jonne niin nuoren ei olisi kuulunut tulla. Käytin huumeita, se sumensi arvostelukykyni aika tehokkaasti ja … no, ehkä hyvä että isäsi sai tietää.” 

”Käyttikö Eljaskin huumeita?” Joni kysyi varovasti.

”Kokeili, muutaman kerran, hän oli onneksi minua fiksumpi sen suhteen.”

”Ja Aki?”

”Hän taisi olla enemmän myyjän roolissa, käytöstä en ole varma.” Jyri vastasi. ”Hän sai siitä tuomionkin ja… Muutenkin, hän on … erikoinen tyyppi ja se on miedosti ilmaistu. ”

Joni katsoi serkkuaan yllättyneenä. ”Hän on ollut vankilassa?” Jyri nyökkäsi.

”Yritä vältellä häntä, sillä tyypillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Pinnan alla on jotakin todella häiritsevää, en ole varma mitä Eljas tietää mutta heidän välillään on saattanut tapahtua jotain isompaa mistä Eljas ei ole puhunut edes minulle. Itse näin hänen joskus teurastavan kissan… se oli… No, olin huumehöyryissäni silloin… Kuulin kuitenkin joitain huhuja muustakin ja kun kerran näin hänet juttelemassa kanssasi… Se oli viimeinen kerta kun otin sinut mukaani sinne.”

Joni oli kuin puulla päähän lyöty, vaikka hän oli pitänyt Akia epämiellyttävänä, oli tämän olemus siisti ja… No, entiseksi huumekauppiaaksi hän ei olisi miestä veikannut. Joni oli hiljaa hetken ja hörppäsi lasistaan.

”Luulin hänen olevan yhä vankilassa…” Jyri mutisi kurtistaen kulmiaan, kunnes hänen ilmeensä vaihtui lähes säikähtäneeksi. ”Kuule, minun on nyt mentävä, soitan sinulle myöhemmin, okei?” Hän sanoi ja nousi. Joni katseli serkkuaan hämillään, joka puki kiireellä takkia ylleen.

”Okei. Soitellaan.” Joni sai sanottua ja Jyri hymyili hänelle hätäisesti ennen kuin lähti pubista.

**^^**^^**


Aki oli nähnyt muutaman kerran Jamin poikaystävän asuinrakennuksensa liepeillä, mutta oli toistaiseksi onnistunut välttelemään tätä. Ilmeisesti Jami oli kertonut ja nyt mies kaiketi halusi kovistella häntä tai jotakin vastaavaa. Jollakin tasolla ajatus huvitti häntä, mutta Ivo oli kookas mies eikä Aki tiennyt kuinka huvittunut hän loppujen lopuksi olisi kohtaamaan hänet.

Päivää ennen hänen matkaansa Chrisin luokse, hänellä oli aika Jamille ja hän saapui ajoissa paikalle. Aki ei tiennyt tulisiko hänen edes olla yllättynyt, kun Jamin kollega ottikin hänet vastaan. ”Olen pahoillani, Jami ei ole tänään töissä, hän sairastui.” Nainen sanoi. ”Toivottavasti on ok, että minä leikkaan.” Akia harmitti, no, suututti tietyllä tapaa, mutta hän yritti peittää sitä.
”Se on ikävää, toivon, että minulle olisi soitettu.” Hän sanoi jättäessään takkinsa naulakkoon. ”Mutta olen lähdössä matkalle tänään ja hiukseni kaipaavat siistimistä.

”Vielä kerran pahoitteluni, Jamin sairastuminen tuli niin yhtäkkiä.” Nainen jatkoi ja johdatteli hänet paikalle.

”Taitaa olla vakavaa? Yksityisyrittäjät harvoin jäävät pois töistä pienen flunssan vuoksi.” Aki sanoi ja tarkkaili naisen ilmettä, joka meni hetkeksi vaikeaksi.

”Niin, en tiedä tarkemmin vielä, on totta että Jami sairastelee harvoin.” Parturi vastasi Akin istuutuessa tämän osoittamalle paikalle. Väkinäinen hymy nousi naisen kasvoille ja Aki mietti miten paljon tämä tiesi. Oli selvää, että Jami ei halunnut häntä enää asiakkaaksi, eikä tällä ollut vain rohkeutta sanoa sitä suoraan. Kenties toinen toivoi hänen ymmärtävän merkin, mutta Aki huomasi ärsyyntyvänsä koko jutusta enemmän kuin olisi uskonut.

Leikkaus menetteli, no ei siinä oikeastaan ollut mitään vikaa, mutta Akia silti ärsytti. Maksettuaan hän sanoi haluavansa tilata uuden ajan Jamille, halusi nähdä miten siihen suhtauduttaisiin. Nainen näytti hetken kiusaantuneelta, kuin pohtien mielessään mitä tehdä mutta päätti ilmeisesti siirtää päätöksen Jamille ja otti ajan vastaan. Aki jäisi mielenkiinnolla odottamaan yrittäisikö nuorempi mies jotenkin saada sen peruttua.

Aki ei myöskään voinut vastustaa kiusausta lähettää Jamille tekstiviesti. ”Toivottavasti paranet pian! Nähdään viimeistään tammikuussa ;)”  Sai nähdä mitä Jami vastaisi.

**^^**^^**


Akin vierailun ajankohta saapui ja joulukuun 15.päivä Chris oli lupauksensa mukaisesti valmiina vastaanottamaan vieraansa lentokentällä. Chris  katseli ihmisiä jotka saapuivat lennoiltaan, osa kiireisen näköisinä kännyköitään näpräten tai niihin puhuen, osa iloisina ystäviensä tai perheenjäsentensä seurassa, osa ryntäsi liioitellun hihityksen säestämänä heitä vastaanottavien läheistensä luokse. Ja Chris muisti, muisti seisseensä sillä samalla paikalla vain muutamia vuosia aiemmin ja odottanut jännittyneen innokkaana Jonin saapumista noista samoista porteista.

Hän kaipasi sitä tunnetta, sitä kihelmöintiä vatsanpohjassa ja onnea tuttujen kasvojen tullessa näkökenttään. Se oli kauan sitten mennyttä.  Akin vierailua hän odotti ristiriitaisissa tunnelmissa. Mitkä heidän roolinsa keskenään oikein olivat? Mitä Aki halusi todella? Kaikki oli kuitenkin erilaista nyt kuin vankilassa.

Lopulta hän näki Akin, joka asteli rauhallisen kiireettömän oloisena porttien läpi, laukku olallaan, hymynkare huulillaan. Chris heilautti kättään tervehdykseksi.


”Hiustyylisi on näemmä vaihtunut”, Aki virnisti päästyään hänen luokseen ja Chris hymyili väsyneesti miehen halatessa häntä lyhyesti. ”Taidan tietää kenestä hait vaikutteen”, Aki iski silmäänsä. ”Sopii sinulle.”

”Haluatko käydä ensin jossain, vai mennäänkö suoraan luokseni?” Chris kysyi sivuuttaen Akin kommentin.

”Onko sinulla olutta ja ruokaa?” Aki kysyi.

”On.”

”Hyvä, sitten mennään suoraan sinun kämpillesi.”

”Kuinka matka meni?” Chris kysyi heidän kävellessään autolle.

”Tuntui kestävän ikuisuuden.” Aki naurahti. ”Mutta sen siitä saa kun on pihi ja yrittää säästää, pitää kestää välilaskut. Miten sinun päiväsi meni?”

Chris kohotti olkiaan.  ”Töissä… Tavallinen päivä.”

”Hassua nähdä näin vapaudessa vai mitä?” Aki virnisti aistien tietyn varautuneisuuden toisessa.

”Kieltämättä”, Chris myönsi pysähtyen autonsa viereen ja avaten ovet. Aki oli pakannut kevyesti ja heitti laukkunsa takapenkille ennen kuin istuutui pelkääjän paikalle. Chris muisteli huvittuneena ja osittain kaipauksella Jonin ensimmäistä vierailua ja hänen kolme laukkuaan.
Ajomatka tuntui sujuvan hitaasti, Chrisillä oli vaikeuksia keksiä mitään sanottavaa, eikä tilannetta auttanut se että hän tunsi Akin tarkkailevan häntä hiljaa, hymyillen kummallisesti itsekseen. Chris mietti tulisiko tämä alun epämukavuus haihtumaan ja jos se ei haihtuisi, niin miten piinaavan pitkältä viikko tulisikaan tuntumaan.

He tulivat hänen asunnolleen, Aki kiersi nurkat melko nopeasti ympäri ja suuntasi jääkaapille. ”Et pidä minua röyhkeänä, jos otan oluen?” Hän hymyili ja Chris pudisti päätään.

”En, jos tuot minullekin.” Hän hymyili tai ainakin yritti, asunto tuntui äkkiä kaksin verroin pienemmältä kun he olivat kaksin. Aki avasi oluet ja istuutui pöydän ääreen ja Chris istuutui häntä vastapäätä.

”Sinun pitää rentoutua Chris, olen sinun puolellasi.” Aki huomautti ja otti hörpyn suoraan pullon suusta.

”En ole vieläkään tainnut kunnolla sopeutua tähän uuteen elämääni…” Chris huokaisi. ”Kaikki tuntuu niin…”

”Oudolle, tiedän.” Aki nyökkäsi. ”Kyllä se siitä, olemme ystäviä.” Hän lisäsi ja hymyili. ”Ymmärrän myös, että tämä koko tilanne on outo, se että olen täällä. Mutta me tulimme hyvin juttuun vankilassa, vai mitä?” Chris nyökkäsi hitaasti ja katsoi toista miestä. ”Ja tulemme juttuun nytkin, meidän vain pitää päästä tämän alkukankeuden yli. Luota minuun.” Aki otti uuden hörpyn pullostaan ja nousi. ”Oliko sinulla jotain ruokaa?” Hän kysyi, päätellen että hänen oli ensin paras lähestyä Chrisiä tuttavallisesti ja yrittää saada tämä rentoutumaan jotta voisi taas luottaa häneen.

Muutaman oluen ja ruuan jälkeen tunnelma alkoi keventyä. Aki oli tuonut mukanaan myös pullon vodkaa josta sekoitti heille drinkit.
”Vieläkö haluat nähdä exäsi?” Aki kysyi lopulta ja Chris oli hetken hiljaa kunnes nyökkäsi. Aki hymyili.
”Hyvä, olen ottanut asioista selvää. Meidän on hankittava viisumit Venäjälle. Kaiken huomioon ottaen meidän kannaltamme se on tapahtumapaikkana järkevin.” Chris yritti sisäistää asiaa hetken ja hänen hiljaisuutensa jatkuessa Aki jatkoi. ”Joni on luultavammin matkustamassa sinne jo tammikuussa sen uuden poikaystävänsä kanssa, se ei jätä meille hirveästi aikaa.” Hän tarkkaili Chrisiä. Toinen vaihtoehto olisi odottaa, mutta siitä ei ollut takuita kuinka kauan odotus kestäisi ja siinä ajassa… Aki pelkäsi että Chris ehtisi epäröidä tai Joni alkaisi päästä perille siitä, että häntä vastaan juonittiin.

”Saammeko viisumit niin nopeasti?” Chris kysyi hieroen hetken silmiään ennen kuin otti uuden kulauksen pullostaan.

”Ei siinä mene kuin reilu viikko, tehdään sinulle hakemus heti maanantaina ja saat sen varmasti vuoden loppuun mennessä. Se on voimassa kuukauden, suosittelen, että pyydät palkatonta vapaata töistäsi ainakin pariviikkoa, luuletko että se onnistuu?”

Chris nyökkäsi hitaasti, tammikuu oli rauhallisempaa aikaa eikä hän uskonut, että hänen työnantajallaan olisi mitään vastaansanomista. Hän  voisi selittää lomantarpeensa perhesyillä. Kaikki todella tapahtuisi nopeasti, mitä sen jälkeen?

”Itselläni on jo viisumi, vähän pidempi aikainen. Tarkoitukseni on matkustaa sinne pikaisesti jo joulun jälkeen, vähän järjestelemään asioita etukäteen. Tiedossani on jo yksi mahdollinen paikka missä saisitte sitten olla rauhassa.” Aki sanoi. Jami oli ollut hyödyllinen informaatiolähde ja luultavammin ei edes muistanut mitä kaikkea oli lörpötellyt sekavassa tilassaan. ”He menevät Mishan isoäidin luokse, nainen asuu vähän syrjemmässä pienessä kylässä… Paikka jota olen ajatellut on vajaan tunnin ajomatkan päässä sieltä.”

Chris nyökkäsi jälleen, ei oikein osannut sanoa mitään. Hän pyöritteli olutpulloa käsiensä välissä kunnes otti jälleen ison hörpyn. ”Jouluksi he ovat menossa New Yorkiin sinun ystäväsi luokse”, Aki päätti lisätä nähden Chrisin epäröivän ilmeen. Hänen täytyi herätellä Chris mustasukkaisuutta. ”Kaikki on sinusta kiinni Chris, miten haluat edetä? Jos haluat nähdä Jonin niin autan sinua, jos taas päätät toisin….” Aki kohautti olkiaan. ”Haluan tietää nyt teenkö turhaa työtä?” Chris nosti katseensa häneen, vaikutti mietteliäältä.

”Haluan kyllä nähdä hänet.” Chris vastasi lopulta. Olihan hän tiennyt, että sen täytyisi luultavammin tapahtua toisessa maassa. Jonilla ei ollut mitään syytä matkustaa Kanadaan eikä hän toisaalta voinut huomaamatta matkustaa Suomeen.

”Hyvä, sitten jatketaan järjestelyitä.” Aki hymyili. He jättivät aiheen hetkeksi, Aki laskelmoi ja tulkitsi Chrisin mielenliikkeitä, tiesi kun oli aika antaa tämän sulatella asiaa. He joivat ja myöhemmin Aki houkutteli Chrisin viemään hänet jonnekin baariin. He päätyivät samalle homo klubille, jossa Chris oli tavannut Ryanin, jossa hän oli aikoinaan ollut Jonin kanssa, jälkimmäisestä Chris mainitsi Akille.
”Näin kuinka hän käänsi päitä… Ja Joni nautti siitä, hän on aina ollut hyvä flirttailemaan…”

”On vieläkin.” Aki mainitsi. He olivat istuutuneet alas pöytään juomiensa kanssa. Chris vilkaisi häneen hieman synkän näköisenä. ”En näkisi, että hän olisi muuttunut sen seurauksena mitä teidän välillänne tapahtui.” Aki jatkoi. ”Hän nauttii yhä huomiosta ja flirttailee… Mikä kielii siitä että kärsit turhaan niin ankaran tuomion. Hän tuntui flirttailevan myös minulle, kun tapasimme.” Se oli valhe vain kannustamaan Chrisin ajatusta oikeutetusta kostosta.

Chris nosti tuopin huulilleen, katseli synkeänä väkijoukkoa. ”Ehkä hän pettää myös sitä uutta miestä.” Hän mutisi, johon Aki hymyili hieman itsekseen.
 
”Ehkä.” 

Chrisin katse valpastui tämän nähdessä Ryanin toisella puolella klubia jonkun miehen kanssa. Vieras mies kuiskutti jotakin Ryanin korvaan ja nuorempi mies tuntui naurahtavan, he katsoivat toisiaan. Ryan kosketti miehen selkää nojautui lähemmäksi ja kuiskutti vastauksensa tälle. Chris tunsi outoa harmistusta, hänen mielensä oli kireä jo entisestään eikä tämä auttanut, vaikkakaan Ryanin kansa heillä ei ollut mitään sovittua, ei mitään lupauksia eikä mitään mikä oikeuttaisi mustasukkaisuuden.

Ryan lähti kävelemään kohti baaritiskiä ja matkalla huomasi hänet. Nuorempi mies hymyili, nosti kättään tervehdykseksi ja muutti suuntansa heidän pöytäänsä kohti.
”Kuka hän on?” Aki kysyi, mutta Chris ei ehtinyt antaa vastausta Ryanin jo saavutettua heidän pöytänsä.

”Hei Chris, täällä ilman minua?” Ryan virnisti ja vilkaisi Akiin. ”Kuka ystäväsi on?” Hän kysyi, jolloin Aki nousi ja tarjosi kättään johon Ryan tarttui.

”Aki, Chrisin ystävä Suomesta.” Hän esitteli ja Ryan vilkaisi Chrisiin ovelasti hymyillen.

”Juoni tiivistyy….” Hän kommentoi ennen kuin siirsi huomionsa takaisin Akiin. ”Ryan, Chrisin… tuttava.” Hän päätti ja irrotti otteensa Akin kädestä.

”Istu alas?” Aki ehdotti ja Ryan vilkaisi taakseen, miestä jonka seurasta oli juuri lähtenyt ja joka parhaillaan vilkuili heidän suuntaansa hieman levottomana.

”Ehkä ihan hetkeksi, eiköhän seuralaiseni malta odottaa minua sen verran.”

”Kuka hän on?” Chris ei voinut olla kysymättä ja Ryan katsoi häneen hymyillen.

”Satunnainen tuttava.” Hän vastasi istuutuessaan alas.

”Saanko tarjota sinulle juotavaa?” Aki kysyi.

”En minä ilmaisesta juomasta kieltäydy.” Ryan hymyili.

”Mitä sinä haluaisit juoda?”

”Kuiva siideri, kiitos.” Ryan vastasi ja Akin poistuessa Ryan käänsi huomionsa takaisin Chrisiin joka siemaili oluttaan vaitonaisesti tarkkaillen häntä. ”Suomesta? Arvaan, että sieltä löytyy myös tämä mysteerinen Joni. Olenko oikeassa?” Hän kysyi. Chris tuhahti ja käänsi katseensa kohti baaritiskiä. ”Siis olen.” Ryan hymyili. ”Ja nyt mietin miten tämä ystäväsi Aki liittyy kuvioon?”

”Mietit liikaa.” Chris vastasi.

”Ehkä, mutta sen tiedostaminen ei lievennä uteliaisuuttani.”

”Aiotko harrastaa seksiä tuon tyypin kanssa?” Chris kysyi vaihtaen aihetta vilkaisten Ryanin seurassa olleeseen mieheen, joka parhaillaan jutteli jonkun toisen kanssa kuitenkin ajoittain vilkuillen heidän suuntaansa.

”Se oli suunnitelma,  paremman puutteessa.” Ryan virnisti. ”Nyt kun sinäkin tunnut olevan varattu toisaalle.”

”Aki on vain… ystävä.” Chris vastasi ja Ryan tarkkaili häntä hetken hiljaa hymyillen itsekseen. ”Seksikumppanisi alkaa käydä levottomaksi.” Chris kommentoi ja Ryan vilkaisi mieheen.

”Taidat olla oikeassa.” Hän sanoi, muttei tehnyt elettäkään noustakseen. Aki palasi juoman kanssa ja ojensi sen Ryanille.

”Kiitos.” Hän sanoi Akin istuutuessa alas. ”No, mistä te oikeastaan tunnette toisenne?”

”Tapasimme Suomessa erään… työprojektin parissa.” Aki virnisti. ”Entä te kaksi, Chris ei ole maininnut sinua?”

”Hmh, pitäisikö minun olla loukkaantunut?” Ryan kiusoitteli Chrisiä. ”Tapasimme netissä jokin aikaa sitten ja … harrastimme seksiä, sitä olemme tehneet jo muutamaan otteeseen.”  Ryan hymyili tarkastellen Chrisin lievästi kiusaantunutta olemusta.

”No sillä lailla”, Aki naurahti ja iski Chrisiä leikkisästi olkapäähän. ”Ja minä kun luulin, että olet vain murjottanut täällä.” Hän hymyili ja tarkasteli Ryania aiempaa kiinnostuneempana. Tummahiuksinen, hyvä kroppainen, kasvot miellyttävät mutta tavalliset, kaiken kaikkiaan ei hassumpi. Ryan ei kenties ollut sellainen joka varastaisi katseen välittömästi, mutta toisaalta kerran tuon katseen saatuaan ei myöskään karkottanut sitä.

”Ryan, oletko tulossa?” Jokseenkin närkästyneen oloinen mies kysyi päästyään heidän lähelleen. Miehen hiusrajat olivat paenneet korkealle otsalle,  hän oli hoikka ja silmälasipäinen, näytti tylsältä perheenisältä, joka työskenteli arkisin jossain pölyisessä toimistossa. Ryan käänsi katseensa mieheen.

”Minulla on vielä juoma kesken.” Hän vastasi.

”En jaksa odottaa enää kauaa.” Mies tuhahti.

”Ei sinun tarvitse.” Aki puuttui keskusteluun. ”Ehkä Ryan haluaa jatkaa iltaansa meidän kanssamme?” Hän hymyili nostaen lasin huulilleen, katsoen nuorempaa miestä. Ryan mietti hetken, katsoi Chrisiä, joka pysyi vaiteliaana, mutta katsoi takaisin häneen miltei odottavasti.

”Jos et jaksa odottaa, voit mennä.” Ryan lopulta vastasi ja mies tuhahti ärsyyntyneenä ennen kuin kääntyi lähteäkseen.

”Oma on tappiosi!” Tämä vielä tokaisi tylysti ennen poistumistaan ja Aki ei voinut olla nauramatta.

”Luulenpa ettet sinä et hävinnyt mitään, tappio taitaa olla hänen omansa.” Aki sanoi ja iski silmäänsä.

”Ehkä.” Ryan myönsi ja toi lasin huulilleen.

Aki oli Chrisiä puheliaampi ja tarjosi juomia melko anteliaasti. Ryan, joka jollain tasolla oli kiinnostunut pääsemään paremmin perille Chrisistä huomasi pian istuneensa heidän seurassaan jo muutamia tunteja. Chris alkoi illan kuluessa ja juoman virratessa rentoutua vaikkakin samalla Ryan aisti tietyn varautuneisuuden miehessä, saman jonka hän oli aistinut jokaisella kerralla joina he olivat tavanneet ja sai hänet mietteliääksi siitä ystävyydestä joka Akin ja Chrisin välillä vallitsi.

”Chris, jatkot sinun luonasi?” Aki lopulta ehdotti sulkemisajan lähestyessä. ”Kai sinä tulet Ryan?”

”Jos minut on kutsuttu, niin mikä ettei.” Hän vastasi katsellen Chrisiä kysyvästi tämän tyhjentäessä lasinsa pohjia. Ryan oli kiinnostunut näkemään miten Chris asui, toistaiseksi he olivat aina olleet vain hänen luonaan.

”Hyvä on…”  Chris vastasi tarkkaillen Ryania, joka naurahti.

”Olipa innokas vastaus…” Nuorempi mies kiusoitteli.

”Usko pois, sisimmässään hän on hyvin innostunut…” Aki virnisti. ”Mennään.”

He ottivat taksin Chrisin asunnolle. Matkan aikana Aki jutteli Ryanin kanssa ja Chris tarkkaili, välillä Aki katsoi häneen ja virnisti, Chris aavisti mitä tällä oli mielessä, mutta arveli Ryanin olevan samalla ajatuksella liikkeellä. Hän itse meni tilanteen mukana, alkoholin rohkaisuttamana, turtana tunteista ja samalla … se tietty kaipaus kaihersi hänen rintaansa, kaipuu siitä mikä oli menetetty.

He saapuivat hänen asunnolleen ja Aki teki heille kaikille drinkit, käyttäytyi tilanteessa sellaisella sujuvuudella johon Chris ei kyennyt. ”Ystävälläni on kovin suomalainen mielenlaatu tänään, vaikka toisaalta edes alkoholi ei ole saanut häntä tänään kunnolla avautumaan…” Aki virnuili ja Ryan, joka istui lähellä Chrisiä katsoi häneen hymyillen ennen kuin toi katseensa takaisin Akiin.

”Sinä ehkä osaat kertoa minulle tästä mysteerisestä Jonista?” Ryan kysyi Akilta, joka hymyili ja vilkaisi Chrisiä jonka ilme koveni.

”Osaisin varmasti…” Aki vastasi arvoituksellisesti. ”Mutta Chris kenties kaipaa nyt muuta ajateltavaa…” Hän sanoi ja toi olutpullon huulilleen. Ryanin huomio kiinnittyi takaisin Chrisiin.

”Niinkö?” Hän hymyili ja nousi hitaasti ylös kävellen Chrisin luokse, ennen kuin polvistui hänen jalkojensa juureen. ”Kenties… Voisin tarjota jotakin joka helpottaa?” Hän kysyi vihjailevaan sävyyn samalla kun toi kätensä hänen jalkoväliinsä hieroen kevyesti. Chris huokaisi, sulki hetkeksi silmänsä. Ryan voimisti hyväilyään ja Chris tunsi elimensä vastaavan kosketukseen.

”Eiköhän tuo helpota…” Aki sanoi myhäilevään sävyyn jostakin läheltä. Chris raotti silmiään, Ryanin avatessa hänen housujaan, painaen huulensa kevyesti hänen alushousujensa verhoamalle elimelle. Chris vilkaisi Akia joka oli siirtynyt istumaan hieman lähemmäksi, hyväillen itseään. Tilanne oli outo, kiihottava ja outo samaan aikaan, kuin samalla jokin häviävän pieni osa hänestä ei olisi ollut täysin varma pitikö tilanteesta, siitä mihin se johti ennen pitkää. Samalla suurempi osa oli valmis ottamaan vapaaehtoisesti annetun nautinnon vastaan.

Tilanne eteni, vaatteet vähenivät. Aki oli siirtynyt jossakin vaiheessa niin lähelle, että Ryan saattoi ottaa heiltä molemmilta suihin. Ryan tuntui nauttivan siitä, että sai kerralla tyydyttää kahta miestä eikä hänkään jäänyt vaille huomiota. Hetkeksi Chris kykeni uppoutumaan siihen hetkeen, nauttimaan kahden ihmisen kosketuksista ihollaan, unohtamaan menneen. Huokailua suudelmia, hän katsoi utuisin silmin, kuinka Aki pani Ryania samaan aikaan, kun Ryan otti häneltä suihin. Aki virnisti hänelle, tilanne tuntui miltei unenomaiselta ja ajan kuluttua, jota Chris ei osannut tarkoin määrittää taian omainen hetki oli ohitse. Huoneessa haisi hiki ja seksi, Aki ja Ryan loikoilivat sängyllä rentoina Chrisin noustessa ylös harhaillessa kohti ikkunaa katsoakseen sateisen purppuraiseen aamuyöhön. Ryan nousi ja pyysi käydä suihkussa johon Chris miltei luolamiesmäisen välinpitämättömästi nyökkäsi ja osoitti suunnan.

 Hän avasi ikkunan ja sytytti tupakan, huoneistossa ei olisi saanut polttaa mutta sillä hetkellä häntä ei jaksanut kiinnostaa. Autot suhahtivat ohitse vetisellä kadulla, Chris sulki silmänsä hetkeksi, tunsi tuulen vireen hiuksissaan, kuulin suihkun hanan avautuvan. Hänen olonsa oli turta ja tyhjä kaiken jälkeen ja hän toivoi… Toivoi, että jos hän olisi kääntänyt kasvonsa, hän olisi nähnyt Jonin makaavan alasti sängyllä hymyillen hänelle viettelevästi, odottavasti, että hän olisi ollut täysin eri paikassa kuin siinä ankeassa yksiössä.

”Mitä sinä murjotat Chris?” Akin ääni havahdutti hänet kolkkoon todellisuuteen ja Chris huokaisi, heitti tupakan tumpin ikkunasta kostealle katukivetykselle ennen kuin sulki ikkunan ja kääntyi.

”En minä murjota”, hän kielsi ja etsi olohousunsa pukeutuakseen.  Aki ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta.

”Mieheksi, joka sai juuri upeaa seksiä, et vaikuta kovin tyydyttyneeltä.” Aki huomioi. ”Kohde taisi vieläkin olla väärä.” Chris ei vastannut, puki paitansa päälle ja siirtyi keittiöön. Hänen koko elämänsä oli väärä, tällaista sen ei olisi kuulunut olla ja hän halusi takaisin siihen ennen kuin kaikki oli mennyt pilalle, mutta miten se lopulta edes olisi mahdollista?

20.luku

My Secret Shore

© KOLGRIM