19.Vaiti

19.luku

maaliskuu 2001, Lontoo

Samuel Addison Wentworth istui sängynlaidalla ohut peitto löysästi vyötärönsä ympärillä, katsellen ulos sateiseen aamuun. Vuode narahti, kuului huokaisu, vaalea mies ei kuitenkaan kääntynyt katsomaan.

”Miksi sinun pitää lähteä?” Nuorempi mies kysyi hänen takanaan, ennen kuin liikkui vuotella painautuen hänen selkäänsä vasten, pehmeät huulet hyväilivät hänen kaulaansa, kädet lipuivat hänen alastomalle rinnalleen. ”Minun tulee hirvittävä ikävä sinua Sam,” ääni lisäsi ja Sam laski kätensä toisen kädelle ja puristi hellästi.

”Puhuimme jo tästä,” hän sanoi pehmeällä äänellä. Sade ropisi ikkunalasia vasten voimakkaammin, hämärää ja synkeää, Pariisissa ilma olisi varmasti miellyttävämpi; Samuel pohti itsekseen samalla, kun hänen rakastajansa huokaisi yhä raskaammin.

”Eikö sinun tule minua ikävä?” Nuorempi mies tivasi kysymystä, jonka oli jo esittänyt usein viime viikkojen aikana.

”Daniel,” hän sanoi väsyneesti ja nosti rakastajansa käden, joka oli lipunut alas hänen reidelleen. Oli ollut virhe tulla vielä yhdeksi yöksi, oli ollut virhe uskoa Danielin vakuutteluihin siitä, että tämä ymmärsi tilanteen. ”Totta kai minä sinua ajattelen, olet ystäväni,” Sam vastasi vältellen. Nuorempi mies oli hetken hiljaa.

”Luulin olevani jotakin enemmän,” Daniel vastasi lopulta. Sam nousi vuoteelta ja ryhtyi etsimään vaatteitaan. ”En ymmärrä sinua Sam, me tulemme hyvin toimeen, seksi on upeaa, et voi kieltää ettei olisi.” Daniel tarkkaili häntä pettyneenä, hänen äänessään kireä sointu.

”En väitäkään, totta kai seksi on ollut upeaa, mutta…” Sam sujautti bokserit jalkaansa, tunsi päätään jomottavan, hänen olisi pitänyt tietää tämän keskustelun seuraavan.

”Mutta?” Daniel kysyi siirtyen sängynlaidalle istumaan. ”Mitä vikaa minussa on? Miksi haluat paeta luotani? Miksen voi tulla mukaasi?” Sam kiristi hampaitaan pukiessaan.

”Ei sinussa ole mitään vikaa Daniel. Luulin, että ymmärsit tilanteen, eilen sanoit ymmärtäväsi enkä jaksa jauhaa tätä samaa asiaa. Olet ystäväni, en halua sitoutua, en ole valmis sellaiseen, kyllähän sinä sen tiedät.” Sam vilkaisi nuorukaista, joka istui alasti sängynlaidalla, selvästi murjottaen. Daniel sipaisi vaaleanruskeita hiuksiaan otsaltaan, tämän harmaanvihreät silmät kimmelsivät ja Sam tunsi olonsa kurjaksi. ”Daniel…” hän aloitti ja astui lähemmäksi.

”Etkö välitä minusta lainkaan?” Daniel kysyi ja katsoi ylös hänen sinisiin silmiinsä. Sam laski kätensä hänen olkapäälleen.

”Totta kai välitän. En vain usko olevani sitoutuvaa tyyppiä, haluamme selvästi eri asioita ja on parempi pysyä tästä edes vain ystävinä, eikö niin?” Daniel katsoi häneen surkeana. ”Löydät vielä jonkun Dan, jonkun joka haluaa samoja asioita, usko pois.”

”En halua menettää sinua,” Daniel nousi, painautui hänen rintaansa vasten, kietoi kätensä hänen ympärilleen. Nuorukainen suuteli hänen kaulaansa, leukaansa ja lopulta huulia. ”Jatketaan näin, voin käydä luonasi, ei Pariisi ole niin kaukana ja…” Sam tarttui Danielin ranteista hellästi ja vetäytyi kauemmaksi.

”Ollaan vain ystäviä, niin on parempi.” Hän sanoi rauhallisesti Danielin kurtistaessa kulmiaan. Sam nosti paitansa lattialta ja puki sen ylleen.

”En hitto soikoon ymmärrä mikä sinuun on mennyt Sam! Mitä helvettiä kuvittelet saavuttavasi astumalla alaspäin asemasta joka sinulle on suotu?! Kuntosaliohjaaja! Sinun koulutuksellasi, sinun varakkuudellasi!” Daniel naurahti halveksuvasti, poimi vaatteitaan lattialta ja puki niitä ylleen kireänä. ”Tajuatko edes miten naurettava päätöksesi on?!”

”Tiedän kyllä mitä olen tekemässä Dan,” Sam tiuskaisi takaisin. ”En halua jumittua johonkin pölyiseen työhuoneeseen pyörittelemään ikivanhoja asiakirjoja, haluan tehdä jotakin mistä nautin! Haluan oman elämäni ja omat valintani, rakentaa jotakin omaa sen sijaan että jatkaisin ainoastaan sitä mitä sukuni ovat rakentaneet! Olen 25, haluan kokemuksia ja elämää, suoraan sanoen olen kyllästynyt samoihin kasvoihin, olen kyllästynyt Lontooseen!”

Daniel katseli häntä hiljaa hetken. ”Olet kyllästynyt myös minuun, niinkö? Seksi kyllä kelpasi, viimeisen kerran ja nyt…”

”Luoja paratkoon Daniel! Sinä itse sanoit eilen, että halusit vielä yhden yön! Ja minä olen sanonut helvetin monta kertaa, etten halua sitoutua! Älä tee itsestäsi taas marttyyria, helvetti kyllä minä sinusta pidän, välitän ja haluan sinulle parasta! Minusta sinä et onnea löydä, on parempi, että jatkamme vain ja ainoastaan ystävinä.” Daniel oli hiljaa, alahuuli mutristuneena. Sam huokaisi syvään. ”Minun on nyt mentävä… soitellaan tai jotain…” Hän kohautti harteitaan, turhautuneena siitä, että heidän intiimit hetkensä tuntuivat nykyisin aina päätyvän riitaan.

”Sam, odota,” Daniel kutsui katuvaisena, kun Sam oli aikeissa astua ulos makuuhuoneesta. ”Olen pahoillani,” nuorempi mies sanoi, astui lähemmäs ja laski kätensä hänen olalleen. ”Olet minulle vain niin tärkeä, enkä haluaisi, että lähdet… rakastan sinua…” Daniel nojautui yhä lähemmäksi ja painoi hellän suudelman hänen poskelleen. Sam tunsi olonsa epämukavaksi kuten aina Danielin sanoessa nuo sanat, hän ei koskaan oikein tiennyt miten reagoida niihin, eikä hän halunnut valehdella. Rakkaus tuntui liian voimakkaalta sanalta kuvailemaan hänen tunteitaan, hän ei koskaan aiemmin ollut rakastunut, ei ainakaan uskonut olevansa, vaikka toisaalta ehkä hän oli eikä vain tiennyt olevansa? Mutta eikö rakkauden tietäisi? Niin ainakin kaikki väittivät… Sam sipaisi Danielin hiuksia, hymyili hieman vaivaantuneena ja lopulta painoi suukon itseään lyhyemmän miehen otsalle.

”Pärjäät kyllä,” hän sanoi lopulta, näki tutun pettymyksen välähtävän Danielin silmissä ja tunsi harmistusta siitä, ettei osannut rakastaa tätä tämän toivomalla tavalla. ”Tulet sitten käymään joskus muiden kanssa, juhlitaan Pariisin yössä ja kyllähän minä Lontoossakin tulen käymään.” Sam taputteli Danielin olkapäätä. ”Pidähän huolta itsestäsi, Dan. Soitan, kun olen asettunut asuntooni, hei sitten.”

”Hei,” Daniel vastasi vaimeasti ja katsoi rakastamansa miehen perään surkeana. Ehkä Sam huomaisi Pariisissa todelliset tunteensa, ehkä välimatka olisi juuri se lääke? Hän ajatteli kuitenkin pian toiveikkaana ja hymyili itsekseen: niin sen täytyi olla.

**^^**^^**^^**

Sam hyräili itsekseen radion mukana purkaessaan muuttolaatikoitaan. Auringonvalo tulvi vaaleasävyiseen olohuoneeseen ja hänen mielialansa oli korkealla.

”Hei, avataanko jo pullo viiniä?” Hänen ystävänsä Katherine, jota miltei kaikki kutsuivat Kittyksi,  kysyi lopulta. Sam kohotti katseensa hoikkaan punatukkaiseen naiseen ja virnisti.

”Mietinkin milloin kysyisit,” hän sanoi ja nainen hymyili viattomasti. ”Viinilasit ovat vielä laatikossa keittiössä. Ne pitää pestä.”

”Äh, emmekö voi juoda pahvimukeista?” Kitty huokaisi, johon Sam naurahti.

”Hei, sinä lupasit auttaa minua! Kyllä sinä voit nyt pari lasia pestä! Niin ja soitatko siihen kiinalaiseen ja tilaat ruokaa.” Sam nousi järjestämään kirjojansa hyllyyn.

”Pomottelija…” Kitty valitti. ”Mitä vikaa pahvimukeissa on?”

”On ajateltava ympäristöä,” Sam nyökkäsi.

”Paskat sinä mistään ympäristöstä, olet vain niin hienohelma! Tiedätkö paljon roskaa sinun noutoruoka käyntisi tuottavat?” Kitty virnuili.

”No, jos sinä haluat tulla, joka päivä kokkaamaan minulle, niin ole hyvä,” Sam virnisti.

”Äh, isketään sinulle joku ranskalainen kokki tänään,” Kitty päätti ja asteli kohti keittiötä.

”Onko täällä joku erityinen paikka missä ranskalaiset homo kokit käyvät? Vai voiko niitä tilata jostain tarpeen mukaan? En minä edes olisi niin kranttu, ei tarvitsisi olla ranskalainen riittäisi kun näyttäisi söpöltä, osaisi kokata ja mielellään myös lähteä heti aamulla kotiinsa tehtyään aamiaisen, inhottaa kun ne jäävät joskus norkoilemaan koko aamupäiväksi.”

”Ai ranskalaiset kokit vai?” Kitty huuteli keittiöstä naurahtaen.

”Puhuin lähinnä yhden yön jutuista jotka osaisivat kokata!”

”Olet kylmäsydäminen lutka, Sam! Kaikella rakkaudella!”

”Protestoin! En ole kylmäsydäminen! Olen nuori, vapaa ja viriili!” Sam huudahti takaisin hymyillen itsekseen. He olivat tunteneet Kittyn kanssa lapsuudesta asti, olivat parhaita ystäviä vaikka heidän perhetaustansa olivat melko erilaisia. Sam tuli vanhasta ja varakkaasta suvusta, joskin kiitos vanhempiensa vapaamielisyyden, Sam ei ollut koskaan tuntenut painetta asettua tiettyyn muottiin. Kittyn äiti oli toiminut aikoinaan heidän taloudenhoitajanaan ja kerran tämä oli joutunut ottamaan tyttärensä mukaan, kun Kittyn isä oli kadonnut omille ryyppyreissuilleen. Kitty oli ollut viiden ja Sam neljänvanha, kun he olivat tavanneet ja siitä päivästä asti, he olivat olleet lähestulkoon erottamattomat. Kittyn äiti oli joskus elätellyt jopa toivetta tyttärensä pääsystä rikkaisiin naimisiin, kunnes lopulta Samin julistus omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan oli murskannut naisparan unelmat, ainakin hetkellisesti; sillä täytyihän rikkaalla miehellä olla runsaasti rikkaita, vapaita ja mikä tärkeintä, heteroja sinkkuystäviä. Toki Samilla niitäkin oli, mutta sekä hän että Kitty olivat yhtä mieltä näiden ikävystyttävyydestä.

Kitty ei tuntunut sen halukkaammalta sitoutua kuin hän itsekään, puolivuotta aiemmin nainen oli muuttanut Pariisiin tekemään maskeeraajan töitä ja samalla paetakseen äitinsä voivottelua siitä, että tämä jäisi pian lapsettomaksi vanhaksi piiaksi, olihan Kitty jo 26-vuotias! (Joskus muinoin naimaton 26-vuotias nainen oli täysin toivoton tapaus ja ilmeisestikin hänen äitinsä maailmankuva oli jumittunut tälle lähes esihistorialliselle ajanjaksolle, Kitty oli päätellyt.) Äidin epätoivoiset parinjärjestämisyritykset olivat myös olleet melko kammottavia tapauksia. Kitty halusi yhä juhlia, tapailla miehiä ja elää nuoruuttaan ennen kuin sitoutuisi mihinkään vakavaan. Hän ei halunnut elää äitinsä kohtaloa, naida isänsä kaltaista miestä, joka ryyppäisi ja pettäisi minkä kerkeäisi ja jättäisi hänet huolehtimaan yksin kiljuvasta kakaralaumasta. Naisen romanttisempi puoli jaksoi ajoittain elätellä toivetta ulkomaalaisen ritarinsa löytämisestä, joka olisi tumma, charmikas, puhuisi aksentilla, olisi salaperäinen, röyhkeä, romanttinen herrasmies, joka palvoisi vain häntä ja kuitenkin olisi tietyllä tapaa seksikkään välinpitämätön, joka tietenkin liittyisi siihen salaperäisyyteen. Sam jaksoi aina nauraa katketakseen hänen unelmiensa miehen mahdottomuudelle. Mies ei voinut ymmärtää miten olisi mahdollista olla samaan aikaan välinpitämätön että herrasmies, röyhkeä mutta romanttinen: silkkaa naisellista hullutusta! Kitty kuitenkin järkeili Samin olevan mies ja miehet eivät nyt yleensäkään ymmärtäneet yhtään mitään, hänen unelmiensa ritari olisi tietenkin toista maata.

Myöhemmin illalla he makasivat olohuoneen lattialla vieretysten, tyhjäviinipullo ja toinen puolittainen vieressään sekä tyhjennetyt noutoruoka pakkaukset. ”Miten näitä muuttolaatikoita on vielä niin paljon?” Sam pohti katselleen ympärilleen.

”Jatketaan huomenna,” Kitty nyökkäsi.

”Jos emme ole silloinkin kännissä,” Sam mietti ja nainen naurahti.

”Varmaan olemme,” Kitty nyökkäsi ja nosti lasin huulilleen. ”Tiedätkö, minä olen vähän miettinyt, että hommaisin itselleni poikaystävän, saisi seksiä aina kun haluaisi, se olisi hirvittävän kätevää.”

Sam vilkaisi ystäväänsä ja kurtisti kulmiaan. ”Sinä olet nainen, saat varmasti seksiä kun vain astut baariin ja valitset!”

”No joo, mutta ovathan nuo yhden illan jutut välillä aika onnettomia tapauksia, yksikin idiootti yritti tunkea sitä napaani! Voitko kuvitella? Siinä se ähelsi onnellisena ja minä sanoin sitten, että ei tästä nyt taida mitään tulla, mitä jos hiipisit kotiisi.” Sam puhkesi äänekkääseen nauruun.

”Luoja Kitty, ei tuollaista oikeasti tapahtunut, eihän? Ei kai kukaan voi nyt niin tyhmä olla?”

”Voi kuule kun tietäisit! Välillä ne koettavat tunkea sitä siihen toiseen reikään kysymättä, hiton mulkut, siinä saa sitten pää punaisena kiljua, että nyt on väärä paikka! Minä en siitä naisena kiksejä saa, etsisivät jonkun ukon jota lykkiä peräaukkoon, teillä nyt sentään on se g-pistekin siellä.” 

Sam pyyhki naurun kyyneleitä silmäkulmistaan. ”Niin…”

”Onko sinua jo lykitty sinne?” Kitty kysyi, Sam katsoi häneen ja virnisti.

”Ei,” hän vastasi. ”Minä olen suorittanut sen lykkimisen.”

”Et tiedä mitä menetät,” Kitty nyökkäsi.

”Ja sinäkö muka tiedät?” Sam virnuili.

”No… en… Mutta no… sinulla on g-piste siellä hyvänen aika! Kannattaisi kokeilla, minäkin joskus panin entistä poikaystävääni sormellani samalla kun hän pani minua ja voin kyllä kertoa, että se mies nautti! Siitä sormesta ei koskaan puhuttu, mutta kyllä hän nautti äänestä päätellen!”

”Hitto sinä olet jo humalassa Kitty,” Sam nauroi ystävänsä suorapuheisuudelle.

”Niin, myönnän, mutta vielä menee…” Nainen virnisti ja täytti lasinsa uudestaan.

”No mutta, jos siis hankit poikaystävän niin tarkoittaako tämä nyt sitä, että etsimme sitä röyhkeää ulkomaalaista herrasmiestä?”

”Joo… Mutta voin kai karsia vaatimuksistani hieman ja ei siitä nyt vakavaa suhdetta tarvitsisi tulla, hyvä seksisuhde riittäisi sellaisen miehen kanssa joka tietää miten hommat toimii.”

”Hyvä on siis, heterobaariin menemme!” Sam nyökkäsi ja kilisytti lasiaan ystävänsä kanssa.

**^^**^^**^^**

Aamulla Sam heräsi jomottavaan päänsärkyyn, hän avasi hitaasti aristavat silmänsä ja värähti kuullessaan miehekkään kuorsauksen vierestään. Hän kirosi ääneti ja katsahti vierelleen nähden toisen alastoman selän ja pörröiset tummat hiukset, hänen muistinsa jäljet olivat hatarat mutta ilmeisesti seksiä oli harrastettu, lattialla lojuvat vaatteet ja kondomin kääre yöpöydällä puhuivat omaa kieltään. Ainakin he olivat hänen omassa asunnossaan, se oli hyvä puoli, sillä Samilla ei ollut aavistustakaan miten sinne oli päädytty ja… hän katsahti uudemman kerran miestä vierellään, mikähän hitto hänen nimensä mahtoi olla? Tilanne oli nolo, tällaista ei olisi enää pitänyt sattua, hän oli kuitenkin jo aikuinen, 25-vuotias! Noh, nuori aikuinen, mutta kunto-ohjaaja hyvänen aika! Olisipa noloa, jos joku hänen asiakkaistaan olisi nähnyt miten villisti hän oli juhlinut?! Tai hänen työnantajansa?  Ei, nyt hänen oli ryhdistäydyttävä, Kittyn ja hänen olisi ryhdistäydyttävä, tämänlainen käytös oli erittäin typerää ja vastuutonta. Ainakin hän oli käyttänyt kondomia, sentään jonkinlainen järki oli pelannut! Missähän Kitty oli?

Sam nousi hitaasti, päätä vihloi ja se sai hänet vaikertamaan hiljaa. Tämä todella oli typerää ja noloa, hän ei joisi enää koskaan! Ei ainakaan viikkoon! Ja kun joisi, se olisi sivistynyttä, pari lasia viiniä ruuan kanssa ja sitä rataa, ei hän voisi mitenkään saarnata terveistä elintavoista ja olla samalla näin hunninnolla! Kaikki oli Kittyn syytä…

Missä vaiheessa hän oli edes onnistunut pokaamaan jonkun tyypin heterobaarista? Sam kurtisti kulmiaan: sangen hämmentävää. Toivottavasti mies ei ollut mikään rumilus… Ainakin tyyppi kuorsasi luvattoman kovaa, Sam puri huultaan ja yritti varovasti vilkaista miehen kasvoja, kevyt tummaparransänki, tummat kulmakarvat, nenä oli ihan kivan muotoinen, mutta huulet ohuet ja tyyppi oli ainakin kymmenen vuotta häntä itseään vanhempi ja lisäksi hän oli melko… noh, karvainen.  Sam pudisteli päätään hämmentyneenä, mitä hittoa hän oli edellisenä yönä ajatellut? Tuo mies ei ollut lainkaan hänen tavanomaista tyyppiään!

Hän nousi vuoteelta niin hiljaa kuin kykeni, vilkuili taakseen etsiessään miehen lompakkoa ihan vain tarkistaakseen tämän nimen, jotta välttyisi uudelta nololta tilanteelta. Onneksi musta nahkalompakko löytyi miehen housujentaskuista; Paulin Aubry, syntynyt 12.3.1963, tyyppi oli 38-vuotias! Tämän täytyi olla vanhin hänen panoistaan ja epätavallisin. Ei mies rumilus ollut, mutta… no, Sam oli tottunut nuorempiin, vähemmän karvaisiin, vähemmän kuorsaaviin ja melko lailla söpömpiin. Sam tunki lompakon nopeasti takaisin housujen taskuun ja ryhtyi etsimään vaatteitaan.

Mies vuoteella käännähti, kuului huokaisu, Sam pohti miten saisi miehen lähtemään, toivottavasti tyyppi tajuaisi sen itse ilman patistusta.

”Huomenta beibi,” pehmeä ääni purisi vuoteelta saaden Samin säpsähtämään. Hän kääntyi hitaasti ja hymyili hieman väkinäisesti miehelle, joka oli noussut istumaan, miehen ääni oli huomattavasti pehmeämpi kuin mitä Sam oli odottanut.

”Huomenta,” hän mutisi ja jatkoi pukeutumista. Mies nousi ja lähestyi virnistellen.  

”Oli aika villiä menoa eilen,” Sam ei ehtinyt reagoida, kun mies oli jo kietonut käsivartensa hänen ympärilleen ja painanut huulensa hänen omilleen. Lopulta Samin onnistui pujahtamaan otteesta.

”Öh, pitää mennä suihkuun…”

”Saanko liittyä seuraan?” Mies virnisti ja yritti jälleen suudella.

”Ei sinne mahdu!” Sam parkaisi ja pakeni nopeasti kylpyhuoneeseen, lukiten oven perässään. Hän pyyhki kasvojaan, kamalaa, toivottavasti tyyppi tajuaisi vain lähteä.  Hänen täytyisi saada Kittyyn yhteys jotta ymmärtäisi mitä oli oikein tapahtunut edellisenä iltana. Kun Sam palasi mies loikoili alasti hänen vuoteellaan ja loi häneen vihjailevan katseen.

”Miten olisi aamu panot?” Mies kohotteli kulmiaan vihjailevasti, Sam alkoi voida pahoin.

”Oho, puhelimeni taisi soida… ” Sam nappasi kännykkänsä nopeasti ja riensi olohuoneeseen, jossa hän soitti ystävälleen. ”Kitty, sinun täytyy tulla pelastamaan minut…” Hän vaikersi puhelimeen. ”Täällä on joku tyyppi, nyt se loikoilee sängylläni tekemättä elettäkään, että lähtisi ja hän hirveän karvainen ja… miltei neljänkymmenen! Miksi sinä et estänyt minua raahaamasta tuollaista tänne?”

Kitty kikatti puhelimen toisessa päässä. ”Voi Sam… Voit syyttää nyt vain itseäsi, minulle tuli huono olo, lähdin kotiin ja sinä jatkoit iltaa niiden tyyppien kanssa jotka tapasimme. Minä en tiedä missä olette olleet…”

”En juo enää ikinä,” Sam lupasi pyhästi.

”Mutta ensilauantaina on se yksi gaala!” Kitty muistutti

”No, en juo ainakaan viikkoon,” Sam päätti. ”Pelasta minut Kitty, tuo karvakasa haluaa taas seksiä ja minä en sitä toistamiseen halua panna, jos olen edes pannut ensimmäistäkään kertaa, en muista!”

”Elämä on kovaa,” Kitty virnuili. ”Hyvä on rakkaani, minä pelastan sinut!” Niine sanoineen nainen lopetti puhelun ja Sam saattoi vain luottaa Kittyn pitävän sanansa. Hän pälyili makuuhuoneen suuntaan hieman hermostuneena.

”Samuel… mihin sinä jäit? Tule tänne seksikäs brittini…” Kamalaa, hän oli iskenyt jonkun idiootin iilimadon… Tai sitten hänet itsensä oli isketty?… hämärää… ”Olen valmis sinulle!” Sam lähestyi makuuhuonetta hitaasti, nyt olisi vain pysyttävä lujana ja käskettävä miestä häipymään. ”Kuule,” Sam aloitti astuttuaan huoneeseen. Mies virnisti, nousi vuoteelta ja lähestyi. ”Minun on…”Sam ei saanut vietyä lausettaan loppuun, kun mies oli jo painanut huulensa hänen omilleen ja raahasi häntä sänkyä kohden. ”Hei… minun… on… mentävä…töihin!” Sam sai parahdettua suudelmien välistä, mies kaatoi hänet sängylle ja kiipesi hänen ylleen.

”Älä hupsi…” Mies hymähti ja hieroi itseään häntä vasten. Samia ällöttivät miehen tummat rintakarvat, ne olivat jotenkin niin… kahdeksankymmentälukua! David Hasselhofilla oli rintakarvoja, hän ajatteli, jotkut pitivät sitä seksikkäänä, mutta Sam ei. He painivat sängyllä jonkin aikaa Samin yrittäessä lähinnä päästä pois, hänen kumppaninsa vain innostuen ja kuvitellen sitä esileikiksi; idiootti mikä idiootti. Lopulta Sam kuuli avaimen kääntyvän etuovessa ja kiitti kahta asiaa; sitä, että Kitty asui melko lähellä ja sitä, että hän oli antanut naiselle avaimensa.

”Rakas, olen kotona!” Kitty huhuili ja Samin hölmistynyt petikumppani kohotti katseensa makuuhuoneen ovea kohden. Kitty parahti astuessaan makuuhuoneen ovelle. ”Voi minun silmäni! Voi tämä ei voi olla totta! Sam! Senkin perverssi sika!” Hän nyyhkytti jokseenkin liioitellusti, mutta se tuntui tepsivän Samin kumppaniin, joka välittömästi nousi vuoteelta. Sam kohotti kulmaansa tarkastellessaan ystävänsä pullottavaa vatsaa ja sitä kuinka tämä silitteli sitä käsillään.

”Kuinka saatoit? Miten käy meidän lapsemme? Mitä äitini sanoo!” Kitty vaikersi, nyyhki ja vollotti vailla kyneleitä. Mies joka hetkeä aiemmin oli äheltänyt onnellisena Samin yllä, loi tähän nyt paheksuvat katseen.

”Et kertonut, että sinulla on tyttöystävä! Ja vielä raskaana!” Mies kiskoi vaatteitaan ylleen päätään pudistellen.

”Olemme kihloissa!” Kitty nyyhki. ”Miten minä selitän tämän häävieraillemme? Lääkärilleni? Lapsellemme? Lapsi paralle joka ei vielä ole edes syntynyt?! Sam senkin mulkku!”

Sam nousi vuoteelta, kohautti olkiaan ja yritti näyttää mahdollisimman vakavalta.

”Sika!” Mies tuhahti ja kiiruhti pois asunnosta. Ovi kolahti kuuluvasti tämän perässä ja Kittyn vollotus vaihtui leveäksi virneeksi.

”Kun pyysin sinua apuun, en ehkä ajatellut ihan tätä,” Sam totesi huvittuneena. ”Ja mikä hitto sinulla on paitasi alla?”

”Tadaa!” Kitty veti pienen koristetyynyt paitansa alta. ”Ainakin se ukko lähti, eikö Eikä hän taatusti tule takaisin! Ole hyvä, lehtolapsemme,” Kity ojensi tyynyn hänelle. ”Ostin sen sinulle tupaantuliaislahjaksi viimeviikolla, mutta unohdin eilen tuoda sen, minkä annamme sille nimeksi?”

”Voi hyvää päivää sinun kanssasi,” Sam huokaisi virnistellen.

”Mikä tuon miehen nimi oli?” Kitty kysyi ja Sam mietti hetken ennen kuin vastasi.

”Paulin Aubry.”

”Hyvä lehtolapsemme olkoon ristitty Aubreyksi!” Kitty julisti. ”Tilataanko nyt pizzat?”

”Hyvä on, mutta ensiviikolla elämme terveellisesti ja sinäkin tulet sitten salille!”

”Hyvä on, hyvä on…” Kitty huokaisi. ”Senkin terveyspiiskuri…” Hän jupisi perään, mutta hymyili yhtäkaikki.

20.luku 

         Julkaistu 22.9.2010

            My Secret Shore© KOLGRIM

Guestbook

My Secret Shore HOME