2. Venäläistä rulettia

2.luku

Tuntui oudolle nähdä Joni vuosien jälkeen, aitona ja eläväisenä, ei vain kuvissa. Kasper yritti parhaansa keskittyä soittamiseen ja vilkuilla tummatukkaista niin vähän kuin mahdollista, silti tietoisuus hänen läsnäolostaan samassa huoneessa oli kummallisen häiritsevää. Joni oli sellainen, jota ei ollut helppoa unohtaa. Kasper oli tainnut ihastua tuohon tummasilmäiseen poikaan jo ensinäkemältä vaihto-oppilasvuotensa jälkeen. Miamin jälkeen Helsinki oli tuntunut kovin pieneltä, samoin kuin heidän lukionsa ja sitten hän oli nähnyt Jonin. Poika oli ollut kaiken harmauden keskellä kovin eksoottinen Kasperin silmissä, kiehtova ja nauravainen ja Joni oli onnistunut siinä missä moni muu olisi epäonnistunut; olemaan avoimesti homo ja kuitenkin säilyttää suositun pojan asemansa.

Olihan se ollut selvää, että Joni oli tiedostanut täysin kuinka hyvännäköinen oli ja Kasper oli tarkkaillut häntä hiljaisesti ihaillen sivusta. Hän oli katsonut kuinka jotkut ylempiluokkaiset pojat olivat varoen hakeutuneet toisen lähelle, arvatenkin tehneet ehdotuksiaan jotka Joni oli sitten oman oikukkaan mielensä mukaan joko hyväksynyt tai torjunut. Kasper oli halunnut olla yhtä rohkea, mutta vaikka hän kuinka oli hakenut toisen katsetta, ei se koskaan tuntunut vastaavan hänen varovaiseen kutsuunsa. Hän oli kuitenkin haaveillut, että jonakin päivänä Joni olisi huomannut hänet. Typeriä koulupojan unelmia, Joni oli usein esiintynyt hänen unissaan, ollut se jonka kuvia katselemalla hän tyydytti itseään ja jälkeenpäin häpeillyt pervoilta tuntuneita ajatuksiaan.

Jonilla oli tuntunut riittävän ihailijoita ja ainahan tällä tuntui olevan jotain meneillään. Kasper oli kuullut hiljaa puhuttuja huhuja muttei voinut olla varma niiden todenpitävyydestä. Joku oli tiennyt kertoa, että Joni paneskeli jonkun valokuvaajan kanssa, toinen taas kertoi, että oli kuullut Jonin antaneen suuseksiä yhdelle mallitoimiston pomolle ja niillä avuin oli myös mallisopimus syntynyt. Suuriosa huhuista oli varmasti kateellisten juoruja ja näissä huhuissa Jonilla oli värikkäämpi seksielämä kuin mikä oli ollut totuus. Joni ei kuitenkaan ollut tuntunut välittävän ilkeimmistäkään puheista ja Kasperin ihastus oli vain kasvanut.

Sitten Eeva oli alkanut seurustella Jonin parhaan ystävän kanssa ja niin hän oli päässyt hieman lähemmäksi ihastuksensa kohdetta ja kun vastoin kaikkia aiempia merkkejä, Joni oli sitten yllättäen huomioinut hänet, oli hän ollut onnensa kukkuloilla. Tavallaan Kasper oli kokoajan aavistanut Jonin tunteiden olevan jossakin muualla, aavistanut kohteen olevan Misha nähtyään kireän tunnelman heidän välillään. Hän oli kuitenkin toivonut Jonin unohtavan Mishan ja toivonut, että ajan kanssa syvemmät tunteet heräisivät, että jos hän olisi hyvä Jonille ja rakastaisi tätä niin ennen pitkää toinenkin rakastuisi. Ja saatuaan Jonin makuuhuoneeseensa niin kuin oli jo pitkään unelmoinut hän oli päättänyt toteuttaa fantasiansa. Osittain tietoisesti hän oli jättänyt pois kysymyksen olisiko ok mennä niin pitkälle, hän ei ollut halunnut kuulla kieltävää vastausta. Ja kun Joni oli esittänyt pyynnöt lopettaa, ei hän ollut halunnut kuulla niitäkään ja jatkanut silti.

Hän oli ollut katkera, vihainen ja murtunut. Eikä hänellä ollut edes tarpeeksi sisua kertoa ystävälleen Eevalle mitä oli oikeastaan tapahtunut. Hän oli antanut Eevan uskoa, että Joni oli tarinan ainut pahaosapuoli, että Joni oli maannut hänen kanssaan ja jättänyt heti sen jälkeen. Hän oli itsekin halunnut sysätä täyden vastuun nuoremman pojan harteille, tämä oli saanut mitä oli tilannut ja hänellä oli ollut täysi oikeus panna tätä, joskin myöhemmin Kasper ei ollut asiastaan enää aivan niin varma.

Häntä hävetti, hävetti vain enemmän kun Eeva paasasi jotakin Jonista ja haukkui tätä. Ajoittain Kasper oli halunnut uskoa Eevan lailla, ärsyyntyneenä nähdessään vanhan ihastuksensa kuvia haluamatta myöntää ärsytyksen todellista syytä. Uutinen Jonin pahoinpitelystä oli ollut pysäyttävä, ei tämä ollut ansainnut sitä ja siksi Eevan puheet tuntuivat entistä pahemmilta kuunnella.

He lopettivat soittamisen ja ihmiset taputtivat, Joni heidän joukossaan ja Kasper tunsi pistoksen sydämessään. He pakkailivat välineensä, takahuoneessa Kasper joi yhden oluen bänditovereidensa kanssa jotka juttelivat hyväntuulisina onnistuneesta keikasta. Joku kommentoi Jonin läsnäoloa paikalla, iski kädellään hänen selkäänsä ja virnisti, sanoi jotain mitä Kasper ei ajatuksissaan kuullut. Heikkona hetkenään hän oli joskus myös kehuskellut panneensa Jonia, moni homo mies olisi unelmoinut samasta sillä Joni oli niin paljon esillä, muttei kuitenkaan liikaa tai ärsyttävällä tavalla. Toinen oli onnistunut säilyttävään jonkinlaisen salaperäisyyden eikä tunkenut itseään väkisin julkisuuteen.

Juotuaan oluensa loppuun hän päätti mennä etsimään Eevan jonka oli nähnyt Diman ja Jonin seurassa. He olivat istuutuneet pöydän ääreen, paikalla oli myös Eevan serkut Tea ja Sonja joista jälkimmäinen vaikutti melko humaltuneelta, sekä kolmas mies jonka Kasper tiesi olevan Sonjan ystävä. Kasper tunsi sydämensä takovan rinnassaan lähestyessään pöytää, nähdessään Jonin katsovan häneen. Jonilla oli kauneimmat silmät jotka hän muisti ikinä nähneensä ja nyt niiden syvyydessä oli jonkinasteista epävarmuutta, Kasper mietti johtuiko se hänestä, muistoista menneestä ja sanoista joita hän oli toisen päälle viimeksi heidän nähdessään sylkenyt.

”Olit upea, Kasper!” Eeva hihkaisi nousten halaamaan häntä. Muut myötäilivät, Dimakin sanoi muutaman kehuvan sanan eikä Kasper uskonut Jonin koskaan kertoneen ystävälleen totuutta sillä muutoin tämä ei varmasti olisi ollut niin ystävällinen. Myös Joni hymyili hänelle, mikä tuntui jokseenkin oudolta.

”Istu meidän seuraamme”, Eeva pyysi.

”Taidan hakea ensin jotain juomista”, Kasper sanoi ja raapaisi niskaansa. ”Haluaako joku muu?”

”Yski shiideri voisi maishtua…” Sonja sammalsi nostaen etusormeaan ylös. Jami katsoi Kasperiin ja pudisti päätään.

”Tuo vaikka yksi päärynälimu, ei hän enää huomaa eroa”, mies kuiskasi matalalla äänellä.

”Minä en tarvitse mitään, Tuomas tulee pian hakemaan minua.” Tea sanoi viitaten poikaystäväänsä.

”Minulle mansikkasiideri”, Eeva tilasi. ”Entä sinä Dima?”

”Minulla on vielä juomaa jäljellä, kiitos”, Dima hymyili.

”Voin tulla auttamaan sinua juomien kantamisessa”, Joni tarjoutui yllättäen ja nousi. Kasper nyökkäsi hieman vaivaantuneena ja lähti kohti baaritiskiä tummatukkainen vierellään.

”Voisimmeko jutella?” Joni kysyi hiljaa. ”Hieman syrjemmällä?” Hän lisäsi ja Kasper nyökkäsi hämillään vilkuillen ympärilleen etsien katseellaan sopivaa paikkaa. Nähtyään vapaan nurkkapöydän, hän johdatteli toisen sen luokse jännittyneenä siitä mitä tämä aikoisi sanoa. Hiljaisena Kasper istuutui alas ja odotti Jonin tekevän samoin.

”On niin outoa nähdä sinut…” Joni aloitti hymyillen hieman, hänen kätensä lepäsivät pöydällä puristaen toisiaan. ”Jatkoit sitten soittamista? Eeva puhui jotain levytyssopimuksesta?” Hän jatkoi vaikuttaen jokseenkin hermostuneelta eikä Kasper oikein tiennyt miten suhtautua tilanteeseen.

”Niin… Tuskin meistä mitään maailmantähtiä tulee, mutta ainakin saamme jotain konkreettista aikaan.” Kasper kohautti olkiaan, hänen kurkkuaan kuivasi ja hän toivoi, että olisi hakenut olutta ennen kuin istui pöytään Jonin kanssa. Hän yritti keksiä jotakin järkevää sanottavaa, hänen aivonsa eivät tuntuneet kuitenkaan toimivan, jatkoivat vain hämmästelemästä kuinka hyvältä Joni näytti, paremmalta kuin hän muisti, jopa paremmalta kuin kuvissa. Hän ei halunnut möläyttää ajatuksiaan ääneen. ”Sait viimein Mishan, kuulin?” hän sanoi lopulta ja kirosi hiljaa mielessään, sillä se ei kuulostanut yhtään sen paremmalta. Joni nyökkäsi, ujo hymynkare leikkien hänen täyteläisillä huulillaan ja Kasper ei voinut olla hämmästelemättä kuinka erilaiselta toinen vaikutti, aiempi koppavuus tuntui kadonneen tyystin.

”Taisimme molemmat saada mitä halusimme?” Joni yritti naurahtaa. ”Ehkä hieman mutkien kautta…” Hän lisäsi hiljaa ja katsahti ylös julistetta seinällä heidän vieressään. Joni puraisi huultaan ja toi sitten katseensa takaisin Kasperiin, joka oli nojautunut pöydän yli hieman lähemmäksi ja katsoi häneen tiiviisti. ”Halusin pyytää sinulta anteeksi…” Joni aloitti.

Kasper oli yllättynyt, hän kurtisti kulmiaan. ”Anteeksi?” Hän toisti typerästi.

”En oikein osannut ajatella silloin selkeästi, ajattelin vain niin paljon sitä mitä halusin…” Joni epäröi hetken. ”En tainnut nähdä omaa napaani kovin paljoa pidemmälle ja… olen pahoillani, minun olisi pitänyt olla fiksumpi. Leikin tunteillasi ja siitä olen todella pahoillani, tein silloin kovin paljon virheitä…” Kasper tuijotti toista hieman typertyneenä, ei osannut hetkeen sanoa mitään ja Joni katsoi häneen odottavasti, epävarmana. ”Annatko minulle anteeksi?” Tummatukkainen kysyi. ”Haluaisin tehdä sovinnon kanssasi, jos se on mahdollista.” Kasper oli kuitenkin eräänlainen entinen poikaystävä, eikä Joni halunnut kahta jotka molemmat vihaisivat häntä.

Kasper yritti hakea jotakin järjellistä ajatusta, hän todella tarvitsi oluen tämän jälkeen. ”Tietenkin on”, hän vastasi lopulta käheästi ja Joni hymyili lähes helpottuneena. ”Tuota… en tainnut itsekään olla kovin reilu sinua kohtaan…” Kasper mutisi ja raapi niskaansa. ”Olen pahoillani, että kutsuin sinua…” huoraksi hänen mielensä lisäsi pohtien samalla kuinka monelle oli saattanut joskus aiemmin katkerana ja humalapäissään väittää, että Joni varmaan harrasti ryhmäseksiä sekä Ivon että Mishan kanssa, nyt häntä hävetti entistä enemmän. ”Niin, no, kyllä sinä varmaan muistat… Anteeksi, en minä sitä oikeasti tarkoittanut, olin vain niin…” Kasper kohautti olkiaan ja naputti pöytää sormillaan. ”Mustasukkainen kai… tai vihainen…”

”Unohdetaan se”, Joni pyysi ja ojensi kätensä pöydän yli. ”Sovinto?” Kasper katsoi Jonin ojennettua kättä yhä jokseenkin hämillään, ennen kuin ojensi omansa ja tarttui toiseen.

”Sovinto”, hän vahvisti hiljaisella äänellä ja Joni hymyili. Koppavuuden katoaminen oli täytynyt käydä Jonille eduksi, sillä Kasper ei muistanut toisen koskaan näyttäneen yhtä haluttavalta kuin nyt.

**^^**^^**^^**^^**

Joni oli ollut hänen mielessään koko illan, Mishaa hymyilytti. Ilta oli lämmin ja valoisa, kesäkuu parhaimmillaan. Hän oli jättänyt ystävänsä ajatuksella, että kävisi selvittämässä pikkuveljensä tilanteen ja hakemassa Jonin kotiin kanssaan. Ei hän oikeastaan ollut huolissaan Dimasta, sillä luotti pikkuveljensä rehellisyyteen ja uskollisuuteen, Dimaa rehellisempää miestä sai hakea. Hän tiedosti olevansa humaltuneempi kuin pitkään aikaan, entisten koulukavereidensa seurassa tilanne usein riistäytyi helposti käsistä ja he olivat kumonneet useammankin vodkalasillisen. Jonin viesti oli tullut hyvään aikaan.

Misha astui sisään klubille ja katseli ympärilleen. Muutama pää kääntyi hänet nähdessään, nykyisin Misha ei ollut enää varma johtuiko se hänen suhteestaan Joniin vai oliko katseissa jotakin muuta.

Joni oli ollut viime aikoina melko paljon esillä mm. joissakin lehdissä, tuntui oudolle ja samalla… Olihan se jossakin määrin kuumottavaa olla se joka sai viedä Jonin kotiin illalla, moni olisi varmasti halunnut olla hänen tilallaan. Misha ei olisi koskaan uskonut voivansa tuntea sellaisia tunteita joita tunsi Jonia kohtaan tai ajattelevansa asioita joita nyt ajatteli, hän halusi pitää Jonin luonaan, vanheta tämän kanssa ja katsoa kuinka aika muuttaisi heitä. Aika oli jo muuttanut heitä molempia, oli kiehtovaa nähdä aina uusia puolia Jonista ja huomata kuinka ne vain kasvattivat hänen rakkauttaan. Hän näki puolia Jonista, joka kukaan toinen ei saanut nähdä ja se tuotti hänelle salaista ylpeyttä.

Misha löysi Diman ja Jamin muiden seurasta muttei Jonia. Dima istui Eevan vieressä ja tummatukkainen tyttö hymyili kirkkaasti nähdessään hänet. ”Hei Misha, hauska nähdä pitkästä aikaa!” hän virnisti ja Misha mulkaisi naista jokseenkin happamana. Miksi hänen pitäisi olla ystävällinen ihmiselle, joka oli ollut inhottava hänen pikkuveljelleen sekä hänen poikaystävälleen? Luuliko Eeva ettei hän tiennyt? Naisen hymy heikkeni nähdessään Diman isoveljen innottoman reaktion.

”Missä Joni on?” Misha kysyi siirtäen huomionsa veljeensä.

”Hän meni hakemaan juomista Kasperin kanssa.” Misha huokaisi kuultuaan vastauksen ja katsoi ympärilleen miettien hetken josko lähtisi etsimään poikaystävänsä. Hän ei tuntenut aihetta mustasukkaisuuteen, mutta kuitenkin pienen huolen pistoksen, samalla hän ymmärsi että hänen täytyi luottaa Jonin kykyyn pitää myös oma puolensa.

”Minulla onkin itse asiassa asiaa sinulle”, Misha sanoi lopulta tuoden huomionsa takaisin veljeensä. ”Tuletko käymään vähän täällä?” Dima katsoi häneen, nyökkäsi ja nousi ottaen olutlasinsa mukaan. Hän seurasi veljeään kohti vapaata pöytää jonka ääreen he istuivat.

”Kuule, et kai nyt aio hölmöillä mitään tuon naisen kanssa?” Misha kysyi nojautuen pöydän yli. Dima näki veljensä katseesta tämän olevan jokseenkin humalassa ja hymyili aavistuksen.

”Eevanko? En, älä siitä huolehdi.” Hän vastasi ja kosketti sormusta nimettömässään. ”Tämä on minulle aika iso juttu, kunnioitan sitä.” Misha nyökkäsi.

”Hyvä, Linda on hyvä nainen, tuosta toisesta minä en pidä.” Misha sanoi, katsoi veljensä lasia ja päätti maistaa siitä. ”Suuta kuivasi”, hän selvensi Diman kysyvälle katseelle.

”Oliko sinulla muutakin asiaa?” Dima kysyi jokseenkin huvittuneena.

”Oli”, Misha nyökkäsi ja kurtisti kulmiaan. Hän katseli veljensä sormusta mietteliäänä ja oli hetken hiljaa. ”Mitähän Joni ajattelisi tuollaisesta?” Hän pohti ääneen ja päätti ottaa uuden siemaisun Diman lasista.

Dima katsoi sormeaan hämillään. ”Tästäkö?” Dima kysyi sormukseen viitaten.

”Niin…” Misha nyökkäsi. ”Tiedätkö, minä rakastan sitä kakaraa ihan helvetisti”, hän sanoi humaltuneen totinen katse silmissään. Dima katsoi veljeään ja hymyili.

”Kyllä minä taidan tietää.”

”Niin… en tiedä onko se ihan hullu idea… Ei minua haittaisi tuollainen sormessa… Sitä minä vaan tänään mietin.” Misha nyökkäsi, pieni ääni hänen päänsä sisällä totesi hänen todella olevan humalassa puhuessaan näin pehmoisia.

”Joitteko vähän vodkaa tänään?” Dima ei voinut olla kiusoittelematta. Alkoholi sai Mishan avoimemmaksi tunteistaan, herätti tässä jonkinasteisen runoilijan toisinaan.

”Vähän…” Misha myönsi. ”Joni kun täyttää kohta 21, ollaan silloin Venäjällä, ajattelin, että jos siellä antaisin tuollaisen… niin… olisiko se ihan hullua? Se olisi vain sellainen… ele… En tiedä mitä Joni sellaisesta ajattelee…”

”Kihloistako?” Dima kysyi virnistellen. Misha vaikutti mietteliäältä, oli hiljaa ja jälleen tyhjensi hänen lasiaan. ”Saat muuten kohta ostaa minulle uuden oluen”, Dima huomautti. ”Ja olisihan se aika liikuttavaa, jos menisitte kihloihin.”

”Olen vähän humalassa nyt…” Misha myönsi. ”Sitä tulee mietittyä kaikkea hullua.”

”Ei se ole hullua…” Dima sanoi pehmeällä äänellä. ”Joni on hulluna sinuun, on ollut jo aika monta vuotta, jos se tuntuu oikealle niin anna mennä.”

Misha kurtisti kulmiaan ja yritti selvittää sumeita ajatuksiaan. ”No, tämä nyt oli vain tällainen päähänpisto… Älä nyt mene vain kellekään lörpöttelemään, varsinkaan Ivolle”, Misha mutisi ja Dima hymyili. ”Jos Ivolle lörpöttelee niin sitten siitä kuulee koko kylä”, Misha jatkoi

”En mene”, nuorempi veli lupasi huvittuneena.

”Hyvä. Menen etsimään Jonin nyt.” Misha sanoi ja nousi ylös. Dima katsoi veljensä perään ja virnisti, kuka olisi ikinä uskonut?

Etsittyään jonkin aikaa, Misha huomasi Jonin ja Kasperin erään syrjemmällä sijaitsevan pöydän ääressä juttelemassa keskenään. Hän saattoi arvata miksi Joni puhui Kasperin kanssa, sillä tämä oli paljastanut potevansa jonkinlaista syyllisyyttä käytöksestään toista kohtaan mennessään. Misha huokaisi ja lähestyi nuorempia miehiä, tavallaan oli ihailtavaa, että Joni osasi ottaa nyt vastuuta omasta käytöksestään eri tavoin kuin ennen, mutta Kasper oli kaukana viattomasta. Misha seisahtui pöydän eteen ja virnisti Jonin katsahtaessa häneen yllättyneenä.

”Olit nopea”, Joni hymyili ja Misha istuutui hänen vierelleen painaen kevyen suudelman tummatukkaisen poskelle.

”Olin jo aikeissa lähteä, kun sain viestisi.” Misha vastasi ja katsahti Kasperiin. ”Hei”, hän tervehti niin kohteliaasti kuin kykeni miestä josta ei kokenut voivansa pitää. Kasper nyökkäsi hymyillen epävarmasti.

”Hei, siitä onkin jo aikaa”, Kasper naurahti hermostuneeseen sävyyn. Misha mulkoili häneen, kietoi kätensä Jonin harteiden ympärille ja Kasper katsoi sen merkiksi poistua. ”Menen hakemaan juomia muille, he varmasti jo odottavat.” Hän sanoi noustessaan ja Misha hymyili tyytyväisenä.

”Tulemme perässä aivan pian”, Joni sanoi, Kasper nyökkäsi ja poistui paikalta.

Joni katsoi poikaystäväänsä, joka hymyili ja kohotti kätensä hänen poskelleen ennen kuin nojautui lähemmäksi suudellakseen häntä. ”Voidaanko lähteä jo kotiin kohta?” Misha kysyi ja Joni virnisti.

”Voimme…” Joni vastasi hiljaa ja kun Mishan käsi yritti hakeutua hänen jalkojensa väliin Joni naurahti hiljaa ja tarttui miehen käteen. ”Tuo sinun on jätettävä makuuhuoneeseen… joku voi nähdä…” Hän kuiskasi.

”Oliko Kasper kiltisti?” Misha kysyi vakavana, yrittäen hillitä koskettamisen halua, mikä ei ollut helppoa.

”Oli… Sovimme vain välimme, kaikki on hyvin nyt”, Joni vastasi hymyillen. Misha nyökkäsi sivellen Jonin käsivartta totisen näköisenä, ennen kuin nojautui uuteen suudelmaan. Joni päästi hiljaisen naurun pyrskähdyksen, Mishan käsi siirtyi hitaasti hänen kyljelleen ja kun Joni katsahti varovaisesti ympärilleen hän näki kauempaa miehen hahmon katsomassa suoraan heitä kohden, drinkkilasi käsissään.

”Mennään… En halua ongelmia…” Joni kuiskasi, peläten että joku haluaisi haastaa riitaa heidän kanssaan, jos näkisi heidän kuhertelunsa. Kaikki eivät todellakaan suhtautuneet siihen suopeasti, etenkään tällaisessa paikassa, alkoholi vielä herkisti mahdolliset riidankylväjät. Misha nyökkäsi ja nousi, muistaen vasta sitten itsekin kuinka julkisessa paikassa he olivat, homobaarissa koskettelu ja pussailu ei olisi haitannut, mutta täällä… kuka tiesi? Misha huomasi myös kevyen parran omaavan miehen, joka katsoi heitä kohden, iski silmäänsä ja nosti lasiaan häntä kohden kohdatessaan hänen katseensa. Misha katsoi parhaaksi johdatella Jonin muiden luokse ja jäädä ihmettelemästä tilannetta sen enempää.

He palasivat takaisin pöytään, jossa muut olivat. Eeva oli liimaantunut Diman kylkeen, joka puolestaan istui jokseenkin jäykkänä paikoillaan, vaikuttaen enemmän tai vähemmän vaivaantuneelta tilanteesta. Sonjan ilme kirkastui Mishan nähdessään ja nainen vilkuili heti villisti ympärilleen.

”Hei…mishäs ne miehet on?” Sonja tiedusteli heidän istuessaan pöytään.

”Tässä hän me”, Misha virnisti.

”Ei, ei kun ne naishten miehet…” Sonja sopersi. ”Minun tuleva miehs!”Jami taputteli Sonjan kättä hellästi.

”Hän ei nyt tänään sattunut tänne, hän on varmaan kiireinen jonkin tärkeän työprojektin kanssa, pidättämässä rikollisia tai vastaavaa…” Jami sanoi tietoisena, että Sonja oli aina kuolannut poliisien perään.

”Voih…” Sonja huokaisi pettyneenä. ”Tänään shen piti tapahtua!” Hän julisti. ”Nyt tarvii rhjyypyn!” Kasper liu’utti nopeasti päärynälimun Sonjan käden ulottuville nähtyään Jamin katseen. Nainen tarttui lasiin ahnaasti ja maistoi. ”Thämähän maihstuupi aivan limonadille!”

”Joo, se on sellainen uusi drinkki, aika petollisia kun eivät maistu yhtään alkoholille”, Joni selitti nopeasti.

”Aikas hjuvaa”, Sonja nyökkäsi.

”Me ajattelimme lähteä jo kotiin”, Joni sanoi sitten. ”Haluatko tulla samalla taksilla?” Hän kysyi Jamia katsoen. Jami katsahti kohti humaltunutta ystäväänsä, joka imi päärynälimuaan pillin avulla.

”Taidan saattaa Sonjan kotiin”, Jami vastasi. Teakin oli juuri lähtenyt poikaystävänsä luokse ja Jamia ei oikeastaan kiinnostanut ajatus kuunnella yläkerrasta kantautuvaa sängyn natinaa, sillä siitä ei ollut epäilystäkään miksi noilla kahdella oli kiire kotiin. ”Jään ehkä yöksi, mutta voin tuoda sitten aamulla sinunkin ostoksesi.”

”Ostokset?” Misha virnisti. ”Taas uusia vaatteita?” Hän kiusoitteli ja Joni töytäisi leikkisästi hänen käsivarttaan.

”Miten niin taas?”

”Niin, onhan siitä jo kolme viikkoa, totta, oli jo aika.” Misha virnuili ja Joni pyöräytti silmiään.

”Dima, haluatko jakaa saman taksin?” Joni kysyi, he asuivat samalla suunnalla.

”Kiitos, mielelläni.”

Dima hyvästeli Eevan, joka yritti peitellä pettymystään ja esitti toiveen nähdä Dima uudelleen pian. Dima ei antanut lupauksia puolesta tai vastaan, oli niin kohtelias kuin tältä vain saattoi odottaa. Dima halasi entistä tyttöystäväänsä kerran, lyhyemmin kuin nainen olisi halunnut ja poistui sitten Mishan ja Jonin seurassa. Myös Jami sai viimein houkuteltua Sonjan lähtemään kotiin kanssaan, Jami ei ehkä ollut se unelmien Mr Darcy jonka Sonja oli haaveillut vievänsä kotiin, mutta sillä hetkellä ja siinä kunnossa ainut järkevä valinta.

Kasper ja Eeva jäivät keskenään, Eeva nieleskellen katkeran pettyneenä siideriään. Miksi hän olikaan jättänyt Diman? Diman, joka oli kohtelias, komea ja josta saattaisi kaikenlisäksi tulla vielä tulla lääkäri! Sillä hetkellä Eeva vihasi kaikkia malleja, Diman typerää malli morsianta, joka Diman kertoman mukaan opiskeli sairaanhoitajaksi ja Jonia, joka oli nuo kaksi saattanut yhteen.

Kasper istui hiljaisena ystäväänsä vastapäätä ja pohti keskusteluaan Jonin kanssa. He olivat tehneet sovinnon, mutta silti oli tuntunut pahalta katsoa kuinka onnellinen Joni oli Mishan kanssa, pahalta, koska hän halusi samaa. Niin kurjalta kuin se tuntuikin myöntää itselleen, hän ei ehkä ollutkaan päässyt yli Jonista niin hyvin kuin oli kuvitellut.

Eeva hukutti suruaan hakemalla lisää juomaa ja päättämällä, että ehkä hänen tarvitsi vain etsiä joku jolla tehdä Dima mustasukkaiseksi? Eevan missio miehen metsästämisestä onnistui serkkuaan paremmin. Hänen ei oikeastaan tarvinnut kuin kävellä baaritiskille tilatakseen juotavaa, kun hänen vierelleen jo seisahtui eräs mies. ”Hei”, mies kuiskasi käheästi ja Eeva katsoi tähän hymyillen.

Mies oli noin kolmenkymmenen, pitkä ja raamikas, vihreät silmät katsoivat häneen kujeillen.

”Missä poikaystäväsi on?” Mies kysyi. ”Suuttuuko hän, jos ostan hänen kauniille naiselleen juoman?” Eeva kihersi tyytyväisenä kohteliaisuudesta.

”Ei minulla ole poikaystävää”, hän tunnusti ja mies hymyili.

”Minun onneni kenties?” Hän iski silmäänsä. Eeva katsoi miestä tarkemmin, normaalisti hän ei pitänyt parroista miehillä, mutta… Tälle miehelle se kuitenkin tuntui sopivan. ”Mikä on nimesi?”

”Eeva.” Tyttö vastasi kallistaen päätään ja otti vastaan baarimikon ojentaman juoman jonka mies oli tarjoutunut maksamaan.

”Kaunis nimi, kauniilla naisella…” Mies hymyili ja ojensi kätensä. ”Aki, hauska tutustua.” Eeva virnisti kätellessään miestä, ehkä tässä tosiaan olisi aineksia tehdä Dimasta mustasukkainen? Ei kai voisi olla haittaa kokeilla…

Jatkuu…


 kommentoi 

         Web published: 21.Lokakuuta 2012.

            My Secret Shore

© KOLGRIM

Venäläistä rulettia? 3