20.luku

Jami oli onnensa kukkuloilla, heidän sovintonsa jälkeen Ivo oli alkanut huomioimaan häntä taas sillä tavalla kun heidän suhteensa alkuvaiheessa. Kun hän laittoi aamupalaa, Ivo saattoi hiipiä hänen taaksensa, kietoa vahva käsivartensa hänen ympärilleen ja suukottaa hänen niskaansa niin että se sai Jamin hihittämään innostuksesta.

”Onhan se mukavaa, että olette saaneet sovittua… mutta voisitteko hillitä vähän?” Dima mutisi yhtenä aamuna tullessaan unisena keittiöön.

”Anteeksi, taisimme olla liian kovaäänisiä viime yönä.” Ivo virnisti ja Dima vilkaisi isoveljeään hieman happamana.

”Korvatulpat olivat ainoa pelastukseni elinikäisiltä traumoilta.” Hän vahvisti Jamin hymistessä nolostuneena samalla kun paistoi kananmunia pannulla.

”No, eipäs nyt liioitella.” Ivo naurahti eikä voinut vastustaa kiusausta olla läpsäisemättä kumppaninsa takapuolta kävellessään tämän ohi mikä sai Jamin kiljahtamaan varsin epämiehekkäästi ja Diman huokaamaan tuskastuneena.

”Nyt todellakin ymmärrän miksi Joni ja Misha halusivat oman asunnon.” Hän nyökkäsi ja kaatoi itselleen kupin kahvia.

”Hei, he olivat lähes yhtä pahoja kuin me, ellei pahempia!” Jami puolustautui. ”Ja se heidän sänkynsä piti ihan kaameaa meteliä.” Hän lisäsi. Diman istuutuessa pöydän ääreen.

”Lalalaaa…!” Nuorempi mies alkoi hyräilemään ja laittoi hetkeksi kädet osoittaakseen mielipiteensä keskustelusta. ”En halua kuulla enempää!” Dima sanoi painokkaasti ja kurottautui ottamaan päivän lehden. ”Luojan kiitos en asunut täällä silloin.”

”Olet vain kateellinen.” Ivo kiusoitteli, istuutuessaan veljeään vastapäätä oman kahvikuppinsa kanssa. Dima tyytyi antamaan uuden mulkaisun. Pian Jami tarjoili heille paahtoleipää ja kananmunia ja jälleen Ivo ei voinut hillitä itseään vaan nappasi kumppaninsa syliinsä. ”Oma pikkuvaimo tarjoilee siinä niin seksikkäänä…” Hän kuiskutteli Jamin ihoa vasten ja sai tämän nauramaan.

”En minä mikään vaimo ole!” Jami kielsi.

”Pikkuherra sitten…Oma muruni…” Ivo virnisti ja Dima loi uuden myrkyllisen katseen molempiin ennen kuin taitteli lehden kainaloonsa, nousi ja tarttui kahvikuppiinsa ja lautaseensa.

”Taitaa olla parempi, että syön huoneessani ennen kuin alan voimaan pahoin.” Hän sanoi.

”Soittaisit sille Eevalle tai jotain, alat huolestuttavasti muistuttaa Mishaa sinun iässäsi.” Ivo virnuili pikkuveljensä loittonevalle selälle. Jos Dimalla olisi ollut käsiä vapaana hän olisi saattanut näyttää veljelleen keskisormea.

**^^**^^**^^**

Lauantaina työvuoronsa jälkeen Joni tapasi Diman, läheisessä kiinalaisessa ravintolassa.

”Kuulin, että Jami ja Ivo ovat saaneet sovittua?” Joni kysyi heidän odotellessa annoksiaan.

”Hmh… todellakin.” Dima huokaisi ja otti kulauksen oluestaan. Joni kohotti kulmaansa kysyvästi Diman äänensävystä johtuen. ”Älä ymmärrä väärin, se on hieno juttu! Mutta heidän sovintonsa on johtanut hyvin äänekkääseen toimintaan mitä en kovin mielelläni kuuntelisi kun yritän nukkua. Se on lähes yhtä kiusallista kuin jos kuulisit isäsi ja äitipuolesi harrastavan sitä itseään.”

”Uh, kiitos, näitä mielikuvia en tarvinnut!”  Joni irvisti. ”Mutta ymmärrän tuskasi, kenen tahansa toisen petipuuhia on jokseenkin kiusallista kuunnella.”

”Totta”, Dima nyökkäsi. ”No, New Yorkin matka lähestyy?” Hän kysyi hymyillen.

”Lähdemme joulupäivänä”, Joni hymyili. ”Ja palaamme vuoden vaihteen jälkeen. Sitten viikko kotona ja sitten kai pitkä viikonloppu tai viikko Venäjällä. On vielä vähän epäselvää voiko Misha olla niin monta päivää töistä pois.”

”Toiset ne matkustelee ja toiset näivettyvät luennoilla.” Dima huokaisi.

”Et siis ole tulossa Isoäitisi luokse?”

”Silloin on juuri muutama tärkeä luento joita en halua skipata. Matkustan hänen luokseen sitten keväämmällä.”

”Okei… Tiedätkö ovatko Ivo ja Jami tulossa?”

”Ivo ainakin puhui siitä, en ole ihan varma.” Dima vastasi ja hymyili tarjoilijalle joka toi heidän annoksensa. ”Kiitos.” Hän sanoi ja Joni hymyili myös naiselle ja kiitti tämän laskettua lautasen hänen eteensä.

”Entä oletko vielä tapaillut Eevaa?” Joni kysyi ja maistoi ruokaansa. Dima nyökkäsi samalla kun tyhjensi suunsa, maistoi oluttaan ennen kuin vastasi.

”Me tapailemme, mutta se ei ole vakavaa. Hän haluaisi seurustella, itse en vain ole valmis vielä sitoutumaan… Kai se on liian tuoreessa muistissa miten asiat viimeksi päättyivät ja sitten … No erosta Lindan kanssa on vielä niin lyhyt aika…” Joni nyökkäsi ja katseli ystäväänsä mietteliäänä.

”Oletko yhä Lindan kanssa tekemisissä?”

”Olemme puhuneet muutaman kerran puhelimessa…” Dima myönsi ja kohautti olkiaan. ”Kaikki on vähän hämmentävää nyt.” Hän myönsi. ”Opiskelu vie niin suuren osan ajastani ja toisaalta nautin siitä ja haluan keskittyä siihen ilman mitään sekoittavaa ihmissuhde draamaa.”

”Ymmärrän ja siksi minusta tuntuu hieman pahalta kysyä, mutta…” Joni aloitti epäröiden. Dima katsahti häneen kysyvästi.

”Sait uteliaisuuteni heräämään, kysyä mitä?”

”Tämä on ehkä hassua, mutta onko Eeva kuullut siitä Akista mitään jonka kanssa seurusteli vielä alku syksystä?”

”Ei…” Dima vastasi hitaasti, hieman kummastuneena. ”Kuinka niin?”

”Tiesikö hän, että Aki on ollut vankilassa?” Dima näytti niin yllättyneeltä, että selvästi ainakaan hän ei tiennyt.

”Ei Eeva ainakaan minulle sanonut, mistä sait tietää?”

”Serkultani Jyriltä.” Joni vastasi ja otti siemauksen vettä lasistaan ennen kuin jatkoi. ”Aki tuli käymään salilla viikko sitten kun olin töissä, kyseli kaikenlaista jäsenyyksistä ja muusta ja… No Eljas syöksyi yhtäkkiä paikalle ja heitti hänet ulos. Reaktio tuntui niin voimakkaalta, että… No, siinä oli jotain kummallista. Kysyin Jyriltä josko hän tietäisi asiasta jotain, hän ei osannut sanoa mikä Akin ja Eljaksen välillä mahdollisesti oli, mutta hän tietää Akin nuoruudestaan ja tiesi, että hän oli istunut linnassa jonkin aikaa, jotain huumeisiin liittyvää, mahdollisesti niiden myymiseen.”

”Oho.” Dima tokaisi. ”En olisi uskonut.” Hän lisäsi ja katsoi ystäväänsä joka söi hitaasti ruokaansa ja nyökkäsi.

”Uskotko että siinä on jotain muuta?” Dima kysyi varovasti.

”En tiedä.” Joni huokaisi. ”Mielikuvitukseni taitaa käydä  ylikierroksilla, Jyrikin lähti eilen niin nopeasti kuin hän olisi saanut mieleensä jotakin…” Joni vaikeni ja Dima katsoi ystäväänsä mietteliäänä.

”Milloin hän on vapautunut?” Dima kysyi ja Joni kohautti olkiaan.

”Jyri oli yllättynyt, että hän on jo vapaana, eli ei kai siitä voi olla kovin kauaa.”  Joni vastasi ja Dima uskoi tietävänsä mikä huoletti Jonia.

”Voisin kysyä Eevalta tietääkö hän asiasta jotain.” Dima lupasi ja Joni nyökkäsi koettaen hymyillä ystävälleen huolettomasti.

”Sano minulle, että mielikuvitukseni käy ylikierroksilla ja murehdin aivan typeriä asioita.” Joni pyysi ja Dima hymyili hänelle lempeästi.

”Murehdit typeriä asioita.” Hän sanoi vaikkakaan ei ollut täysin varma oliko se mitä Joni murehti täysin aiheetonta, toki hänkin toivoi sen olevan. Dima päätti että yrittäisi tavata Eevan jo saman viikonlopun aikana.

**^^**^^**

Maanantaina Mishan ollessa töissä hän sai yllättäen puhelun Jyriltä.

”Ehtisitkö tavata tänään?” Jyri kysyi.

”Okei, töiden jälkeen?” Misha vastasi hieman kummastuneena. ”Onko sinulla jotain tärkeää asiaa?” Hän kysyi.

”Tavallaan.” Jyri myönsi. ”Koskee Jonia. Ei siis tarvitse huolestua, ajattelin että… No puhutaan sitten kun nähdään. Monelta pääset?”

”Viiden aikaan. Missä haluat tavata?”

He sopivat tapaamisen samaan pubiin jossa Jonikin oli tavannut Jyrin useasti.  Misha ei ollut varma mitä odottaa ja vaikka Jyri oli sanonut ettei tarvinnut huolestua, mitä muutakaan hän olisi voinut tuntea?

Jyri oli jo paikalla Mishan saapuessa. ”Haluatko jotain juomista?” Jyri kysyi juoden itse olutta.

”Luuletko, että tarvitsen juomista?” Misha kysyi epäillen. ”Tarkoitan, millaisia uutisia aiot kertoa?”

”Olut voisi tehdä terää.” Jyri nyökkäsi.

”No, tulen pian takaisin.” Misha sanoi ja nousi käyden hakemassa juoman baaritiskiltä. Kun hän palasi hän katsoi Jyriä huolestuneen mietteliäänä. ”Mistä on kyse.”

”Joni varmasti haluaisi kuulla tästä ensin itse, mutta jotenkin minulla on tunne että hän ei välttämättä kertoisi sinulle ja… Minusta on parempi, että tiedät jos siinä onkin jotain mistä huolestua.”

”Älä pidä minua enempää jännityksessä”, Misha pyysi.

”Anteeksi.” Jyri pahoitteli.

”Joni kysyi minulta perjantaina miehestä joka on seurustellut pikkuveljesi entisen tyttöystävän kanssa muutamia kuukausia sitten …” Misha kurtisti kulmiaan. ”Tiedän, tämä kuulostaa oudolta. ”Mutta joka tapauksessa, he ovat siis eronneet… Joni on muutaman kerran tavannut tämän miehen, Akin, joka kävi reilu viikko sitten hänen työpaikallaan ja ystäväni Eljaksen reaktio oli melko voimakas nähdessään hänet. Tiedän Akin omasta nuoruudestani, vähän kummallinen tyyppi, välitti huumeita silloin ja … häntä kiehtoi vähän hämärät asiat kuten eläinten kidutus ja… No, kuulin huhuja myös muusta… Siitä, että hän oli käyttänyt hyväkseen jotain teiniä huumeiden avulla… ” Jyri vaikeni hetkeksi. ”Siitä en kertonut Jonille, en tiedä huhuja varmaksi koska olin silloin itsekin käyttäjä, mutta kerran näin hänet juttelemasta Jonille, kun Joni oli vielä lapsi ja oli tullut mukaani, paha virhe arvio minun puoleltani…” Jyri hieroi otsaansa väsyneenä ja Misha kuunteli hiljaa ja jännittyneenä.

”Mihin tämä tarina johtaa?” Hän kysyi levottomana ja Jyri huokaisi.

”Aki istui vankilassa jonkin aikaa, luulin hänen itse asiassa olevan vielä vangittuna kunnes Joni kysyi minulta hänestä. Hänet ilmeisesti pidätettiin avunannosta huumausainerikokseen ja tuomio oli vain reilun vuoden verran vaikka mitä luultavammin hän selvisi vähällä. Olen melko varma, että jos poliisit olisivat kunnolla päässeet perille hänen toiminnastaan olisi tuomio ollut pidempi. Joka tapauksessa… Kerron sinulle tämän, koska selvisi että hän istui tuomionsa samassa vankilassa kuin Chris ja osittain samaan aikaan, Aki vapautettiin keväällä ja sen jälkeen ilmeisesti alkoi seurustella pikkuveljesi entisen tyttöystävän kanssa.”

Misha tuijotti hetken Jyriä epäuskoisena, kunnes kirosi hiljaa ja nosti tuopin huulilleen. ”He ovat tavanneet siellä…” Misha mutisi.

”Se ei ole varmaa, mutta ei kovin epätodennäköistäkään… Joni luultavammin haluaa tietää tämän myös ja hänellä on tietenkin oikeus siihen. Luultavammin hän suuttuu, että kerroin sinulle ensin, mutta arvelin…”

”Joni ei tosiaan välttämättä olisi kertonut minulle.” Misha huokaisi ja oli hiljaa hetken miettien asiaa. ”Kuule, teetkö palveluksen? Kerro Jonille sama mitä kerroit minulle, mutta älä kerro hänelle että minä tiedän. Haluan nähdä jakaako hän tiedon kanssani.” Jyri kurtisti kulmiaan.

”Onkohan se ihan viisasta? Hän suuttuu jos saa tietää totuuden.”

”No se on varmasti totta, mutta samalla saan tietää pimittäisikö Joni minulta sen, jos Chris ottaa yhteyttä.” Misha selitti ja kun Jyri yhä katsoi häneen epäillen Misha päätti jatkaa. ”Luulen, että hän tekisi sen koska haluaa omalla logiikallaan suojella meitä muita huolelta. Pelkään, että hän kertoisi vasta kun tilanne on jo vakava. Esimerkiksi tästä teidän jo käymästänne keskustelusta kuulen nyt ensimmäistä kertaa.”

”Hyvä on, jos ajattelet että niin on parempi.” Jyri myöntyi.

”Yksi kysymys vielä…” Misha aloitti. ”Se teini jota hänen huhuttiin hyväksikäyttävän, oliko hän poika vai tyttö?”

”Poika…” Jyri vastasi miltei pahoittelevaan sävyyn ja Misha kiristi hampaitaan.

”Niinpä tietysti…”

**^^**^^**^^**

Jonia jäi vaivaamaan Jyrin kanssa käyty keskustelu ja se että hänen serkkunsa oli lähtenyt niin äkisti. Hän pohti miten voisi kysyä Eljakselta Akista, jokin koko jutussa mätti. Seuraavana maanantaina Joni törmäsi Kasperiin sattumalta kahvilassa jossa pistäytyi ennen työvuoronsa alkua. Kasper oli kahvilassa yksin, istui pöydän ääressä läppäri edessään ja hymyili nähdessään hänet jonossa. Joni vastasi hymyyn, heilautti kättään tervehdykseksi ja saatuaan kahvinsa hän lähestyi Kasperin pöytää.

”Hauska sattuma.” Joni totesi, Kasper nyökkäsi, hymyili hämillään ja yllättyneenä ennen kuin sulki läppärinsä kannen.

”Tosiaan! Haluatko istua alas?” Kasper kysyi jokseenkin toiveikkaan kuuloisena ja Joni vilkaisi kelloaan; hänellä oli vielä puoli tuntia ennen kuin piti olla töissä ja oikeastaan hän voisi kysyä Kasperiltakin mitä tämä tiesi Akista.

”Okei, on minulla vielä hetki aikaa.” Joni nyökkäsi ja istuutui. ”Mitä kuuluu?”

”Ihan hyvää, odotan itse asiassa Eevaa meidän on tarkoitus lähteä shoppailemaan yhdessä.” Kasper sanoi ja näki Jonin ilmeen muuttuvan hieman nyrpeäksi Eevan nimen kuullessaan, johon Kasper hieman naurahti. ”Ei hätää, olen ajoissa, sovimme tapaamisen vasta yhdeksitoista.” Hän selvensi hymyillen. Joni hymyili takaisin, hän olisi silloin jo töissä eikä siis todennäköisesti törmäisi Eevaan.

”Meidän kemiamme eivät vain oikein kohtaa.” Joni päätti kommentoida. ”Vaikka… en tiedä… Pitäisi kai yrittää, tiedän, että Dima on taas tapaillut häntä joskaan ei kovin säännöllisesti tai vakavasti… ainakaan vielä, niin ymmärsin Dimalta?” Hän sanoi ja mietti oliko Dima vielä ehtinyt jutella Eevan kanssa Akista.

”Ei se taida kovin vakavaa vielä olla, vaikka… Eeva kyllä toivoisi sen olevan, kuulemma Dima on melko kiireinen?”

”On, hän  ottaa opiskelunsa hyvin vakavasti.”

”Sinulle siis kuuluu hyvää?” Hän hymyili.

”Joo, olen matkalla töihin.”

”Malli juttuja vai?”

”Ei, vaan salilla. Aloitan ensi kuun lopussa lisäkoulutuksen sen ohella… Miten sinun opiskelusi?”

”Siinähän se, olin nytkin tekemässä yhtä kouluesseetä. Illalla on yksi luento.”

”Ja sitten minä tulin häiritsemään.” Joni sanoi pahoittelevaan sävyyn.

”Et sinä voisi koskaan häiritä.” Kasper hymyili tavalla joka hetkeksi sai Jonin vaivaantumaan.

”Onko Eeva muuten kuullut vielä siitä Akista jonka kanssa seurusteli?” Joni päätti vaihtaa puheenaihetta.

”Ei tietääkseni. Kuinka niin?” Kasper kysyi. Jos Dima oli jutellut Eevan kanssa, niin ainakaan Eeva ei ollut vielä ehtinyt puhua asiasta Kasperille.

”En tiedä tietääkö Eeva, mutta ilmeisesti se mies on aikaisemmin ollut vankilassa.” Joni sanoi ja Kasperin ilme vaihtui hämmästyneeksi.

”Oletko tosissasi?” Kasper kysyi epäuskoisena.

”Serkkuni kertoi… Mitä sinä ajattelit siitä tyypistä?” Joni kysyi ja Kasper toi mietteliäänä kahvikupin huulilleen kunnes laski sen takaisin pöydälle.

”Olihan hänessä ehkä jotain outoa… ” Kasper mietti. ”Kohtelias kyllä, mutta… ” Hän kohautti olkiaan. ”Itse asiassa… Hän oli silloin siinä näytöksessä missä sinä esiinnyit. Ajattelin ensin että kenties hän oli seurannut Eevaa, mutta hän ei oikeastaan katsonut Eevaa kohti tai tullut juttelemaan… Hän istui lähellä lavaa ja muistan kiinnittäneeni huomiota siihen, että kun olit lavalla hän leikki kännykkänsä kanssa, näytti siltä kuin olisi ottanut videokuvaa ja valokuvia.”

Joni katsoi Kasperia hiljaa, hänen kurkussaan oli epämiellyttävä tunne. ”Miksiköhän hän sinne oli tullut?” Hän pohti ääneen ja Kasper kohautti olkiaan.

”Näin hänet siellä vilaukselta vielä sen jälkeen kun näytös oli jo loppunut.” Kasper tunnusti. ”Teoriani siitä, että hän olisi seurannut Eevaa ei tunnu loogiselta sillä hän ei ole ottanut yhteyttä eron jälkeen.” Hän jatkoi ja katseli Jonia hieman mietteliäänä. ”Mistä hän istui tuomionsa, tiedätkö?”

”Huumausainerikoksesta, ymmärsin…” Joni sanoi ja kurtisti kulmiaan. ”Serkkuni tietää hänet omasta nuoruudestaan, koska käytti itse silloin huumeita ja ilmeisesti olen itsekin lapsena tavannut Akin.”

”Tiedätkö milloin hänet vapautettiin tai missä hän on istunut?” Kasper kysyi. Jonin entinen poikaystävä oli ollut vankilassa ja Kasper sai ajatuksen josko he olisivat istuneet yhtä aikaa, josko sillä oli jotain tekemistä asian kanssa. Toisaalta ajatus tuntui absurdilta ja vielä oudommalta kun ajatteli sitä yhteen sattumaa, että tyyppi oli alkanut seurustelemaan Eevan kanssa. Yhtäkkiä Kasper myös muisti Eevan tavanneen Akin samana iltana kun he olivat olleet baarissa jossa Jonikin oli ollut. Hänen mielensä alkoi yhdistellä paloja joista muodostui melko huolestuttava kuva Jonin kannalta ja toisaalta saattoivat olla hänen omia vääriä päätelmiä joista hän ei vielä halunnut puhua Jonille ääneen.

”En”, Joni pudisti päätään, mutta heidän katsoessa toisiaan Kasper tiesi Jonin saaneen saman ajatuksen. Joni vilkaisi kelloaan. ”Tuota… minun pitäisi varmaan mennä, mutta kiitos juttutuokiosta…” Hän sanoi selvästi yhä mietteliäänä.

”Ei kestä, oli kiva nähdä.” Kasper sanoi.

**^^**^^**

Työpäivän aikana Jonin oli vaikea keskittyä, erilaiset ajatukset risteilivät hänen mielessään. Voisiko olla, että Chris ja Aki olivat istuneet samaan aikaan vankilassa ja että he tunsivat toisensa ja… Mitä se sitten tarkoittaisi? Eljas oli kiireinen koko päivän eikä sopivaa tilaisuutta tullut keskustella hänen kanssaan. Joni ei tiennyt miten ottaisi asian esille.

Misha tuli Jonia vastaan hänen työvuoronsa päättyessä. ”Ajattelin, että käytäisiin jossain syömässä?” Misha ehdotti.

”Mennään vain, alkaakin olla jo nälkä.” Joni hymyili.

”Toiveita paikan suhteen?”

”Ei oikeastaan…” Joni vastasi hieman hajamielisen oloisena ja Misha nyökkäsi, tarkkaillen kumppaniaan ja pohtien mitä tämä mielessä liikkui, josko Joni oli jo kuullut Jyrin uutiset. Toisaalta hän oli itse vasta tavannut Jyrin joten se oli epätodennäköistä.

”Menikö päiväsi hyvin?” Misha päätti kysyä. ”Tapahtuiko mitään erityistä?”

”Hmh… eipä juuri. Ihan kiva päivä.” Joni vastasi. ”Entä sinun?” Hän kysyi aistien kumppanissaan jotain omituista.

”Ei mitään erityistä.” Misha kuitenkin vastasi. He päätyivät läheiseen italialaiseen ravintolaan ja tekivät tilaukset. Ennen kuin he saivat ruokansa Jonin puhelin soi ja hän katsoi mietteliäänä ruutua hetken.

”Et kai pahastu jos otan tämän? Tulen ihan hetken päästä.” Joni kysyi ja Misha, joka arvasi kuka soittaja oli, kohautti olkiaan ja yritti hymyillä.

”Ole hyvä”, hän vastasi ja Joni kiitti, nousi pöydästä ja meni kauemmaksi puhumaan. Misha huomasi lievän ärsyyntyneisyyden nousevan, lähes varmana siitä että pian Joni tulisi takaisin, hymyilisi kuin mikään ei olisi vialla ja valehtelisi puhelun tulleen töistä tai jotakin vastaavaa.  Hän huomasi taittelevansa hermostuneena lautasliinaa pöydällä, huokaisi ja otti hörpyn vesilasistaan, katseli levottomana muita ihmisiä puolitäydessä ravintolassa.  Voisiko se mies auttaa Chrisiä jotenkin? Oliko siinä mitään järkeä? Jos he olivat yhteistyössä, mitä he suunnittelivat? Mikä Chrisin tavoite oli? Halusiko Chris pelkästään kostaa sokeasti vai oliko siinä jotain muuta? Tai ehkä hän vain ylireagoi ja ehkä Chris ja Aki eivät koskaan olleet jutelleet vankilassa? Silti…

Joni paluu keskeytti hänen villinä juoksevat ajatuksensa. Nuorempi mies istuutui takaisin pöydän ääreen ja nosti vesilasin huulilleen aluksi vältellen hänen katsettaan. Misha huokaisi.
”Kuka soitti?” Hän kysyi ja Joni nosti katseensa.

”Jyri”, hän vastasi ja samalla hetkellä tarjoilija toi heidän annoksensa. Kun nainen oli poistunut, Misha katsoi takaisin kumppaniinsa.

”Mitä hänellä oli asiaa?” Hän kysyi ja Joni oli aistivinaan hienoisen kireyden hänen äänestään mikä lisäsi hänen outoa oloaan. Joni ei vastannut heti, hän taitteli lautasliinan syliinsä, kurtisti kulmiaan ja mietti hetken.

”En nyt oikein tiedä miten kertoisin tämän.” Hän lopulta aloitti ja huokaisi raskaasti. ”En oikein tiedä mitä itsekään ajattelen, ehkä mitään huolta ei ole ja ehkä kaikki on sattumaa.” Hän kohautti olkiaan ja Misha kuunteli hiljaa yllättyneenä siitä, että Joni vaikutti alkavan kertoa asiasta suoraan. ”Okei, olen törmännyt muutaman kerran yhteen mieheen, joka on ilmeisesti ollut samaan aikaan vankilassa Chrisin kanssa.” Joni jatkoi madaltamalla ääntään kuin peläten, että joku ympärillä olevista kuulisi. ”Se mies on seurusteli Eevan kanssa kesällä, myy jotain vakuutuksia… Ja no… serkkuni tuntee hänet nuoruudestaan, ei läheisesti mutta tietää hänet ja…”

”Minun täytyy tunnustaa, että Jyri kertoi minulle tänään.” Misha keskeytti ja Joni katsoi häneen kummastuneena.

”Tänään?”

”Näin hänet töiden jälkeen.”

”Etkä sanonut mitään?” Joni kysyi hieman närkästyneenä. ”Miksi hän kertoi sinulle ensin?”

”No Jyri ajatteli, että minun olisi hyvä tietää ja jos olen rehellinen olin lähes varma ettet puhuisi asiasta minulle joten halusin…”

”Testata minua?” Joni keskeytti yhä ärsyyntyneempänä.

”No ei olisi ensimmäinen kerta kun jätät jotain näin tärkeää kertomatta.” Misha sanoi rauhallisesti ja maistoi ruokaansa. Joni katseli kumppaniaan jokseenkin tyrmistyneenä, naksautti kieltään ja pudisti päätään.

”Uskomatonta…” Hän mutisi, äkkiä hänen ruokahalunsa oli mennyt, häntä ärsytti.

”On hyvä että kerroit.” Misha sanoi tarkkaillen häntä samalla kun söi.

”Nytkö voit taas luottaa minuun?” Joni kysyi sarkastiseen sävyyn, liikuttaen haarukkaansa lautasella kuitenkaan syömättä.

”No voin varmaan luottaa myös siihen ettei Chris tosiaan ole ottanut sinuun yhteyttä ainakaan vielä?”

”No ei tosiaan ole!” Joni tiuskaisi ja siirsi katseensa Mishasta kohti muita ravintolassa istuvia, pariskunta, jotka katsoivat toisiaan lumoutuneena hymyillen kynttilän valossa, perhe jonka äiti yritti epätoivoisesti saada noin viisivuotiasta tytärtään istumaan nätisti, vanhempi pariskunta jotka mutustivat ruokiaan hiljaa hädin tuskin vaihtaen sanaakaan keskenään… Kauempana neljän nuoren naisen porukka jotka napsivat toisistaan kuvia ja nauroivat keskustelun lomassa.

”Älä nyt viitsi kiukutella.” Misha sanoi. ”Haluan vain varmistua, että olet turvassa, että voin pitää sinut turvassa ja että kerrot minulle tällaiset asiat…” Hän jatkoi ja katsoi Jonia ja tämän lautasta jonka ruokaan toinen ei ollut koskenut. ”Syö nyt ruokasi.”

”Älä komentele minua kuin pientä lasta, joka ei osaa pitää omia puolia tai edes syödä ilman kehotusta!” Joni sanoi yhä kiukustuneena. Kunnes laski haarukkansa ja kaivoi lompakostaan käteistä jotka lätkäisi pöydälle. ”Minä menen kotiin.”

”Joni älä nyt viitsi, nythän juuri todistat olevasi lapsellinen!” Misha huokaisi, pitäen kuitenkin äänensä sopivan matalana jotta ei kiinnittäisi liiaksi muiden huomiota. 

”Ihan sama…” Joni tokaisi ja nappasi takkinsa. ”Nähdään kotona.” Misha huokaisi syvään ja pudisti päätään katsoen kumppaniaan joka käveli oville päättäväisenä. Muut ruokailijat huomasivat tämän pienimuotoisen kohtauksen ja vilkuilivat häneen uteliaana kuitenkin välittömästi siirtäen katseensa toisaalle kun huomasivat hänen katsovan takaisin. Mishaa ärsytti, hän yritti pysyä rauhallisena ja jatkoi syömistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei mielestään ollut toiminut väärin, Joni osasi vain välillä olla niin saamarin oikukas ja ennen kaikkea lapsellinen! Sitä paitsi oli typerää jättää kallis ravintola-annos koskemattomana pöydälle. Syötyään omansa, Misha päätti syödä Jonin annoksesta sen minkä jaksoi ennen kuin pyysi tarjoilijalta laskun ja maksoi.

Joni tuli kotiin, yhä ärsyyntyneenä, tuskastuneena. Rinnassa tuntui olevan raskas möykky, hän mietti keskustelua Kasperin kanssa ja sitä mitä Jyri oli kertonut. Vaikka Mishan asenne ärsytti häntä ei se kuitenkaan ollut perimmäinen syy hänen kasvavalle ahdistukselleen. Entä jos Chris oli tekemisessä Akin kanssa? Chrisin hiljaisuus olikin vain silmänlumetta ja jotakin oli tapahtumassa, jotakin mitä hän ei voinut hallita edes saamalla tietoonsa että olisi mahdollista että Chris käytti jotain toista hyödykseen kostaakseen hänelle.

Mitä hän oikeastaan voisi tehdä? Poliisit eivät ottaisi vakavasti jos hän menisi heidän puheilleen kertoen että hänellä oli epäily siitä, että jotain pahaa tapahtuisi, epäily että Chris teki yhteistyötä Akin kanssa. Tarvittiin todisteita, eikä hänellä ollut niitä. Ja ehkä hän vain kuvitteli kaiken? Ehkä kaikki oli vain sattumaa? Joni käveli levottomana asuntoa pitkin, kunnes kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteensa kunnes käpertyi sängylle, nälkä unohdettuna, väistyneenä huolen tieltä. Hän ei olisi halunnut ajatella asiaa, palata näihin vainoharhaisiin mietteisiin, ehkä hän oli menettämässä järkensä? Voisiko hän puhua Chrisin kanssa? Voisiko hän sitä kautta selvittää oliko hän vain turhaan huolissaan? Hetken ajatus tuntui järkevältä ja hän pohti jo vakavissaan jos soittaisi Chrisille ja he voisivat käydä järkevän keskustelun ja hän huomaisi että Chris oli ihan ok ja ehkä tämä kertoisi löytäneensä jonkun toisen?

Pian hänen mielensä kuitenkin kääntyi ja hän kuvitteli toisen kulman sille keskustelulle. Pelkkä ajatus siitä että hän oikeasti ottaisi puhelimen käteensä, soittaisi ja kuulisi Chrisin äänen sai hänet vapisemaan. Chris olisi ivallinen ja julma, keskustelu kääntyisi ilkeyksiin ja uhkailuihin ja antaisi Chrisille luulon, että yhteydenpito oli sallittua koska hän oli ottanut ensimmäisen askeleen siihen.

Kun Misha tuli kotiin, oli asunnossa hiljaista ja vain eteisessä oli valo päällä. Jonin takki ja kengät olivat kuitenkin paikoillaan, joten ainakin tämä oli tullut kotiin sen sijaan että oli lähtenyt mököttämään muualle. Misha riisui ulkovaatteensa yhä hivenen ärsyyntyneenä Jonin käytöksestä, joka hänen mielestään oli kohtuutonta.

”Vieläkö sinä mökötät?” Misha huhuili kävellessään peremmälle. Hän sytytti valot olohuoneeseen; Joni ei ollut siellä, eikä hän kuullut vastausta. Misha kääntyi kohti makuuhuonetta, ovi oli raollaan ja hän erotti hämärässä Jonin käpertyneenä kyljelleen sängylle. Misha huokaisi, tuli lähemmäksi, kunnes istuutui sängyn laidalle. ”Eli mökötät?” Hän kysyi ja Joni liikahti hieman kuitenkaan katsomatta häneen samalla kun veti vapisevan hengityksen ja niiskautti perään. Misha ymmärsi Jonin itkeneen ja hänen oma ärsyyntymisensä suli, hän liikkui sängylle Jonin taakse, kosketti tätä hellästi ja painoi suudelman hänen niskalleen. ”Hei… mikä on?”

”Ei mikään…” Joni kielsi.

”Oletko huolissasi Chrisistä?” Misha kysyi. ”Tästä Aki jutusta?”

”Miten voisin olla olematta?” Joni kysyi hiljaa ja kääntyi sitten kasvotusten Mishan kanssa, joka toi kätensä silittämään hänen hiuksiaan rauhoittavasti. ”Ja kuitenkin, ehkä olen vain vainoharhainen ja kaikki on vain sattumaa. Chrisistä ei ole kuulunut mitään ja todellisuudessa olen koko ajan ollut varpaillani sen suhteen että enemmin tai myöhemmin hän ottaisi yhteyttä. Haluaisin päästää irti siitä huolesta.”

”Tiedän…” Misha sanoi ja siirsi kätensä hänen poskelleen. ”Huolehdin itsekin…” Hän myönsi. ”Voisimme yrittää ottaa enemmän selvää tästä Akista… Ehkä meidän pitäisi siirtää New Yorkin matkaa?”

”Mitä se muka auttaisi?” Joni kysyi. ”Et vain haluaisi lähteä…” Hän arveli hymyillen hieman. ”Minä haluan. Se veisi ajatukseni pois tästä…”

”Kaipa minä murehdin turvallisuudesta.” Misha hymyili takaisin.

”Jos siitä miehestä on jotain harmia, luulen, että New York on tällä hetkellä Helsinkiä turvallisempi.” Joni sanoi ja Misha katsoi häneen mietteliäänä.

”Ehkä olet oikeassa.”

”Enkä halua antaa tämän pilata suunnitelmiamme.” Joni sanoi ja Misha oli hetken hiljaa ennen kuin nojautui suutelemaan häntä.

”Et ole vielä syönyt mitään. Mitä jos teen sinulle munakasta?” Hän ehdotti Jonin tavoin kenties haluten saada muuta ajateltavaa.

”Hyvä on.” Joni hymyili.

**^^**^^**^^**^^**

Joni ei oikeastaan halunnut kaivella asiaa syvemmältä, hän halusi upottautua jonkinasteiseen itsepetokseen, siihen ettei huolta ollut. Eikä halunnut puida asiaa Mishan kanssa sen enempää kuin oli pakko, joulu lähestyi ja hän halusi viettää sen perheensä kanssa nauttien ajasta ilman pelkoa jolle ei välttämättä edes ollut aihetta.

Ja vaikka Misha oli muutaman kerran yrittänyt patistaa häntä juttelemaan asiasta Eljaksen kanssa, oli Joni luvannut sen tehdä, mutta vasta heidän matkansa jälkeen. Misha katsoi parhaaksi olla painostamatta liikaa, silti hän itse aikoi pysyä valppaana.

Jouluaaton he viettivät Jonin perheen luona ja jäivät yöksi, heidän koneensa lähtisi New Yorkiin vasta joulupäivän iltana ja Asko oli luvannut viedä heidät kentälle. Aaton vietto sujui rauhallisesti, Katjan serkku tuli tekemään keikan joulupukkina. Vaikka Sini alkoi olla siinä iässä ettei ihan täysin enää uskonut joulupukkiin, tai oli ainakin niin sanonut, oli tyttö kuitenkin haltioissaan ”joulupukin” vierailusta eikä ainakaan maininnut tunnistaneensa tätä sukulaisekseen. 

Myöhään illalla, heidän valmistautuessa nukkumaan, Joni tarkisti facebook-sivunsa Mishan ollessa pesemässä hampaitaan. Muut kansioon oli tullut uusi viesti ja Joni klikkasi sen auki, hänen sydämensä miltei pysähtyi hetkeksi kun tajusi sen olevan Chrisiltä. ”Hyvää joulua, Joni.” Oli viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan, ei mitään muuta. Joni tuijotti lausetta aluksi epäuskoisena kunnes hänen sydämensä alkoi takoa tiuhaan jännityksestä, epämiellyttävästä sellaisesta. Mitä tämä nyt tarkoitti? Kuinka siihen tulisi reagoida? Miten niin yksinkertainen viesti, niin viattoman kuuloinen, saattoi laukaista niin voimakkaan reaktion? Viestin lähettämisestä ei ollut kuin parikymmentä minuuttia, Kanadassa oli vielä alku ilta…  Joni sulki viesti-ikkunan ja iPadinsa. Hän ei tiennyt mitä ajatella, ei halunnut ajatella sitä.

Misha haluaisi, että hän kertoisi asiasta mutta Joni ei juuri sillä hetkellä halunnut puhua siitä. Hän halusi ensin rauhoittua, olla ylitulkitsemasta. Mutta kuitenkin, riisuutuessaan alusvaatteisiinsa hän ei voinut olla pohtimatta sitä kuinka hänen kannattaisi reagoida viestiin. Olisiko se parempi jättää huomioimatta? Kannattaisiko hänen vastata ja kehottaa Chrisiä unohtamaan kaikenlainen viestittely? Tai… jos Chris oli jonkinlaisessa yhteydessä Akiin, olisiko hänen vastauksensa tai vastaamatta jättämisensä jollain tavoin ratkaiseva?

Joni kävi vuoteelle, veti peiton ylleen, kasvot seinää kohti välttääkseen keskustelun Mishan kanssa. Hän ei halunnut että toinen saattaisi lukea hänen kasvoiltaan jonkin painavan hänen mieltään. Ehkä hän puhuisi asiasta huomenna, tai joskus myöhemmin, kun hän oli ensin ajatellut asiaa itse rauhassa.

21.luku

My Secret Shore

© KOLGRIM