20.RSS

Marko:

Outoa mennä treffeille ilman, että se päätyy seksiin. Tää taitaa olla ensimmäinen kerta jolloin toinen kundi on kiinnostuneempi mun ajatuksistani, kuin siitä miten otan suihin.

Hymyilen kuin idiootti koko matkan kotiin, mitä sitten jos ihmiset luulee, että oon hullu? Oon hullun onnellinen! Perhoset lentelee vieläkin vatsassa ja tunnen kuin mikään ei voisi synkentää mun mieltäni.

“Mitä sä oikein virnuilet?” Isä kysyy, kun valmistan keittiössä iltapalaa.

”Hymyilen koska olin treffeillä upean kundin kanssa, koska oon mielettömän onnellinen.”

”Joku mies toi sulle jotain rehuja, heitin ne sun huoneeseen”, Isä jatkaa, ottaa oluen jääkaapista ja tallustelee takaisin olohuoneeseen.

”Rehuja?” mietin itsekseni, asetan leivät lautaselle, kaadan lasillisen vettä ja kävelen huoneeseeni. Ruusukimppu makaa hylättynä lattialla ja kumarrun nostamaan ne ylös. Kyljessä on punainen kirjekuori. Asetan lautasen pöydälleni, istun sängylleni ja avaan kuoren.

“Rakas Marko,

Ikävöin sinua, olen miettinyt ja olen valmis antamaan anteeksi hairahduksesi. Haluan vain sinut takaisin luokseni. On harvinaista, että pyydän, mutta kohdallasi teen poikkeuksen; ole kiltti ja palaa luokseni. Lähden Pariisiin viikon kuluttua ja olen varannut sinulle lipun. Odotan vastaustasi.

Rakkaudella; Peter.”

En oikein tiedä mitä ajatella, en tosiaan odottanut tällaista. Oon aina halunnut käydä Pariisissa. Mietin kaikkea sitä mitä Pete voi tarjota; materiaalista onnea, mutta muistan myös kuinka onneton loppujen lopuksi olin sen kanssa, muistan kuinka itsekäs Pete oli. Lasken kirjeen alas, kävelen ikkunalle ja katson ulos.

 ”Jesse”, kuiskaan, hymyilen, tiedän mitä haluan. Vaikka meillä oli vasta ensimmäiset treffit, vaikka en voi tietää tuleeko se toimimaan, voisiko se toimia, päätän ottaa riskin ja kokeilla. Haluan irrottautua nykyisestä, haluan jatkossakin olla yhtä onnellinen kuin olin tänään. Etsin kännykkäni ja valitsen numeron.

”Kulta”, Peten äänestä kuultaa valheellinen hunajaisuus.

”Moi Pete…”

**^^**^^**^^**^^**

Jesse:

Soitan Markolle heti seuraavana päivänä, yritin kyllä odottaa, mutta päädyin soittamaan sille jo vähän yhdentoista jälkeen. Vanhemmat ihmettelee mun iloista mieltä, jatkuvaa hymyä mun huulillani, hyräilyä itsekseni.

”Okei, kuka se on?” Äiti utelee, kun syödään illallista, oon jo toistamiseen soittanut Markolle ja sopinut että nähtäisiin seuraavana päivänä.

”Sen nimi on Marko”, päätän kertoa. Tunnen oloni varmemmaksi, että haluan jatkaa Markon tapailua, varmemmaksi, että se voisi onnistua.

”Ja kuinka vanha tämä Marko on?” Isä kysyy puolestaan.

”Mun ikäinen, käytiin itse asiassa samaa yläastetta.” Molemmat hymyilee tyytyväisen näköisinä.

”Ja milloin me saadaan tavata hänet?”

”En oikein tiiä…”

”Voisit kutsua Markon grillaamaan ensi perjantaina.”

”Ehkä, pitää miettiä.”

Ja mä mietin sitä, seuraavana päivänä kun näin Markon ja käytiin kahvilla yhdessä ja sitä seuraavana, kun mentiin rannalle uimaan, sitä seuraavana käytiin kävelyllä ja syötiin jätskiä puistossa. Kysyin siltä silloin, jos se tulisi perjantaina meille syömään, esittelisin sen mun perheelle, voitaisiin katsoa leffa tai pelata videopelejä sen jälkeen.

”Voisit jäädä yöksi?” Ehdotin vähän hermostuneena, mun haluni Markoa kohtaan oli kasvanut jo käsittämättömiin mittoihin, mutten oikein tiennyt miten lähestyä sitä asian suhteen. Marko eroaa Jonista kuin yö päivästä…

”Kuulostaa hyvälle”, Marko virnisti nuoleskellen jäätelöään; jotenkin jo pelkästään se oli seksikästä. Nojauduin lähemmäksi, suutelin sitä, maistoin kermaisen mansikan sen huulilta ja halusin lisää. Marko maistuu aina hyvälle, jotenkin… makealle?  Otin sen kädestä kiinni, en jaksanut välittää muista, en jaksanut välittää katseista, huomasin vain ihmetteleväni miten hyvin sen käsi tuntui sopivan omaani. Markon silmät kimmelsi; niissä on aina ollut jotain hemmetin kiehtovaa, salaperäistä, kaunista. Halusin kertoa sille sen, mutten uskaltanut, kai pelkäsin että ne sanat takertuu mun kurkkuuni tai että se pitäisi mua jotenkin hupsuna.

Cecilia ja Pauli oli meidän kanssa sinä iltana. Loppukesän aurinko lämmitti mukavasti kasvoja; upea päivä grillaamiselle.

Porukat otti Markon hyvin vastaan, uteliaina ja esittäen kysymyksiä Joihinkin kysymyksiin Marko vastasi vähän vältellen, kai se häpesi omaa perhetaustaansa, olihan se mulle siitä puhunut ja ymmärsin ettei se ollut helppoa.

”Mitä sun vanhemmat tekee työkseen?”

”No mun isä on arkkitehti ja mun äiti…” Marko vilkaisi muhun, jotenkin epävarmana, otin sen käden omaani ja hymyilin rohkaisevasti. ”Äiti työskenteli matkatoimistossa, mutten oo nähnyt sitä vuosiin.”

”Oon pahoillani”, äiti aloitti, mutta Marko hymyili sille.

”Oon pärjännyt ihan hyvin. Mun isovanhemmat piti musta lapsena huolta aika paljon.” Se kertoi.

”Pidän tästä Markosta”, Isä tunnusti, kun Marko poistui hetkeksi sisälle vessaan. ”Pidän enemmän kuin Jonista, saman kokoinen, saman ikäinen, paljon parempi näin.”

”Oon samaa mieltä, vaikuttaa oikein suloiselta pojalta”, äiti myötäili perässä

**^^**^^**^^**^^**

Me pelataan jonkin aikaa videopelejä mun huoneessa, ennen kuin  päätetään katsoa joku leffa. Annan Markon valita minkä haluaa mun DVD:istä ja melko nopeasti se tekeekin valintansa; Pirates of the Caribbean. Siirrän tv:n niin, että voidaan katsoa sitä mun parisängyltä. Järjestelen tyynyt ja haen meille naposteltavaa ennen kuin laitan filmin pyörimään. Oon nähnyt kyseisen elokuvan jo niin monta kertaa etten oikein jaksa keskittyä siihen samalla innolla kuin Marko. Sen sijaan katselen enemmän Markoa. Katson sen peppua kun se makaa mun vierellä vatsallaan ja kuuntelen kuinka se nauraa joka kerta kun Jack Sparrow ilmestyy ruutuun.

”Luoja toi on hauska”, Marko kommentoi.

”Mmm….” Myötäilen ja lopulta annan itselleni luvan koskettaa sitä, tuon käteni sen alaselälle paidan alle, silittelen sen lämmintä, sileää ihoa. Marko kääntyy katsomaan mua ja hymyilee.

”Arvaa mikä ois hienoa?”

”Mikä?” Hymyilen takaisin.

”Olla merirosvo. Tiedätkö, seilata maailman meriä, etsiä salainen paikka, piileksiä muulta maailmalta. Voitaisiin olla nykypäivän piraatteja … Haluisin olla niin kuin Jack Sparrow, se on niin hauska.”

”Niin…” Hymyilen yhä, mun käsi vaeltaa alemmas sen pepulle, viimein, ensimmäistä kertaa kosketan sitä, en voi olla puristamatta, tuntuu kiinteälle. Hitto, tunnen todella kiihottuvani, suljen silmäni hetkeksi, kun mun käsi jatkaa yhä rohkeammaksi käyvää tutkiskeluaan. Lopulta avaan silmäni ja katson Markon kasvoihin, näen sen katsovan takaisin, sen silmät puoli ummessa, huulet raollaan. Lopulta, varoen, se kääntyy kyljelleen, painautuu lähemmäksi ja suutelee mua kevyesti. Se katsoo mun silmiin ja vastaan suudelmaan, syvennän sitä. Liikutan jalkani sen reisien väliin, suljen silmäni ja puristan sen takamusta lujaa; mun uusi pakkomielteeni. Kuulen sen huokauksen, hengitys kiihtyy, veri virtaa voimalla alemmas, hangataan toisiamme vasten, kiihkeämmin, molemmat kovina.

”Haluatko?” Marko kysyy kuiskaten.

”Haluan, etkö tunne kuinka paljon?” Nauran hiljaa, Marko virnistää.

”Tunnen, todellakin tunnen…”

”Haluaisin pidellä sua alasti mua vasten”, kuiskaan. Marko nousee istumaan, riisuu sukkansa, sen jälkeen paitansa. Seuraan esimerkkiä perässä, mutta katselen Markoa koko ajan tiiviisti.

“Onko ovi lukossa?” Marko kysyy, kun se on riisuutunut boksereihinsa. Pudistan päätäni ja seuraan sitä katseellani kun se kävelee huoneen poikki lukitsemaan oven. Se palaa takaisin, hymyilee, sen posket punertaa ja näen selvän kohouman sen boksereissa. Istun ylös ja vedän Markon syliini, kun se on tarpeeksi lähellä. Marko nauraa, suudellaan. Käännän sen ympäri sängylle, alleni, tunnen sen käsien liikkuvan alas selkääni pitkin, alemmas mun boksereiden reunalle, se vetää niitä varoen alaspäin ja vapauttaa mun kaluni niiden tiukasta puristuksesta.

“Voitaisiin kokeilla 69:siä?” Marko ehdottaa hiljaa, hymyilen, suutelen sitä ja käännyn lopulta ympäri sen päällä. Vedän Markon boksereita alemmas ja suutelen sen kalua, tutkiskelen sitä kädelläni; samettinen lämmin iho, kova, sykkivä, suutelen sen päätä hellästi ja samalla tunnen Markon huulien kosketuksen omallani. Huokaan, suljen silmäni, lopulta otan niin paljon kuin pystyn  suuhuni ja alan liikuttamaan päätäni ylös alas, pitäen huolta ettei mun hampaat osu siihen. Samalla mun oma lantio alkaa keinua, hiljaista liikettä Markon suuhun ja ulos, sen kädet puristaa tiukasti mun pakaroita. Tunne on uskomaton, mielihyvä väreilee pitkin mun kehoa, uskomatonta…

Uteliaisuus voittaa, kostutan sormeni omalla syljelläni, jatkan Markon imemistä ja samalla etsin Markon reiän. Tunnustelen ihoa sen ympärillä, pyörittelen sormeani ja viimein kostutettuani sitä omalla syljelläni tarpeeksi, työnnän yhden sormen sisälle, sen lihakset puristautuu mun sormeni ympärille tiukasti; lämmin, kuuma…Työnnän sormeni syvemmälle, pyöritän sitä sen sisällä ja tunnen kovettuvani entistä kovemmaksi Markon suussa, sen hiljainen mumina mun kaluni ympärillä lähettää miellyttäviä väristyksiä pitkin kehoa.

Lopulta nostan päätäni, päästän sen kalun mun suustani, haluan katsoa sen genitaalialuetta tarkemmin. Olin aina miettinyt oisko se myös blondi täältä, mutta sen häpykarvoitus on enemmänkin vaaleanruskeaa kuin… virnistän ajatuksilleni. Se on trimmannut ne myös hyvin. Katson lähemmin sen vaaleanpunertavaa aukkoa, näyttää puhtaalta, vastustamattomalta… Nuolaisen varoen, kokeillen ja kun totean puhtaan maun, nuolaisen uudestaan, sylkäisen, valmistan Markoa ajan kanssa.  Marko huokailee hiljaa, sen käsi on korvannut sen huulien paikan mun kaluni ympärillä ja se hieroo mua miltei tuskallisen hitaasti.

Viimein päätän, että on aika kokeilla jotain muuta. Käännyn ympäri, suutelen sen huulia ja kaulaa.

”Haluisin sun sisälle…” Kuiskaan hiljaa.

”Mä haluan sut sisälle”, Marko kuiskaa takaisin. Kurottaudun ottamaan vartalovoidetta sängyn alta ja käytän sitä Markoon ja omalle kalulleni. Oon malttamaton tuntemaan sen lämmön ja tiukkuuden ympärilläni. Laskeudun Markon päälle sen reisien väliin, haluan nähdä sen kasvot kun otan sen ensimmäistä kertaa.

“Onko sulla hyvä olla?” Kysyn, Marko hymyilee lämpimästi ja nyökkää,

”Todella”, se vakuuttaa ja suutelee mua pehmeästi. Ohjaan kaluni sitä vasten ja koska pelkään, että jotenkin satuttaisin sitä, mulla on aluksi vaikeuksia päästä sisään.

”Työnnä kovempaa, en mä säry, lupaan.” Marko katsoo syvälle mun silmiin. Suutelen sitä ja tällä kertaa käytän enemmän voimaa, tunnen kuinka sen lihakset antaa työnnön alla periksi ja päästää  mut sisään. Haukon henkeä, uusi tunne, uusi taivas…kuuma, tiukka… Makaan sen päällä, silitän sen pehmeitä hiuksia, suutelen sen nenää ja poskia, totuttelen tähän uuteen tunteeseen ja samalla annan Markolle aikaa. Hiljalleen on pakko alkaa liikkua, haluan olla mahdollisimman hellä, haluan rakastella, en vain panna.

”Enhän satuta sua?” Kysyn ja tarkkailen sen kasvoja. En oo aiemmin ollut kenenkään sisällä näin, enkä oo varma miten pärjään.

”Et, et satuta, tuntuu tosi hyvälle, sä tunnut tosi hyvälle Jesse, parhaalle.” Marko kuiskaa, hymyilen, painan huuleni sen huulia vasten ja suutelen syvään. Haen sen käden omaani, katson syvälle sen silmiin ja rakastelen sitä hiljaa ja nautinnolla, haluan hetken kestävän ikuisesti.

Arvaamatta joku koputtaa mun huoneeni ovelle ja jähmetyn.

”Pojat, täällä ois keksejä ja maitoa jos maistuu?” Äiti huhuilee, luoja sillä on huonoin ajoitus ikinä!

”Um, ei me taideta nyt, ehkä myöhemmin!” Huudan takaisin niin normaalilla äänellä kuin pystyn siinä tilanteessa tuottamaan. Kuuntelen kunnes askeleet kaikkoaa mun ovelta, katson Markoon joka puree huultaan ja yrittää selvästi pidätellä naurua.

”Onneksi lukitsin ton oven.” Se sanoo ja me molemmat nauretaan hiljaa. Suutelen sen korvan sivustaa. Marko kääntää päätään ja nappaa mun huulet omillaan.

“Käännytäänkö?” Marko kysyy, nyökkään, vetäydyn ulos ja käännyn selälleni, katson haltioituneena kuinka sulavasti Marko liikkuu ja nousee mun päälle. Se ottaa jokseenkin tiukan otteen mun elimestä, ilman että se sattuisi ja hitaasti ohjaa sen sisälleen. Yritän itse pysyä liikkumattomana ja annan sen ottaa oman aikansa kunnes istuu kokonaan mun päälläni. Marko lopulta kumartuu ja suutelee mua, alkaa liikuttamaan lantiotaan rytmikkäästi pyörittäen, ratsastaen. Se nojautuu taaksepäin, ihailen sen kaunista vartaloa, liikutan käsiäni sen sivuja pitkin ja lopulta tartun sen kalusta ja alan hyväilemään sitä meidän rakastelun tahtiin. Uskomatonta, Marko tuntuu niin hyvälle ja tapa jolla se liikkuu… Tartun sen lantiosta tiukasti, Marko nojautuu mua vasten, niin lähellä, niin lähellä, värisen kauttailtani, lähellä, voimallista, jotain mitä en oo koskaan aiemmin kokenut. Lopulta sitä ei voi enää pidätellä. Kun  Markon lihakset tiukentuu mun ympärillä, kun se päästää hiljaisen, nautinnollisen älähdyksen, laukean voimalla sen sisälle.

Me maataan sängyllä vieretysten, silittelen Markon hiuksia pehmeästi, sen niskaa ja sen selkää.

”Kukaan ei oo ollut yhtä hellä mulle…” Marko kuiskaa. ”Tää oli paras kerta mun elämässä.” Katson Markon vihreisiin silmiin, ”Oon niin onnellinen!”

”Mä oon onnellinen myös ja tää oli vasta ensimmäinen kerta, ajattele millaisia ne myöhemmät tulee olemaan; me opitaan vasta.”

”Sä haluat siis pitää mut?” Marko virnistää.

”Haluan, todellakin haluan, pitkään.” Kuiskaan ja suutelen sitä. Marko kääriytyy mun ympärille vikisee jotenkin onnen sekaisena ja suloisena.

”Mä rakastan sua”, sen kasvot mun kaulaani vasten, yllätyn, kuulinko oikein? Marko pysyy niin, ehkä liian jännittyneenä katsoakseen muhun, kosketan sitä hellästi, suutelen sen olkapäätä.

”Hei, katso muhun… Marko… mmm… kulta?” Viimein se nostaa päänsä, puree huultaan hermostuneen näköisenä.

”Anteeksi, mä… ei sun tarvii sanoa mitään takaisin, se oli typerää…” Se tuo kätensä kasvoilleen ja peittää ne.

”Eli, sä et rakasta mua?” Kiusoittelen, en voi olla virnistämättä, koska se näyttää niin suloiselta. Marko on hiljaa hetken.

”Um, ei tai siis joo…tai siis kyllä mä tarkoitin sitä…” Tartun sen käteen ja suutelen sen kämmentä.

”Kaikki on hyvin, tiedätkö… taidan rakastaa sua myös… tai, jätetään se taidan pois siitä, mä rakastan sua.”

”Oikeesti?” Sen silmät kirkastuu.

”Oikeesti”, toistan. Ja Marko alkaa kikattamaan miltei, se virnistää ja suutelee mua, kieritään alasti sängyllä ja tiedän, että se on hullua ja tiedän, että se on nopeaa, mutta se vaan tuntuu niin oikealta. 

Web published: My Secret Shore

30.syyskuuta 2007

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 21

My Secret Shore HOME