Tarinoiden juonellinen suunnittelu

Artikkelin otsikko tuli mieleen, kun eilen yritin jatkaa tuota Rakkautta ja särkyneitä sydämiä tarinaa, lievää krapulaa potien. ( Täytin lauantaina 20+18v!😮 ja pitkästä aikaa sai juhlia aikuisten ystävien kanssa…) No niin, ajaudun täysin sivuraiteille. Kuitenkin, kirjoituksen eteneminen takkusi, kun koin valaistumisen joissakin yksityiskohdissa mille en ennen ole tuhlannut juurikaan ajatusta.

Ensinäkin, Markon isoäiti, minähän randomina keksin silloin, että hän olisi tuossa ”Sodan vaietut uhrit ” tarinassa esiintyvä Aino. Joo, ihan hyvä, paitsi… Olin kirjoittanut, että hän on vanhainkodissa ja kärsii dementiasta. Ja eilen olin sitten, että hetkinen!🤨 Tarina siis tapahtuu vuonna 2006, kun olen sitä aloittanut kirjoittamaan. Aino olisi siis syntynyt vuonna 1937. Ja kun suoritetaan laskusuoritus…. Te kenties olette havahtuneet tähän aiemmin? – MUTTA Aino olisi vasta 69-vuotias! Kyllä, dementtiaan/alzhaimeriin on mahdollista sairastua melko nuorenakin (still Alice elokuva tulee mieleen.), mutta että vanhainkotiin… ja etenkin, kun kirjoitin sen ajatuksella, että hän olisi siellä ollut jo muutamia vuosia 🤔 😆 Tarinassa on siis aukko! Myös tuo Alexanderin mukaan tulo on vähän yhtäkkinen juonenkäänne, joka mielestäni kaipaa parempaa taustoitusta. Jesse myös tunnustaa rakkautensa Markolle vähän liian nopeasti kivuliaan eron jälkeen ja sisäinen kyynikkoni vähän irvistelee tälle, eli voi olla, että tässäkin teen vähän muutoksia. Toisaalta, muistan miten nuoruuden viattomuudella, sitä katsoi rakkauttakin niin ruusunpunaisten lasien takaa. Ja nämä ovat tarinoita, ei sen tarvitse niin todellista olla ,vaikka nykyinen elämän kovettama keski-ikäistyvä aikuinen haluaisi enemmän realismia näihin. – Kuinka tylsää, vai mitä? 😅

Mutta tässä kuitenkin huomaa sen eron tarinassa, jolle on etukäteen suunniteltu runko; Vaiti ja Lapselliset leikit ovat tällaisia. Vs: Rakkautta ja särkyneitä sydämiä, jolla ei ole ollut suunnitelmaa, mikä tavallaan on kuitenkin toiminut ihan hyvin ilmeisesti, koska siitä tykätään. Mutta nyt, kun koittaa kääriä tuota kasaan, törmäilen näihin aukkoihin, jotka kenties eivät olisi häirinneet minua 10-15 vuotta sitten, mutta häiritsevät nyt.

Pelkään myös sortuvani ylianalysoimaan sitä ja pilaavani sen sillä, koska tarinan alun perinkään ei pitänyt olla mikään täydellisen vakavasti otettava. Edellisestä osasta olen edelleen hyvin epävarma ja kyseenalaistan ajatukseni vaihtaa Antin nimen Kimiksi ja tavallaan tekisi mieli vaihtaa se takaisin!

No niin, koitan saada nämä ajatukset nyt kasaan ja järkeistettyä. Minulla edelleen on ajatus mitä seuraavassa luvussa tapahtuu, kunhan nyt pääsen yli näistä omaa mieltäni häiritsevistä epäloogisuuksista.

Minua hieman myös kiinnostaa minkä ikäisiä te lukijat olette tai kumpaa sukupuolta? Tekisin gallupin, mutta oikein ole vakuuttunut, että siihen vastattaisiin kovin innokkaasti? Mutta kenties teen sen silti…  🙃 

2 vastausta artikkeliin “Tarinoiden juonellinen suunnittelu

  1. Täällä 25v nainen, tosin 3kk päästä ”jo” 26v, herranjestas. 😂 Oon jo pidempään sun tarinoita lukenut, edellisen sivujesi aikana jo, mut valitettavasti en muista milloin löysin ne ensimmäistä kertaa. Ehdottomasti parasta on se ku oot nyt aktiivisemmin päivitetellyt tarinoitasi ja oon aina tosi innoissani ku nään kun ja jos johonkin tarinaan on tullut uusi luku. Kiitos kun tuot kirjoittamasi tarinat julki, niitä on ilo lukea. ❤️

    Toivon tosiaan et nimet yms tässä viestissä menee oikeaan kenttään, mun puhelin näyttää noi kentät miten sattuu. Yleensä kirjotan kommentit koneella just tämän takia. 😅

    Tykkää

    1. Ihanaa Umi, että vastasit. Kiitos!❤️ Mä muistan päivitelleeni itsekseni sitä, kun olin tyyliin täyttämässä 27 tai 28, että hitsi oon vanha! 😂 Ja nyt se kyllä huvittaa tavattomasti! Tuntuuhan tuo lähestyvä 40 itsestäni nyt aika hurjalta, nää vuodet sujahtelee kokoajan vain nopeammin, mutta loppujen lopuksi ne on vaan numeroita, kasvot ehkä muuttuu, mutta kyllä sen sisäisen nuorensa vielä löytää helposti, tosin jumittuneena ”omalle vuosikymmenelleen”, kun kaikki oli paljon paremmin, musiikista lähtien 😂

      Mä ehdin jo eilen riemuita, että saan pidettyä huomisen kirjoituspäivänä, nyt näyttää vaan pahasti siltä, että tuo mun pikkuinen on kehittänyt flunssan itselleen ja kenties huominenkin menee kotona sairastaessa. Tämä pikkulapsi aika tuo omat haasteensa kirjoittamiseen, kun kaipaavat vielä niin paljon läsnäoloa, sitä, että istuu automatolla pikkuauto kädessään ja kuuntelee ohjeita miten sillä leikitään😅 Vaikka sitä omaa aikaa kaipaa usein enemmän, samalla tiedän, että kaipaan tätä erityisesti silloin, kun ovat teinejä ja äiti on vaan nolo, joka stressaan ja huolehtii aivan liikaa 🙄 Varmasti siis havahdun liiankin pian siihen, että kirjoittamiselle on taas hirmuisesti enemmän aikaa…

      Joo, puhelin näyttää noi viestikentät vähän outoina, vaikka tän pohjan pitäisi olla ”mobiili ystävällinen” Itse myös kirjotan viestit mieluummin läppärillä, myös whatsapp viestit, jos mahdollista. Puhelimella näpyttely on hirvittävän rasittavaa 😅

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s