21. Lapselliset leikit

-Seuraatko minua?-

Hän ei oikeasti ollut kiinnostunut kakarasta, Misha koetti vakuuttaa itselleen seuraavana aamuna kun heräsi. Se oli johtunut vain alkoholista, erilaisuudesta jonka oli havainnut Jonissa ja siitä tosiseikasta etteivät he olleet nähneet pitkään aikaan. Se oli vain ollut uteliaisuutta, hyvin viatonta; ei mitään mistä olisi syytä huolestua. Hän oli pyytänyt Jonilta anteeksi ja hänen anteeksipyyntönsä oli hyväksytty.

Silti, suurimmanosan päivästä Misha ajatteli kakaraa… Ei koska hän olisi ollut kiinnostunut, ei taatusti! – Misha jatkoi vakuuttelua itselleen. Vaan siksi, että hän oli huolestunut Jonin parisuhteesta siihen kanadalaiseen. Joni ei ollut vaikuttanut omalta itseltään ja se häiritsi Mishaa, ehkä jos hän näkisi pojan uudestaan? Ehkä sitten? Hän mietti ja uskoi, että hänen olisi parasta selvittää mitä Dima ajatteli asiasta, jos hän yhä epäili.

Päivien kuluessa Misha yhä ajatteli Jonia ajoittain; uteliaisuutta ja normaalia huolta, olihan Joni kuitenkin tavannut sen miehen isovanhemmillaan, jonne tämä oli lähetetty, kun… No, Misha saattoi ottaa pienen vastuun itselleen.

Kului kaksi viikkoa kunnes he tapasivat uudelleen, melko vahingossa itse asiassa. Mishan oli pakko vaihtaa kuntosalia, sillä se, jossa hän oli käynyt, joutui remonttiin sen omistajien vaihduttua. Toki se Sali, jonka hän päätyi valitsemaan tilalle, oli hyvin sattumanvaraisesti sama jossa Dima oli joskus kertonut Jonin käyvän; sillä ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekimistä! -Misha olisi väittänyt kysyttäessä.

 Misha yleensä kävi salilla töiden jälkeen, tällä kertaa hän kuitenkin päätyi menemään aamupäivällä koska oli hänen vapaapäivänsä. Sitä paitsi salit olivat hiljaisempia tähän aikaan vuorokaudesta ja sai treenata rauhassa, ellei tietenkin sattuisi se epäonninen tapaus, että lukiolaisilla olisi heidän liikuntatuntinsa samaan aikaan. Kikattelevia, punastelevia teinityttöjä, oliko olemassa mitään pahempaa?

Mishalle sattui kuitenkin hyvä tuuri; maanantai aamupäivä ja melko rauhallista. Vaihdettuaan vaatteensa hän suuntasi lämmittelemään ja hänen enemmän tai vähemmän yllätykseksi hän näki Jonin. Kakara ei tuntunut huomaavan häntä ensin; hänellä oli nappikuulokkeet korvissaan kuunnellessaan musiikkia ja juostessaan juoksumatolla, hiki helmeili pojan otsalla ja tämä vaikutti täysin uppoutuneelta omaan maailmaansa. Misha virnisti ja valitsi kuntopyörän pojan vieressä. Hän tuijotti poikaa hymyillen kunnes kakara lopulta käänsi päänsä säikähtäen hieman.

“Helvetti”, Joni kirosi ja hidasti vauhtiaan, ennen kuin otti toisen kuulokkeen korvastaan. “Mitä sinä teet täällä?”

“Miltä näyttää?” Misha kysyi huvittuneena. “Kuntoilen tietenkin.”

“Ai todellako?” Joni pyöräytti silmiään. “En minä niin typerä ole. Eikö sinun pitäisi olla töissä?”

“Minulla on vapaapäivä ja kuntosalini on suljettu muutamaksi kuukaudeksi. Kuulin, että tämä on hyvä paikka ja päätin kokeilla”, Misha vastasi rauhallisesti ja käänsi katseensa tv-ruutuun; jalkapallomatsi, täydellistä.

“Tämä on hyvä sali, olen käynyt täällä 16-vuotiaasta asti.” Joni nyökkäsi.

“No, nyt kun sinä kysyit töistäni, minä voisin kysyä miksi et ole koulussa?”

“Se on iltakoulu, sitä paitsi, minulla ei ole enää paljon kursseja jäljellä. Käyn enemmän tekemässä vain kokeita, tai viemässä tehtäviäni… En usko, että sinua oikeasti kiinnostaa.”

Misha vilkaisi Joniin, joka katsoi myös kohti tv-ruutua, kävellen enemmän kuin juosten, kuitenkin yhä nopeaan tahtiin, kasvoilla vakava miltei ärsyyntynyt ilme.

“Entä jos olenkin? Olet Diman ystävä ja luulin, että kun tapasimme viimeksi, laitoimme menneen taaksemme?”

Joni katsoi miestä, tunsi katkeruuden karvaan piston; oli niin helppoa Mishalle ja se oli ollut helppoa sinä iltana, mutta nyt hän tunsi olonsa yhä enemmän nurkkaan ajetuksi. Hän ei voinut olla ajattelematta, että jos Misha ei olisi kertonut hänen isälleen, häntä ei olisi lähetetty hänen isovanhemmilleen ja hän ei olisi koskaan tavannut Chrisiä. Hänen elämänsä voisi olla erilainen nyt, eihän syy todellisuudessa ollut Mishan, enemmän se oli hänen omansa, mutta silti. ”Mikä on oikeasti muuttunut?” Hän kysyi.

“Mitä tarkoitat?”

“Et pitänyt minusta ennen, eikä sinun tarvitse esittää nyt, että olisit kiinnostunut elämästäni.” Joni sanoi ja sai Mishan huokaisemaan.

“Sanoinhan jo olevani pahoillani.”

“Niin sanoit”, Joni nyökkäsi ja katsoi pois, tunsi olonsa epämukavaksi. “Miten loppuiltasi sujui?” Hän päätti vaihtaa puheenaihetta. Misha oli aluksi hämillään.

“Ai tarkoitat siellä clubilla?”

“Niin.”

“Se oli ihan okei”, Misha hymyili. “Se poika jonka osoitit minulle, tuli juttelemaan.”

“Joten sinua onnisti, kuinka hyvä juttu sinulle.” Joni ei onnistunut peittämään sarkasmia äänestään.

“Sain hänen numeronsa mutten koskaan soittanut, tiedän kyllä minkä perässä hän oli.”

Joni virnisti itsekseen, pudisti päätään ja katsoi mieheen. “Liian lutkamainen kenties?”

Misha kurtisti kulmiaan. “En ollut kiinnostunut”, hän vastasi rauhalliseen sävyyn.

“Niin, etpä tietenkään”, Joni nyökkäsi, hiljensi vauhtia ennen kuin pysäytti laitteen kokonaan ja astui alas, pyyhkien hikeä kasvoiltaan.

“Mitä tuo tarkoitti?” Misha kysyi. Kyllä, kakara oli totisesti tullut takaisin, hän ajatteli itsekseen.

“Tiesitkö, että näytät naurettavalta siinä pyörällä.” Joni ei voinut vastustaa kiusausta ja virnisti ennen kuin jatkoi matkaansa muille laitteille.

Nyt Misha oli ärsyyntynyt; hän ei voinut uskoa, että oli säälinyt tuota kiusankappaletta! Hän otti hetken rauhoittuakseen ennen kuin päätti seurata.

Joni päätti treenata ylävartaloaan tällä kertaa, hän oli päättänyt saada lisää voimaa, jotta kun päivä jolloin se todella merkitsisi, koitti, hän voisi taistella Chrisiä vastaan. Hän katsoi Mishaan peilin kautta. “Seuraatko minua nyt? Ehkä tarvitset apua?” Jotenkin Mishan kiusoitteleminen huvitti häntä, se sai hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.

“Onhan täällä erilaista”, Misha pakotti itsensä pysymään rauhallisena. “Mutta oikeastaan, näyttää enemmänkin siltä että minä voisin olla enemmän avuksi sinulle, jos haluat treenata noita lihaksia.” Hän virnisti, Joni oli melko hoikka, ei liian laiha; Misha ei pitänyt liian laihoista ja hän tiesi Jonin vartalon olevan hyvin kauniisti rakennettu, upea sellaisena kuin se oli, mutta koska kakara kiusoitteli häntä…”

“Pärjään kyllä omillani”, Joni tuhahti.

“Jos sanot niin…” Misha virnisti ja istui alas nostamaan painoja. Joni vilkaisi miestä, mutta katsoi nopeasti takaisin peiliin yrittäen keskittyä siihen mitä itse teki ennemmin kuin Mishaan ja siihen miten seksikkäältä tämä näytti.

Misha vilkuili Jonia ajoittain ja yllättäen huomasi mustelman tämän käsivarressa; osittain peittyneenä tämän t-paidan hihan alle. Misha kurtisti kulmiaan, pohti jos se mitä hän näki, oli vain pieni osa isompaa mustelmaa ja jos Jonin vaatteet kätkivät alleen useampia?

Joni huomasi Mishan tarkkaavaisen katseen, vilkaisi käsivarttaan ja tajusi että mies saattoi nähdä ruhjeen hänen hihansa liikkuessa ylös kun hän nosti painoja. Mustelma ei ollut enää kipeä, ei jos siihen ei koskettanut, mutta jälki oli yhä olemassa.

Hän kohtasi Mishan katseen peilin kautta, tuli tarve selittää jotenkin. “Liukastuin kylpyhuoneessa, Chris unohtaa aina kuivata lattian.”

“Niinkö? Liukastut siellä siis usein, vai?” Misha kysyi.

“Mitä tuo on tarkoittavinaan?” Joni siirtyi heti puolustuskannalle ja laittoi painot syrjään.

“Sanoit, että hän aina unohtaa”, Mishan oli purtava kieltään, jottei sanoisi sitä mitä oli todella ajatellut. Hän tiesi Diman tavoin, että saattaisi olla virhe kysyä suoraan; se saattaisi aiheuttaa Jonin vetäytyvän kuoreensa entistä enemmän. Oli oltava varovainen, Misha oli kuitenkin entistäkin päättäväisempi selvittämään totuuden.

“Niin”, Joni huokaisi. “Ja minä aina unohdan olla varovainen”, hän lisäsi ja päätti treenata vatsalihaksensa seuraavaksi.

“Onko se kipeä?” Misha kysyi katsellen häneen yhä.

“Mikä?”

“Tuo mustelma, se näyttää melko kivuliaalta.”

“Se on vanha… Näyttää pahemmalta kuin mitä se on”, Joni vastasi yrittäen pysyä rauhallisena. “Jos se olisi kipeä niin luuletko että treenaisin käsiäni?” Hän kysyi ja virnisti, yrittäen sillä peittää kuinka kipeä aihe oikeasti oli.

”Et varmaan”, Misha hymyili hieman.

“No, saiko Ivo treffit sen tytön kanssa?” Joni kysyi rauhoituttuaan, jatkaen harjoitustaan.

“Kyllä itse asiassa. He taitavat mennä ulos syömään tänä viikonloppuna, mutten kuitenkaan pidättelisi hengitystäni, että siitä seuraisi mitään sen vakavampaa.”

Joni vilkaisi Mishaan ja hymyili ennen kuin keskittyi vatsalihastensa harjoittamiseen. Misha ei voinut katsoa pois päin, etenkin kun Joni makasi penkillä, hien helmeillessä tämän iholla, huulet raottuneena, polvet koukistuneina ja hieman erillään… Mishan mieli täyttyi häiritsevän likaisista ja eroottisista mielikuvista.

Misha pakotti itsensä katsomaan poispäin ja treenaamaan kovemmin. Joni nousi istumaan, siemaisi vettä ja jatkoi sitten treenaamalla käsiään.

“No, miten mallintyöt sujuvat?” Misha koetti jatkaa keskustelua.

“Hm, ihan okei… tosin pidän pientä taukoa, keskityn opintoihini.” Todellisuudessa Jonin oli ollut vaikea palata kameran eteen, hänen itsevarmuutensa ei ollut palannut. “Palaan töihin ensikuussa.”

“Vai niin…”

Lopulta Joni nousi. “Menen alakertaan treenaamaan, kaipa me näemme myöhemmin?”

  “Toki, myöhemmin”, Misha nyökkäsi.

Joni tuli pukuhuoneeseen Mishan seuratessa vain hetkeä myöhemmin. Miehen saapuminen muutoin tyhjillään olevaan pukuhuoneeseen sai Jonin miettimään uudelleen suihkuun menoa. Mustelma hänen käsivarressaan ei ollut ainoa hänen vartalollaan ja hän ei todella halunnut Mishan näkevän niitä, joten hän kävisi suihkussa kotona.

“Haluatko kyydin kotiin?” Misha kysyi riisuutuessaan.

“Kiitos, mutta taidan kävellä, on niin kiva ilma”, Joni vastasi ja vilkaisi mieheen. Misha oli jo riisunut paitansa; hänen leveä lihaksikas rintansa sai Jonin katseen viipymään kauemmin kuin hän oli aikonut ja ymmärtäessään tuijotuksensa, äkkiä tuntien itsensä ujoksi Joni katsoi poispäin.  Katse ei ollut kuitenkaan jäänyt Mishalta huomaamatta ja hän virnisti.

“Oletko varma? Ei siitä olisi vaivaa.” Hän sanoi, jatkaen riisuutumista; Joni vilkaisi häneen miltei punastuen Mishan alastomuuden tilalle, se sai hänet hämilleen.

“Niin.. no… käyn suihkussa kotona…” Hän nyökkäsi ja katsoi poispäin pakaten tavaroitaan kasaan. Misha nautti tilanteesta, nautti siitä, että näki Jonin punastelevan, se sai hänen olonsa paremmaksi.

“No, jos muutat mielesi… Minulla ei mene kauaa”, Misha sanoi, otti pyyhkeensä ja suihkugeelin ja käveli alastomana ja häpeilemättä Jonin ohitse.

 Joni tuijotti miehen selkää ja takamusta tämän kävellessä kohti suihkuja; hän ei pystynyt katsomaan poispäin ja hetkeksi hän unohti mitä oli ollut tekemässä. Kun Misha oli poissa hänen näköpiiristään, kun hän kuuli veden juoksevan, Joni palasi todellisuuteen ja halusi lyödä itseään jäädessään uneksimaan. Hän käveli nopeasti vessaan pestäkseen kasvonsa ja kainalonsa ja vaihtaakseen vaatteensa ennen kuin Misha tulisi takaisin.

“No, mites se kyyti?” Mishan ääni säikäytti saaden Jonin hätkähtämään ja Mishan kurtistamaan kulmiaan; miksi poika oli niin säikky?

Joni kääntyi ja katsoi Mishaa, tämän lihaksikkaalla rinnalla kimmelsi yhä muutama vesipisara, hänen hiuksensa olivat märät ja valkoinen pyyhe oli kiedottuna hänen vyötärönsä ympärille.

“Päätin kuitenkin kävellä”, Joni vastasi vaikkakin osa hänestä halusi hyväksyä tarjouksen. Toinen isompi osa tiesi, kuinka epäviisasta se olisi; hän pelkäsi vanhojen tunteidensa nousevan pintaan nyt kun tunsi itsensä haavoittuvaksi; se tekisi tilanteesta vain kivuliaampaa kuin se jo oli.

“No ehkä jokin toinen kerta?” Misha kohautti olkiaan ja käveli kaapilleen.

“Ehkä”, Joni vastasi ja otti takkinsa valmiina lähtemään, mutta silloin hän teki virheen ja vilkaisi Mishaan uudestaan, joka parhaimmillaan kuivasi huolellisesti alastonta vartaloaan pyyhkeellä. .Joni ei voinut olla ajattelematta, että Misha teki sen tahallaan! Hän katsoi poispäin nopeasti, yhä hämmentyneempänä.  Misha kyllä huomasi ja hymyili omahyväisesti, hän nautti tilanteesta enemmän kuin mikä ehkä oli tervettä.

“No… Minun pitää mennä… Näkyillään”, Joni mutisi, otti laukkunsa ja käveli kohti ovea yrittäen olla kiiruhtamatta liikaa.

“Nähdään, Joni!” Misha huusi hänen peräänsä leveästi virnistäen.

Yhä hämmentyneenä Joni käveli kotiin; miksi Misha käyttäytyi eritavalla häntä kohtaan? Se oli hämmentävää, ihanaa ja kuitenkin jollain tavalla ärsyttävää. Ei ollut reilua hämmentää häntä näin!

Mitä oli meneillään? Typerä Misha… Hitto hänet vieköön… hänet ja hänen alastomuutensa!

 Joni huokaisi, jätti laukkunsa eteiseen ennen kuin käveli kylpyhuoneeseen, jossa riisuutui ennen suihkuun menoa… Typerä Misha… Hän puristi suihkugeeliä kämmenelleen ja alkoi peseytyä… Typerä, alaston Misha, ilkeää.

Hän ei halunnut näiden typerien tunteiden palaavan pintaan ja hän pakotti itsensä muistamaan sen kun oli ollut 17, päivän jolloin oli tunnustanut tunteensa Mishalle ja mitä mies oli sanonut ja kuinka se oli sattunut… Mutta nyt sattui enemmän, Chris satutti häntä niin paljon pahemmin… Masennus valtasi hänet ja kun hän lopulta astui ulos suihkusta, hänen päätään särki.

 Joni pukeutui kylpytakkiin, käveli olohuoneeseen ja istui alas; tuntui kuin seinät kaatuisivat päälle, kuin tukehtuisi; turhautuneena ja yksin tunteidensa, pelkonsa ja kivun kanssa… Chris hämmensi häntä ja nyt Misha… Joni ei halunnut ajatella, kädet vapisivat ja hän katsoi huonetta, joka kylpi kirkkaassa kevät valossa.

Sattui…

Hän halusi niin kovin unohtaa, pestä pois sen yön ja aamun tapahtumat… Hän oli niin kyllästynyt elämään kuilun reunalla, Chrisiä oli vaikea ennustaa ja Joni ei kyennyt lainkaan rentoutumaan hänen lähellään… Hän ei nukkunut kunnolla; miten oli mahdollista jatkaa näin?

Hetkeksi salilla Mishan kanssa, hän oli miltei unohtanut, miltei onnistunut… Joni nojautui taaksepäin, nosti polvensa rintaa vasten, kyyneleet alkoivat valuvan hitaasti alas hänen pehmeällä ihollaan. “Lakkaa olemasta niin helvetin heikko! Lopeta!” Hän kirosi itsekseen suuttuneena ja toi kätensä pyyhkiäkseen kasvonsa hengittäen syvään. Oli ajateltava tarkkaan…

Hän oli jo yrittänyt kirjautua Chrisin koneelle kerran löytääkseen kuvat, mutta siitä ei ollut hyötyä; tarvitsi salasanan ja jotenkin kotiin tullessaan Chris oli saanut selville mitä hän oli yrittänyt ja siksi mustelma hänen käsivarressaan, kyljissään ja lantiossaan… Vaikka hänen onnistuisi päästä koneelle, Chrisillä oli kopiot… jossakin.

Jonia hävetti, olisi noloa, jos kaikki näkisivät ne kuvat. Oli nöyryyttävää olla tällaisessa suhteessa; kuinka hän voisi koskaan kertoa perheelleen, mitä Chris oli hänelle tehnyt tai kellekään sen paremmin? Hän hieroi otsaansa, halusi löytää tien ulos omillaan ja hiljaa… ja sitten hän voisi jatkaa kuten ennen, unohtaa, jotenkin?

Mutta vaikka hänen onnistuisi tuhota kuvat, ei Chris kuitenkaan päästäisi häntä menemään helpolla… Pelotti mitä Chris voisi tehdä hänelle ja toisaalta, joka kerta kun Chris vannoi ettei enää satuttaisi häntä, Joni halusi uskoa, halusi sen olevan totta.

Hän oli hämmentynyt, ei halunnut luovuttaa.

Hän treenaisi kovemmin, Joni päätti, ehkä jonakin päivänä hän ei enää olisi niin heikko ja voittaisi elämänsä takaisin? Sillä välin oli jatkettava näyttelemistä, esitettävä kaiken olevan hyvin.

 Viikkoa myöhemmin Joni tapasi Mishan uudestaan salilla. Joni kallisti päätään uteliaana nähdessään miehen lähestyvän lämmittelylaitteita, hän otti toisen kuulokkeen korvaltaan.

“Vapaapäivä?” Hän uteli.

“Lounastauko”, Misha virnisti.

“Normaalit ihmiset menisivät syömään, tiedätkö?” Joni totesi ja Misha naurahti.

“Vai niin… No, jos olet huolissani syömisestäni, vakuutan etten jää nälkäiseksi. Syön kahvilassa ennen kuin palaan töihin.” Hän hymyili ja päätti käyttää soutulaitetta.

“Kiehtovaa”, Joni huokaisi.

“Ah ja sinullako on taas kuukautiset?” Misha kiusoitteli huvittuneena.

“Anteeksi?” Joni mulkaisi häneen kylmästi.

“Vaikutat taas happamalta”, Misha selvensi. “No, ehkä se on nuo teinihormonit.”  Misha nyökkäsi itsekseen ja alkoi treenata.

Joni loi häneen uuden vihaisen mulkaisun. “Tai ehkä pidän sitä vain outona, että ilmestyt tänne yhtäkkiä samoina aikoina kuin minä?”

“Vapaa maa, eikö?” Misha kohautti olkiaan ja huokaisi. “Luulin tosiaan, että olemme jo jättäneet menneen taaksemme ja voisimme jutella kuten aikuiset ihmiset? Mutta jos haluat minun lähtevän…?”

Joni huokaisi. “Anteeksi, olen vain väsynyt…”

 “Niin, näytätkin siltä, vaivaako sinua jokin? Onko kaikki hyvin?” Misha kysyi.

Joni kurtisti kulmiaan, ei pitänyt siitä että Misha sanoi hänen näyttävän väsyneeltä tai että hän kyseli näitä kysymyksiä. “Miksi välittäisit? Olen kunnossa, en vain nukkunut hyvin.”

Misha näki selvästi kuinka ärsyyntynyt Joni oli. “Yritän ainoastaan jutella kanssasi”, hän huokaisi. “Ei tarvitse suuttua.”

“En suutukaan…” Joni mutisi ja katsoi tv-ruutua.

“Miten vain, kakara…” Se livahti ulos vahingossa. “Anteeksi Joni, vanhat tavat, tiedäthän?” Hän sanoi lammasmaisesti. Joni mulkaisi häneen yhä vihaisemmin ja päätti lihastensa olevan jo tarpeeksi lämpimät. Sanaakaan sanomatta hän nousi alas juoksumatolta ja suuntasi muita laitteita kohti alakertaan.

Misha huokaisi; luoja tuo kakara oli oikukas. Hän odotti 5 minuuttia ennen kuin seurasi.

“Nytkö sinä seuraat minua?” Joni kysyi kaventaen katsettaan.

“No anna nyt jo olla, et voi tosissasi olla vihainen siitä kakara kommentista?” Misha pyöräytti silmiään ja valitsi laitteen Jonin vierestä.

Joni kavensi huuliaan ja oli hetken hiljaa. “Tiedätkö, toistaiseksi nämä hetket salilla ovat olleet suosikki hetkiäni ja nyt sinä yrität pilata ne”, hän syytti.

“Kutsumalla sinua kakaraksi?” Mishaa jokseenkin huvitti se miten ärsyyntyneeltä Joni näytti, jotenkin häiritsevän suloiselta murjottaessaan tuolla tavoin. Tämä ajatus sai Mishan pohtimaan, jos hänen olisi syytä alkaa etsimään ammattiauttajaa itselleen?

“No, kutsumalla minua kakaraksi ja sinun asenteellasi ‘oi olen iso ja mahtava venäläinen, palvokaa minua kaikki!’ “

Misha kohotti kulmaansa. “Oletko varma, ettei sinulla ole kuukautisia?”

“Uh! Olet niin ärsyttävä!” Joni huokaisi ja nousi aikoen etsiä hiljaisen ja venäläisvapaa alueen. Selvästikään hän ei treenaisi rauhassa tänään. 

Misha jatkoi mitä oli tekemässä, rauhassa ja vailla kiirettä päättäen antaa kakaran rauhoittua ensin.

Joni kirosi hiljaa tehdessään vatsalihasliikkeitä, hän tunsi olonsa ärsyyntyneeksi ja turhautuneeksi ja Misha ei auttanut tilannetta.

“Kuule Joni, olen pahoillani… Haluaisitko kupin kahvia myöhemmin? Voisin tarjota sinulle lounaan, jos sinulla on nälkä?” Joni nousi istumaan katsoen häntä varuillaan. “En tarkoittanut loukata sinua”, Misha sanoi rauhallisesti ja katsoi häneen.

“Tiedätkö, Ivolta tuo olisi suloista, mutta ei sinulta.”

Misha katsoi häneen hämmentyneenä. “Mitä Ivolla on tekemistä tämän asian kanssa?”

“Tajusin vain, että sinulla ja Ivolla on samanlaisia piirteitä, mutta Ivo on mukava ja sinä… Sinä olet vain ärsyttävä ja ylimielinen….”

“Anteeksi?”

Joni huokaisi. “Hyvä on, voit tarjota minulle lounaan.” Joni yllätti jopa itsensä suostumalla.

Misha hymyili, nyökkäsi ja istui Jonin vierelle. Joni jatkoi mitä oli ollut tekemässä, ajoittain mulkoillen Mishaa. Hän ei oikeastaan ymmärtänyt miestä, miksi tämä seurasi häntä? Halusi tarjota lounasta? Ja samalla ärsytti häntä kun tilaisuus tuli?

Ja toiseksi, oliko hän järjiltään suostuessaan lounaalle? Chris voisi… No, Joni ei halunnut ajatella mitä mies tekisi, jos saisi tietää. Mutta… hän voisi säilyttää tämän salaisuuden, eikö?

He menivät pukuhuoneeseen samaan aikaan, tällä kertaa Joni oli valmiina ottamaan suihkun, hän ei voisi mennä lounaalle hikisenä ja sitä paitsi mustelmat olivat jo kadonneet.

Misha huomasi vilkuilevansa Jonia kun tämä riisuutui; Jonin selkä oli käännettynä häneen ja hänen silmänsä hakeutuivat pian Jonin pepulle; kaunista… Hänen ei pitäisi katsoa, Misha ajatteli itsekseen. Ei pitäisi katsoa näin himoiten, hän ei todella halunnut Jonin huomaavan, silti oli vaikea olla katsomatta.

Riisuuduttuaan Joni kietoi pyyhkeen lantionsa ympärille, otti suihkusaippuan ja kääntyi huomatakseen Mishan kääntävän katseensa nopeasti hänestä jatkaakseen omaa riisuutumistaan. Joni hymyili hieman, vaikkei samalla voinut estää epävarmuutta joka kumpusi sisimmästä. Sanaakaan sanomatta Joni käveli suihkuhuoneeseen.

“No, mitä sinä haluaisit?” Misha kysyi heidän saapuessaan kahvilaan, Joni katsoi lounaslistaa; keittoa, hampurilaisia, voileipiä…

“Ehkä joku voileipä… hm… kanavoileipä ja light cola.”  Joni päätti. Misha hymyili.

“Hyvä, mene vain istumaan, minä haen.”

 Joni vilkaisi häneen, nyökkäsi ja meni istumaan ikkunapöydän ääreen. Joni otti lautasliinan ja alkoi leikkiä sillä katsoessaan ulos.

“No niin”, Misha palasi muutaman minuutin kuluttua ja istui alas, asetti tarjottimen pöydälle. Joni kurotti ottamaan cokiksensa.

“Otin vapauden ja tilasin sinullekin keittoa, myyjä varmaan tuo ne kohta.” Misha sanoi ja kääri voileipäkääreensä auki katsellen Jonia.

“Kiitos”, Joni kallisti päätään ja imi pillistään katsellen Mishaa.

”Onko kasvoissani jotain vialla?” Misha kysyi hymyillen ennen kuin otti ison haukun leivästä. Joni siirsi katseensa alas ja pudisti päätään kevyesti.

”Ei, kai yritän vain ymmärtää sinua” ,Joni vastasi ja nosti katseensa takaisin.

”Niinkö?” Misha katsoi häneen yhä ja lopulta viittoi kohti Jonin koskematonta voileipää. ”Syöhän nyt”, hän sanoi ja hitaasti Joni kurotti kätensä ottaakseen leivän. ”Yrität siis ymmärtää minua?”

”Niin… en ole tottunut siihen, että olet näin ystävällinen minulle, se tuntuu oudolle.” Joni vastasi ja juuri silloin tarjoilijatar toi heille keittolautaset. Misha katsoi tyttöön hymyillen ja kiitti. Joni näki naisen punastuvan hieman, ennen kuin käveli pois.

“Näen kyllä menneet virheeni kuten sanoin”, Misha vastasi. ”Yritän kai hyvittää tekojani.” Joni nyökkäsi, siemaisi juomaansa kevyesti ja alkoi syödä.

”No, se sinun poikaystäväsi.. mitä hän tekee?”

”Chris on pelisuunnittelija”, Joni vastasi vilkaisten häneen nopeasti.

“Ja miten hän on viihtynyt Suomessa?”

Joni kohautti olkiaan ja tuijotti lautastaan. ”Ihan hyvin… Kaipaa ystäviään, mutta…” Joni tarttui lusikkaan ja maistoi keittoa, ei tiennyt mitä muuta voisi sanoa.

”Hän on aika monta vuotta sinua vanhempi, eikö?” Misha kysyi.

”8 vuotta ei ole niin paljon”, Joni vastasi kurtistaen kulmiaan.

“Riippuu miten asiaa katsoo”, Misha vastasi. ”Sinä olet 19 ja hän 27? Kuvittelisin maailmojen olevan aika erilaisia, tarkoitan kiinnostuksen kohteita ja sellaista. Jos sinä olisit vanhempi, niin sitten ikäero alkaisi menettää jo merkityksensä, kuitenkin olet vasta teini.”

”No sinusta jopa neljän vuoden ikäero tekee sinusta niin paljon minua fiksumman”, Joni tuhahti. ”Luulen, että kyse on siitä kuka asiaa katsoo… Sitä paitsi täytän pian 20, joten voit lopettaa tuon teini-ikä paskan.”

Misha katsoi häneen, pudisti päätään ja yritti olla nauramatta. ”Totisesti, se että täytät 20, tekee huiman eron”, hän virnisti.

”Alan uskoa, että tämä lounas oli virhe”, Joni sanoi haluten lähteä pöydästä. Misha teki pilkkaa hänestä?

”Olen pahoillani Joni, en tarkoittanut mitään pahaa, anna anteeksi?” Misha pyysi ja Joni nyökkäsi jäykästi ennen kuin jatkoi syömistä.

“Sinun perheesikö hyväksyy suhteenne? Sinun isäsi, hän-“

”Ei hän ollut tyytyväinen aluksi”, Joni mulkaisi Mishaa, muisti Ivo tapauksen. ”Mutta asiat muuttuivat ja nyt he ovat kuin parhaat kaverit.” Joni pyöräytti silmiään ja toivoi sillä peittävänsä sen kuinka kivuliasta se oli. ”Joskus ajattelen, että…”

”Että mitä?” Misha kysyi Jonin oltua vaiti hetken.

“Miksi parisuhteeni edes kiinnostaa sinua?” Joni kohotti kulmaansa saaden Mishan huokaisemaan.

”Minusta se on aivan normaalia keskustelua, poikaystäväsi on kuitenkin iso osa elämääsi, eikö?”

Joni katsoi Mishaa hetken, muttei vastannut, hän ei halunnut jatkaa keskustelua Chrisistä. ”Miksi erosit edellisestä poikaystävästäsi?” Hän päätti kysyä vieden keskustelua pois itsestään.

”Se ei vain toiminut, näin hänet enemmän ystävänä kuin rakastajana, no… melko ärsyttävänä ystävänä, joka soittaa monta kertaa päivässä”, Misha virnisti.

”Onkohan olemassa ketään jonka katsoisit olevan tarpeeksi hyvä sinulle?” Joni sanoi oltuaan hiljaa hetken.

”Mikä saa sinut sanomaan niin?”

”Sinun asenteesi, luulet olevasi parempi kuin kukaan toinen.”

Misha maistoi juomaansa ja pudisti päätään. ”Ei, en ajattele niin”, hän kielsi.

”Ehkä se ei ole tietoista”, Joni pohti ja katsoi miestä tarkkaavaisesti, aistien huvittuneisuuden tämän kasvoilta.

”No, olen pahoillani, että saat sen vaikutelman, mutta se ei ole totta.” Misha sanoi ja Joni hymyili, muttei jatkanut asiasta enempää.

Heidän tapaamisensa salilla jatkuivat ja ymmärsipä Misha sitä tai ei, hän alkoi vaihtaa rutiiniaan sopimaan yhteen Jonin kanssa, joka tuntui mieluummin treenaavan aamusta tai keskipäivästä. Joten aina kun tilaisuus tuli, Misha meni salille aikaisin; lounastauollaan tai vapaapäivänään.

Jopa Joni huomasi odottavansa Mishan näkemistä ja kun mies ei ollut paikalla, hän tunsi olonsa pettyneeksi. Chrisille Joni ei koskaan kertonut näistä tapaamisista tietäen, että tämä saattaisi vaatia häntä vaihtamaan salia tai lopettamaan käymisen kokonaan.

Oli vaikea keskittyä opiskeluun kotona, joten Joni oli alkanut käymään kirjastossa niinä päivinä joina Chris työskenteli kotona. Hän tiesi ettei Chris pitänyt siitä, mutta oli myöntynyt sillä ehdolla että saisi viedä Jonin kirjastolle ja hakea kahden tunnin kuluttua.  

Nämä hetket yksin, poissa kotoa ja poissa Chrisin luota olivat hetkiä joita Joni vaali, hetkiä jotka pitivät hänet järjissään. Jopa opiskelusta oli tullut nautittavaa.

Hän laski kirjansa tyhjälle pöydälle, otti muistikirjansa, kynän ja hänen… lukulasinsa, huokaisi ja alkoi työskennellä keskittyen täysin projektiinsa.

Misha oli etsimässä uutta luettavaa viikonlopuksi kirjastosta, kun hämmästyksekseen näki Jonin… Poika istui yksin rauhallisella alueella ja… opiskeli? Misha hymyili katsellen tätä salaa hyllyjen välistä, kallistaen päätään; Joni näytti keskittyneeltä ja hänellä oli silmälasit, tämä oli uutta, Misha ei ollut koskaan nähnyt Jonin käyttävän laseja ennen. Oikeastaan tämä näytti aika seksikkäältä näin, älykkäältä ja häiritsevän kuumalta.

Misha kuuli hiljaista kikatusta ja kuiskauksia, kaksi teini-ikäistä tyttöä kurkisteli Jonia hänen tavoin hyllyjen välistä.

”Kysy häneltä”, toinen koetti kannustaa ystäväänsä.

”En voi…” toinen kikatti hermostuneena.

”Kyllä voit, mene nyt…” Tummatukkainen työnsi punatukkaista ystäväänsä eteenpäin pöytää kohti.

Joni katsoi ylös kun aisti jonkun lähestyvän. Hän katsoi lyhyttä punatukkaista tyttöä, joka puri huultaan ja punastui hieman.

”Olet se malli, eikö? Joni Lehto?” Hän kysyi pidellen hermostuneena kirjaa rintaansa vasten.

”Joo?” Joni vastasi hämillään.

“Um… olisiko mahdollista… saada nimikirjoituksesi?” Tyttö punasteli yhä. ”Minulla on kynä ja paperia, olen fanisi.” Hän selitti.

”Ai, joo, toki…” Fani? Se tuntui oudolle, ei etteikö hän olisi kuullut sitä aiemmin, mutta useammin se tuli jonkun humaltuneen homo miehen suusta clubilla… josta Chris sai aina kohtauksen… Mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun joku pyysi hänen nimikirjoituksensa. Hän tunsi olonsa typeräksi allekirjoittaessaan tytön antaman tyhjän paperin.

”Voitko kirjoittaa siihen Anetelle?” Tyttö pyysi ja Joni nyökkäsi, hymyili ja antoi paperin takaisin tytölle lisättyään terveisensä.  Hän ei voinut olla miettimättä, mitä ihmettä tyttö tekisi hänen nimikirjoituksellaan.

”Kiitos! Kaikki ystävistäni pitävät sinua kuumana… Jos et olisi homo, pyytäisin sinua ulos. mutta minusta homous on ihan coolia…” Tyttö sopersi hermostuneena. ”Minun veljeni on homo, hänestä sinä olet seksikäs myös…” Tytön kasvot punertuivat entisestään. ”Hän on niin mustasukkainen kun kerron että näin sinut, hän ei taatusti usko, mutta uskoo kyllä, kun näytän tämän!” Tyttö virnisti nostaen Jonin allekirjoittamaa paperia.

 Joni hymyili. ”Kiitos, olen imarreltu.”

”Kiitos tästä!” Tyttö sanoi ja pakeni nopeasti ystävänsä luokse, molemmat kikattivat ja hymyilivät hänelle ennen kuin katosivat hyllyjen taakse. Joni pyöräytti silmiään, huokaisi ja keskittyi takaisin opiskeluunsa.

”Kukas kuuluisuus se täällä?” Misha virnisti viimein lähestyen Jonia, joka katsoi ylös hämmästyneenä ennen kuin hymyili.

”Luoja, sinähän vainoat minua, etkö?”  Poika vitsaili ja katsoi miestä uteliaana; hän kantoi käsissään kahta kirjaa.

Misha naurahti ja pudisti päätään. ”Toivot vain”, hän tokaisi ja istuutui alas. ”Tulin vain hakemaan jotain lukemista.

”Älä sano, että aiot viettää viikonloppusi lukien?”

”Miksi ei?” Misha kohautti olkiaan.

”Voi ei, kaikki suomen kiimaiset bottomit itkisivät murheesta jos tietäisivät”, Joni vitsaili, huokaisi ja katsoi papereihinsa. ”Se on melko traagista.”

”En voi miellyttää kaikkia, pitää levätäkin välillä”, Misha virnisti. Joni katsoi ylös häneen mietteliäänä ennen kuin hymyili huvittuneena. “Mitä?” Misha kysyi uteliaana.

”Sain vain mielikuvan sinusta, sikari huuliesi välissä, yömyssy päässäsi, punainen silkkiaamutakki, lukemassa kirjaa hämärässä takkahuoneessa. Se on melko huvittava mielikuva, ehkä sinulla olisi pieni lasi brandya myös? Misha 60-vuotiaana.”

”En polta, enkä juo brandya”, Misha naureskeli.

”Ah, mutta koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Joni kiusoitteli, naputellen kynää muistikirjansa päällä. ”Sinulla on vielä…hmm… 36 vuotta aikaa opetella.”

Misha kohotti kulmaansa ja hymyili. ”Jos tämä mielikuva huvittaa sinua”, hän sanoi ja katsoi poikaa tarkasti. ”En ole nähnyt sinun käyttävän laseja ennen,” hän sanoi sitten vaihtaen aihetta. Joni oli miltei unohtanut, että piti niitä.

”Silmäni väsyvät, päätäni alkaa särkeä ja tekstistä tulee sumeaa jos luen pitkään, siksi käytän niitä… Rehellisesti sanoen, sain ensimmäiset lukulasit ollessani 14. Silmälääkäri sanoi, että taittovika korjaantuisi jos käyttäisin laseja säännöllisesti siihen kun olisin 18… Mutta, tiedäthän, tietenkin kuvittelin olevani liian cool käyttämään laseja”, Joni naurahti.

”Tietenkin”, Misha virnisti. ”Ne sopivat sinulle tosin.”

Joni suoristautui tuolilla. “Saa minut näyttämään jokseenkin tärkeältä vai?” Hän virnisti. ”Uskallanko jopa sanoa… fiksulta?”

”Niin, fiksulta…” Misha virnisti ja nyökkäsi ’fiksulta ja seksikkäältä’ hänen mielensä lisäsi. ”Sinä siis opiskelet viikonloppuisinkin?”

”Haluan tehdä jotain oikein tällä kertaa. Arvosanani ovat nousseet, olen melko ylpeä siitä.” Hän nyökkäsi ja vilkaisi Mishaa. ”Meille tulee huomenna vieraita tosin, serkkuni ja hänen miehensä; Chrisin ystävä.”

”Sietää olla ylpeä”, Misha hymyili. ”Hauska viikonloppu tiedossa siis?”

”No, serkkuni on raskaana, hän tulee käymään vain muutamaksi tunniksi. Adam on yötä ja jääkaappimme on täynnä olutta. Luulen, että annan heidän vaihtaa kuulumisia rauhassa ja opiskelen itse.”

”Lauantai-ilta ja aiot opiskella, mielenkiintoista”, Misha totesi. Tämä puoli Jonista todella yllätti hänet.

“No, heillä on varmasti paljon puhuttavaa keskenään ja… No en halua olla tiellä.”

”Mikset menisi Dimalle huomenna?” Tiedän, että hän olisi iloinen jos vierailisit.”

Joni kuitenkin tiesi, ettei Chris antaisi lupaa; lauantai-ilta, mies luulisi hänen menevän jonnekin muualle. Oli pysyttävä kotona. ”Jokin toinen päivä, minulla on paljon läksyjä”, hän hymyili. ”Ja sitä paitsi lukuvuosi loppuu pian ja kokeetkin lähestyvät”, hän selitti ja vilkaisi kelloaan; Chris tulisi hakemaan hänet pian.

”Kuule, minun on lähdettävä. Ehkä näemme salilla?” Joni kysyi kasaten tavaroitaan.

”Haluatko kyydin kotiin?”

“En, kiitos, mutta Chris tulee hakemaan minut.” Joni vastasi, hymyili ja riisui lasinsa. Hän pakkasi tavaransa huolellisesti ja nosti laukun olalleen.

”Hyvä on, nähdään sitten ensiviikolla.” Misha nyökkäsi.

”Hauskaa viikonloppua Misha, nähdään!” Joni sanoi ennen kuin lähti kävelemään kohti portaita. Misha katsoi Jonin perään hämmentyneenä; hänen mielikuvansa pojasta oli muuttumassa ja se sai hänen olonsa hieman epämukavaksi.

**^^**^^**^^**^^**

Seuraavana iltapäivänä he odottivat vieraitaan. Suvi, joka oli 7:nellä kuulla raskaana, halusi synnyttää kotimaassaan, joten sekä hän että Adam viettivät tulevan kesän Suomessa.  Suvi ajaisi myöhemmin tapaamaan sukulaisiin äitinsä puolelta kun Adam jäisi viettämään aikaa Chrisin kanssa.

Joni toivoi, että Adamin vierailu tekisi Chrisille hyvää, että se tekisi miehestä jotenkin rauhallisemman ja kiltimmän, sellaisen kuin tämä oli ennen ollut. Miehen julmuus ja vainoharhaisuus olivat vain kasvaneet päivien kuluessa.

Kello oli hieman jälkeen neljän kun ovikello soi. Chris vilkaisi Joniin merkitsevästi ennen kuin käveli kohti ovea; katse, joka muistutti häntä käyttäytymään ja muistamaan paikkansa. Hän oli utelias näkemään ystävänsä pitkästä aikaa, utelias sille mitä hänelle kuului.

Suvi astui sisään ensimmäisenä. “Hei, hei, valas on rantautunut!” Nainen kikatti ja kurottautui halaamaan Chrisiä ennen kuin käveli serkkunsa luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille. “Oli ikävä sinua!” Hän huudahti. “Katsos nyt, enkö olekin valtava?” Hän kysyi ja taputteli sitten vatsaansa onnellisen näköisenä. Joni hymyili pehmeästi.

“Näytät upealta”, hän vakuutti ja se oli totta; Suvi näytti terveeltä ja onnelliselta.

Adam, joka astui sisään vaimonsa perässä, tervehti ystäväänsä ja auttoi sitten takin nuoren vaimonsa yltä. “Maailman kaunein nainen maanpäällä, rakastan Suvin isoa raskausvatsaa.” Hän ilmoitti ylpeänä ja sipaisi kädellään pehmeästi sen ylitse.

“Vau, oletko varma, ettet odota kaksosia?” Chris kiusoitteli. “Ja tulkaa toki sisään ja tehkää olonne mukavaksi.”

“Oi luojan kiitos, vain yksi on tulossa!” Suvi nauroi. “Se riittää toistaiseksi”, hän lisäsi ennen kuin käveli olohuoneeseen miesten seuratessa. Suvi istui alas ja Adam hänen viereensä. “Onpa ihanaa nähdä teidät molemmat, siitä on jo liian pitkään”, hän hymyili katsellen molempia. “Mitä teille kuuluu?”

Chris kohautti olkiaan ennen kuin kietoi käsivartensa Jonin ympärille. “Tiedäthän, sitä tavallista”, mies vastasi ja painoi suudelman Jonin poskelle. “Kai meillä menee loistavasti, mutta te olette kiinnostavampia tällä hetkellä.” Hän iski silmäänsä Suville. “Haluatko jotain juomista? Mitä voit juoda?”

“Hm.. mehua tai limsaa jos teillä on?” Suvi kysyi ja hieroi vatsaansa. “Ja jos te miehet haluatte juoda olutta, en pahastu,” nainen virnisti.

“Meillä taitaa olla light colaa, onko se okei?” Joni kysyi ja nousi hitaasti tyytyväisenä saadessaan tekosyyn paeta Chrisin syleilystä.

“Kyllä kiitos.”

“Ja sinulle Adam?”

“No jos vaimoa ei kerran haittaa niin olut kyllä maistuisi, jos teillä on?”

“Vakuutan ystävä hyvä, että meillä on enemmän kuin tarpeeksi olutta, pidin huolen siitä.” Chris virnisti Jonin kävellessä keittiöön. “No isukki, onko se poika vai tyttö? Kysyittekö?”

Adam laski kätensä Suvin vatsalle ja silitti hellästi. “Se on poika”, hän vastasi. “Seuraavaksi yritämme tyttöä.” Hän virnisti.

“Sitä saat kyllä odottaa hetken, haluan ensin selvitä tästä!” Suvi kikatti. “Tämä mies haluaisi täyttää minut vauvoilla, hän on menettänyt järkensä. Minulle riittäisi kaksi”, hän lisäsi ja katsoi Chrisiin.

“No, kyllä sinä muutat mielesi vielä, minä haluan oman jalkapallojoukkueen,” Adam kiusasi ennen kuin suuteli vaimoaan hellästi juuri kun Joni palasi huoneeseen.

Chris pudisti päätään, hän ei oikein ymmärtänyt miksi hänen ystävänsä oli niin lasten perään; ne olivat liian äänekkäitä hänen makuunsa. “Luulen, että Suvi on oikeassa, olette onnellisia kahden kanssa, yhdessäkin on mielestäni jo tarpeeksi.”

“Aivan”, Suvi nyökkäsi ja hymyili Jonin ojentaessa hänelle lasin coca colaa. “Kiitos”, hän sanoi ja siemaisi kylmää juomaa. Joni ojensi Adamille oluen ja katsoi sitten epäröiden poikaystäväänsä.

“Haluaisitko sinäkin yhden?”

“Kiitos Joni, voin hakea itsekin, mutta kiitos kun muistit.” Hän hymyili nuorukaiselle hellästi ennen kuin kääntyi ystäväänsä. “Miten usein olet edes ollut vastasyntyneiden lähellä, Adam?”

“No, ne ovat suloisia. Olen aina unelmoinut isosta perheestä”, Adam nyökkäsi.

“En voi odottaa nähdä sanotko noin sen jälkeen kun olemme saaneet tämän; kaikki ne yö-heräämiset ja kakkavaipat,” Suvi hihitti. “Luoja, miksi minä suostuinkaan tähän?” Hän vitsaili sitten.

Joni palasi uudestaan keittiöstä ja antoi Chrisille oluen, ennen kuin istui tämän viereen pidellen omaansa, jättäen kuitenkin vähän tilaa itsensä ja Chrisin välille.

“Kiitos, Joni”, Chris nyökkäsi, avasi tölkin ja otti hörpyn. “Lyön vetoa, että hän muuttaa mielensä noin ensimmäisen viikon jälkeen. Luota minuun Suvi, hän on onnellinen nyt kun hänen ei tarvitse itse synnyttää ja myöhemmin ruokkia vauvaa”, Chris iski silmäänsä ystävälleen huvittuneena.

“No, tiedänhän minä, ettei se tule olemaan ruusuilla tanssimista, yritä nyt vähän uskoa minuun!” Adam nauroi.

Kellon lähestyessä kuutta Suvi ilmoitti, että hänen oli jatkettava matkaansa.

“Oli mukava nähdä teitä molempia”, hän hymyili. “Ja toivon, että näemme myöhemmin tänä kesänä, tulkaa käymään pohjoisessa joku viikonloppu?” Hän ehdotti ja Joni hymyili pehmeästi.

“Katsotaan mitä voimme tehdä”, hän kuiskasi ja halasi serkkuaan.

“Onko kaikki hyvin? Olet ollut todella hiljainen tänään?” Suvi kysyi suomeksi, huolestuneeseen sävyyn.

“Joo, olen vain väsynyt… kouluhommia ja sellaista, tiedäthän?”

“Hyvä on sitten”, Suvi käänsi katseensa Chrisiin. “Älä juota miestäni liian huonoon kuntoon, haluan hänet takaisin yhtenä kappaleena!” Hän virnisti.

“Totta kai”, Chris vakuutti ja halasi naista hellästi varoen tämän isoa vatsaa. “Pidä huolta itsestäsi tyttö, näytät upealta.”

“Kiitos ja pidä sinä huolta Jonista, hän on aivan liian väsynyt!”

“Hän vain opiskelee niin kovasti”, Chris hymyili ja veti Jonin lähelleen.


“No niin pitäkää hauska ilta pojat!” Hän hymyili ja suuteli miestään. “Näen sinut huomenna.”

“Kiitos kulta ja aja varovasti, rakastan sinua.”

“Minäkin rakastan sinua”, Suvi painoi uuden suudelman Adamin poskelle. “Hei nyt!”

“Olet kiimainen kuin kani”, Chris kiusoitteli ja taputti Adamin olkapäätä Suvin lähdettyä. “En koskaan uskonut että ihan tosissasi olisit tuollainen perhemies,” hän totesi johdatellessaan ystävänsä olohuoneeseen.

“Ulkonäkö voi kai pettää. Minä tosissani rakastan tuota naista, haluan perheen hänen kanssaan enemmän kuin mitään muuta.” Adam virnisti. “Toinen olut voisi maistua, olen tosissani ollut selvin päin jo liian pitkään”, hän vitsaili.

“Toki, Joni haepas meille olutta.” Chris sanoi istuessaan alas.

Joni puraisi huultaan, pysyi vaiti ja meni keittiöön hakemaan oluet heille. Adam katsoi Joniin hieman uteliaana; hän vaikutti kovin vaitonaiselta, ei lainkaan sellaiselta joksi pojan muisti.

“Taidan mennä tekemään läksyjä”, Joni sanoi palattuaan.

“Hyvä, teeppä se”, Chris sanoi katsomatta häneen ja avasi oluttölkkinsä.  

 “Läksyjä lauantai-iltana?” Adam kysyi yllättyneenä. “Kai sinä nyt voit rentoutua ja ottaa olutta meidän kanssa?”

“Jos Joni haluaa valmistua joskus, hänen täytyy tehdä töitä sen eteen”, Chris kohautti harteitaan. Hän halusi jutella ystävänsä kanssa ilman Jonin läsnäoloa samassa huoneessa.

“On paljon tehtävää”, Joni nyökkäsi hiljaa ja katosi makuuhuoneeseen. Adam sai väkisinkin sen kuvan, etteivät he ehkä olleetkaan niin onnellisia yhdessä kuin väittivät.

Ilta kului, Chris joi olutta nopeampaan tahtiin kuin ystävänsä, mutta molemmat olivat jo jokseenkin humaltuneita. He keskustelivat ensin urheilusta, asioista Kanadassa, Suvista ja vauvasta ennen kuin palasivat Chrisiin.

“Oletko viihtynyt täällä?” Adam kysyi.

Chris venytteli istuimellaan ja nyökkäsi. “Joo, vaikka kyllä minä kaipaan Kanadaan yhä useammin.

“Niinkö?” Adam kohotti kulmaansa. “Kai se on luonnollista, tiedän, että Suvikin ikävöi tänne toisinaan, nyt hän on onnellinen kun saa viettää kesän täällä. Oletko saanut uusia ystäviä?”

 “Joo, teini-ikäisistä ja tyhjäpää malleista? Mieti nyt Adam, sen kaltaisia ihmisiä minä tapaan täällä. Työtoverini ovat naimisissa tai heillä on tyttöystävät, nörttejä ja tylsimyksiä joilla ei ole minkäänlaista keskustelutaitoa… Se on painajaismaista”, hän huokaisi.

“Se on ikävä kuulla”, Adam aloitti. “Kai sinulla ja Jonilla menee kuitenkin hyvin?” Hän kysyi kuiskaten, toivoi saavansa positiivisen vastauksen.

Chris maistoi oluttaan ennen kuin vastasi. “Meni meillä ennen.”

“Onko jotain sattunut?” Adam kysyi huolestuneena.

Chris oli jälleen hiljaa, tuijotti tyhjyyteen ennen kuin siirsi katseensa ystäväänsä. “Luulen, että hän tapailee jotakuta.”

Adam vilkaisi kohti makuuhuonetta; Chris ei oikeastaan edes yrittänyt madaltaa ääntään eivätkä seinät voineet olla niin paksut. “Miksi luulet niin?” Adam kuiskasi. Chris kohautti olkiaan.

“Hänellä on aina tapaamisia, menee salille tiettyyn aikaan ja tulee takaisin sellaisella tuulella; iloisena ja hymyillen, kuin joku typerä koulutyttö.”

“Ehkä vain kuvittelet sen?” Adam koetti järkeillä. “En usko, että Joni pettäisi sinua… Ehkä tämä koti-ikäväsi saa vain mielikuvituksesi laukkaamaan?”

Chris pyöräytti silmiään. “Älä viitsi Adam, en ole sokea, enkä ole mikään helvetin typerys! Katso nyt vaikka Jonia; hän on kuumin mies mitä olen ikinä nähnyt, oli vain ajan kysymys. Minun kaltaiseni mies ei ole tarpeeksi hänelle. Olisit nähnyt hänen huoneensa kun ensi kertaa saavuin; hänellä oli kaikkea! Hän on tottunut saamaan kaiken, hän on hemmoteltu!” Chris kavensi katsettaan vilkaistessaan kohti makuuhuonetta.

Adam tunsi olonsa epämukavaksi ja huolestuneeksi. Tämä ei kuulostanut hyvälle, hän tiesi Chrisin olevan mustasukkainen luonne ja Joni pysyi yhä makuuhuoneessa. “Uskotko todella, että hänellä on joku toinen?” Adam kuiskasi.

Chris nyökkäsi ja pyöritteli tölkkiä käsissään. “En taida olla enää tarpeeksi”, hän naurahti katkeraan sävyyn.

“Ei kai nyt sentään, piristyisit nyt ystävä hyvä”, Adam hymyili. “Joni on täällä nyt ja olen varma, että hän rakastaa sinua. Teidän pitäisi jutella yhdessä, ehkä viettää romanttinen viikonloppu jossain?”

Chris heitti tyhjän tölkin pois ja otti uuden. “Vai vielä romanttinen viikonloppu! Joni alkaisi vinkua, että hänellä on kuvauksia ja meidän pitäisi palata, ne ovat hänen parhaimpia tekosyitä!”

Tuntui oudolta, ettei Chris tuntunut välittävän siitä että Joni kuulisi ja toisaalta poika ei myöskään tullut ulos makuuhuoneesta. “No Chris, oletko edes yrittänyt jutella hänelle?”

Chris henkäisi syvään ja tuijotti kattoa. “Miten uskot sen tapahtuvan, Adam? Että kävelisin tuonne ja sanoisi; ‘hei, paneskeletko jonkun toisen kanssa selkäni takana?’ Älä ole typerä.”

“Ei sen tarvitse mennä niin”, Adam yritti puhua järkeä. “Teidän on juteltava ja selvitettävä asiat, jos ne vaivaavat sinua tai sitten palaa takaisin Kanadaan, jos suhteenne ei toimi.”

Chris mulkoili ystäväänsä vihaisena. “Minä en luovu hänestä, mutta minua vituttaa, että Joni on tuollainen lutka!” Chris sanoi katsoen tiukasti kohti makuuhuonetta.

“Chris…” Adam henkäisi hieman järkyttyneenä. “Hän… hänhän kuulee sinut”, hän kuiskasi tietämättä mitä muutakaan sanoa.

“Mitä sitten?” Chris kohotti kulmaansa ja otti uuden kulauksen. “Vittuako mitä siitä? En kuitenkaan kutsunut häntä huoraksi, enhän?”

Joni tuijotti tietokoneen kuvaruutua, silmät kimmelsivät ja alahuuli vavahteli; hän kuuli Chrisin jokaisen sanan ja se oli nöyryyttävää. Hän ei tiennyt mitä tehdä, ei ollut uskonut Chrisin puhuvan ystävälleen niin avoimesti. Hän ei voinut sietää tätä, ei halunnut jäädä kuuntelemaan lisää solvauksia… Hän ei halunnut tämän elämän olevan omansa, hän halusi sen miehen takaisin joka Chris oli ollut ennen. Halusi pyyhkiä kaiken ja jatkaa kuten ennen.

Jokaisella hetkellä tuli yhä vaikeammaksi istua aloillaan ja kuunnella, tuntui vaikealta hengittää. Varoen Joni nousi ylös; oli pakko päästä pois. Joni käveli eteiseen ja otti takkinsa.

“Mihin helvettiin luulet lähteväsi?” Chris kysyi tiukasti ja katsoi häneen vihaisena, hän jätti oluensa pöydälle ja käveli Jonia kohden saaden tämän kääntymään pelästyneenä.

“Menen kävelylle”, Jonin onnistui sanoa.

“Kävelylle? Menet tapaamaan sitä miestä, niinhän?” Chris tarttui Jonin paidasta.

“Ei ole ketään… En halua jäädä tänne kuuntelemaan kuinka…”

“Kuinka kerron totuuden sinusta, lutka?”

Adam käveli heitä kohti, pitämättä siitä mitä todisti. “Chris päästä hänestä irti”, hän pyysi.

Jonin onnistui vetämään itsensä vapaaksi ja hän käveli kohti keittiötä päästäkseen pakoon Chrisiä, mies oli aina aggressiivisempi silloin kun oli juonut. Chris kuitenkin seurasi.

“Vittu myönnä nyt Joni, että tapailet jotakuta toista!” Chris vaati.

“Se ei ole totta!”

“Tapailet jotakuta siellä helvetin salilla?!”

Joni kietoi kätensä ympärilleen ja pudisti päätään järkyttyneenä.

“Myönnä nyt, en helvetti riitä sinulle, niinhän?!”

 “Ei… Olin vain menossa kävelylle…”

“Se mies soitti sinulle, niinkö?” Chris karjui ja tarttui Jonin käsivarresta vetäen itsensä lähelle.

Adam oli seurannut heitä keittiöön. Hän huomasi miten peloissaan Joni tuntui olevan ja kuinka poissa tolaltaan Chris oli. Hän laski kätensä ystävänsä olalle. “ Rauhoitu Chris, päästä irti hänestä…”

Chris käänsi katseensa näyttäen jokseenkin hämmentyneeltä nähdessään hänet siinä. Hän katsoi takaisin Joniin ja päästi hitaasti irti. Oli ollut pelottavan lähellä ettei hän olisi menettänyt kontrollia täysin ja lyönyt Jonia. Hetkeksi hänen raivonsa oli saanut hänet unohtamaan Adamin täysin, näitä hetkiä joina hän menetti kontrollin, alkoi tapahtua liian usein. ”Tarvitsen tupakan”, Chris sanoi hiljaa ja käveli kohti parveketta.

Joni kuuli parvekkeen oven avautuvan ja sulkeutuvan ja toi kätensä hieroakseen kipeää käsivarttaan. Adam katsoi häneen huolestuneena.

”Mitä täällä oikein tapahtuu?” Hän kysyi varovasti; Joni näytti säikähtäneeltä, pudisti päätään ja katsoi poispäin. ”Tappeletteko useinkin näin?”

”Chris luulee, että petän häntä, mutta se ei ole totta”, Joni kuiskasi ja katsoi Adamiin. ”Puhun totta, uskothan sinä minua?” Hän kysyi miltei anoen ja Adam nyökkäsi hitaasti. Mies vilkaisi keittiön oviaukkoon ennen kuin siirsi katseensa takaisin Joniin. 

”Oletko kunnossa?” Adam kysyi, hän ei halunnut uskoa että Chris oikeasti satuttaisi Jonia, mutta se mitä hän oli nähnyt ja tietäen Chrisin perhetaustan… ”Ei kai hän ole… satuttanut sinua?” Hän kysyi katsoen poikaa varovasti.

Joni oli hiljaa hetken ja kuvitteli mielessään kuinka kertoisi Adamille, pohti mahdollisuutta sanoa ääneen nuo sanat, auttaisiko Adam? Oliko se ansa? Chris suuttuisi hänelle, Adam oli Chrisin ystävä voisiko hän auttaa? Toisaalta Adam oli myös naimisissa hänen serkkunsa kanssa, he olivat onnellisia, Suvi oli onnellinen, Adam ei ollut kuten Chris…

”Minä-” Hän aloitti epäröiden, mutta samalla hetkellä Chris ilmaantui oviaukkoon.

”Joni, olen pahoillani… Menetin malttini”, mies huokaisi näyttäen katuvalta. “Annatko anteeksi?” Hän pyysi ja lähestyi. “Olin kamala sinulle”, hän jatkoi ja kun Adam antoi tietä, Chris sulki välimatkan ja kosketti Jonin poskea ja käsivartta. ”Anna anteeksi rakas”, hänen onnistui kuulostaa vakuuttavalta, silmissä surullinen katse nojautuessaan lähemmäksi ja painaessaan hellän, hieman epäröivän suudelman Jonin huulille. Joni tunsi hämmennyksen ottavan hänet valtaansa, hetken hänen mielensä taisteli siitä mitä tehdä, jokin hänen sisällään halusi uskoa, että Chris oli aidosti pahoillaan, että hän saattoi muuttua ja toisaalta… järki sanoi, ettei se voisi olla niin helppoa. Sillä hetkellä toivo voitti järjen ja Joni nyökkäsi; ehkä Chris ei satuttaisi häntä kun hän myöntyisi?

”Ei se mitään”, hän kuiskasi ja osa hänestä huusi itselleen kun hän oli niin heikko ja typerä! Kun oli liian peloissaan puhuakseen ääneen sanoakseen ne sanat, ne eivät vain olleet helppoja sanoa ääneen.

”Kiitos”, Chris hymyili ja suuteli häntä. ”Tule istumaan meidän kanssa, olet tehnyt jo tarpeeksi kouluhommia eikö?” Chris sipaisi kädellään Jonin hiuksia ja tämä nielaisi ja lopulta nyökkäsi. Hän ei tiennyt mitä tehdä; tuntui helpommalta pysyä vaiti.

Adam seurasi heitä takaisin olohuoneeseen, syvällä sisimmässään hän ehkä tiesi ettei kaikki ollut niin kuin piti, mutta… Chris oli hänen ystävänsä, eikä Adam halunnut uskoa että hän voisi todella satuttaa Jonia tai ketään muuta. Oli helpompaa unohtaa se mitä hän oli nähnyt ja keskittyä siihen miten pahoillaan Chris tuntui siitä olevan, kohdellen Jonia hellemmin. Oli helpompi sulkea silmänsä epäilylle.

Web published: My Secret Shore 15.huhtikuuta, 2010

© KOLGRIM 2006 – 2012

Jatka lukuun 22

My Secret Shore HOME

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s