22.luku

”Näytä minulle ne viestit. ” Misha pyysi seuraavana aamuna heidän tultuaan aamiaiselle motellin lähellä sijaitsevaan kahvilaan. Joni epäröi, hän tiesi Mishan hermostuvan entisestään ne luettuaan ja hetken hän oli hiljaa tuoden kahvikupin huulilleen. Hän ei olisi halunnut puida asiaa enää.

”Joni…”  Misha sanoi katsoen häntä intensiivisesti samalla kun toi kätensä pöydän yli odottavasti. ”Haluan nähdä ne.” Äänen sävy oli vaativa ja hetken se ärsytti Jonia.

”Voisit pyytää kauniimmin.” Joni huomautti. ”En minäkään vaadi nähdä sinulle tulleita viestejä.”

”Minulla ei ole psykoottista ex-poikaystävää. Jos olisi, niin vannon että saisit nähdä hänen lähettämät viestit.” Misha sanoi ja hetken he katsoivat toisiaan, kunnes Joni huokaisi ja kaivoi kännykkänsä taskustaan.

”Helppo sanoa noin kun sellaista ei ole…” Hän mutisi etsiessään Chris viestit. Hän epäröi vielä hetken katsellen kihlattuaan joka kurotti kättään lähemmäksi, levottoman näköisenä.

”No?” Misha sanoi. Joni huokaisi ja antoi puhelimensa hänelle. Misha kurtisti kulmiaan lukiessaan viestejä ja Joni siirsi katseensa aamiaispannukakkuihinsa jota hän tökki haarukallaan. ’Blueberry pancakes’ Joni oli ajatellut että haluaisi lomallaan syödä jonkun jenkkityylisen aamupalan, kaloreista viis, se kuului lomaan. Mustikkapannukakut olivat tulleet mieleen ja hän oli toivonut niiden parantavan hänen mieltään, mutta pettymyksekseen niin ei käynyt, hänellä ei ollut edes ruokahalua.

Misha kuunteli osittain kappaleet jotka Chris oli lähettänyt ja Joni vilkaisi häneen. Hän näki kihlattunsa kireän ilmeen, voisi miltei kuvitella että pian hänen korvistaan nousisi savua, mutta mielikuva ei huvittanut häntä. Joni siirsi katseensa ikkunasta kadulle, ulkona satoi räntää, ihmiset taistelivat kiireisen näköisinä tietään eteenpäin tuiskussa yrittäen suojattua sateenvarjoilla jotka olivat hyödyttömiä tuulta vastaan.  Kurja keli ei olisi niin haitannut, he olisivat voineet etsiä parempaa kahvilaa Mishan kanssa, kenties kierrellä lisää kaupoissa ja myöhemmin käydä drinkeillä jossain. Ehkä jopa jossain museossa, enemmän Mishan mieliksi, vaikka ei se Joniakaan olisi haitannut. Sen sijaan siinä he nyt istuivat, Misha kirosi Chrisin alimpaan helvettiin ja paasasi kuinka tämä kuuluisi lukkojen taakse, tuomio oli ollut liian lyhyt; virsi jonka Joni oli kuullut jo monesti.

”Meidän pitää ilmoittaa poliiseille.” Misha lopulta totesi ja Joni toi katseensa häneen. ”Helvetti, minä soitan hänelle! Tämä saa loppua!” Hän jatkoi ja Joni nappasi puhelimensa Mishan kädestä.

”Etkä soita,” hän kielsi. ”Enkä tiedä auttaako poliiseille ilmoittaminen. Katsotaan nyt ensin, kenties hän lopetti.”

”Hah, eikö hänen pitänyt olla jo lopettanut?”  Misha kysyi terävään sävyyn. ”Ei, en luottaisi siihen tyyppiin ollenkaan.”  Joni huokaisi kyllästyneenä ja toi kupin huulilleen. ”Jotain on tehtävä tälle asialle.” Misha jatkoi. ”Jos se Aki tyyppi…”

”Äh, en jaksa  puhua tästä…” Joni sanoi ja hieroi ohimoaan kyllästyneenä.

”No valitettavasti meidän on pakko.” Misha huomautti. Joni kiristi hampaitaan ja katsoi ulos. ”Ongelma ei katoa sillä ettei siitä puhu tai ettei sille tee mitään.” Hän jatkoi katsellen poikaystäväänsä joka vältteli hänen katsettaan. ”En halua, että Chris pääsee yllättämään meidät.”

Joni oli hiljaa, siirsi katseensa muihin ihmisiin kahvilassa, oli bisnesmiestä, oli pariskuntia, nuoria ystäviensä kanssa, jotka juttelivat iloisesti keskenään ja nauroivat. Syrjemmällä hän näki pariskunnan jotka juttelivat keskenään vakavan näköisinä ja jotenkin heidän näkemisensä lohdutti häntä; ainakin joillain toisillakin oli kurjaa. ”Joni”, hän kuuli Mishan kutsuvan jokseenkin turhautuneeseen sävyyn.

”Mitä?” Kysymys tuli ulos kiukkuisempana kuin hän oli ajatellut, eikä hän ollut Mishalle niinkään kiukustunut vaan sille että he joutuivat jauhamaan tästä samasta asiasta. Kuinka monetta kertaa hän mielessään toivoikaan ettei olisi tavannut Chrisiä. Jos kaikki olisi mennytkin toisin? Hän ei olisi kiusallaan teeskennellyt tapailevansa Ivoa… Isä ei olisi kiukustunut.. Hän ei olisi ollut Oulussa kuin ehkä korkeintaan sen joulun ja se olisi ollut niin lyhyt aika… Hän olisi sietänyt sen ajan, ehkä pannut Chrisin merkille, muttei koskaan… Ajatukset olivat sekavia, hyppelivät sinne tänne…Olisivatko he päätyneet Mishan kanssa yhteen muuta reittiä? Millaista se olisi voinut olla? Joni siirsi katseensa takaisin kumppaniinsa joka näytti yhä huolestuneelta..

”Ymmärräthän ettemme voi vaan piilottaa päitämme pensaisiin ja toivoa kaiken katoavan?”
Misha kysyi ja Joni kiristi hampaitaan katsoen miltei tuimasti kahvikuppinsa sisältöä ennen kuin toi sen huulilleen. Kahvi oli jo viilennyt ja hän olisi toivonut että paikassa olisi kiertelevä tarjoilija joka tarjoaisi täydennystä, sellainen mitä näki joissain jenkkisarjoissa.

”Niin, niin…” Hän lopulta huokaisi. ”Haluan lisää kahvia.” Hän ilmoitti ja katsoi Mishaan. ”Tämä on viileää ja haluan uutta.” Misha kohotti kulmakarvaansa.

”Ja minun pitäisi hakea?” Hän kysyi ja Jonin ilme oli tarpeeksi vastatakseen. Misha huokaisi ja nousi. ”Samanlainen siis?”

”Cappuccino”, Joni vastasi ja katsoi kuinka hänen kumppaninsa kääntyi kuuliaisesti kohti tiskiä, se sai hänet hymyilemään hieman. Joni siirsi katseensa takaisin ulos, olisiko heidän suhteensa toiminut aikaisemmin? Hän olisi komennellut Mishaa enemmän, eikä Misha olisi sietänyt sitä niin hyvin kuin nyt, siitä Joni oli varma. Alussa Chris oli sietänyt hänen oikutteluaan, alussa hän oli kuvitellut kietoneensa Chrisin pikkusormensa ympärille… 
Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun Misha palasi ja laski kupin hänen eteensä.

”Kiitos”, Joni mutisi.

”Olet kovin hiljainen”, Misha totesi rikkoakseen hiljaisuuden joka oli hetkeksi laskeutunut heidän välilleen. Joni kohautti olkiaan.

”Ajatukseni poukkoilevat.” Hän huokaisi, johon Misha nyökkäsi vakavan näköisenä.

”Kun pääsemme kotiin niin tehdään ilmoitus Chrisin viestittelystä.” Misha sanoi ja Joni katsoi häneen väsyneenä.

”Jos se helpottaa sinua.” Hän lopulta hymähti.

”Emme voi antaa hänen kuvitella, että se on ihan okei. Ne laulujen sanat kuulostavat aika uhkaavilta.”

”Ne ovat vain lauluja… ” Joni sanoi. ”Chris oli kännissä.”

”Mitä väliä oliko hän kännissä? Eiköhän ole sitä usein? Hänellä kuitenkin tuntuu olevan pakkomielle vahingoittaa sinua. Siltä se kuulostaa ja se pakkomielle täytyy pysäyttää.”

Joni hymähti ja toi kahvikupin huulilleen. Loppujen lopuksi ei ollut paljoa mitä he voisivat tehdä kuin odottaa. Ehkä hän voisi ilmoittaa Chrisin ottaneen häneen yhteyttä, mutta ei uskonut ilmoituksen aiheuttavan kummoista sanktiota. Kenties joku heristäisi Chrisille sormea ja sanoisi ettei niin saisi toimia, kenties hänelle kirjoitettaisiin sakko tai annettaisiin varoitus mutta tuskin mitään vakavampaa. Totuus oli ettei ollut paljoa mitä he voisivat tehdä elleivät täsmälleen tietäisi suunnitelmaa jos sellaista edes oli. Joka tapauksessa asian puiminen oli lähinnä vain turhauttavaa. ”Et tunnu ottavan tätä vakavasti.” Misha sanoi ja Joni loi häneen vihaisen katseen.

”Helvetti”, hän kirosi. ”Kyllä minä otan tämän vakavasti en vain jaksaisi jauhaa tätä paskaa kuukaudesta toiseen, aina uudestaan juuri kun luulen päässeeni siitä eroon niin ei… se ryömii esiin uudestaan!” Joni veti syvään henkeä ja jatkoi. ”Jäädään tänne, yllätetään kaikki.” Hän ehdotti hymähtäen. ”Kierretään vaikka Yhdysvaltojen läpi, vuokrataan auto ja ajetaan Route 66 tai mennään Meksikoon ja jäädään sinne muutamaksi kuukaudeksi. Tai ehkä voisimme kiertää Eurooppaa, eikä kerrota matkasuunnitelmaamme kenellekään. Siinä on ehdotukseni.”

”Olen tosissani Joni”, Misha huokaisi.

”Niin minäkin.” Hän sanoi. ”Jos Chris suunnittelisikin jotain …. Se ei vielä ole rikos… Jos haluaisimme estää suunnitelman toteuttamisen olisi meidän tiedettävä mikä se on tai vastaavasti… Olla muualla, niin ettei kukaan oikeastaan tietäisi missä olemme.”

”Emme voi antaa Chrisin ajaa meitä pakoon.”

”En puhunut pakenemisesta.” Joni sanoi. ”Puhun matkustamisesta, pitkästä lomasta. Kierretään maailmaa nyt kun olemme vielä nuoria. Jätetään kaikki tämä Chris paska taakse, kenties hänkin ehtisi hankkia itselleen uuden pakkomielteen sillä välin kun me olisimme täysin tavoittamattomissa.” Hän hymyili toiveikkaana.

”Meillä on asunto maksettavana ja työpaikat jotka eivät varmasti katsoisi hyvällä yhtäkkistä katoamista.”

”No emme me nyt ilman sanaa katoaisi.” Joni hymähti. ”Laitetaan kämppämme vuokralle ja jos työnantajat eivät pidä paikkojamme avoinna niin etsitään uudet työt palattuamme tai jäädään jonnekin ulkomaille asumaan.”

Misha katsoi Jonia hymyillen hieman tämän yhtäkkiselle innostukselle. ”Jos se olisikin noin helppoa.” Hän sanoi.

”Usko pois Misha, se on juuri niin helppoa.” Joni nyökkäsi, mutta Misha ei ollut niin vakuuttunut. Hän viihtyi nykyisessä työpaikassaan, piti heidän asunnostaan eikä nähnyt että kaiken järjestäminen onnistuisi niin nopeasti kuin Joni haluaisi. Kestäisi aikaa löytää sopivat vuokralaiset ja sitten matkan suunnittelu, minne he menisivät? Mitä he tekisivät? Hän halusi jonkinlaisen suunnitelman, suunnitelmat saivat hänen olonsa turvalliseksi mitä tuli normaali elämään. Kaikkea ei voisi vain jättää kesken. Sitä paitsi jos välimatka ei tähänkään mennessä ollut auttanut Chrisin suhteen, minkä pituinen aika vaadittaisiin että mies luovuttaisi?

”Hyviä työpaikkoja ei tänä päivänä löydy noin vain.” Hän huomautti. ”Emme voi vaan suinpäin lähteä, asiaa pitäisi suunnitella.”

”Äh, älä ole noin tylsä.” Joni huokaisi. ”Miksi ei vain voisi lähteä? Varmasti löytäisimme vuokralaiset, eikä sillä olisi edes niin kiire, isä varmasti voisi ottaa asian hoitaakseen…. Minulla on säästöjä, aika hyvin kaikenlisäksi… Niillä kyllä pärjäisi alkuun. Lähdettäisiin vain pois.”

”Rauhoitutaan nyt, ei meidän tarvitse suinpäin tehdä mitään hätiköityä ratkaisua.” Misha toppuutteli. ”Mukavampihan se on matkustella sitten kun tämä asia on selvitetty.”

Joni katsoi kumppaniaan hiljaa, hänen teki mieli kysyä kuinka hän täsmälleen aikoi selvittää asian ja millaisella aikataululla? Jos Chris ei vieläkään ollut täysin onnistunut luovuttamaan ajatuksesta heistä niin tuskin hän onnistuisi siinä kovin nopeasti tulevinakaan kuukausina. Kenties Chris tarvitsisi lisää terapiaa, mutta kuka osaisi vakuuttaa tämän siitä? Joni pelkäsi tilanteen venyvän,  että vielä vuoden kuluttua he jauhaisivat tästä, tai kenties se olisi onnekas vaihtoehto? Kenties jotain tapahtuisi ennen sitä? Chris päättäisi että saisi rauhan ainoastaan jos häntä ei enää olisi? Pieni ääni hänen sisällään tuntui huutavan, että hänen olisi parasta olla hetkeen palaamatta kotiin.

Kun he palasivat Suvin ja Adamin luokse, ei Misha aikaillut kertoakseen heille Chrisin yhteydenotosta. Sitten ihmeteltiin missä välissä Chris oli ehtinyt pihistää Jonin numeron Adamilta, Misha oli näreissään siitä ettei Adam ollut pitänyt parempaa huolta puhelimestaan ja Adam oli sekä hämillään että pahoillaan. Suvi esitti vahvan mielipiteensä että Chris oli menettänyt nyt viimeisenkin mahdollisuutensa ja että Adamin pitäisi katkaista viimeinkin välinsä tämän kanssa.

Asiaa puitiin vielä paremmin illalla kun Aaron oli mennyt nukkumaan. Joni lähinnä kuunteli turhautuneen kyllästyneenä tuijottaen ikkunasta ulos kadulle, kun muut kolme kiistelivät Chrisistä. Misha vaati Adamia selvittämään tunsiko Chris Akia ja Joni hymähti itsekseen synkän huvittuneena; aivan kuin Chris kertoisi avoimesti jos oli. Miten se keskustelu menisi? Chris sanoisi, ’Kyllä, toki minä Akin tunnen. Suunnittelimme että tulisimme yhdessä lahtaamaan Jonin ensikuun 15.päivä olisiko se teille sopiva ajankohta?’ Ajatus huvitti vain hetken ja sitten ahdisti entistä enemmän. Hän katsoi ohi ajavia autoja alhaalla, kauempana puistossa näkyviä utuisia ihmisiä. Tuntui houkuttelevalta vain lähteä koko tilanteesta.

Adam lopulta poistui toiseen huoneeseen soittaakseen Chrisille, eikä Joni ihmetellyt lainkaan tämän halua puhua rauhassa ystävänsä kanssa, ilman että Misha hengittäisi hänen niskaansa. Joni istuutui lopulta nojatuolille katsellen väsyneenä serkkuaan ja kihlattuaan jotka päivittelivät Chrisin mielipuolista pakkomiellettä. Hetkeksi Joni sulki silmänsä ja antoi mielensä johdatella hänet toisiin mielikuviin pois siitä huoneesta ja keskustelusta, ajatuksiin siitä miten hauskaa voisi olla kiertää maailmaa Mishan kanssa, eikä Chris onnistuisi kummitella taustalla.  Hän havahtui Adamin palatessa huoneeseen. Mies huokaisi, puhelin yhä kädessään ja kohautti olkiaan.

”Hän ei kuulemma ole koskaan kuullut sen nimisestä henkilöstä kuin Aki Kuusisto.” Hän sanoi. ”Ei kuulemma juurikaan tutustunut muihin vankeihin, pysytteli omissa oloissaan.” Adam katsoi Jonia kohti pahoittelevan oloisena.

”Tietenkin hän sanoisi ettei tunne sitä miestä vaikka tuntisi.” Misha murahti.

”Sinä vaadit Adamia kysymään sitä”, Joni huomautti. ”Miksi jos et usko hänen kuitenkaan kertovan totuutta?”

”Miksi sinä minulle kiukkuat?” Misha ihmetteli.

”En minä kiukkua!” Joni tuhahti ja Adam katseli heitä hieman epävarmana ennen kuin jatkoi.

 ”Ja mitä niihin viesteihin tulee, hän sanoi olevansa pahoillaan…. Joulu on hänelle vaikeaa aikaa ja hän joi liikaa. Sanoi ettei se tule toistumaan, voit olla huoletta.”

”Vai vielä vaikeaa aikaa, nytkö meidän pitäisi sääliä häntä ja antaa kaikki anteeksi?”

”Tämä ei nyt johda mihinkään.  Menen nukkumaan.” Joni ilmoitti ja nousi.

”Kello on vasta kahdeksan”, Suvi ihmetteli.

”Ihan sama, hyvää yötä!”

”Annetaan hänelle hetki.” Misha sanoi rauhallisemmalla äänellä kuin hetkeä aikaisemmin, havahtuen siihen miten raskasta tämän täytyi olla Jonille. ”Saanko Chrisin numeron?” Hän kysyi sitten Adamilta joka hetken näytti hivenen hölmistyneeltä.

”Aiotko soittaa hänelle?”

”Harkitsen sitä.” Misha myönsi. Adam näytti vielä epäröivältä.

”Onkohan se viisasta”, hän pohti, mutta otti puhelimensa ja etsi ystävänsä numeron.

”Jos hän aikoo vielä häiriköidä Jonia niin sitten soitan hänelle.” Misha sanoi ja näppäili numeron puhelimeensa Adamin luetellessa sen hyväksyttyään Mishan vastauksen.

”Kiitos.” Misha sanoi ja laittoi puhelimensa pois.

”Ehkä minun olisi parasta mennä käymään hänen luonaan pian, katsoa mikä tilanne oikein on.” Adam pohti.

”Minusta sinun pitäisi nyt viimein katkaista välit hänen kanssaan.” Suvi tuhahti. ”Hän on sairas eikä muuksi muutu.”

Misha katseli mietteliäänä naista, pohdiskellen tilannetta ja sitä mitä Joni oli ollut mieltä asiasta. ”Se ei ehkä kuitenkaan ole hyvä idea, Joni taitaa olla oikeassa sen suhteen. Ja ehkä sinun olisi hyvä tarkistaa mikä tilanne oikeasti on. Jos sanot ystävyytenne nyt irti niin hän vierittää syyn Jonin niskoille ja katkeroituu lisää.” Se oli ehkä vaikea myöntää, mutta se taisi olla totuus. Adam nyökkäsi sillä uskoi niin todella olevan ja hän katsoi vaimoaan.

”Ymmärräthän sinä?” Hän kysyi ja nainen huokaisi syvään.

”Kai minä ymmärrän, mutten halua häntä poikani lähelle, enkä näe sellaista päivää tulevan että voisin sietää häntä.”

Adam nyökkäsi, ymmärsi vaimonsa kannan ja samalle tilanne turhautti häntä. Häntä turhautti ja ärsytti, että Chris oli sotkenut asiat niin täydellisesti. He olivat olleet hyviä ystäviä ja Adam oli toivonut sen voivan jatkua yhtä mutkattomana, mutta totuus oli että yhteiset joulun ja kiitospäivien vietot olisivat mahdottomia huolimatta siitä saisiko Chris hommansa kasaan myöhemminkään.

Kun Misha myöhemmin tuli vierashuoneeseen, Joni huokaisi ja käänsi kylkeään jotta näki ovelle. ”Etkö saa unta?” Misha kysyi hiljaa.

”En.” Joni vastasi. ”Jos haluat voit laittaa valon.” Hän sanoi, Misha näpräili puhelintaan ja laittoi siitä taskulampun.

”Pärjään tällä.” Hän sanoi, asetti puhelimensa pöydälle ja alkoi riisuutumaan. Joni siirtyi vuoteella lähemmäksi seinää tehden Mishalle tilaa.

”Haluaisitko että hieron sinua? Jos se auttaisi nukahtamaan?” Hän ehdotti.

”Ei se pahitteeksikaan ole”, Joni yritti hymyillä.

”Noh, käännyhän sitten vatsallesi, haen laukustani vähän voidetta.”

”Minulla on sellainen tunne että meidän olisi paras jatkaa matkustelua.” Joni huokaisi ja kääntyi vuoteella.

”Kun menemme kotiin, juttele Eljaksen kanssa. Sitten lähdemme isoäitini luokse, voisin pitää saldovapaita ehkä voisimme viipyä muutaman viikon, siellä voimme olla rauhassa.” Misha sanoi samalla kun lämmitti voidetta kämmentensä välissä ja toi sitten kätensä Jonin harteille.

”Hmmh…” Joni huokaisi. Vaikka hän oli pitänyt Mishan isoäidistä, ei ajatus muutamasta viikosta hänen luonaan tuntunut kovin houkuttelevalta, miten ihmeessä ajan saisi kulumaan menettämättä järkeään? ”Muutama viikko isoäitisi luona? Olen pahoillani, mutta en usko että viihtyisin niin kauaa.”

”Tekisi hyvää ottaa rennosti, levätä.” Misha sanoi.

”Ehkä”, Joni myönsi. ”Mutta kaksi viikkoa on liikaa, ehkä viikko… korkeintaan viikko.”

”Hyvä on.” Misha hymyili ja painoi suudelman hänen niskaansa. ”Kyllä tämä kaikki järjestyy.”

Joni halusi uskoa siihen, mutta epäilys jäyti hänen mieltään. Jotain oli tulossa, se hiipi hiljalleen lähemmäksi mutta sitä oli vaikea nähdä ja ilman että sitä näki oli vaikea tietää mihin suuntaan juosta.

**^^*
Chris katsoi Adamin nimeä puhelimensa näytöllä tutun sävelmän soidessa itsepintaisesti. Hän huokaisi, epäili mistä Adam haluaisi puhua eikä ollut varma jaksaisiko kuunnella. Joni oli arvatenkin jo mennyt kielimään hänen soitostaan, olihan Aki kertonut hänen matkustaneen Mishan kanssa New Yorkiin vaikka Adam ei asiaa ollut maininnut. Lopulta puhelu päättyi ilman että hän oli vastannut. Chris pohti asiaa vielä hetken, luultavammin olisi parempi että hän puhuisi Adamin kanssa, ainakin kuuntelisi mitä tällä oli sanottavaa.

Hän otti puhelimensa pöydältä ja veti syvään henkeä ennen kuin soitti ystävälleen takaisin.
”Olin suihkussa, enkä ehtinyt vastata.” Hän selitti Adamin vastattua.

”Okei…” Adam aloitti, kuulostaen hivenen levottomalta.

”No, miten joulu meni?” Chris kysyi tavanomaisesti.

”Hyvin. Joulu meni hyvin…” Adam vastasi eikä levottomuus hänen äänestään ollut kadonnut. ”Tuota… juttelin Jonin kanssa…” Hän aloitti sitten. Chris pyöräytti silmiään ja nousi ylös sohvalta miettien hetken miten hänen olisi parhainta vastata.

”Niin… Hän taisi kertoa… ” Chris aloitti varovasti.

”Et saa ottaa yhteyttä häneen Chris. Sinun täytyy ymmärtää se! Lisäksi… Se että olet luvatta ottanut hänen numeronsa kännykästäni….” Adam kuulosti hermostuneelta. Chris kuuli kuinka hän veti syvää henkeä yrittäessään rauhoittua. ”Vannoit että olet päässyt yli koko jutusta ja jatkanut elämääsi. Minua ärsyttää että joudun kokoajan puolustelemaan sinua, enkä tiedä kauan jaksan sitä ylläpitääkseni ystävyyttämme. Ymmärrätkö millaisessa välikädessä olen?!”

Chris puri hampaitaan yhteen, häntäkin ärsytti, ärsytti koko tilanne ja se että Joni oli heti mennyt kielimään.
”Ymmärrän”, hän sanoi niin rauhallisesti kuin suinkaan kykeni. ”Olin typerä…. Typerä ja humalassa. Tämä on vain helvetin vaikeaa aikaa minulle, tiedätkö? Ja se että otin Jonin numeron sinulta… Humalainen päähänpisto sekin kun olit nukahtanut.  Jouluna join lisää ja se tuntui hyvältä idealta ottaa häneen yhteyttä.”

Adam oli hetken hiljaa ja Chris kuunteli hänen hengitystään joka kieli tämän jatkuvasta hermostuneisuudesta. ”Okei”, hän lopulta sanoi. ”Vielä yksi mahdollisuus Chris. Sano minulle, että jätät Jonin rauhaan?”

”Jätän Jonin rauhaan.” Chris valehteli. ”Älä ole huolissasi.” Hän lisäsi. ”Voit sanoa Jonille ettei ole huolissaan, pyydän anteeksi käytöstäni.”

”Minun pitää vielä kysyä tunnetko sellaista ihmistä kuin Aki Kuusisto?”  Adam kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Aki…?” Chris aloitti muka hämmentyneenä, mitä hän tavallaan oli. Miksi Adam sitä kysyi. ”Pitäisikö minun?”

”Hän oli vankilassa samaan aikaan kanssasi.” Adam selvensi. ”Tapasitteko siellä?” Chris naurahti.

”Tapasin monta ihmistä siellä. Useamman nimeä en kuitenkaan muista, minua ei juurikaan kiinnostanut opetella.  Jos muistat, en ollut kovin suosittu muiden keskuudessa.” Mielessään Chris kirosi, Joni aavisti jotain ja hänen täytyi puhua asiasta Akin kanssa. ”Miksi kysyt?”

”No ei kai sillä väliä, jos et tunne häntä?”

”En tosiaan tunne.”

”Hyvä. No… Tärkeää nyt kuitenkin on, ettet enää ota Joniin yhteyttä.”

”Ymmärrän sen.” Chris vakuutti. ”Olin typerä ja humalassa. Poistan hänen numeronsa jotten enää voi ottaa häneen yhteyttä.” Hän vielä lupasi perään.

”Hyvä.” Adam kuulosti hivenen helpottuneelta ja valmiina uskomaan häntä. Puhelun loputtua Chris istui hetkeksi alas, ilmeisestikään Aki ei ollut osannut toimia niin hienovaraisesti kuin oli antanut hänen ymmärtää. Mistä Joni oli saanut selville että he olivat istuneet tuomionsa samaan aikaan? Joka tapauksessa hän aavisti jotain. Chris katsoi kelloa ja laskeskeli aikaeroa, Suomessa olisi aamuyö eikä hänen kannattaisi vielä soittaa. Hän tunsi jonkinlaisen ahdistuksen kertyvän kun ajatteli koko tilannetta, se oli karkaamassa käsistä. Hänen olisi puhuttava Akin kanssa.

**^^**^^**

Seuraavat päivät eivät juuri tuntuneet helpommilta, loma oli virallisesti pilalla. Joni ei saanut nukuttua kunnolla, eikä sen puoliin Mishakaan. Chrisin herättämä huoli väijyi ilmassa ja se vaivasi heitä kaikkia eri tavoin, vain Aaron onnistui saada heidän ajatuksensa kevenemään hetkittäin.

Joni ei halunnut että asiasta puhuttaisiin, hän ei halunnut että Chrisin nimeä mainittaisiin mutta se ei juurikaan auttanut tilannetta. Mishaa ärsytti, hän olisi halunnut päästä kohdistamaan raivonsa ja turhautumisensa Jonin kelvottomaan exään. Kun sitten heidän viimeisenä iltanaan Suvin ja Adamin luona Joni sai Chrisiltä uuden viestin facebook messengeriin jossa tämä pahoitteli aiempia viestejään ja toivoi Jonin voivan unohtaa ne, Misha alkoi saada kyllikseen koko tyypistä. Joni esitti varovaisen toiveikasta näyttäessään hänelle viestin. ”Ehkä hän tosiaan tarkoittaa sitä.” Ja katse jonka Joni antoi hänelle tuntui anovan Mishalta vahvistusta; ’Chris tarkoittaa sitä ja emme kuule hänestä enää’, sen Joni halusi kuulla ja sen Misha olisi halunnut  voida luvata. Hänen sisällään kiehui, Chrisin viesti oli sovitteleva ja anteeksi pyytävä kyllä, mutta rivien välistä se kerjäsi Jonin vastausta, sitä että Joni sanoisi; ei se haittaa tai vastaavaa ja antaisi anteeksi jotain mitä ei voinut sovittaa.

”Ehkä.” Misha kykeni sanomaan ja tarjosi kumppanilleen hymyn.

”Minua väsyttää ihan hirveästi.” Joni huokaisi. ”Kello tulee vasta puoli kahdeksan…äh…”

”Olet nukkunut niin huonosti etten ihmettele että väsyttää. Koittaisit mennä nukkumaan.” Misha hymyili ja sipaisi Jonin hiuksia.

”Loma meni ihan ketuiksi, saamarin Chris!” Joni kirosi.

”Tullaan joku kerta uudestaan.” Misha lupasi. ”Ehkä alkusyksystä kun on paremmat ilmat muttei niin kuuma?”  Joni hymyili ja nyökkäsi, kosketti Mishan poskea.

”Se olisi mukavaa… Ja niin, taidan nöyrtyä ja koettaa saada nyt unta.”

”Hyvä, menen vielä viettämään aikaa Suvin ja Adamin kanssa, nuku hyvin.” Suudelma ohimolle. Misha nousi sängyltä ja katsoi kun Joni alkoi keventää vaatetustaan.

”Hyvää yötä.” Joni toivotti virnistäen ja Misha oli hyvillään että tämä tuntui rentoutuneen ainakin hetkeksi.

”Piipahdan ulkona”, Misha sanoi käveltyään olohuoneeseen, jossa Suvi istui. Adam oli lastenhuoneessa yrittämässä saada kiukuttelevaa Aaronia nukkumaan. ”Tarvitsetteko kaupasta jotain?”

”Öh, en usko. Menikö Joni jo nukkumaan?” Suvi kysyi hieman yllättyneenä ja Misha nyökkäsi.

”Hän on aika uuvuksissa.”

”No toivottavasti saa nyt nukuttua.” Suvi hymyili. ”Odota niin annan sinulle avaimen mukaan.”

Misha tuli kerrostalon aulaan, kaivoi kännykkänsä esiin ja etsi Chrisin numeron.  Hän henkäisi syvään ennen kuin lähti soittamaan, nyt se tyyppi saisi kuulla kunniansa. Puhelin ehti soida useamman kerran ja juuri kun Misha oli luovuttamaisillaan. Epäröivältä kuulostava ääni vastasi.
”Chris”, Misha tunsi raivon ja inhon värisyttävän vartaloaan, tyypin ääni oli juuri niin vastenmielinen kuin hän muisti.
”Nyt sinä kusipää lopetat Jonin ahdistelun lopullisesti, ymmärrätkö? Ei enää yhtään viestiä tai puhelua, ikinä!” Misha sähisi. Chris päästi hieman epäuskoisen naurunpyrskähdyksen, joka ärsytti Mishaa entisestään.

”Iso valkoinen ritari puolustamassa morsiantaan, kuinka herttaista.” Chris ilkkui, reaktio ei ehkä ollut Mishan toivoma ja se kasvatti hänen kiihtymystään.

”Sinulla on lähestymiskielto ja olet jo rikkonut sitä törkeästi.” Misha sanoi ja Chris oli hiljaa, hengitys muuttui kiihtyneeksi. ”Älä luule että jättäisimme sen tähän.” Misha lisäsi.

”Voi, ajattelitko kieliä minusta poliisisedille?” Chris kysyi ärsyttävään sävyyn, kuin puhuisi pikkulapselle, mikä provosoi Mishaa.

”Kuule, se on pienin pelkosi.” Misha murahti ja Chris naurahti.

”Ihanko totta, mitä sitten aiot? Tuletko rökittämään minut? Uhh… tutisen pöksyissäni.” Chris jatkoi ilkkumistaan, eikä Misha ollut varautunut siihen ja meni hieman hämilleen.

”Jos et jätä Jonia rauhaan, niin kadut sitä!” Misha sanoi ponnekkaammin. Chris hymähti ja oli hetken hiljaa.

”Okei, sovitaan niin. No niin, mitä jos menisit nukkumaan Misha? Tuo uhoaminen varmasti väsyttää.” Chris sanoi sellaisella rauhallisuudella mikä ärsytti Mishaa. ”Hyvää yötä.” Puhelu loppui ja Misha jäi tuijottamaan puhelintaan hämillään. Hänellä oli typerä olo, mitä Chris oli varmasti tavoitellut.

Todellisuudessa hän oli onnistunut ärsyttämään Chrisiä. Hän kirosi lopetettuaan puhelun. Kuka helvetti se venäläinen kuvitteli olevansa? Misha oli vienyt Jonin HÄNELTÄ ja siten tällä ei ollut oikeutta uhitella. Chris kävi hakemassa uuden oluen jääkaapista ja joi siitä ahnaasti kiukun kytiessä hänen sisällään, ottaen uutta kipinää Mishan sanoista ja röyhkeydestä.
Hänellä ei ollut oikeutta sanoa mitä hänen pitäisi tehdä. Hän tunsi onnistumista siitä että oli kuitenkin saanut ilkuttua Mishalle tavalla johon tämä ei ollut osannut vastata ja Chris tunsi adrenaliinin virtaavan suonissaan, hän näyttäisi vielä, Misha tulisi olemaan se joka katuisi ja nöyristelisi siitä Chris pitäisi huolen.

Hän kirjautui messengeriin ja kävi läpi tiedostoja jota Aki oli lähettänyt sähköpostitse; kuvia paikasta jonne he voisivat viedä Jonin, sopivan syrjässä, keskellä ei mitään…tai no, lähes ei mitään, asutus oli harvaa, lähin naapuri taisi olla 5km päässä. 100 kilometriä paikasta jossa Mishan isoäiti asui. Talo ei ollut kummoinen, tupakeittiö, yksi makuuhuone, kellari ja jonkinasteinen wc ja suihkutila, melko alkeellista, mutta siedettävää, tietenkin riippui keltä kysyisi. Chris oli tuntenut epäröinnin nostavan päätään jo uudelleen, heillä ei vielä ollut tarkkaa suunnitelmaa miten saisivat vietyä Jonin kyseiseen paikkaan ja edelleen hänen mieltään jäyti kysymys siitä mitä Aki oikeastaan ajoi takaa auttamishalullaan. Nyt kuitenkin nuo epäilykset oli siirretty syrjään, hän näyttäisi Mishalle kuka oikein saneli ehdot.

Hän joi, enemmän kuin oli suunnitellut ja se lisäsi hänen päättäväisyyttään asian suhteen, hän näyttäisi heille kuka määräsi! Lopulta Chris halusi muuta ajateltavaa. Häntä panetti suoraan sanoen ja niinpä hän suuntasi samalle clubille jossa oli tavannut Ryanin. He eivät olleet nähneet toisiaan sitten Akin lähdön, eikä Chris ollut vastannut Ryanin viesteihin. Nyt astuessaan sisään hän automaattisesti etsi tätä katseellaan:

Chris tilasi oluen, vilkuili ympärilleen, sai muutamia kiinnostuneita katseita, mutta ne eivät olleet sitä mitä hän etsi. Ryan tiesi hänen tarpeensa, antoi sen mitä hän halusi. Hän tunsi jonkinasteista helpotusta nähdessään nuoremman miehen tanssilattian lähellä, tämä jutteli jonkun toisen miehen kanssa mutta se ei estänyt Chrisiä lähestymästä. Hän virnisti Ryanin kääntyessä katsomaan, nuorempi mies näytti ensin yllättyneeltä ilme kuitenkin synkkeni pian. ”Nytkö seurani taas kelpaisi?” Ryan tuhahti.

”Älä murjota… Tulin tänne etsimään sinua.” Chris sanoi. Ryan tuhahti ja mies tämän seurassa mulkoili Chrisiä happamana.
”Hei meillä oli juttu kesken.” Tämä yritti piipittää, kenties halusi kuulostaa uhkaavammalta mutta Chrisin korvaan onnistui olemaan lähinnä vain naurettava.

”Ei ole enää, häivy.” Chris tokaisi ja astui heidän väliinsä. Hän laski olutlasinsa läheiselle pöydälle. ”Minä jatkan tästä.”

”Et sinä voi…” Ryan huokaisi, mutta hänen lauseensa keskeytyi Chrisin tarttuessa hänen pakaroistaan vetäen itsensä lähelle, tuoden huulensa hänen kaulalleen. ”Chris…”

”Lähdetään minun luokseni.” Chris kuiskasi, hangaten itseään Ryania vasten niin että tämä tunsi hänen erektionsa.

”Hemmetti Chris…” Ryan vaikersi, ärsyyntyneenä itseensä että oli niin heikko. Miksi hänen piti aina ihastua idiootteihin, kylmiin paskiaisiin? Vaikka kerta toisensa jälkeen hän lupasi itselleen pidättäytyä tunteista. Se oli vain seksiä, sen piti olla vain seksiä… silti häntä loukkasi se että Chris oli vain lakannut vastaamasta hänen yhteydenottoyrityksiinsä sen jälkeen kun he olivat olleet kolmistaan sen hänen kummallisen ystävän kanssa.

 Chris jatkoi hänen hyväilyään ja lopulta Ryan antoi periksi, vielä tämän kerran. Mutta tilaisuus olisi viimeinen, jos Chris ei alkaisi osoittaa enemmän arvostusta häntä kohtaan.

He tulivat Chrisin asunnolle, nälkäisiä suudelmia eteisessä, he kiskoivat toistensa vaatteita kuin kiireessä. Seksi oli yhtä kiihkeää ja rajua kuin aiemmilla kerroilla, sellaista mistä he molemmat nauttivat. Jälkeen päin he makasivat raukeina Chrisin sängyllä vieretysten, Ryan piirteli laiskasti ympyröitä Chrisin paljaalle käsivarrelle ja suuteli tämän olkapäätä hellemmin kuin koskaan aiemmin.

Äkillinen hellyys tuntui oudolle Chrisistä, se ei ollut epämiellyttävää, mutta outoa ja herätti jotain mikä sai hänen oloonsa vaivaantuneeksi. Chris nousi ryhtyi etsimään vaatteitaan.
”Haluatko jotain juomista?” Hän kysyi katsomatta Ryaniin.
”Okei”, Ryan vastasi ja nousi istumaan vuoteella tarkkaillen häntä. ”Olutta vaikka.”

Chris ei vastannut poistuessaan keittiöön, Ryan jäi sängynvierelle pukeutumaan ja vilkaisi tietokoneen suuntaan josta oli kuulunut vaimea viesti ääni, näyttö oli kuitenkin sammunut. Chris palasi ja ojensi hänelle juoman sanattomasti, kävellen sitten sohvan luo jolle rojahti istumaan.

”Sinua vaivaa se mitä tapahtui ystäväsi ja meidän kahden välillä.” Ryan totesi. ”Sen vuoksi et vastannut viesteihini.” Chris mulkaisi häneen, hymähti ja käänsi sitten katseensa.

”Se oli vain seksiä, tämä on vain seksiä.” Hän tokaisi kylmästi. Ryan kiristi hampaitaan, nosti tölkin huulilleen ja siemaisi.

”Minusta välillemme oli jo muodostumassa jotain enemmän, ystävyyttä ehkä. Ja nyt… Sinä taidat halveksia minua siitä, jostain syystä, vaikka olit yhtä mukana siinä.” Ryan sanoi samalla kun käveli lähemmäksi sohvaa. Chris nosti lasin huulilleen muttei vastannut, tuijotti jonnekin kaukaisuuteen synkeän näköisenä. Ryan istuutui hänen viereensä. ”Se taisi kuitenkin olla virhe. ”Chris siirsi katseensa häneen, tarkkaili Ryania hiljaa kuin arvioiden, mutta pysyi yhä vaiti. Ryan huokaisi. ”Sinusta huokuu viha ja kauna.” Hän sanoi. Chris ei katsonut häneen, kumosi kirkkaan nesteen lasistaan lähes tyhjäksi.

”Minulla on oikeus olla vihainen.” Hän lopulta sanoi, käyden läpi mielessään puhelua Mishan kanssa ja sitä miten tämä oli tullut silloin paikalle, kun Joni… Hän olisi saanut tilanteen korjattua, jos se kusipää ei olisi tullut paikalle.

”Kerro siitä.” Ryan kannusti varovasti. ”Ehkä sitten se on helpompi päästää siitä irti.” Chrisin hengitys muuttui aavistuksen kiihtyneeksi, hän tyhjensi loputkin lasistaan ja nousi hakeakseen oluen.

”Muutin koko elämäni hänen vuokseen, jätin työni ja kaiken… ”Chris tuhahti. ”Helvettiäkö se saamarin lutka sitä arvosti? Ei, petti minut, ties kuinka monen kanssa. Pilasi elämäni, mitä minulla nyt on? Tämä saamarin luukku, paska työ, kaikki ystäväni ovat kadonneet ja hän… Ei sitä huoraa kiinnosta vittuakaan, meni kihloihin sen jonka kanssa pelehti selkäni takana.” Se tuli ulos yhtenä ryöppynä ja se katkeruuden möykky tuntui kiristävänä hänen rinnassaan saaden vain hetkellistä helposta kun purki sitä ulos halveksuvin sanoin.  ”Mieleni tekisi näyttää heille molemmille…” Chris mutisi.

Ryan oli hetken hiljaa, Chrisin purkaus kuulosti jokseenkin pelottavalta sillä sanoista ja hänen kasvoiltaan huokui raivo joka kaipasi tyydytystä muilla tavoin. Ryan laski lasinsa pöydälle, päätti ottaa riskin ja lähestyi Chrisiä, kosketti tämän olkapäätä hellästi mikä sai miehen säpsähtämään. Chris tarttui hänen ranteestaan, hengitti raskaasti ja hetken he vain tuijottivat toisiaan. Ryan nielaisi, Chris hellitti otettaan ja Ryan uskaltautui kiipeämään hänen syliinsä hajareisin. Hän laski lasin Chrisin kädestä pöydälle.

”Unohda se”, hän pyysi. ”Se helpottaa jos vain… unohdat ja annat anteeksi… jatkat eteenpäin.” Ryan nojautui suutelemaan Chrisin poskea pehmeästi, tämän hengitys oli yhä jännittynyttä, kenties sen jännityksen, hermostuneisuuden ja vihan saisi laukeamaan lempeydellä? ”Olen tässä Chris, keskity minuun…Unohda se vanha…Unohda hänet…” Hän pyysi ja  jatkoi hellää hyväilyä, mies tuntui kenties tarvitsevan sitä nyt enemmän?

Chris oli häkeltynyt, kurkkua kuristi, möykky nousi hänen kurkkuunsa, jotain hallitsematonta ja kipeää. Kosketus, se oli niin lempeä ettei hän muistanut milloin viimeksi olisi tuntenut vastaavaa… Hän nojautui Ryania kohden painoi hetkeksi kasvonsa tämän kaulaa vasten samalla kun toi kätensä tämän selälle. ’Joni’ nimi kaikui hänen mielessään, hyviä hetkiä, menneitä, kadonneita, kun hän oli tuntenut onnea, kun oli ollut vielä naurua… Ja se kaikki, ne muistot, ne hyvät ja onnelliset, ne mitkä hän epätoivoisesti halusi takaisin. Hän tunsi kyyneleet silmissään, kaikki oli niin epäreilua.

Ryan yllättyi hieman Chrisin takertuessa häneen, kun hän tunsi miehen kyyneleet ihollaan. Se oli toisaalta hyvä merkki, kenties se patoutunut katkeruus alkoi raueta, hyväksyminen ja suru… ylipääseminen. Rauhallisuus kesti hetken, Chris tuntui häkeltyvän ’heikkoutensa´ paljastamisesta ja otteet muuttuivat rajummiksi, suudelmat iholla vaativimmiksi nälkäisemmiksi ja he päätyivät harrastamaan seksiä toistamiseen sillä sohvalla. Chrisin nukahdettua, Ryan kävi suihkussa. Hän oli mietteliäs, ehkä hivenen huolestunut siitä vihasta jota toinen tuntui vaalivan sisällään, oliko siinä jotakin enemmän?
Chris oli muutaman kerran humalapäissään huokaissut ettei hän haluaisi olla tekemisissä hänen kanssaan jos tietäisi kaiken.

Mitä sitten oikeastaan oli tapahtunut? Liittyikö se Chrisin ystävä tilanteeseen jotenkin? Ryanilla oli tullut kummallinen olo kyseisestä tyypistä.  Uteliaana Ryan käveli asunnossa katsellen tarkemmin ympärilleen, Chris kiehtoi häntä ja hän halusi tietää enemmän asioista joista Chris vaikeni. Chris nukkui yhä sohvalla ja Ryan käytti tilaisuuden hyväkseen, hän tuli Chrisin vuoteen vieressä olevan yöpöydän luokse, vilkaisi sohvaa kohden ja avasi laatikon varovasti. Kondomeja, liukuvoidetta, englanti-suomi sanakirja joka sai Ryanin kohottamaan kulmaansa ja nostamaan kirjan laatikosta. Hän avasi kannen ja näki valokuvat. Ensimmäisessä Chrisin sylissä istui nuori, ehkä alle parinkymmenen oleva, tummahiuksinen mies, komea, jopa kaunis ja Ryan tiesi kuka tämän täytyi olla. Mystinen Joni, joksi Chris oli häntä kutsunut, jota Chris nimitteli halveksuvilla sanoilla nyt. Mutta kuvassa he näyttivät onnellisilta, Chrisillä oli pitkät tummat hiukset sidottuna ponihännälle. Tummat hiukset sopivat hänelle paremmin, vaikutelma saattoi johtua myös siitä miten paljon rennommalta ja iloiselta mies näytti kuvassa, kuin eri ihmiseltä.

Ryan vilkaisi uudemman kerran sohvalle varmistaakseen että Chris nukkui yhä, ennen kuin siirtyi katsomaan seuraavaa kuvaa. Hän hätkähti hieman, seuraavassa kuvassa sama nuori mies makasi sängyllä täysin alasti, katse oli utuinen, Ryanin katse pysähtyi kuvaan hetkeksi ja tunsi nolostuvansa, tunne siitä että hän katsoi jotain kiellettyä. Jonin vartalo oli upea, ärsyttävän täydellinenkin jopa ja se sai Ryanin tuntemaan jonkinasteista kummallista kateutta. Hän itse oli mieltynyt enemmän Chris kaltaiseen, rosoisempaan ulkonäköön ja voimakkuuteen, silti hänen katseensa viipyi vartalossa jonka kuvassa näki. Kuvia oli enemmän eri kuvakulmista otettuina, paljastaen lähes joka tuuman kohteestaan, jonka tajunnantaso tuntui joidenkin kuvien kohdalla olevan enemmän tai vähemmän kyseenalainen.
Viimeisessä kuvassa Joni otti suihin kuvaajalta. Ryan laittoi kuvat takaisin kirjanväliin, kirjan laatikkoon ja sulki sen. Hän tunsi sykkeensä nousseen ja mietti tiesikö Joni että hänen expoikaystävällään oli olemassa näinkin arkaluontoisia valokuvia, muistiko hän kuvien otosta mitään?

Ryan istui hetken sängyllä, keräten ajatuksiaan, hän vilkaisi Chrisiin. Miehellä oli pakkomielle entisestään, se oli huolestuttavaa, nuo kuvat, se nimittely… Chris oli etsinyt nuorta, sporttista ja tummahiuksista seuraa, kun he olivat tavanneet, etsinyt jotakuta joka muistuttaisi Jonia edes jollakin tavoin.

Hän kuuli jälleen uuden viestiäänen tietokoneen ruudulta ja vilkaisi Chrisiä kohden joka nukkui. Hän oli utelias, liian utelias kenties, se voisi olla vaarallista, typerää ainakin, yksityisyyttä rikkovaa… Mutta… jos hän saisi edes jonkun pienen vinkin. Ryan hiipi koneen vierelle, vilkaisi olkansa yli Chrisiä ja kokeili jos ruutu avautuisi. Hän odotti ruudulle tulevan salasana kysely mutta yllätyksekseen sitä ei tullut. Chris ei kenties ollut ajatellut päästävänsä ketään kotiinsa valvomatta? Kenties tämä oli unohtanut koneen olevan päällä kun oli lähtenyt ulos?

Keskusteluikkuna välkkyi alapalkissa; Aki. Ryan henkäisi syvään, jos Chris heräisi kesken kaiken ja näkisi mitä hän teki… Ryan ei ollut varma haluaisiko edes tietää mitä voisi tapahtua, silti… Hän klikkasi ikkunan auki. ”Hankin jo jotain tarvikkeita. Pitäisi miettiä suunnitelma miten etenemme.”

”Entä jos he eivät tulekaan Venäjälle?” Chris oli kysynyt aikaisemmin.
”Sitten teen reissun Helsinkiin ja sinä jäät odottamaan.”

”Miten se onnistuisi?”

”Siinä on riskinsä kuten kaikessa. Ei ne kaikkia autoja läpikotaisin tarkista ja minulla on kontakteja 😉 ” Ryan kurtisti kulmiaan ihmetellen mistä he mahtoivat keskustella, mitä tahansa se oli, se kuulosti arveluttavalta.

”Ota nyt rauhassa Chris, kaikki alkaa olla toteuttamista vaille valmista. Kohta siellä ollaan hyvin nöyrää poikaa.” Ryan tunsi sydämensä hypähtävän kun kuuli liikettä sohvalta, Chrisin murahduksen hän katsahti taakseen, Chris oli heräämässä muttei vielä ollut nähnyt hänen puuhiaan. Ryan painoi ikkunan alas ja sulki näytön, sydän pamppaili levottomasti kun hän käveli Chrisiä kohti joka oli juuri noussut istumaan sohvalla ja hapuili lasia pöydältä.

”Taisin nukahtaa”, hän huokaisi, hieroi kasvojaan ja otti sitten kulaukseen lasista joka sisälsi olutta. Ryan hymyili ja istuutui hänen viereensä.

”Käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin suihkussa, löysin kylpyhuoneesta pyyhkeen joka vaikutti puhtaalta”, hän virnisti ja kosketti Chrisin käsivartta. Mies katsoi häneen varautuneen näköisenä.

”Nukuinko kauan?” Hän kysyi ja Ryan huomasi tämän vilkaisevan koneensa suuntaan. Ryan koitti parhaansa kätkeäkseen oman hermostuneisuutensa.

”Et, sen verran että ehdin peseytyä.” Hän vastasi ja Chris nyökkäsi, joi lasin tyhjäksi ja nousi.

”On jo myöhä, ehkä sinun olisi aika lähteä kotiisi.” Hän sanoi ja Ryan oli aistivinaan hyvin kätketyn levottomuuden.  Hänellä itsellään oli kummallinen tunne siitä että hänen olisi hyvä selvittää mitä Chris puuhasi. Kiinnostus leikkiä salapoliisia ja toisaalta jättää asia sikseen koska ei ollut varma kannattiko siihen sekaantua.

”Taidat olla oikeassa”, Ryan vastasi. ”Näemmekö ensi viikolla?” Hän kysyi. Chris kohautti olkiaan.

”Ehkä… Olen pian lähdössä matkalle.” Hän sanoi, kävellen keittiötä kohden.

”Minne päin?” Ryan yritti tiedustella huolettomasti, mutta Chris kohautti olkiaan.

”Lomalle, katsoo nyt.”

”Oletko pitkään?” Ja taas Chris kohautti olkiaan.

”Saa nähdä, viikon tai pari.”

”Okei, no, soita minulle sitten jos haluat nähdä ennen kuin lähdet.” Ryan pyysi ja nousi  sohvalta.

”Jep.” Chris tokaisi välinpitämättömästi, mutta seurasi katseellaan kun Ryan käveli eteiseen pukeutumaan ulkovaatteisiin. ”Nähdään?” Ryan sanoi vielä ovella ja Chris nyökkäsi heilauttaen kättään. Ryan sulki oven perässään. Mitä Chris ja Aki oikein suunnittelivat?

23.luku
.

Julkaistu: 9.5.2016

© KOLGRIM