23. Lapselliset leikit

Älä päästä minua menemään-

Joni oli nauttinut vapautensa jokaisesta hetkestä, hän nukkui paljon paremmin, kun Chris ei ollut hänen vierellään ja se sai hänet ymmärtämään kuinka paljon painoa oikeastaan kantoi harteillaan Chrisin ollessa läsnä. Hän alkoi nähdä yhä selvemmin kuinka mahdotonta oli elää tällä tavoin, sillä lopulta se tukahduttaisi hänen sisimpänsä. Joni janosi vapautta niin paljon, että se koski. Oli oltava keino ja jotenkin hän löytäisi sen.

Hetkinä yksin, ne ohitse kiitävät tunnit antoivat hänelle voimaa ja silti, Joni uskoi, ettei voisi nousta Chrisiä vastaan kasvotusten. Hän ajatteli päivittäin sitä mahdollisuutta, että kuvat tulisivat esiin ja mitä se loppujen lopuksi tarkoittaisi, kuinka se vaikuttaisi hänen tulevaisuuteensa. Mutta Chris ei selvästikään päästäisi häntä menemään helpolla; se oli suurin ongelma ja vaikka hänen onnistuisi jotenkin selvitä ulos tästä suhteesta, kaikki saisivat tietää kuinka heikko hän oli ollut; pahoinpidelty ja raiskattu… Sen ajatteleminen sai hänet väsyneeksi. Hän halusi vain pyyhkiä kaikki menneet virheensä ja elää normaalia onnellista elämää.

Juhlat tulivat juuri oikeana hetkenä, hän tunsi todella tarvitsevansa sitä; nähdä muita ihmisiä, juoda, pitää hauskaa ja rentoutua ennen kuin joutuisi jälleen kohtaamaan todellisuuden Chrisin kanssa.

Joni joi muutaman oluen ennen kuin lähti kotoaan, rauhoittaakseen levottoman mielensä. Hän tiesi tapaavansa Diman ystäviä, jotka eivät oikeastaan olleet hänen suurimpia fanejaan. Hän oli kyllä onnistunut aikanaan ärsyttämään monia; se ajatus nostatti murheellisen hymyn hänen kasvoilleen. Joni seisoi pitkään peilin edessä, mietti kuinka moni hänen vihamiehistään oikeastaan vain nauraisivat jos saisivat tietää hänen ahdingostaan ja samalla hän koetti parhaansa näyttää niin hyvältä kuin saattoi. Joni oli valinnut vaatteensa huolella ja asetteli hiuksiaan pitkään, kunnes viimein oli jokseenkin tyytyväinen. Hän harjoitteli hymyä; joka olisi tyyni ja… aidon oloinen. Hän ei ajattelisi Chrisiä tänään, kyllä hän suunnitteli juovansa itsensä autuaaseen humalaan ja huominen oli täysin eri asia.

Paikalla oli paljon enemmän ihmisiä kuin tupaantuliaisissa. Toki talossa oli enemmän tilaa kuin heidän omassa asunnossaan ja olivathan kihlajaiset ehkä isompi tapaus. Dima ja Linda olivat tosissaan toistensa suhteen ja suunnittelivat häitä seuraavalle kesälle. Se oli outoa, Joni ajatteli heidän olevan niin kovin nuoria avioliitolle ja toisaalta, Dima oli oikeassa; se tuntui oikealta heistä molemmista, miksi heidän tulisi odottaa?

Ivo tervehti häntä tavanomaisella innokkuudellaan, Misha jutteli jonkun naisen kanssa, mutta hymyili lämpimästi hänet nähdessään; se tuntui oudolle Jonista, miellyttävälle mutta oudolle.

Hän onnitteli onnellista pariskuntaa, huomion keskipistettä ja salaisesti kadehti heidän onneaan ja sitä kuinka tasavertaisia he olivat toisilleen. Joni oikeastaan kadehti jokaista onnellista pariskuntaa, jonka tunsi.

Hän tervehti muita Diman ystäviä, niitä jotka tunsi kouluajoilta. Osa heistä mulkoili häneen kylmästi ja sai Jonin katumaan sitä kuinka typerän itserakkaasti oli joskus käyttäytynyt. ’No tehty mikä tehty, ‘ hän ajatteli itsekseen ja päätti etsiä Ivon käsiinsä, jottei tuntisi itseään niin vihatuksi. Hän tiesi voivansa luottaa Ivoon, jotenkin hän tiesi että vaikka kaikki kaatuisi, vaikka pahimmatkin salaisuudet tulisivat esiin, Ivo ei kääntäisi selkäänsä hänelle. Oli outo tunne luottaa mieheen niin syvästi vaikkei tämä edes ollut hänen perhettään, Ivo oli kuin isoveli jota hänellä ei koskaan ollut. Ivo aina onnistui piristämään häntä.

”Hei, kuinkas tummasilmäni voi?” Ivo virnisti. ”Haluatko juomista?”

”Kyllä kiitos”, Joni hymyili lämpimästi.

”Olutta? Siideriä? Viiniä vai kenties vodkaa?” Ivo iski silmäänsä ja Joni virnisti katsellessaan miehen liikkuvan keittiössä. Ivo oli pukeutuneena parhaimpiinsa; puvunhousut, tummansininen puvunpaita ja hopean sinertävä solmio, joka sopi hyvin hänen silmiensä sävyyn.

”No, jospa sekoitat minulle drinkin siitä kuuluisasta venäläisestä vodkasta”, Joni hymyili ja sai miehen virnistämään leveästi.

”Totta kai!” Ivo sanoi innokkaasti, otti pullon ja sekoitti alkoholia karpalomehun kanssa. ”Et ole vieläkään vieraillut luonamme”, Ivo muistutti mutristaen huuliaan hieman.

”Tiedän, olen pahoillani”, Joni hymyili lempeästi ja kiitti Ivoa tämän antaessa hänelle drinkin.

”Joku kerta sitten, niinhän?” Ivo kohotti kulmaansa ja hymyili.

”Lupaan”, Joni nyökkäsi.

”Voit ottaa sen miehesi mukaan”, Ivo sanoi ja kohautti olkiaan katsellen Jonin reaktiota. Hän oli kuullut Mishan tavanneen Jonia useammin ja aisti veljestään, että tämä oli viimein avaamassaan silmiään sille, mitä hän oli yrittänyt hokea jo kauan.

”No, katsotaan…” Joni yritti hymyillä ja peittää epämukavuutensa. ”Miten sinulla menee sen tytön kanssa… Mikä hänen nimensä olikaan?”

”Susanna, emme tapaile enää”, Ivo virnisti. ”Taidan olla tuomittu viettämään elämäni yksin”, hän huokaisi liioitellun  dramaattisesti.

”No äläs nyt, tiedän, että tapaat vielä jonkun ja kuka tahansa hän onkaan, tulee olemaan onnekas.”

”Ehkä”, Ivo virnisti ja näki Mishan hiipivän lähemmäksi, mikä sai hänen virneensä kasvamaan yhä. ”No niin, velvollisuus kutsuu; on varmistettava, että kaikki viihtyvät!” Hän sanoi ja poistui keittiöstä.

”Hei”, Misha tervehti ja täytti lasinsa viinillä.

”Hei”, Joni hymyili. ”Onko sinulla hauskaa?”

Misha kohautti olkiaan. ”No, juhlat ovat ihan ok, kait”, hän nyökkäsi.

”Onnellisia heteropariskuntia ja teini-ikäisiä, niin, uskon että sinulla on ratki riemukasta”, Joni kiusoitteli ja Misha kallisti päätään, virnistäen hieman samalla kuin tarkkaili Jonia.

”Eivät aivan Ivon juhlien veroiset”, hän naureskeli ja maistoi juomaansa. He kuulivat jonkun kilisyttävän lasiaan ja ilmoittavan puheesta.

”No, kaipa on kohteliasta mennä kuuntelemaan”, Joni virnisti ja nyökäten Misha seurasi. Puhuja oli eräs Diman ystävistä yläasteelta. Poika näytti melkoiselta nörtiltä paksuine pyöreine silmälaseineen ja asusteineen, joka olisi ehkä ollut muotia kaksikymmentä vuotta sitten, muttei enää tänä päivänä. Joni ei oikein koskaan ollut ymmärtänyt Diman ystävyyttä tähän nuoreen mieheen; joka aina onnistutti tylsistyttämään Jonin kuoliaaksi.

”Mmm, varo vain Misha, unelmiesi mies”, Joni kuiskasi kiusoitellen vanhempaa miestä, joka vilkaisi häneen pyörittäen silmiään huvittuneena.

”Niin, tuskin pysyn housuissani”, Misha kuiskasi ja nörtti, jonka nimen Joni oli jo unohtanut, jatkoi puhettaan ylistäen Dimaa kuin olisi rakastunut tähän korviaan myöten. Lopulta nörtti tajusi liittää myös Lindan jaarittelevaan maratoni puheeseensa, joka alkoi jo kyllästyttää suurinta osaa kuulijoista ilmeistä päätellen.

”Dima ei ole koskaan pitänyt huomion keskipisteenä olosta”, Misha totesi katsellen veljeään myös.

”Niin olen huomannut”, Joni hymyili ja käänsi katseensa Mishaan. ”No, miltä tuntuu nyt kun pikkuveljesi on kihlautunut?”

”Oudolle”, Misha myönsi naurahtaen. ”Toisaalta, tiesin aina, että hän asettuisi aloilleen aikaisin, aikaisemmin kuin minä tai Ivo. Ivon kihlajaisten todistaminen se vasta outoa olisikin!”

Joni virnisti. ”Niin, tosiaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Jonakin päivänä hän saattaa tavata jonkun.”

”Ehkä”, Misha nyökkäsi ja hymyili nähdessään Lindan nojautuvan lähemmäksi Dimaa kuiskaten tälle jotakin, joka sai heidät molemmat hihittämään. Hän oli tyytyväinen nähdessään veljensä noin onnellisena. Lopulta puhe oli ohitse, ihmiset tuntuivat heräävän, selvästi tyytyväisenä, että puhe oli ohitse. Iloinen puheensorina täytti huoneen jälleen.

Jonin kännykkä soi, hän tarkisti soittajan ja näki tämän olevan Chris. Huokaisten tyytymättömänä hän esitti pahoittelunsa Mishalle ja meni takapihalle puhuakseen. Misha tarkkaili poikaa ikkunalasin läpi; näki Jonin onnettoman ja samalla ärsyyntyneen ilmeen. Luultavasti hänen poikaystävänsä, – Misha ajatteli.

Kun Joni palasi sisälle, hän tuntui välttelevän Mishaa, puhui eri ihmiselle, nauroi, eikä kiinnittänyt häneen huomiota! Mishaa ärsytti, mutta hän ei halunnut anoa huomiota itselleen, hän joi ja yritti teeskennellä kiinnostusta juttukumppaneilleen. Juhlat olivat tylsät hänen mielestään, joten hän joi lisää ja… Miksi Joni vältteli häntä nyt? Misha ei ymmärtänyt… Hehän olivat hyvissä väleissä ja … ehkä sillä oli jotain tekemistä puhelun ja Jonin idiootin poikaystävän kanssa. No, Misha ei ehkä ollut tavannut kyseistä idioottia, mutta se ei poissulkenut sitä faktaa, että tämän täytyi olla idiootti. Hän halusi kysyä totuutta Jonilta ja tänä yönä hän tekisi sen.

Joni ei ollut varma kuinka paljon oli jo juonut. Hän tunsi olonsa jokseenkin välinpitämättömäksi; hänen oli onnistunut unohtamaan Chrisin puhelun lopulta. Hän oli kuullut epäilyksen miehen äänestä, mutta tuntui, että mikä tahansa tilanne olikaan Chrisin kotona, oli se tarpeeksi tehdäkseen tästä kiireisen ja sai tämän lopettamaan puhelun melko lyhyeen. Puhuminen Chrisin kanssa oli kuitenkin herättänyt syyllisyyden; minkä vuoksi Joni oli yrittänyt vältellä Mishaa. Misha kuitenkin vilkuili häneen säännöllisesti; voisiko olla, että Misha oli hänestä kiinnostunut? Joni mietti ja maistoi juomaansa, hädin tuskin kuunnellen miestä hänen vierellään, joka jaksoi selittää hänelle jostakin ikävystyttävästä.

Hänen syyllisyytensä katosi hiljalleen jokaisen drinkin myötä jonka nautti ja hänen katseensa pidätteli Mishan katsetta jokaisella kerralla kauemmin ja hän alkoi olla varma siitä, että Misha halusi häntä; se sai hänet tuntemaan olonsa jotenkin lämpimäksi ja samalla oudoksi; hittoako Chrisitä, hittoako kaikista muista, hän ajatteli itsekseen ja hymyili vaalealle miehelle. Misha katsoi häneen uteliaana, ehkä hieman huvittuneenakin vaikuttamatta kovinkaan vakuuttuneelta tytöistä, joiden kanssa jutteli tai oikeastaan tytöistä, jotka juttelivat hänelle.

Joni mutristi huuliaan ja iski silmäänsä Mishalle, hihittäen hämmentyneelle ilmeelle, joka miehen kasvoille muodostui. Joni tyhjensi lasinsa ja kääntyi, ei oikeastaan edes pahoitellut poistumistaan seuralaiselleen, joka oli yhä ollut keskellä elämäntarinaansa tai mitä tahansa se nyt olikaan ollut. Mies räpytti silmiään hämmentyneenä ja katsoi nuorukaisen perään, joka käveli kohti keittiötä, katsellen olkansa yli pitkää blondia, joka seurasi tätä. Mies katsahti ympärilleen hieman eksyneen oloisena, mutta omasi tarpeeksi järkeä ymmärtääkseen, että näillä kahdella oli meneillään jotakin sellaista, mitä hänen ei tulisi yrittää keskeyttää. Ja niinpä mies liikkui hiljaa toisten ihmisten seuraan, toivoen löytävänsä uuden keskustelukumppanin.

Keittiössä Joni kääntyi kohti Mishaa.

”Oletko yhtä tylsistynyt kuin minä?” Hän kysyi hihittäen.

”Riippuu…” Misha virnisti ja kallisti päätään. ”Kyllä, olin hieman tylsistynyt.”

”Haluatko paeta?” Joni kysyi ja mittaili katseellaan Mishan vartaloa, hän nuolaisi alkoholin huuliltaan ja Misha liikkui yhä lähemmäksi, huvittunut ilme kasvoillaan.

”Paeta?” Hän kysyi eikä voinut olla tuntematta uteliaisuutta.

”Mennään huoneeseesi”, Joni hymyili. ”Onko sinulla alkoholia siellä?”

”Ei, mutta se on helposti korjattu…” Misha vastasi, pohtien mitä Joni oikein suunnitteli. Hän tiesi olevansa humalassa, he molemmat olivat ja… no se ei ehkä ollut viisasta, mutta siinä tilassa, jossa hän oli, järjen ääni oli turha. Uteliaisuus otti vallan, hän tarttui vodkapulloon tiskipöydällä, Joni virnisti.

”Jotakin johon sekoittaa sitä, eikö?” Hän kysyi ja otti puolestaan pullon cokista. ”Mennään…”

He hiipivät yläkertaan niin nopeasti ettei heitä nähtäisi, Misha kulki Jonin perässä muistaen kirkkaasti sen yön kaksi ja puolivuotta aiemmin. Hän tunsi ihoaan kuumottavan, kämmenet hikosivat ja huulet tuntuivat kuivilta.

He astuivat huoneeseen; Joni katseli ympärilleen ja käveli kohti ikkunaa josta valo tulvi sisälle huoneeseen. ”Näyttää samalta, lukuun ottamatta maisemaa”, hän tokaisi ja kääntyi kohti Mishaa, joka sulki oven heidän perässään ja lukitsi sen. ”Sinä yönä satoi lunta, muistatko?” Joni jatkoi ja hypähti istumaan miehen kirjoituspöydälle. Oven lukitseminen ei ollut jäänyt häneltä huomaamatta ja se sekä hermostutti, että innostutti häntä samaan aikaan. Sisimmässään hän kyllä tiesi idean olevan huono ja toisaalta hän ei enää jaksanut välittää; Chris syytti häntä pettämisestä joka tapauksessa, entä jos hän nyt tekisi sen oikeasti? Hän halusi tuntea olonsa seksikkääksi ja halutuksi, halusi leikitellä ja pitää jonkinlaista kontrollia käsissään, valita omasta puolestaan. Joni halusi nähdä voisiko yhä vietellä Mishan.

”Muistan kyllä”, Misha vastasi katsellen häneen tarkkaavaisesti, ennen kuin lähestyi. Joni avasi coca-cola pullon, kaatoi sitä lasiinsa ja ojensi sitä sitten Mishaa kohden.

”No, luuletko, että voisin saada hieman vodkaa?” Hän kysyi sanoen viimeisen sanan viettelevään sävyyn, sillä se viittasi Mishan lempinimeen.

Misha tunsi olonsa huvittuneeksi Jonin äänensävystä ja piilotetusta ehdotuksesta. Hän pohti, jos vain kuvitteli ehdotuksen olevan siellä, koska toivoi sen olevan, mutta mikä tahansa totuus olikaan, hän kyllä tunsi selvää himoa.

”Toki, saat aina vodkaa, kun vaan pyydät.” Hän virnisti, seisahtuen Jonin eteen samalla, kun avasi pullon ja lopulta kaatoi siitä Jonin lasiin. Hän tunsi lämmön joka huokui pojasta ja nielaisi raskaasti istuessaan alas ja sekoittaen juoman itselleen.

”No, mitä haluaisit tehdä, Misha?” Joni kysyi, asetti toisen kätensä selkänsä taakse pöydälle ja nojautui sitä kohden samalla kun pyöritti lasia toisessa kädessään.

”Haluaisin tietää muutaman asian”, Misha vastasi oltuaan hetken hiljaa. Oli vaikea keskittyä nyt kun Joni käyttäytyi tällä leikkisällä tavalla. ”Sinun suhteestasi…” Hän jatkoi ja hetkeksi hymy kaikkosi Jonin kasvoilta. Hetken poika näytti vakavalta, mutta vain hetken kunnes hymy kohosi uudelleen hänen huulilleen ja hänen jalkansa laskeutui Mishan reidelle.

”Onko meidän todella puhuttava siitä?” Joni kysyi ja samalla hieroi hitaasti jalallaan miehen reittä saaden tämän huokaamaan.

”Et tee tätä helpoksi”, Misha valitti ja kurottautui kädellään tarttuakseen pojan nilkkaan. ”Joni…”

”Et enää vihaa minua, ethän Misha?” Joni kysyi tietoisesti johdatellen miestä pois Chris asiasta. Hän siemaisi juomaansa hitaasti.

”En koskaan ole vihannut sinua,”

”Muttet myöskään pitänyt minusta…”

”Sinä ärsytit minua.”

”Ärsytänkö nyt?” Joni kallisti päätään.

”Hämmennät minua”, Misha vastasi rehellisesti ja Joni liikkui niin, että saattoi laskea myös toisen jalkansa miehen reidelle, kutitellen sisäreiden herkkää pintaa varpaillaan, hän virnisti. ”Mitä oikein teet?” Misha kysyi yllättyneenä; tämä ei todellakaan auttanut.

”Leikin”, Joni vastasi viattomasti. ”Pidän hauskaa”, hän jatkoi ja yritti kutittaa Mishaa lisää, ennen kuin tämä nappasi hänen toisenkin nilkkansa, hengitys muuttui raskaaksi.

”En ymmärrä sinua”, Misha henkäisi ja hänen kätensä nousi Jonin jalkaa pitkin hyväillen sitä pehmeästi.

”Ei sinun tarvitsekaan…” Joni kuiskasi hymyillen ja Misha katsoi häneen kysyvästi. ”En ymmärrä aina itseänikään”, hän lisäsi ja kun Misha vapautti hänen nilkkansa, vain tuodakseen kätensä hyväilemään Jonin toista jalkaa samoin kuin edellistä, Joni käytti tilaisuutta ja liukui istumaan hänen syliinsä. ”Hei”, hän kuiskasi miltei ujosti ja sai Mishan virnistämään, liikuttamaan käsiään hänen selällään.

”Hei”, hän kuiskasi takaisin. ”Mitä oikein aiot, kakara?” Hän kysyi pehmeään, mutta kiusoittelemaan sävyyn.

”Mitä sinä aiot, Misha?” Joni kysyi vastaamatta, kiusoitteleva virne tanssien yhä hänen kasvoillaan.

”Olet sylissäni”, Misha totesi. Eikä pystynyt pitämään käsiään Jonista, joka tahallaan liikkui häntä vasten kuin etsien miellyttävämpää asentoa, mutta se sai hänet vain hieroutumaan Mishan elintä vasten, joka puolestaan nytkähti kiinnostuneena.

”Voin liikkua jos saan olosi epämukavaksi”, Joni sanoi ja hymyili noustessaan, saaden Mishan murahtamaan hieman tyytymättömänä menetyksestä. Hän tunsi olevansa vain hetkien päässä, menettääkseen kontrollin täysin. Hän seurasi Jonia katsellaan; poika tyhjensi lasinsa ja hän omansa ennen kuin nousi hitaasti ylös. Joni laski tyhjän lasinsa Mishan yöpöydälle.

”Vieläkö sinulla on se dildo?” Joni kysyi yhtä tavanomaiseen sävyyn, kuin olisi tiedustellut säätä ja avasi ensimmäisen laatikon. Hän löysi lehdet ja nosti niistä yhden selaillen sitä läpi.

”Dildo on alemmassa laatikossa”, Misha vastasi, ottaen vodkapullon käteensä, ennen kuin lähestyi brunettea hiljaa. Hän tarkasteli Jonin peppua siemaisten suoraan pullosta ja tunsi alkoholin polton kurkussaan. ”Löysitkö jotain kiinnostavaa?” Hän kysyi ja Joni katsoi kuvia hymyillen hieman happamana itsekseen, ennen kuin vilkaisi olkansa yli Mishaan.

”Kaipa ne menettelevät”, hän virnisti. ”Suositko näitä lehtiä vai pornoa?” Hän kysyi selaten muutaman sivun eteenpäin.

”Molempia, kai katson pornoa enemmän netistä kuin katson noita lehtiä, kun olen sillä tuulella”, Misha kohautti olkiaan ja virnisti kävellessään Jonin taakse, hän laski kätensä Jonin lantiolle ja hyväili huulillaan tämän niskaa. Hän ei voinut enää estää itseään ja Jonin seksiin liittyvät kysymykset, eivät totisesti auttaneet.

Joni hihitti tuntiessaan Mishan kosketuksen ja raskaan hengityksen ihollaan. Hän puraisi huultaan. ”Mietin, voisitko koskaan seurustella pornotähden kanssa?” Hän kysyi katsomatta mieheen.

”Hm, outo kysymys…” Misha kurtisti kulmiaan mutta virnisti, ajatukset kulkivat jotenkin sumeina.

”Se on vain kysymys”, Joni vastasi hymyillen haluten kuulla vastauksen.

”No…” Misha aloitti ja liikkui yhä lähemmäksi himon ottaessa hänet valtaansa. Joni tuoksui niin huumaavan hyvälle, hän ajatteli ja hengitti tätä tuoksua keuhkoihinsa, samalla kun puski etumustaan Jonin takapuolta vasten ja… Hän oli kieltänyt itseltään tämän niin pitkään. ”No, en oikeastaan halua jakaa omaani…” Hän kuiskasi Jonin niskaa vasten. ”Se olisi outoa… joten… vastaus taitaa olla, että en.”

Joni nyökkäsi hieman jäykästi ja laittoi lehden pois, hän halusi juotavaa ja kääntyi naamioiden pettymyksensä Mishan vastaukseen. Hän hymyili ja otti pullon miehen käsistä, hymy muuttui leikkisäksi virneeksi Jonin kohottaessa pullon huulilleen. Maku sai hänet värähtämään hieman, mutta pian hän katsoi Mishan silmiä ja huulia, hymyillen yhä, nuolaisten omia huuliaan hitaasti.

”Taidat kiusoitella minua”, Misha totesi.

”Niinkö?” Joni kysyi ja nojautui lähemmäksi, saaden Mishan viimein antautumaan halulleen suudella häntä. Suudelma alkoi hitaana, mutta muuttui pian nälkäisemmäksi. Misha tunsi kihelmöinnin joka kulki hänen kehoaan pitkin, halu ajoi häntä lähemmäksi kuilun reunaa jolta ei ollut paluuta ja vaikka he molemmat tiesivät sen olevan huono idea, molemmat eri syistä, eivät he voineet enää lopettaa.

Joni huokaisi suudelmaan, Misha maistui ja tuntui niin erilaiselta. Luoja häntä auttakoot; hän todella halusi Mishaa! Joni kuitenkin oli se, joka vetäytyi ensimmäisenä suudelmasta, halusi testata ja nähdä, että hänellä oli yhä kontrolli tilanteesta, hänen täytyi saada tuntea se. Joni hymyili perääntyessään ja lopulta istuutui Mishan sängylle. Miehen siniset silmät seurasivat häntä tarkkaavaisina ja Joni näki selvän kohouman hänen jalkovälissään, joka sai hänet virnistämään. Hän laski puollon lattialle jalkojensa viereen ennen kuin alkoi napittaa paitaansa auki. Misha seisoi aloillaan ja katsoi, näyttäen siltä kuin voisi herätä toimintaan minä tahansa hetkenä. Joni hymyili yhä, tiputti paitansa lattialle ja kurottautui ottamaan pullon.

”Haluaisitko drinkin?” Joni kysyi.

”Kyllä, mutta se ei ole ainut mitä haluan,” Misha myönsi ja lähestyi.

”Näen sen”, Joni vastasi leikkisään sävyyn katsoen merkitsevästi Mishan jalkoväliä ennen kuin asettui selälleen makuulle. ”No, tule ottamaan”, hän jakoi ja kaatoi varoen vodkaa vatsalleen, niin varoen ettei likaisi lakanoita, ei ainakaan paljoa.  Jos Mishan kontrolli ei ollut napsahtanut aiemmin, niin nyt viimeistään. Hän nojautui eteenpäin ja nuoli alkoholin innokkaasti lämpimältä iholta, ryömien Jonin ylle ja saaden tämän irrottamaan otteensa pullosta ja laski sen lattialle ennen kuin suuteli nälkäisesti hänen huuliaan.

”Hitto sinua kakara, haluan sinua…” Misha henkäisi suudelmien lomasta joita painoi hänen kasvoilleen, murahtaen hieman kärsimättömästi yrittäessään riisua Jonin loppuja vaatteita.

Joni huokaisi ja köyristi selkäänsä, hän tunsi kuumeiset suudelmat ihollaan, kädet jotka liikkuivat hänen ihollaan; voimakkaat mutta samalla hellät. Hän rentoutti vartalonsa, katsoi ylös Mishan kasvoihin samalla kun toi kätensä liu’uttaakseen ne miehen paidan alle. Misha pysähtyi hetkeksi, katsoi Jonin silmiin ennen kuin nousi istumaan hajareisin Jonin ylle ja riisui paitansa. Hän hengitti raskaasti, katsoi Jonin käsiä niiden liikkuessa hänen vatsansa lihaksilla, saaden hänet kutiamaan hieman ja kuitenkin samalla kiihottumaan entisestään. Nuorempi mies hymyili tuodessaan kätensä hyväilemään hänen nännejään, hymyillen yhä tavalla joka tuntui vain yllyttävän toimintaan.

”Olen aina halunnut sinua Misha”, Joni kuiskasi ja sai Mishan viimeisenkin kontrollin rippeen kaikkoamaan. Hän kumartui vangitsemaan Jonin huulet uuteen suudelmaan.

Misha ei ollut edes ymmärtänyt kuinka paljon oli kaivannut Jonia, hänen tuntuaan, makuaan, tuoksuaan… Hän toi kätensä avatakseen Jonin farkut, vapisten silkasta himosta, jonka oli lukinnut sisälleen niin pitkään, liian pitkään. Hän liikkui alas suudelmin sileää ihoa pitkin, maistaen häivähdyksen alkoholia iholla, pysähtyen hetkeksi ihailemaan hopeaa korua, joka lävisti Jonin navan. Misha riuhtaisi pojan housut alushousuineen alas ja kuuli tämän huokaavan, ennen kuin heitti viimeisetkin vaatteet lattialle. Hän nosti Jonin jalat olkapäilleen ja  kävi innokkaasti elimen kimppuun, joka lepäsi puolittain kovettuneena tumman, trimmatun häpykarvoituksen keskellä. Misha nuolaisi sitä muutaman kerran kuin maistellen ennen kuin otti sen kokonaan suuhunsa imien ja tuntien kuinka se kasvoi.

Joni huokaisi, tarrautui lakanoihin allaan. Mielihyvä oli ajaa hänet hulluksi, miltei saaden hänet itkemään onnesta; hän nautti tästä, kiitos luojan hän nautti tästä. Hän katsoi alas vaaleaa miestä, miltei nauroi mielihyvän, syyllisyyden ja halun kulkiessaan hänen lävitseen, häivähdys paniikkia ja pelkoa; hän saattaisi kuolla tästä hyvästä, mutta miten suloinen viimeinen nautinto tämä olikaan! Hittoa Chrisistä! Hän ei enää välittänyt, hittoon kaikki; Chris piti häntä lutkana? No, tänä yönä hän todella olisi sitä ja nauttisi vielä joka sekunnista!

Hän kurottautui koskemaan Mishan hiuksia, haukkoi henkeään. Kuumuus vetäytyi hänen vuotavan elimensä yltä vain palatakseen hyväilemään hänen kiveksiään. Joni tunsi jännittyvänsä kostean sormen tökkiessä hänen anustaan vasten, työntyen sisään hitaasti. Toinen käsi jatkoi hänen elimensä hyväilyä, kostea kieli nuoli yhä hänen kiveksiään ja sormi hänen sisällään otti tasaisen tahdin työnnöissä sisään ja ulos.

Misha katsoi Jonin kasvoihin tuntiessaan tämän vartalon jännittyvän. Hän halusi nähdä, ettei Joni protestoinut tapahtuvaa, eikä onnekseen nähnyt siihen mitään viittaavaa. Hän katsoi Jonin kauneutta ihaillen; niin syntisen komea ja himokas…

Misha tiesi tarvitsevansa liukastetta, miksi se olikin aina niin kaukana? Hänen olisi liikuttava eikä hän olisi halunnut, tässä oli niin hyvä, lämmin, kiihottava… hitto hänen housunsa tuntuivat ahdistavan tiukoilta.

”Älä liiku…” Misha kuiskasi ennen kuin hieman vastahakoisesti veti sormensa Jonin sisältä, suuteli tämän vatsaa ennen kuin nousi ja avasi housunsa. Tuntui helpottavalta vapauttaa hänen kovettunut elimensä tiukkojen housujen puristuksesta.

Joni makasi aloillaan ja katsoi Mishan riisuutumista, hänen katseensa laskeutui tämän vartalolla pysähtyen suunnattomalta tuntuvan peniksen kohdalle, joka sai hänet nielaisemaan raskaasti; hän oli jo miltei unohtanut kuinka kookas Misha oli…

Joni taisteli pelkoaan vastaan ja nousi istualleen tottelematta miehen aiempaa pyyntöä.

”Tule tänne…” Hän kuiskasi ja hymyili viettelevästi. Hän katsoi kuinka painava elin huojui hieman Mishan kävellessä ja lopulta seisahtuessa hänen eteensä. Heidän katseensa kohtasivat, Joni pystyi lukemaan himon Mishan silmistä, jotka olivat tummemman siniset nyt… Joni nojautui lopulta eteenpäin ja suuteli hellästi elimen päätä, nuolaisten suolaisen tipan, joka vuosi sen päästä. Hänen sydämensä hakkasi kiivaasti, hänen raottaessaan huulensa imeäkseen sitä ja Misha murahti mielihyvästä.

Joni vapisi hieman, tuntui… erilaiselta… maistui jotenkin erilaiselta, silti osa hänestä taisteli yhä; epävarma ja pelokas, toinen osa oli yhä innokas, välinpitämätön ja sai hänet miltei nauramaan sille, että otti viimein tämän askeleen taistellakseen Chrisiä ja hänen sääntöjään vastaan, tässä tuskallisen yksipuolisessa suhteessa. Viha ja turhautuneisuus hänen sisällään kasvoi, nostaen hänen päättäväisyyttään ja Joni ryhtyi yhä innokkaammin imemään Mishan kalua, joka sykki ja kovettui entisestään.

Lopulta Joni vapautti elimen suustaan, hyväili sitä kädellään hetken ja suuteli päätä samalla kun kohotti katseensa sinisiin silmiin ja tuo näky oli tarpeeksi ajaakseen Mishan miltei hulluuden partaalle; hänen oli saatava Joni, ottaa hänet omakseen ja millään muulla ei ollut merkitystä. ”Minun on saatava sinut”, hän kuiskasi ja toi kätensä molemmin puolin Jonin kasvoja, hetken he tuijottivat toisiaan, Jonin silmissä paloi uhmakas katse, hänen hengityksensä kävi tiheämmäksi.

“En ole pakenemassa”, Joni kuiskasi ja hetkeä myöhemmin Misha nappasi hänen huulensa suudelmaan kaataen hänet sängylle alleen, hangaten vartaloaan Jonia vasten, samalla hieroen heidän erektioitaan yhteen.

Misha murahteli, päästi miltei eläimellisiä ääniä ja Joni huomasi levittävänsä jalkansa tälle vapaaehtoisesti toisin kuin Chrisin kanssa. Hän halusi todistaa itselleen, ettei ollut rikki, ettei Chris ollut onnistunut kesyttämään häntä; tämä oli hänen tapansa kapinoida.  Hän tunsi Mishan käden liukuvan alas hänen vartalollaan, hitaasti hänen jalkojensa väliin, kosteat sormet; tällä kertaa kaksi kerralla liikkuivat hänen sisäänsä ja venyttivät. Joni hengitti raskaastii ja katsoi Mishaan, joka nuolaisi huuliaan ja käänsi sormiaan hänen sisällään, ennen kuin toi huulensa hänen elimelleen hyväilemään sitä.

Pehmeä keltainen ilta-auringon kajo tulvi sisään ja lämmitti heidän ihoaan. Joni tunsi poskiaan kuumottavan, hetki oli jotenkin unenomainen, hänen päänsä tuntui kevyeltä alkoholista; hän oli kyllä humalassa. Joni halusi miltei nauraa ääneen, hysteerisenä ja halukkaana, sisimmässään hän kuitenkin pelkäsi ja jopa se pelko tuntui sillä hetkellä huvittavalta; jos Chris saisi tietää, hän varmasti voisi tappaa hänet tästä hyvästä… Hittoako siitä, hittoako Chrisistä tai kuvista… Mitä merkitystä niillä oli? Sillä hetkellä ei mitään, tuntui mahdolliselta unohtaa ne, tai ainakin elää niiden kanssa… Kolmas sormi, Joni köyristi selkäänsä, kuumat huulet hyväilivät hänen vatsaansa, Mishan käsi kulkeutui hänen huulilleen ja Joni otti miehen sormet suuhunsa imien niitä hellästi. Hän avasi silmiään ja katsoi vaaleaa miestä joka virnisti hänelle, osa hiuksista oli liimautunut hiestä tämän otsalle.

”Tule tänne senkin valtava peto”, Joni kuiskasi hihittäen kun sanat tulivat hänen huuliltaan, hän tuskin uskoi niiden olevan omiaan. Ehkä hän tosiaan oli menettänyt järkensä? Misha kohotti kulmaansa huvittuneena, hänen virneensä kasvoi.

”Nytkö olen peto?” Hän kysyi ryömiessään Jonin ylle, hänen kätensä lepäsivät molemmin puolin Jonin kasvoja, eikä hän vielä laskenut koko painoaan tämän ylle katseli tätä vain tarkoin.

”Kaunis peto”, Joni virnisti. Misha naurahti ja hymyili.

”Sinä olet kaunis…” Mies kuiskasi ja nojautui lähemmäksi Jonin kasvoja.

”Ei, minä olen vain kakara”, Joni virnisti ja toi kätensä Mishan niskan taakse, painaen hellästi tämän päätä alemmas. ”Suutele minua”, hän rukoili, eikä hänen tarvinnut pyytää kahdesti. ”Kakara ja valtava peto”, hän mutisi Mishan huulia vasten humaltuneena ja miltei hihittäen. Misha hymyili katsellen poikaa uteliaana, samalla kun nosti Jonin jalkaa saaden tämän koukistamaan polvensa. Misha asetti kalunsa Jonia vasten ja työntyi hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Joni henkäisi terävästä kivusta ja hänen vartalonsa jännittyi suuremman kivun muistosta. Misha suuteli hänen otsaansa hellästi ja jatkoi työntymistä syvemmälle niin hitaasti kuin oli mahdollista. Hän kurtisti kulmiaan nähdessään kyyneleet Jonin silmissä ja pyyhki ne lempeästi peukalollaan, odotti ja pysyi liikkumatta. Tiukkuus hänen elimensä ympärillä tuntui miltei kivuliaalta ennen kuin se lopulta hellitti hieman ja sai hänen puremaan huultaan jottei puskisi sisään kovemmin. Joni tuntui niin hyvälle, niin lämpimälle ja tiukalle.  

Kyyneleidensä lomasta Joni lopulta hymyili Mishalle, joka kumartui suutelemaan hänen huuliaan. Joni kietoi kätensä hänen ympärilleen, liu’utti käsiään hikistä selkää pitkin alas kiinteille pakaroille. Kipu hänen sisällään ei ollut kokonaan kaikonnut, mutta oli siedettävämpää ja hän usutti Mishaa liikkumaan.

Misha teki niin, hitaasti ensin, yrittäen hakea oikeaa kulmaa ja rytmiä, joka tuntuisi myös Jonista hyvälle. Hän tunsi pojan käsien hyväilevät hänen pakaroidensa väliä saaden hänet puskemaan sisään kovemmin.

Joni vaikersi mielihyvästä Mishan elimen hieroessaan hänen eturauhastaan vasten, mielihyvä kasvoi ja voitti lopulta kivun, heidän kosteat huulensa löysivät toisensa, murahtelua ja huokailua, hikiset vartalon iskeytyivät toisiaan vasten. Joni työnsi sormensa Mishan sisään, virnistäen itsekseen, kun kuuli Mishan yllättyneen mielihyvän voihkaisun. Mies alkoi liikkua hänen sisällään yhä kiihtyvällä tahdilla, huokaillen hänen nimeään ja suudellen hänen kasvojaan.

“Siirrä kätesi…” Misha kuiskasi lopulta.

”Mitä?” Joni räpytti silmiään ja Misha virnisti hänen yllättyneisyydelleen.

”Et halua minun istuvan sen päälle”, Misha selvensi ja vaikka Joni ei vieläkään täysin ymmärtänyt hänen mielensä tuntuen niin sumealta, hän totteli ja hetkeä myöhemmin Misha kietoi vahvat käsivartensa hänen ympärilleen ja nosti hänet syliinsä. Joni suuteli häntä, keinutti lantiotaan Mishan työntöjen tahdissa, huokaisten kun mies kietoi kätensä hänen erektionsa ympärille.

Se oli niin hullua, hän nautti joka hetkestä, kipua ei ollut, ei nyt ja todellisuus oli kaukana. Oli vain Misha, hän, siinä huoneessa kahden. Kuumuus, hiki, läpsähdykset ja huokaisut, kosteat huulet kohtasivat toisensa, auringon lämmin keltainen kajo hyväili heidän vartaloitaan, juhlien äänet tuntuivat kaukaisilta.

Joni tunsi hallitsevansa tilannetta, keinui Mishan sylissä ja näki miten mies katsoi häneen; ihaillen, himoiten muttei koskaan tuomiten. Misha oli kaunis; Joni huomasi ajattelevansa samalla kun mies laski hänet uudelleen selälleen, heidän kätensä kietoutuivat yhteen, sormet toistensa lomassa niin intiimillä tavalla, kuin he olisivat olleet rakastavaiset. Se läheisyys, minkä he jakoivat, tuntui miltei pelottavalta, sillä Joni tiesi sen päättyvän liian pian.

Lopulta mielihyvä kasvoi niin voimakkaaksi, että Joni saavutti huippunsa, tahraten Mishan käden ja vatsansa ja vain hetkeä myöhemmin Misha saavutti oman orgasminsa, tullen hänen sisälleen. Laiskoja suudelmia; helliä ja ihailevia. Joni tunsi voivansa miltei itkeä, hän piteli Mishaa tiukasti, eikä halunnut aamunkoittavan ja tuovan todellisuuden.

Misha pysyi omaansa pienemmän vartalon sisällä, haluamatta jättää sen lämpöä niin pian; tässä oli niin hyvä. Hän suuteli Jonin ihoa hellästi, tämän niskaa, poskia ja otsaa. Hiukset olivat kosteat hiestä ja Misha hymyili hieman laiskasti silittäessään tummia suortuvia.

Jonia pelotti, tuntui liian hyvältä ja turvalliselta Mishan painon alla, eikä hän olisi halunnut liikkua sen suojasta, mutta kuitenkin hän tiesi että ennen pitkää olisi pakko. Hän nosti kätensä Mishan poskelle ja hymyili.

”Ethän ala huutaman minulle aamulla?” Mishan kysymys oli saman aikaa niin viaton ja kuitenkin vakavasti kysytty, että se miltei sai Jonin nauramaan.

”Lupaan, etten huuda.” Hän kuiskasi ja sai leveän virneen takaisin. Misha vetäytyi hänestä hitaasti ja Joni henkäisi, hetken tuntui niin tyhjältä. Pian hän tunsi siemennesteen valuvan aukostaan ja tiesi, että hänen olisi pitänyt olla huolissaan; kondomi oli jälleen unohdettu. Silti, sillä hetkellä, kun Misha kumartui suutelemaan häntä hitaasti, Joni tunsi olonsa voimakkaaksi. Hän huokaisi tyydytettynä ja veti miehen lähelleen, suuteli ihoa korvan vieressä humaltuneen rehelliset tunteet ottaen hänet valtaansa.

”Älä päästä minua menemään”, Joni kuiskasi samalla peläten omaa rehellisyyttään. Misha katsoi häneen kurtistaen kulmiaan kuin ei olisi ensin ymmärtänyt, eikä Joni syyttänyt häntä vaikkei tämä ymmärtäisikään, ehkä niin oli parempi, he olivat molemmat humalassa. Huomenna olisi uusi päivä ja he ajattelisivat eri tavoin kuin tänään, Misha varmasti katuisi ja hän… Joni olisi pulassa jos Chris saisi tietää, mutta miten hän voisi saada tietää? Chris oli Kanadassa, niinhän?

”En päästä”, Misha kuiskasi lopulta ja hymyili ennen kuin kävi makuulle Jonin viereen. Joni käpertyi hänen vartaloaan vasten ja Misha nosti ohuen peiton heidän ylleen, kietoen käsivartensa pojan ympärille, joka sai tämän huokaamaan mielihyvästä; Mishan rintaa vasten tuntui turvalliselta olla.

Web published: My Secret Shore 21.toukokuuta, 2010

© KOLGRIM 2006 – 2012

Jatka lukuun 24

My Secret Shore HOME 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s