23.luku

Oli vaikea keskittyä töihin, ahdistus puristi hänen rintaansa. Missä vaiheessa ja miten hän voisi kysyä Eljakselta Akista? Joni mietti aina kun näki miehen pyyhältävän ohitseen, ottamassa vastaan asiakkaan jonka kanssa siirtyi toimistoonsa juttelemaan tai myöhemmin neuvomassa treenaamisessa.  Työvuoronsa jälkeen, Joni otti kupillisen kahvia, veti syvää henkeä ja käveli portaat ylös kohti Eljaksen työhuonetta. Hän ei tiennyt kertoisiko Eljas hänelle mitään, suuttuisiko hän? Rauhoittaisiko vastaus hänen oman mielensä? Vai lisäisikö se pahaa oloa?

Joni seisahtui oven eteen ja koputti varovasti.
”Ovi on auki”, Eljas sanoi ja Joni painoi kahvan alas ja astui sisään. Eljas nosti katseensa ja hymyili. ”Melko kiire päivä.” Hän sanoi ja Joni nyökkäsi. ”Haluaisit ehkä jo siirtyä enemmän tiskin takaa tosi hommiin. Mietin jos sinua kiinnostaisi sisäpyöräilytuntien vetäminen? Meillä on ohjaajista pulaa.”

”Kyllä se kiinnostaisi”, Joni nyökkäsi, pidellen kahvikuppia käsiensä välissä kuin suojaa joka lieventäisi hänen levottomuuttaan. ”Mutta oikeastaan, en tullut puhumaan työasioista.”

”Niinkö?” Eljas joka oli hetkeksi siirtänyt katseen tietokoneensa näyttöön katsahti häneen ja vasta nyt pisti merkille Joni hermostuneisuuden. ”Onko joku hätänä?” Hän kysyi huolestuneena. ”Istu alas.” Hän viittoi viereistä tuolia. Joni huokaisi ja teki niin kuin Eljas pyysi.

”Entinen poikaystäväni otti minuun yhteyttä lomani aikana ja…” Joni aloitti. ”Äh, myönnän olen hermostunut, todella hermostunut ja kysymykseni on kenties outo.”

”Okei, ihan rauhassa…” Eljas sanoi. Joni ei aiemmin ollut vaikuttanut näin ahdistuneelta hänen seurassaan tai näyttänyt muilla tavoin jälkiä jota mennyt olisi jättänyt ja Eljas oli ajatellut hänen päässeen yli tapahtuneesta hämmästyttävänkin hyvin. ”Kysy vaan.” Hän kannusti.

”Aki Kuusisto”, Joni sanoi ja tarkkaili Eljaksen ilmettä joka muuttui rauhallisesta jännittyneeksi, eikä peitellyt inhon tai jonkin asteisen järkytyksen merkkejä kasvoiltaan. ”Kuulin, että hän oli vankilassa samaan aikaan kuin Chris, en tiennyt sitä aluksi, mutta sitten olen törmäillyt häneen ja se päivä kun hän kävi täällä…” Jännitys oli silmiinpistävää, mutta Eljas selvästi teki parhaansa ryhdistäytyäkseen. ”Tunnet hänet jotenkin ja minulla on sellainen sairastunne vatsanpohjassani että Chris ja Aki olisivat tutustuneet vankilassa ja… äh en tiedä… Mielikuvitukseni kenties laukkaa villinä… mutta se sinun reaktiosi häneen… Mitä hän on tehnyt? Onko minulla syytä olla huolissani?”

Eljas oli hiljaa, napsutteli kynällä pöydänkulmaa vaivaantuneena. ”En viitsisi puhua siitä täällä.” Hän lopulta sanoi hivenen jäykästi ja vilkaisi sitten Joniin. ”Helvetti”, Eljas kirosi hiljaa. ”En voi puhua nyt siitä, minulla on vielä töitä.”

”Okei, myöhemmin sitten?” Joni kysyi varoen.

”Myöhemmin”, Eljas nyökkäsi. ”Jos… No.. Tuletko käymään huomenna töiden jälkeen luonani?”

”Okei”, Joni nyökkäsi ja tunsi jo valmiiksi jonkinasteista lannistumista. Chris ja Aki tunsivat toisensa, hän alkoi olla varma siitä.

Kotona Joni ei vielä sanonut Mishalle muuta kuin että menisi käymään Eljaksen luona seuraavana iltana ja samalla hän yritti kaikin keinoin olla ajattelematta asiaa tai lohduttaa itseään sillä, että ainakin sitten hän tietäisi ja voisi varautua paremmin. Toisaalta kyynisempi puoli kuiskaili epäilykset siitä että tieto siitä että Aki voisi oikeasti tehdä yhteistyötä Chrisin kanssa ei oikeasti auttaisi hevonvittua jos ei tietäisi mitä he kenties aikoivat ja kaikki loppujen lopuksi olisi silti yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Seuraavana iltana kahdeksan aikaan Joni seisoi Eljaksen oven takana ja soitti ovikelloa. Mies tuli avaamaan, hymyili hätäisesti ja viittoi hänet sisään. ”Haluatko jotain juomista? Olutta? Teetä tai kahvia?” Hän kysyi, Jonin riisuessa ulkovaatteitaan.
”Lasi vettä kelpaa”, Joni sanoi ja seurasi Eljasta keittiöön. Mies otti itselleen oluen ja kaatoi Jonille lasin vettä ennen kuin he istuutuivat pöydän ääreen. Eljas oli hetken hiljaa kuin olisi kerännyt ajatuksiaan.

”Tästä ei ole helppoa puhua. ” Hän lopulta huokaisi ja otti hörpyn lasistaan. ”Olen tehnyt parhaani unohtaakseni koko ihmisen enkä ole aikaisemmin puhunut siitä mitä välillämme tapahtui. Jos Aki on kuitenkin ollut samaan aikaan vankilassa kuin Chris ja jos hän on tiennyt kuka Chris on… En pidä sitä ollenkaan epätodennäköisenä että he olisivat tutustuneet Akin aloitteesta.” Joni tunsi jännityksen leviävän rinnassaan vaikka oli osannut odottaa tätä.

”Tuota… voisin sittenkin ottaa sen oluen…” Joni sanoi, Eljas nyökkäsi ja nousi hakeakseen yhden jääkaapista. Mies  laski lasin hänen eteensä ja istuutui takaisin alas.

”Tiedät millaista meidän nuoruutemme oli.” Eljas aloitti. ”Minun lähtökohtani olivat paljon paremmat kuin Jyrin, lähempänä sitä mitä sinulla oli. Teininä heräsi tarve kapinoida, karkailin kotoa ja sellaista, Jyri oli ensin tutustunut siihen jengiin ja minä tutustuin heihin hänen mukanaan. En ollut kokeillut huumeita kuin muutaman kerran, olin varuillani. Tutustuimme Akiin, hän vaikutti aluksi hyvältä tyypiltä, hankki huumeita mutta en nähnyt hänen itse käyttävän niitä. Ajattelin hänen osittain siksi hakeutuvan enemmän seuraani, koska olin enemmän tolkuissani kuin muut. Hän osasi olla todella miellyttävä, varsinkin kun hänen kanssaan jutteli kaksin. Mutta sitten toisena hetkenä hän saattoi tehdä tai sanoa jotain häiritsevää.” Eljas pudisti päätään ja otti taas hörpyn lasistaan. ”En kuitenkaan ottanut häntä vakavissani. Sitten Jyri otti sinut muutaman kerran mukaan, näin Akin kerran katselevan sinua ja Jyri oli kertonut löytäneensä Akin sinun luotasi. Hän oli saanut aiemmin selville että sinun isälläsi oli rahaa ja muka vitsaillut siitä Jyrille kun hänellä oli ollut vaikeuksia maksaa velkansa hänelle,  että isältäsi voisi irrota rahaa velkaan jos sinua uhattaisiin. Silloin onneksi isäsi oli jo saanut Jyrin kuviot selville eikä antanut sinun enää viettää aikaa hänen kanssaan.” He katsoivat toisiaan ja Joni ymmärsi nyt miksi Eljas ajatteli että aloite tutustumiseen olisi voinut tulla Akilta ja miksi uhka alkoi saada selkeämmät kasvot.

”Mutta se aihe mitä välttelen…” Eljas jatkoi. ”Tämä tapahtui sen jälkeen kun et enää kulkenut  meidän kanssamme. Jyrilläkin alkoi mennä vähän kovempaa silloin ja no se  yksi ilta, olin riidellyt vanhempieni kanssa koska he olivat huolissaan ja syystä mutta olin  uhmakas ja ärsyyntynyt heidän ´paapomisestaan´ koska olin kuitenkin jo aikuinen vaikka asuinkin vielä heidän luonaan. Vietimme aikaa siinä talossa, Aki puhui jostain uudesta huumeesta mitä oli saanut, spesiaalia ja kallista, aamulla tuntuisi siltä kuin ei olisi ottanut mitään. Olin sellaisessa mielitilassa että minut oli helppo ylipuhua ja kokeilin sitä. Luulin että muut kokeilivat samaa ainetta, mutta jossakin vaiheessa ihmettelin kun muut olivat sammuneet, en saanut serkkuasikaan hereille. Oma oloni taas alkoi pian muuttua kummalliseksi, se vaikutti niin että kroppani alkoi lamaantua, en hallinnut kehoani mutta ikäväkseni muistan kaiken mitä tapahtui. Aki oli ainoa joka oli kunnossa, hän sanoi että olin pitkään jo kerjännyt sitä, että hän ’tiesi’ minun vain leikkivän heteroa.” Eljas takerteli kertoessaan tapahtunutta, inho väreili hänen kasvoillaan ja Joni katsoi miestä surullisena pysytellen hiljaa koska pelkäsi että jos sanoisi jotain ei Eljas saisi kerrottua loppuun.

”Se tapahtui samassa huoneessa missä muut olivat, mutta kaikki olivat niin tajukankaalla ettei heistä ollut apua.  Enkä pystynyt tehdä mitään estääkseni Akia. Se on nöyryyttävintä mitä olen joutunut kokemaan, enkä ole voinut puhua siitä… Olet ensimmäinen jolle kerron tästä ja ymmärräthän etten halua tämän leviävän? Se on jo mennyttä ja sitä ei voi muuttaa…”

Joni nyökkäsi hitaasti. ”Ymmärrän,” hän vastasi hiljaa. Ahdistus kasvoi.

”En tiedä mitä sinun kannattaisi tehdä, Joni. Aki on… äh… loppujen lopuksi hän luulee olevansa fiksumpi mitä hän on… pelottelu, valta… siitä hän nauttii…. Ja aikansa hän osasi pelotella minua ja sai elämäni sekaisin. Hän yritti kiristää rahaa. Sitten hän alkoi tapailla pikkusiskoani ja voit uskoa järkytykseni kun siskoni toi ihastuksensa ensi kertaa näytille vanhempiemme luokse. Aino oli korviaan myöten ihastunut häneen, Aki onnistuu halutessaan esittää hyvin miellyttävää ja jopa vanhempani pitivät hänestä.  Hän kuvitteli voivansa kiristää minua sillä. Kerroin kuitenkin isoveljellemme että Aki puuhasi huumeiden kanssa, pikkusiskomme tapailu loppui siihen… Myöhemmin kuulin että hän oli hyväksikäyttänyt myös jotain teini-ikäistä poikaa pidempään.” Eljas huokaisi ja Joni nyökkäsi tuntien olonsa jokseenkin avuttomaksi, hän ei tiennyt mitä tehdä. Hänellä oli epäilys, joka nyt oli vahvistunut mutta ei mitään todisteita, ei mitään jonka turvin mennä poliisilaitokselle pyytämään apua ja luottaa siihen että he hoitaisivat asian loppuun.

”Jos voin auttaa, teen sen mielelläni. Jos Aki alkaa ahdistella sinua, kerro siitä. En pelkää häntä enää samalla tavoin kuin ennen. Saisin suurta tyydytystä jos pääsisin rökittämään hänet, mutta virkavallan kanssa asioiminen joka seuraisi ei ole ollut järin houkuttelevaa. Ja jos se yhtään lohduttaa niin hän ei tosiaan ole se penaalin terävin kynä suunnitelmiensa kanssa vaikka niin itse kuvittelee.” Joni nyökkäsi vaiteliaana. ”Siitä kertoo jo se, että olet täällä luonani kysymässä hänestä.” Eljas jatkoi nähden selvästi kuinka stressaantunut nuorempi mies oli. ”Mitä se sinun entisesi sanoi kun otti yhteyttä?” Hän kysyi lopulta Jonin oltua hiljaa pitkän tovin.

”Hän otti yhteyttä facebookin kautta… Saan usein viestejä ihmisiltä jotka eivät ole kontakteissani ja tarkistan ne säännöllisesti. Sitä kautta huomasin…” Joni huokaisi syvään. ”Hän toivotti hyvää joulua ja lähetti muutaman biisin, omisti ne minulle… Sanat oli jokseenkin häiritseviä… Kun hän oli pidätettynä, kävin kerran yrittämässä puhua hänelle … Hän uhkaili jo silloin… Toivoin että se olisi ohi, mutta nyt tuntuu ettei hän kuitenkaan luovuta… Hän pyysi anteeksikin jo niiden viestien jälkeen, sanoi ettei minun tarvitse olla huolissani. Mutta sitähän teki jo silloin kun olimme yhdessä, kilahti yhtäkkiä täysin ja seuraavana päivänä pyysi anteeksi kunnes taas raivostui jostain.” Joni liikutteli olutlasiaan hermostuneena käsiensä välissä. ”Lähestymiskieltokin on loppujen lopuksi yksi iso vitsi.” Hän tuhahti ja tunsi kyyneleiden nousevan silmiinsä. Hän yritti parhaansa olla vahva  ja olla näyttömättä juuri kuinka peloissaan hän oli. Nyt se kaikki yritti puskea pintaan ja häntä nolotti, ei olisi halunnut itkeä, ei nyt. ”Minun pitäisi lähteä kotiin, kiitos Eljas, äläkä huoli en kerro tätä eteenpäin.” Hän sanoi, nieleskellen pahaa oloaan.

Eljas tunsi olonsa hivenen vaivaantuneeksi, hän huomasi Jonin silmien vetistävän, lähellä kyyneliä ja olisi jotenkin halunnut lohduttaa muttei tiennyt miten ja tunsi olonsa vain kaikenpuolin kömpelöksi. ”Oletko ilmoittanut poliiseille?” Hän kysyi nousten Jonin perässä ylös.

”Äh en vielä… Käyn siellä kai huomenna, Misha ajattelee että siitä on jotain hyötyä.” Hän naurahti ja yritti hymyillä saadakseen itkuisuutensa hälvenemään. Eljas seurasi häntä eteiseen.

”Tietenkin kerrot asiasta.” Eljas sanoi, vaikka samalla ymmärsi ettei ollut paras neuvoja ottaen huomioon mitä itse oli salannut usean vuoden. ”He pitävät sitten tilannetta ainakin silmällä, siis jos hän vaikka lähtee jonnekin, matkustaa… Luulisi että sinulle ilmoitettaisiin?” Eljas arvaili, tietämättä miten tarkkaan lähestymiskieltoa oikeasti valvottiin.

”Niin…” Joni nyökkäsi. ”Niin kai.” Hän nyökkäsi ja samalla mietti olisiko kuitenkin paremmassa turvassa jos jäisi kotiin. Mutta jos Aki oli mukana jutussa, jos he suunnittelivat jotain, niin ei kai missään olisi täysin turvallista? Ellei hänestä tulisi hullua erakkoa joka lukkiutuisi kotiinsa, hankkisi turvavälineitä ja lukkoja ja silti hän saattaisi liioitella. Ehkä mitään pahaa ei tapahtuisi? Kaikki oli kuvitelmaa? Hän halusi lakata ajattelemasta koko juttua, sulkea silmänsä ja unohtaa, jatkaa elämäänsä.

Kun Joni tuli kotiin oli jo myöhä, Misha tuli häntä vastaan eteiseen. ”Olitkin pidempään kuin luulin. Yritin soittaa…” Misha huokaisi. ”Ehdin jo huolestua.”  Joni katsoi häneen hieman surkeana ja riisui takkinsa.

”Olen pahoillani”, hän sai sanottua. ”Juttelin Eljaksen kanssa…”

”Ja?” Misha katsoi häneen kysyvästi. Joni tunsi kaiken raskaana, pelko jota hän oli pidätellyt sisällään jo pitkään tuntui raastavalta ja lohduttomalta, läpipääsemättömältä. Hän pudisti päätään kuin yrittäen ravistaa sen kaiken pois. Hän ei halunnut puhua, ei olisi halunnut olla heikko. 
”Minä… huh… tarvitsen teetä tai jotain…” Joni sanoi, sanoakseen jotain. Kaikki pyöri hänen mielessään, Chris, Aki, se mitä Eljas oli kertonut. Se sai hänet voimaan pahoin.

”Joni?” Misha kysyi huolestuneena, tuli kumppaninsa vierelle ja kosketti hänen olkapäätään. ”Hei, kerro minulle?” Hän pyysi. Joni yritti ryhdistäytyä, nosti katseensa Mishan katse oli huolestunut ja hellä. Hän tunsi vavahtavansa, ajatteli että pitäisi tehdä testamentti varmuudeksi, tiedosti todella pelkäävänsä että kaikki päättyisi siihen että hän kuolisi. Ajatus iski kuin veitsi ja sai hänet vaikertamaan eikä hän voinut enää estää kyyneleitä. Misha otti hänet vastaan, painoi rintaansa vasten, Jonin äkillinen romahtaminen sai kyyneleet häneen omiin silmiinsä.

”Mikä on?” Misha kysyi. ”Olen tässä, puhu minulle…” Hän silitteli Jonin selkää, nuorempi mies oli haudannut kasvonsa hänen rintaansa vasten ja Misha tunsi hänen vavahtelunsa.

”H-he tuntevat toisensa, olen varma siitä…” Joni sai soperrettua. ”Minua pelottaa…” Hän myönsi. Misha tiukensi otettaan, silitteli Jonin hiuksia, suuteli hänen päälakeaan ja mielessään kirosi Chrisin alimpaan helvettiin.  Häntä pelotti myös, muttei voinut sanoa sitä, Joni ei tarvinnut hänen pelkoaan vaan vahvuuttaan jotta jaksaisi itse.

”Kaikki järjestyy, älä pelkää, me selvitämme tämän.” Hän toisti lupauksen jonka oli jo sanonut usein. ”Huomenna menemme poliisilaitokselle, sano mitä sanot.” Hän lisäsi ja Joni nyökkäsi voipuneena nostettuaan päätään.

**^^**^^**^^**
He kävivät tekemässä ilmoituksen, asemalla luvattiin ottaa yhteyttä Kanadalaisiin viranomaisiin asiasta. Kai joku kävisi sitten puhuttelemassa Chrisiä… Tarkistamassa tilanteen tai jotain… Jonilla ei ollut kovinkaan parempi olo käynnin jälkeen vaikka Misha tuntui ainakin yrittävän uskoa siitä olleen hyötyä. Asiat laitettaisiin rullaamaan.

Joni päätti kaikesta huolimatta laatia testamentin, hän oli uupunut ja masentunut koko tilanteesta. Ajatus kuolemasta ahdisti ja jollain kummallisella tavalla häntä auttoi ajatus ainakin hoitaa asiat ettei niiden tekemistä jättämistä ainakaan harmittelisi kun olisi jo liian myöhäistä. Tällä hetkellä tämä oli ainoa mitä hän keksi tehdä asian suhteen, muutoin tuntui että hän vain odotti kauhunsekaisena jotain, mutta mitä?

Hän pyysi Kasperilta apua testamentin laatimiseen ja tämä oli hänen pyynnöstään hieman ihmeissään, mutta suostui. Tarvittiin kaksi todistajaa allekirjoittamiseen. Kasper voisi toimia toisena ja toista todistajaa Joni joutui hetken miettimään. Lopulta hän pyysi Dimaa ja vaati ettei tämä kertoisi asiasta Mishalle tai Ivolle. Misha kuitenkin suhtautuisi asiaan huolestuneesti, varmaan kuvittelisi että hänen aikomuksensa oli kuolla tai jotain typerää. Ei, se oli vain vakuutus kaiken varalle ja Mishan parhaaksi, he eivät kuitenkaan olleet lainvoimaisia puolisoita. Misha oli jo edunsaajana hänen henkivakuutukselleen, mutta Joni halusi myös että tämä perisi ainakin osan hänen omaisuudestaan.

Dima vaikutti jotenkin vaivaantuneelta asiasta. ”Eihän sinulla vaan ole mitään syöpää tai jotain?” Hän kysyi tullessaan allekirjoittamaan dokumentin.
”Ei, ellei hullua ex poikaystävää lasketa sellaiseksi?” Joni oli koittanut vitsailla nauraen. ”En tiedä pelaavatko hoidot vielä.” Mutta Kasperia tai Dimaa ei kumpaakaan naurattanut ja Jonikin vakavoitui pian. Eeva ei ollut tiennyt Akin vankilamenneisyydestä ja aluksi ei oikein ollut halunnut uskoa sitä todeksi. Mutta lopulta oli myöntänyt sekä Kasperille että Dimalle miehen olleen melko salaperäinen menneisyytensä kanssa.

Myöhemmin he menivät Diman kanssa syömään. Dima katsoi ystäväänsä huolestuneena. ”Et kai sinä tosiaan luule, että Chris voisi….” Dima aloitti hiljaa heidän saavuttuaan ravintolaan jossa ei siihen aikaan ollut vielä paljon ihmisiä. Hän ei pystynyt esittämään lausettaan loppuun, mutta Joni ymmärsi ja kohautti vakavana olkapäitään. Chris oli jo silloin aiemmin kuristanut häntä ja uhannut Mishaa veitsellä. Sellaisessa mielentilassa kuin silloin, Chris olisi luultavammin ollut valmis tappamaan.

”En haluaisi nyt puhua siitä.” Joni sanoi ja yritti hymyillä Dimalle. ”Kuitataan tämä asia sillä, että voisin huomenna vaikka jäädä auton alle ja … no kaikki ovat nyt hoidossa jos en enää voi olla kertomassa miten haluan asioiden menevän.”

”Okei…” Dima nyökkäsi. Tilanne ahdisti häntä. Hän ei halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että hänen ystävänsä kuolisi, mutta nyt se uhka roikkui hänen yllään. Ja ne ajatukset kiusasivat häntä, miten romuna hän olisi, miten romuna Misha olisi…

”Hei ihan oikeasti Dima, unohdetaan tämä. Älä ole huolissasi, minä olen suunnitellut vanhuuteni miltei valmiiksi. Tulemme olemaan samassa ukkokodissa yhdessä, jossain luksus kohteessa ja lämpimässä. Ehkä Floridassa?” Joni yritti rauhoitella ystäväänsä ja johdatella keskustelua pois synkistä ajatuksista siihen mitä he tekisivät eläkkeellä. Jonia rauhoitti puhua siitä millaista elämä olisi sitten kun olisi vanha. Ei, hän ei ollut valmis kuolemaan nuorena.  Lopulta Dimakin tuntui rentoutuvan ja heillä onnistui olemaan jopa hauskaa.

**^^**^^**^^**
Aki käväisi viimeisen kerran Suomessa heti vuoden vaihteen jälkeen. Hän oli matkustanut Venäjälle jo muutaman päivän ennen joulua järjestelemään asioita ja oleskellut siellä siitä lähtien. Nyt oli aika pakata viimeisetkin omat tavarat ja häipyä ennen kuin suunnitelman kannalta olisi liian myöhäistä.

Chris oli aikaisemmin soittanut, hän oli itsekin mokannut ja ottanut Joniin yhteyttä. Sen myötä oli kuitenkin tullut selväksi, että Joni osasi jo epäillä hänellä ja Chrisillä olevan jotain tekemistä keskenään. Aikaa ei siis ollut hukattavaksi. Chris oli ollut jokseenkin tuohtunut soittaessaan ja ihmetellyt miksei hän ollut pitänyt enemmän etäisyyttä. Mistä Joni oli keksinyt selvittää heidän olleen istumassa samaan aikaan? Aki uskoi saaneensa toisen rauhoittumaan, nyt Chris kuitenkin uskoi viimeistään ettei ollut aikaa epäröidä.

Ehkä Jonia voisi hämmentää entisestään? Aki uskoi että oli aika ottaa Jonin alastonkuvat peliin mukaan.
Hän oli vierailunsa aikana saanut osan kopioitua Chrisin koneelta ilman että tämä tiesi asiasta. Eikä hän aikonut kertoa tälle käyttävänsä niitä, ei ainakaan vielä. Jos Chris myöhemmin saisi selvää, hän valehtelisi  että  he olivat sopineet siitä, kyseenalaistaisi Chrisin muistin; he olivat kokeilleet huumeita, tarkalleen ottaen Chris oli, ei hän vaikka toinen niin luuli.  Chris oli antanut hänen kuitenkin katsoa kuvat, se osuus oli totta. Ensimmäinen isku oli lähettää muutama kuva Kasperille; pelotuskeino, Kasper mitä luultavammin kertoisi asiasta Jonille ja se oli tarkoitus. Se epäilemättä toi viimeisen vahvistuksen sille että Chrisiä autettiin ja että hän oli auttamassa, mutta sillä ei enää olisi merkitystä. Niin ainakin Aki vakuutti itselleen, uskoen lähes sokean itsevarmasti että selviäisi kaikesta kuitenkin kuin koira veräjästä.

Samana päivänä ennen lähtöään hänellä oli viimeinen aika Jamille. Edellisestä leikkauksesta ei ollut kuin muutama viikko ja hän odotti mielenkiinnolla aikoiko toinen perua ajan vai ei. Hän halusi saada tämän kiusaantuneeksi, hän nautti siitä.

Jami katsoi ahdistuneena Akin nimeä varauslistassaan, mies oli käynyt vasta muutama viikko aiemmin hänen työkaverillaan. Ymmärrettävästi tämä ei ollut voinut kieltäytyäkään antamasta aikaa, eikä hän tiennyt kehtaisiko enää häipyä paikalta tekosyyn varjolla. Ehkä hänen oli vain käyttäydyttävä kuten aikuinen, tehdä selväksi ettei hän ollut kiinnostunut pitämään yhteyttä ja jos hän olisi hieman tylympi niin kenties mies ymmärtäisi olla enää varaamatta uutta aikaa.

Pelätty aika saapui, melko täsmällisesti ovi aukeni ja mies astui sisään. Aki virnisti ja Jami antoi lyhyen mutta vaivaantuneen hymyn. ”Pirun kylmä keli”, Aki tokaisi ja Jami nyökkäsi.

”Jätä vaan takkisi tuohon naulakkoon niin aloitetaan.” Jami sanoi vältätellen katsekontaktia. ”Haluatko että pestään?” Hän kysyi monotonisesti Akin istuuduttua asiakastuoliin ja Jamin asetettua kapan hänen ylleen. Aki tarkkaili häntä peilinkautta.

”Kuten ennenkin”, hän vastasi.

”Okei… Mennään sitten.” Jami tokaisi ja lähti kävelemään kohti pesupaikkaa. Normaalisti hän ei ikinä olisi puhunut asiakkaalle niin tylyyn sävyyn  kuin nyt ja se ahdisti häntä. Eniten häntä kuitenkin ahdisti se että Susa oli päättänyt lähteä kesken päivää asioille eikä vieläkään ollut palannut vaikka oli vannonut että tulisi takaisin ennen Akin aikaa. Jamia ärsytti, hän yritti miettiä miten ilmoittaisi asiallisesti ettei halunnut enää Akia asiakkaakseen. Se tuntui kovin kiusalliselta.

”Mmhh..” Aki myhäili hänen pestessään tämän hiuksia ja Jamia puistatti. Hetkeksi hän oli mennyt rutiinilla, pessyt kuten muidenkin asiakkaiden hiuksia. Nyt hän päätti tietoisesti jättää hoitoaineen hieronnan väliin.

”No niin, valmista.” Hän julisti. ”Mennään vaan takaisin paikalle.” Hän sanoi kuivattuaan hiuksia hetken pyyhkeellä ja käveli edellä. Aki jäi hetkeksi pesupaikalle istumaan ja katsoi häntä tavalla joka tuntui ahdistavalta. Kunnes hän virnisti, tavalla joka sekin oli kummallinen. Jami katsoi kelloa ja toivoi että seuraava asiakas olisi sellainen joka tulisi hyvissä ajoin ennen aikaansa.

”Sinua taitaa todella kaduttaa se mitä välillämme tapahtui”, Aki sanoi ja nousi. Hän siirtyi hitain askelin leikkaustuolille ja istuutui. Katsoi Jamia peilinkautta.

”Kieltämättä…” Jami myönsi. ” Se oli virhe.” Hän lisäsi. ”Ivo tietää ja antoi minulle kuitenkin anteeksi.”

”Se on hienoa häneltä.” Aki nyökkäsi. ”Mitään peruuttamatonta ei siis käynyt. Voit siis rentoutua, emmekö voi olla kuitenkin kavereita?”

Jami tunsi taas olonsa vaivaantuneeksi. Leikkaus oli vielä kesken ja seuraavat minuutit olisivat raastavan vaivaannuttavia jos hän nyt sanoisi ettei enää halunnut nähdä koko tyyppiä.

”Hmmh…” Hän sanoi sanoakseen jotain. ”Pituudet saa varmasti olla samat kuin ennen?”

Aki nyökkäsi, katsoi Jamia tiiviisti. Hän tunsi jonkinasteista ärsyyntymistä. ”Lähdettekö te reissuun?” Hän kysyi. ”Pääsetkö tapaamaan sen isoäidin viimein?”

Jami hätkähti hieman. Muisti hämärästi pölpöttäneensä asiasta Akille. Hänen olonsa oli vaivaantunut. ”Mmh… joo… Lähdemme parin päivän päästä.”

”Sehän on mukavaa. Ehkä hän sitten onkin tosissaan kanssasi.” Aki virnisti. Jälleen Jami hymyili vaivaantuneena.

”Niin….”

”Kuule, en nyt vielä varaakaan seuraavaa aikaa”, Aki sanoi kassalla Jamin yllätykseksi ja helpotukseksi. Ehkä tämä oli osannut ottaa vinkin? ”Mutta… Kenties me näemme aivan pian.” Hän lisäsi perään ja hymyili salaperäisesti. ”Onnea nyt vielä sinulle ja kumppanillesi.” Hän lisäsi ja kaivoi lompakostaan käteistä reilusti yli normihinnan. ”Vie se sinun miehesi vaikka ulos syömään, vähän niin kuin anteeksipyyntönä minulta.” Aki iski silmäänsä ja kääntyi ovelle. ”Palaan asiaan myöhemmin.” Niine sanoineen ja kummallisine virneineen hän poistui ovesta kylmään ulkoilmaan. Jami hymähti, vai vielä Ivo syömään Akin rahoilla? Ei, enemmin Jami lahjottaisi tipin vaikka uudelle lastensairaalalle tai jotain. Hän toivoi että Aki ymmärtäisi jatkossakin olla varaamatta aikaa ja lupasi itselleen tehdä parhaansa ja unohtaa koko tyypin. Mutta jos Aki todella tulisi kinuamaan seuraavaa aikaa, sitä ei enää löytyisi.

**^^**^^**

Kasper tarkisti sähköpostinsa myöhään illalla. Jonilta oli tullut viesti; JonLeht92@gmail.com. Aikaisemmin he olivat jutelleet vain facebook messengerin kautta. ”Ajattelen sinua.” Posti sisälsi liitetiedoston.  Kasper avasi sähköpostin. ”Ajattelen sinua usein ja muistelen yhteistä aikaamme. Ajatteletko sinä minua koskaan niin? Tässä sinulle kuvia, toivottavasti ne inspiroivat 😉 T: Joni” Kasper katsoi viestiä hämillään. Sävy tuntui oudolta, kun vasta aamupäivällä he olivat tavanneet ja he olivat virallistaneet hänen testamenttinsa. Samalla Kasper toivoi viestin voivan olla totta, että Joni todella ajatteli häntä. Kasper oli jo avaamassa tiedostoa, mutta epäilys kalvoi hänen mieltään. Voisiko se kuitenkin olla joku ovela virus? Hän oli utelias, muisti säilyttäneensä vanhan läppärinsä, jota oli meinannut antaa pois. Menetys ei olisi iso jos virus tuhoaisi sen sillä kaikki tärkeä oli jo poistettu.

Kasper etsi laitteen käsiinsä ja kirjautui sen kautta sähköpostiinsa, oli tietenkin riski että se kaappaisi hänen sähköpostinsa, mutta… sekään ei ollut hänen virallisin osoitteensa. Kasper päätti ottaa riskin. Tiedosto sisälsi kuin sisälsi kuvia, alastonkuvia Jonista. Hän hätkähti hieman, puna kohosi hänen kasvoilleen kuin katsoisi jotain kiellettyä. Hän tunsi elimensä reagoivan, Joni keikisteli sängyllä eri asennoissa, kuvia oli yhteensä neljä. Kasper hieraisi jalkoväliään, syke kiihtyi. Oliko Joni sittenkin kiinnostunut hänestä? Oli vaikea ajatella selkeästi, pian hän kuitenkin pani merkille tiettyjä yksityiskohtia; Jonin hiustyyli ei ollut samanlainen kuin nykyisin, hän näytti hieman nuoremmalta kuvissa. Kahdessa kuvassa ilme oli leikkisä, kiusoitteleva, yhdessä katse oli epätarkka, poissaoleva, ja neljännessä missä Joni makasi selällään, poikittain sängyllä silmät olivat vain aavistuksen raollaan. Kasper alkoi epäillä. Olisiko Joni oikeasti lähettänyt nämä kuvat, sen jälkeen kun oli halunnut testamentata suurimman osan omaisuudestaan Mishalle?

Kasper kirjautui facebookiin ja tarkisti Jonin profiilin tiedoissa annetun sähköpostiosoitteen. Se oli eri kuin se mistä sähköposti oli lähetetty. Vaikka se oli ollut arvattavissa, tunsi hän silti hienoita pettymistä jonka perään heräsi kysymys kuka viestin oli sitten lähettänyt? Hetken hän myös pohti miten esittäisi asian Jonille.  ”Heippa. Sain sinulta juuri alastonkuvia, oliko ihan tarkoituksella? :)” Ei… se tuntui typerältä. Aihe saattoi olla arka. Kasper mietti hetken. ”Sain sinun nimissäsi sähköpostia, en usko että sinä kuitenkaan olit lähettäjänä. Oletko huomenna yhteydessä?”

Kesti kuitenkin vain noin 20 minuuttia kun Joni soitti hänelle.
”Hei… uh, sain viestisi… tuota… En ole kyllä lähettänyt sinulle mitään. Mitä siinä oli?” Jonin ääni oli samaan aikaan huolestunut että väsynyt.  Kasper empi, hän vilkaisi näytöllään olevia kuvia.
”Tuota… ne olivat alastonkuvia sinusta….” Hän sanoi varovaiseen sävyyn ja hetken oli hiljaista. 

Joni ei meinannut sanaa ulos suustaan. Hänen kurkussaan oli ahdistava tunne ja sydän löi nopeaan. Miten Chris olisi voinut saada Kasperin sähköpostin? Ei, siinä ei ollut järkeä… Aki… Se oli Aki…

”Aki…” Joni sai sanottua. ”Helvetti… ” Tätäkö he juonivat? Mutta he eivät olleet kiristäneet häntä. Oliko tämä pelottelua? Lähettää ne Kasperille jotta… Hän tajuaisi heidän olevan tosissaan. He halusivat rahaa? ”En ole lähettänyt niitä. Näkyykö siitä onko niitä lähetetty muille samaan aikaan?”

”Ei, vain minä olen saajana… Viesti on muotoiltu siihen tyyliin kuin… olisit halunnut lähettää nämä minulle.” Kasper kertoi, halusi kuulostaa myötätuntoiselta. Jonin ääni paljasti kuinka poissa tolaltaan tämä oli. ”H-haluatko että poistan ne?” Hän kysyi, ymmärtäen samalla miten typerältä kuulosti.

”Jos mitenkään viitsit?” Joni hymähti. ”En haluaisi niiden leviävän enempää… Mutta… en usko että se jää sinuun.”

”Ne eivät olleet tarkoitettu minulle… Poistan sähköpostin. Siitä sinun ei tarvitse olla huolissaan että minä lähettäisin niitä eteenpäin.” Kasper kuiskasi. ”Tuntuisi väärältä pitää niitä.” Hän sanoi, itsekin hieman nolostuneena että oli edes kuvitellut muuta. Hetken oli jälleen hiljaista toisessa päässä. ”Oletko vielä siellä?” Kasper kysyi epävarmasti ja Joni huokaisi tuskastuneen kuuloisena.

”Se Eevan ex, hänellä oli sähköpostisi?” Hän kysyi. Kasper mietti hetken ja muisti Eevan joskus lähettäneen ryhmäsähköpostia, jossa oli näkynyt vastaanottajien osoitteet.

”Taitaa olla”, Kasper myönsi. ”Tämä siis liittyy siihen exsääsi.”

”Chris on ottanut ne aikoja sitten, hän kiristi minua niillä jo aiemmin… Ilmeisesti aikoo toteuttaa nyt uhkauksensa.”

”Jos yhtään lohduttaa… Nämä kuvat on aika hyviä…um… Ei siis noloja tai mitään.” Kasper sanoi kömpelösti ja kirosi hiljaisesti perään omaa typeryyttään. Joni naurahti kuivasti.

”No… kai se on jotain…. Ja olethan sinä minut ennenkin alasti nähnyt.” Hän hymähti sarkastisena, mutta kuulosti melko onnettomalta.  ”Kuule, minun on nyt lopetettava, jutellaan myöhemmin.”

Joni sulki puhelimen ja tuijotti pimeää televisionruutua. Misha oli jo nukkumassa, hän itse oli yrittänyt mutta levottomat ajatukset olivat valvottaneet ja hän oli tullut hetkeksi olohuoneeseen saadakseen ajatuksensa muualle. Sitten hän oli saanut Kasperin viestin; hyvästi yöunet.

Hänellä oli kuvottava tunne vatsanpohjassa. Ne mystisesti ilmestyneet kotisivut… Voisiko Aki ja Chris olla niiden takana? Entä jos kuvat olisi julkaistu siellä? Hänen miltei teki mieli soittaa Chrisille ja kysyä mitä helvettiä tämä meinasi. Mutta ei tiennyt tekisikö vain enempää hallaa.

Hän istui siinä hetken ja koitti kerätä rohkeutensa tarkistaa internetistä oliko niitä julkaistu siellä. Hän yritti valmistaa itsensä pahimpaan; kuvat olisi julki ja pian niistä tietäisi useampi. Hän yritti lohduttaa itseään sillä ettei oikeasti ollut mitään hävettävää, alastomuus oli luonnollista ja sitä rataa. Mutta hän tiesi millaisia osa niistä kuvista oli, hän oli ottanut Chrisiltä suihin ja kaiken jälkeen, kaiken sen paskan jälkeen mitä hän oli kokenut, se oli aivan liian henkilökohtaista ja kipeää. Ja ne kommentit… Hän pelkäsi kommentteja jotka seuraisi, katseita muilta ja hän miettisi aina; oliko tuokin kyylääjä nähnyt hänestä kaiken.

Mutta kenties tämä olisi se pahin kosto mitä he juonivat?  Kenties he halusivat vain rahaa? Raha kaiken muun rinnalla oli pieni juttu, mutta mikä summa olisi tyydyttävä? Loppujen lopuksi joku Akin kaltainen saattaisi kuvitella että heillä oli enemmän rahaa kuin mikä todellisuus oli. Jonia ahdisti, hän mietti mitä tekisi jos jonkinlainen uhkausviesti tulisi kuvien suhteen; nöyrtyisikö ja maksaisi vai taistelisi ja ottaisi riskin. Aki saisi jotain ja haluaisi lisää, sitten se ei koskaan loppuisi? Joni tiesi tarvitsevansa Mishan tukea, tämän kanssa hän ei pärjännyt yksin, taakka oli liian raskas. Hän puhuisi Mishan kanssa aamulla.

**^^**^^**^^**

Ryan heräsi keskellä yötä ahdistuneena. Hän ajatteli Chrisiä. Ajatteli niitä kuvia joita oli nähnyt. Se lyhyt messenger keskustelu kummitteli hänen mielessään; tarvikkeita… entä jos he eivät tule Venäjälle… sitten täytyy matkustaa Helsinkiin… Eivät ne kaikkia autoja tarkista… Chris käyttäytyi kummallisesti… Ja hänellä selkeästi oli jonkin sortin pakkomielle entistä poikaystäväänsä kohtaan, hän kantoi kaunaa… Aikoiko Chris tehdä jotain typerää? Ryan olisi halunnut voida unohtaa koko jutun, muttei voinut. Hän oli huolissaan ja pelkäsi olla toimimatta sen huolen mukaan. Jos hän oli väärässä mitä hän syvästi rukoili olevansa, kaikki olisi hyvin ja asia voitaisiin pian haudata. Mutta entä jos hän ei olisikaan? Jos jotain pahaa tapahtuisi ja myöhemmin hän eläisi sen tietoisuuden kanssa ettei edes yrittänyt ottaa selvää asioista voidakseen kenties estää sen? Chris sanoi lähtevänsä reissuun pian ja hänellä olisi ehkä vain muutama päivä aikaa selvittää jotain mistä ei ollut lainkaan varma eikä tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Olisiko hänellä kuitenkin vain typerä olo jos kaikki osoittautuisi viattomaksi?

Ryan käänsi kylkeään ja sulki silmänsä, halusi nukahtaa ja olla miettimättä asiaa. Mitä hän voisi yöllä tehdä asialle? Uni ei kuitenkaan tullut. Kuinka hän voisi selvittää Chrisin entisen poikaystävän henkilöllisyyden?

Julkaistu: 27.6.2016

24.luku

© KOLGRIM