24.luku

Chris oli pakkaamassa matkalaukkuaan, kone lähtisi seuraavana aamuna. Hänen olonsa oli hermostunut, kiukkuinen ja sekava. Hänet oli aiemmin pyydetty käymään poliisilaitoksella, pyydetty oli kaunis sana, jos hän ei olisi mennyt hänet oltaisiin tultu hakemaan. Chris oli katsonut parhaimmaksi totella. Hän oli käynyt aikaisemmin sinä päivänä, hänet oli laitettu odottamaan ja se kiukutti häntä vielä enemmän. Lopulta hänet oli pyydetty kuulusteluhuoneeseen jossa hieman kyllästyneen oloinen, keski-ikäinen miesvirkailija kertoi heidän saaneen ilmoituksen Suomen viranomaisilta, että hän oli rikkonut hänelle asetettua lähestymiskieltoa. Se ei vaan sopinut, ymmärsikö Chris sen? Mies kysyi ja hänen oli miltei tehnyt mieli nauraa. Tämä oli kuulemma ensimmäinen varoitus, jos hän jatkaisi häiriköintiä niin hän saattaisi saada sakot tai joutua hetkeksi takaisin telkien taakse. Chris vannoi lopettavansa ja oli saanut luvan lähteä kotiinsa ohjeistuksena keksiä jotain parempaa ajanvietettä!

Paskanmarjat, kyllähän heille vielä ajanvietot näyttäisi! Koko käynti oli ollut täysin turha ja onnistui vain lisäämään hänen raivoaan, joka sillä hetkellä suuntautui eniten Jonin kihlattua kohtaan. Jos tämä luuli voivansa uhkailla häntä lopettamaan niin siinä se saamarin ryssä oli väärässä! Hän saisi Jonin valitsemaan itsensä, hän saisi Jonin ymmärtämään kenelle oikeasti kuului! Järjen ääni hänen sisimmässään alkoi hiipua, se joka aina välillä huusi hänelle; herää! Tule tolkkuihisi! Se oli häviämässä taistelun katkeralle vihalle, joka levisi Chrisin sisällä tulen lailla niellen nälkäisiin liekkeihinsä kaiken.

Hän kävi läpi tavaroitaan joita oli ottamassa mukaansa, oliko alusvaatteita tarpeeksi? Hän ei ollut varma millaiset pesumahdollisuudet olivat paikassa jonka Aki oli valinnut. Kauan he todella olisivat siinä mökissä? Miten se kaikki onnistuisi? Olisiko Aki vain tiellä? Kaikki tällaiset käytännön asiat olivat niitä jotka hetkittäin saivat hänet heräämään. Tajusiko mitä hän oikeasti oli tekemässä? Kaikki voisi mennä todella pahasti pieleen. Kello oli kaksikymmentä vaille kahdeksan, huomenna samaan aikaan hän olisi jo perillä. Chris hätkähti ovikellon soidessa, ei hän odottanut ketään. Hetken hän mietti jos vain jättäisi avaamatta, ovikello soi kuitenkin uudestaan

Hitaasti Chris käveli ovelle, katsoi ovisilmästä; Ryan. Hän huokaisi, mietti hetken ja avasi.
”Ajattelin kokeilla onneani”, nuorempi mies hymyili. ”Et siis ole vielä lähtenyt.”

”Lähden aamulla.” Chris sanoi.

”Ehdit kai ottaa yhdet oluet kanssani?” Ryan kysyi. ”Minä tarjoan.” Hän virnisti ja nosti ostoskassia. Chris mietti hetken kunnes astui syrjemmälle ja päästi nuoremman miehen asuntoonsa. ”Toin myös pari patonkia… En tiedä maistuuko sinulle, mutta…” Ryan kohautti harteitaan ja käveli kohti keittiötä katsoen olkansa yli Chrisiä kohti. ”Toin joka tapauksessa sinullekin.” Hän iski silmäänsä. ”Subwaysta, paahtopaisti ja kananrinta. Otin kokonaiset sillä minulla on hirveä nälkä. Oletko sinä jo syönyt?”

”En… en vielä.” Chris sanoi hieman hämillään ja seurasi nuorempaa miestä keittiöön.

”No, joko olet saanut pakattua?” Ryan hymyili ja purki ostokset kassista keittiönpöydälle.

”Hm… Melkein.” Chris mutisi. ”Minun pitää mennä aikaisin nukkumaan…” Hän lisäsi hieman kireästi, oliko hän sanonut Ryanille jo liikaa?

”Älä huoli, lupaan häipyä ajoissa.” Ryan hymyili. ”Oliko lautaset tässä kaapissa?” Hän kysyi ja kääntyi kohti keittiönkaappeja.

”Jep.”

”Istu vain alas”, Ryan sanoi ja Chris teki niin. Hän katsoi nuorempaa miestä joka otti heille lautaset ja olutlasit, asetti patongit lautaselle; puolikkaat molemmista kummallekin. Ryan avasi olutpullot ja kaatoi laseihin ja istui sitten alas vastapäätä häntä. ”Bon apetit!” Hän toivotti hilpeästi. ”Varoituksen sanana, siinä kanassa on tulista kastiketta.” Hän lisäsi virnistäen. Chris tarttui ensin paahtopaistipatonkiin ja silmäili Ryania joka haukkasi omasta leivästään.

”Luoja minä rakastan subwayn patonkeja, voisin syödä niitä joka päivä…” Ryan huokaisi nautinnollisesti.

”Ovathan nämä ihan hyviä.” Chris myönsi.

”Mikä on lempi pikaruokapaikkasi?” Ryan tiedusteli.

”En oikeastaan syö pikaruokaa … Nämä nyt ovat varmaan parhaimmasta päivästä.”

”Kunnon rasvainen hampurilainen tekee välillä poikaa. Kuule, haaste sinulle; vien sinut joku päivä Burger Kingiin ja tilataan överi rasvaisimmat hampurilaiset jotka löytyy ja tuopilliset coca-colaa!” Ryan nyökkäsi. ”Sitten kun tulet takaisin sieltä reissusta.” Hän lisäsi hymyillen.

”Hmmh…” Chris haukkasi leivästään, ei tiennyt mitä vastata. Hän ei luultavasti tulisi takaisin, ei ainakaan yksin.

”Taidat olla väsynyt?”

”Rankka viikko.” Chris vastasi.

”Voisin hieroa hartioitasi”, Ryan tarjoutui. ”Jos haluat niin katsotaan vaikka telkkaria vähän tai?”

”Minun on mentävä ajoissa nukkumaan…” Chris toisti, vaikkakin hartiahieronta kieltämättä houkutti.

”Lupaan että häivyn heti kun sanot.” Ryan hymyili. ”Eikö hieronta houkuta?” Hän virnisti.

”Hyvä on, katsotaan jotain.” Chris huokaisi. Hänen olonsa oli ristiriitainen, Ryanin suhteen ja kaiken suhteen. He ottivat toiset oluet ja siirtyivät olohuoneeseen. Chris avasi telkkarin ja asettui sohvan eteen lattialle istumaan jotta Ryan voisi sohvalta hieroa hänen harteitaan.
Hän selasi TV-kanavia. ”Urheilua?” Hän kysyi.

”Mitä vain haluat.” Ryan vastasi. ”Onko sinulla jotain voidetta?” Hän kysyi.

”Käyn hakemassa”, Chris sanoi ja nousi kävellen sänkynsä luokse. Ryan katsoi häntä toivoi tilaisuutta päästä tutkimaan Chrisin yöpöydän laatikkoa jotta saisi kännykällään otettua kuvan Chrisin entisestä poikaystävästä jotta voisi sitten etsiä löytäisikö netistä hänen kuvaansa ja kenties sitten saisi selville kuka Joni oli. Chris palasi takaisin ja ojensi hänelle vartalovoiteen ennen kuin riisui paitansa ja istuutui takaisin hänen eteensä.

He katsoivat koripallo-ottelua, mikä ei niinkään kiinnostanut Ryania mutta sillä ei ollut merkitystä. Hän oli kiinnostunut Chrisistä, se oli harvinaista että hän tunsi vastaavaa kiinnostusta ja kuitenkin… Häntä vaivasi se mitä Chris salasi, erityisesti se pakkomielle exäänsä kohtaan, katkeruus joka huokui hänestä. Se nettikeskustelu Akin kanssa… Ryan oli huolissaan, mutta ei tiennyt huolehtiko turhasta eikä ollut varma miten edetä.

”Et vieläkään ole kertonut minne olet lähdössä”, Ryan aloitti varovasti hierottuaan Chrisiä jo hetken aikaa ja huomattuaan miehen rentoutuneen hieman. Kysymys aiheutti kuitenkin lihasten kiristymisen uudelleen. ”Tai kauan oikeastaan olet reissussa?” Hän kuitenkin jatkoi rohkeasti. ”Niin että voin viedä sinut sille hampurilaiselle josta puhuin.”

”Olen poissa kaksiviikkoa.” Chris vastasi kireästi, se oli valhe, hän ei halunnut Ryanin kyselevän.

”Menetkö tapaamaan sitä ystävääsi, Akia?” Ryan kysyi. Chris tuhahti ja nousi äkisti ryhtyi kiskomaan paitaansa takaisin päälleen.

”En.” Hän murahti. ”Lähden kiertämään Eurooppaa… kelpaako?”

”En minä pahalla kysy”, Ryan sanoi yllättyneenä. ”Olen vain utelias.” Hän sanoi ja katsoi Chrisiä. ”Haluaisin tutustua sinuun paremmin. Olisiko se niin paha? Tunnen… En tiedä, ehkä olen vähän ihastunut sinuun?”

Chris tunsi olonsa oudoksi, hän ei tiennyt mitä ajatella. Kello oli miltei yhdeksän. Hän ei ollut odottanut Ryanin tunnustusta. Hän katsoi nuorempaa miestä joka istui sohvalla ja tarjosi… Ystävyyttä? Jotakin syvempää? Mutta Chris ei voinut uskoa tämän tarkoittavan sitä.

”Et edes tunne minua”, hän hymähti ja Ryan hymyili.

”En kunnolla, haluaisin oppia.” Hän sanoi ja nousi lähestyen Chrisiä. ”Jos vain voisin… Jos antaisit minun yrittää…” Hän aloitti laskien kätensä Chrisin kaulalle. Chris hengitti kiihtyneesti, jännittyneenä. Ei Ryan tarkoittanut sitä, jos hän kuulisi hänen vankilatuomiostaan ja mistä se oli annettu…  Ryan ei kuitenkaan kuuntelisi hänen puoltaan tarinasta, Ryan säälisi Jonia ja kääntäisi selkänsä hänelle, haluaisi kauas hänestä.

Chris astui taakse ja kurtisti kulmiaan. ”Äh olen väsynyt nyt… Puhutaan tästä myöhemmin.” Hän sanoi. Ryan katsoi häneen.

”Haluat siis että lähden?” Hän kysyi ja Chris nyökkäsi vakavan näköisenä muttei katsonut häneen. Ryan huokaisi pettyneenä. Hän ei saisi estettyä Chrisiä lähtemästä eikä hän ollut varma mitä tämä aikoi. Hän saattoi vain toivoa ettei se olisi mitään typerää. ”Voinko soittaa sinulle joku päivä?” Hän kysyi.

Chris kohautti harteitaan, halusi tilanteesta vain pois koska se hämmensi häntä liikaa. ”Ihan sama, jos haluat.” Hän sanoi lopulta eikä oikein tiennyt edes miksi. Ryan hymyili, käveli lähemmäksi ja antoi suukon hänen poskelleen.

”Nähdään, pidä hauska reissu.” Hän sanoi, käveli eteiseen ja puki ulkovaatteensa ylleen. Chris ei tiennyt mitä sanoa joten hän vain katsoi Ryanin perään. Ryan katsoi häneen vielä kerran ja hymyili ennen kuin poistui asunnosta. Ja Chris tunsi olonsa yllättävän yksinäiseksi hänen lähtönsä jälkeen.

Hän yritti karistaa epäilyksensä, otti oluensa ja joi pullon tyhjäksi. Chris tarkisti vielä kerran matkalaukkunsa sisällön, sitten hän katsoi Jonin kuvia, tunsi tutun kaipauksen sekaisen katkeruuden nostavan päätään ja siihen oli helppoa tarrautua. Se tunne tuntui kieroutuneella tavalla jo helpottavan tutulta, ei niin uudelta ja arveluttavalta kuin se mitä hän voisi alkaa tuntemaan Ryania kohtaan.

**^^**^^**^

Joni oli valvonut suurimman osan yöstä, hänen ajatuksensa juoksivat villeinä eikä unen saantia ollut auttanut se ajatus että hänen todella olisi ollut hyvä nukkua! Hän oli joksikin hetkeksi torkahtanut sorvalle, tabletti sylissään ja kun hän avasi silmänsä oli kello puoli kahdeksan aamulla. Edellisen kerran kun hän oli katsonut kelloa se oli ollut jonkin verran yli kuusi, hän oli siis nukkunut vain reilu tunnin. Hänen jäseniään särki, olo oli raskas eikä hän oikein tiennyt miten selviäisi kuvauksista joissa hänen pitäisi olla jo kello kymmeneltä.

Kuvia ei ollut toistaiseksi julkaistu, mutta Joni arveli sen olevan vain ajankysymys. Kasper oli vain ollut alkusoittoa. Hänen mielialansa olivat heitelleet laidasta laitaan yönaikana, välillä hän itkenyt katkerana ja peloissaan. Hän oli miettinyt miten kuvienjulkaiseminen vaikuttaisi hänen elämäänsä ja työhönsä, Mishan ja hänen suhteeseen. Suurin osa ihmisistä ei varmasti noteeraisi asiaa, mutta jo muutamat ilkeät kommentit saisivat hänet pois tolaltaan, jos niitä idiootteja tulisi sitten salille asiakkaaksi? Sellaisia jotka sitten kuvittelisivat olevansa jotenkin hauskoja. Seuraavana hetkenä hän oli tuntenut raivoa, kironnut hiljaa  ja hakannut tyynyä nyrkillään koska se oli ainut mitä hän voisi hakata ilman että herättäisi Mishaa.  Sitten hän oli valanut itseensä uskoa että selviäisi siitä ja pitäisi leukansa pystyssä, hän ei antaisi Chrisin nujertaa itseään, tai Akin jos sikseen tuli. Hän oli ajatellut että ehkä jos kuvien julkistaminen olisikin pahinta mitä Chris aikoi tehdä Akin kanssa. Muun rinnalla se oli kenties pienin paha.

Hän oli alkanut miettiä muita vaihtoehtoja, sellaisia jotka olivat aiemminkin käyneet useasti hänen mielessään mutta nyt tuntui korkealta ajalta ottaa ne vakavaan harkintaan. Hän ei haluaisi jäädä Helsinkiin jos ne kuvat tulisivat julki, oli se sitten pelkuruutta tai ei. Hän halusi voida aloittaa puhtaalta pöydältä, Mishan kanssa.

Huokaisten Joni nousi, Mishan reaktio kuvien suhteen kylläkin hieman hirvitti häntä. Hän tarvitsi kahvia jotta voisi kohdata tulevan päivän.

Misha alkoi heräillä, hän haki automaattisesti viereltään kumppaninsa lämpöä, mutta ei löytänyt sitä. Hän avasi unisena silmiään, katseli ympärilleen, kuuli keittiöstä kahvinkeittimen porinan. Jonilla oli tainnut taas olla uneton yö, hän pohti ja nousi, veti verryttelyhousut jalkaansa ja etsi pitkähihaisen ennen kuin käveli kohti keittiötä. Joni istui keittiönpöydän ääressä, selin ovensuuta kohti, nojautuen pöytään kohti.

”Huomenta”, Misha sanoi. ”Etkö taaskaan saanut unta?” Hän kysyi. Ja Joni huokaisi, suoristautui tuolillaan hieman. Misha näki pöydällä Jonin tabletin, jonka ruutu oli kiinni.

”En…” Joni sanoi käheällä äänellä. Misha laski kätensä hänen olkapäälleen ja Joni käänsi katseensa häneen. Nuorempi mies näytti lopen uupuneelta.

”Hei…” Misha kumartui hänen tuolinsa viereen. ”Onko jotain sattunut?” Hän kysyi.

”Kasperille oli lähetetty niitä kuvia, mitä Chris silloin otti. Ne joiden kopiot hän lupasi antaneensa minulle! Tiesin ettei siihen paskiaiseen pitäisi luottaa …” Joni tuhahti. ”En löytänyt niitä vielä muualta netistä, mutta se hermostuttaa minua.”

Misha kirosi ja nojautui halaamaan Jonia. ”Mitä ihmeen peliä he oikein pelaavat?” Misha mietti. ”Täytyyhän meidän voida tehdä jotakin?”

”Jos Chris päättää levittää ne nettiin niin ei ole oikeastaan mitään millä sen voisi estää.” Joni huokaisi. ”Siellähän sitten ovat… jos yksi paikka sulkeutuu niin joku on jo ehtinyt kopioida ne ja sitten ne  ilmestyvät jonnekin muualle, niin se taitaa mennä…” Hän oli hetken hiljaa kunnes tunsi kiukun kihisevän sisällän kun ajatteli koko juttua. ”Äh, helvetin Chris!” Joni kirosi tuskastuneena. ”Olen niin vihainen, miksi minun pitikään sekaantua siihen mulkkuun!”

Misha nousi ja hieroi hetken Jonin harteita. Hän tiesi Jonin olevan oikeassa kuvien suhteen, sille nyt ei voinut mitään. Hän jakoi myös Jonin raivon Chrisin suhteen, teki miltei mieli kysyä; niin, miksi? Mutta se olisi ollut paha virhe nyt, sillä kysymyksellä ei ainakaan voitettu poikaystäväpisteitä. Kaipa siinä tyypissä oli täytynyt olla jotain hyvääkin aluksi saadakseen Jonin ihastumaan ja muuttamaan yhteen?

”Tuon sinulle kahvia. ” Hän sanoi ja kääntyi kohti kahvinkeitintä. Joni tarkkaili kihlattuaan hiljaa. ”Oletko vielä syönyt?” Hän kysyi samalla kun otti kaksi kuppia kaapista joihin kaatoi kahvin. Joni ei tiennyt miksi mutta häntä alkoi jostain syystä naurattaa hieman. Misha kääntyi ja kohotti kulmaansa, laski kahvikupin Jonin eteen. ”Mitä nyt?” Hän kysyi.

”En tiedä, taidan olla vain niin väsynyt että löydän huumoria asiasta jossa sitä ei oikeasti ole.” Joni vastasi ja otti kupin käsiensä väliin tuoden sen kiitollisena huulilleen. ”Kahden tunnin kuluttua minulla on kuvaukset ja oloni on kaikkea muuta paitsi valokuvauksellinen….” Hän huokaisi, otti uuden hörpyn kupistaan ennen kuin lisäsi. ”No saavatpa maskeeraajatkin vähän haastetta.” Misha katsoi kumppaniaan lempeästi istuttuaan vastapäätä häntä.

”Näytät hyvältä kuten aina, mutta… myönnettäköön että näytät myös aika väsyneeltä.”

”Kiltisti aseteltuna.” Joni virnisti. Hän piti hetken tauon. ”Ajattelin että hermostuisit enemmän…” Hän myönsi. ”Tästä kuva-asiasta tarkoitan… Alastonkuviani on kohta ties missä.”

”Saan siis kohta olla hätistämässä enemmän kilpailijoita tieltäni.” Misha hymähti ja hymyili Jonille. Hän tarttui Jonin vapaaseen käteen joka lepäsi pöydällä. ”Jos ne julkaistaan niin me selviämme siitäkin. Minulla on ihan helvetin seksikäs poikaystävä… anteeksi, kihlattu ja… No myönnän että minua ärsyttää ajatus että muut saisivat nähdä sinut kokonaan, mutta … Kun kerroit niistä kuvista ensimmäisen kerran niin ehdin alkaa jo sulatella ajatusta että näin voisi käydä joku päivä.” Misha mietti oliko suututtanut Chrisin puhelullaan niin että tämä oli nyt päättänyt näpäyttää heitä kuvilla? Oliko siinä ajatuksessa järkeä? Mutta miksi juuri Kasperille? Misha ei ollut uskaltanut kertoa Jonille että oli soittanut Chrisille, jotenkin häntä hävetti oma äkkipikaisuutensa ja se että oli saattanut vain heittää lisää sytytysnestettä liekkeihin.

”Tuo helpotti, taisin pelätä myös sinun reaktiotasi.” Joni hymyili hieman.

”Teenkö sinulle jotain syömistä?” Misha kysyi.

”Ei tarvitse, teen kohta smoothien.” Joni sanoi. ”Olen oikeastaan helpottunut että lähdemme huomenna. Tekee hyvää päästä pois täältä.” Hän pyyhkäisi kasvojaan ja mietti hetken. ”Ajattelin että ehkä he aikovat kiristää minua niillä kuvilla. Jos se Aki tyyppi haluaa rahaa tai jotain? Ja siksi lähetti ne ensin Kasperille.”

”Jos he alkavat kiristää niin menemme suoraan poliisien puheille, et maksa heille penniäkään.” Misha päätti. ”Muuten siitä ei tule loppua.” Joni nyökkäsi vaiteliaana ja joi kahviaan.

”Ajattelin myös että jättäisin mallinhommat kokonaan. Nytkin minua lähinnä ahdistaa mennä kuvauksiin, ennen nautin siitä.” Joni nousi ja kävi täyttämässä kahvikuppinsa. ”Mallitoimistosta tarjottiin minulle viimeksi tilaisuutta lähteä Lontooseen. Sanoin miettiväni, mutta en taida ottaa sitä vastaan. En puhunut siitä sinulle koska olin melko varma kieltäytyväni. Olen kyllä miettinyt asiaa toiselta kantilta, haluaisin Englantiin.” Hän kääntyi Mishaa kohti kuppi kädessään. ”Ja tämä ei ole satunnainen päähänpisto, se on jotain mitä olen miettinyt ennenkin ja yöllä sitten vähän googlettelin ja… No, haluaisin hakea Lontooseen opiskelemaan fysioterapeutiksi.” Hän sanoi ja tarkkaili Mishan ilmettä. ”Olisiko tämä sinusta ihan mahdoton ajatus?”

”Haluat muuttaa Lontooseen?” Misha ihmetteli.

”Niin, ainakin joksikin aikaa. Minua jotenkin ahdistaa täällä ja nyt tämä koko juttu…” Joni nojasi tiskipöytää vasten ja nosti kupin huulille. ”Jos ne kuvat julkaistaan… Äh, tiedän ettei suurinta osaa kiinnostaisi, mutta osaa kyllä enkä tiedä miten kestäisin sitä. Tämä on liian pieni paikka ja jo muutama kommentti…. Juuri nyt se tuntuu liian raskaalta jo ajatuksena. Kun mietin tätä yöllä, aloin innostua ajatuksesta lähteä Lontooseen, en usko että ne nousisivat esiin siellä, olisin yksi massasta.” Joni katsoi Mishaa anoen, sitten hän naurahti. ”Kuvittele! Minä jopa haluan olla yksi massasta!” Misha virnisti.

”Sitä en olisi uskonut kuulevani”, Misha myönsi ja Joni hymyili.

 ”Mehän puhuimme mahdollisuudesta lähteä jonnekin ulkomaille joksikin aikaa. Voisitko harkita muuttavasi kanssani jo aikaisemmin?”

”Milloin se haku sinne kouluun sitten on?” Misha kurtisti kulmiaan.

”Maaliskuussa. Se alkaisi kyllä vasta syksyllä jos edes pääsen sinne, mutta ajattelin jos yrittäisi saada töitä sieltä sitä ennen. Mallinhommia saisin nyt ainakin mutta ehkä haluaisin jotain muuta. Tai sitten voisin mennä maksulliseen kouluun, personaltraineriksi tai jotain.”

”Entä minä?”

”Olet hyvä työssäsi, äidinkielesi on venäjä ja puhut sujuvaa englantia, kyllä sinä töitä saisit. Venäjän osaaminen on valtti, uskoisin niin.” Joni käveli lähemmäksi laski mukinsa pöydälle ja istuutui Mishan syliin.

”Ole kiltti, mieti tätä edes muutama päivä? Tämä merkitsisi minulle paljon, jo pelkästään sen ajatteleminen lievittää stressitasoani.” Misha kietoi kätensä Jonin vyötärön ympärille,  katsoi hänen ruskeisiin silmiinsä jotka katsoivat häneen takaisin lähes anoen.

”Ivo parka menee sekaisin, kun kuulee että suunnittelemme lähtöä. Puhumattakaan isästäsi!” Misha huokaisi ja Jonin ilme kirkastui.

”Suostut siis harkitsemaan sitä?” Hän kysyi lähes innostuneena ja Misha nyökkäsi.

”Jos tämä on tärkeää sinulle.” Vaikka ajatus muutosta hirvitti häntä, samalla jos se saisi Jonin piristymään oli hän valmis harkitsemaan sitä vakavasti ja tekemään tarvittavia järjestelyjä. Hän oli jo miettinyt asiaa sen jälkeen kun Joni oli ottanut matkustelemisen puheeksi New Yorkissa,  arvellen että se tulisi puheeksi uudestaan. Silloin se oli vain tuntunut tulevan liian puskista. Hän voisi ainakin selvittää löytyisikö Lontoosta töitä hänelle? Kenties olisi mahdollista pitää jonkinlainen ikkuna auki tämän hetkisen työpaikan kanssa? Yrityksellä oli kuitenkin sivukonttoreita muuallakin, muun muassa Englannissa.

”Se on, pelastit päiväni, ainakin osittain.” Joni painoi suudelman hänen huulilleen ja toisen hänen poskelleen. ”Kiitos!” Hän nousi, otti kahvikuppinsa ja meni jääkaapille. ”Aion selvitä tästä, julkaisi Chris ne kuvat tai ei. Hän haluaa masentaa minut, no, minä päätän ettei hän onnistu siinä, antaa tulla, minä kestän sen!” Hän julisti ja ryhtyi ottamaan tarvikkeita smoothien valmistamiseen esille. Misha hymyili helpottuneena, hän käveli Jonin taakse, suuteli hänen niskaansa ja läpsäisi hellästi hänen pakaraansa.

”Se on oikea asenne.” Hän hymyili.

**^^**^^**^^**

Seuraavan yön Joni nukkui jo paremmin, kuvia ei ollut julkistettu silti hän tunsi jatkuvan jännityksen että se tapahtuisi pian. Hän oli pakannut jo edellisenä iltana, mutta nyt halusi vielä tarkistaa että tarvittava oli mukana ja olisiko hänellä jotain turhaa mitä kannattaisi jättää pois. Pakkaaminen kevyesti ei todella ollut hänen vahvin taitonsa.

Joni mietti tarkkaan; lenkkivaatteet, otsalamppu, talvijuoksukengät, oleskeluvaatteita, alusvaatteita viikon ajalle… Siistimmät vaatteet kun he menisivät kaupunkiin syömään ja juhlistamaan Mishan 26-vuotis syntymäpäiviä jotka olivat 10.päivä. Järki sanoi ettei hän tarvinnut kuin yhdet siistit farkut ja kauluspaidan ja siten säästäisi tilaa… Varmuudeksi hän otti myös toisen siistin paidan mutta itsensä ottamasta kolmansia vara farkkuja. Lopulta Joni oli melko ylpeä että sai kaiken mahtumaan vain yhteen laukkuun ja hän esitteli saavutustaan Mishalle joka myönsi huvittuneena että hän oli edistynyt.

Ivo oli tulossa hakemaan heitä Jamin kanssa, Ivon auto oli tilavampi joten oli järkevämpi matkustaa sillä.
”En haluaisi puida sitä valokuva asiaa vielä Ivon tai Jamin kuullen.” Joni esitti toiveen kun he olivat eteisessä pukeutumassa Ivon soitettua että olisi pian parkkipaikalla. ”Toivon että saisin levättyä autossa.”

Misha nyökkäsi. ”Jos kokeilemme unohtaa koko jutun tämän reissun ajaksi?” Hän ehdotti vaikka tiesi sen olevan melko mahdotonta. ”Mietitään sitä sitten kun tullaan takaisin miten toimitaan.”

Joni hymyili. ”Ainahan voimme yrittää.” Hän sanoi ja tiesi jo valmiiksi että se pyörisi väkisinkin hänen mielessään. Luultavammin hän tarkistelisi vainoharhaisen pelokkaana oliko kuvat jossain ja sitten… haluaisiko hän edes palata takaisin Helsinkiin?

**^^**^^**

Chris saapui myöhään illalla paikallista aikaa Pietarin kentälle, missä Aki oli häntä vastassa. Jännitys kouristeli hänen vatsanpohjassaan, Aki hymyili hänet nähdessään. Pian se todella tapahtuisi? Hän oli aimo harppauksen lähempänä, vielä olisi mahdollista kääntyä takaisin mutta kohta kaikki olisi peruuttamatonta.
Chris keskittyi ajatukseen nähdä Joni, keskittyi vihaansa ja pettymykseensä saaden puhtia kävellä eteenpäin.

Aki sanoi kaiken olevan hoidossa, nyt oli vain valikoitava oikea hetki ja se voisi olla haastavaa. He yöpyisivät aluksi motellissa siinä kaupungissa joka oli lähellä paikkaa jossa Mishan isoäiti asui. He tarkkailisivat sopivaa tilaisuutta, Aki oli varma että sellainen tulisi. Heidän päästyään motellihuoneeseen, Aki ojensi Chrisille pienen käsiaseen.
”Tämä on hyvä olla mukana, tilanne voi tulla yhtäkkiä.” Aki sanoi ja hymyili hänelle. ”Osaathan käyttää sitä?”

Chris katsoi asetta kädessään totisena ja nyökkäsi. Joni ei lähtisi mukaan vapaaehtoisesti olihan hän tiennyt sen, silti, pidellessään asetta kädessään siitä mitä he olivat tekemässä tuli entistä todellisempaa. Hän nielaisi, tunsi uuden jännityksen piston sisimmässään. Pian olisi liian myöhäistä kääntyä takaisin.

Jatkuu…

25.luku

Julkaistu: 16.9.2016

My Secret Shore

© KOLGRIM