25.Vaiti

25.Luku

”Olet vältellyt minua”, Sam sanoi seuratessaan Michaelia ravintolassa tämän tehdessä töitä.

”Sam ole kiltti, minulla on kiire…” Michael sanoi katsomatta häneen samalla, kun kiersi tiskin taakse laskeakseen juomat asiakkaille, jotka olivat ne tilanneet.

”Hyvä on, istun sitten tässä ja odotan kunnes vuorosi päättyy”, vaalea mies nyökkäsi itsepäisesti ja istuutui. Michael huokaisi ja katsoi ystäväänsä, hän aavisti mistä Sam halusi puhua ja oli tietoisesti vältellyt tätä siitä syystä. Hän pelkäsi kohtaamista, omia tunteitaan ja sitä, ettei Sam kestäisi totuutta.

”Vuoroni kestää seitsemään, joudut odottamaan melko pitkään”, Michael sanoi ottaessaan juomat tarjottimelle viedäkseen ne asiakkaille

”Pari tuntia, jaksan kyllä”, Sam nyökkäsi ja Michael huokaisi turhautuneena kävellessään miehen ohi. Samuel seurasi nuorempaa miestä katseellaan ja odotti kunnes tämä palasi tiskin taakse.

”Voisin ottaa oluen”, hän sanoi ja Michael nyökkäsi laskiessaan juoman hänelle.

”Haluatko muuta?”

”Haluan tietää miksi olet niin etäinen yhtäkkiä?”Sam kysyi. Michael laski tuopin hänen eteensä ja Sam kaivoi lompakkonsa esiin maksaakseen. Hetken he katsoivat toistensa silmiin. ”Meidän on puhuttava ja tiedät sen”, Sam sanoi, ojensi setelin ja Michael rahasti hänet hiljaisena ojentaen vaihtorahan takaisin.

”Hyvä on”, hän lopulta myöntyi. ”Mutta ei nyt, kuten näet ravintola on tupaten täynnä.”

”Odotan, kuten sanoin ja vuorosi päätyttyä vien sinut syömään.”

”Voimme mennä kävelylle”, Michael vastasi. ”Nyt minun on mentävä palvelemaan muita.”

Sam odotti kärsivällisesti, hän pelkäsi, että Michael keksi jonkun tekosyyn välttääkseen tapaamisen, jos hän ei odottaisi ravintolassa. Lopulta Michaelin vuoro päättyi ja he lähtivät ravintolasta yhdessä.

”Tiedät mitä haluan sanoa sinulle”, Sam totesi heidän päästyään ulos.

”Sam, pyydän, että…” Michael aloitti hermostuneena.

”Ei, ei enää tekosyitä!… Et ole onnellinen Jeanin kanssa, äläkä yritä väittää toisin. Ansaitset parempaa, ihan totta! Ja olet varmasti huomannut kuinka…”

”Älä sano sitä”, Michael anoi katsoen poispäin, he seisoivat yhä ravintolankulmalla.

”Miksi? Miksi en saisi kertoa kuinka ihastunut olen sinuun? Miksi en saisi sanoa, että luulen sinullakin olevan tunteita minua kohtaan ja että minusta voisimme lakata esittämästä muuta!” Sam laski kätensä Michaelin poskelle. ”Katso minuun”, hän kehotti ja ruskeat silmät, jotka kimmelsivät kyynelistä, kohtasivat hänen omansa. ”Jean ei tee sinua onnelliseksi, miksi olet hänen kanssaan?”

”Et ymmärtäisi totuutta Sam, et puhuisi näin jos tietäisit…”

”Tietäisin mitä?” Michael tunsi sydämensä takovan kiivaana.

”En ole se joksi minua luulet”, Michael kuiskasi. ”Et voisi ymmärtää…” Ja juuri kun Sam oli esittämässä vastalauseen, he kuulivat Jeanin äänen.

”Michael?” Mies kutsui ja lähestyessään mulkoili vihamielisesti Samuelia, joka tuntui seisovan aivan liian lähellä hänen rakastajaansa. Michael hymyili jokseenkin väkinäisesti miehelle ja vältteli Samin katsetta. Jean pääsi hänen vierelleen, suuteli hänen huuliaan ja kietoi sitten kätensä Michaelin harteiden yli. ”Halusin tulla sinua vastaan, mutta taisin tulla hieman myöhässä?”

”Sam tuli vain tuopilliselle, juttelimme hetken.” Michael selitti ja yritti yhä hymyillä. Jean aavisti heidän välillään tapahtuneen jotakin enemmän ja tunsi mustasukkaisuuden karvaan pistoksen.

”Ymmärrän”, Jean nyökkäsi ja katsoi Samuelia kohden joka katsoi tiukasti takaisin. Jean tunnisti haasteen tämän katseesta. ”No, mennäänkö chéri, varasin pöydän, haluan viedä sinut syömään”, hän hymyili rakastajalleen, joka nyökkäsi jokseenkin vaimeasti. ”Näkemiin Sam!”

”Näkemiin…” Sam vastasi katse Michaelissa, joka vilkaisi lyhyesti takaisin ennen kuin poistui miesystävänsä kainalossa. Sam kirosi Jeanin keskeytyksen, juuri kun he olivat olleet pääsemässä asiaan, täytyi tuon syöpäläisen tulla keskeyttämään. Mies tuntui seuraavaan liian tiiviisti Michaelin jokaista liikettä.

**^^**^^**^^**

”Mistä te oikein keskustelitte Samuelin kanssa?” Jean kysyi heidän nauttiessaan illallista miehen suosikkiravintolassa. Michael kohautti olkiaan ja nappasi lihapalan haarukallaan.

”Ei mistään erityisestä”, hän vastasi.

”No se kyllä näytti joltain erityiseltä”, Jean sanoi mulkoillen häntä mustasukkaisena. ”En pidä siitä kuinka läheisiä olette, en halua, että tapaatte enää kahden.”

”Jean”, Michael huokaisi. ”Hän on ystäväni!”

”Hän haluaa olla jotakin muuta ja siinä on selkeä ero!” Jean murahti ja Michael kiristi hampaitaan tietämättä miten vastata. ”Usko pois, hän ei ole todellinen ystävä. Hän ei haluaisi enää nähdä sinua, jos tietäisi mitä olet.”

”Ehkä olet väärässä…” Michael vastasi hiljaa ja tuijotti lautastaan. Hän katui nyt, ettei ollut saanut totuutta sanotuksi.

”En ole”, Jean kielsi. ”Hänelle pitäisi kertoa, sittenpähän näet.”

”Jos kerron, teen sen itse”, Michael vastasi. ”Minun tavallani.”

”Milloin?” Jean kysyi tiukasti ja nuorempi mies kohautti harteitaan turhautuneena.

”En tiedä! Tämä ei ole helppoa minulle Jean!”

”Ja minulle ei ole helppoa katsoa kuinka flirttailette toisillenne”, Jean murahti. ”Tarkoitin mitä sanoin, en halua teidän viettävän aikaa kahden, en luota siihen mieheen.”

Michael katsoi miestä hiljaisena. ”Luota sitten minuun?” Hän pyysi ja Jean kiristi hampaitaan.

”Sinun historiallasi? – Hieman vaikeaa chéri”, hän lopulta tuhahti ja lopun iltaa heidän välillään lepäsi kireä tunnelma.

**^^**^^**^^**

”Samuel, eräs mies kyselee sinua”, Adeline, hänen työtoverinsa ilmoitti Samuelin kirjoittaessa puhtaaksi edellisen asiakkaansa uutta treeniohjelmaa. Hän katsahti naiseen kysyvästi, eikä voinut olla tuntematta pientä toivon kirpaisua, että kyseinen mies olisi Michael.

”Mitä hän haluaa?” Sam kysyi ja Adeline kohautti olkiaan.

”En tiedä, sanoi vain, että hän haluaa puhua kanssasi. Ehkä uusi asiakas?” Nainen arvuutteli ja Sam nyökkäsi, nousi ylös ja seurasi työtoveriaan aulaan. Hän oli yllättynyt nähdessään Jeanin, mutta uskoi tietävänsä mistä mies halusi puhua, mitään muuta sanottavaa tällä ei voinut olla.

”Jean”, Sam hymyili väkinäisesti ja mies, joka oli parhaillaan lukenut ilmoitustaululla olevia mainoksia, kääntyi hänen puoleensa ja vastasi hymyyn jokseenkin ylimielisen näköisenä.

”Samuel”, hän nyökkäsi. ”Ehkäpä minunkin tulisi liittyä jäseneksi ja aloittaa kuntoilu?” Hän virnisti.

”Siitäkö syystä tulit? Voin tietenkin suunnitella sinulle ohjelman, jos tahdot.” Sam yritti olla niin kohtelias kuin kykeni miehelle, josta ei koskaan uskonut voivansa pitää.

”Ah, eipä tämä taida olla ympäristö, jossa viihtyisin”, Jean vastasi. ”Taidat kuitenkin tietää mistä tulin puhumaan kanssasi.”

”Voin arvata”, Samuel vastasi varautuneena ja Jean hymyili.

”Ehkäpä voisimme jutella asiasta kahvikupin äärellä?”

”Hyvä on”, Samuel huokaisi. ”Odota hetki”, hän pyysi ja kävi ilmoittamassa muille pitävänsä kahvitaukonsa. ”Voimme mennä kahvion puolelle, mutta minulla on vain 15minuuttia aikaa.”

”Se riittää”, Jean nyökkäsi ja seurasi vaaleaa miestä kahvioon.

”Talo tarjoaa”, Sam ilmoitti miehelle ja otti itselleen kupin teetä Jeanin kaataessaan itselleen kupin mustaa kahvia.

”Kiitos. Asiani on jokseenkin arkaluontoinen”, Jean varoitti ja Sam johdatteli tämän syrjäisimpään nurkkapöytään. He istuutuivat alas ja Sam tarkkaili miestä, joka pyöritti lusikkaansa hitaasti kahvikupissaan. ”Asia koskee Michaelia, kuten ehkä arvasitkin…” Jean aloitti ja Sam kohotti kulmaansa odottaen miehen jatkavan. ”Olen huolissani hänestä, huolissani, että hän on ehkä palannut entisiin tapoihinsa.”

”Mitä tarkoitat?” Sam kysyi ja Jean katsahti häneen huokaisten.

”Hän ei varmastikaan ole kertonut sinulle?”

”Kertonut mitä?”

”Sitä kuinka tapasimme”, Jean selvensi. ”Tai sitä mitä hän teki New Yorkissa.”

”Ymmärsin hänen työskennelleen tarjoilijana, kuten nyt…” Sam vastasi vaikka oli jo Michaelin puheista ja käytöksestä aavistanut taustalla olevan muuta.

”Hän on niin kovin nuori vielä”, Jean aloitti. ”Kaikkihan meistä tekevät virheitä nuorena, on helppo harhautua polulta. Michaelin menneisyys on vaikea, en usko sinun käsittävän. Viime aikoina, kuten jo sanoin, olen alkanut huolestumaan, jos Michael olisikin hairahtunut uudestaan. Hän on käyttäytynyt niin… omituisesti.” Sam kiristi hampaitaan ja toivoi miehen jo menevän asiaansa.

”Pelkään hänen alkaneen käyttää jälleen huumeita.” Jean sanoi lopulta ja Sam kurtisti kulmiaan luoden mieheen epäuskoisen katseen. ”Ymmärrän, sitä on ehkä vaikea uskoa, mutta Michael todella käytti huumeita ennen, silloin kun tapasimme. Et varmaan myöskään tiedä, miten hän rahoitti sen?” Jean kysyi. Hän liioitteli totuutta tietoisesti, vain yhdellä ainoalla päämäärällä; tappaa Samuelin kiinnostus ja halu tavata Michaelia enää koskaan. Kun Sam ei vastannut, näyttäen yhä vain ja ainoastaan järkyttyneen epäuskoiselta, Jean jatkoi. ”Hän myi itseään”, Jean kuiskasi. ”Michael oli prostituoitu, niin minäkin hänet tapasin. Olin heikko ja rakastuin, halusin auttaa häntä ja tein sen ja niinpä Michael on nyt täällä.” Sam tuijotti häntä hiljaisena, kunnes naurahti hämillään.

”Et ole tosissasi”, hän sanoi. ”Kuule, tuo on jo…”

”Se on totta, vaikea ehkä uskoa, mutta eikö se selitä miksi Michael on niin salaperäinen menneisyytensä kanssa? Emmin kertoa sinulle, mutta… Kuten sanoin, olen huolissani. Oletko huomannut mitään merkkejä, että Michael voisi käyttää jotakin aineita?”

”Luoja, en!”

”Niin… Ehkä hän ei näyttäisi sinulle sitä puolta. Pelkään vain, että ehkä hän on alkanut myös myymään itseään uudelleen saadakseen rahaa… Tämä on vaikeaa minulle. Olen tosiaan yrittänyt olla hänelle hyvä, olen tehnyt hänen eteensä niin paljon… Ehkä jos olisin rikkaampi… Ehkä sitten saisin hänet tyytyväiseksi?” Sam ei saanut sanaa suustaan, tuijotti miestä hiljaa, pohtien oliko tämä järjiltään. Se Michael jonka hän tunsi oli niin… hyvä, herttainen, puhdas… Ja nyt Jean antoi kuvan jostakin aivan muusta.”Näen ettet usko minua, mutta kuinka hyvin sinä voit väittää tuntevasi Michaelin? Hän näyttää sinulle eri puolen kuin minulle.” Jean kallisti päätään. ”Hän juoksee paremman elämän perässä, en tiedä… Pelkään, etten ole enää tarpeeksi pitämään häntä aloillaan.”

Voisiko Michael tietää hänen rahoistaan? Sam mietti hämmentyneenä. Mutta jos hän tietäisi ja jos se mitä Jean kertoi, oli totta, niin eikö Michael sitten käyttäisi hänen ihastustaan hyväksi? Michael oli kuitenkin pyytänyt häntä vaikenemaan. ”Tässä ei ole järkeä…” Sam sanoi lopulta. ”Sen täytyy olla valhetta, Michael ei…”

”Kysy sitten häneltä suoraan, kysy onko hän ennen ollut huora”, Jean kehotti kylmään sävyyn ja viimeinen sana kalskahti Samin korvaan. ”En valehtele, tulin kertomaan totuuden. Tiedän kyllä, häneen on niin helppo ihastua, rakastua, olen itse siinä ansassa, enkä enää pääse ulos. Pelkään sydämeni särkyvän, älä anna itsellesi käydä samoin. Jos kaipaat lisä todisteita ja Michael haluaa jatkaa valehteluaan, niin… On olemassa videoita…En mielelläni puhu niistä tai… ” Jean kiristi hampaitaan, pudisti päätään ja nosti kuppinsa huulilleen. ”No, omaksi parhaaksesi… Jos tahdot, ota yhteyttä…” Jean liu’utti käyntikorttinsa pöydän yli Samille ennen kuin tyhjensi kuppinsa ja nousi. ”Sinulla oli kiire ja minunkin on nyt mentävä. Usko pois, tätä ei ollut helppo kertoa. Näkemiin Samuel.”

Sam katsoi miehen perään, tuijotti käyntikorttia yhä hämmentyneenä siitä mitä ajatella. Se ei mitenkään voinut olla totta, eihän? Hänen täytyi saada puhua Michaelille, haluten tämän kumoavan miesystävänsä järjettömät väitteet. ”Voimmeko tavata tänään? Kuulin huhun, josta haluan puhua kanssasi.” Sam lähetti viestin Michaelille, joka vastasi muutaman tunnin kuluttua.

”Pääsen kuudelta, voimme tavata Seinen rannalla puoli seitsemältä, siinä tavanomaisessa paikassa? Minullakin on sinulle kerrottavaa.”

**^^**^^**^^**^^**

Sam istui joen varrella olevalla penkillä ja tuijotti vastakkaisella puolella kulkevia ihmisiä keskittynyt ilme kasvoillaan. Michael astui epäröiden lähemmäs.

”Hei”, hän tervehti ja vaalea mies käänsi kasvonsa häneen, nyökkäsi ja hymyili jokseenkin vaimeasti mikä sai Michaelin heti aavistamaan, että kyse oli jostakin vakavasta.

”Istuisitko alas?” Sam kysyi ja Michael nyökkäsi istuen hänen vierelleen. Sam tutkiskeli hänen kasvojaan mietteliäänä. ”Haluaisin, että kerrot minulle lisää siitä mitä teit New Yorkissa.” Hän sanoi lopulta. ”Kuulin tänään jotakin mitä en voi uskoa todeksi.” Michael nielaisi ja katsoi alas käsiään. ”Sano ettei se ole totta, että…myit itseäsi? Että…” Sam kurtisti kulmiaan, Michael näytti kalpealta yhtäkkiä.

”En voi…” Michael kuiskasi. ”Haluaisin sanoa, ettei se ole totta, mutten voi… Se on totta.” Sam katsoi häneen järkyttyneenä hetken ennen kuin käänsi katseensa. ”Halusin kertoa, mutta… se on niin vaikeaa.”

”Miksi?” Sam kysyi käheällä äänellä. ”Tarkoitan, miksi ryhdyit siihen?” Michael oli hetken hiljaa ja katsoi toista miestä surullisena.

”Ei ollut vaihtoehtoja”, hän vastasi.

”Aina on vaihtoehtoja!” Sam kivahti ja katsoi häneen tiukasti. ”Käytitkö myös huumeita? Käytätkö yhä?”

Michael kallisti päätään. ”Kuka sinulle kertoi menneisyydestäni?” Hän kysyi.

”Jean”, Sam tuhahti. ”Rakas miesystäväsi oli huolissaan ja päätti tulla puhumaan minulle. Hän sanoi sinun rahoittaneen huumeiden käytön seksin myymisellä ja että hän oli huolissaan uudesta hairahduksesta. Oletko siis alkanut käyttämään huumeita uudestaan?”

Michael kiristi hampaitaan, katsoi poispäin tuntien suuttumuksen leviävän suonissaan. Jean oli kyllä mustasukkainen, mutta vajota nyt niin alas, että valehtelisi ja vääntelisi totuutta näin epämiellyttävästi? Hän tuhahti ja pudisti päätään. ”Sitten Jean on jättänyt kertomatta tärkeimmän osan.” Hän vastasi ja katsoi Samueliin. ”Kaikilla ei ole aina mahdollisuutta vaihtoehtoihin, Sam. Oli ehkä alussa, mutten tiennyt mihin asetin itseni karatessani kotoa. Olin vasta 17-vuotias ja olin helvetin peloissani. Kyllä, olen maannut lukuisten miesten kanssa joista useimpia en edes muista ja kyllä raha vaihtoi omistajaansa, itse en nähnyt niistä lanttiakaan aluksi. Kyllä, käytin huumeita, lähinnä marihuanaa, vain koska se todellisuus oli liian karu kestää. Ja kyllä lopulta, silloisen poikaystäväni kanssa, joka oli samassa tilanteessa kuin minä, yritimme kerätä rahaa pakenemiseen myymällä itseämme salaa ja ottamalla rahan itse. Jean on ainut asiakas, jolta sain käteistä omaan käteeni. Jean toi minut tänne, en olisi päässyt lähtemään yksin ja se menneisyys sitoo minut häneen.” Michael hengitti kiihtyneenä ja katsoi Samin järkyttyneisiin kasvoihin. ”En ole se jonkalaiseksi minua ehkä luulit, kaikki mitä olen edessäsi kuitenkin ollut, on todellista minua. Ymmärrän kuitenkin, että se todellisuus jonka tiedät nyt, muuttaa käsitystäsi väistämättä.”

Sam oli hiljaa, oli vaikea sisäistää koko juttua, se tuntui niin järjettömälle! Hän ei tosiaan ollut odottanut mitään tällaista. ”Ymmärrän myös, jos et enää halua nähdä minua. Olen pahoillani, etten osannut kertoa sinulle aiemmin, tarkoitukseni ei ollut petkuttaa. Hetken oli vain niin mukavaa kuvitella voivansa olla normaali ja kuulua teidän maailmaanne, sinun ja Kittyn, teidän ystävienne, olla kuten kuka tahansa. Kiitos siitä.” Kun Sam ei kyennyt edelleen sanomaan sanaakaan, Michael hymyili surullisena ja nousi; olihan hän arvannut tämän, totuus oli liikaa. ”Minun on mentävä, ehkä törmäämme vielä joskus? Näkemiin Sam.”

Sam katsoi nuoremman miehen perään, halusi kutsua tämän takaisin, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Mitään tällaista hän ei koskaan ollut osannut odottaa ja vaati aikaa sulatella näinkin järkyttävää uutista.

Michael palasi kotiin ja tunsi vastenmielisyyttä astuessaan eteiseen. Jean ei olisi voinut loukata häntä syvemmin ja hän oli lopen kyllästynyt heidän suhteeseensa, omaan elämäänsä ja suuntaan jonne se oli menossa, hän halusi irti. Jean istui sohvalla, viinilasi kädessään katsellen jotakin typerää visailuohjelmaa.

”Missä viivyit?” Jean kysyi vilkaisten häneen.

”Näin Samuelin”, Michael vastasi, seisoen huoneen oviaukossa katsellen miestä joka hymähti.

”No?”

”Olet kai kovin tyytyväinen itseesi?” Michael kysyi tasaisella äänellä.

”Hänen oli aika kuulla totuus, koska viivyttelit itse sen kertomisessa, päätin vain kiihdyttää prosessia.”

”Vääristelemällä totuutta?” Michael kysyi. ”Kertomalla että käytän huumeita ja saamalla sen kuulostamaan siltä, kuin olisin valinnut sen kohtalon itse?” Hän kallisti päätään. ”En jaksa tällaista Jean, en jaksa sitä miten kohtelet minua tai miten puhut minusta. Lupasit toista.”

Jean kiristi hampaitaan, tyhjensi lasinsa ja laski sen pöydälle. ”Et sitten olisi flirttaillut sen miehen kanssa!” Hän sähähti ja nousi ylös. Hän lähestyi Michaelia uhkaavasti ja tarttui tämän paidankauluksesta hänen yrittäessään perääntyä, hän iski Michaelin seinää vasten. ”Älä unohda kuka sinut pelasti ja miltä! Voisin heittää sinut alas yhtä nopeasti kuin nostin sinut.” Michaelin silmät kimmelsivät kyynelistä. ”Jos Samuel välittäisi sinusta aidosti, hän ei antaisi tarinani vaikuttaa, eikö niin? Mutta missä hän on nyt? Vannoiko hän yhä ystävyyttään, vai päästikö hän sinut menemään?” Jean tarttui hänen kasvoistaan ja puristi saaden Michaelin parahtamaan. ”Tiedätkö kuinka paljosta olet minulle velkaa?”

”Sitäkö meidän suhteemme on?” Michael kysyi hengittäen kiihtyneenä, kyyneleet silmissään. ”Mitattu velassa?” Hän työnsi miehen voimalla kauemmas saaden tämän horjahtamaan hieman. ”En jaksa tätä enää! En jaksa Jean!” Jean kurtisti kulmiaan, tuijotti häntä tiiviisti, yllättyneenä Michaelin reaktiosta. Pian yllätys muuttui kuitenkin vihaksi ja sai miehen lyömään avokämmenellä nuoremman poskea.

”Vaiti!” Hän karjui. ”Vaadin kunnioitustasi, olet kiittämätön!” Jean kääntyi ja käveli baarikaapilleen kaataakseen uuden drinkin. ”Usko pois, kaikki mitä teen on parhaaksesi. Näet vielä, Samuel ei palaa elämääsi.” Mies puhui jo rauhallisemmalla äänellä Michaelin pidellessä kipeää poskeaan. ”Me kuulumme yhteen chéri, pelastin sinut ja siksi kuulut minulle. Eikä kukaan toinen osaisi rakastaa sinua kuten minä, he eivät ymmärrä, minä ymmärrän.”

Michael tuijotti Jeania hiljaa. Tämä elämä ei ollut mitä hän halusi, mutta ehkä Jean oli oikeassa? Ehkä hän ei voisi saada parempaa ja nyt hän oli varma, että oli menettänyt Samin. Ei kukaan niin normaali koskaan voisi ymmärtää.

**^^**^^**^^**

Sam istui hämmentyneenä keittiössään, teekuppi edessään tuijottaen sitä ajatuksissaan. Huora? Hänen mielensä toisi yllättyneenä. Kuinka monta miestä? Hän alkoi voida aavistuksen pahoin ajatellessaan sitä. Hänen mielialansa vaihtelivat hämmennyksen eri asteissa, hänen ihastuksensa tuntui nyt niin kovin typerältä ja kuitenkin… Michael… Hän ei saanut toista miestä mielestään. Michael ei lainkaan vastannut kuvaa joka hänellä oli prostituoiduista.

Hän tunsi sääliä, surua ja suuttumusta, se kaikki sekoittui hänen mielessään. Hän ei tiennyt mitä tehdä, mitä hänen tulisi tehdä, muttei uskonut hetkeen voivansa kohdata Michaelia, sillä mitä hän tälle sanoisi? Olivatko hänen tunteensa aitoja? Oliko ihastus yhä olemassa? Michael ei edes ollut sitä mitä hän oli luullut tämän olevan. Tuntui mahdottomalta ajatukselta muodostaa parisuhde entisen prostituoidun kanssa. Hassulla tavalla, Sam tunsi olonsa petkutetuksi. Hän ei kerta kaikkiaan tiennyt mitä ajatella koko jutusta.

”No, juttelitko sinä Michaelille?” Kitty kysyi seuraavana iltana heidän istuessaan pubissa töiden jälkeen. Sam hymähti.

”Vielä kysyt”, Sam huokaisi tuijottaen lasia edessään. ”Voi pojat millaisen pommin kuulin!”

”No?” Kitty kysyi uteliaana. ”Kerro?” Sam kohtasi ystävänsä katseen hymyillen synkkänä.

”Michael on… hän on ennen… myynyt itseään.”

”Mitä?” Kitty kysyi epäuskoisena.

”Kuulit kyllä… seksiä rahasta…” Sam puhui matalalla äänellä ja nosti lasin huulilleen lopetettuaan. ”Hän sanoi tilanteen olleen epätoivoinen, Jean kertoi toisen tarinan, sanoi Michaelin käyttäneen myös huumeita. Siinä vasta esimerkillinen nuorukainen esitellä vanhemmille”, Sam hymähti uudemman kerran. Kitty tuijotti häntä kulmat kurtussa yrittäen sisäistää koko juttua.

”Se kuulostaa järjettömälle, Michael on niin …herttainen…” Kitty sanoi. ”Jutussa täytyy olla jotain enemmän, Sam.” Kun vaalea mies ei vastannut, tuijotti vain synkkänä lasiinsa, Kitty huokaisi. ”Oletko puhunut hänelle sen jälkeen?”

”En, mitä minä sanoisin?” Sam kohautti harteitaan. ”Muuttaahan tämä kaiken.”

”Tunteesi häntä kohtaan?”

”Kyllä ja ei.. ajattele nyt, hän on myynyt vartaloaan rahasta ja lisäksi käyttänyt huumeita. Mitä sellaisesta suhteesta voisi tulla?”

”Puhuisit hänelle, uskon että kaikelle on hyvä selitys. Tuskin Michael halusi sellaista elämää…”

Sam oli hiljaa jälleen kohauttaen harteitaan. ”Hän kyllä sanoi Jeanin olevan ainut jolta sai rahaa omaan käteensä… Että hän yritti silloisen poikaystävänsä kanssa kerätä rahaa pakenemiseen.” Sam kurtisti kulmiaan. ”Hän karkasi seitsemäntoistavuotiaana kotoa ja…”

”Ja joutui hyväksi käytetyksi,” Kitty sanoi hiljaa. Heidän katseensa kohtasivat, molemmat surullisia. ”Sam, et voi kääntää selkääsi nyt, minusta tuntuu että se poika tarvitsee apua.” Tarina oli paljon karumpi kuin Kitty olisi koskaan voinut uskoa, suru Michaelin katseen takana sai kuitenkin nyt selityksen. ”Hän karkasi siis kotoa, luuletko, että hänen vanhempansa voisivat yhä etsiä häntä?”

Sam kohautti harteitaan hieman avuttomana, hän oli luullut tuntevansa Michaelin, mutta nyt hän ymmärsi kuinka vähän oikeastaan tiesi. Olivatko hänen tunteensa kuitenkaan todella muuttuneet? Hän mietti nuorukaista ja tämän lempeitä kasvoja, ruskeita silmiä ja sitä hymyä… Sam tunsi riipaisun sydämessään, hän halusi kuulla totuuden, koko totuuden. ”Michael on nyt 21, hänen syntymäpäivänsä on kesällä ja kun hän on ollut seitsemäntoista, on vuosi ollut 97 tai 98, eikö niin?” Sam kurtisti kulmiaan ja katsahti Kittyyn.

”Voisin ehkä yrittää etsiä vanhoja lehtiartikkeleja Plymounthista noilta vuosilta, katsoa jos niissä mainitaan katoamista.”Sam pohti ja Kitty hymyili.

”Minä voin auttaa sinua, oikeastaan tiedän erään nettisivun jolla on listattu kadonneita ihmisiä, voisimme kokeilla ensin sitä.” Kitty alkoi innostua ajatuksesta leikkiä salapoliisia ja mahdollisesti tuoda Michael takaisin yhteen vanhempiensa kanssa. Hän halusi auttaa nuorukaista ja uskoi vahvasti kuulemansa jälkeen, että Michael tarvitsi kunnon ystäviä rinnalleen. Jeanin Michael voisi heivata saman tien, Samin tavoin myöskään Kitty ei pitänyt miehestä ja jos heidän suhteensa oli tosiaan alkanut tilanteesta, jossa Michael oli epätoivoissaan myynyt itseään miehelle… No, se kertoi jo jotakin.

”Hyvä, lähdetään”, Sam tyhjensi tuoppinsa ja nousi. Nyt kun idea oli syntynyt hän tiesi ettei saisi rauhaa ennen kuin toimisi. Hän miettisi sitä loppua myöhemmin.

Jatkuu…

26.luku 

         Julkaistu 17.5.2012

            My Secret Shore© KOLGRIM

Guestbook

My Secret Shore HOME