4. Kämppikset

LUKU 4.

Kysymykset vailla vastauksia

Kotiinpaluu vei Nikolta ja Kamililta vähemmän aikaa kuin he olisivat halunneet, hämmennys pyöri heidän mielessään; molemmat tunsivat tarvetta ajatella todella tarkasti mitä heidän välillään oli tapahtunut. Oliko mitään ylipäänsä tapahtunut vai oliko se vain osa esitystä?

Astuessaan sisään asuntoon Niko hymyili Kamilille. ”Kiitos avustasi”, hänen onnistui sanoa normaalilla äänellä huolimatta siitä, että se ei ollut sitä, mitä hän olisi halunnut sanoa.

”Eipä kestä”, Kamil vastasi, hieman häiriintyneenä omista ajatuksistaan, jotka harhailivat alueella, jossa niiden ei alkuunkaan pitäisi harhailla. Tämä oli hänen ystävänsä! ”Toivotaan, että vihje meni perille”, hän lopetti hymyillen hieman ja rauhoittavasti.

”Joo, hänen täytyisi olla melko tyhmä ellei menisi… Tuota, no hän on… huh, minulla ei ole aavistustakaan mitä ajattelin sinä yönä kun…” Niko vastasi, hänen kasvonsa muuttuivat punaisemmiksi ja punaisemmiksi hänen yrittäessään menestyksettömästi selittää mitä tarkoitti. Nyt pelkkä Mattin ajatteleminen… sai hänet pahoinvoivaksi. ”Olosuhteista huolimatta, minulla oli hauskaa tänä iltana”, hän lisäsi, nyökäten varmasti, alkaen sitten riisua takkiaan ja kenkiään. ”Sopiiko, että menen suihkuun ensin?”

”Sopii tietysti.” Kamil selvästi näytti ajattelevan jotain syvästi, ja Niko tunsi itsensä epävarmaksi. Ajatteliko hän sitä nöyryytystä, jota oli joutunut sietämään yökerhossa? Oliko hän vihainen Nikolle hänen typerän yhden yön juttunsa vuoksi Mattin kanssa? Kamil ei sanonut mitään muuta, katosi vain keittiöön riisuttuaan kenkänsä ja jätettyään oman takkinsa henkariin. Niko huokasi raskaasti; hänen kämppistään ei ollut alkuunkaan helppo lukea. Ja Niko olisi antanut paljon saadakseen tietää mitä Kamil tarkalleen ajatteli noin syvästi.

Kylpyhuoneessa Niko riisuutui ja meni ammeeseen, alkaen peseytyä perusteellisesti. Kuuma vesi tuntui hyvältä hänen ihollaan, mutta hän tuskin huomasi sitä, vajonneena ajatuksiinsa. Kamil, se oli se, mikä oli hänen mielessään; hän tiesi, että hänen ihastuksensa tähän puolalaisopiskelijaan kasvoi ja hän toivoi todella, todella kovasti, että hänen kämppiksensä tunsi samalla tavalla kuin hän. Ja samaan aikaan hän tiesi, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia. Oli vaikeaa myöntää itselleen, että hän ei luultavasti merkinnyt mitään Kamilille, että hän ei ollut mitään muuta kuin ystävä. Se oli jopa vaikeampaa tämän illan jälkeen; hän oli tullut pelastamaan ja tarjonnut apuaan edellisenä yönä ja… tuntunut niin hyvältä Nikoa vasten, kun he olivat tanssineet tanssilattialla yökerhossa, kun hän kosketti Nikoa, kun hänen hengityksensä lämmitti Nikon niskan herkkää ihoa.

”Lopeta, Niko, lopeta haaveilu! Se oli pelkkää esitystä, sitä se vain hänelle oli!” Niko läksytti itseään mielessään, lopetti kylpemisen ja puki ylleen valkoisen, pörröisen kylpytakin. Sitten hän päätti mennä keittiöön ja… mitä hän oikeastaan halusi tehdä siellä?

Kun Kamil meni pieneen keittiöön, hän automaattisesti laittoi kattilan levylle, istui sitten tuolille ja peitti kasvonsa käsillään. Tämä ilta oli niin pahuksen hämmentävä hänelle! Hän kykeni ajattelemaan ainoastaan, miltä hänestä tuntui pitää Nikoa itseään vasten, kuinka hyvältä hän tuoksui, kuinka… lähellä kiihottumista hän itse oli, todella, epämiellyttävän lähellä!

’Luoja, viimeinen mitä minä nyt tarvitsen on sekaantua kämppikseeni. Hän on saanut tarpeeksi ei-toivottua huomiota ahdistelijalta, hänen täytyy saada olla rauhassa, päästä eroon merkityksettömästä, satunnaisesta seksistä…’ hän yritti järkeillä mielessään, mutta hänen vartalonsa tuntui nauravan sille. Pelkkä Nikon ajatteleminen nyt sai hänet jo puoliksi kovaksi ja…

Vesi kiehui. Kamil sammutti välinpitämättömästi kaasun ja jätti kattilan levylle, vajonneena syvälle omaan maailmaansa, missä hän yhä tanssi Nikon kanssa.  Hänen pieni päiväunensa keskeytyi Nikon ilmestyessä keittiöön valkoisessa kylpytakissa – eikä luultavasti mitään sen alla, Kamil huomioi ajatuksissaan, nielaisten raskaasti.

”Haluaisitko teetä?” Niko kysyi, kurottaen kattilaa kohti ja melkein polttaen kätensä sillä.

”Ole varovainen, vesi kiehui pari minuuttia sitten”, Kamil mutisi. ”Ja kyllä, kiitos.” Hän seurasi katseellaan Nikon sulavia liikkeitä, yrittäen hallita omaa kapinallista vartaloaan.

’Hitto! Olen kiihottunut monta kertaa katsellessani miehiä ja opin tulemaan toimeen ei-toivottujen erektioiden kanssa, mutta nähdä Niko kylpytakissaan, tietää, että hän on alaston sen alla… uhh… minä EN ole kiinnostunut satunnaisesta seksistä, en ole koskaan ollut! Miksi nyt? Miksi niin yllättäen?’ Kamil hieroi väsyneesti kasvojaan kun Niko kumartui hieman ja aiheutti sävähdyksen hänen nivusissaan. Hän huokasi. ’Loistavaa!’

”Sitruunaa?” Niko kysyi jälleen, otti kaksi teepussia laatikosta ja laittoi ne mukeihin, kaataen sitten niihin kiehuvaa vettä. Hän hymyili ylpeästi, muistaen kuinka Kamil halusi teensä.

”Joo, kiitos”, Kamil vastasi käheästi, yllättyen siitä, miltä hänen äänensä kuulosti, niin ei-tyypilliseltä hänelle, niin täynnä… uhh…

”Oletko kunnossa?” Niko kysyi hieman epävarmasti; Kamilin kasvoilla oli omituinen ilme ja hänen äänensä oli hieman käheä. Ehkä hän joi liikaa? Hän sanoi, ettei ollut tottunut alkoholiin. Kuitenkin… Niko ei uskonut, että se oli todellinen syy.

”Olen”, Kamil vastasi, hänen äänensä oli yhä käheä. Hän selvitti kurkkuaan, yrittäen teeskennellä, että SE oli syynä hänen omituiseen ääneensä eivätkä… nuo pienet, houkuttelevat mielikuvat, joita hänellä oli koko ajan Nikon liikkuessa huolettomasti keittiössä kirotussa, enemmän paljastavassa kuin peittävässä kylpytakissa!

”Okei”, Niko sanoi varovasti, laittaen viipaleen sitruunaa Kamilin mukiin. Hän lisäsi myös kaksi teelusikallista sokeria ja asetti mukin hänen eteensä. Kamil nyökkäsi hieman kiitokseksi ja sekoitettuaan teetä ja puristettuaan mehun sitruunasta teelusikalla hän alkoi hitaasti siemailla kuumaa juomaansa.

Niko puolestaan alkoi tottua juomaan teetä sitruunan kanssa, mutta hän valmisti sen hieman toisella tavalla. Sen sijaan, että antaisi viipaleen kellua juomassa, hän kastoi sitä muutaman kerran ja puristi sitä sitten sormillaan, antaen mehun valua teehen. Sitten hän näykkäili loppua hedelmästä, imien sen mehua. ”Rakastan sitruunaa”, hän selitti nähdessään Kamilin tuijottavan ja nuoli huuliaan.

’Senkin pirulainen…’ Kamil ajatteli itsekseen, katsellen lumoutuneena kuinka Niko jatkoi lopun sitruunaviipaleen imemistä ja nuoli sitten sormensa puhtaaksi.

”Nyt ne eivät ole tahmeat”, Niko selitti ottaen siemauksen teetään.

Kamil nielaisi vaikeasti; hän kuuli Nikon puhuvan, mutta merkitys ei tavoittanut sitä yksinäistä aivosolua, mikä vielä oli jäljellä hänen päässään Nikon esityksen jälkeen. Hän halusi epätoivoisesti… ei, hänen TARVITSI lähteä keittiöstä, ennen kuin Niko huomaisi hänen erittäin silmiinpistävän erektionsa.

’Tekeekö hän sen tahallaan?’ hän ajatteli epätoivoisesti. Hänestä tuntui kuin jokin hänen sisällään olisi napsahtamaisillaan; hän halusi palata huoneeseensa, jotta voisi… hoidella ongelmansa ja päästä siitä eroon. Tämä oli kaikki Nikon syytä, tuo sormien imeminen sai sen aikaan. Hän joi hieman teetään, juurikaan edes huomaamatta, miltä se maistui tai että se oli yhä melko kuumaa, nähden koko ajan mielikuvia siitä, mitä he molemmat voisivat tehdä… ’Ei!’

Niko huomasi, miten omituisen hiljainen Kamil oli ollut jo jonkin aikaa ja tunsi heti syyllisyyttä. Hän pakotti ystävänsä tilanteeseen, johon yksikään hetero mies ei ikinä haluaisi joutua. ”Se tuntui sinusta oudolta, eikö niin?” hän kysyi varovasti.

Kamil mietti hetken ennen kuin päätti vastata pudistamalla hieman päätään. Hän tiesi, että hänen pitäisi sanoa ’kyllä’ ja jättää asiat niin kuin ne olivat, mutta hän halveksi valheita, joten pään pudistamisen lisäksi tuli hiljainen ”ei”.

”Ei?” Niko oli yllättynyt; hän luuli, että Kamililla oli ollut henkisen kidutuksen ilta ja nyt hän sanoi ’ei’? ”Hyvä sitten”, hän vastasi jälleen hyvin varovaisesti, silti tietämättä mitä ajatella Kamilin sanoista. ”Luulin että… hm, inhosit jokaista sekuntia ja että olit vain niin pahuksen hyvä näyttelemään osaasi…” hän ojensi käsivarsiaan ja löysästi sidottu kylpytakki aukesi, paljastaen hänen ylävartalonsa. ”Hups, anteeksi”, hän kurotti vyötään sitoakseen sen tiukemmin vyötärönsä ympärille.

Kamil katseli ahnaasti kuinka valkoinen pörröinen kangas liukui alas Nikon harteilta ja sitten käsivarsilta ja kun Niko yritti korjata sitä, tämä jokin hänen sisällään vihdoin napsahti. Ja hänen aivonsa sammuivat myös, ilmeisesti, koska seuraava mitä hän tajusi oli, että hän oli polvistuneena Nikon eteen, kädet toisen polvilla.

Niko oli myös yllättynyt tapahtumien saamasta käänteestä; hetki sitten Kamil istui hiljaa tuolillaan, juoden teetään ja nyt hän oli… ’Paljonko oikeastaan join?’ hän ihmetteli itsekseen. Kuvitteliko hän vai olivatko Kamilin kädet… tässä, koskettamassa häntä ja vaikka toinen kosketti hänen polviaan, se oli halukas kosketus. ”Uhhuh?” se oli ainoa, mitä hänen onnistui sanoa, hänen katseensa oli ensin lukittunut Kamilin ruskeisiin, lasien taakse kätkettyihin silmiin, liukui sitten alas käsiin, jotka lepäsivät hänen polvillaan. Hän pelkäsi sanoa mitään, ettei säikäyttäisi Kamilia pois, ettei möläyttäisi mitään, mikä parhaillaan täytti hänen ajatuksensa.

Kun Niko päästi tuon… äänen… Kamil katsoi ylös, nähden pilkahduksen säihkyvän vihreistä iiriksistä ennen kuin Niko päätti katkaista katseyhteyden ja katsoi sen sijaan hänen käsiään. Käsiä, jotka lepäsivät Nikon polvilla, mutta puristivat niitä nyt yhä tiukemmin ja tiukemmin. Käsiä, jotka voisivat…

Kamil kurotti kohti Nikon kylpytakin kangasta siitä, mistä se oli auennut, paljastaen rinnan. Hän tunsi sen pehmeän karheuden ja veti Nikoa eteenpäin, lähemmäs itseään, niin lähelle, että heidän huulensa olivat vain hitusen päässä toisistaan, ei enempää. Hän pyyhkäisi katseellaan huulia, jotka houkuttelivat häntä lupauksella suudelmasta.

Niko tunsi sydämensä lyövän hullun lailla kun Kamil alkoi vetää häntä lähemmäs; hänen alkoi olla vaikeaa hengittää, vaikeaa hallita omia käsiään, jotka halusivat niin kovasti koskettaa Kamilia, vaikkakin hän epäröi yhä. Entä jos tämä oli pelkkää unta? Entä jos Kamil siirtyisi pois, työntäisi hänet pois? Hän oli vain hitusen päässä huulista, joita halusi suudella, hän tunsi toisen hengityksen ja värisi näkyvästi halusta, sallien toisen vetää itseään lähemmäs kunnes heidän nenänsä koskettivat, hieroivat toisiaan vasten.

Tämä odottamaton liike sai Kamilin siirtymään, tuloksena lyhyt suudelma, kaksien huulien kosketus, kestäen ehkä muutaman sekunnin, mutta saaden aikaan sähköisiä seurauksia heissä molemmissa. Silti Kamil vetäytyi, tämä oli liian uutta hänelle, liian… ja hän katsoi ylös vihreisiin silmiin, jotka olivat nyt paljon tummemmat.

Niko tunsi hengityksensä juuttuvan kurkkuunsa kun Kamil suuteli häntä. Se oli suudelma, ehkä tahaton, mutta suudelma kuitenkin ja… se antoi hänelle rohkeutta tehdä sen, mitä hän teki seuraavaksi. Hän nosti kätensä Kamilin ruskeisiin hiuksiin, hänen sormensa leikkivät niillä, kulkivat hitaasti niiden läpi, tuntien vihdoin niiden pehmeyden kosketuksella eikä katseella. Hän antoi sormiensa kulkea kohti Kamilin niskaa, hieroen ihoa siellä, hänen huulensa raottuivat, hänen hengityksensä kävi nopeammaksi. Hän antoi reisiensä avautua hieman, päästäen Kamilin yhä lähemmäs häntä.

Kamil tunsi olevansa kuin lumottu; hänen oikea kätensä vaelsi Nikon kyynärvarrelle ja sitten ylös, hänen olkapäälleen, tavoittaen vihdoin Nikon niskan ja vetäen häntä lähemmäs kunnes hän saattoi jälleen tuntea toisen huulet omiaan vasten. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan vetäytynyt pois. Hän ei halunnut.

Niko ei kyennyt estämään pientä huokausta kun Kamil suuteli häntä toisen kerran; tämä oli se, mikä täytti hänen unensa ja haaveensa nykyään, ja nyt ne olivat toteutumassa. Hän vastasi suudelmaan, avautuen sille enemmän, hyväksyen sen ja vastaten siihen sitten innokkaasti kun hänen alkoi tutkia Kamilin suuta. Hän vapisi kauttaaltaan, hänen kätensä siirtyivät Kamilin olkapäille, hieroivat niitä kevyesti, vaelsivat sitten edemmäs selkään, koskettaen, puristaen, melkein ahnehtien. Hän halusi…

Se oli miellyttävää, se oli enemmänkin, se teki Kamilin hulluksi. Hän halusi tehdä saman ja hänen kätensä tapasivat kylpytakin kankaan; kylpytakki oli jälleen auki, kiusaten häntä lupauksella kuumasta, sileästä ihosta. Hän epäröi vain lyhyen hetken ennen kuin hänen kätensä liukuivat sisälle ja tapasivat ihon.

Niko huokasi jälleen kerran suudelmasta ja katkaisi sen sitten hetkeksi, hänen kätensä avasivat kylpytakin vyön, antoi takin avautua kokonaan, hän odotti, että toinen tekisi seuraavan siirron, päättäisi, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän tunsi itsensä kauttaaltaan lämpimäksi, jopa kuumaksi Kamilin katsoessa häntä.

Yhä Nikon eteen polvistuneena Kamil tunsi kaksi vastakkaista tunnetta nähdessään kylpytakin avautuvan. Kyllä, hän tunsi niin voimakkaan halun aallon, että se sattui ja se pelotti häntä, pelotti koska Niko oli hänen ystävänsä. Hän nousi ylös, vetäen Nikonkin seisomaan ja otti askeleen taakse, katsomatta silti hetkeksikään muualle. Hän puri huultaan; hän halusi yli kaiken mennä takaisin missä hän oli mutta… ei, liian aikaista, liian uutta, Niko tarvitsi aikaa, he molemmat olivat hädin tuskin tulleet takaisin yökerhosta, missä Niko yritti todistaa, ettei ollut helppo ja nyt Kamil itse ei ollut yhtään parempi kuin ne korppikotkat!

Niko tunsi olonsa äkkiä oudoksi; vain hetki sitten he suutelivat ja hän tunsi itsensä halutuksi ja nyt, yhtäkkiä, hän tunsi itsensä noloksi avonaisessa kylpytakissa, Kamilin perääntyessä ja näyttäessä siltä, kuin olisi muuttanut mieltään. ’Ehkä… hän ei pidä siitä, mitä näkee?’ Niko vilkaisi epävarmasti kämppistään, hänen kätensä tarttuivat kylpytakkiin ja vetivät sen hitaasti takaisin kiinni, peittäen hänet.

Tämä sai Kamilin tajuamaan kaksi asiaa; että hän ei halunnut Nikon peittävän itseään ja että hän oli luultavasti syy, miksi toinen teki sen. Mikä tietenkin sai hänet taas tuntemaan syyllisyyttä. Hän sulki etäisyyden heidän väliltään jälleen kerran, puri huultaan, näki epävarman ilmeen Nikon kasvoilla ja kurotti sitten kylpytakkia ja sulki sen itse. ”Niko…” hän sanoi tukahtuneesti; jopa puhuminen oli vaikeaa tässä tilassa. ”Älä käsitä minua väärin, pidän siitä, mitä näen, haluan sitä, mitä näen, mutta kunnioitan sinua liikaa, sinä olet ystäväni. En halua pilata sitä.” Jopa sen sanominen tuntui väärältä; mitä hän tunsi nyt oli liian monimutkaista. Kuinka hän voisi selittää, että hän halusi Nikoa, halusi todella, mutta samaan aikaan hän oli liian tärkeä ystävänä menetettäväksi ajattelemattoman päähänpiston vuoksi? 

Niko katsoi häntä, puri huultaan ja halusi huutaa ’Pilaa se! Pilaa se! Elä vähän! Ei sen tarvitse pilata mitään!’ Sen sijaan hän huokasi. ”Niin”, hän kuiskasi, tuntien itsensä masentuneeksi. ”No… Minun pitäisi mennä sänkyyn…” hän mutisi, katkeran hylätyksi tulemisen tunteen vallatessa hänet. Häntä ei ollut koskaan torjuttu tuolla tavalla, ei kun… Hän meni Kamilin ohi, ovea kohti, yrittäen olla kiirehtimättä liikaa. ”Hyvää yötä.”

Hän lähti keittiöstä vastausta odottamatta, meni huoneeseensa ja kaatui sängylle. ’Hän ei halua minua, hän vain sanoi… hän sanoi noin, koska ei halua olla ilkeä.’ ’…kunnioitan sinua liikaa…’ Tämä lause kaikui kaikkialla Nikon päässä, saaden hänet voimaan yhä huonommin ja huonommin. ’Hän näki, mitä tapahtui, hänen mielestään olen huora, ja se siitä. Hän ei halua koskea mieshuoraan. Ja nyt minä olen myös itkupilli.’

Jäätyään yksin keittiöön Kamil yritti menestyksettömästi rauhoittua, päästä eroon kiihottumisesta, mutta hänen vartalonsa paljastui vaikeaksi kontrolloida. Hän huokasi harmistuneena, päätti linnoittautua huoneeseensa ja kenties tehdä asialle jotain. Hitaasti hän laahasi jalkojaan kohti huonettaan, mutta ohittaessaan Nikon oven hän kuuli niiskutusta.

’Itkeekö hän? Loukkasinko häntä niin kovasti?’ Kamil päätti avata oven ja tarkistaa Nikon voinnin, ensimmäistä kertaa hän avasi oven koputtamatta. Hän näki Nikon makaavan sängyllään, näyttäen surkealta ja murskatulta, ja näky satutti häntä itseäänkin.

”Niko…” hän kuiskasi, tuli nopeasti lähemmäs sänkyä ja polvistui sen eteen. ”Minä…”

Nikosta tuntui, että tämä ilta oli käymässä huonosta kamalaksi. Ensin Kamil torjui hänet ja näki nyt hänen itkevän kuin nainen… Hän kuivasi nopeasti kyyneleensä ja nousi istumaan vuoteella. ”Ymmärrän…” hän mutisi, hänen äänensä kuulosti käheältä kyynelistä, hänen silmänsä kieltäytyivät kohtaamasta Kamilin silmiä.

”Ei, et ymmärrä”, Kamil pudisti päätään, selvitti sitten kurkkuaan. ”Luulet, että torjuin sinut, eikö niin?”

”No… joo…” Niko ei ymmärtänyt toisen tarkoitusta. Oli selvää, ettei Kamil halunnut koskea häneen, joten se oli torjunta, ihan yksinkertaista.

”Luotatko minuun?” Kamil kysyi, haluten hyvittää aiheuttamansa. Niko oli hetken liikkumatta ja nyökkäsi sitten. ”Odota tässä, tulen kohta takaisin.”

Hän nousi nopeasti seisomaan ja ryntäsi ulos huoneesta, jätti Nikon hämmentyneeksi, mutta silti tuntemaan olonsa hieman paremmaksi. ’Mitä hän aikoo?’

Kamil riisuutui nopeasti huoneessaan, huomaten surkeasti, että hänen kiihottumisensa ei aikonutkaan hävitä… mutta oikeastaan se helpottaisi tilannetta nyt. Hän otti nopeasti nyörihousunsa, puki ne ylleen, sieppasi sitten tyynynsä ja palasi Nikon huoneeseen. ”Voinko… nukkua kanssasi?”

Tilanne yllätti Nikon; hän ei ymmärtänyt sitä väärin, Kamilin pitelemä tyyny kertoi hänelle, että hänen kämppiksensä todella halusi vain nukkua hänen kanssaan, ei muuta. Hän nyökkäsi ja nousi samalla seisomaan. ”Joo”, hän vastasi ajattelematta. ”Vaihdan vain vaatteet, tässä kylpytakissa ei ole erityisen mukava nukkua.”

Kamil hymyili nopeasti, heitti tyynynsä vuoteelle ja katseli sitten Nikoa tämän ottaessa vaatekaapista esiin kevyet yöpuvun housut ja pukiessa ne kylpytakki yhä yllään. Hän pelkäsi yhä paljastaa itsensä kokonaan; vain kymmenen minuuttia sitten näky hänestä alasti säikäytti Kamilin, eikä hän halunnut toistaa samaa virhettä. Joten vasta kun hän oli saanut yöpukunsa housut ylleen hän otti kylpytakkinsa pois, antaen sen pudota lattialle vuoteen viereen. Sitten hän laskeutui vuoteelle, jättäen tilaa Kamilille, joka liittyi hänen seuraansa ja asettui makaamaan kyljelleen kasvot Nikoon päin.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän jakoi vuoteen jonkun kanssa sen jälkeen kun… no, hänellä oli nuorempana tapana jakaa vuode serkkujensa kanssa näiden tullessa käymään, mutta siinä se oli, eikä sitäkään tapahtunut sen jälkeen kun hän täytti kymmenen. Hän hymyili Nikolle lyhyesti ja hieroi hänen nenäänsä omallaan.

”Nuku, ruotsalaispentu. Hyvää yötä”, hän sanoi ilkikurisesti, muistaen Nikon kertoneen lempinimestään.

Myös Nikosta tuntui oudolta olla vuoteessa jonkun kanssa, ainoana tarkoituksena nukkua ja vain nukkua. Hän tajusi, että siitä oli kauan, kun hänellä oli ollut vuoteessaan joku, joka oli halukas nukkumaan hänen vieressään eikä… ”Hyvää yötä, varas”, hän kiusasi myös, virnistäen hieman.

Kamil sulki silmänsä hetkeksi; Nikon lämpö ei alkuunkaan helpottanut hänen kiihottumistaan ja hän katui, ettei ollut hoidellut asiaa ennen kuin tuli Nikon vuoteeseen. Hän ei edes tiennyt milloin hänet kätensä kurottivat kohti Nikoa, livahtivat hänen ympärilleen, toivat hänet lähemmäs hänen vartaloaan, ja piirtelivät sitten pieniä ympyröitä hänen kylkeensä, saaden toisen hengähtämään yllätyksestä.

Kamilin kosketus kutitti hänen ihoaan ja Niko joutui pidättelemään kikatusta. Hänen kätensä vaelsivat vieressään makaavalla vartalolla, leväten ensin hetken Kamilin vyötäröllä ja siirtyen sitten kohti selkää, kunnes Niko tunsi sormenpäissään Kamilin selkärangan jokaisen nikaman. Hän kuljetti sormiaan hitaasti ylös, alas, uteliaana vartalosta, nauttien kosketuksesta. Hän piti silmänsä kiinni, peläten, että jos hän avaisi ne, kaikki katoaisi, Kamil katoaisi.

Nikon kädet hänen alastomalla ihollaan saivat Kamilin huokaisemaan äänekkäästi ja se kuulosti melkein voihkaisulta. Nyt todella särkevän erektionsa lisäksi hän alkoi tuntea kutittavaa tunnetta vatsassaan ja jokainen hengenveto vain vahvisti sitä. Hän raotti silmiään, katsoi Nikon kasvoja ja sulki sitten etäisyyden heidän suunsa väliltä, hieraisi Nikon huulia hienovaraisesti, tehden hänelle selväksi, ettei heidän läheisyytensä tuntunut hänestä oudolta. Hänen lävitseen kulkeva lähes sähköinen tunne kertoi hänelle, että hänen pitäisi lopettaa tämä, ellei hän aikonut tosissaan mennä loppuun asti. Eikä Kamil aikonut, ei täysin.

”Luulin, että olet hetero”, Niko kuiskasi kun heidän huulensa erosivat, avasi silmänsä ja katsoi Kamilin ruskeisiin silmiin, ne olivat niin lähellä, että näyttivät omituisen suurilta. ’Tämä voisi… olla jotakin… vakavaa?’ hän ajatteli itsekseen, piirrellen yhä sormenpäillään kuvioita Kamilin selkään; hän rakasti sitä, että joku teki sen hänelle ja oletti, että se oli yhtä nautinnollista toisellekin.

”En koskaan sanonut, että olisin”, kuului vastaus, ja hän tunsi Kamilin käden alkavan piirrellä samanlaisia kuvioita hänen vatsaansa.

”Ei, et koskaan sanonut, että olisit, mutta luulin…” Niko huokasi ja nojautui lähemmäs Kamilia, paineli perhosmaisia suudelmia hänen kaulansa iholle, sitten solisluiden väliin jäävään kuoppaan. Pelkästään tämä kiihotti häntä, pelkkä suuteleminen ja puhtaan ihon tuoksu ja se, että saattoi koskettaa eikä tullut työnnetyksi pois. Kummallista, kaikki toisessa pojassa sai hänet kiihtymään ja äkkiä hänestä tuntui kuin neitsyeltä, tyhmä ajatus, mutta hän…

”Niin… En myöskään mainostanut sitä, että olen homo…” Kamil myönsi, Nikon huulten pienet, houkuttelevat kosketukset sytyttivät hänen ihonsa palamaan sieltä, mihin koskettivat häntä. ”Jos jatkat tuota, emme saa paljon nukutuksi…” hän vitsaili vain puoliksi.

”Etkö tunne sanontaa: ’kuolema kuittaa univelan’?” Niko virnisti jatkaessaan kevyitä suudelmia. ”Joten…” hän suuteli taas Kamilin kaulaa, imien ihoa hieman, ei tarpeeksi jättääkseen jäljen.

”En…” Kamil melkein huokasi jälleen ja hänen kätensä vaelsi Nikon kapealla selällä. ”Selitä…” hän vaati suudellessaan Nikon pehmeitä hiuksia.

”No, ainakin minun kotimaassani sanotaan, että kuolema kuittaa univelan”, hän siirsi päätään niin että voisi jälleen katsoa Kamilia silmiin, hänen omat vihreät silmänsä säkenöivät hieman. ”Joten, eläessämme meidän pitäisi viettää enemmän aikaa valveilla, koska sitten kun kuolemme… mitä merkitystä sillä on paljonko nukuimme? Okei, se on kökkö selitys, mutta yritän.” Hän hymyili vuodekumppanilleen, hänen kätensä laskeutui alemmas Kamilin selällä.

”Hm… mielenkiintoista…” Kamil vastasi, tietämättä oikeastaan tarkoittiko hän sanontaa vai Nikon käden aiheuttamaa tunnetta. Hän veti toisen niin lähelle itseään, että saattoi tuntea Nikon erektion hankaavan omaansa vasten. Silti, hiven epäröintiä… Pitäisikö hänen?

”Voinko koskettaa sinua?” Niko kysyi sitten kuin lukien hänen ajatuksensa. Hän halusi niin kovasti tehdä tämän, mutta samaan aikaan hän pelkäsi säikäyttävänsä Kamilin kiirehtimällä, pelkäsi pilaavansa kaiken. Hän tunsi kämppiksensä jo melko hyvin ja tiesi, ettei toinen ollut sellainen, mutta samaan aikaan hän taisteli itsensä ja oman halunsa kanssa. ”Tämä… sinä… olet tärkeä, Kamil. Minä- minä pidän sinusta, haluan…” hän nielaisi loput lauseesta, liian pelokkaana päättämään sitä. ”Voinko?” hän kysyi taas, kokeilevasti, hänen kätensä siirtyi Kamilin etupuolelle, housujen vyötärölle.

Kysymys kaikui Kamilin päässä. ’Voinko? Voinko? Voinko?’ eikä se ollut enää Nikon kysymys, vaan hänen omansa. ’Voinko antaa hänen koskea? Voinko antaa itseni koskea? Tulin tänne NUKKUMAAN hänen kanssaan, vain nukkumaan ja tämä… mutta toisaalta, jos sanon taas hänelle ’ei’… Kuinka monta kertaa voin sanoa ’ei’?’ Hän katsoi Nikon silmiin, jotka rukoilivat häntä sanomaan ’kyllä’ ja se sai hänet tekemään päätöksensä.

”Haluan, että kosketat minua. Ole kiltti.”

Vihdoin, epäröimättä enää enempää, Nikon käsi kaivautui harmaiden collegehousujen sisään, löysi nopeasti etsimänsä, lämpimän kovuuden, samettisen tunteen ja… Niko sulki kätensä Kamilin erektion ympärille, kuin mitaten sitä ja hieroi sitä sitten muutaman kerran lujasti. Sitten hänestä tuntui, että hieman liukastetta tarvittiin, joten hän veti kätensä pois toisen housuista, toi sen lähelle suutaan, sylkäisi siihen ja jatkoi sitten sitä, mitä oli ollut tekemässä hetkeä aiemmin. Toisella kädellään hän yritti riisua Kamilin housuja ja onnistui, laski niitä alemmas lanteille ja vapautti toisen erektion sallien itselleen paremman pääsyn. Hän virnisti nähdessään kuinka valmiilta Kamil vaikutti. Hän nojautui lähemmäs suudellakseen häntä, pidempään ja syvempään kuin edellisillä kerroilla, tuntien kiihottuvansa enemmän hetki hetkeltä.

Voihkaisu karkasi Kamilin huulilta ja hukkui Nikon suuhun; hän tunsi pakottavaa tarvetta liikuttaa lantiotaan samaan tahtiin Nikon käden kanssa, melkein liian innokkaana saamaan enemmän hankausta, enemmän… kaikkea. Hän tunsi itsensä äkkiä nälkäiseksi, eikä voinut mitään sille, että hänen vartalonsa päätti pettää hänet, lähes rukoillen lisää noita pieniä liikkeitä. Samaan aikaan hänen kätensä lepäsivät Nikon selällä, alkaen tehdä pyöriviä liikkeitä, hitaasti, rytmikkäästi. Kamilista tuntui kuin hänen sisällään olisi yhä ollut kaksi ihmistä, toinen villi ja sekunti sekunnilta kärsimättömämpi ja halukkaampi, toinen sanoi: ’Hän on ystävä, vain ystävä, tämä on seksiä, ilman syvempiä tunteita, tuhoat ystävyyden tällä.’ Mutta hän tiesi, että he molemmat halusivat sitä, hän tarvitsi sitä ja samoin Niko, jos hän tunsi sen oikein. ”Niko…” hän voihkaisi toisen nimen.

Tämä sai Nikon rohkeammaksi otteissaan ja hän päätti ottaa Kamilin collegehousut kokonaan pois, ottaa vastaan vieressään makaavan hoikan, kiinteän vartalon. ”Sinä olet kaunis, Kamil”, hän kuiskasi, selvää ihailua äänessään, saaden Kamilin katsomaan suoraan häneen huolimatta halusta, joka sumensi hänen tajuntansa ja pakotti hänet sulkemaan silmänsä ja taivuttamaan niskaansa taakse. ”Älä pelkää”, hän jatkoi muistaen aiemmat sanansa. ”Tämän ei tarvitse pilata mitään, ei jos ei anneta sen pilata”, hän vakuutti toiselle, hänen kätensä jatkoi toisen erektion hieromista ja sulkeutui sitten hetkeksi kivesten ympärille, pyöritteli niitä hellästi, palasi sitten takaisin nyt liukastetta vuotavalle elimelle.

Kamilin hengitys kävi raskaammaksi ja nopeammaksi, hänen kaikki lihaksensa alkoivat vapista odotetusta nautinnosta ja silti hän tunsi itsensä hieman yllättyneeksi; kyllä hän masturboi, se oli väistämätöntä terveelle kaksikymmentäyksivuotiaalle sinkkumiehelle, mutta se ei KOSKAAN tuntunut tältä, se ei koskaan ollut näin tyydyttävää, näin voimakasta. Ja hänestä tuntui myös, että hän tulisi hyvin pian; hänen kiihottumisensa oli kestänyt liian kauan jotta tämä voisi olla mukava, pitkitetty hetki… mitä tahansa, hän tiesi, että tulisi ja huohotti, yrittäen varoittaa toista. ”Niko…” hänen onnistui sanoa tukahtuneesti. ”Tästä… tulee… sotkua…” Saatuaan sen sanotuksi hän tunsi nautinnon syöksyvän lävitseen, vieden hänet hetkeksi mukanaan, saaden hänet unohtamaan kaiken ympärillään.

”Älä siitä huolehdi”, Niko hymähti, tosin hän ei uskonut Kamilin kuulevan häntä. Vaikka olisi kuullutkin, merkitys ei ainakaan tavoittanut hänen tajuntaansa, koska hän ei vastannut siihen. Niko kohotti sperman tahrimaa kättään, nuoli sen puhtaaksi kielellään ja huolehti sitten tahroista Kamilin vatsalla samalla tavalla. ”Kaikki on puhdasta nyt”, hän väläytti hymyn Kamilille, joka aukaisi juuri silmänsä, palaten hitaasti takaisin maan pinnalle orgasmin korkeuksista.

”Sinä todella olet siisteystyyppiä, Niko”, Kamil hymähti hieman hengästyneesti, nähdessään ja tuntiessaan kuinka Niko huolehti hänen aiheuttamastaan sotkusta.

Niko katsoi häneen, virnisti sitten, vaeltaen ylös ja suudellen häntä poskelle. ”Maistut hyvältä.”

”Paremmalta kuin ruokani?”

”Jos vastaisin myöntävästi, mitä sanoisit?” Niko kysyi filosofisesti, vaikkakin ilkikurinen pilke silmissään. ”Maistut hyvältä ja kokkaat hyvin, huolimatta niistä puolalaisista jutuista… se on jotain… jotain mihin voisin tottua, Kamil, jos annat minun tottua”, jälleen hän tunsi itsensä hieman epävarmaksi, tietämättä miten toinen reagoisi hänen sanoihinsa, mutta hänen täytyi kuitenkin sanoa ne. Hän puri huultaan, hänen vartalonsa vaati nyt huomiota myös, ja painautui lähemmäs Kamilia, saaden toisen huomaamaan hänen hellittämättömän kovuutensa, tai pikemminkin muistamaan sen.   

Kamil hymyili, tunsi Nikon erektion painautuvan reittään vasten, kurotti kättään sitä kohti ja puristi sen kämmeneensä pyjaman housujen ohuen, pehmeän kankaan läpi houkutellen pieniä henkäisyjä toisesta. ”En halua olla itsekäs”, hän kuiskasi Nikon kovaan ja lisäsi sitten: ”Makaa selälläsi.”

Niko totteli mielellään kuiskaten: ”Kuten haluat…” Hänen äänensä oli käheä halusta, silmät puoliksi auki, katsellen Kamilia hädin tuskin hilliten halunsa.

Kamil katseli häntä hetken, pani merkille hieman hennomman vartalon, hymyili sitten taas ja kurotti kohti Nikon lanteita, hieroi niitä, hänen kätensä työntyi pyjamanhousujen helman alle, syvemmälle ja syvemmälle, kosketti Nikon kiinteitä pakaroita niin pitkästi kuin hän ylettyi – mikä ei ollut kovin paljon. Ohut kangas oli haitaksi, joten hän käski leikkisästi: ”Nosta lantiotasi, ruotsalaispentu, näistä täytyy päästä eroon.”

”Vai ruotsalaispentu, älä sinäkin viitsi, Kamil. Täytyykö minun… hakata oikea tieto sinun päähäsi”, Niko virnisti kohottaessaan lantiotaan hieman sängyltä, antaen Kamilin vetää pyjamanhousuja alas hieman, paljastaen hänet toiselle. Kerrankin hän ei välittänyt tulla kutsutuksi lempinimellä, oikeastaan se kuulosti… jotenkin sopivalta.

Kamil tunsi hetken itsensä hieman eksyneeksi; hänellä oli ollut vain yksi poikakaveri ennen Nikoa – ei sillä että Niko olisi hänen poikakaverinsa – eikä hän ollut kovin kokenut mitä seksiin tuli. Hän tiesi perusasiat ja hänellä oli hieman kokemusta, hän ei ollut neitsyt, mutta silti… Hän päätti tehdä mitä tahansa mikä tuntuisi hänestä hyvältä, olettaen sen tuntuvan hyvältä myös hänen ystävästään. Hän asettautui Nikon reisien päälle varoen kuitenkin liiskaamasta toista, kurotti kohti hänen erektiotaan ja hieroi sitä varovaisesti sormenpäillään, tyvestä päähän, saaden Nikon henkäisemään ja nostamaan heti lantiotaan. Hän ei voinut olla miettimättä, kauanko Niko oli odottanut tätä, jos pelkkä perhosenkevyt kosketus sai hänet reagoimaan tällä tavalla. Hän kurtisti kulmiaan; oliko hän sokea kun ei ollut huomannut mitään aiemmin? Sitten hän pudisti päätään hieman, palasi käsillä olevaan työhön ja hymyili jälleen Nikolle kuljettaessaan kättään ylös ja alas toisen elimellä. ”Onko tämä hyvä?” hän kysyi kulmiaan kohottaen.

”Oikein hyvä… tuntuu hyvältä…” Niko huokaisi yrittäessään hallita lantionsa liikkeitä, mutta epäonnistuen ja toivoi, ettei Kamil piittaisi.

”Sepä hyvä”, Kamil tunsi olevansa hieman varmempi siitä, mitä teki, sitten hän toi kätensä suulleen, nuoli kämmentään saaden tällä tavoin liukastetta aikaiseksi, toi sen sitten takaisin Nikon elimelle ja jatkoi hieromista, seuraten koko ajan kuinka toinen reagoi jokaiseen pieneen kosketukseen, ja hänestä toisen huokaukset ja voihkaisut ja jopa tihentyvä hengitys olivat uskomattoman kiihottavia. Lopettamatta ylös-alas-liikettään hän nojautui eteenpäin, nojasi painoaan toiseen käteensä Nikon olkapään vieressä ja antoi hänelle viipyvän suudelman, päättäen sen nuolaisuun toisen alahuulta pitkin, jopa maku kiihotti häntä. Hän todella tunsi olevansa maailman suurin seksihullu sillä hetkellä. Hän oli tullut juuri, vähemmän kuin kymmenen minuuttia sitten ja… taas?!

Nikosta tuntui kuin hän olisi pienessä, yksityisessä paratiisissa, hän ei oikeastaan uskonut, että tämä tapahtui hänelle, mutta hän TUNSI sen tapahtuvan, joten hän päätti nauttia jokaisesta sekunnista. Hän vei kätensä Kamilin hiuksiin, piti toista lähellä, ei antanut toisen siirtyä pois hänen suunsa kartoittaessa pienillä suukoilla Kamilin leukaa ja kurkkua, ja hänen lantionsa kannusti Kamilia säilyttämään tasaisen rytmin.

”Sinä… tunnut hyvältä… kaikki tämä…” hän huohotti katkonaisesti, vapautti Kamilin otteestaan haluten sen sijaan katsoa häntä silmiin, osoittaakseen kuinka kerta kaikkisen hyvältä se hänestä tuntui. Hän ei muistanut koska viimeksi se tuntui niin hyvältä; ehkä sen vuoksi hän oli… etsinyt? Ja… löytänyt viimein?

”Pelkästään hyvältä?” Kamil nyrpisteli leikkisästi. ”Haluan, että se tuntuu enemmän kuin hyvältä! Mitä minä voin tehdä?” hän kysyi, tällä kertaa melko vakavasti.

”Hnnn…” Niko taipui hieman kaarelle kosketuksesta, hän tunsi voimakkaiden nautinnonaaltojen syöksyvän lävitseen. Ja silti se ei ollut tarpeeksi, hän halusi Kamilin saavan sen tuntumaan vieläkin paremmalta. ”Pitäisin siitä, jos… riisuisit minut… Voisitko… ottaa ne pois?” hän kysyi, osoittaen pyjamanhousujaan ja purren alahuultaan.

Kamil kohottautui hänen päältään päästäkseen vapaasti käsiksi housuihin ja riisui ne hetkessä. ”Onko muita toivomuksia?”

”Nnn… on… voitko… maata päälläni?” Niko huohotti, punastuneena, pupillit laajentuneina.

Kamil katseli häntä puoliavoimin silmin; pelkkä Nikon katseleminen kiihotti häntä, ja nyt Niko tuotti hänelle toisenkin houkutuksen, houkutuksen jota hän todellakin halusi. Hän teki kuten pyydettiin, varoi tukahduttamasta Nikoa alleen ja tuki painoaan kyynärvarsiinsa. Hän asetti jalkansa Nikon jalkojen väliin, tämä veti ne koukkuun saadakseen tukea sille, mitä halusi tehdä. Ja se oli hieroa itseään Kamilia vasten.

”Sinä olet kaunis…” Kamil kuiskasi, suuteli sitten Nikoa nälkäisesti, saaden toisen huokaisemaan pitkään ja tukahtuneesti. ”Joten…” hän tunsi Nikon erektion hankaavan omaansa vasten ja vastasi vaistomaisesti samalla tavalla. Sitten kädet asettuivat hänen pakaroilleen, painaen häntä lähemmäs toista.

”Liiku minun kanssani…” hän kuuli kuumeisen kuiskauksen ja keinui nyt päättäväisemmin, harmitummin. ”Kyllä… juuri noin… enemmän, ole kiltti…” Tuo kuiskaus oli koitumassa hänen tuhokseen, totisesti, se teki jo hänet hulluksi epätoivoisesta halusta, huolimatta siitä, että hän oli jo tullut kerran tänä iltana. Reidet kietoutuivat hänen ympärilleen, ja jos hän kuvitteli kuiskausten olevan vaarallisia, niin TÄMÄ… Hän työnsi lantiotaan kovemmin Nikoa vasten, veti äkkinäisesti henkeä ja painoi sitten poskensa toisen kaulaa vasten. ”Haluaisitko…” hän kuuli toisen aloittavan varovasti ja nosti päätään katsoakseen Nikoa silmiin.

”Mitä?” hän kysyi, keskeyttäen hetkeksi liikkeensä.

Niko tunsi olevansa kuin tulessa, aivan kuin ainoa keino sammuttaa polttava tunne oli saada Kamil sisälleen, mutta… hän ei tiennyt, tekisikö Kamil sen. Hän ei tiennyt toisesta mitään. Halusiko hän olla päällä? Alla? Molempia? Oliko hän neitsyt? Suostuisiko hän edes tekemään, mitä Niko halusi? Vai lähtisikö hän vain pois ja jättäisi hänet näin?

”Haluaisitko…” hän aloitti taas, yhä pelokkaasti. ”Haluatko… sisälle? Jos et, niin…” hän tarjosi heti Kamilille tilaisuutta kieltäytyä. Tämä tuntui oudolta hänestä, olla niin epävarma itsestään, mutta samalla tämä tuntui hyvältä, niin uskomattoman hyvältä, että hän oli haluton antamaan periksi, hän halusi kaiken.

Taas yllätys; Kamil tunsi sähköisen värähdyksen vatsassaan ajatellessaan, että voisi… että Niko antaisi hänen…  

”Haluan”, hän vastasi, todella tarkoittaen sitä; hän halusi, himoitsi nyt ottaa toinen allaan ja hänen täytyi itse asiassa pidätellä itseään, ettei olisi tehnyt sitä saman tien. Purren kivuliaasti poskensa sisäpintaa ja saaden sen vuotamaan verta hänen onnistui saada liian innokas vartalonsa hallintaansa ja hän kysyi niin kärsivällisesti kuin kykeni: ”Liukastetta? Ja…”

Niko nyökkäsi. ”Vaatekaappini… kolmas hylly ylhäältä… vaatteiden takana…” hän neuvoi, tunsi Kamilin nousevan ylös ja sitten viileän ilman syöksyvän kuumalle iholleen. Hän vapisi hieman ja katseli, kuinka Kamil avasi oven ja alkoi etsiä sinne kätkettyjä tavaroita ja veti sitten esiin pienen putkilon ja paketin.

Kamil löysi kätketyt tavarat ja päätti ottaa ne molemmat; ei sillä etteikö hän olisi luottanut Nikoon… no, ehkä… hän oli myös varovainen… Pitäen niitä kädessään hän kääntyi takaisin Nikoon päin, joka makasi vuoteellaan reidet levitettyinä, kasvot punehtuneina, niin haluttavana, niin täydellisen herkullisena juuri silloin, että Kamilin täytyi ravistella päätään päästäkseen eroon mielikuvistaan ja välttääkseen… no, katastrofin.

”Jos et halua tätä… niin…” Niko ymmärsi eleen väärin, vetäytyi heti, sulki reitensä ja kirosi mielessään typeryyttään. Mitä hän teki väärin tällä kertaa?

”Jos en haluaisi tätä, en olisi täällä”, Kamil kurtisti hieman kulmiaan, ymmärtämättä mikä aiheutti tämän äkillisen muutoksen Nikon käytöksessä.

Ok… eli ehkä kaikkea ei ollutkaan vielä menetetty? Niko päätti avata reisiään hieman, hänen epävarmuutensa iskiessä vielä kerran. ”Haluan, että kerrot minulle, jos tämä on oikein… Haluan, että nautit tästä… Haluan saada sinut nauttimaan tästä…”

”Niko…” Kamil pyöritteli silmiään hieman ja huokasi. Oliko hänen ystävällään jonkinlainen alemmuuskompleksi? ”Nautin tästä, jos sinä nautit myös, ja AINOASTAAN silloin, onko ymmärretty?”

”Nautin tästä, jos sinä haluat tätä, haluatko tätä?” Niko kuiskasi vielä kerran, saaden Kamilin nauramaan.

”Niko”, hän virnisti osoittaen hyvin pystyssä olevaa elintään. ”Ihan vaan… katso minua! Mitä näet hieman vyötäröni alapuolella? Näyttääkö sinusta siltä, etten olisi kiinnostunut?”

Niko nauroi myös hieman, tuntien vihdoin itsensä hieman varmemmaksi. ”Ok… Entä jos sanoisin, että haluan sinut sisälleni?”

”Sanoisin, että pikkukaverini on hyvin innoissaan ajatuksesta”, Kamil naurahti, istui sängyn laidalle ja laittoi hetkeksi pois vaatekaapista ottamansa tavarat, nojautui sitten Nikon yli ja suuteli häntä vielä kerran. Hän saattoi vannoa, että tämä alkoi tuntua hyvin koukuttavalta, hänen ystävänsä suu oli niin kutsuva, niin jalomielinen ettei hän voinut estää jälleen yhtä huokausta.

Kun suudelma loppui, Niko huohotti. ”Mitä sinä haluat, Kamil? Mitä haluat minun tekevän?”

”Täällä on eräs… ruotsalaispentu…” Kamil katsoi häntä, hymyillen. ”Joka pakkomielteisesti kyselee minulta kysymyksiä. Haluan, että hän on hiljaa ja vain nauttii.”

”Hyvä on, vaiennetaan ruotsalaispentu ja pannaan hänet… nauttimaan…” Niko nyökkäsi virnistäen Kamilille.

”Hän kylläkin saa… pitää vähän ääntä, jos haluaa…” Kamil suuteli jälleen Nikoa ja kuljetti sormiaan alas hänen rinnaltaan kohti hänen erektiotaan, antaen sille kevyen, kiusoittelevan hieraisun.

”Saako?” Niko voihkaisi takaisin, haluten niin kovasti kaiken; tämä tuntui niin hyvältä, eikä hän halunnut tämän koskaan loppuvan, vaikka mikään ei ollut varsinaisesti vielä alkanut, Kamil oli yhä erittäin… ulkopuolella.

”Kyllä, hän saa, mitkä tahansa äänet ovatkaan tarpeellisia”, hänen kämppiksensä vastasi, kurotti kohti liukastetta, avasi putkilon ja puristi tipan geelimäistä läpinäkyvää ainetta sormilleen, hieroi sitä hieman ja toi sitten sormensa vasten Nikon aukkoa, pyytäen lupaa silmillään. ”Etenkin jos satutan häntä, haluan hänen käskevän minua lopettamaan ja odottamaan.”

”Hän tekee sen… minä teen sen”, Niko vakuutti nyökäten hieman, tunsi sormien hierovan liukasta geelimäistä ainetta hänen aukkonsa ympärille ja sitten yhden liukuvan hitaasti hänen sisälleen. ”Ei tee kipeää, haluan enemmän.”

Kamil hymyili, kuuli ja näki innokkuuden melkein purskahtavan Nikosta ja hän jatkoi valmistelua, sormi painui syvemmälle ja vetäytyi sitten muutaman kerran ennen kuin hän päätti lisätä toisen sormen. Hän veti ensimmäisen sormen kokonaan pois ja lisäsi sitten toisen, painoi ne molemmat varovasti aukolle, pysähtyen ja odottaen Nikon hyväksyvän sisään työntymisen. ”Ok?”

Niko nyökkäsi merkiksi, että kaikki oli hyvin, kurotti sitten ottamaan kiinni Kamilin vapaasta kädestä ja puristi sitä hieman. Se sai toisen lopettamaan valmistelun ja pujottamaan sormensa Nikon sormien lomaan, sitten Kamil toi hänen kätensä huulilleen ja suuteli hitaasti hänen rystysiään, yhtä toisensa jälkeen. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt niin Nikolle, ei kukaan! Ei edes… Hän nielaisi raskaasti. ”Et tiedä, kuinka hyvältä se tuntuu”, hän sanoi käheästi. ”Että sinä ole lähellä tällä tavoin…”

Kamil nyökkäsi, tyytyväisenä ettei satuttanut Nikoa ja liu’utti kaksi yhteen liitettyä sormeaan sisään, alkoi venytellä toisen aukkoa, teki hienoista saksimaista liikettä, työnsi sitten sormensa syvemmälle ja toisti liikkeen taas. Hän katseli tarkasti Nikon kasvoja, etsi merkkejä epämukavuudesta, mutta ei löytänyt niitä tähän mennessä. Kaksi sormea, sisään ja ulos, jokainen ’sisään’ oli hieman syvempi kuin edellinen, jokainen niistä oli silti niin hidas ja varovainen kuin mahdollista. ”Niko…” hän kuiskasi, vaikka he olivatkin ainoita asunnossa. ”Kolme?”

Kolme? Niko kurtisti hieman kulmiaan, ei siksi, että olisi epäröinyt, vaan koska oli hieman eksynyt tuntemuksiinsa, eikä tiennyt, mitä Kamil kysyi häneltä. Sitten hän käsitti; Kamil puhui kolmesta SORMESTA ja hänen hämmennyksensä sai hänet melkein hihittämään. Mitä muuta KOLMEA hänen kämppiksensä muka tarkoittaisi? Hän nyökkäsi nähdessään Kamilin yhä odottavan jotain vastausta. Hän tunsi kahden sormen vetäytyvän pois hänestä ja näki Kamilin puristavan uuden annoksen liukastetta sormilleen, hierovan niitä taas ja tuovan ne hänen aukkoaan vasten.

”Muista, että jos se sattuu, haluan…” Kamil muistutti häntä, hitaasti työntäen kolmea sormea, tietäen, että tämä saattaisi olla kivuliasta, että tämä melko varmasti olisi kivuliasta. Hän huomasi pienen värähdyksen Nikon kasvoilla ja lopetti heti. ”Muista…” hän muistutti, lopetti ja odotti.

Niko veti pari kertaa syvään henkeä, yritti rentoutua tietäen, että kipu menisi ohi nopeammin ja kun se vaimeni, hän hymyili Kamilille. Hän tiesi rajansa ja sitä paitsi, Kamil oli paljon hellempi kuin muut, joiden kanssa hän oli ollut. Ainoastaan… no, HÄN oli hellä myös, mutta…  

Milli milliltä sormet liukuivat sisään ja pysyivät siellä, totuttaen Nikoa venyttävään tunkeutumiseen, vaikka Kamil tiesikin, että kolmenkaan sormen jälkeen Niko ei voisi välttää kipua. Nähdessään varjon siitä välähtävän jälleen Nikon silmissä Kamil kurotti kohti hänen kättään, piteli kiinni siitä. Ilmeisesti Niko ei aikonut kertoa hänelle tuntevansa kipua; hänen kätensä kylläkin kertoisi Kamilille kaiken, Niko ei voisi estää sormiensa pientä refleksinomaista liikettä.

Kolme sormea oli nyt kokonaan sisällä, valmistaen Nikoa johonkin isompaan, ja Niko nyökkäsi päätään ilmoittaen olevansa valmis. Silti, hänen sormensa puristivat yhä Kamilin kättä, ja tämä päätti odottaa.

”Tule vain, luotan sinuun, haluan sinua”, Niko kuiskasi, rohkaisten kämppistään vihdoin tekemään jotain; odottaminen alkoi käydä sietämättömäksi. ”Voit tulla sisään.”

Kamil vilkaisi häntä merkitsevästi, osoittaen selvästi tarkoittavansa ’Anna minun päättää siitä’. Hän odotti vielä vähän aikaa, sitten – arvellen venyttäneensä toista niin paljon kuin mahdollista – hän veti sormensa pois ja kurotti toisella kädellään kohti pientä suorakulmaista pakettia.

”Voitko auttaa tämän kanssa?” hän virnisti Nikolle. ”Sormeni ovat liukkaat, enkä saa tätä auki.”

Niko sieppasi paketin hänen kädestään ja repäisi sen nopeasti auki, otti sitten rullatun kondomin ja kehottaen Kamilia nousemaan istualleen hän veti sen toisen huomiota kaipaavalle elimelle. Sitten hän avasi jälleen liukasteputkilon, pursotti sitä pienen määrän ja levitti kondomin pinnalle. Saatuaan sen tehdyksi hän väläytti Kamilille nopean hymyn, hymyn, joka sanoi: ’Okei, kaikki on VALMISTA.’

Nikon käden kosketus tämän liukastaessa hänen erektiotaan sai Kamilin huokaisemaan hiljaa ja lähes menettämään kaiken itsehillintänsä. Turvautuen jälleen kivuliaan puraisuun poskensa sisäpinnalla hänen onnistui säilyttää kontrollinsa ja purren hampaitaan kärsimättömästi yhteen hän kysyi: ”Ni…ko… miten… haluat… tehdä tämän?”

Niko kurtisti kulmiaan; hän halusi nähdä Kamilin kasvojen vääristyvän nautinnosta, hän halusi nähdä toisen ruskeat silmät täynnä intohimoa ja hän halusi suudella toista. Se olisi mahdollista vain JOS he olisivat kasvokkain. Silti… hän päätti testata Kamilia hieman; hän kääntyi vatsalleen ja nosti takamustaan hieman. ”Onko tämä… hyvä?”

Ei voinut kieltää, etteikö näky OLISI houkutteleva ja tämä asento voisi itse asiassa olla mukavampi Nikolle, mutta jotenkin tämä tuntui Kamilista väärältä; hän kurtisti kulmiaan ja pudisti sitten päätään, vaikkei hänen ystävänsä voinutkaan nähdä sitä tässä asennossa.

”Voidaanko… annatko minun katsoa kasvojasi? Tiedän, että se on vähän hankalampaa ja…” hän änkytti nyt, ”…mutta tämä on ensimmäinen kerta kun me… Haluaisin mieluummin nähdä sinut, tietää, etten vaan… satuta sinua.”

Niko hymyili itsekseen, kääntyi sitten jälleen, tuntien itsensä ei pelkästään yllättyneeksi vaan myös… helpottuneeksi. ”Minä…” hän kurotti kättään Kamilia kohti, alkoi vetää häntä alaspäin kunnes toinen oli taas tiiviisti häntä vasten, asettuneena hänen reisiensä väliin, ”toivoinkin, että… sanoisit noin.”

”Testasit minua, niinkö?” Kamil hymähti hieman, laski päätään alemmas ja suuteli Nikoa lyhyesti, hän ei halunnut tämän olevan pelkkää seksiä, hän halusi myös läheisyyttä. ”Valmis?” hän kysyi kun heidän huulensa vetäytyivät erilleen, nosti Nikon jalkoja, paljastaen hänet.

”Olen”, Niko vastasi nyökäten lyhyesti, kohottaen jälleen lantiotaan, tällä kertaa varmana siitä, että hänen pyyntöönsä vastattaisiin.

Kamil asettui hänen aukkoaan vasten, ohjasi erektiotaan sitä kohti ja alkoi työntyä sisään niin hitaasti kuin kykeni.

Niko tunsi kipua huolimatta siitä, että Kamil tuli sisään hitaasti, mutta hän puri hampaansa yhteen, eikä sanonut mitään. Hän tiesi, että alku oli aina kivuliasta, eikä sille voinut käytännössä mitään, hän saattoi vain odottaa sen menevän ohi. Kamil oli jo niin varovainen kuin mahdollista, ja Niko halusi häntä, halusi hänet kokonaan sisälleen.

Kamilille se oli kuin kohoamista jonnekin todella korkealle, tunne oli niin riemullinen, että se sai hänet melkein sekaisin nautinnosta, se sai hänet haukkomaan henkeään ja tarrautumaan Nikoon tunkeuduttuaan vihdoin kokonaan sisälle. Hän oli niin lähellä toista, hän tunsi sydämensä kiihdyttävän tahtiaan ja koko hänen vartalonsa yllytti häntä liikkumaan, aloittamaan sisään-ulos-liikkeen, mutta hän odotti. Vaikka Niko yrittikin peittää kivun häneltä, Kamil osasi antaa toiselle muutaman kallisarvoisen hetken totutella jonkin isomman kuin kolmen sormen sisään tunkeutumiseen. Hän nojautui jälleen kerran eteenpäin, yrittäen liikkua niin vähän kuin mahdollista, ja pyyhkäisi huulillaan Nikon poskea.

”Oletko kunnossa?” hän kysyi, jälleen kuiskaten ja odotti vastausta, oli se sitten myöntävä tai kieltävä. Hänen vartalonsa kirjaimellisesti kirkui häntä aloittamaan vihdoin liikkumisen, mutta hän kieltäytyi; Niko ei ansainnut tulla kohdelluksi vain hänen nautintonsa välineenä, piittaamatta hänen mukavuudestaan tai mahdollisesta kivusta.

Niko hengitti nyt syvään, hänen vartalonsa tottui vähitellen tunteeseen Kamilista hänen sisällään, kunnes hän saattoi varmasti vastata ’kyllä’ hänen… rakastajansa esittämään kysymykseen. Ajatus Kamilista todella hänen rakastajanaan sai hänet hymyilemään hieman; äkkiä kaikki tuntui valoisammalta, värikkäämmältä, täynnä… ”Okei”, hän vastasi, hänen toinen kätensä ujuttautui Kamilin hiuksiin toisen laskeutuessa hänen käsivarrelleen, puristaen sitä. ”Kaikki on kunnossa.”

Nikon kuvainnollisesti näytettyä vihreää valoa, Kamil hengitti ulos, hänen jännittynyt vartalonsa alkoi vihdoin keinahdella, ensin melkein kokonaan ulos, sitten takaisin sisään, kiduttavan hitaasti, mutta samaan aikaan haluttomana liikkumaan yhtään nopeammin. Tämä oli täydellistä, tämä liukuva liike, sisään ja ulos ja takaisin sisään…

”Sinä tunnut… hyvältä…” Niko huokaisi, kietoi jalkansa toisen reisien ympärille, hän tunsi liikkeen sisällään, tunsi nautinnon kuuman sysäyksen ryntäävän lävitseen Kamilin hieraistessa hänen eturauhastaan, vahingossa tai ei. Hän kurottautui jälleen kohti Kamilia, saaden toisen suutelemaan häntä; ei tarpeeksi suudelmia, ei tarpeeksi nautintoa, hän halusi enemmän… enemmän…

”Ni-…” Sisään. ”…-ko.” Ulos. ”Sinä tunnut…” Sisään. ”…niin…” Ulos. ”…oikealta…” Sisään. Voihkaisu. ”Nnnn…” Ulos.

Niko virnisti hieman, hänen kätensä vaelsivat heti Kamilin lanteille, saaden hänet takertumaan melkein epätoivoisesti toiseen päällään, hänen oma lantionsa alkoi liikkua Kamilin kanssa, etsiä enemmän hankausta, enemmän nautintoa, ja sai samaan aikaan toisen liikkumaan nopeammin. Kamilin kasvot olivat niin lähellä hänen omiaan, nyt hieman hänen sivullaan, että hän kuuli lyhyet huohotukset, tunsi lämpimän hengityksen hyväilevän hänen kaulaansa. ”Vaaleanpunaiset…” hän huohotti.

”Vaaleanpunaiset?” Kamil räpytteli silmiään, pysähtyen hetkeksi.   

”Korvasi, vaaleanpunaiset”, Niko vastasi, yllyttäen Kamilia jatkamaan liikettään, hänen kätensä puristivat kapeita lanteita, joilla lepäsivät, luultavasti jättäen pienet sormien muotoiset mustelmat, mutta hänen kämppis/rakastajansa ei tuntunut edes huomaavan, totellen heti äänetöntä vaatimusta.

”Ihan tosi…” Kamil huohotti, ”…voisin…” Ulos ja taas sisään. ”…tottua… sinuun…”

”Ah… voisin… nnn… tottua sinuun… myös…” Niko alkoi mutista epäselvästi, nautinto hänen sisällään kävi aina vain valtavammaksi ja valtavammaksi, ja se oli paljon enemmän kuin mitä Kamilin liikkeet aiheuttivat. Äkkiä hän tunsi olonsa lämpimäksi vain ajatellessaan… kuka olisi arvannut, että lähtemällä Amerikkaan hän löytäisi puolalaisen opiskelijan, joka näyttäisi olevan täydellinen pari hänelle huolimatta siitä, että he olivat niin erilaisia? He sopivat niin täydellisesti yhteen… Nikon ajatuksenjuoksu alkoi käydä aina vain vähemmän ja vähemmän ymmärrettäväksi kaikkien hänen vartalonsa saamien ärsykkeiden vuoksi. Kun Kamil näykkäisi kevyesti hänen kaulansa herkkää ihoa ja nuolaisi sitten kielellään, hän alkoi huohottaa äänekkäästi, yrittämättä enää salata sitä, jokainen huokaus muuttuen lyhyeksi, nautinnon täyttämäksi voihkaisuksi.

Nuo lyhyet, inahtelevat äänet saivat Kamilin liikkeet menettämään tasaisuutensa ja sujuvuutensa, ja ne kävivät epätasaisiksi ja täyttyivät epätoivoisella halulla löytää helpotus. Hän tunsi lähestyvänsä rajaansa ja vain muutama hetki erotti hänet lopun saavuttamisesta. Halu, jota hän oli tuntenut aiemmin, muuttui näläksi, jota hän himoitsi tyydyttää, ja ainoa keino siihen oli mennä vieläkin syvemmälle… hän voihkaisi taas. Typerys, eihän hän voinut mennä enää tämän syvemmälle.

”Voi luoja… voi luoja…” hän kuuli Nikon voihkivan. ”Kamil… lähellä…” Nuo sanat saivat hänet itse asiassa helpottuneeksi; hänestä olisi inhottavaa jättää Niko horjumaan nautinnon reunalle, vajoamatta siihen. Hän myhäili.

”Tule…” hän kurotti kätensä heidän yhteen liittyneiden vartaloiden väliin, etsi Nikon erektion ja hieroi sitä tiukasti, halusi saada aikaan lisää kiihotusta, halusi kirjaimellisesti työntää ystävänsä kohti nautinnollista unohdusta. Vain pari sekuntia ja hän tunsi Nikon tulevan, hänen lämmin spermansa tahrasi hänen sormensa, pitkä tukahdutettu voihkaisu purkautui toisen huulilta. Vartalo hänen allaan jännittyi ja värisi, ja alkoi sitten hitaasti rentoutua. Nikon sisäisten lihasten puristuminen hänen elimensä ympärille oli kaikki mitä hän tarvitsi saavuttaakseen oman laukeamisensa ja hän seurasi ystäväänsä voihkaisten lyhyesti, vajoten Nikon päälle, kykenemättä siirtymään pois, haluamatta siirtyä pois.

Kesti pitkän aikaa molemmilta palata nautinnon täyttämästä sumusta, heidän vartalonsa jäähtyivät, heidän ihoaan peittävä hiki kuivui hitaasti. Kamil tunsi kätensä olevan tahmea Nikon spermasta; hän tuki itseään toisella kädellään noustessaan Nikon päältä, jätti hitaasti hänen vartalonsa ja antoi toisen vihdoin hengittää. Hän laskeutui makuulle toisen viereen ja katsoi valkean aineen peittämää kättään. Hän kohotti sen suulleen, nuolaisi sitä kielellään ja maistoi uteliaasti. Hän ei ollut koskaan maistanut sitä, hän oli aina ajatellut, että se olisi inhottavaa ja silti hän nyt maistoi Nikon spermaa. Ei, ei se ollut mikään herkkuateria, mutta se olisi voinut maistua pahemmaltakin.

Kamilin siirtyessä sivuun hänen päältään Niko tunsi äkkiä palelevansa ja käpertyi vaistomaisesti lähemmäs rakastajaansa, huokaisten tyytyväisyydestä. Tämä oli autuutta, että sai maata lähellä jotain, joka välitti hänestä, todella välitti. Jokainen hetki heidän… rakastelustaan?… osoitti kuinka paljon Kamil välitti hänen mukavuudestaan ja nautinnostaan. Niko yritti muistella oliko kukaan HÄNEN lisäkseen ikinä välittänyt niin paljon, mutta hän ei muistanut yhtään kertaa. Tai ehkä hänen ajatuksensa olivat vielä liian sekaisin?

Kamil tunsi Nikon painautuvan häntä vasten ja hän hymyili, hän kääntyi toiseen päin ja antoi hänelle hitaan, viipyvän suudelman, yritti kiittää häntä kaikesta, mitä hänen ystävänsä salli hänen tuntea. Hän tunsi Nikon vastaavan suudelmaan ja hän kietoi käsivartensa toisen vartalon ympärille, vetäen häntä lähemmäs. ”Niko…” hän kuiskasi, katkaisten suudelman. ”Tämä oli…” hän ei tiennyt, mitä halusi nyt sanoa. Se oli jotain erityistä, jotain, mitä hän ei jakanut kenenkään muun paitsi Nikon kanssa, mutta samaan aikaan hänestä tuntui, että jokin ei ollut oikein.

Hänen oli tarkoitus auttaa Nikoa todistamaan, ettei hän ollut helppo ja hän… ei, hän ei käyttänyt Nikoa hyväkseen; Niko oli suostunut siihen, Niko halusi sitä yhtä paljon kuin hänkin ja silti… se oli todella monimutkaista, hän tunsi itsensä hieman hämmentyneeksi. Mitä he nyt olivat? He olivat yhä kämppiksiä, mutta nyt enemmän kuin sitä. Kuinka paljon enemmän? Olivatko he ystäviä? Rakastavaisia? Pelkkiä panokavereita? Hän inhosi panokaverin käsitettä; se tarkoitti, ettei mukana ollut lainkaan tunteita, että kaikki mitä tehtiin oli puhtaasti tarkoitettu nautinnon saavuttamiseen. Mutta hänen tunteensa Nikoa kohtaan… Ei, hän tiesi, ettei ollut rakastunut Nikoon. Hän piti hänestä, kyllä, mutta oliko se tarpeeksi Nikon kanssa OLEMISEEN? Oliko hänellä mitään oikeutta tehdä sitä, mitä hän oli tehnyt? Oliko hän nyt panokaveri?

Aivan kuin vaistoten hänen huolensa, Niko suuteli häntä jälleen kerran. ”Kamil…” hän kuiskasi, pidellen häntä. ”Kaikki sujuu ihan hyvin, näet vielä. Me saadaan se toimimaan oikealla tavalla.”

Kamil nyökkäsi, vastasi suudelmaan ja nousi sitten ylös. ”Meidän pitää peseytyä ennen kuin liimaudutaan kiinni toisiimme”, hän hymähti hieman, lähti huoneesta ja meni kylpyhuoneeseen, heitti pois käytetyn kondomin, pesi itsensä sienellä, huuhteli sen sitten ja palasi huoneeseen sen kanssa ja puhdisti Nikon vatsan lopusta spermasta. ”Nyt on paljon parempi”, hän virnisti vietyään sienen takaisin kylpyhuoneeseen. ”Voidaan vihdoin mennä nukkumaan”, hän sanoi, asettui makaamaan Nikon viereen ja peitteli heidät molemmat lämpimällä peitolla. ”Hyvää yötä, ruotsalaispentu”, hän sanoi toista kertaa tänä iltana.

”Hyvää yötä, varas”, hän kuuli vastauksen. Hän kurotti käsivarttaan, veti Nikon lähemmäs itseään, hänen vartalonsa vajosi hitaasti uneliaisuuteen; hän toi kasvonsa lähelle toisen kasvoja, lähes haudaten ne Nikon kaulaa vasten ja hengittäen hänen tuoksuaan. Niko, hänen ystävänsä. Ja hän makasi hänen kanssaan, ilman mitään vakavia tunteita. Sujuisiko kaikki hyvin, niin kuin Niko lupasi? Hän todella toivoi niin…

Niko tunsi olonsa onnelliseksi, ja hän painautui lähemmäs Kamilia, hengittäen hänen tuoksuaan ja tuntien hänen ihonsa lämmön omaansa vasten. Mitä tämä kaikki merkitsi nyt? Hän voisi todella tottua Kamiliin, ja seurusteleminen … Se tuntui hyvältä, että oli joku, ja Kamil oli mahtava kaveri, ja ystävä ja komea ja, ja… hän oli uninen, tyytyväinen ja rentoutunut. Hän sulki silmänsä, antautuen vihdoin häntä kutsuvalle unelle. Oli niin paljon kysymyksiä, mutta niihin voisi vastata myöhemmin.

Heillä oli aikaa ja he voisivat ratkaista sen omaan tahtiinsa. 

5.luku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s