29.Lapselliset leikit

“Isä luulee yhä, että olin Ivon kanssa silloin…” Joni kuiskasi. Oli miltei keskiyö, taivas oli lähes sysimusta ukkosmyrskyn vuoksi, joka oli hiipinyt kaupungin ylle. Misha oli viettänyt miltei koko päivän Jonin kanssa, jolla tuntui olevan vaikeuksia nukahtaa. Vaalea mies oli sytyttänyt muutamia kynttilöitä ja lampun, joka toimi pattereilla. Hän huomasi kuinka Joni vapisi, joka kerta kun taivas kirkastui ja voimakas jyrinä seurasi.

”Niinkö?” Misha kysyi hymyillen hieman. ”Ehkä hänen olisi syytä kuulla totuus? Tiedäthän, puhdistaa Ivon maine, ellei…”

”Ellei mitä?” Joni kysyi yrittäen kaivautua tiiviimmin peittojen alle, kun taivas jälleen kirkastui täysin.

”Pelottaako myrsky sinua?” Misha kysyi vastaamisen sijaan.

”Älä ole naurettava.” Uusi kova jyrähdys, joka tuntui ravisuttavan kattoa, Misha vilkaisi ulos ja sitten Jonia kohden; hänen silmänsä olivat puristautuneina kiinni ja käsi puristi peitettä nyrkkinsä sisään.

”No, ehkä minä olen sitten hieman naurettava, koska minua vähän pelottaa…” Joni avasi silmänsä, toinen ei vieläkään avautunut kuin puoliksi.

”En tiennyt, että sinua voisi pelottaa,” Joni halusi virnistää, mutta onnistui siinä vain heikosti. Misha kohautti olkiaan, nosti kätensä leualleen, kaksi sormea peitti hänen huuliaan yrityksenä peittää pientä virnettä.

”Ehkä se johtuu siitä, että luonto on jotakin mitä en yksinkertaisesti voi hallita,” hän vastasi lopulta ja näki nuoremman miehen kasvoilta selvästi sen kuinka huvittunut tämä oli hänen vastauksestaan, mikä oli hyvä. ”Sääli sikäli,” Misha huokaisi. ”On vähän turvaton olo tässä.”

”Haluatko, että pitelen kättäsi?” Joni kuiskasi ja Misha epäröi katsellen toista. Joni siirtyi sängyllä ja taputti paikkaa vierellään.

”Ehkä se auttaisi?” Misha sanoi noustessaan ja lähestyessään sänkyä. Ehkä se rauhoittaisi Jonia? Hän mietti ja samalla toivoi, että hänen läheisyytensä voisi tehdä sen. Se merkitsisi Mishalle oikeastaan melko paljon. Pahin vaihtoehto oli, että hänen läsnäolonsa vain ahdistaisi Jonia. Diman vuode ei ollut yhtä leveä kuin hänen omansa, mutta kuitenkin tarpeeksi leveä jotta voisi maata toisen ihmisen vierellä ja jättää silti tilaa väliin.

Vanhempi mies hymyili kumartuessaan lähemmäksi ja peitellessään Jonin paremmin, ennen kuin kävi makuulle hänen vierelleen jättäen hieman väliä toiseen. Hän tarkasteli Jonin reaktiota varoen, valmiina nousemaan, jos näkisi pienintäkään epämukavuuden tai pelon merkkiä nuorukaisesta.

”En minä pelkää sinua,” Joni kuiskasi huomaten, että Misha pohti sitä. Poika kurotti kättään ja tarttui Mishan kädestä hellästi ennen kuin sulki silmänsä.

”Hyvä ettet pelkää,” Misha kuiskasi katsellen Jonin kasvoja tarkkaavaisesti, silittäen peukalollaan nuoren kämmentä. ”Kuinka sinä voit? Tarkoitan, sattuuko sinuun? Pitäisikö minun tuoda sinulle jotakin?”

”Koskee, mutta… Et voi oikeastaan tehdä enempää riittää, että olet siinä.” Heidän käsiensä kosketus oli niin viaton ja pehmeä, Misha ajatteli katsellen Jonin pienempää kättä, joka piteli hänen omaansa hellästi. Hän tarkasteli mustelmaa tummahiuksisen nuorukaisen ranteen ympärillä ja kämmenen kokoista mustelmaa käsivarressa. Joni makasi yhä silmät kiinni, hengitys kulki hitaana, ainoastaan heidän kätensä koskettivat.

”Se on siis ihan ok, että olen tässä?” Misha kysyi ja Joni raotti silmiään.

”On,” hän yritti hymyillä. ”Sanoinhan, etten pelkää sinua… Enkä halua sinun pelkäävän myrskyä.” Jälleen Joni sulki silmänsä, hymynkare huulillaan. Misha katseli tätä hymyillen, pohtien josko Joni näki hänen valkoisen valheensa lävitse. Ei myrsky häntä pelottanut, vaan se mitä Jonille oli tapahtunut ja mitä olisi voinut tapahtua; Jonin mahdollinen kuolema pelotti häntä, Chris oli pelottanut häntä.

Hänen olonsa oli parempi nyt, maatessaan Jonin vierellä. Se tuntui samalla kummalliselta, oudolta tunteiden vuoksi, jotka olivat heränneet. Tunteet olivat niin uusia ja vieraita, ettei Misha oikein tiennyt miten käsitellä niitä; hänen pieni, ruhjottu kakaransa – Misha ajatteli ja olisi halunnut silitellä pojan hiuksia, pidellä tätä lähempänä rintaansa, jotta voisi tuntea tämän sydämen sykkeet ja… se oli outoa, niin outoa. Ainoa, mitä Misha tiesi varmaksi oli se kuinka paljon hän tahtoi pitää toisen turvassa ja paras tapa varmistaa se olisi pysytellä tämän lähellä.

Misha pysyi aloillaan, pidellen Jonin kättä ja tarkkaillen häntä pimeydessä, jonka rikkoi ainoastaan pehmeä kynttilänvalo. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt ymmärtämään miten Chris oli voinut satuttaa Jonia niin pahoin. Hän ei ennen ollut oikeastaan ymmärtänyt juuri miten haavoittuvainen Joni saattoikaan olla, oli jokseenkin hellyttävää miten Jonin käsi piteli hänen omaansa, kuin se olisi ollut luonnollisin asia ikinä; kuinka outoa.

Katsottuaan Jonin unta jonkin aikaa, Misha irrotti vastahakoisesti otteensa tämän kädestä noustakseen sammuttamaan kynttilät ja lampun. Hän palasi sängylle niin hiljaa kuin mahdollista, eikä kestänyt kauaa kunnes Mishakin nukahti.

Kuten edellisenä yönä, Misha heräsi pelokkaaseen vikinään, oli kolme aamuyöllä ja Joni vääntelehti sängyllä levottomana, kylmän hien väreillessä otsalla. Misha kosketti nuorukaisen käsivartta varoen.

”Joni, herää,” hän sanoi ja tönäisi häntä uudestaan hellästi. ”Se oli vain painajainen, kaikki on hyvin,” Misha selitti heti pojan herättyä. Hän kurottautui silittämään Jonin kosteita hiuksia tämän otsalta, pojan hengitys oli yhä rauhatonta ja katse hämmentynyt.

Myrsky oli jo laantunut, mutta ulkona satoi hitaasti. Joni katsoi ympärilleen ja takaisin Mishaan ymmärtämättä ensin mitä mies teki sängyllä hänen kanssaan, mutta hänen maatessa peitteiden alla, Misha oli täysin pukeissa.

”Hän tuli tänne ja olin yksin, en päässyt ylös vaikka yritin, en pystynyt liikkumaan,” Joni kuiskasi ja Misha siirsi kätensä silittämään hänen käsivarttaan hellästi.

”Hänet on pidätetty, ei hän pääsisi tänne ja sitä paitsi emme edes jättäisi sinua yksin tänne. Jos minä en ole kotona niin Ivo on, jos kumpikaan meistä ei voi olla niin Dima tulee tänne.”

Joni huokaisi. ”En haluaisi monimutkaistaa elämäänne näin, pärjään kyllä yksinkin. Se on vain mielikuvitustani, eihän Chris pääsisi vapaaksi, eikö niin?” Hän kysyi ja Misha aisti tämän pelon.

”Hän ei pääse ulos, hän ei satuta sinua enää,” Misha vakuutti ja katsoi nuorukaista tarkkaavaisesti. ”Eikä ole mikään ihme, että olet peloissasi sen vuoksi mitä tapahtui. Totuus on, että olet vielä melko heikossa kunnossa ja kun vielä näet painajaisia olisi aivan turhaa stressiä sinulle olla yksin.” Joni oli hiljaa ja Misha jatkoi hänen hiuksiensa silittelyä. ”Mitä ajattelet?” Misha kysyi varoen.

”Chrisiä…” Joni kuiskasi. ”En halua ajatella häntä, mutta en voi sille mitään… Mitä hänelle tapahtuu nyt?” Misha kurtisti kulmiaan.

”Toivottavasti hänet karkotetaan ja tuomitaan vankilaan pitkäksi aikaa Kanadassa. Se olisi jokseenkin reilua.”

”Karkotetaanko hänet?” Joni kysyi tuijottaen kattoa, hän toivoi, että niin tapahtuisi ja kuitenkin epäili. ”Hän on vihainen minulle… Syyttää minua kaikesta ja…”

”Olen hyvin yllättynyt, jos hänelle ei määrätä lähestymiskieltoa, joka pätisi vapautumisen jälkeen.”

”Inhottaa olla näin heikko,” Joni huokaisi turhautuneena.

”Tiedän ja et sinä ole heikko, vartalosi kaipaa vain lepoa nyt, tiedän, että selviät tästä ja näytät sille kusipäälle.” Joni kääntyi katsomaan Mishaa. Hän oli yhä hämmentynyt ja huolestunut kaikesta mitä oli tapahtunut, peloissaan Chrisin takia, oli vaikea ymmärtää, että se todella oli ohi, ettei hänen tarvitsisi olla enää miehen lähellä. Joni ei voinut olla pohtimatta, mitä Misha mahtoi todella ajatella hänestä, kun oppisi lisää yksityiskohtia, kun saisi tietää valokuvista. Joni raotti huuliaan, miltei jo kuiskaten totuuden, joka pelotti häntä, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Entä jos Misha syyttäisi häntä? Entä jos miestä iljettäisi totuus kuvista? Voisiko Misha koskaan enää katsoa häntä tavalla jolla oli katsonut sinä yönä, voisiko kukaan? Liikaa kysymyksiä, jotka hämmensivät hänen mieltään.

”Mikä on?” Misha kysyi huolestuneena nähtyään hänen epäröintinsä. Joni nielaisi.

”Ei mikään,” hän kuiskasi ja sulki silmänsä. ”Koskee… Haluan tämän kivun loppuvan.” Misha silitteli hänen hiuksiaan.


”Tarvitsetko jotakin?”

”En… Tarvitsen vain unta, luulen.” Misha makasi Jonin vierellä ja kuunteli sadetta, joka ropisi pehmeästi kattoa vasten. Hän mietti mitä Joni yhä salasi, toivoi, että tämä alkaisi avautua enemmän entisestä suhteestaan.

**^^**^^**

Aamulla pilvet olivat alkanet rikkoutua, auringonsäteet pilkistelivät niiden lomasta. Misha havahtui hereille, Joni nukkui yhä. Mies katseli tummahiuksista nuorta hetken, kuunteli tämän hengitystä, joka kulki nyt rauhallisena. Jos poika näki unta, ehkä unet olivat nyt lempeämpiä. Lopulta Misha nousi niin hiljaa kuin kykeni ja venytteli kipeitä lihaksiaan, lämmin suihku, ehkä hieman aamiaista ja sitten takaisin Jonin luokse, joka toivottavasti nukkuisi hieman kauemmin.

Oli kymmenen aamulla, kun hän tuli keittiöön pukeutuneena, melko pitkän suihkutuokion jälkeen. Hän haistoi vastakeitetyn kahvin houkuttelevan aromin ja suuntasi suoraan kohti keitintä.

”Kuinka potilaamme voi?” Ivo, joka luki aamulehteä keittiöpöydän ääressä, kysyi.

”Hän nukkuu, melko levoton yö takana myrskyn ja painajaisten vuoksi, herätti minutkin muutamaan otteeseen,” Misha vastasi ja peitti haukotuksen kädellään.

”Vietit taas koko yön hänen kanssaan?”

”Niin, koska tiedän, että Joni näkee painajaisia siitä mulkusta, enkä halua, että hän herää yksin ja peloissaan!” Misha tuhahti, avasi jääkaapin ja otti maitotölkin esiin, kaatoi hieman kahvimukiinsa.

”Misha, rauhoitu. En tarkoittanut mitään pahaa.” Ivo sanoi ja Misha vilkaisi häneen olkansa yli ja huokaisi.

”Olen vain oppinut olemaan puolustuskannalla kanssasi… vihjailujesi vuoksi.”

“Hyvä on, yritän vähentää sitä,” Ivo lupasi ja piti pienen tauon. ”Poliisit tulevat tänään ottamaan Jonin lausunnon, puolelta päivin.” Misha vilkaisi kelloa ja nyökkäsi. ”Pitäisi tehdä Jonille aamiaista… Ei kyllä huvita yhtään mennä töihin huomenna.”

“No, kyllä sinunkin lomasi ennen pitkää alkaa,” Ivo hymyili. ”Haluatko, että teen sinulle pari voileipää?”


”Sinä? Tekisit voileipiä minulle? Tämä on harvinainen tarjous,” Misha virnisti. ”En edes muista milloin olet tarjonnut vastaavaa viimeksi.”

”Ei siitä nyt niin kauaa ole, tein sinulle aamiaista usein, kun olit teini, krapulainen teini,” Ivo kiusoitteli ja nousi ylös. ”Jonin kurkku on varmaan vielä kipeä?” Hän kysyi astuessaan jääkaapille.

”Luulen niin, hänen äänensä on yhä hieman outo… Ja hei, älä saa sitä kuulostamaan kuin olisin ollut krapulassa yhtenään!”

“No melko usein ainakin,” Ivo virnisti. ”Joten, jotakin ei kiinteää Jonille…”

”Hän tuntui pitävän siitä jogurttijuomasta, jonka tein hänelle eilen… Voin tehdä saman tänään.”

”Joten minun tulisi valmistaa vain voileivät sinulle?” Ivo kysyi hieman huvittuneena. ”Niin sinun taitaa maistua Jonille paremmin.” Misha mulkaisi isoveljeään.

”Teet sitä taas,” hän huokaisi. ”Ja oikeasti minua vähän hirvittä jättää Jonia sinun kanssasi huomenna. Sinun huumorintajusi, perverssihuumorintajusi, ei ole sitä mitä hän nyt tarvitsee,” Misha muistutti ja maistoi kahviaan. Ivo hymyili, otti pienen lautasen, jolle oli valmistanut kaksi kinkku ja juusto voileipää ja asetti sen Mishan eteen.

”Olen hyvin tietoinen siitä mitä Jonille tapahtui,” hän sanoi vakavalla äänellä ennen kuin täytti kahvikuppinsa. ”Ja huolimatta siitä mitä ajattelet, en ole niin typerä, että saisin hänet ahdistumaan vitseilläni.”

Misha nosti yhden voileivistä katsoen vanhempaa veljeään ennen kuin nyökkäsi. Ivo istuutui takaisin pöydän ääreen, Misha tuijotti pöydänpintaa mietteliäänä.

”Mitä mietit?” Ivo kysyi pidellen lämmintä kahvikuppia käsiensä välissä. Misha kohautti ensin olkiaan.

”No,” hän aloitti. ”Toivon vain, että tietäisin miksi… Miksi Joni oli sen miehen kanssa? Ja totta puhuakseni pelkään niitä yksityiskohtia joita hän yhä salaa.”

”Et voi odottaa, että hän paljastaisi kaiken sinulle heti,” Ivo sanoi hiljaa. ”Kun ajattelee millainen se parisuhde on ollut, ei ole ihme, että hänen on vaikeuksia luottaa. Lisäksi, teidän keskinäinen menneisyytenne… No, anna hänelle vain aikaa, uskon, että Joni puhuu ennen pitkää.”

**^^**^^**^^**

Aurinko paistoi jälleen; pehmeä kesätuuli avoimesta ikkunasta hyväili hänen kasvojaan hellästi. Joni makasi hereillä ja tuijotti seinää kohti; Misha oli tuonut hänelle aamiaista aiemmin ja kertonut poliisien tulosta. Ajatus oli ahdistava, vaikka hän tiesikin, että laki olisi hänen puolellaan, silti hermostutti ajatella sitä mitä häneltä odotettaisiin.

Joni kävi yksityiskohtia läpi mielessään, kaikkea sitä alusta alkaen, hän ajatteli Chrisiä ja sitä kuinka mies oli muuttunut. Hän tunsi kyyneleet silmissään muistaessaan sen millainen Chris oli ennen ollut, hyvät hetket ja niiden muistaminen sattui lähes yhtä paljon. Joni olisi halunnut ymmärtää, muttei kyennyt, olisi halunnut puhua sen miehen kanssa, joka Chris oli ollut silloin, kun he olivat tavanneet, vai oliko kaikki se ollut vain valhetta?

Kaikki oli niin hämmentävää, hän olisi halunnut unohtaa, muttei kyennyt ja miksi hän jollain tasolla kaipasi Chrisiä? Siinä ei ollut järkeä ja se ällötti häntä. Olisi unohdettava, Chrisin muisto ei ollut aito, ehkä hän oli vain ollut liian sokea alussa? Joni halusi puhua Adamin kanssa, äkkiä se tarve tuntui kasvavan, hänen täytyi saada puhua Adamin kanssa ymmärtääkseen Chrisiä.

Ovelle koputettiin. ”S-sisään,” Joni vastasi ääni väristen.

”Hyvää iltapäivää herra Lehto.” Keski-ikäiset mies ja nainen astuivat sisään huoneeseen, molemmilla oli siviilivaatteet yllään. Jonin sydän alkoi takoa hermostuneemmin ja hän vilkaisi kohti Mishaa, toivoen, että tämä jäisi. ”Tulimme kysymään sinulta siitä mitä tapahtui, suhteestasi Christopher Hanrattyn kanssa.” Joni korjasi asentoaan ja nyökkäsi.

”Ymmärrän,” hän vastasi hiljaa, jälleen vilkaisten Mishaa kohden. Ehkä kuitenkin olisi parempi, jos Misha ei olisi kuunelemassa? Joni pohti tietämättä kuinka paljon yksityiskohtia hänen tulisi käydä läpi. Misha kehotti konstaapeleita istumaan kohteliaaseen sävyyn.

”Haluaisimme puhua herra Lehdon kanssa yksityisesti,” nainen sanoi hymyillen hieman, mies näytti vakavammalta jopa tuimalta tai ehkä Joni vain kuvitteli?

”Totta kai,” Misha nyökkäsi, vilkaisi Jonia ja yritti hymyillä rauhoittavasti ennen kuin poistui. Ovi sulkeutui, Joni tunsi olonsa epämukavaksi vuoteella, ei tuntunut soveliaalta ottaa viranomaisia vastaan tällä tavoin. Hän toivoi, että olisi voinut kylpeä tai vaihtaa vaatteensa ensin.

”Olemme puhuneet vanhempiesi ja naapureidesi kanssa sekä Christopher Hanrattyn. Tarvitsemme vain lisää yksityiskohtia, jotka vain sinä osaat kertoa. Ole ihan rentona vain, tämän ei pitäisi viedä kauaa.” Joni nyökkäsi tuntematta lainkaan itsevarmuutta, hän pohti mitä Chris oli kertonut. Oliko mies syyttänyt kaikesta häntä? Sanonut, että hän oli huora? Väittänyt, että hän oli pettänyt ja käyttäytynyt kylmästi? Yrittänyt puolustella tekojaan? Tai ehkä Chris oli kieltänyt kaiken? Oliko hän sanonut, että hän olisi ollut halukas silloin kun…

”Lähditkö avopuolisosi mukaan vapaaehtoisesti kesäkuun 17.päivänä?”

”En, en halunnut lähteä. Yritin lopettaa suhteemme sinä aamuna.”

”Hanratty väittää, että sovitte lähdössä yhdessä. Että riitelitte aiheesta, joka liittyi Mikhail Volochoviin ja että tarkoitus oli puhua ja selvittää asiat mökillä.”

“Riitelimme kyllä Mishasta…” Joni piti tauon. “En halunnut lähteä Chrisin mukaan, koska… Tiesin mitä tapahtuisi ja olin oikeassa.”

“Vahingoittiko Mikhail Volochov sinua fyysisesti?” Joni kurtisti kulmiaan kysymykselle.

”Ei, Chris teki.”

”Avopuolisosi väittää, että olit halukas yhdyntään hänen kanssaan, onko se totta?”

”Ei!” Joni tuhahti, vapisten kiihtymyksestä. ”Hän hakkasi minut ensin ja…” Jonia oksetti. ”En halunnut sitä ja sanoin sen, yritin saada hänet lopettamaan, mutta olin liian heikko siihen.”

”Käyttikö avopuolisosi fyysistä väkivaltaa ennen kesäkuun 17.päivää?”

”Kyllä,” Joni kuiskasi tuntien olonsa entistä epämukavammaksi.

”Voitko kertoa nyt omin sanoin, mitä tarkalleen ottaen tapahtui kyseisenä päivänä?” Ääni oli lempeä ja rauhoittava, Joni henkäisi syvään ennen kuin aloitti kertomaan, yrittäen olla niin rehellinen kuin oli mahdollista.

**^^**^^**^^**

Puolituntia myöhemmin, he olivat lähteneet. Joni tunsi olonsa pahoinvoivaksi ja levottomaksi; seuraisi oikeudenkäynti, ei ollut mitään mahdollisuutta, että Chris myöntäisi kaiken. Hänen täytyisi kohdata Chris myöhemmin ja mies olisi hänelle niin vihainen ja…Oveen koputettiin jälleen, Joni ei löytänyt ääntä vastatakseen mutta hänen ei tarvinnut sillä ovi aukeni ja Misha kurkisti ovenraosta ennen kuin astui peremmälle.

”Onko kaikki kunnossa?” Mies kysyi ja Joni pudisti päätään, laski kätensä vatsalleen, tuntui vaikealta hengittää.

”Tarvitsen kylvyn,” Joni kuiskasi.

”Mitä?” Misha kysyi sillä pojan ääni oli ollut niin hiljainen.

”Minun on päästävä kylpyyn,” Joni toisti ja yritti nousta.

“Hei, odotahan nyt,” Misha kiiruhti hänen avukseen. ”Oletko varma, että tarvitset sen juuri nyt?”

”Kyllä!”

”Hyvä on, hyvä on… Anna minun vain auttaa.”

”Haluan mennä yksin,” Joni, joka oli noussut jaloilleen koetti työntää Mishaa heikosti kauemmaksi.

”Ei, Joni, et voi.” Misha vastasi rauhallisella äänellä ja piteli vapisevaa nuorukaista rintaansa vasten, tämän hengitys oli nopeaa ja sydän pamppaili kiihkeästi.

”Päästä irti! Tarvitsen kylvyn, yksin!” Poika puhkesi kyyneliin ja Misha piteli tätä yhä itseään vasten hellästi, silitellen Jonin hiuksia.

”Rauhoitu nyt, shh… Kaikki on hyvin, rauhoitu Joni.” Hän puhui pehmeällä äänellä, pidellen brunettea niin kauan kunnes tämä viimein rentoutui hieman.

”Onko nyt kaikki hyvin?” Hän kysyi ja nuorempi mies nyökkäsi hitaasti.

”Haluan silti kylpyyn.”

“Hyvä on, vien sinut alakertaan, jos annat minun auttaa sinua?” Joni epäröi hetken.

”Jos se todella on välttämätöntä,” kuului hiljainen vastaus.

”On se, en halua, että liukastut ja satutat itsesi pahemmin.”

”Haluat vain tekosyyn nähdä minut alasti,” Joni vitsaili väsyneenä ja sai Mishan virnistämään; vitsailu oli hyvä merkki.

”No se on plussa puoli,” Misha hymyili ja katsoi Joniin. ”Mutta älä pelkää, en yritä mitään.” Joni niiskutti hieman kunnes nyökkäsi ja hymyili heikosti.

”En edes ole niin viehättävää katsottavaa nyt.”

”Mustelmat paranevat, Joni, kun vain hyväksyt meidän apumme. Ja nyt..” Misha kumartui ja poimi Jonin ylös. “Alakertaan kylpyhuoneeseen… Rentoudu nyt, äläkä kina vastaan.”

Joni huokaisi. “En kinaa,” hän lupasi. Misha kantoi häntä varoen rappusia alas.

”Ivo laita kylpyvesi valumaan!” Hän huusi matkalla. “Hitto tämä on vaikeaa,” hän kirosi itsekseen venäjäksi yrittäen olla niin varovainen kuin mahdollista portaissa. Jonista tuntui typerältä tulla kannetuksi näin, mutta hän ei koettanut kiistellä, väsytti liikaa ja hän halusi kylvyn, halusi kivun loppuvan ja muistojen katoavan.

Mishan päästyä olohuoneeseen, hän kantoi Jonin olohuoneen sohvalle ja laski hänet sille istumaan.

”No niin, odota tässä niin käyn tarkistamassa kylvyn tilanteen.” Misha sanoi ja käveli kohti kylpyhuonetta, Ivo tuli häntä käytävällä vastaan.

”Miten hän voi?” Vanhempi veli kysyi.

”Hieman järkyttynyt poliisien vierailusta,” Misha huokaisi ja Ivo nyökkäsi tähän.

”Poika parka… Menen valmistamaan hieman keittoa hänelle syötäväksi kylvyn jälkeen.”

Kun kylpy oli valmis, Misha meni hakemaan Jonin. Hän laski nuorukaisen kylpyhuoneen lattialle. ”Autan sinua nyt riisuutumaan, onko se ihan ok sinulle?” Hän kysyi.

”Ei,” Joni huokaisi. ”Mutta koetan kestää.”

”Hyvä, olet turvassa kanssani, älä huolehdi.” Joni nyökkäsi hieman jäykästi ja katsoi poispäin Mishan riisuessa hänen t-paitansa. Vaalea mies kiristi hampaitaan nähdessään mustelmat pojan rinnalla ja sivuilla, jotka olivat nyt paljon tummasävyisemmät ja näyttivät kivuliailta, hän oli yllättänyt, ettei Joni valittanut kivusta enempää.

”Voitko kääntyä? En halua että katsot,” Joni pyysi.

”Totta kai,” Misha vastasi ja kääntyi selkä kohden Jonia, joka vasta sitten riisui housunsa, antoi niiden pudota nilkkoihinsa ennen kuin astui ulos niistä ja lähestyi kylpyammetta. Ainut ongelma oli kiivetä kylpyyn; hänen vartalonsa tuntui protestoivan jokaista suurta liikettä ja toistaiseksi ainut liikkuminen mitä hän oli toipilaana tehnyt, oli makuuhuoneen ja Diman huoneen viereisen vessan väli.

“Aion nyt kääntyä Joni ja auttaa sinut ammeeseen, lupaan etten katso alas, okei?” Joni huokaisi, tunsi olonsa typeräksi ja epämukavaksi, sydän takoi kiivaana.

”Okei,” hän lopulta kuiskasi ja kuuli toisen liikkuvan lähemmäs.

”Rentoudu nyt, ihan rauhassa,” Misha puhui lempeällä äänellä ja auttoi hänet nousemaan ammeeseen ja sitten alas istumaan. Hän oli lisännyt veteen kylpyvaahtoa ajatellen että kuplien peittävyys saisi pojan olon mukavammaksi.

Misha otti pesusienen jolla alkoi varoen pestä Jonia. ”Sydämesi lyö niin nopeaan,” hän huomasi koskettaessaan Jonin rintaa. ”Yritä rauhoittua, kaikki on hyvin.”

”Tunnen oloni hölmöksi,” Joni kuiskasi. ”Ja alastomaksi…” Misha hymyili tähän jatkaen pesusienen kuljettamista hänen ihoaan pitkin.

”Et ole hölmö, mutta olet alasti.”

”En pidä siitä, että näet minut näin, sinun ei pitäisi.”

”Nähdä sinua alasti kylvyssä?” Misha teeskenteli tietämätöntä haluten keventää tunnelmaa.

”Mustelmilla… heikkona… Tunnen itseni vanhaksi mieheksi.”

”Rentoudu, tiedän, että olosi on outo, mutta minun oloni on parempi, kun saan auttaa sinua nyt.” Misha katsoi Jonin kasvoja. ”Mitä poliisit kysyivät?”

“Siitä mitä tapahtui,” Joni nielaisi. ”Chris… hän syyttää sinua.”

Misha kohautti olkiaan. “Hän on epätoivoinen… mutta se ei pelasta häntä,” Misha sanoi kastellen varoen Jonin hiukset ennen kuin otti shampoota pestäkseen ne.

”Haluaisin uskoa, että se olisi ohi, mutta se ei ole, ei vielä, ei näin helposti.”

Misha oli hetken hiljaa. “Mitä hän teki Joni?” Hän kysyi lopulta. “Mitä hän teki saadakseen sinut jäämään niin pitkäksi aikaa?”

Joni pudisti päätään. “Ei nyt,” hän vastasi. “Ei täällä,” hän anoi ja Misha näki, että paniikki oli aikeissa nousta.

”Hyvä on, ei täällä, rauhoitu. Pesen shampoon pois.”

Joni nyökkäsi, sulki silmänsä ja keskittyi Mishan hellään kosketukseen, veden lämpöön ympärillään. ”Minua inhottaa ajatus, että joutuisit vaikeuksiin minun vuokseni.” Hän kuiskasi lopulta.

“Luota minuun Joni, niin ei tapahdu, puolustin sinua ja itseäni häneltä ja Chris on hullu, he näkevät sen.”

“Haluan vain unohtaa… pyyhkiä kaiken…” Joni piilotti kasvonsa Mishalta. “Voisinpa vain ymmärtää miksi.” Misha ei tiennyt mitä vastata. Hän halusi lohduttaa Jonia, muttei tiennyt mitkä oikeat sanat olivat.

“Jotkut ihmiset osaavat hyvin peittää todellisen luontonsa…” Hän lopulta kuiskasi. “Tiedän, että se on vaikeaa nyt, tiedän, että sinuun koskee, mutta luota minuun; ajan kanssa kaikki helpottuu. Kun Chris saa rangaistuksensa, voit aloittaa alusta, ja uskon täysin siihen, että onnistut.” Joni tunsi olonsa oudoksi näin, Mishan pestessä häntä, Mishan ollessa niin hellä ja huolehtiva häntä kohtaan. Joni ei voinut olla miettimättä miten tämä vaikutti kuvaan, joka Mishalla oli hänestä. Jos hän ajatteli järjellä; kaikki tämä tarkoitti, että Misha oikeasti oli alkanut välittämään hänestä, mutta kuitenkin hänen tunteensa olivat aivan liian sotkussa uskoakseen sitä täysin. Ehkä Misha yritti vain hyvitellä mennyttä? Joni ei ollut varma, ei olisi halunnut ajatella, olisi vain halunnut nukahtaa, herätä ja huomata, että koko Chris episodi oli ollut vain painajaista.

”Minua väsyttää…” Joni sanoi hetken kuluttua.

”Hyvä on, oletkin jo puhdas, autan sinut ylös,” Misha hymyili ja kurottautui ottamaan puhtaan pyyhkeen.

”Misha?” Joni kysyi noustessaan hitaasti ja ottaessaan tukea Mishasta, joka piteli pyyhettä hänelle.

”Niin?”

”Voisimmeko katsoa nyt jonkun komedian?” Nuorukainen kysyi. ”En haluaisi mennä takaisin vuoteeseen, on niin tylsää vain maata.”

”Totta kai voimme,” Misha hymyili ja kietoi pyyhkeen Jonin ympärille ennen kuin nosti tämän ylös altaasta. ”Tiedän muutaman hyvän, voit valita niistä.”

”Kiitos,” Joni hymyili. ”Taidan tarvita apua pukeutumisen kanssa,” Hän myönsi sitten huokaisten syvään, väristen hieman vilusta.

Misha hymyili, polvistui lattialle ja auttoi Jonia pukemaan vaatteet takaisin ylleen. Hän kuivasi Jonin märkiä hiuksia hieman pyyhkeellä.

”No niin, mennään olohuoneeseen, lepoa ja kevyttä viihdykettä.” Misha sanoi nostaessaan Jonin syliinsä.

”Tiedäthän, ettei sinun tarvitse kantaa minua kaikkialle?” Joni muistutti.

”Tiedän,” Misha virnisti. ”Mutta haluan,” hän lisäsi ja jatkoi matkaansa olohuoneeseen. Joni ei voinut olla hymyilemättä, hän ei ollut valmis myöntämään sitä ääneen, mutta Mishan läheisyys sai hänen olonsa turvalliseksi.

Web published: My Secret Shore 4.syyskuuta, 2010

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 30

My Secret Shore HOME