3.lapselliset leikit

           3. Luku

Oli tiistai iltapäivä ja Joni oli suostunut tulemaan Diman luokse hieman vastentahtoisena, mutta salasi sen ystävältään. Hän ei halunnut nähdä Mishaa sen kaiken jälkeen mitä oli tapahtunut, ehkä hänen egonsa oli saanut osuman eikä hänen ollut helppoa hyväksyä sitä.

Dimalla ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tapahtunut ja Joni halusi pitää sen niin. Hän oli toivonut, rukoillut miltei, että Misha ei olisi kotona vielä, mutta hän joutui pettymään karvaasti nähdessään miehen keittiössä syömässä.

Joni ei sanonut sanaakaan, ei katsonut häneen, teeskenteli löytäneensä jotakin kiinnostavaa seiniltä.

”Miten päiväsi meni?” Dima kysyi veljeltään, samalla kun avasi jääkaapin oven etsiäkseen välipalaa itselleen ja ystävälleen. Joni istui mahdollisimman kauas Mishasta, tarttuen ensimmäiseen lehteen näköpiirissään, hän selasi sivuja hitaasti, välittämättä ettei ymmärtänyt sanaakaan sen venäjänkielisestä sisällöstä.

Misha vilkaisi nuorempaa veljeään; hän oli päässyt kotiin aiemmin koska yksi luennoista oli peruttu opettajan sairastumisen vuoksi.  Hän tunsi niskalihastensa jännittyvän Jonin lähellä ja saattoi vain toivoa, että Ivo jättäisi hänet myöhemmin rauhaan, tekemättä typeriä kommentteja siitä miten hän muka halusi mokomaa räkänokkaa!

”Ihan ok”, hän mutisi väsyneesti ja jatkoi syömistä.

”Otatko mehua, maitoa vai vettä?” Dima kysyi.

”Vesi kelpaa, kiitos.” Joni mutisi kohottamatta katsettaan lehdestä, katsellen kuvia jokseenkin tyytyväisenä.

”Missä aiot nähdä sen kundin?” Dima kysyi laskiessaan voileipälautasen pöydälle heidän väliinsä.

”Kenet?” Joni kysyi hieman hämmentyneenä ja katsoi Dimaan joka virnisti ja kaatoi heille molemmille vettä ennen kuin istui alas.

”Se jonka kanssa olet menossa treffeille, hölmö…” Dima naurahti johon Joni hymyili ja huokaisi itsekseen; he olivat juuri puhuneet siitä ennen kuin olivat tulleet sisälle, kuinka hän oli voinut unohtaa?

”Menemme varmaan elokuviin, johonkin syömään, jotakin sellaista.” Hän vastasi.

”Toivottavasti se ei ole taas joku vanha perverssi,” Misha murahti, ennättämättä pysäyttää itseään ajoissa. Hänen oli lisättävä jotakin nopeasti peittääkseen kömmähdyksensä, ”en aio pelastaa sinun nahkaasi joka kerta kun joudut pulaan.” Hän lisäsi rauhallisesti. Joni olisi voinut tappaa hänet, idiootti! Vielä Diman edessä!

”Vanha perverssi? Taas?” Dima kysyi, aivan kuten Joni oli voinut aavistaa tämän tekevän. ”Jotakin mitä en tiedä?”

”Ei se ole mitään vakavaa ”, Joni kiirehti sanomaan. ”Minulla oli vain pieni tilanne, siinä kaikki, veljesi sattui olemaan paikalla.” Ja ensimmäistä kertaa sitten tulonsa Joni katsoi Mishaa tarkemmin. ”Ja vastaus kysymykseesi; ei ole ”, hän miltei sähähti. ”En tarvitse sinua pelastamaan itseäni, kiitos vain.”

 

”Se on todella hienoa kuulla”, Misha tuhahti ja nousi ylös, päättäen ettei jatkaisi enää aiheesta. ”Menen katsomaan jotakin ohjelmaa, jos tarvitset apuani Dima, olen olohuoneessa.”

 

Dima katsoi veljensä perään hämmentyneenä; jotakin outoa oli meneillään Jonin ja Mishan välillä, hän pystyi aistimaan jännittyneisyyden ilmassa ja nyt, hänen veljensä lähdettyä hän pystyi selvästi lukemaan Jonin kasvoilta, että tällä oli vaikeuksia rauhoittua. Dima oli utelias, mutta päätti olla kysymättä sen enempää.

Syötyään he menivät olohuoneeseen jatkamaan kouluprojektiaan. Kerrankin Joni kykeni keskittymään työskentelyyn, haluten saada valmista jälkeä aikaiseksi jotta voisi palata kotiinsa niin pian kuin mahdollista, kauas Mishasta.

Mutta pian Joni kuuli Diman kysyvän jotakin veljeltään ja vaikka hän ei kyennyt ymmärtämään mitä Dima sanoi, sillä tämä puhui venäjäksi, Joni katsahti uteliaana ylös papereistaan.


Misha yritti parhaansa keskittyä tv-ohjelmaan ja olla huomioimatta kakaran läheisyyttä.

”Misha, sinulla oli koulussa sama opettaja, eikö? Voitko katsoa tätä nopeasti ja sanoa mielipiteesi siitä mitä voisimme lisätä?” Dima kysyi ja miltei sai hänet murahtamaan, oliko hänelle joku helvetin tarra otsassa? Häntä suoraan sanoen ärsytti Diman ystävyys Jonin kanssa.

”Mitä te oikeastaan työstätte?” Hän kysyi niellen ärtymyksensä.

”Projektia kuolemanrangaistuksista, sen moraalista dilemmaa ja uskonnollista näkökantaa; puolesta ja vastaan. Meillä on jo paljon materiaalia ja meidän on käsiteltävä asiaa monelta eri kantilta, jotta jälkeenpäin se voisi herättää keskustelua.” Dima selitti. ”Ajattelin, että kolmas näkökulma voisi olla hyvä ennen kuin palautamme työn.”


Misha kurottautui papereita kohti ja yritti parhaansa olla huomioimatta katsetta jonka sai kakaralta.  Hän seurasi argumentteja puolesta ja vastaan.

”Teidän pitäisi lisätä oma mielipiteenne, hän aina etsii sitä, mutta varmistakaa, että se on OIKEA mielipiteenne.” Hän painotti katsoessaan veljeensä.

Joni yritti jatkaa työskentelyään, hieman ärsyyntyneenä, että Misha seisoi niin lähellä, ärsyyntyneenä hänen partavetensä tuoksusta, hänen äänensä sävystä, ärsyyntyneenä kaikesta mitä mies edusti. Enemmän häntä kuitenkin ärsytti se, että mies luultavasti kuvitteli, että saisi hänet sormiaan napsauttamalla sänkyynsä jos niin halusi. Ei mitään mahdollisuutta!

Diman puhelin soi.

”Se on Eeva, anteeksi, pakko vastata.” Poika tokaisi ennen kuin riensi kohti yläkertaa puhelin kädessään. Joni pyöräytti silmiään ja kirosi mielessään, Eeva juorusi iät ja ajat ja Dima ei kuitenkaan kykenisi lopettamaan puhelua ajoissa; tämä oli typerän rakastunut tyttöön.

Kaikenlisäksi hänen kynänsä alkoi temppuilla suostumatta yhteistyöhön; tuottamaan tasaisesti mustetta.

”Helvetin romu!” Hän murahti kiukustuneena yrittäessään hangata kynää paperiin jotta siitä irtoaisi edes jotakin, mutta kun se ei toiminut, hän viskasi ongelmaisen esineen lattialle.

Misha käännähti katsomaan pentua joka uskalsi häiritä hänen television katsomistaan, hän näki pojan viskaavan kynän lattialle jonkin lapsellisen kohtauksen kourissa.

”Älä nyt psykoottiseksi ala!” Hän murahti tylysti, tuijottaen poikaa vihaisena. Jonin silmät kaventuivat.

”Anteeksi herra täydellisyys, joskus normaalit ihmiset vain hermostuvat ja purkavat turhautumisensa; tällä kertaa viattomaan kynään.” Hän hymyili jäykästi, nousi ja kumartui nostaakseen kynän lattialta. Joni istui takaisin aloilleen ja etsi uuden kynän joka hänen oikeastaan olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.

Misha päätti saaneensa tarpeekseen, tuo pikku nilviäinen ajoi hänet pois omasta olohuoneestaan! Jos hän jäisi pidemmäksi aikaa, hän saattaisi alkaa huutamaan ja sitten vaikuttaisi siltä kuin hän itse olisi alkanut psykoottiseksi.

”Onnea uudelle poikaystävälle ja kynälle”, hän murahti ohittaessaan pojan ja käveli rivakasti kohti keittiötä.

Joni nosti kulmaansa hämmentyneenä, mitä hänen niin kutsutulla ’uudella poikaystävällä’ oli tekemistä minkään kanssa?

”Joni, työntouhussa taas?” Hän hätkähti kuullessaan Ivon äänen jostakin takaltaan, ilman että olisi kuullut miehen astuvan huoneeseen. Hän käänsi kasvonsa miestä kohti ja hymyili.

”Pakko, meidän on palautettava tämä perjantaina.”

”Ah, ymmärrän, ja ilkeät kynät hyppivät silmille?” Mies virnisti.

”Heh, välillä…”

”No niin, haluatko, että näytän sille kuka on pomo ja käsken pelaamaan reilusti?” Ivo iski silmäänsä ja Joni naurahti hieman häkeltyneenä, puhuivatko he yhä kynästä? Ivo osasi olla outo joskus.

”En oikein tiedä mitä sanoa”, hän myönsi.

”Ei haittaa, olen keittiössä, huuda jos tarvitset jotakin.”

”hm… okei… kiitos.”

”Hitto tuolla pojalla on kauniit silmät”, Ivo ilmoitti astuessaan keittiöön jossa Misha istui.

”No mikset sitten pyydä häntä ulos?” Misha kysyi suoraan, samalla kun kirosi ettei ollut mennyt omaan huoneeseensa.

”Lähtisiköhän hän?” Ivo toi kätensä leukansa alle, mietteliäs ilme kasvoillaan. ”Ehkä voisin kysyä.” Hän teeskenteli, että mietti sitä todella.

”Lyön vetoa, että hän olisi innoissaan.” Misha murahti tylysti, päättäen ettei jäisi tähänkään huoneeseen. ”Menen ulos, kävelylle!”


Ivo ei voinut olla virnistämättä pudistaessaan päätään; kuka tarvitsi televisiota, kun oli sellainen veli kuin Misha? Ivo oli vakaasti sitä mieltä, että Joni ja Misha tekisivät toisilleen palveluksen päätymällä samaan sänkyyn, tekemään kaikkea muuta paitsi nukkumaan.

Illallisaika lähestyi ja kerrankin hän päätti valmistaa sen itse. Ivo avasi jääkaapin oven ja alkoi latoa aineksia keittiötasolle. ”Missä Dima on?!” Hän huusi, oli hiljaista hetken.

”Puhelimessa Eevan kanssa.”

”Hm… tarvitsisin vähän apua, oletko hirvittävän kiireinen?”

”Hm, en kai…” Joni vastasi ja hetkeä myöhemmin ilmestyi keittiön ovensuuhun.

”Tiedän, että on hirvittävän epäkohteliasta kysyä vieraalta, olen pahoillani.” Ivo pyysi.

”Ei se haittaa olenkaan”, Joni hymyili ja Ivo mietti missä se huonotapainen kakara oli jonka Misha tuntui näkevän, hänelle Joni oli aina ollut kohtelias.

”Mitä haluat minun tekevän?” Poika kysyi ja Ivo oli hiljaa hetken, hän tiesi että se olisi melko ilkeää ja että hänen veljensä saattaisi tappaa hänet siitä hyvästä, mutta kiusaus ja mahdollisuus olivat aivan liian isoja ylitettäviä.

”Tarvitsen äitimme vanhan kokkikirjan ”, Hän sanoi. ”Se on Mishan huoneessa, joten olisi hienoa jos voisit hakea sen.” Hän jatkoi, ja pilkkoi vihanneksia näyttääkseen kiireiseltä.

”En usko, että Misha haluaisi minun menevän hänen huoneeseensa ilman lupaa.” Joni epäröi.

”Ah, ei häntä haittaa, en usko, että hän edes huomaa sinun olleen siellä.” Ivo hymyili. ”Luulen nähneeni sen hänen yöpöydällään eilen. Katsos kun Misha tykkää lukea reseptejä ennen nukkumaan menoa.” Ivo koetti peittää virneensä; poika katsoi häntä oudosti, varmaankin miettien kuka kumma lukisi reseptikirjaa ennen nukkumaan menoa.

”Hyvä on…” Hän myöntyi kaikesta huolimatta.


Joni käveli kohti yläkertaa; ruuanlaittokirjan lukeminen sängyssä kuulosti vähintäänkin kummalliselta, jopa Mishalle. Hän pudisti päätään jokseenkin huvittuneena samalla kun mietti voisiko kyseistä tietoa joskus myöhemmin käyttää miestä vastaan.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin Joni löysi valokatkaisimen, jonka jälkeen hän saattoi tarkastella huonetta paremmin, Huone oli siisti ja avara, suuresta ikkunasta perällä tulvi kylliksi valoa sisään. Sinisen, vihreän ja kananmunanvalkoiset sävyt loivat huoneeseen rauhoittavan ilmapiirin. Joni ei voinut vastustaa kiusausta nuuskia huonetta tarkemmin, hän käveli kirjahyllylle ja saattoi vain päätellä että Misha piti lukemisesta, suuriosa kirjoista olivat venäjänkielisiä, mutta muutama myös englanniksi ja suomeksi, dekkareita ja jännitysnovelleja, muutama historiallinen.

Hän vilkaisi nopeasti myös Mishan musiikkivalikoimaa; rokkia, hevi metallia, mutta hänen silmiinsä osui myös muutama klassisenmusiikin cd, jotka saivat hänet virnistämään.

Lopulta hän liikkui kohti sänkyä ja sen vieressä olevaa yöpöytää, kirja ei näyttänyt olevan sen päällä joten hän automaattisesti avasi ensimmäisen laatikon. Hän virnisti nähdessään lehdet; no, ne näyttivät jo hieman terveemmältä ’iltalukemiselta’ kuin kokkikirja. Siirtäessään lehdet syrjään, se mitä hän löysi, ei todellakaan ollut kirja; kaukana siitä!

Misha käveli kohti puistoa kun sai idean, että voisi hoitaa ostokset samalla. Hän kääntyi ympäri ja suuntaisi takaisin kotiin hakeakseen lompakkonsa. Kun hän palasi sisäle hän näki olohuoneen olevan tyhjä ja suuntasi keittiöön.

”Menen ostoksille, tarvitsetko jotain? Ja kakara – meni kotiinsa?” Hän kysyi veljeltään toiveikkaana. Ivo pudisti päätään virnistäen.

”Ei, ’kakara’ joksi haluat häntä niin itsepäisesti kutsua, on itse asiassa sinun huoneessasi.”

”Tekemässä…?” Misha nosti kulmaansa epäilevänä.

”Lähetin hänet sinne etsimään äidin reseptikirjaa.” Hän virnisti. ”Luulen nähneeni sen yöpöydälläsi eilen.”

Mishan käsivarret jännittyivät.

”Minä tapan sinut Ivo! Tapan sinut omin käsin jos hän löytää sen!” Hän huudahti ennen kuin juoksi huonettaan kohti.

Joni tuijotti esinettä suurin silmin, isoa, mustaa… hän räpäytti silmiään ja kurottautui ottaakseen sen esiin katsoakseen sitä tarkemmin. Se oli valtava! Hän katsoi takaisin laatikkoon ja näki kondomeja ja käsiraudat, hän miltei kikatti…. Hän katsoi tarkemmin esinettä, oliko sen todella tarkoitus mahtua? Sinne? Hän nyrpisti nenäänsä kuvitellessaan mokomaa, hän ei vain pystynyt uskomaan, että se voisi mennä sisään vaivatta.

Misha koetti vakuuttaa itselleen, ettei kakara ollut voinut löytää sitä, ettei ollut mitään syytä sille miksi hän katsoisi kyseiseen laatikkoon… Mutta toisaalta hänen idiootti veljensä varmaan suunnitteli koko jutun ja sai siitä jotain sairasta mielihyvää! Hän juoksi huoneeseensa puuskuttaen ja… huomasi saapuneensa sinne liian myöhään.

Hän tukahdutti murahduksen nähdessään pojan pitelevän dildoa ja hän koetti perääntyä hitaasti; ehkä hän ei olisi huomannut hänen saapumistaan… kun hän oli tehnyt enemmän ääntä kuin pommin räjähdys!

Joni hätkähti ja kääntyi ja löysi itsensä katsomasta suoraan Mishan kasvoihin. Hetken hän tunsi paniikin nousevan rinnassaan, tuntien olonsa kuin lapseksi joka oli juuri jäänyt kiinni jostakin kielletystä. Mutta huomatessaan katseen Mishan kasvoilla; paniikin tämän sinisissä silmissä, hän tajusi että itse asiassa tilanne olikin hänen itsensä puolella!

 

Joni virnisti ilkikurisesti katsoessaan mustaa esinettä käsissään ja sitten Mishaa.

”No jopas, tämäpä kiinnostavaa, en olisi koskaan uskonut, että tykkäät leikkiä tällaisilla…” Hän piti tauon, virnisti yhä leveämmin. ”…Yksin, öisin….”

Mishan silmät kaventuivat uhkaavasti, Jonin sanat sanat saivat hänet tuntemaan…

”Itse asiassa, leikin sillä vain kun olen jonkun kanssa, on miellyttävää katsoa kuinka he kiemurtelevat kun käytän sitä heihin…”

Joni kallisti päätään, katsoi sitten alas Mishan vartaloa. ”Ymmärrän, ” Hän nyökkäsi. ”Totta kai tarvitset jotakin isompaa heidän tyydyttämiseen, kun sitä ei ole omasta takaa…” Hän katsoi suoraan Mishan jalkoväliin yhä virnistellen sangen tyytyväisenä itseensä. ”Järkevä ostos.” Hän katsoi takaisin Mishan kasvoihin todella nauttien tilanteesta.

”Jaa, mutta käytänkin sitä valmistellakseni heidät jotain isompaa varten, senkin kakara.”

Hän vastasi jäätävästi. ”Laitako sen pois nyt ennen kuin yritän tarkistaa miten hyvin se mahtuu sinuun?”

Joni ei olisi halunnut myöntää, mutta ajatus oli melko pelottava ja Misha näytti olevan tosissaan uhkauksensa kanssa. Haluamatta testata onneaan hän laski dildon takaisin alkuperäiseen paikkaansa.

Hän kohotti leukaansa ja hymyili itsevarmempana, kävellessään kohti oviaukkoa jonka suulla Misha yhä seisoi. Kun Joni oli päässyt hänen viereensä, hän pysähtyi ja katsoi mieheen.

”Ne ovat vain sanoja, luulen silti että se on oikeasti melko pieni.” Hän kuiskasi ja virnisti. ”Mutta onneksi sinulla on tuo dildo, käytä sitä hyvin niin saatat ehkä onnistua pitämään jonkun poikaystävän.”

”Kuule ajattele mitä tahdot poju, en ota sitä esiin näyttääkseni sinulle.” Misha murahti, pitäen käsiään selkänsä takana jottei kuristaisi tuota ärsyttävää nilviäistä.

”Voi en ole tippaakaan kiinnostunut näkemään sitä, miksi olisi kun ei ole paljoa mitä katsoa?” Nähdessään välähdyksen vihaa miehen kasvoilla Joni tunsi olonsa tyytyväiseksi, hän hymyili. ”Nauti päivästäsi,” hän toivotti ja poistui huoneesta, reseptikirja jo täysin unohduksissa. Joni käveli alakertaa kohti virnistäen koko matkan.


Misha halusi tappaa hänet ja syöttää pojan sisälmykset kulkukissoille! Tai jotakin parempaa… Mikä olisi kuolemaa parempi takaisin maksu? Jotakin kivuliasta ja hidasta, kyllä, ja jotakin nöyryyttävää, jotakin joka saisi hänet punastumaan ja änkyttämään joka kerta kun he näkisivät… Ja Ivon pitäisi kuolla myös!

Misha otti dildon ja piilotti sen alalaatikkoonsa, sellaiseen jonka hän pystyi lukitsemaan. Hän päätti luopua ideasta mennä ostoksille, Ivo saisi tehdä sen! Kaikki oli Ivon syytä. Misha päätti mennä nukkumaan aikaisin.


**^^**^^**^^**^^**

Perjantai ja Joni päätti treffinsä ajoissa, hän pystyi näkemään jo aikaisin ettei poika ollut hänen aikansa tai energiansa arvoinen.

Ulkona satoi, synkkä marraskuinen ilta, matkalla kotiin hän päätti pysähtyä läheiseen kahvilaan välttyäkseen kastumasta läpimäräksi.

Kävellessään kohti tiskiä, tilatakseen kahvia, hän näki tutut kasvot. Kesti hetken ennen kuin hän pystyi muistamaan mistä tunsi henkilön ja lopulta hän muisti; Mishan ystävä, siltä clubilta! Hän virnisti, haki kupin kahvia ja lähestyi pöytää jossa mies istui lukien lehteä.

”Onko tämä paikka varattu?” Joni kysyi rohkeasti ja mies katsoi ylös yllättyneenä, mutta selvästi tunnistaen hänet.

”Ei, istu vain alas.” Mies hymyili ja katsoi hänen silmiinsä. Hymyillen takaisin Joni istuutui.
”Kammottava sää ulkona, eikö?” Joni koetti herätellä keskustelua, riisui takkinsa pyyhkäisten kevyesti sille kerääntyneitä vesipisaroita.

”On kyllä…” Mies nyökkäsi ja katsoi häneen uteliaana. ”…En ole koskaan välittänyt tästä vuodenajasta.” Hän jatkoi hieman epäröiden.

”Todella, itse pidän eniten keväästä ja kesästä.” Joni sanoi ja otti kupin käsiensä väliin. ”Olen Joni muuten”, hän hymyili ja siemaisi lämmintä juomaa varoen polttamasta kieltään.

”Joo…” Mies nyökkäsi, katsoen häntä jokseenkin typerän näköisenä, lopulta hän pudisti päätään ja hymyili.

”Olen Mikael”, Hän vastasi. ”Hm, olen nähnyt sinut jossain aiemmin?”

”Kyllä, olet Mishan ystävä.” Joni virnisti.

”Niin, olet hänen veljensä ystävä, näin sinut clubilla kun…” Mikael vaikeni hetkeksi. ”Hm, Misha löysi sinut ajoissa?”

”Kyllä, mutta tilanne oli kyllä hallussa ”, Joni valehteli. ”Tapailetko häntä yhä?” Hän kysyi suoraan. Toinen naurahti kevyesti.

”Kyllä, meidän oli tarkoitus tavata täällä, mutta Misha soitti myöhästyvänsä.”

”No, voin pitää sinulle seuraa siihen asti, jos tahdot?” Mikael hymyili.

”Se olisi mukavaa”, hän sanoi ja katsoi häneen tavalla joka miltei sai Jonin kihertämään tyytyväisyydestä; Misha poikaystävä flirttaili hänelle!

”Näytät todella tutulle, tunsin niin jo silloin kun näin sinut ensikertaa, ehkä olemme tavanneet jopa sitä ennen?”

Joni nojautui eteenpäin ja hymyili. ”Luulen että muistaisin ”, hän virnisti. ”Mutta olet saattanut nähdä minut, olen malli, olen tehnyt jotain mainoksia jotka ovat näkyneet eri lehdissä ja tv:ssä kesällä.” Hän selitti.

”Hm… mielenkiintoista”, Mikael nyökkäsi. ”No sinulla totisesti ovat oikeat kasvot ja vartalo siihen hommaan.” Hän virnisti saaden Jonin miettimään josko Misha tiesi, miten helppoa hänen poikaystävänsä oli vietellä; toisaalta näin oli ehkä parempi, Mikael saattaisi pettyä karvaasti kun saisi tietää, että Misha tarvitsisi dildoa hänen tyydyttämiseensä.

”Kiitos”, Joni sanoi ja hymyili tarkoituksellisen ujosti miehelle, kuin yllättyneenä suuresta kohteliaisuudesta.

”Se on totuus.” Mikael hymyili irrottamatta katsettaan hänestä.

”Kuinka kauan olet tuntenut Mishan?” Joni kysyi,

”Olemme käyneet samaa koulua yli vuoden, mutta aloimme käydä ulkona yhdessä vasta äskettäin, emme vielä ole pari..”

”Ymmärrän”, Joni virnisti.


*^*^*

Misha ei ollut juurikaan puhunut Ivon kanssa dildo tapauksen jälkeen; Ivo oli juuri niin typerä kuin oli vanhakin. Hänen vihanpitonsa oli mennyt niin pitkälle, että Ivo oli jo luvannut lepyttävänä eleenä, että hän voisi tuoda juhliin kenet tahansa vain tahtoi ja että hän ei sekaantuisi siihen. Mutta ennen kaikkea, hän oli luvannut, ettei hiiskuisi sanaakaan siitä perverssistä kakarasta.

Misha halusi kutsua Mikaelin, heidän treffinsä olivat toistaiseksi olleet melko epäonnekkaita ja Misha halusi viettää edes yhdet onnistuneet tämän kanssa.

He olivat sopineet tapaavansa läheisessä kahvilassa ja ehkä menevänsä clubille sieltä, mutta Misha päätyi olemaan myöhässä. Hän syytti liikennettä ja hän syytti kammottavaa säätä.

Viimein hän pääsi kahvilaan, 30 minuuttia myöhässä! Vaikka hän oli sanonut Mikaelille, myöhästyvänsä vain 15! Häntä inhotti antaa ihmisten odotuttaa itseään.

Hän astui sisään ja etsi toista nuorukaista katseellaan. Ei kestänyt kauaa nähdä hänet, mutta Mikael ei ollut yksin, vaan jutteli sen helvetin nilviäisen kanssa! Hetken hän näki punaista astellessaan lähemmäksi heitä.

”Mitä helvettiä teet täällä?!” Hän vaati Jonilta joka katsoi ylös häneen ärsyttävän viattomasti.

 
”Rauhoitu, pidin vain seuraa poikaystävällesi, kamalan epäkohtaista antaa hänen odottaa niin kauan.” Joni vastasi rauhallisen moittivaan sävyyn ja Misha piti tehdä kaikkensa hillitäkseen itsensä antamasta tälle luunapin; pojalla oli hämmästyttävä kyky ajaa hänet raivon valtaan, aivan kuten nyt; istui siinä mukamas niin viattomana, kun Misha TIESI että tämä sisäisesti nauroi katketakseen.

”No olen nyt tässä, sinun on parasta rientää kotiin, on myöhä, enkä aio nostaa sormeanikaan jos joudut taas pulaan.”


Joni nousi hitaasti, katsoi Mikaeliin ja hymyili,

”Oli mukava jutella, ehkä tapaamme taas ja voimme jatkaa siitä mistä keskustelimme…” Hän otti palan paperia, kirjoitti puhelinnumeronsa siihen ja liu’utti sen pöydän yli miehelle, joka otti sen ja katsoi häneen uteliaana. ”Voit soittaa milloin tahansa.”

”Kiitos, oli mukavaa myös minun puolestani.” Mikael vastasi, taitteli paperin siististi ja laittoi taskuunsa.

”No niin pitäkää hauskaa kyyhkyläiset”, Joni virnisti katsoen Mishaa.


Misha ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut yhtä vihainen, vihannut jotakuta yhtä syvästi. Ja tosiasia että Mikael hymyili kakaralle, että hän oli ottanut tämän numeron talteen… ajoi hänet hulluuden partaalle. Se pikku nilkki oli mennyt, mutta jännite ei. Hän yritti hymyillä treffikumppanilleen, mutta hymy tuli vinona ja tuntui teeskennellylle.

”Anteeksi että olen myöhässä,” hän pyysi, mutta hänen äänensä oli tuohtunut ja Mikael kuuli sen.

Treffit päättyivät olemaan edellisiä pahempi katastrofi, he päätyivät riitelemään siitä turhamaisesta räkänokasta ja Misha palasi kotiin aikaisin. Hän halusi juoda päänsä täyteen ja unohtaa huonontuurinsa joka oli alkanut siitä kun oli ensikertaa tavannut sen pirun kakaran!
 


**************************************

Oli lauantai kun heillä oli juhlat, juhlat joista Ivo oli vaahdonnut jo päiviä. Heillä oli kylliksi alkoholia, seksikkäitä nuoria naisia ja miehiä tulossa; Ivon ystäviä, talo olisi täynnä! Ivo oli myös ottanut asiakseen kutsua Diman söpön ystävän.

Ivo tiesi, että oli riski kutsua poika, sillä tiesi miten paljon tämä tuntui ärsyttävän hänen veljeään, mutta Ivo oli liian utelias, utelias siitä mitä tapahtuisi jos koko soppaan lisäisi hieman alkoholia.

Ivo oli varma, että näki jotakin muuta, kuin ”vihaa” jota Misha väitti tuntevansa teiniä kohtaan; todellakin jotakin muuta.

Ivo sekoitteli boolia keittiössä kun Misha astui huoneeseen.

”No Vodka? Valmiina juhlimaan? Hän kysyi virnistäen, käyttäen tahallaan lempinimeä jonka oli antanut veljelleen muutama vuosi aikaisemmin. Misha kavensi silmiään hänen suuntaansa, hän ei vieläkään ollut kyennyt antamaan anteeksi koko dildo välikohtausta. Toki hän arvosti, että Ivo oli pysynyt hiljaa aiheesta eikä ollut maininnut sitä kävelevää katastrofia.

 

”Mitä varten oikein valmistautuisin? Aion juoda itseni känniin, nukahtaa ja herätä hirveässä kankkusessa, mitä valmistautumista siinä on?”

”Ah, muttet voi tietää varmasti; ehkä tapaat jonkun? Heräät jonkun vierestä? Eikö se olisi mukavampaa?”  Ivo virnisti lyöden veljensä käsivartta leikkisästi. Misha pudisti päätään.

”Uskon vakaasti, että känniset sekoilut osoittavat huonoa makua, joten ei kiitos; mieluummin herään huonovointisena ja yksin.”

”Luoja, että oletkin huonolla tuulella ”, Ivo huokaisi. ”Jos noin tapahtuu kun ei saa seksiä tarpeeksi usein, niin totisesti etsin itselleni seuraa tänä yönä, nainen, mies; aivan sama…”

”Niin minkä tahansa satut nyt samaan, veikkaan kuitenkin, että se taitaa olla oma kätesi, ja ei, en aio lainata dildoani sinulle.” Misha tokaisi ja otti oluen jääkaapista, hän oli päättänyt juoda itsensä humalaan, kukaan tai mikään ei estäisi häntä; ei edes hänen naurettavan hyvä viinapäänsä.

Ivo pyöritti silmiään, hän tiesi juuri mitä Misha tarvitsi ja se ei taatusti olisi herätä uuteen aamuun jälleen yksin.  Asialle täytyi tehdä jotain, hän oli varma, ettei kestäisi uutta viikkoa veljensä kanssa joka oli ärtynyt kuin vanha karhu.

Viimein vieraat alkoivat saapua. Ivo oli päättänyt antaa Diman jäädä juhliin ainakin aluksi, tietoisena, että Diman suunnitelma oli myöhemmin yöpyä tyttöystävänsä luona. Ja hän katsoi, että olisi myös Jonin eduksi, että hänellä olisi ystävä lähellä, joka saisi hänet rentoutumaan ennen kuin juhlat menisivät villeiksi; Ivon kokemuksen mukaan ne todella menisivät.



*^*^*^

 

Joni oli yllättynyt saadessaan Ivon kutsun, mutta kieltäytyminen ei ollut edes juolahtanut hänen mieleensä. Dima ja Eeva olisivat myös paikalla, vaikka Dima ei suunnitellut viipyvänsä pitkään, sillä Eevan vanhemmat eivät olleet kotona ja heillä olisi koko talo käytettävänään.

Joni mietti myös oman, joskin melko uuden lempiharrastuksensa jatkamista; Mishan kiusoittelu. Oli aivan liian hauskaa katsoa kuinka miehen kasvot vääntyivät raivosta ja Joni ei voinut olla miettimättä, josko Misha ennen pitkää katkaisisi jonkun verisuonen päästään; ajatus oli huvittava.

Kun hän saapui talolle, se oli jo täynnä ihmisiä. Hän löysi Diman ja Eevan pian ja istuutui sohvalle heidän seuraansa. Hän avasi ensimmäisen oluen ja toivoi, että Dima kykenisi pitämään näppinsä tyttöystävästään edes muutaman tunnin, ennen kuin rientäisi menettämään poikuuttaan.

Joni katseli ympärilleen ymmärtäen pian ketä oikeastaan etsi väkijoukosta; Mishaa.

Hän näki miehen pelaavan korttia ystäviensä kanssa hieman kauempana ja virnisti; Mikael ei ollut missään lähettyvillä, treffit eivät siis olleet menneet hyvin? No, olihan hän arvellut sen verran saatuaan tekstiviestin Mikaelilta samana yönä; silläkin voisi myöhemmin kiusata Mishaa.

Kun Joni vilkaisi takaisin ystäväänsä ja näki tämän olevan huulistaan kiinni Eevan kanssa hän huokaisi hieman tyytymättömänä.

”Joni, luulen, että… lähdemme nyt… haittaako?” Dima kysyi muutamia minuutteja myöhemmin.

”Ei, pitäkää hauskaa”, Joni hymyili, Diman kengissä hän olisi kuitenkin tehnyt samoin. Hän siemaisi oluttaan ja katsoi kuinka parivaljakko riensi kohti eteistä, kikatellen ja suudellen matkalla.

Kun Joni jäi yksin, hän nousi ja päätti soluttautua johonkin porukkaan, tutustua ja jutella ihmisille. Hän ei todella aikonut jäädä yksin nurkaan säälittävän näköisenä.

”Lähtikö Dima jo?” Ivo kysyi ennätettyään hänen luokseen.

”Juuri äsken.”

”No emmehän me voi jättää sinua yksin, tule mukaani.” Ivo virnisti ja johdatti pojan keittiöön missä antoi hänelle lasillisen boolia. ”Ja nyt esittelen sinut ystävilleni.”

Misha oli juonut muutaman oluen jotka saivat hänet sopivan rentoutuneiksi, muttei humalaan aivan kuten oli ajatellutkin, positiivinen puoli oli siinä, että hänen oli onnistunut unohtaa kaunansa kakaraa kohtaan.

Hän alkoi pelata pokeria joidenkin Ivon ystävien kanssa ja oli onnistunut voittamaan jonkin verran rahaa. He istuivat syrjemmällä muista ihmisistä, vitsaillen, juoden ja pelaten. Yleisesti ottaen Mishalla oli paljon mukavampaa kuin hän oli odottanut, kuka välitti jostain typerästä seuralaisesta?

 
Lopulta hän uskoi pelanneensa jo tarpeeksi, kiitti muita miehiä hyvästä pelistä ja meni metsästämään itselleen jotakin syömistä. Misha nappasi muutaman voileivän joita Ivo oli valmistanut tarpeeksi ruokkimaan koko armeijan.

Sitten hän huomasi Ivon, joka piti huolta nuorimmastaan… No, hän oli siis paikalla, osa hänestä oli jo osannut odottaa sitä. Mutta hän ei välittänyt, Joni oli nyt Ivon vastuulla, ei hänen.

Kun Ivo näki hänet, hän jätti kakaran ystäviensä seuraan ja teki tiensä Mishan luokse.

”Onko kivaa?” Hän virnisti, löi Mishan selkää leikkisästi, Misha mulkaisi häntä, katseella joka ei ollut onneton tai vihainen, katse vain.

”Niin kivaa kuin mahdollista”, hän vastasi rauhallisesti, pienen virneen noustessa hänen huulilleen. “Ja onko sinusta kivaa olla lapsenvahtina?” Ivo nosti kulmaansa ja katsoi Jonin suuntaan; poika jutteli hänen ystäviensä kanssa ja nauroi hyväntuulisesti.

”Kuka sanoo, että olen lapsenvahti?” Ivo virnisti, ”en tiedä sinusta, mutta minun silmiini hän ei näytä lapselta ja huomaan ettei myöskään ystävieni.”
 

”No ehkä hän ei näytäkään, mutta hänen ei pitäisi juoda vielä! Hän on alaikäinen…” Misha murahti katsoessaan poikaa, joka piteli Ivon antamaa boolimukia.

“Misha, senkin herra tekopyhä!” Ivo naurahti. “Muistan sinun juoneen jo 16-vuotiaana. Et ole voinut unohtaa, siitä on vain 5 vuotta!” Hän katseli veljeään huvittuneen.

”No minulla nyt olikin enemmän älyä kuin tuolla kakaralla.” Misha pyöräytti silmiään.

“Luulen, että joku kaipaa vähän vodkaa…” Ivo virnisti.

“Ja kukahan tämä joku on?” Misha teeskenteli tietämätöntä.

“No ketä minä tykkään kutsua Vodkaksi?” Ivo virnuili. ”No?”

”Jos todella haluat saada minut humalaan, sinun ei tarvitse huolehtia…. Aion täysin tehdä sen itsekin, vain tänään, vain jotta…” unohtaisi kakaran, joka seisoi hänestä sivummalla, yhä jutellen erään Ivon ystävän kanssa. ”Pidä huolta alaikäisestä vieraastasi, minä aion juoda nyt lisää.” Misha osoitti Jonia kohti ennen kuin meni hakemaan itselleen vodkaa.

 

Ivo pudisti päätänsä ja katsoi poikaa, mitä se haittasi vaikka hän ei ollut 18 vielä? Hän voisi olla, mitä muutamat kuukaudet haittasivat? Ivo oli jo juonut 14-vuoden ikäisenä ja hänen ei ollut käynyt kuinkaan, ei sillä että hän kannustaisi ketään alle 16-vuotiasta juomaan ja jopa sen jälkeen riippui täysin henkilöstä, mutta Joni näytti siltä, että kestäisi sen.

 Ivo keksi, että jokin peli olisi tarpeen, jotakin hauskaa ja hieman hullua. Hän keräsi joitain ystäviään mukaan; ihmisiä joiden tiesi olevan hyvää peliseuraa.

”Hei, Vodka! Tule pelaamaan!” Hän huusi ja istuutui heidän tulevalle pelialueelleen.

Misha oli juonut muutaman shotin vodkaa jotka olivat saaneet hänen olonsa kuumemmaksi, mutta se oli miltei ainut vaikutus jonka tunsi rentoutuneisuuden lisäksi. Hän käveli laiskasti kohti Ivoa ja tämän ystäviä.

”Pelejä?” Hän virnisti pysähtyen heidän kohdalleen. ”Haluat todella hävitä, Ivo?”

 

“Sehän nähdään pikkuveli,” Ivo  virnisti takaisin, “no niin, säännöt ovat seuraavat; voittaja saa drinkin ja hän…hm…” Ivo pysähtyi miettimään, “ah! Koko pelin voittaja saa ottaa häviäjän orjakseen koko illaksi,” hän katsoi muita virneen kasvaessa hänen kasvoillaan, ennen kuin jatkoi, ”lisäksi jokaisen kierroksen voittaja saa pyytää pieniä tehtäviä sen häviäjältä.”

”Olen mukana,” Misha mutisi muiden nyökätessä, kaikki varmasti jo miettivät mitä voisivat pyytää jos voittaisivat. Muilla ei tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia – Misha ajatteli, kun hän oli paikalla niin voittaja oli sanomattakin selvä, ”kuka häviää?” Hän kysyi itsevarmana.

Ivo hymähti ja oli jo vastaamassa, kun hänen oikealla puolella istuva ystävänsä nojautui lähemmäksi kuiskatakseen jotakin mikä sai Ivon katsomaan ympärilleen,

”Joni, tulehan tänne!” Hän kutsui ja Misha virnisti tyytyväisenä nähdessään kakaran lähestyvän.

”Niin?” Joni kysyi päästyään lähemmäksi.

”Istu alas, liity peliimme.”

”Mikä peli tämä on?” Hän kysyi istuuduttuaan alas. Ja Ivon selittäessä pojalle sääntöjä, Misha mietti käskyjä tulevalle pikku orjalleen; Joni tulisi häviämään, Misha oli varma; Jonin näytti siltä kuin ei olisi aiemmin pelannut pokeria. Poika siis tykkäsi leikkiä hänen dildollaan? No hän leikkisi sillä lisää myöhemmin! Misha koetti olla hihittämättä ääneen kuvitellessaan pojan ilmettä kun hän kertoisi tehtävästä.


”Yksi muutos suunnitelmiin”, Ivo sanoi ennen kuin he aloittivat, ”kaikki saavat juoda, se on paljon hauskempaa niin. Ja pelaamme kaksikymmentä kierrosta.”

Joni katsoi ympärilleen; kaksi naista, kolme miestä, hänen, Ivon ja Mishan lisäksi, yksi miehistä oli se jonka kanssa hän oli jutellut hetkeä aiemmin ja nyt mies hymyili hänelle, Misha puolestaan… no mies katsoi häntä hyvin kummallisella tavalla, mikä sai hänet jopa hieman hermostuneeksi.

 

Joni ei ollut pelannut pokeria montaa kertaa aiemmin ja saattoi vain toivoa, että onni suosisi häntä, se voisi olla hauskaa? Hän mietti mikä oli isoin käsi jonka voisi saada, hän ei muistanut enää.

”Ivo?” Hän kuiskasi nojautuessaan eteenpäin, mies katsoi häneen. ”Mikä on isoin mahdollinen käsi?” Ivo virnisti.

“Täyskäsi voittaa värin, mutta värisuora voittaa täyskäden… no älä huoli, opit kyllä pelin edetessä.”

Joni pärjäsi melko hyvin ensimmäiset kierrokset, jopa voitti niistä muutaman ja häviäjältä hän pyysi vaatimattomasti vain uutta juomaa, sitten alkoi alamäki. Misha voitti, hän hävisi ja Joni oli varma, että mies pyytäisi jotakin ikävää, mutta sen sijaan hän ainoastaan pyysi häntä tyhjentämään tuhkakupin. Ehkä häviäminen ei olisikaan niin inhottavaa? Mutta pelin edetessä kymmeneen kierrokseen, Jonilla oli jo 5 häviötä ja se asetti hänet vaaraan, että häviäisi koko pelin. Joni alkoi tuntea olonsa hieman hermostuneeksi. Kahdella seuraavalla hän ei voittanut, muttei myöskään hävinnyt, 13. erä ja hän hävisi uudestaan, Ivon ystävä voitti; tuoden hänen voittonsa viiteen, kun Mishalla oli niitä kuusi.

 

Mies virnisti ja käski Jonin riisua pitkähihaisensa, ensin mies oli pyytänyt riisumaan molemmat paidat, mutta silloin Ivo oli muistuttanut, että mies saisi pyytää vain yhtä asiaa.

 

Ivo voitti seuraavan pelin ja pyysi häviäjää, joka sattui jälleen olemaan Joni, juomaan yhden vodka paukun. Drinkki sai Jonin pään hieman pyörälle, hänellä oli yhteensä 7 häviötä kaikilla 14 kierroksella ja jos hän häviäisi vielä yhdenkin, olisi peli selvä hänen osaltaan. Ainoa mitä hän voisi odottaa sen jälkeen, oli se kuka keräisi voiton; sillä hetkellä vaikutti, että se olisi joko Misha tai Ivon ystävä Luka. Joni ei ollut varma kumpi olisi pienempi paha; mies joka tuntui olevan innostunut saamaan hänet riisuutumaan, vai mies joka oli toistaiseksi antanut hyvin viattomia käskyjä, kun Joni tiesi ettei se voinut lopulta olla niin helppoa.

Misha nautti pelistä suuresti, entistä enemmän kun alkoi olla selvää, että kakara häviäisi, nyt hänen täytyi vain varmistaa että voittaisi Lukan!

Seuraavan kierroksen voitti Luka, mutta miehen pettymykseksi häviäjä oli toinen naisista, jos Joni olisi hävinnyt, Misha oli varma, että he olisivat pian nähneet enemmän paljasta pintaa.

 

Seuraavista viidestä kierroksesta Misha voitti kolme, Ivo yhden ja toinen naisista yhden. Kuitenkin pelin lopputulos oli hyvin selvä ja Mishalla oli vaikeuksia olla hieromatta käsiään yhteen.”No niin pikku orjani”, hän virnisti. ”Valmiina… leikkiin?”

Web published: My Secret Shore 29.maaliskuuta, 2009

© KOLGRIM – 2012

Jatka lukuun 4

My Secret Shore HOME