3.luku

”Näin Jonin eilen sattumalta. Olin eräällä klubilla, jossa soitetaan live musiikkia, tarkoitukseni oli vain nauttia vapauteni ensi hetkistä, kylmän tuopillisen äärellä. Olin yllättynyt, kun näin hänen astuvan sisään, mutta käänne oli kerrassaan ilahduttava! Kenties kohtalon johdattelemaa?

Hän oli liikkeellä joidenkin ystäviensä kanssa, muutaman naisen ja muutaman miehen, toinen miehistä oli ainakin sen ryssän pikkuveli. Exääsi ei totisesti voi olla huomaamatta, helvetin kuuma pakkaus. Se ryssäkin tuli paikalle myöhemmin. Näin heidät, kun he olivat hetken kaksin; vaikuttivat melko innokkailta…

Heidän seurueessaan oli eräs nuori nainen, Eeva, tunnetko hänet? Muut lähtivät aikaisin ja tämä Eeva ja bändissä soittanut nuori mies Kasper, jäivät keskenään. Tuon miehen näin myös juttelemassa kaksin Jonin kanssa, ennen kuin se ryssä tuli paikalle. Minusta näytti siltä, kuin tämä Kasper olisi katsellut häntä sillä silmällä, onko tässä jotakin mistä osaat kertoa lisää? No, saatan saada tietoni myös tältä tytöltä, iskin nimittäin tilaisuuteen ja vien hänet huomenna ulos syömään. Vaikutti melko helpolta tapaukselta, hieman yksinkertaiselta, katsotaan onko hänestä hyötyä.

Koeta kestää, aika menee nopeammin kuin vielä uskot!

-Aki.”

Chris luki kirjeen, hänen sydämensä takoi villisti. Mielikuvat Jonista suutelemasta sen venäläisen kanssa nousivat hänen mieleensä ja nostivat turhautunutta mustasukkaisuuden sekaista raivoa. Joni jatkoi elämäänsä onnellisena toisen kanssa, kun häneltä oltiin viety kaikki. Hänen vanhempansa eivät olleet pitäneet minkäänlaista yhteyttä ja myöhemmin hänen isoveljensä oli kirjoittanut kertoen minkä Chris oli jo arvannut. Isä oli ollut raivoissaan, huutanut ettei Chris voinut olla hänen poikansa, hän kun ei homoja kasvattanut, minkä vuoksi ainoa järjellinen vastaus oli, että hänen vaimonsa oli pettänyt Chrisiä tehdessään. Äidin itkunsekaiset vakuuttelut eivät riittäneet, ainoa mikä lopulta oli miehen rauhoittanut jossakin määrin, oli lupaus, ettei äitikään hyväksynyt Chrisin kaltaista miestä lapsekseen. Chrisillä ei olisi enää ikinä asiaa vanhempiensa kotiin.

Ei sillä ollut niin merkitystä, Chris vakuutteli itselleen, olihan hän tiennyt ettei voisi koskaan saada isänsä hyväksyntää, äidin valmius kääntää selkänsä, ei senkään pitänyt tulla yllätyksenä. Hänen veljensä ei myöskään vaikuttanut halukkaalta jatkamaan yhteydenpitoa.

Tulevaisuus jännitti, kuinka hän saisi töitä rikostaustallaan? Tai vuokra-asuntoa? Kai sen oli jotenkin pakko järjestyä, Adam jaksoi vakuutella auttavansa, Chris ei kuitenkaan luottanut vanhaan ystäväänsä enää täysin. Suvi ei vieläkään hyväksynyt häntä, hyväksyisikö koskaan? Eikä Chris uskonut, että Adam lopulta taistelisi hänen puolestaan, saadakseen vaimonsa muuttamaan mielensä.

Aki oli kuitenkin hänen puolellaan 100 prosenttisesti, häneen Chris luotti. Kumpi lopulta johdatteli kumpaa? Aki oli tarjonnut tukensa ja kuunnellut, ymmärtänyt hänen näkökulmansa. Kaikki muut tuntuivat pitävän Chrisiä suhteen ainoana pahana osapuolena, mutta Aki ymmärsi. Mies vakuutti, että kuka tahansa, mukaan lukien hän, olisi hermostunut Jonin käytöksestä. Aki oli kertonut tietävänsä, että sen porukan johtaja, joka oli hakannut hänet, oli Jonin serkun kaveripiirissä. Hän tiesi tämän sillä oli joskus itsekin liikkunut samoissa ympyröissä. Epäilys, joka oli jo aiemmin syntynyt Chrisin mielessä oli saanut vahvistuksen ja Aki ruokki auliisti hänen haluaan kostaa.

”Voisit antaa ne kuvat hänelle takaisin…” Toinen oli ehdottanut hiljaa edellisenä syksynä heidän ollessaan kaksin ja Chris oli kurtistanut kulmiaan ärtyneenä.

”Miksi helpottaisin sen huoran oloa? Tai sen ryssän oloa? Miettiköön nyt mitä aion niillä tehdä, kärsiköön kuten minäkin kärsin.”

Aki oli ollut hiljaa ja hymyillyt katsellessaan häneen, liikuttaen sormeaan hänen käsivarrellaan hitaasti.

”Anna heidän uskoa, että olet unohtanut… On helpompi hyökätä varomattoman uhrin kimppuun.”

Chris oli katsonut toista hämillään.”Unohdat, että minut karkotetaan heti vapauduttuani.” Hän oli sanonut hiljaa ja toinen virnisti.

”Minua ei…” Aki oli kuiskannut. ”Voisin auttaa sinua, jos haluat. Et voi unohtaa mitä he tekivät, ethän Chris?”

”Miksi auttaisit?” Chris oli kysynyt ja vihreäsilmäinen oli hymyillyt, ennen kuin oli nojautunut suutelemaan hänen huuliaan pitkään. Parransänki oli kutitellut Chrisin ihoa, se oli tuntunut oudolle ja samalla hän oli kaivannut läheisyyttä niin paljon.

”Koska pidän sinusta Chris…” Aki oli kuiskannut. ”Meidän on pidettävä toistemme puolia.” Hän oli jatkanut ja koskettanut Chrisin poskea hellästi. Heidän välilleen oli muodostunut vahva toveruuden side, suhteessa ei ollut rakastavaisten intohimoa, mutta seksuaalisesti he kyllä tyydyttivät toisiaan. Chris ei olisi voinut myöntää ääneen saati itselleen kuinka yksinäiseksi ja pelokkaaksi tunsi olonsa vankilassa, kuinka pelkäsi tulevaa. Oli helpompi keskittää tuo pelko vihaksi, helpompi vierittää syy Jonin harteille, eikä Aki epäröinyt kannustaa tuota ärtymystä eteenpäin, oman huvituksensa tai tarkoitusperiensä vuoksi. Chris uskoi olevansa tilanteen hallitseva osapuoli ja Aki antoi hänen pysyä tuossa uskossa.

Chris huokaisi ennen kuin tarttui kynäänsä ja alkoi kirjoittaa vastaustaan.

Eeva seurusteli ennen Jonin ystävän kanssa, hänen uuden miesystävänsä veljen kanssa tarkalleen ottaen. Tyttö ei ilmeisestikään pidä Jonista, näin hän minulle joskus kertoi. Kasperilla ja Jonilla on joskus ollut jotain juttua, Joni jätti hänet. ” Chris lepuutti kynäänsä paperin yllä antoi ajatuksensa kuljettaa hänet menneeseen. Hän oli halunnut tietää Jonista kaiken, yrittänyt saada tietoonsa kaiken entisistä miehistä, mutta Joni oli vaitelias, humaltuneena tämä puhui enemmän ja sitä Chris oli hyödyntänyt. ”He ovat panneet kerran ja joku riita heillä on ollut.” Jälleen Chris pysähtyi ajatuksissaan, muistot menneestä kaihersivat, useimmiten hän halusi palata ajassa taakse, hetkiin jolloin oli ollut kaikista onnellisin, hetkiin jolloin kaikki oli ollut mutkattomampaa, kun Joni oli ollut hänen täysin. Tuntui niin väärältä, että tämä oli nyt toisen kanssa, Chris ei voinut sietää sitä. Hän halusi nähdä Jonin vielä kerran, halusi tämän kasvotusten samaan huoneeseen ilman typeriä seiniä heidän välillään, ilman vartijoita. Asiat heidän välillään olivat jääneet kesken. Se miten kaikki tämä voitaisiin järjestää oli vielä auki, kiinnijäämisen riski oli Suomessa liian suuri, sen oli tapahduttava jossakin toisessa maassa ja siksi hän tarvitsi jonkun joka tietäisi pariskunnan liikkeistä. Oli oltava kärsivällinen.

**^^**^^**^^**^^**^^

Sonja oli pettynyt, Eeva oli löytänyt jonkun uuden miehen siltä klubilta, jolla he olivat olleet. Viimeksi käydessään hänen luonaan Tean kanssa, oli Eeva kerskunut, kuinka mies oli vienyt hänet hienoon ravintolaan ja tarjonnut koko lystin. Mies oli 31-vuotias; johon Sonja oli tuhahtanut tämän olevan aivan liian vanha hänelle. Eeva oli hymyillyt ja väittänyt hänen olevan vain mustasukkainen ja jatkanut siitä kuinka ihana ja komea Aki oli ja että tämä oli luvannut ajaa jopa partansa hänen vuokseen! – Eevalla oli aina ollut hirvittävä tarve kerskua miehistä joita tapaili, listata jopa naurettavimmiltakin kuulostavat yksityiskohdat.

Ja tätä tarinaa Sonja nyt paasasi Jamille ja Jonille jotka oli kutsunut luokseen viettämään Jonin ”läksiäisiä” Venäjälle. Joni arveli naisen halunneen vain jonkin tekosyyn korkata kuohuviinipullo, sillä eiväthän he viipyisi kuin kymmenen päivää reissussa.

”Ja voi Aki harrastaa valokuvausta, hän sanoi että minä voisin aivan hyvin olla malli!” Sonja matki serkkunsa ääntä ja täytti viinilasinsa. ”Siihen minä sitten kujersin, että voi, mutta minähän olen aivan liian lyhyt! Ja Aki sanoi,että ei se mainoskuvissa niin haittaa ja hihi näkisitpä hänen hauiksensa! Aki sanoi, että koko klubilla ei ollut yhtä kaunista naista, kuin minä!” Joni katsoi Sonjaa huvittuneena ja naisen kohdatessa tämän katseen hän nyökkäsi. ”Sinä olit oikeassa, serkkuni on hirvittävän ärsyttävä. Ja kehtaakin haukkua sinua turhamaiseksi!” Nainen tuhahti ja otti ison kulauksen lasistaan. ”Se herra ihmeellisyys harrastaa kuulemma vielä jotain kamppailulajeja ja työskentelee rahoitusalalla.”

”Rauhoitu Sonja, minusta sinä olet ainakin kymmenenkertaa Eevaa kauniimpi”, Joni hymyili ja Jami nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja siemaisi lasistaan.

”Olet niin suloinen valehtelija Joni, Eeva on kaunis, pieni ja ärsyttävän hoikka.”

”No… sinulla on muotoja…. Vähän niin kuin… Marilynilla…” Joni virnisti, naisen asunto oli täynnä Marilyn Monroe aiheista tavaraa ja kuvia. Sonja hymyili.

”Edelleen… Kovin suloista… Mutta nyt pojat, nyt tarvitsen vähän Edwardia!”

”Anteeksi ketä?” Jami kysyi hämillään.

”Edwardia! Twilightia!” Sonja huokaisi ja ryhtyi käymään läpi DVD kokoelmaansa.

”Apua, et ole tosissasi?” Jami kauhisteli.

”Kimaltelevia vampyyreja? Tarvitsen juomista, jos aion kestää sen.” Joni nyökkäsi vaikka alun perin olikin suunnitellut olevansa vesilinjalla.

”Se on hyvä! Edward on niin ihana…” Sonja huokaisi. ”Miksei tosi elämässä ole mitään yhtä jännittävää?”

”Voi kuule, on tosi elämässäkin ihan jänniä hetkiä ilman päivän valossa kimaltelevia vampyyrejakin. Eikö voitaisi mieluummin katsoa vaikka verenvangit?” Joni kysyi. ”Ja mitä tapahtui Mr. Darcyn ihannoinnille? Ihan totta, katsoisin mieluummin vaikka jonkun pukudraamankin, kuin tuota.”

”Et voi tuomita sellaista mitä et ole edes koskaan nähnyt tai lukenut. Ja Mr Darcylla on aina ykköspaikka sydämessäni.” Sonja nyökkäsi.

”Onko se totta että ne tyypit saavat lapsen jossakin vaiheessa? Miten se on mahdollista?” Joni tiedusteli. ”Eikö sen spermankin pitäisi olla kuollutta tavaraa, vai onko se jotain erikoista vampyyri spermaa? – Mikä muuten kuulostaa aika pelottavalta.”

Jamia alkoi yhtäkkiä naurattaa. ”Spermaa joka puraisee”, hän hihitti ja siemaisi lasistaan. ”Auts.”

”Nyt olette molemmat hiljaa!” Sonja tuhahti. ”En minäkään pilkkaa teidän suosikkielokuvianne”, hän huomautti,

”Hyvä on, hyvä on, laita pyörimään, kerran se vain kirpaisee.” Jami huokaisi.

Joni kävi hakemassa itselleen oluen jääkaapista ja palasi sitten sohvalle. ”Nyt en voi kyllä juoda kuin yhden, koska olen autolla…” Hän huokaisi. Joni aikoi mennä yöksi vanhempiensa luokse, sillä isä oli halunnut nähdä hänet ennen Venäjän matkaa, luultavasti pitääkseen hänelle jonkun turvallisuuspuheen. Ivo oli puolestaan luvannut tulla hakemaan Jamin illalla.

”Jätä autosi Sonjan parkkipaikalle ja Ivo voi viedä sinut vanhemmillesi?” Jami ehdotti. Joni pohti asiaa hetken, antaisikohan isä hänelle aamulla kyydin takaisin Sonjan luokse? ”Sitten aamulla tulet hakemaan autosi bussilla.” Jami jatkoi kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa. Joni huokaisi, julkiset kulkuvälineet olivat jotenkin rasittavia.

”Isä voi varmaan antaa kyydin”, Joni päätteli ja rentoutui sohvalla. Jami pyöritteli huvittuneena päätään, hänen oma isänsä olisi käskenyt kävellä enemmin kuin olisi antanut turhia autokyytejä ,kun bussillakin pääsee! Jos moista olisi edes uskaltanut ehdottaa, niin perään olisi varmasti kuullut tarinan siitä, kuinka hänen nuoruudessaan mentiin talvisin suksilla lumituiskuissa 20 kilometrin koulumatkat valittamatta! Ja kuinka nykynuoret olivat tottuneet aivan liian helppoon elämään.

Elokuva alkoi, eivätkä Joni tai Jami voineet olla kommentoimatta sen käänteitä. ”Se on totta mitä puhutaan, nuo kyllä näyttävät vähän siltä kuin kärsisivät ummetuksesta…” Joni pohti.

”Ää… Eivätkä näytä!” Sonja kielsi.

”Itse asiassa, kyllä ne vähän näyttävät”, Jami myötäili.

”Ja tuo tyyppi vaan valvoo tuon tytön huoneessa, kun toinen nukkuu, kutsumatta… Minusta tuo on aika häiriintynyttä, eikä romanttista millään asteella paitsi jollakin häiriintyneellä asteella….” Joni nyökkäsi. ”Sitä paitsi tuo susipoika on kymmenen kertaa kuumempi, minä ainakin ottaisin susipojan!”

”Minä myös!” Jami yhtyi.

”Teillä on jo teidän susipoikanne, antakaa minun nyt nauttia tästä elokuvasta…” Sonja nurisi.

Hetken molemmat miehet onnistuivatkin olemaan hiljaa. Joni huomio siirtyi kuitenkin pian kännykkäänsä ja tämä naputteli innokkaasti tekstiviestejä hihitellen itsekseen. ”Anna kun arvaan?” Sonja huokaisi.

”Tekstailet Mishan kanssa?” Nainen arvasi ja Joni nosti katseensa hymyillen viattomasti.

”Ehkä”, tumatukkainen vastasi. Viittaus susipoikaan oli nostattanut hänen mieleensä yhteisen vitsin valkoisesta sudesta eikä hän ollut voinut lähettämästä viestiä Mishalle aiheesta, johon hänen poikaystävänsä oli lähes heti vastannut.

”No anna nyt toisten olla söpöjä…” Jami hymyili ja Sonja oli hiljaa yrittäen keskittyä jälleen elokuvaansa.

”Olisi kyllä tylsää, jos ei saisi nukkua koskaan, edes päivällä, vampyyri tai ei…” Jami tokaisi pienen hiljaisuuden jälkeen. ”Tästäkin syystä susipoika olisi parempi.”

”En tiedä miksi ne tuosta tytöstä jaksavat edes tapella, ottaisivat mieluummin vaikka toisensa, niin tästäkin elokuvasta tulisi mielenkiintoisempi.” Joni puolestaan totesi.

Sonja laski mielessään kymmeneen ja haki lisää viiniä. Hän luovutti, hän ei saanut noita kahta vaiennettua, joten antoi heidän puhua. ”No, milloin katsotaan seuraava osa?” Jami tiedusteli elokuvan loputtua ja Sonja katsahti ystäväänsä kohottaen kulmaansa.

”Niin, kun selvästi nautitte tästä ensimmäisestä, niin hirvittävän paljon.”

”Se oli viihdyttävä”, Joni sanoi, elokuvan aikana hän oli juonut yhden oluen ja kaksi lasia viiniä ja koska nykyisin joi melko harvoin, oli se tarpeeksi saamaan hänet hiprakkaan. ”Minä kannatan susipoikaa!” Hän julisti. ”Täytyyhän minun saada tietää, tekeekö tuo kimalteleva vampyyri oikeasti keisarileikkauksen hampaillaan Bellalle, vai pelastaako susipoika hänet ajoissa. Tällaisen karmean huhun kuulin kerran töissä, kun pari tyttöä puhuivat niistä kirjoista… Tapahtuuko niin oikeasti?”

Sonja huokaisi, maistoi uudestaan lasistaan, eikä ollut varma jaksoiko edes vastata. Jami ja Joni alkoivat hihitellä erinäisille kohtauksille elokuvassa, pohtien miten paljon potentiaalia niissä olisi tehdä vaikka mitä. ”Niin, että varaathan sitten paljon viiniä taas ensi kerralla niin voidaan katsoa vaikka kaikki loput putkeen!” Jami hihkaisi ja he kilisyttivät lasejaan Jonin kanssa nyökytellen toisilleen. ”Sitten kun tulet takaisin kotiin niin pidetään Twilight maratooni, ehkä Ivo ja Misha haluavat osallistua myös? Voitaisiin vaan lyhyesti kertoa tämän ensimmäisen osan tapahtumat.”

”Youtubesta löytyy varmaan ihan kattava tiivistelmä asiasta”, Joni veikkasi. ”Näin olen kuullut.”

”Hyvä!” Jami hymyili.

”No tätähän sietää odottaa innolla…” Sonja mutisi.

Ilta jatkui keveämmissä tunnelmissa, iloisen keskustelun parissa ja Joni päätti juoda vettä loppuillan että kehtaisi mennä kotiin vanhempiensa ja sisarustensa luokse.

Kahdeksan aikaan Ivo saapui paikalle hakemaan heitä. Puoli yhdeksän aikaan Joni pääsi vanhempiensa kotiin, jossa hänen nuoremmat sisaruksensa olivat jo odottaneet. Hänen veljensä olivat keväällä täyttäneet yhdeksän ja Sini aloittaisi ensimmäisen luokan koulussa syksyllä. Sini toivoi tuliaisiksi jonkun sievän nuken venäjältä ja kaksoset puolestaan kuvailivat suuvaahdossa jonkin sortin upeaa tietokonepeliä, jonka halusivat ja jota isä ei suostunut ostamaan. Joni arveli ettei venäjältä kannattanut kuitenkaan kyseistä peliä hankkia, koska siinä ei varmasti olisi ymmärrettäviä ohjeita suomeksi ja lupasi sen sijaan tuoda heille jotakin muuta kivaa. Isä tuntui tyytyväiseltä, sillä hänen mielestään poikien toivoma peli oli aivan liian väkivaltainen sen ikäisille.

Myöhemmin nuorempien lasten mentyä nukkumaan ja Jonin jäätyä kahden isänsä kanssa, tämä piti kuin pitikin hänelle puheen turvallisuudesta.

”Siellä on sitten aika erilaista kuin täällä…” Isä aloitti varoen. He olivat tulleet saunasta ja istuivat takkahuoneessa jäähdyttelemässä kylpytakeissaan. Joni katsoi isäänsä ja hymyili, nosti olutlasin huulileen ja odotti tämän jatkavan. ”Tuota… kun olette ulkona yhdessä niin luulen, että on parempi, ettette… no… Että käyttäydytte kuin ystävykset ettekä…”

”Rakastavaiset?” Joni arvasi. ”Tarkoitatko etten saisi suudella miesystävääni julkisesti tai pitää häntä kädestä?” Joni kysyi mukamas vakavana, oikeasti kiusoitellen. Isä selvitti kurkkuaan.

”No… niin… kun siellä nyt suhtaudutaan tuollaiseen hieman ikävästi, enkä halua että teille käy mitään.” Isä sanoi ja kohautti olkiaan. Joni naurahti lempeästi.

”Voi isä, en ole tyhmä, seuraan kyllä uutisia, tiedän miten käyttäytyä. Sitä paitsi, Misha piti minulle jo jokseenkin samankaltaisen puheen”, hän lisäsi virnistäen.

”En voi sille mitään, että olen huolissani…” Isä sanoi katsoen poikaansa vakavana. Venäjä ei ollut turvallisin maa jonne matkustaa, etenkään kahden homoseksuaalin miehen, Asko pelkäsi että joku väärä ihminen tietäisi heistä ja siitä syntyisi ongelmia. ”Muista, että poliisitkaan eivät siellä ole aina ystäviäsi, se on toista täällä, olkaa vain varovaisia. Lupaathan?”

Joni hymyili ja nyökkäsi, hän olisi enemmänkin ihmetellyt ,jos ei olisi kuullut isältään varoituksia ja oli jo oppinut arvostamaan tämän huolenpitoa. ”Me olemme varovaisia, lupaan ja Misha on kanssani, hän pitää minusta huolen ja katsoo etten tee mitään typeryyksiä”, Joni vakuutti hymyillen. Isä nyökkäsi ja taputti lempeästi poikansa kämmentä.

”Misha on hyvä mies”, isä totesi ja hymyili. ”Sinäkin hymyilet enemmän nykyisin, se on hienoa nähdä.”

”Olen onnellinen isä”, Joni vastasi. ”En enää edes jaksa murehtia menneestä niin paljon… tai murehtia Chrisistä…” Isä katsoi poikaansa hiljaa.

”Se on hyvä”, Asko sanoi, vaikkei itse aina osannutkaan olla yhtä levollinen asian suhteen. Mies vapautettaisiin aivan liian aikaisin, mutta ainakin hän joutuisi poistumaan maasta heti vankilan ovien auettua. Heidän oli vain kaikkien yritettävä uskoa siihen, että tämä todella ymmärtäisi pysyä myös poissa. ”Toivon, että teillä on hauska matka, kunhan tulette turvallisesti takaisin.”

”Kaikki menee hyvin.” Joni vakuutteli. ”Vaikka on ihan söpöä, että vielä huolehdit… ”

”Enhän minä osaa lopettaa huolehtimasta”, isä hymyili. ”Sinusta huolehdin varmasti aina, vaikka tiedän kyllä, että pärjäät.”

Joni hymyili, hän tiesi olevansa onnekas, eivät kaikkien vanhemmat välittäneet lapsistaan samalla tavoin. ”Pärjään minä”, Joni vakuutti ja nousi ylös, hetken mielijohteesta hän halasi isäänsä nopeasti. ”Olet hyvä tyyppi, isä.” Hän kuiskasi. ”Menen nyt suihkuun.” Hän lisäsi ja poistui takaisin kylpyhuoneeseen. Asko huokaisi, hymyillen itsekseen, Jonin sanat lämmittivät hänen sydäntään. Isä toivoi kaikkien vaikeuksien olevan jo takana, olihan niitä jo yhdelle elämälle ollut tarpeeksi, eikö?

Jatkuu…

4.luku
 Kommentoi 

         Web published: 6.marraskuuta 2012.

            My Secret Shore

© KOLGRIM