30.Vaiti

30.luku

Michael teki heille ruokaa, Kitty istui ruokapöydän ääressä lasillinen valkoviiniä edessään ja katseli nuorukaista joka selvästi rakasti tehtäväänsä ja suhtautui siihen tietynlaisella intohimolla. Sam kattoi pöytää ja Kitty ei voinut olla kuin nauttimatta siitä, että sai itse rentoutua miesten tehdessä kaiken työn. Tuntui oudolta tietää Michaelin menneisyys, koko juttu oli jotenkin uskomaton ja aina ajoittain ajatukset siitä mitä Michael oli joutunut kokemaan ja miten kammottavaa sen oli täytynyt olla hiipi Kittyn ajatuksiin.

Miten sellaisen kanssa pystyi elää ja päästä eteenpäin? Kitty yritti kuvitella miten käyttäytyisi Michaelin asemassa, mutta se oli vaikeaa, hän ei uskonut että pärjäisi itse niin hyvin. Hän toivoi että olisi osannut olla myös ajattelematta asiaa, mutta väkisin hänen mieleensä yritti piirtyä sellaisia kuvia joita hän ei olisi halunnut nähdä, ne mielikuvat saivat hänen olonsa sekä huonoksi että jollain tavoin syylliseksi.

 Michael pyysi Samia maistamaan risottoaan, Kitty katsoi kuinka Michael ojensi  lusikan hymyillen Samin suuta kohti ja kuinka hänen ystävänsä maistoi ruokaa auliisti, katsellen nuorempaa miestä ihaillen, rakastuneena.
”Mm, herkullista…” Sam kehui.

”Ei kaipaa mitään lisää?” Michael kysyi ja Sam virnisti nojautui eteenpäin ja suuteli häntä.

”Ei, se on täydellistä.” Mies kehui. Kitty ei ollut nähnyt Samin koskaan katsoneen ketään yhtä palavasti kuin Michaelia ja se hymyilytti häntä.

”Hyvä, sitten julistan ruuan valmiiksi.”

Michael tarjosi heille sitruunarisottoa ja kanafileitä, Kitty oli varma ettei ollut koskaan syönyt mitään yhtä taivaallista ja muisti sanoa sen myös ääneen. Michael hymyili, otti kehut vaatimattomasti vastaan mutta selvästi mielissään onnistumisestaan. Hän oli valmistanut heille myös jälkiruokaa; mansikka pannacottaa, joka sekin vei kielen mennessään.

”Sinusta tulisi mahtava kokki”, Kitty totesi ahmittuaan jälkiruokansakin sellaisella ruokahalulla että pelkäsi nyt halkeavansa.

”Santo lupasi, että voisin välillä alkaa autella häntä keittiössä”, Michael hymyili. ”Hän voisi opettaa minua, jos Muriel suostuu siihen. Kysymme asiaa ensi viikolla.”

Sam hymyili kumppanilleen, joka selvästi kupli innostusta ajatuksen suhteen, elätteli toivetta paremman tulevaisuuden suhteen ja se oli juuri sitä mitä hän tarvitsi. Hän tarvitsi nyt positiivisia kokemuksia vahvistamaan itseään sillä pian heidän olisi aloitettava se raskas polku paljastaakseen Richard Larkinin todellinen luonne ja se mitä tämä oli tehnyt Michaelille ja luoja tiesi kuinka monelle muulle.

Sam oli ottanut jo ensimmäisen askeleen, puhunut luotettavaksi ja taitavaksi tunnetulle yksityisetsivälle ja päätynyt palkkaamaan tämän kaivamaan tietoa Rickystä. Hän ei vielä halunnut sanoa asiasta Michaelille, sillä uskoi tämän vain pelästyvän. Etsivä oli vannonut toimivansa varovaisuudella asian suhteen, ottamatta turhia riskejä, aluksi hän pyrkisi tarkkailemaan miehen liikkeitä ja ottamaan selvää niistä taustoista jotka olivat helposti saatavilla ja sitten he keskustelisivat jatkosta.

”Eiköhän työnantajasi suostu, sitä en epäile.” Sam sanoi kannustavasti ja Michael hymyili hänelle silmät sädehtien.

”Niin Santokin sanoi.” Michael vastasi. ”Jäisin vaikka palkatta työaikani jälkeen auttamaan keittiössä, kunhan vain saisin olla siellä.” Hän sanoi ja Sam naurahti lempeästi hänen innolleen.

”No kunhan et anna heidän täysin riistää sinua, hyvästä työstä kuuluu saada korvausta.” Sam huomautti hymyillen.

”Useat harjoittelut ovat palkattomia.” Michael sanoi. ”Ei minulla ole keittiökoulutusta, muuta kuin kotitaloustunnit ja isoäitini oppi.”

”Niillä näyttää pärjänneen hyvin! Michael, olen kuule elämäni aikana syönyt monessa hienossa ja kalliissa ravintolassa, mutten koskaan ole syönyt mitään yhtä herkullista kuin sinun kokkaamasi.”

Michael virnisteli selvästi imarreltuna. ”Sanot noin, koska pidät minusta.”

”Sanon niin koska se on totta.” Sam hymyili. ”Ja kyllä pidän sinusta myös, sekin on totta.” Michael punastui hieman muttei voinut lakata hymyilemästä tavalla joka oli äärimmäisen suloista. Nuorempi mies nousi korjatakseen astioita.

”Minäkin pidän sinusta.” Michael sanoi ja iski hänelle silmäänsä.

”Hei, kokki, istuhan nyt alas, minä ja Kitty korjaamme jäljet.” Sam naurahti käveli Michaelin luokse ja otti astian tämän kädestä muiskauttaen suudelman hänen huulilleen.

”Enhän minä voi vain katsoa kun te siivoatte?” Michael yritti estellä.

”Kyllä voit, tai jos se tekee pahaa katsoa, ota lasi viiniä ja mene katsomaan televisiota olohuoneeseen.” Kittyä huvitti Michaelin ilme, hetken tämä epäröi paikallaan kuin pikkupoika joka ei uskonut kuulleensa oikein lupaa ottaa karamelli.

Kitty päätti täyttää Michaelin lasin tämän puolesta ja ojensi sen tälle. ”No niin, hus nyt keittiöstä.” Kitty virnisti ja Michael hymyili.

”Kiitos.” Hän sanoi. ”No, kai minä sitten menen.”

”Mene”, Sam naurahti ja katsoi poikaystävänsä perään joka poistui hitain, yhä hieman epäröivin askelin keittiöstä.

”En kestä miten suloinen hän on…” Kitty kuiskasi. ”Haluaisin vain halata häntä.”

”Tiedän tunteen.” Sam hymyili ja huuhteli lautasia ennen kuin laittoi ne astianpesukoneeseen. ”Michaelilla on syntymäpäivä ensi kuussa”, hän aloitti hetken tauon jälkeen. ”Haluaisin järjestää hänelle mukavan yllätyksen, hän tarvitsee nyt mukavia muistoja… Michael on jo alkanut muisteleman enemmän aikaa kotonaan, kertoi siitä kun täytti kuusitoista ja hänen isoäitinsä oli järjestänyt isot juhlat puutarhassaan, perhettä ja ystäviä… Järjestäisin mielelläni hänen perheensä tänne, mutta se taitaa olla liian iso askel tässä vaiheessa…”

Kitty katseli ystäväänsä vakavana, mutta hymyillen. ”Niin taitaa… Mutta  juhlien järjestäminen on hyvä ajatus, onko sinulla jotain ideoita?”

”Ajattelin kysyä hänen työpaikaltaan, jos voisimme järjestää tilaisuuden siellä, heistä tuntuu tulleen Michaelille tärkeitä, vähän niin kuin perhe. Eric ja Paul tulisivat varmasti myös mielellään. Pidettäisiin juttu yllätyksenä Michaelille, niin että hän luulisi tekevänsä aivan tavallisen työpäivän ja sitten yllättäisimme hänet. Mitä olet mieltä?” Sam kysyi, Kitty hymyili leveämmin.

”Luulen Sam, että olet elämäsi ensimmäistä kertaa rakastunut.” Nainen virnisti. ”Ja kyllä pidän ideasta.” Sam hymyili, mutta käänsi katseensa ystävästään ja jatkoi astioiden korjaamista pesuun. He eivät vielä olleet puhuneet rakkaudesta Michaelin kanssa, mutta se oli hänen mielessään usein ja Kitty taisi olla oikeassa. Michaelin tausta oli niin kovin erilainen, vaikea käsittää, mutta hänen kykynsä selviytyä ja löytää maailmasta hyvää kaiken jälkeen hämmästyttivät Samia. Michael sai pienistä asioista iloa, asioista jotka Sam olisi sivuttanut ilman häntä ja Michaelin kanssa Sam löysi uusia puolia myös itsestään, puolia joista hän piti.

”Olen miettinyt yhtä asiaa”, Sam sanoi yhä hiljaisemmalla äänellä ja vilkaisi taakseen. Olohuoneesta kantautui television ääni, mutta hän halusi varmistaa ettei Michael kuullut.

”Mitä?” Kitty kysyi.

”Kun Jean auttoi Michaelia… Miksi hän ei ehdottanut, että Michael ottaisi yhteyttä kotiinsa? Miksi Jean ei missään vaiheessa tuonut esille ajatusta, että Michael ja Jack voisivat paljastaa totuuden viranomaisille?” Sam ihmetteli, Kitty oli hiljaa ja kohautti olkiaan.

”Sanoiko Michael ettei Jean ehdottanut sitä?” Kitty kysyi ja Sam nyökkäsi.

”Äh, minua vain vaivaa koko juttu… Minusta ratkaisu vaikuttaisi niin yksinkertaiselta, Michael ilmoittautuisi lähimpään poliisilaitokseen, he selvittäisivät että hän todella on Michael Wills ja mies joka sieppasi hänet, on Richard Larkin, jonka luona Michael asui kolme vuotta väärällä henkilöllisyydellä…”

”Se tosiaan vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta niin yksinkertaiselta, että siinä täytyy olla jokin juju.” Kitty mietti. ” Jos se mies tosiaan tuntee paljon ihmisiä, myös viranomaisia… Kai hänen täytyy, jos hänellä on ollut pokkaa siepata tavallinen koulupoika…” Kitty kurtisti kulmiaan. ”Michael ymmärrettävästi pelkää perheensä puolesta. Ole nyt sinäkin varovainen, Sam. Emme tiedä miten isosta jutusta on kyse.”  Sam nyökkäsi vakavana.

”Mitä te juonitte täällä?” Michaelin ääni säpsähdytti heidät ja Sam kääntyi katsomaan oviaukon suuntaan. Michael hymyili uteliaana, hänen ilmeensä kertoi ettei hän ollut kuullut mistä he juttelivat.

”Salaisuuksia vain”, Sam virnisti. ”Eikö sinun käsketty rentoutua sohvalla?”

”Niin… Mutta minulle tuli yksinäinen olo…auttaisin mieluummin teitä.”

”No, olemme pian valmiita, mutta jos tuot minulle puhtaan asiapyyhkeen eteisen kaapista?” Sam hymyili. Michael nyökkäsi ja jätti puoliksi juodun lasinsa keittiönpöydälle. ”Parempi jättää tämä aihe muuhun kertaan”, Sam kuiskasi ystävälleen joka nyökkäsi ymmärtäväisenä.

Myöhemmin Kittyn lähdettyä kotiin Sam ja Michael rentoutuivat kahden sohvalle elokuvaa katsellen. Michael lepäsi Samin rintaa vasten, tämän silitellessä hellästi tummatukkaisen käsivartta. Michael tunsi olonsa turvalliseksi ja hyväksi, kynttilät paloivat tasaisen rauhallisella liekillä olohuoneen pöydällä, ulkona ilta oli hämärtynyt, Sam naurahti ranskalaisen elokuvan vitsille ja Michael hymyili itsekseen. Elokuvalla ei ollut niin merkitystä, hän keskittyi nauttimaan tunnelmasta. Hetki oli sellainen mistä hän oli nuorempana haaveillut; hetki sellaisen ihmisen kainalossa jonka kanssa halusi jakaa elämänsä. Eikä Michael halunnut ajatella niitä asioita jotka tekivät hänet surulliseksi tai ihmisiä joita hän kaipasi, hän halusi keskittyä siihen hetkeen Samin kanssa.

Michael sulki silmänsä ja hymyili kuunnellessaan Samin sydämen sykettä, tuntiessaan hänen rintansa kohoavan ja laskevan tasaisesti päänsä alla. Hän hengitti sieraimiinsa Samin tuoksua, halusi luoda siitä vahvan muistikuvan, mietti mitä hänelle tuli siitä mieleen; lämpö, rakkaus, turva… raikas, Englanti kesäisessä sateessa; viimeiselle mielikuvalleen hän virnisti ja Sam kumartui katsomaan häntä uteliaana, Michael avasi silmänsä ja heidän katseidensa kohdatessa hän hymyili.

”Mikä hymyilyttää?” Sam kysyi.

”Tuoksut Englannin sateelle.” Michael kuiskasi ja hetken Sam räpäytti silmiään hämmentyneen huvittuneena.

”Okei… Pitäisikö minun käydä suihkussa vai?” Hän kysyi hämillään.

”Ei. Tuoksut hyvälle.” Michael virnisti. ”Pidän Englannin sateesta, minulla on ikävä sitä.” Hän sanoi ja kapusi ylöspäin niin että pääsi istumaan hajareisin Samin syliin. ”Haluan maistaa sitä…” Hän jatkoi ja suuteli Samia pehmeästi, saaden tämän huokaamaan hiljaa.

Sam kietoi kätensä Michaelin ympärille, silittäen tämän selkää rauhallisesti, hellästi. Halusi edetä Michaelin tahdilla antaa tämän tehdä suurimman osan aloitteista, toistaiseksi he olivat pidättyneet suuseksissä ja pettingissä, Sam ei ollut varma halusiko Michael enää muuta, löytäisikö hän siitä nautintoa vai kokiko hän sen ahdistavana. Sam pelkäsi ottaa selvää sillä tiesi pettyvänsä jonkin verran jos Michael ei haluaisi sitä. Suudelmat muuttuivat höyhenmäisiksi, Michael katsoi hänen silmiinsä lähes pohdiskelevasti ennen kuin hymyili ja nousi hänen sylistään pidellen hänen kädestään.

”Mennäänkö makuuhuoneeseen?” Michael kysyi hiljaa ja Sam ei voinut muuta kuin nyökätä. Hän antoi nuoremman miehen taluttaa itsensä makuuhuoneen suuntaan. Sängyn luona he pysähtyivät ja vaihtoivat rauhallisen suudelman kuitenkin täynnä halua. Michael pysähtyi, katsoi hänen silmiinsä ennen kuin riisui hänen paitansa hitaasti ja sitten omansa, molemmat päätyivät mytyiksi jonnekin heidän jalkojensa juureen. Sam kosketti Michaelin poskea, nuorempi mies sulki silmänsä, värähti mielihyvästä kun Samin toinen käsi liukui hänen paljaalla selällään.
Michaelin kaulassa roikkui kultainen risti, joka kimmelsi pehmeän oliivin sävyistä ihoa vasten ja Sam kosketti korua hellästi, hän mietti uskoiko Michael yhä Jumalaan kaiken jälkeen vai oliko korulla muunlainen merkitys.

Sam painoi suudelman nuoremman miehen kaulalle, joka huokaisi hiljaa, tämän käsien siirtyessä hitaasti avaamaan Samin housuja. He katsoivat jälleen toistensa silmiin, Sam näki ruskeissa silmissä arvoituksia ja lempeyttä, ihmisen joka herätti hänessä enemmän tunteita kuin kukaan toinen oli onnistunut ja hän halusi oppia lisää, nähdä lisää ja hän oli varma löytävänsä kaiken alta vain enemmän puolia joita rakastaa. Rakastaa, Sam pysähtyi ajatukseen, Michael suuteli hänen huuliaan uudelleen, hänen kätensä hyväili Samin kovettunutta elintä rauhallisen hellästi. Sam huokaisi mielihyvästä ja kun Michael erkani suudelmasta, riisuutui alasti hänen edessään ja katsoi hänen silmiinsä käydessään vuoteelle, Sam tunsi sekä himoa että hellyyttä nuorempaa miestä kohtaan.

Hän halusi olla hellä, palvoa Michaelin vartaloa kosketuksillaan ja suudelmillaan, tuntea hänet niin lähellä kun saattoi. Sam riisuutui ja kävi vuoteelle Michaelin viereen, hyväili hänen vartaloaan kuten oli juuri hetki sitten mielikuvissaan aikonut, Sam toi kätensä Michaelin pakaroille ja katsoi häntä kysyvästi uskaltamatta kysyä sitä ääneen, mutta toinen tiesi mitä hän olisi halunnut kysyä.

”Haluan sinut sisääni Sam”, Michael kuiskasi ja nuo sanat saivat Samin miltei värisemään mielihyvästä. He suutelivat, Sam hamusi liukasteen yöpöydän laatikosta.

”Haluan, että nautit…” Sam kuiskasi. ”Kerro minulle jos jokin ei tunnu hyvältä, okei?” Hän kysyi ja Michael hymyili, hänen olonsa oli hyvä ja luottavainen, hän tiesi että Sam tahtoi hänelle hyvää ja kaikki pahat muistot olivat kaukana sillä hetkellä.

”Haluan sinua…” Michael kuiskasi kannustavasti ja Sam ohjasi hänet selälleen, hyväili häntä käsin ja huulin kauttaaltaan, hellästi, rakastavasti tavalla joka oli uusi ja tervetullut. Michael ei ollut tuntenut pitkään aikaan samanlaista halua kuin sillä hetkellä, se miltei sai hänet nauramaan tai itkemään onnesta, hän oli pelännyt kerran ettei voisi enää haluta tällaista. Mutta Samin kädet olivat taitavat eikä Michael tuntenut kipua.

Kun Sam lopulta asettui hänen ylleen ja työntyi häneen rauhallisen päättäväisesti Michael voihkaisi mielihyvästä. He rakastelivat, se ei ollut pelkkää seksiä, se oli läheisyyttä ja mielihyvää ja he olivat toistensa lähellä ja yhtä.

Michael tunsi orgasminsa yllättävänä, voimakkaana ja hän olisi halunnut hetken kestävän pidempään. Kuitenkin, kun he makasivat vieretysten Samin tultua hänen sisäänsä ja pidellessään häntä lähellään, suudellen hellästi hänen kasvojaan ja olkapäätään Michael totesi hetken olevan lähes yhtä täydellinen ja nautittava. Hän tunsi siemennesteen valuvan hitaasti alas reittään pitkin, muttei tuntenut sellaista ällötystä jota oli tuntenut menneisyydessä koska tilanne oli kaikin tavoin erilainen ja Sam katsoi häntä yhä lempeästi ja arvostaen.

Sam hymyili katsellessaan Michaelin kasvoja, ihaillen tämän piirteitä, punertavia huulia ja tummia silmiä joita kehystivät pitkät tummat silmäripset, hän sipaisi tummia hiuksia hellästi, painoi suudelman Michaelin otsalle, hän oli varma nyt tunteestaan, mitään tällaista hän ei ollut aiemmin kokenut ja kaikki hänen aikaisemmat suhteensa tuntuivat merkityksettömiltä Michaelin rinnalla.
”Tiedätkö, rakastan sinua, Michael Benjamin Wills….” Sam kuiskasi ja Michael katsoi häneen yllättyneenä, mutta onnellisena.

”Minäkin rakastan sinua, Sam Addison…” Michael kuiskasi. ”Wentworth.” Hän lisäsi virnistäen hellyttävästi.

Sam päätti kertoa suhteestaan vanhemmilleen, hän mietti kuinka yllättyneitä he olisivat ja kuinka erityisesti hänen äitinsä tulisi rakastumaan siihen kuinka suloinen Michael oli. Hän mietti myös kuinka Michael lopulta suhtautuisi ymmärtäessään täysin heidän sukunsa varallisuuden, se jäisi nähtäväksi.

Kirjoittajan kommentti: Olin jo aikeissa poistaa edellisen luvun palautteen puutteesta johtuen, mutta katson nyt vielä tämän osan kanssa löytyykö niitä kiinnostuneita lukijoita 🙂 Eli jos haluatte jatkoa niin… tiedätte mitä tehdä 😉

31.luku 

         Julkaistu 28.11.2014

            My Secret Shore© KOLGRIM

Guestbook

My Secret Shore HOME     

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s