31.RSS

Joni:

Misha ei tule, ne ei pääse sisään tai jotain on sattunut. Paniikki alkaa kerääntyä, kun pingviini ei enää lähdekään huoneesta vaan jää siihen viereen virnuillen katsomaan, kun Peten pyörittelee mansikkaa mun nännini ympärillä ennen kuin kumartuu nuolemaan mehun pois. Hyi helvetti, oksennan ihan kohta, ihan varmasti… Lopulta se pakottaa mutkin syömään yhden marjan, se pitelee toisella kädellä kaulapannasta ja nauraa ennen kuin painaa ällöttävät huulensa omilleni ja suutelee. Jopa Antin suudelma tuntui paremmalle! Syrjäsilmällä näen pälvikaljuisen miehen koskettelevan itseään housujen läpi, YÖK!

Pete nauraa, se liu’uttaa kätensä alas mun rintaa pitkin jalkoväliin ja puristaa. Karjaisen kovaa ja yritän riuhtoa itseäni vapaaksi, en oikeasti enää kestä tätä ja ajatus siitä että Misha ei ehkä pääsekään tulemaan on sietämätön. Pete jatkaa kosketteluaan, joka on niin kovakouraista että ei se ainakaan tällä yritä saada mua kiihottumaan.

”Lopeta… En pysty tähän… haluan kotiin…” henkäisen Peten jatkaessa ja jälleen se naurahtaa.

”Myöhäistä nyt, Joni…” Se sanoo ja pakottaa mut nousemaan kanssaan. ”No niin, James, riisutaanpa tämä huora nyt kokonaan niin päästään viimein itse asiaan.”

En jotenkin osaa enää ajatella selkeästi, yritän riuhtoa itseäni hyödyttömästi, mun kädet on yhä lukittuina selän taakse ja se karmea pingviinimies riisuu mun farkkuja. Antti palaa huoneeseen ja Pete kutsuu sen lähemmäs. Katson Anttia kohti, en vieläkään jotenkin usko, että se voisi tehdä tällaista, että se voisi osallistua tähän. Katson siihen kuin se olisi mun viimeinen toivo, se kyselee jotain poliiseista ja muusta, oon liian sekaisin kuunnellakseni kunnolla. Se mies saa riisuttua mun farkut, mutta aion taistella viimeiseen asti pitääkseni bokserit ylläni. En kestä tätä, tiedän, etten kestäisi jos tää oikeasti tapahtuu, se ei saa tapahtua! Lopulta kuulen armeliaan äänen, tiedän heti että sen täytyy olla Misha ja oon miltei pyörtyä helpotuksesta.

Kaikki tapahtuu kuitenkin nopeasti, Pete tarttuu veitseen, ovet aukeaa näen Mishan ja sen ystävät. Misha näyttää ihan pirun seksikkäältä, muuta en oikein ehdi ajatella kun veitsi asettuu mun kurkulleni. Värisen tahtomattani, katson Mishaa kohden ja näen huolen välittyvän sen silmistä, osaan jo lukea sen katsetta tarpeeksi hyvin. Se osoittaa Peteä yhä aseella. Suljen silmäni hetkeksi kun Pete uhkaa viiltää mun kurkun auki, en enää epäile, ettei se voisi sitä tehdä ja äkkiä mun polvet tuntuu heikoilta. En uskalla puhua, avaan silmäni ja katson suoraan Mishaan. Näinkö tää voikin päättyä? Mietin hiljaa mielessäni ja samalla kuitenkin tiedän Mishan yrittävän kuumeisesti miettiä ratkaisua.

Pete hengittää raskaasti, hermostuneena, veitsenterä painautuu tiiviimmin mun ihoa vasten ja on luultavasti vain millien tai millien sadasosien päässä rikkoa mun ihoni. Korvissa humisee, äänet kuulostaa vihaisilta enkä oikein pysty käsittelemään sanoja, kuolema tuntuu olevan lähempänä kuin koskaan, miltei tunnen sen hyisen kosketuksen. Katson yhä Mishan silmiin yrittäen hakea niistä voimaa pysyä pystyssä ja jotenkin järjissäni kaiken keskellä. Jos Pete toteuttaa uhkauksensa, niin mitä sitten tapahtuu? Jos kuolen nyt, niin mitä sitten tapahtuu? Pelkään, en ole valmis, en halua kuolla! Pete pakottaa mut kulkemaan taaksepäin kanssaan, tiedän takana olevan oven, mutten tiedä miten se aikoo suorittaa pakenemisen mun kanssa. Ikävä kyllä Pete on oikeassa, Misha ei mitenkään voisi ampua sitä niin kauan kun se pitää mua kilpenään. En pysty näkemään sellaista ratkaisua tilanteeseen, joka päättyisi kaikkien kannalta hyvin, Petellä on varmaan sama fiilis ja se tekee siitä vaarallisen.  

Yllätyn kuullessani Markon äänen ja metallisen äänen joka syntyy aseen latautumisesta. Pete jäykistyy mun takana ja näen Mishan hymyilevän. Antti puhuu silloin, vilkaisen siihen, se kannustaa Peteä päästämään mut ja kuulen miehen hengittävän hermostuneen raskaasti, hetkeksi se tiukentaa otettaan. Marko vahvistaa uhkauksen tappaa, jos se ei päästä mua ja kai se viimeistään silloin tajuaa, ettei voi millään voittaa. Se vain pitkittää tilannetta olemalla hiljaa. Hetki tuntuu kestävän ikuisuuden, useita minuutteja vaikka todellisuudessa aika on luultavasti lyhyt.

”Hei, ei kenenkään tarvitse nyt hötkyillä, mähän vaan vitsailin”, Pete nauraa lopulta hermostuneena. ”Marko, ethän sä nyt edes osaa ampua! Saati, että ampuisit ihmisen!” Se parahtaa, muttei vieläkään laske veistä mun kurkulta.

”Luulen, ettei se ole kovin vaikeaa”, Marko vastaa hiljaa. ”Tiedän mistä mun pitää painaa. Ase taitaa hoitaa loput. Joni on tärkeempi kuin sä.” Mun oloni on jotenkin kummallisen liikuttunut, kadun sanoja joita oon suutuspäissäni heittänyt Markon naamaan. ”Laske se veitsi, Pete… Tee se nyt tai joudut isompiin ongelmiin. Luota muhun, jos mä epäonnistuisin tappamaan sut, Misha tekisi sen ihan varmasti, jos millään tavalla vahingoitat sen poikaystävää… Et voi päästä tästä tilanteesta millään, mutta voit tehdä siitä kaikkien kannalta helpomman.”

”En kai mä nyt oikeasti olisi Jonia tappanut, hulluja ootte!” Pete huokaa lopulta ja nauraa päälle hermostuneena. Huokaan helpottuneena, kun tunnen veitsen laskeutuvan alas ja Peten ote musta löysenee. ”Ihan kunnossa se on, katsokaa nyt!” Se julistaa ja astun haparoivin askelin kohti Mishaa, joka jo rientää mun luokse.

”Ootko kunnossa?” Se kysyy huolestuneena kosketellen lempeästi käsillään, katsellen tarkasti kuin läpikäyden kaikki mahdolliset vammat. Nyökkään heikosti.

”Oon ihan kunnossa, tulitte viime hetkillä…” Kuiskaan, vieläkin pyörryttää ja oksettaa, Misha koskettaa pantaa mun kaulalla ja nostaa mun leukaa hieman, hetkeksi sen ilme synkkenee, se koskettaa sormellaan ja katsoo siihen jäänyttä veritahraa, en edes tajunnut saaneeni haavan.

”Mitä helvettiä?!” Se karjuu, pitelee mua lähellään ja osoittaa veristä sormeaan Peteä kohti joka kalpenee heti.

Misha:

Pitelen Jonia suojelevasti lähelläni. Hetken jo oikeasti pelkäsin, että toi kusipää tappaisi sen, kun huomaan pienen vertavuotavan haavan Jonin kaulalla, raivostun. Se pervo yrittää änkyttää jotain vahingosta, helvettiäkö se mikään vahinko oli! Just äskenhän se vielä uhkasi tappaa Jonin! ”Missä vitussa sulla on näiden rautojen avain?” Kysyn seuraavaksi riisuessani samalla takkini jotta voin asettaa sen Jonin harteille lämmikkeeksi, hellästi istutan sen alas pöydän ääreen ja mulkoilen sitä pervoa kohden. Astun lähemmäs aseen kanssa ja tunnen tyydytystä nähdessäni sen vapisevan. ”Nyt vittu annat mulle sen avaimen!” Vaadin kiihkeästi, se kurottaa housujensa taskunpohjalle ja ojentaa sieltä pienen hopeisen avaimen.

”T-tässä… rauhoitutaan vain.” Se pervo änkyttää ja tuhahdan miehelle, mulla ei ole aikomustakaan rauhoittua, ei vähään aikaan. Palaan avaimen kanssa Jonin luokse ja se kääntyy niin, että saan raudat irti sen ranteista. Joni huokaa helpottuneena, tuo kätensä eteensä ja hieroo punaiseksi hiertynyttä ihoa. Suutelen hellästi sen poskea, katson käsirautoja käsissäni ja hetken pohdinnan jälkeen sujautan ne Jonin harteilla roikkuvan takkini taskuun. Se kohottaa kysyvästi kulmakarvaansa.

”Mulla ei ole vielä tällaisia”, selitän ja kun se jatkaa yhä mun tuijottamista päätän lisätä: ”Me voidaan pehmustaa ne jollain.” Okei, siis totta kai Joni on vielä järkyttynyt ja itsekin olen, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa voidaan nauraa tälle koko jutulle ja… no… ei sitä koskaan tiedä!

”Voi vittu”, Joni tuhahtaa, mutta hymyilee kuitenkin ja varastan uuden suudelman sen huulilta.

”Jospa keskityttäisi ensin tähän asiaan, voitte sitten mennä taas panemaan”, Yuri kuiskaa huvittuneena tullessaan meidän vierelle. Se ojentaa Jonille sen farkut ja muistan, että meidän pitää vielä hoidella se pervo ja sen kaveri. Kieltämättä näkemäni jälkeen tekisi oikeasti mieli tehdä se hoiteleminen mafiatyyliin, kääriä ruumiit mattoon ja heittää jonnekin kaatopaikalle, mutta se voisi olla hauskaa vain siihen asti kun poliisit ilmestyisi oven taakse. Sitä paitsi – ajattelen, kun käännyn uudestaan sen pervon puoleen, se on niin pirun säälittävä, ettei tollasen takia viitti mennä vankilaan murhasta, mieluummin oon kotona harrastamassa seksiä mun Jonini kanssa.

Astun hitaasti lähemmäs miestä, joka alkaa tutista yhä näkyvämmin. Hymyilen hieman. Dmitri tulee myös pesäpallomailansa kanssa lähemmäksi, Pavel vahtii sitä toista kusipäätä ja Yuri pysyttelee Jonin lähellä. Nyökkään Markolle, joka jokseenkin helpottuneena laskee viimein aseensa, jonka se kävi pöllimässä Peteltä. ”Muistatkohan mitä sanoin viimeksi, kun löysin sut ja sun frendit mun poikaystävän kimpusta?” Tiedustelen ja pyöritän asetta käsissäni. Se on hiljaa, näen sen silmistä, että se kyllä muistaa mutta ei just nyt haluaisi muistaa.

”K-kuule hän tuli tänne ihan vapaaehtoisesti!” Se yrittää sitten ja tekisi mieli tirvaista sitä, sen sijaan tartun kovakouraisesti sen takaraivosta.

”Vai vielä vapaaehtoisesti!? EI vittu näyttänyt kovin vapaaehtoiselta, luuletko helvetti etten ole saanut tietää että kiristät mun poikaystävää?!” Ravistan sen päätä muutaman kerran ja lopulta mätkäsen takaraivoa, se ulvahtaa kärsivästi – säälittävä ukko. Katselen sitä hetken, sitten vilkaisen Pavelia kohden joka sitten huutaa sille toiselle kusipäälle liikkumaan, se pakottaa sen aseella uhaten lähemmäs. Pervot katselee toisiaan paniikissa ja itse en voi olla nauttimasta vallantunteesta, mitenköhän saisin nöyryytettyä niitä parhaiten? ”Kukaan ei koske mun omaisuuteen ja pääse siitä kuin koiraveräjästä. Joni on mun omaisuutta, ymmärrätkö?” Kysyn siltä tiukasti. Tiedän, että Jonilta tulee myöhemmin kuittia siitä että oon jotenkin esineellistänyt sen, mutta hei, se on senkin parhaaksi! Tän pitää olla uskottavaa, esitän kuitenkin kovanaamaista mafiosoa tai vastaavaa ja ne ei ala herkistelemään. Herkistelen myöhemmin sitten kun ollaan kahden, ei Joni tietenkään mikään omistusesine ole, se on mun rakas.

Se mies näyttää jotenkin tuskastuneelta ja ärtyneeltä, kai sitä vituttaa kun sen suunnitelma meni pieleen. ”Huora se on”, se lopulta tuhahtaa ja kuulen Markonkin huokaisevan sen typeryydelle. Nyt toi ukko kyllä todenteolla kaivelee omaa hautaansa! Tartun sen kurkusta.

”Mitä tuli sanottua?” Ärjyn ja se kalpenee, tajuaa kai oman virheensä.

”No, siis, pidä vaan hyvänäsi… En enää koske siihen, lupaan, jos nyt vaan lähdette.”

”Ei riitä…” Sanon hitaasti ja irrotan otteeni. Mietin hetken. ”No, katotaan sitten millanen vehje siellä on…” En ite kyllä halua koskea siihen, vilkaisen sitä toista rumaa ukkoa. ”Noh, avaa sun kaverin housut niin katotaan.” Osoittelen aseellani. Molemmat näyttää järkyttyneiltä ja virnistän tyytyväisenä. Pavel tönäisee sitä toista miestä.

”No kuulit kyllä!” Pavel tiuskaisee.

”Hei, ette kai te oikeasti… h-hei…” Mies joka juuri uhkasi tappaa mun poikaystäväni änkyttää, hymyilen sille ilkeästi.

”Katotaan nyt mitä sieltä housuista löytyy.” Sanon rauhallisesti. ”No, toimintaa!” Se toinen kusipää vilkaisee kaveriaan epävarmasti. ”En pelleile!” Korostan ja lopulta se avaa kaverinsa housut. ”Nilkkoihin.” Sanon kylmästi ja mies tottelee. Peter, vai mikä vittu nyt olikaan, seisoo siinä kasvot punaisina kiukkuisen ja nolon näköisenä. Kallistan päätäni ja katson sen velttoa elintä arvioiden, varmaan ihan normaalinkokoinen ja näköinen vehje, ruma se silti on kun kuuluu tollaselle pervolle raiskaajalle. ”No ei siinä kyllä paljoa kattomista ole”, totean, vilkaisen sen kasvoihin ja virnuilen, sitten taas sen penistä. ”Aika säälittävän näköinen pikku nakki, jos multa kysytään.” Se tuhisee siinä häpeissään ja vilkaisee Markoa kohti.

”Joo, ei niissä taidoissakaan kehumista ole”, Marko hymyilee.

”Huora! Valehtelija! Kerjäsit aina!” Se mulkku puhisee ja Dmitri yllättäen läppäsee sitä poskelle.

”Seuraavaksi lyön tällä jos ei toi kielenkäyttö lopu!” Se uhkaa ja näyttää pesäpallomailaansa.

”Mitä, ootko säkin Marko näiden Ryssien kanssa? Mitä Jesselle kävi?” Se mies puhisee ja Marko hymyilee arvoituksellisesti. Ryssä sana oli sen toinen virhe tai kolmas, no en enää pysy laskuissa perässä, niitä virheitä on niin monta, joka tapauksessa mua vituttaa aina kun kutsutaan ryssäksi.

”Ne on meidän kanssa, kiitos kysymästä…” Vastaan. ”Mutta nyt, mitäköhän ton nakin kanssa pitäisi tehdä. Mua vähän huolettaa toi sun älykkyytesi taso, en halua kolmannen kerran löytää sua yrittämässä saada tota mun Jonini sisään.”

”Hei, en mä siihen enää koske… lähtekää nyt vaan…” Se vaikeroi.

”Tasapuolisuuden vuoksi, katotaanpa vielä toi sun kaveris vehje. No niin, housut nilkkoihin!” Vapisten käskyä noudatetaan ja siinä ne nyt molemmat on, kasvot punaisina, säälittävät vehkeet paljaina. Ruokahuoneenoven ovi avautuu ja Kiril astuu sisään.

”Kattokaa mitä löysin!” Se huudahtaa ja näyttää hevosraippaa. Kohotan kulmaani ja se astelee lähemmäs. Molemmat pervot näyttää jälleen kovin kalpeilta. Kiril pysähtyy Markon kohdalle ja kuiskaa sille jotakin, se nyökkää ja lähtee huoneesta, oletettavasti sen oman huolestuneen poikaystävän luokse, ihan hyvä, niitä ei nyt tarvita täällä.

”Tuolla oli huone, sänky, remmejä, videokamera ja kaikkea… Näytti aikalailla valmiilta tiedät kyllä mihin.” Kiril jatkaa ja mulkaisen pervoihin vihaisena.

”Sinnekö meinasitte Jonin viedä?” Kysyn vihaisena. Ne ei vastaa, mutta vastaus on kai selvä. Otan raipan Kirililtä. ”Ja tätäkö meinasitte käyttää?” En ole vastaavaa raivoa tuntenut aiemmin, melkein tekisi mieli ottaa se pesäpallomaila ja hakata ne sillä tohjoksi. Kumpikaan ei vieläkään vastaa. ”Hyvä on, jottei kaikki teidän suunnitelmat menisi ihan hukkaan…” Aloitan. ”Saatte piiskata sitten toisianne. Sinä ensin.” Katson Peteä ja osoitan pöytää kohden. ”Kumarru siihen päälle.” Se ei tietenkään halua ensin totella. Dmitrillä menee ilmeisesti hermo venailuun ja se taluttaa ukon väkisin pöydän luokse.

”Siihen nyt!” Se karjuu. Ojennan raipan toiselle pervolle ja käsken sen piiskaamaan ystävänsä paljasta ja… melko karvaista, litteää takamusta. Hyi kun osaa mies olla ruma!

”No, iske nyt, siitähän te viihdytte. Kymmenen kertaa, anna mennä!” Huudan ja mies vapisee, mutta tottelee lopulta. silläkin on housut yhä nilkkojen ympärillä ja molemmat on niin järjettömän säälittävän näköisiä. Ensimmäinen isku on aika laimea. ”No, kunnolla!” Karjaisen ja mies tottelee peloissaan. Pete älähtää säälittävästi ja lopulta se itkee kuin pikkutyttö. Kymmenen iskua. ”Ja siten vaihto.” Käsken, jälleen tarvitaan vähän Dmitrin apua siinä. Pete nyyhkii yhä antaessaan saman käsittelyn kaverilleen. Voisin tuntea sääliä toisessa tilanteessa, mutta koska tiedän, ettei ne olisi tunteneet sääliä Jonia kohtaan haluan niiden kärsivän nöyryytyksestä. Eikä ne varmaan hetkeen enää mieti toisten nuorten miesten vastaavaa hyväksikäyttöä.

”Riisukaa toisenne kokonaan.” Sanon lopuksi. ”Nyt!” Siinä ne kaksi kaljamahaista karvaista miestä sitten säälittävästi itkien riisuu toisensa ja näky ei todellakaan ole viehättävä. ”Suudelkaa.” Käsken ja lopulta ne tekee senkin, joskin suudelma jää myös melko laimeaksi esitykseksi, niiden molempien pakarat vilkkuu punaisina, tässä ei todella ole mitään kiihottavaa, lähinnä näky on surullisen oksettava. Dmitri ottaa muutaman kuvan niistä älypuhelimellaan, fiksu veto – mietin itsekseni ennen kuin astun jälleen lähemmäs ja annan niille luvan lopettaa.

”Jos enää kertakaan kumpikaan teistä tai teidän ystävistä lähestyy jollakin tapaa Jonia tai Markoa, niin lupaan että tää ei ole mitään siihen verrattuna mitä seuraa. Seuraavaksi, mä oikeasti henkilökohtaisesti leikkaisin irti noi teidän säälittävän pikkunakit ja antaisin ne kaloille ruuaksi. Noi kuvat teistä päätyisi myös nettiin ja teidän työpaikoille kaikkien katsottaviksi. Onko ymmärretty?” Ne nyökyttelee säälittävästi.

”Mulla on porukkaa jotka pystyy teitä tarkkailemaan, muistakaa se. Jos poliiseille meette vinkumaan niin muistakaa että jäätte itsekin kiinni likaisina pervoina … Onko selvä?”

”O-on se…”

”Hyvä. No… nyt voitte keskenänne tehdä ihan mitä tahdotte.” Hymyilen ilkeästi ja taputtelen molempien miehin poskia. ”Mennään!” Tokaisen sitten, kävelen Jonin luokse joka katsoo muhun hymyillen ja nousee. Se on jo pukeutunut täysin ja irrottanut sen kaulapannan mikä oikeastaan oli aika seksikäs, mutta ymmärrän, ettei se halua pitää sitä, ehkä voin kuitenkin joskus hommata sille uuden? Tuun sen luokse, suutelen sitä kiihkeästi ja puristan sen persettä jotta ne ukot ainakin tajuaa sen olevan mun. Nyt haluan päästä kotiin ja sänkyyn Jonin kanssa, kaikki tää jännitys on saanut mut kiimaiseksi.

Joni:

Hemmetti Misha on seksikäs, ajattelen kun katson sen nöyryyttävän mun kiusaajiani. Yuri pysyy mun lähelläni koko sen ajan, kyselee mun fiiliksiä ja varmistelee, että oon kunnossa. Mishan frenditkin on ihan mahtavia, musta on nyt virallisesti tullut venäläisten fani, voiko niitä fanittaa? No, joka tapauksessa, oon niiden lumoissa, Mishan erityisesti. Anttikin lähestyi jossain vaiheessa, Yuri selvensi, että Antti oli auttanut ne sisään. Katson Anttia hieman hämilläni, vähän sekaisin siitä mitä ajatella, lopulta tajuan kuitenkin kiittää sitä. ”Tehdäänkö sovinto, Joni?” Se kysyy ja nyökkään. Tuskin meistä Antin kanssa koskaan mitään parhaimpia frendejä tulee, mutta ainakin tää on alku muullekin kuin vihanpidolle. Ehkä voisin auttaa Anttia löytämään treffiseuraa myöhemmin? Jotkut viihtyy pulleista kundeista ja on se kasvoistaan ihan söpö ja… no, loppujen lopuksi kai se on kai ihan ok tyyppi muutenkin.

Lopulta Misha lähestyy ja nousen, se suutelee mua ja vastaan yhtä voimakkaalla intohimolla. Läheltä piti tilanne kuoleman kanssa, jännitys, pelko ja kaikki sekoittuu, näin miten vahva ja kylmä Misha osaa olla vihollisille, miten se puolusti mua ja se saa mut ihan kuumaksi. Järjetön tilanne, järjetön ilta, nyt haluan vain kotiin kahden sen kanssa, haluan eläimellistä seksiä mun rakkaani kanssa, juhlia sitä että oon yhä elossa!

Me lähdetään talosta, ulkona on jo pimeää. Marko liittyi takaisin seuraan Jessen kanssa, en tiedä missä ne oli siinä välillä, mutta mua ei oikein jaksa just sillä hetkellä kiinnostaa. Oon vaan niin onnellinen, että se kaikki on ohi. Pelkäsin todella, pelkäsin kuolla. Yuri ajaa pakua jonka lainasi kuulemma sen sedältä tai joltain. Annoin Jesselle mun autoni lainaan ja se lupasi tuoda sen seuraavana päivänä, ne sanoi vievänsä Antin myös kotiin. Mä istun Mishan sylissä pakun takaosassa, ei todellakaan liikenneturvallinen paikka ja poliiseilla voisi olla sana jos toinenkin sanottavaa siitä, mutta onneksi partioita ei ole liikkeellä meidän matkanvarrella.  Suutelen poikaystävääni halukkaana ja Mishan käden puristaa kärsimättöminä mun takamusta, tunnen sen erektion itseäni vasten ja vingahdan kiimaisena. Oikeasti vingahdan, hassu ääni, en tiennyt musta voivan tulla tuollaisia.

Auto pysähtyy. ”No Misha, ollaan perillä, voitte mennä panemaan sun luokse tai… voitte te tietenkin siinäkin sen tehdä jos yleisö ei haittaa, meitä ei haittaisi katsoa.” Dmitri nauraa, se istuu kuljettajan vierellä ja vilkuilee selkänojan yli meihin. Misha murahtaa.

”Joudutte mennä katsomaan pornoa, sori vaan, nyt halutaan olla kahden”, Misha tokaisee kun haparoiden astun ylös sen sylistä.

”Harmi, joku toinen kerta sitten?” Dmitri vielä heittää ja vilkaisen sen virnuileviin kasvoihin huvittuneena, ennen kuin Misha ottaa mun käden.

”In your dreams!” Misha heittää, avaa oven ja raahaa mut ulos. ”Heippa ja kiitos!”

”Kiitos!” Huikkaan perään ja kipitän sitten Mishan perässä hissiin. Hissien ovien sulkeuduttua se painaa mut hissinseinää vasten ja suutelee. ”Ootko ihan kunnossa? Sattuuko mihinkään?” Se kysyy, hengittäen raskaasti katsellessaan mua, sen erektio painautuu mun reittäni vasten ja omissakin housuissa on melko ahdas tunne.

”Oon kunnossa, vain naarmu, ei muuta.” Vastaan ja katson sen silmiin.

”Eihän ne oikeasti ehtinyt tehdä sulle mitään? Kai kertoisit jos olisi?” Se kysyy, sen kädet nojaa seinää vasten, molemmin puolin mun kasvoja.

”Ei ne ehtinyt”, vakuutan. ”Haluan sua… Ihan törkeen paljon, haluan että panet mua…” Huokaan, tuon käteni sen selän taakse ja vedän lähemmäksi. Näykkäisen hampaillani sen korvanlehteä ja Misha ähkäisee kiimaisena.

”Helvetti Joni”, se murahtaa. ”Tekis mieli panna sua tässä ja nyt…” Samalla hetkellä hissi kolahtaa oikeaan kerrokseen.

”Jos kuitenkin mennään sun makkariin…” Virnistän ja Misha vetää mut perässään ulos hissistä sen asuntoon. Se miltei pamauttaa oven kiinni meidän takana, riisuu kärsimättömästi nahkatakkinsa mun yltäni ja yritän potkia samalla kenkiä jaloistani. Misha nostaa mut syliinsä ja kiedon jalkani sen ympärille, se ei ite malta edes kenkiään riisua vielä. ”Sä oot niin helvetin seksikäs…” soperran ja Misha heittää mut alas sängylle.

”Sano jos oon liian raju…” Se pyytää ja nuolaisee huuliaan katsoessaan mua nälkäisesti. Katson hymyillen kuinka se kiskoo paitansa nappeja auki ja heittää sen maahan, alta paljastuu valkoinen hihaton paita joka hyväilee sen treenattua vartaloa, asekotelo roikkuu yhä sen vyötäröllä ja puraisen huultani, en muista milloin viimeksi olisin ollut näin järjettömässä kiimassa, joku voisi pitää sitä outona illan jälkeen, mutta … ehkä se johtuu siitä pelosta kuolla? Siitä että selvisi hengissä ja ehjänä?

”Haluan rajua sun kanssa, nyt!” Vastaan katson siihen ja liikun lähemmäs sängynreunaa. Avaan Mishan housut ja kaivan esiin sen valtavalta näyttävän elimen, oon oppinut rakastamaan sitä, rakastan sun muotoa ja tuntua, sen makua… nuolaisen kielenpäällä elimen kiimanestettä vuotavaa rakoa, Misha ottaa kourallisen mun hiuksia kämmenensä sisään ja katsoo mua himokkaasti. Tarun kädelläni elimenvarteen, nuolen sitä kiusoittelevasti kielelläni ja katson sen silmiin. Mä haluan kuulua sille, haluan että se kuuluu mulle, tiedän tän miehen olevan se mies jonka kanssa haluan olla aina ja se riittää mulle, en halua tai tarvitse muita. Otan sen munan suuhuni ja imen muutaman kerran, pidän katsekontaktin, Mishan huulet on raoillaan se huokaa ääneti.

”Pane mua…” Kuiskaan lopulta. ”Kunnolla”, lisään ja Misha virnistää, se laskeutuu miltei salamannopeasti mun päälleni ja repii mun vaatteita. Oon itekin jo ihan kivikova, Misha vetelee mua kädellään muutaman kerran, ollaan molemmat jo alasti ja se hamuaa liukastetta yöpöytänsä laatikosta. Taidetaan molemmat olla liian malttamattomia ylimääräiseen esileikkiin, se levittelee liukastetta anteliaasti mun aukolle ja hieroo sitä sisälle asti muutamalla sormella, ennen kuin levittää sitä elimelleen. Se kääntää mut vatsalleni ja asettuu mun päälleni, värisen odotuksesta.

”Tuun sun sisään nyt”, se huohottaa mun korvaani ja alkaa työntyä. Se sattuu aluksi, Misha on vain niin julmetun kokoinen, yritän parhaani rentoutua, nuolen huuliani ja ajattelen miten seksikäs se on, voihkaisen osittain kivusta osittain himosta. Misha jatkaa aina perille asti, pysähtyy ja suutee mun niskaan. ”Tunnut niin hyvälle, niin lämpimälle ja tiukalle… Mun Joni… Mun rakas…” Se kuiskuttelee. ”Näin sen kuuluu olla, en halua kenenkään muun olevan näin lähellä sua…”

”Kukaan toinen ei ole ollut… vain sinä… Säkin tunnut hyvälle mun sisällä, täydelliselle…” huohotan, kun lopulta mun kroppani hyväksyy tunkeilijan pystyäkseen nauttimaan siitä.

Misha huohottaa ja alkaa hiljalleen tehdä ensimmäisiä työntöjä sisään ja ulos. Se painautuu lähemmäs, tuo kätensä mun ympärilleni ja nostaa mut kontilleni sen eteen. Se tarttuu molemmin käsin mun lantiosta ja voimistaa liikkeitään, sen kivekset heilahtaa mun pakaroita vasten ja vingun nautinnosta, otan kiinni sängynpäädystä toisella kädelläni kun toisella alan hyväilemään omaa elintäni työntöjen tahtiin.  Olen taivaassa, tuntuu niin käsittämättömän upealle, seksikkäälle ja kuumalle. Misha alkaa työntyä muhun yhä rajummin, sen sormet puristaa mun lantiota tiukasti eikä mua edes haittaa saada mustelmia.

Pian tunnen huippuni lähestyvän, sääli Mishan naapureita, mutta on vaikea olla hiljaa. Tunnen kaluni sykkivän ja purkautuvan, huohotan, Misha murahtaa tyytyväisenä puskee kovemmin mua vasten ja pian sen äänistä päätellen se saavuttaa myös oman orgasminsa, liikkeet hidastuvat ja lopulta pysähtyvät, ote mun lantiollani tiukkenee ja Misha yrittää tasata hengitystään. Hitaasti se vetäytyy ulos musta ja hetken olo on oudon tyhjä, tunnen sperman valuvan mun aukostani ja Misha kaappaa mut vierellensä makuulle. Se sipaisee hellästi mun hikisiä hiuksia otsalta ja hymyilee, hellä suudelma nenänpäälle ja otsalle. Ollaan hiljaa ja annetaan olomme tasaantua. Misha tuijottaa hetken kattoa ja sitten taas mua, sen sormi koskettaa hellästi naarmua mun kaulalla, joka ei enää vuoda. Mishan kasvoilla on mietteliäs ilme ja tarkkailen sitä hiljaa, odotan sen puhuvan ensin.

”En tiedä mitä olisin tehnyt, jos se olisi toteuttanut uhkauksensa, jos sulle olisi käynyt jotain…” Misha sanoo lopulta. ”Uskon, että olisin tappanut sen miehen.”

Oon hetken hiljaa ja nojaudun sitten suutelemaan sitä. ”Rakastan sua”, kuiskaan. ”Kaikki on hyvin nyt, kiitos sun ja sun ystävien.”

”Onneksi se Antti oli siellä, muuten meillä olisi kestänyt kauemmin päästä sisään.”

”Niin… hassua, että se auttoi mua…”

”Pyydetään se vaikka mukaan seuraavan kerran kun juhlitaan? Mutta nyt tänä viikonloppuna haluan olla vain kahden sun kanssa, ok?”

”Ok”, hymyilen ja varastan uuden suukon. Hetken oon hiljaa ja mietin. ”Miksi sä muuten otit ne käsiraudat mukaan?”  Tavallaanhan mä tiedän kyllä miksi, mutta toisaalta…

”No… Ajattelin, että voitais vaikka joskus leikkiä rosvoa ja poliisia…” Se vastaa ja katson siihen huvittuneena.

”Aijaa?” Kohotan kulmaani, nojaudun sen rintaa vasten, mun kasvot sen yläpuolella. ”Ja kumpikohan sä meinasit olla?”

”No, ihan kumpi vaan periaatteessa, voisin olla poliisi, mut voisin olla rosvokin joka käy avuttoman poliisimiehen kimppuun, tai vartian! Sähän voisit joku kerta ottaa sun työvaatteet mukaan, musta se ois aika seksikästä. Mulla on toi asekin, voidaan kysyä jos se Alexander antaisi meidän pitää sen, otettais vain luodit pois niin on turvallista leikkiä.” Misha selittää ja virnistää leveästi. ”Meillä on aikaa leikkiä vaikka mitä muru.”

”Voi vittu”, naurahdan ja pudistan päätäni. Misha nostaa päätään ja suutelee mua. Sen käsi taputtaa hellästi mun takamusta. 

”No no beibi, kyllä mä tiedän että sä pidät, pidät sun tuhmasta mafia sedästä. Se tulee ja vie viattoman pienen vartian, niin se tekee; tulee ja nappaa, tekee temppunsa. Saa vartian vaikertamaan mielihyvästä, niin se tekee.” Misha iskee mulle silmänsä enkä voi olla nauramatta. 

”Sä oot ihan höpsö…” Totean ja suutelen sitä hellästi ennen kuin nousen polvilleni. ”No tulehan sitten paha mafioso, mennään suihkuun yhdessä.” Nousen sängyltä ja tartun Mishan kädestä. Se hymyilee mulle. 

”Okei rakas”, se sanoo, kurottautuu sängyltä ja suutelee mun pakaraa, silittää sitä perään kädellään. ”Sulla on niin täydellinen perse.” Misha vielä kehuu ja hykertelen tyytyväisenä. Oon niin onnellinen, että se on mun, niin onnellinen että oon elossa! Painajainen on takana ja me voidaan keskittyä nauttimaan elämästä, vaikka sitten välillä leikkien rosvoa ja poliisia.  

 Jatkuu…

Kirjoittajan kommentti:

Toivottavasti osa oli tyydyttävä 😉 Päätin, ettei ylimääräistä väkivaltaa tarvittu, nöyryytys oli riittävä, vai mitä olette mieltä? Tässä voisi todeta jälleen yhden eron lapsellisten leikkejen Mishan ja RSS tarinan Mishan välillä. Lapsellisten M olisi tietenkin vienyt Jonin ensin lääkäriin, ihan vaan varmuuden vuoksi, kuten kunnon huolestunut ”kanaemo”! (Eri asia sitten olisiko Joni suostunut menemään lääkärin, luultavasti ei.) Käsiraudatkaan eivät olisi päätyneet mukaan. Mutta RSS Misha on enemmän seksihalujensa vietävissä ;D (No tässä tapauksessa Joni myös!)

 
 Web published: My Secret Shore

9.maaliskuuta 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 32

My Secret Shore HOME