32. Lapselliset leikit

“No, mitä Foxylle tapahtui?” Joni kysyi seuraavana iltana katsellen tarkkaavaisesti Mishaa, joka istui tavanomaisella paikallaan nojatuolissa. Vaalea mies hymyili ja siemaisi teemukistaan.

“Taisin todella luvata jatkaa tarinaa”, hän sanoi, kallisti päätään ja katseli Jonia. Hän oli yhä hämillään omista tunteistaan, tai oikeastaan siitä mitä tehdä niillä, mutta ehkä hänen olisi vain parasta lakata murehtimasta liikaa ja katsoa minne hän päätyisi sillä.

“Niin lupasit”, Joni sanoi ja teki olonsa mukavammaksi vuoteella. ”No niin, jatkahan sitten”, hän hymyili.

”No, Foxy siis… Jätimme hänet pahan harmaasuden seuraan, eikö?” Misha mietiskeli ja maistoi uudestaan teetään. ”Susi, jonka nimi oli…Nilkki…”

”Nilkki?” Joni nauroi ja Misha loi häneen tiukan katseen.

“Niin, aiotko keskeyttää minut joka kerta?”

”Anteeksi. Olen hiljaa nyt”, Joni lupasi hymyillen.

“Hyvä. No, Nilkki siis kysyi Foxylta minne tämä oli matkalla ja Foxy vastasi, ettei hänellä oikeastaan ollut tiettyä suuntaa, hän vain halusi tutkia ja kokea seikkailun. Vastaus miellytti Nilkkiä, joka heti lupasi tarjota moisen seikkailun ja suojella Foxya metsän vaarallisilta otuksilta. Vähänpä Foxy tiesi, että juuri Nilkki oli vaarallisin eläin, jonka seuraan voisi joutua. Pieni musta kettu päätti kuitenkin liittyä sulokielisen suden seuraan. Suuri, valkea susi seurasi heitä varjojen suojassa, kuunteli kuinka Nilkki puhui Foxylle, kertoen tälle suloiselta kuulostavia valheita, kohteliaisuuksia, jotka miellyttäisivät kenen tahansa korvia, saavuttaen niillä pikkuisen luottamuksen.” Misha piti pienen mietiskely tauon, ottaen uuden hörpyn teestään ennen kuin jatkoi. ”He saavuttivat harmaa suden luolan ja silloin Foxy tuli epäluuloiseksi. Nilkki halusi ketun astuvan sisään, mutta Foxy oli melko varma, että seikkailu jota hän etsi, ei löytyisi luolan sisältä.”

Joni liikahti sängyllä tuntien olonsa hieman epämukavaksi, kun ajatukset Chrisistä palasivat hänen mieleensä. Hän yritti kuitenkin parhaansa olla paljastamatta ahdistuneisuuttaan, sillä halusi kuulla miten Misha jatkaisi tarinaa.

“Mutta Nilkki oli isompi, vahvempi ja paha ja niinpä se sai pakotettua Foxyn luolaansa, aikoen pitää ketun aarteenaan. Nilkki ei aikonut päästää uutta aarettaan koskaan vapaaksi. Valkoturkkinen kuningas näki pienen ketun pakotettuna luolaan ilman pakotietä, eikä aikonut hyväksyä moista.” Jälleen Misha siemaisi hermostuneena teetään tarkkaillen Jonia ja tämän ilmettä.

Joni katsoi takaisin Mishaan ja yritti parhaansa hymyillä. ”Mitä hän sitten teki?” Hän kysyi rohkaistakseen miestä jatkamaan.

”No hän meni kohtaamaan Nilkin. Hän kutsui harmaasutta astumaan ulos luolasta ja pohti olisiko tämä liian pelkuri siihen. Omahyväinen harmaa susi käveli sitten ulos, luottaen kykyynsä taistella valkoista sutta vastaan, mikä tietenkin oli täysin typerää sillä valkea susi oli paljon parempi jokaisessa suhteessa”, Misha hymyili nähdessään Jonin virnistävän. ”Valkea susi käski Nilkkiä päästämään Foxyn vapaaksi, mutta harmaa susi vastasi Foxyn kuuluvan nyt hänelle. Vihastuneena valkoinen susi murisi, että jos Nilkki ei päästäisi Foxya hyvällä, niin tämä ei jättäisi vaihtoehtoa ja kuningas taistelisi ketun puolesta.  Nilkki vastasi että siinä tapauksessa tappelu oli väistämätön, sillä hän ei luopuisi Foxysta hyvällä… No, säästän sinut tappelun yksityiskohdilta, mutta sanotaan näin että Nilki ei näyttänyt enää niin hyvältä ,valkoisen suden käsittelyn jälkeen.”

“Ja miten valkoinen susi jaksoi taistelun jälkeen?” Joni kysyi hymyillen hieman.

”Loistavasti tietenkin, no ehkä muutama naarmu siellä täällä, muttei mitään vakavaa”, Misha virnisti. ”Valkoinen susi käveli luolaan Foxya kutsuen, joka vastasi kutsuun heikolla äänellä. Susi löysi pienen, suloisen ketun makaamassa luolan kylmällä kivilattialla, näyttäen surkealta.  Paha harmaa susi oli vahingoittanut ketun söpöjä pikku tassuja, joten Foxy ei voinut liikkua. Valkoinen susi kertoi tulleensa pelastamaan tämän ja kettu oli yllättynyt, mutta helpottunut. Hän kertoi sudelle, ettei voinut kävellä ja niinpä…” Misha piti jälleen lyhyen tauon. ”No, susi tarjoutui kantamaan hänet ja kävi makuulle Foxyn viereen auttaen pikkuisen selkäänsä. Sitten he lähtivät kiireesti ennen kuin harmaa suden klaani ehtisi paikalle. Ja niinpä Foxy oli pelastettu ilkeältä, eikä enää niin viehättävältä harmaa sudelta. Loppu.” Misha hymyili ja joi teemukinsa tyhjäksi.

“Et voi päättää tarinaa tuohon”, Joni hymyili ja pyöräytti silmiään. ”Mitä valkealle sudelle ja Foxylle tapahtui?”

”Hm…” Misha laski tyhjän kuppinsa pöydälle. “No, valkea susi… sanoi Foxylle, että hän oli… hieman yksinäinen, eikä panisi pahakseen, jos saisi kumppanin ja… No, Foxy ei halunnut palata kotiin epäonnistuttuaan seikkailussaan ja valkoinen susi oli rohkea ja komea ja oli pelastanut hänet, joten… Kettu vastasi kyllä ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.” Misha selvitti kurkkuaan. ”No se ei ehkä ollut maailman paras tarina, tiedän, mutta kuten sanoin, en ole tarinan kertoja”, hän kohautti olkiaan tuntien olonsa jälleen hermostuneeksi.

”Minä pidin siitä, erityisesti lopusta”, Joni hymyili ja epäröi katsoessaan Mishaa. ”Susi oli siis yksinäinen?” Hän kysyi ja mies oli hetken hiljaa.

”No, se oli, mutta… Nyt sillä on Foxy, eikö niin?” Misha hymyili ja Joni saattoi lukea hermostuneisuuden hymyn takana, mutta ennen kuin hän saattoi sanoa mitään, Misha oli jo noussut. ”Menen pesemään tämän mukin. Tarvitsetko jotakin?”

“En, kiitos…” Joni vastasi hieman pettyneenä siitä, että Misha aikoi jälleen tehdä nopean paon.

”Okei, hyvä… Sinun pitäisi nukkua, on jo myöhä… Hyvää yötä, Joni.” Misha sanoi ja käveli ovelle.

”Hyvää yötä”, Joni vastasi, huokaisten tyynyään vasten oven sulkeuduttua. Tilanne oli enemmän kuin hämmentävä.

Misha käveli alakertaan kiroten mielessään. Miksi oli niin vaikeaa kertoa Jonille rehellisesti, että hän ajatteli tulevaisuutta, mahdollisuudesta alkaa seurustella vakavasti? Silti, seksi ja se intiimipuoli huolestutti häntä ja… Hän ei voisi sanoa sitä Jonille, oli aivan liian aikaista puhua siitä ja kuitenkin parisuhteessa seksi oli olennainen asia! Ja oliko hän kamala, kun ajatteli seksiä näin paljon? Miksi tilanteen piti olla niin pirun hämmentävä?

**^^**^^**^^**

Sunnuntaina Joni halusi välttämättä syödä heidän kanssaan keittiössä, kyllästyneenä viettämään suurimman osan ajastaan sängyllä tai sohvalla. Hän avasi myös kännykkänsä, jonka oli sulkenut siinä pelossa että saisi kyselyjä tuttaviltaan, jotka olisivat kuulleet huhuja tilanteesta. Ivo antoi hänen käyttää tietokonettaan päästäkseen internetiin.

Facebookissa Joni muutti ihmissuhde statuksensa sinkuksi, poisti Chrisin kontakteistaan ja ryhtyi käymään läpi valokuvia, jotka oli ladannut sivulle. Hän systemaattisesti poisti kaikki jossa Chris oli hänen kanssaan, henkisesti tehtävä oli raskas ja kuitenkin samaan aikaan oli jokseenkin vapauttava tunne puhdistaa pöytää niin sanotusti.  Chris oli kontrolloinut kaikkia osa-alueita hänen elämässään, – jopa hänen facebook profiilissaan – mitkä kuvat olivat hyväksyttyjä, keiden kanssa hän sai vaihtaa viestejä, kenet hänen tuli poistaa ystävistään. Se oli mennyt niin pitkälle, ettei Joni ollut uskaltanut hyväksyä uusia miespuolisten lähettämiä ystäväpyyntöjä, sillä tiesi Chrisin raivostuvan. Kun Chris raivostui, silloin oli turha yrittää puhua järkeä esimerkiksi siitä, että suuriosa näistä ystäväpyynnön lähettäjistä oli heteroita, jotka olivat joko naimisissa tai seurustelivat. Se oli ollut hullua ja koko heidän suhteensa mielipuolisuus alkoi vasta nyt kunnolla valjeta hänelle. Chris oli lukenut hänen viestinsä, loppuvaiheessa tarkistanut hänen puhelinlaskunsa ja riistänyt kaiken yksityisyyden. Mielipuolista, ei sitä voinut kuvata muullakaan sanalla.

Oli jokseenkin huvittavaa, kuinka nopeasti ihmiset reagoivat hänen muuttuneeseen statukseensa. Viisi oli jo ilmoittanut tykkäävänsä siitä ja sitten oli tietenkin niitä, jotka reagoivat kirjoittamalla: ’Voi ei, miten nyt näin??’ Nämä olivat ihmisiä, jotka eivät olleet nähneet tai kuulleet heistä kuukausiin. Jonia ärsytti yhtäkkinen keskusteluikkunoiden tulva, joissa uteliaat ihmiset halusivat tietää likaiset yksityiskohdat, no ei ehkä ihan niillä sanoilla, mutta… Jonin ärsyyntyminen sai hänet kirjoittamaan omalle seinälleen, vastatakseen kaikille: ’Kyllä, olen nyt sinkku ja sairaslomalla, Chris on pidätetty. Osaatte ehkä laskea 1+1 yhteen ja olkaa niin kilttejä, älkää kysykö enempää yksityiskohtia. Selviän kyllä.’

Joni päätti tarkistaa olivatko Misha ja Ivo myös liittyneet sivuille ja löydettyään heidät, hän lisäsi molemmat kontakteihinsa ja lopulta myös Markuksen, jota Chris ei ollut hyväksynyt ja myöhemmin kieltänyt kaikenlaisen kontaktin heidän välillään. ’Pääsin eroon vainoharhaisesta poikaystävästä, voidaanko olla taas ystäviä?’ Hän kirjoitti kutsunsa lisäksi ja kirjautui ulos.

”Lisäsin teidän naamakirjaan”, Joni ilmoitti miehille, jotka istuivat olohuoneessa katsellen jalkapallo-ottelua. Joni istuutui jo tavanomaiselle paikalleen, puoliksi istuen ja puoliksi maaten, tuntien olonsa väsyneeksi.

”Niinkö?” Ivo katsoi häneen ja virnisti. “No, menen ja lisään sinut omaani”, hän päätti ja nousi. Misha vilkaisi veljeään ennen kuin siirsi katseensa takaisin ruutuun. Hän lisäisi Jonin myös, muttei nähnyt tarvetta tehdä sitä välittömästi.

”Minulla on eräs työkaveri, Cecilia ja se nainen on täysin addiktoitunut tuohon facebook juttuun. Minä en sitä ymmärrä, liityin painostuksen alla, kun en jaksanut enää kuunnella kysymyksiä siitä, miksen ole jo liittynyt.” Hän selitti Jonille irrottamatta katsettaan televisioruudusta.

“Sillä on hyvät ja huonot puolensa”, Joni vastasi. ”Helppoa löytää vanhoja ystäviä ja jutella heille, mutta… Saan myös outoja pyyntöjä ihmisiltä joita en ole koskaan tavannut, ärsyttävintä on, jos niissä pyynnöissä ei ole edes minkäänlaista viestiä siitä mikä voisi yhdistää. Enkä halua lisätä ketä tahansa, joka voisi sitten lukea henkilökohtaisia päivityksiäni.”

“No, olet malli, jotkut kai saavat nimesi sitä kautta ja päättävät yrittää onneaan?” Misha kohautti olkiaan. ”On hyvä, että olet varovainen siinä suhteessa.”

“Poistin Chrisin sieltä, valokuvat ja kaikki”, Joni mutisi hetken hiljaisuuden jälkeen ja Misha vilkaisi häneen.

”Se on hyvä”, hän vastasi varovasti. ”Hmm… Minkälainen olo?”

“Outo”, Joni vastasi. “Hyvä, mutta outo… Ihmiset haluavat tietää mitä kävi, kirjoitin, että Chris on pidätetty ja että olen sairaslomalla. Nyt en ole varma olisiko sittenkin pitänyt jättää se tekemättä. Hän suuttuu.”

“Tarkoitatko Chrisiä?” Misha kysyi.

“Niin.”

“Joni, kuten sanoit, hänet on pidätetty ja hän saa tuomion. ihmiset saavat tietää siitä joka tapauksessa. Sinun täytyy puolestaan poistaa hänen elämästäsi täysin ja se siitä.”

”Niin… Olet oikeassa”, Joni myönsi, mutta silti ei voinut olla tuntematta outoa hermostuneisuutta.

**^^**^^**

Misha vihasi maanantaita ihan kuten kuka tahansa muukin, nyt hän vihasi sitä vielä enemmän, sillä olisi halunnut olla kotona huolehtimassa Jonista. Hänen tunteensa ja mielialansa vaihtelivat sen välillä mitä hänen tuli tehdä ja mitä hän halusi tehdä.

Vaikka hän yleensä vältteli Facebook visiittejä työaikana tai… No, hän vieraili sivustolla melko harvoin, mutta nyt lounastauollaan hän löysi itsensä kirjautuneena ja hyväksymässä Jonin ystäväpyyntöä. Hän vieraili nuorukaisen profiilissa ja luki viimeisimmät kommentit, jotka toivottivat pikaista paranemista, lukuiset ihmiset tuntuivat myös pitävän Jonin muuttuneesta ihmissuhdestatuksesta. Jonilla oli paljon ystäviä, mies huomioi ja ymmärsi, että olisi luultavasti monia, jotka olisivat valmiita… No, valmiita suukottelemaan Jonin haavat paremmiksi ja olemaan se parempi mies Chrisin jälkeen.

Hän näki Jonin olevan online tilassa, tunsi hymyn kohoavan huulilleen ja päätti jutella tämän kanssa.

”Hei kakara, eikö sinun pitäisi olla lepäämässä?”

”No, eikö sinun pitäisi tehdä töitä, Misha?”

“Lounastauko”, Misha kirjoitti ja odotti.

”Niin minullakin ;)”

”Ha! Missä Ivo on? Hän ei selvästikään pidä kunnon huolta sinusta.”

”Ivo on täällä, hän lähettää terveisiä 😛 Ja kyllä hän pitää hyvää huolta, minulla on tylsää ja vinguin ja hän antoi minun käyttää konettaan.”

“Hm…”

“Mitä?”

“No voit kai jo hieman paremmin, kerta jaksat jo vinkua”, Misha hymyili katsellessaan ruutua.

”Niin voinkin! 😀 Ja pian pelaamme Ivon pleikkarilla.”

”Ahaa, mitä meinaatte pelata?”

”Jotain rallipeliä. En ole valinnut vielä, mutta uskon sillä olevan jotain tekemistä autojen kanssa… Kun tulet kotiin, niin voimme pelata jotain myös, niin voin voittaa sinut.”

”Toivot vain! Olen melko hyvä noissa autopeleissä.”

“Missähän sinä et olisi hyvä? :P”

”Ole varovainen tuon kielen kanssa”, Misha virnisti.

”Niinkö? 😛 Mitä meinaat tehdä sille? :P”

”Saatan varastaa sen.”

”Uh, uh, aina voi yrittää :P”

”Hei Misha, miksi virnistelet kuin idiootti?” Cecilia kysyi, nousi ja vilkaisi tietokoneennäyttöä. ”Aha! Facebook mania! Kuka hän on?” Hän kysyi ja nojautui lähemmäksi. Misha selvitti kurkkuaan.

“Ystävä”, hän vastasi ja kirjoitti viimeisen viestin Jonille. ”Pitää mennä, Cecilia häiriköi minua… Nähdään illalla ja muista myös levätä!”

”Niin, pelaaminen on niin hirvittävän rankkaa työtä 0_o Hauskaa työpäivää, Misha! ;)”

“Mitä, minäkö muka häiriköisin?” Nainen valitti virnistäen.

”Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että toisten viestien lukeminen ei ole hyvien tapojen mukaista?” Misha kysyi kirjautuen ulos sivulta.

“Olen pahoillani, en voi uteliaisuudelleni mitään, mutta nyt kun vahinko on jo sattunut, kuka hän on?” Cecilia kysyi ja istui pöydän reunalle. Misha vilkaisi häneen ja huokaisi.

“Pikkuveljeni ystävä”, hän vastasi.

“Hm, okei ja mitä muuta?”

”Miten niin mitä muuta?” Misha keskittyi tietokoneensa näyttöön, nainen oli aivan liian utelias.

”Pidät hänestä, eikö?” Cecilia virnisti ja potkaisi leikkisästi hänen jalkaansa.

”Auts”, Misha mulkaisi naiseen uudestaan, yrittäen pitää vakavan ilmeen, mutta Cecilian virnistellessä oli se vaikeaa ja hän tunsi olonsa lyödyksi. ”Hyvä on, pidän hänestä.”

”Ja hän pitää sinusta? Tapailetteko? Liittyykö tuo mustelma tähän jotenkin?”

”Siinä oli monta kysymystä, Ceci…”

”Ole kiltti ja kerro”, Cecilia kinusi kärsimättömästi. ”Olen ollut mieheni kanssa jo seitsemän vuotta, romanttisin asia mitä nykyisin teemme on maata sohvalla yhdessä syöden popcornia ja katsoen leffaa, joten ole kiltti ja anna minulle jotakin. Elän toisten ihmisten treffailutarinoiden kautta!” Hän huokaisi ja virnisti perään. ”Tosin, rakastan kyllä miestäni, enkä vaihtaisi häntä mistään hinnasta.”

Misha pudisti päätään huvittuneena. Nainen puhui paljon, oli iloinen persoona ja… No, hänestä oli vaikea olla pitämättä. ”Töiden jälkeen, tarjoa minulle olut ja minä kerron sinulle.”

”Sovittu!” Cecilia hihkaisi, virnisti ja hypähti pöydältä palatakseen töidensä pariin. ”Pidän sinut sidottuna lupaukseesi”, hän lisäsi.

”Toki, en kieltäytyisi oluesta.” Misha puhui näyttöä kohden ja hymyili.

**^^**^^**^^**

Myöhemmin he saapuivat yhdessä paikalliseen pubiin. “Hän on söpö”, Cecilia sanoi heidän istuutuessaan alas. ”Ei, tai ei söpö vaan seksikäs!”

“Mistä tiedät?” Misha kohotti kulmaansa ja kurottautui ottaakseen tuoppinsa.

”Facebook, tarkistin profiilisi ja näin tämän Jonin olevan uusi ystäväsi… Olen nähnyt hänen kuviaan ennenkin jossain.”

”Hän on malli”, Misha vastasi.

”Malli vai? Olisi pitänyt arvata, että sinunlaisesi nirso kaveri valitsee mallin”, nainen kiusoitteli.

”Ei se sitä ole. Pidin häntä melko ärsyttävänä kun tapasimme ensikertaa, enkä pidä turhamaisista ihmisistä.”

 “Sanot siis että hän on turhamainen?” Cecilia kysyi, hymyillen hieman nähdessään ärsyyntyneen ilmeen muodostuvan miehen kasvoille.

”En”, Misha huokaisi. ”Hän oli… Luulin, että hän oli, no, se ei ole pointtini.”

“Näin sinun virnistelevän enemmän kuin koskaan ennen vaikka vain viestittelit hänen kanssaan! Ja sanoit pitäväsi hänestä. Kun sinä vielä seurustelit entisesi kanssa ja kysyin millainen hän on, vastasit vain että hän on ok… Vain ok! Joten päätelmäni on, että tämä Joni on jotakin erityistä!” Cecilia hymyili. ”Mikä on siis homman nimi?”

“Se on monimutkaista”, Misha vastasi tuntien olonsa epämukavaksi puhuessaan aiheesta. Hän ei ollut tottunut puhumaan ihmissuhteistaan tunteistaan tai sen sellaisesta. Toisaalta, koska Cecilia ei ollut koskaan tavannut Jonia, tuntui se hieman helpommalta. No helpommalta kuin että puhuisi muille ystävilleen siitä.

”Monimutkaista millä tavalla?” Cecilia kysyi ja nähdessään Mishan mietiskelevän jopa hieman huolestuneen ilmeen, hän huokaisi ja hymyili pehmeästi. ”Misha, mitä tahansa kerrot minulle nyt, kerrot sen yksityisesti enkä aio juosta ympäri kertomassa ihmisille, että mahdoton tapahtui ja sinä, toimistomme jäämies, avautui minulle.”

”Jäämies?” Misha kohotti kulmaansa ihmeissään ja nainen naurahti pehmeästi.

”Älä näytä niin yllättyneeltä”, hän sanoi hymyillen. ”Saatat olla hieman kylmä joillekin. Ajattelen nyt erityisesti Eetu parkaa”, hän virnisti. ”Hei, tiedäthän että meillä on typeriä lempinimiä miltei kaikille! Minä olen papupata. Ah, kerroin muuten muutamalle, että sinua kutsutaan myös Vodkaksi ja luulen sen leviävän. Osa jo kutsuu sinua siksi, koska heistä se on huvittavaa, kun olet venäläinen ja niin…”

“Kuinka yllättävää”, Misha pyöräytti silmiään.

”No, kerro nyt, ennen kuin harhaudumme aiheesta. Kerro minulle siitä kuumasta mallipojastasi.”

“Ei hän ole minun”, Misha sanoi ja maistoi oluttaan. ”Ei ainakaan vielä”, hän lisäsi mikä sai naisen hymyilemään.

”Vain ajan kysymys, olen varma.”

”Hän on juuri päässyt ulos huonosta suhteesta”, Misha sanoi. ”Hän on se ystäväni johon sattui pahasti ja mustelmani aiheutui siitä, kun tappelin hänen nyt entisen miesystävänsä kanssa,” Misha piti pienen tauon. ”Se mies on pidätetty ja Joni toipuu veljeni ja minun luona.”

“Luoja…” Cecilia huokaisi hänen ilmeensä vakavoituen.

”Näethän nyt kuinka monimutkaista se on.” Misha tarkkaili naisen reaktiota.

”Kuinka paha se oli?” Cecilia kysyi varoen.

“Pahin mitä voit tehdä toiselle ihmisille, saati omalle kumppanillesi”, Misha vastasi hiljaa. ”Jos en olisi löytänyt heitä ajoissa, on hyvin mahdollista, että Joni olisi kuollut sen paskiaisen käsistä.”

“Olen pahoillani, minä-“ Cecilia ei oikeastaan tiennyt mitä voisi sanoa.

”Et voi puhua tästä kenellekään, ymmärrätkö?” Misha muistutti hieman tiukkaan sävyyn.

”Totta kai, lupaan etten puhu tästä eteenpäin”, Cecilia vakuutti ja katsoi häneen huolestuneena.  

”Joten kyllä, pidän hänestä, mutta miten kukaan voi rakentaa mitään tilanteen ollessa tällainen? En tiedä miten olla hänen lähellään, mikä on okei ja mikä ei… Pelkään tekeväni jotakin väärin, sanovani jotakin väärin tai koskettavani häntä väärällä tavalla… Tuntuu jotenkin niin… mahdottomalta.”

Cecilia nyökkäsi ymmärtäen hänen hermostuneisuutensa. ”Mutta tiedäthän Misha, hän saattaa tuntea olonsa aivan yhtä hermostuneeksi. Olen varma, että hän tuntee. Oletko kertonut omista tunteistasi?”

“En oikeastaan, mutta… olen varma, että hän tietää.”

”Tietääkö?” Cecilia kyseenalaisti. “Et ole helpoin ihminen lukea ja… No, kerro hänelle se minkä kerroit minulle, puhu hänelle ja… Kerro että odotat… No, jos oikeasti välität hänestä? Ihmisillä on omat keinonsa selviytyä, ei ole kiveen kirjoitettua sääntöä siitä miten haavat paranevat, mutta uskon, että rehellisyys auttaa.”

Misha mietti asiaa hetken ennen kuin nyökkäsi. ”Ehkä…” Hän sanoi ja otti uuden siemaisun lasistaan yhä hukkuneena ajatuksiinsa.

”Luuletko, että he tuomitsevat sen miehen?” Cecilia kysyi.

“No todella toivoisin niin! Kaikki todisteet puhuvat häntä vastaan ja olisin järkyttynyt jos hänet päästettäisiin vapaaksi.”

”Totta. Inhottaa olla pessimisti, mutta tuntuu, että tässä maassa täytyisi varastaa rahaa valtiolta ennen kuin saa kovan tuomion, ihmisen henki tuntuu sen rinnalla olevan arvoton. Raiskaajia ja pahoinpitelijöitä taputellaan päähän kuin toruminen vain riittäisi, tuomiot mitä annettaan ovat naurettavia rikokseen verrattuna.”

“Tiedän ja se huolestuttaa minua”, Misha myönsi. ”Se mies on ulkomaalainen, hänellä on työnkautta oleskelulupa ja toivon, että hänet ainakin karkotetaan. Sen pitäisi olla vain reilua, eikö?”

“Järjellä vastaisin kyllä, mutta… Kuka tietää? Mitä olen lukenut, puolustus saattaa vedota seuraaviin aiheisiin: Ensinäkin he ovat seurustelleet ja se jotenkin heidän typerällä logiikallaan, tekee rikoksesta lievemmän. Minusta se on taas pahempi, että joku johon sinun olisi pitänyt voida luottaa, rikkoo sen luottamuksen niin julmasti. Toiseksi: Miten hän on tehnyt työnsä? Onko hän hyvä ja luotettu työntekijä, aina ollut ajoissa ja niin edelleen?  Nämä ovat typeriä syitä, mutta jos luet lehtiä, niin tuollaiset seikat ovat lyhentäneet tuomioita. Uhreille on aivan liian vähän oikeutta, olen nähnyt sen.” Cecilia huokaisi.

 ”Hyvä on, nyt kun kerroit minulle tämän, niin voin kertoa sinulle, että minulla oli serkku, joka oli väkivaltaisessa suhteessa. Tämä tapahtui 13 vuotta sitten. Serkkuni ehti olla naimisissa viisi vuotta miehen kanssa, kun tilanne meni todella pahaksi ja hän pakeni ystävänsä luokse. Hän sanoi jättävänsä miehen ja nosti syytteen häntä vastaan pahoinpitelystä. Hän kertoi poliiseille, että hän pelkäsi henkensä edestä ja mies pidätettiin, mutta törkeästä pahoinpitelystä ei ollut kai merkkejä. En muista juttua täydellisesti, koska olin hyvin nuori kun se tapahtui. Joka tapauksessa, mies pääsi ehdonalaisella ja lähestymiskiellolla, mutta lähestymiskieltoa on vaikea valvoa. Se mies häiriköi serkkuani eri tavoilla, mutta hän löysi kuitenkin uuden suhteen. Se oli viimeinen pisara hänen entiselle miehelleen. Serkkuni on nyt kuollut ja se mies on vankilassa, mutta serkulleni se oli liian myöhäistä ja mies vapautetaan pian.” Cecilia loi murheellisen katseen Mishaan. ”Tämän vuoksi luottamukseni oikeuteen ei ole suuri.”

Misha ei pitänyt kuulemastaan, se sai hänet entistä huolestuneemmaksi. Mitä jos Chris ei jättäisi Jonia rauhaan? Mitä jos häntä ei karkotettaisi?  Hetken Misha oli hiljaa, liian tuohtunut puhuakseen.

“Olen pahoillani, ehkä minun ei olisi pitänyt puhua siitä?” Cecilia pohti nähdessään hänen ilmeensä.

”Se on ihan hyvä, että puhuit… Olen vain huolissani.”

“Sanoit, että se mies on ulkomaalainen, olen varma, että se tekee suuren eron koko tilanteeseen”, nainen yritti lohduttaa. ”Serkkuni virhe oli myös se, että hän salasi sen kuinka paljon hänen entisensä häiriköi häntä lähestymiskiellosta huolimatta. Luulen, että jossakin vaiheessa hän jopa vajosi takaisin vanhaan ajattelutapaansa siitä, että mies voisi muuttua, kuten tämä lupaili. Serkkuni päästi hänet kotiinsa ja mies tappoi hänet…” Cecilia piti pienen tauon. ”Mitä tahansa tapahtuu, Jonin ei pitäisi pitää mitään kontaktia entiseensä, kerro hänelle se. Vaikka se mies rukoilisi anteeksiantoa, hän ei ansaitse sitä. Heidän ei missään nimessä tulisi tavata toisiaan oikeudenkäynnin jälkeen. Ehkä molemmilla on mahdollisuus parantua, mutta vasta kun he katkaisevat kaikki siteet siihen huonoon suhteeseen. Se on minun mielipiteeni.”

Misha nyökkäsi. “Olen melko varma, että Joni ymmärtää sen. Olen varma, ettei hän halua tavata entistään, ei kaiken sen paskan jälkeen mitä joutui käymään läpi hänen käsistään.”

Cecilia hymyili lempeästi. ”Välität hänestä ja kerro se hänelle, okei?” Hän kannusti. ”Mikä on pahinta mitä voisi käydä? Että hän pyytää sinua odottamaan? Että hän kieltäytyy?”

Misha kohautti olkiaan. “Hänellä olisi kaikki oikeus sanoa ei. Muutama vuosi sitten annoin hänelle pakit, enkä kovin mukavalla tavalla… Kadun sitä nyt, etenkin kaiken tämän jälkeen.”

“Ihmiset tekevät virheitä”, Cecilia sanoi pehmeään sävyyn. ”Tilanne on vaikea, myönnän, on vaikeaa rakentaa parisuhdetta tuollaisista lähtökohdista, muttei mahdotonta ja jos olisin sinä niin kertoisin hänelle tunteistani. Voitte aina aloittaa pienin askelin, eihän teidän ole pakko hypätä heti sänkyyn vai mitä?” Cecilia virnisti.

 Misha pyöritti silmiään, mutta hymyili. “Olet kai oikeassa.”

“Olen nainen, me olemme aina oikeassa”, Cecilia naurahti.

”Niin te haluatte uskoa”, Misha tokaisi hymyillen ja pudisti päätään kevyesti.

**^^**^^**^^**

Muutamaa tuntia myöhemmin hän saapui kotiin ja kuuli heti eteisessä Jonin naurun pyrskähdykset ja Ivon iloisen äänen. Oli outoa kuulla Jonin nauravan tuolla tavoin, niin avoimesti ja iloisesti, viime kerrasta oli jo niin kauan aikaa. Misha astui olohuoneeseen ja kohotti kulmaansa näylle edessään: molemmat miehet istuivat sohvalla, Ivo hieroi Jonin paljaita jalkoja, mutta se ei ollut mikä sai nuorukaisen nauramaan, se lähinnä näytti olevan kirja jota tämä piteli ja…

”Hei Misha, oliko hyvä päivä?” Ivo virnisti, molemmat katsoivat nyt häneen.

”Ivo opetti minulle vähän venäjää,” Joni hymyili ja näytti hänelle venäjä-suomi sanakirjan.

“No miten se sujuu?” Misha kysyi, hymyillen hieman vaikka samalla häntä ei voinut olla häiritsemättä se kuinka intiimiltä Ivon ja Joni välit näyttivät keskenään sillä hetkellä.

”Ei kovin kehuttavasti, mutta onhan minulla aikaa oppia ja tämä on hauskaa. Ivo on loistava opettaja ja antaa vielä jalkahierontaa opetuksen lomassa!” Joni virnisti.

”Niin, mutta ainoastaan suosikki opiskelijoilleni”, Ivo nauroi ja nousi hitaasti. ”No, taidan mennä jatkamaan ruuan laittoa,” hän sanoi ja hymyili veljelleen ennen kuin jätti heidät kahden olohuoneeseen.

”Tunnut olevan hyvällä tuulella tänään”, Misha hymyili ja istuutui Ivon vapauttamalle paikalle.

”Niin, oloni on parantunut. Ei koske enää niin paljon”, Joni hymyili. “Ja koska pelasimme Ivon kanssa, on aika mennyt paljon nopeammin.”

Misha ei voinut olla tuntematta pientä mustasukkaisuuden pistosta. Hän halusi olla se syy miksi Joni oli näin iloinen, ei Ivo, mutta silti… ”On hienoa nähdä sinun voivan jo paremmin”, hän sanoi ja mietti josko hänen pitäisi noudattaa Cecilian neuvoa. Ehkä… Hän katseli kuinka Joni käänteli sanakirjan sivuja keskittynyt ilme kasvoillaan, joka pian muuttui hymyksi.

”Mietin voinkohan koskaan oppia tätä kunnolla.”

”Kun haluat jotakin tarpeeksi paljon ja teet päätöksen onnistua, kaikki on mahdollista…No, mitenkäs se peli josta puhuimme aiemmin?”

”Voimme pelata nyt, luulen, että Ivolla kestää vielä ruuan kanssa.” Joni nyökkäsi ja laski jalkansa lattialle noustakseen.

”Tarvitsetko apua?” Misha tarjoutui nopeasti ja Joni loi tähän huvittuneen katseen.

”Tassuni ovat jo parantuneet, jos et ole huomannut”, Joni ei voinut olla kiusoittelematta miestä, joka meni selvästi hämilleen. ”Tulehan nyt, Misha, mennään pelaamaan.” Joni sanoi ja käveli miehen ohitse hymyillen hieman. Jos Misha olisi ollut herkästi punastuva ihminen, tämä olisi varmasti ollut sellainen hetki, mutta hänen onnekseen hän ei juuri punastellut. Selvityään hämmennyksestään hän seurasi Jonia, joka istui jo tv:n ääressä asettamassa peliä koneeseen.

Misha vilkaisi nuorukaista. Hän kyllä välitti kakarastaan enemmän kuin kenestäkään toisesta miehestä jonka kanssa oli koskaan ollut, miksei hän siis voinut löytää ääntään kertoakseen sen suoraan eikä vain vihjaillen? Oliko sellaista kuin oikea hetki edes olemassa?

**^^**^^**^^**

Chris katsoi Adamia hermostuneena, rummuttaen pöytää sormillaan. Kuinka hän toivoi, että olisi saanut savukkeen, edes yhden, oliko se niin paljon pyydetty?

”Olet ainoa, joka minulla on jäljellä”, Chris aloitti. ”Ja nyt, sen naisesi vuoksi aiot hylätä minut myös”, hänen äänensävynsä oli loukkaantunut, syyttävä.

Adam huokaisi. “En tiedä mitä tehdä Chris”, hän kuiskasi, lepuuttaen käsivarsiaan pöydän yllä. ”Olen hämilläni ja en voi sanoa, ettenkö olisi pettynyt sinuun sen vuoksi mitä teit.”

Chris oli hetken hiljaa, miettien sanojaan huolella sillä ei halunnut menettää ystäväänsä. ”Tiedän”, hän kuiskasi lopulta. ”Voit kai uskoa, että olen itsekin pettynyt ja järkyttynyt?” Adam kohotti kulmaansa, odotti hänen jatkavan. ”Menin liian pitkälle, okei? Se vain…” Hän henkäisi syvään yrittäen hallita vihan tunnetta sisällään. ”En ole koskaan… tuntenut yhtä voimakkaasti kuin tunsin Jonia kohtaan, rakastan häntä, uskot minua tai et. Rakastan häntä niin helvetin paljon, että sisimpääni koskee ja ajatus hänen menettämisestään… Tai ajatus siitä, että tein sen hänelle…” Jälleen Chris huokaisi ja juoksutti sormiaan hiustensa lävitse. ”En voi uskoa, että tein sen… Se on synkkä paikka… kuin… jokin toinen ottaisi vallan, joku jota en kykene pysäyttämään… Se pelottaa minua Adam,” hän katsoi ystäväänsä silmät kostuen. ”Minua pelottaa… Älä jätä minua, tarvitsen sinua… Ole kiltti?”

Adam halusi uskoa ystäväänsä, hän halusi uskoa tämän olevan vilpitön avunpyyntö. Minä muuna hän voisi nähdä sen olevan? Hän oli tuntenut Chrisin ikuisuudelta tuntuvan ajan, eikä hän ollut paha, hän ei ollut demoni, vain ihminen, joka teki hyvin pahan asian, suuren virheen ja tarvitsi nyt apua. Adam nyökkäsi jäykästi. ”Hyvä on, hyvä on”, hän sanoi ja katsoi ovea kohden ennen kuin toi katseensa takaisin Chrisiin. ”Tunnustat siis kaiken?” Hän kysyi.

”Tappelin Jonin kanssa”, Chris vastasi. “Minä… satutin häntä ja kadun sitä,” huolimatta sanoistaan, osa hänestä uskoi yhä tekonsa olleen oikeutettu. Pettäminen oli rangaistava, se ei kuitenkaan ollut sitä mitä Adam haluaisi kuulla ja Chris tiesi sen.

Adam nyökkäsi hieman helpottuneena. Se, että Chris katui, oli ensimmäinen askel ja hän voisi parantua, eikö? Kunhan vain Suvikin uskoisi saman.

”Kuinka Joni voi?” Chris kysyi lopulta.

“Hän on yhä toipilas, menen tapaamaan häntä myöhemmin”, Adam vastasi, se oli oikeastaan syy miksi hän oli tullut kaupunkiin.

”Onko hän vanhemmillaan?”

”Sinun ei pitäisi kysellä tällaista, tiedät sen.”

”Miksi? Siksikö, että hän on jossakin muualla?”

”Ei, koska et saa enää koskaan olla yhteydessä häneen. Se ei ole tervettä, eikä Joni tarvitse sitä.”

”He sanovat, että kiristin häntä”, Chris sanoi äkkiä. ”Malli poikaystäväni antoi minun valokuvata itseään alastomana. Hän oli täysi-ikäinen ja halukas. Heillä ei ole oikeutta ottaa tietokonettani haltuun ja etsiä tiedostojani siitä syystä.”

”Onko sinulla ne kuvat?” Adam kysyi mahdollisimman rauhalliseen sävyyn. Chris kohautti harteitaan.

“Onko sillä väliä?”

“Sinä kiristit niillä kuvilla Jonia? Jos se on totta, niin kyllä, tämä on tärkeää.”

Chris kallisti päätään, oli hetken hiljaa. ”En ole kiristänyt häntä”, hän vastasi.

 “Onko sinulla kuvia hänestä?” Adam kysyi tiukkaan sävyyn, hieman turhautuneena.

”Totta kai on, minulla on useita. Olimmehan yhdessä kaksi vuotta”, Chris vastasi ja Adam kiristi hampaitaan.

“Alastonkuvia, Chris?”

“Kuten sanoin, Joni oli kahdeksantoista, se ei ole laitonta. Uskon monella olevan alastonkuvia kumppaneistaan. Eikö sinulla ole vaimostasi?”

“Ei.”

“Se on sääli.”

“Mitä aiot niillä kuvilla?”

“Kuule Adam, minut on pidätetty, minulla ei ole hajuakaan kuinka kauan minua pidetään täällä; näytänkö siltä, että minua kiinnostaa nyt jotkut helvetin kuvat?” Chris huokaisi. ”Joni on jättänyt minut, sinä hylkäät minut ja oma perheeni halveksii minua nyt kun tietävät mitä olen. Mitä minulla on oikeastaan jäljellä enää?” Hänen kasvonsa ja silmänsä paljastivat kuinka uupunut Chris oli, hänen silmänalusensa olivat tummuneet vähästä unesta.

”Teit kamalan teon Jonille. Kuten sanoin aiemmin, jos lupaat etsiä apua ongelmiisi, niin olen läsnä ja tuen sinua, mutta vain sitten.”

”Entä vaimosi?” Chris kysyi. “Mitä hän sanoo?”

“Suvi… Hän ei tule pitämään siitä, mutta uskon, että kun asiat rauhoittuvat…” Adamin ääni vaikeni loppua kohden. “En voi tulla katsomaan sinua kovin usein seuraavan parin kuukauden aikana, Suvi synnyttää pian.”

 “Vihaan tätä paikkaa, vihaan tätä maata!” Chris tuhahti. ”Minun ei koskaan olisi pitänyt tulla tänne. Mutta tulin koska sinä pyysit minua, koska paras ystäväni pyysi minua seurakseen! Katso nyt mihin se minut toi!” Chris tiuski ja pudisti päätään, toi kätensä otsalleen. “Olen pahoillani…” Hän mutisi. “Se vain… helvetti… Et voi tietää millaista se on… se epätoivo… Tiesin… Tiesin, ettei hän voisi rakastaa minua, kuitenkin halusin… Halusin niin paljon, että hän rakastaisi ja minä… menetin vain hermoni täysin.”

Adam katsoi häneen surullisena. Tietyllä tavoin hän tunsi olonsa aivan yhtä syylliseksi ja epämukavaksi. ”Olen pahoillani Chris”, hän kuuli itsensä sanovan. ”Saat kyllä apua, koeta vielä sinnitellä, ajan kanssa…” Hän henkäisi syvään. ”Olet vielä nuori, asiat voivat parantua tulevaisuudessa.”

Chris tuhahti. ”Jaksoin hokea sitä itselleni, kun olin lapsi. Isä tuli kotiin humalassa, huusi äidille, he tappelivat ja sitten tuli meidän vuoromme… Minun ja veljeni… Ja äiti… Luoja hän oli niin heikko! Säälittävä tekosyy äidiksi… Hoin itselleni silloin; se muuttuu vielä paremmaksi Chris, kestät vain, vielä hetken… Vitutko se paremmaksi muuttui! Täällä minä nyt olen, helvetti!” ‘Helvetti vieköön Jonin ja hänen uuden poikaystävänsä!’ Hän ajatteli itsekseen tuntien suuttumuksensa nousevan. Hän kuvitteli Jonin sängyssä sen venäläisen kanssa, kuvitteli kuinka he harrastivat seksiä ja nauroivat hänelle, kusipäät!

Adam tunsi kyyneleet silmissään. Oli vaikeaa olla siinä ja kuunnella, hän halusi lohduttaa, auttaa muttei tiennyt miten. Chris oli vain niin eksyksissä, niin loputtoman eksyksissä. ”Chris, autan sinua, okei? Teit helvetin väärin, mutta voit muuttua, otat ensimmäiset askeleet, tekosi myöntäminen on ensimmäinen askel”, hän yritti hymyillä.

Chris vilkaisi häneen ja nyökkäsi, sisimmässään hän oli tyytyväinen. Hän oli voittanut Suvin! Adam oli hänen ystävänsä ja side heidän välillään oli vahvempi kuin mitä se typerä narttu voisi koskaan ymmärtää. ”Kiitos”, hän kuiskasi. ”En jaksa käydä tätä läpi yksin”, hän lisäsi. ”Olen niin peloissani. Kaikki ovat minua vastaan.”

“Saat apua ja asiat järjestyvät. Tiedän sen Chris.” Adam hymyili lohduttavasti. Chris nyökkäsi. ”Kerro Jonille kuinka pahoillani olen, kerro että kadun.”

jatkuu….

Web published: My Secret Shore 22.joulukuuta, 2010

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 33

My Secret Shore HOME