34. Lapselliset leikit

-Parturi-

Dima oli juuri tullut kotiin töistä, kun Misha soitti hänelle ja kysyi voisiko tulla käymään. Oli perjantai-iltapäivä, Linda oli viikonlopun poissa ystäviensä kanssa ja Dima oli suunnitellut menevänsä veljiensä luokse lauantaina yöksi. Tuntui siis hieman oudolta, että Misha halusi tulla päivää aiemmin käymään, josta Dima osasi arvella asian liittyvän jollakin tapaa Joniin.

Dima avasi oven veljelleen ja hymyili. ”Hei, haluaisitko kupin kahvia?”

”Ei kiitos, mieluummin mehua, jos sinulla on?” Misha kysyi ja potki kengät jaloistaan.

”Toki”, Dima nyökkäsi ja käveli keittiöön Misha perässään. ”No, mikä sinut tuo tänne?” Hän kysyi avatessaan jääkaapin ovea. ”Hm, mehu näyttää olevan lopussa, mutta käykö pepsi max?”

”Käy”, Misha nyökkäsi ja istui alas pikkuveljeään tarkkaillen, joka otti jääpaloja pakastimesta ja laittoi muutaman palan kahteen lasiin ennen kuin kaatoi juomaa niiden jäälle. ”Jonin syntymäpäivä on ensiviikolla”, Misha aloitti. Dima vilkaisi häneen, kohotti kulmaansa ja nyökkäsi. ”Joten haluan järjestää hänelle jotain mukavaa sen kunniaksi”, Misha jatkoi ja Dima tuli uteliaaksi, käveli pöydän luokse ja laski lasin Mishan eteen ennen kuin istui alas.

”Olet siis suunnitellut jotakin?” Dima kysyi.

“En mitään isoa…” Misha sanoi ja siemaisi juomaansa. “Mikä on Jonin lempiruoka?”

“Hmm… Hän pitää hyvästä pihvistä, kuten kuka tahansa järjissään oleva”, Dima, joka ei koskaan ollut ymmärtänyt tiukkojen kasvissyöjien perusteita, virnisti merkitsevästi, ennen kuin jatkoi. ”Puolikypsänä, tuoretta salaattia ja valkosipuliperunoita. Kanasta hän tykkää myös…” Dima kohautti olkiaan, oli hetken hiljaa ja hymyili. ”Misha, mitä sinä oikein suunnittelet?”

“Mistä ruuasta hän ei pidä? Onko hän allerginen jollekin?” Misha kysyi sen sijaan, että olisi vastannut.

“Jos kokkaat lihaa, niin ole tarkka siitä, ettei siinä ole isoja rasvapaloja,” Dima aloitti. ”Hän ei pidä kaalista, sienistä tai homejuustosta… En tiedä muista ja ei hänellä taida mitään allergioitakaan olla.”

”Ei sieniä vai? Ne ovat hyviä! En ymmärrä mitä niin monella on sieniä vastaan”, Misha ihmetteli.

“Ah, ja ole varovainen silakoiden tai muiden ruotoisten kalojen kanssa, Jonilla on jotain traumoja niistä…”

Misha kurtisti kulmiaan. ”Ehkäpä hänelle on osunut vain surkea kokki, joka on valmistanut kalan?” Hän mietiskeli. ”Entä mausteet?”

“Kyllä Joni pitää mausteisesta ruuasta, muttei liian mausteisesta.”

”Jälkiruuat?”

”Suklaalla onnistut varmasti; mutta ei mitään liian makeaa. Mansikat ja hedelmät ovat hyvä vaihtoehto myös ja ehkä jäätelö … Misha, etkö aio kertoa mitä on oikeasti meneillään? Dima kysyi. ”Oletko valmistamassa Jonille syntymäpäiväateriaa? Olemmeko me Ivon kanssa kutsuttuja?” Nuorempi veli ei voinut peitellä huvittuneisuutta äänestään.

Misha oli hetken hiljaa ja kohotti lasin huulilleen, nauttien viileän juoman tunteesta kurkussaan. ”Ei, teitä ei ole kutsuttu”, hän myönsi. ”Toivoin oikeastaan, että voisit kutsua Ivon tänne ensiviikon lauantaiksi.”

Diman virne kasvoi. “Toki, luulen, että voimme pitää Ivon poissa… Voi, tämähän on melko suloista!” Hän nauroi ja sai Mishan murahtamaan.

”Eikä ole”, hän kielsi.

”On se! Teillä kahdella on treffit ja on jo aikakin!” Dima nyökkäsi ja Misha pyöräytti silmiään.

”Niin, ihan miten vain… No, mitä voisin hankkia Jonille syntymäpäivälahjaksi?”

Dima virnisteli yhä, mikä ärsytti Mishaa jossakin määrin. ”No, en osaa oikeastaan auttaa, sillä minulla on itsellänikin vaikeuksia keksiä jotakin sopivaa. Luulen, että illallinen jota suunnittelet on jo itsessään hyvä lahja. Uskon, että Joni arvostaa sitä.”

Misha nyökkäsi, mutta aikoi silti ostaa Jonille myös varsinaisen lahjan. ”Kiitos, Dima”, hän sanoi, joi lasinsa tyhjäksi ja nousi. ”Nähdään huomenna, äläkä sano Jonille mitään, haluan yllättää hänet.”

”En sano”, Dima lupasi virnistellen.” Nähdään huomenna.”

**^^**^^**

Misha välitti hänestä ja halusi olla hänen kanssaan; Joni oli haaveillut sitä niin pitkään. Nyt hän vain toivoi, että koko tilanne olisi erilainen, ettei hän koskaan olisi tavannut Chrisiä ja että kaikki se kurjuus, kipu ja pelko voitaisiin vain pyyhkiä pois. Joni oli hämmentynyt; hän halusi olla Mishan kanssa, halusi olla tämän poikaystävä ja samaan aikaan se hermostutti häntä, pelotti jopa. Mitä jos Chris saisi tietää? Toki Chris oli jo valmiiksi vihainen, mutta… Entä jos Chris vapautettaisiin? Eivät kai he voisi tehdä niin, vai voisivatko? Toisaalta, hänen omat ajatuksensa saivat hänet miltei suuttumaan itselleen: aikoiko hän yhä antaa Chrisin kontrolloida itseään, jopa kaltereiden takaa? Mitä ihmettä hän muka oli velkaa entiselleen? – Ei kerrassaan mitään, ei kaiken sen jälkeen mitä oli joutunut kärsimään.

Joni tarkasteli kasvojaan peilistä; mustelmat alkoivat olla jo melko vaaleita, turvotus oli laskeutunut, vartalon ruhjeet tuntuivat kuitenkin vaativan enemmän aikaa, sillä iskuihin käytetty voima oli ollut suurempaa kuin kasvoihin. Joka tapauksessa, ei kestäisi kauaa kunnes hän voisi nähdä taas sisaruksensa ja muuttaa takaisin vanhempiensa luokse. Eihän hän millään voisi jäädä ikuisuuksiksi lorvimaan Mishan ja Ivon luokse ja ehkä jos hän asuisi kotonaan, se helpottaisi suhteen rakentamista Mishan kanssa? Hidastaisi etenemistä ainakin… Joni tunsi olonsa jokseenkin epämukavaksi ajatellessaan seksiä ja sitä, että Misha tiesi nyt, että Chris oli… Hän nielaisi raskaasti ja tunsi voivansa pahoin, korvissa humisi niiden kamalien muistojen yrittäessä palata tajuntaan.

Toipuminen tapahtuneesta ja paluu normaaliin arkeen stressasivat. Joni tunsi olonsa pitkästyneeksi, mikä toi hermostumisen tunteen voimakkaammin esille, hän ei ollut tottunut tällaiseen toimettomuuteen. Hän halusi palata normaaliin, oli kyllästynyt olemaan uhri, joka pelkäsi kaikkea mahdollista, hän halusi entisen itsensä takaisin, entisen itsevarmuuden ja kuitenkaan ei saanut ravistettua pelkoa harteiltaan.

Joni tiesi huhujen alkaneen jo kiertää mallipiireissä ja saattaisi olla vain ajankysymys, kunnes joku ällöttävä juorulehti päättäisi mainita asiasta. Oikeastaan, hän saisi syyttää siitäkin vain itseään, kun oli tavallaan mennyt asian myöntämään Facebookissa. Ihmiset siis saisivat tietää, että hänet oli pahoinpidelty, hänen toimistonsa jo totta kai tiesi, sillä hän tarvitsi rutkasti aikaa ennen kuin voisi palata mallintöihin. Hän ei kuitenkaan aikonut lopettaa, oli harkinnut sitä hetken, mutta… Ensinnäkään hän ei halunnut suoda Chrisille sitä tyydytystä, että oli onnistunut musertamaan hänen itsetuntonsa täysin. 

Jonin täytyi kyllä myöntää, että pelkkä ajatus kameroiden eteen palaamisesta aiheutti jonkinasteisen paniikin, hän toivoi pääsevänsä siitä tunteesta pian eroon. Joni toivoi myös, etteivät Chrisin ottamat kuvat koskaan leviäisi vääriin käsiin tai että kukaan ei saisi tietää, että hänet oli myös raiskattu. Joni pystyi vielä jotenkin käsittelemään sen seikan, että ihmiset tietäisivät pahoinpitelystä, mutta se toinen asia… Se oli liian henkilökohtaista, liian arkaluontoista. Kun hän olisi parantunut, Joni halusi näyttää kaikille, että olisi tarpeeksi vahva jatkaakseen elämää, jota oli elänyt ennen, ettei hän ollut pelkkä särkynyt uhri. Erityisesti Joni halusi todistaa tämän Mishalle, joka saattaisi olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä mies oli ottanut asiakseen käyttäytyä hyvin suojelevasti häntä kohtaan. Se oli sekä suloista, että ärsyttävää samaan aikaan, mutta ehkäpä Misha rauhoittuisi, kun näkisi hänen voivan jo paljon paremmin?

Joni toivoi voivansa elää yksinkertaisempaa elämää, painia tavallisten arkisten ongelmien kanssa, mutta näkisikö hän vielä sellaista päivää, kun isommat murheet ja huolet olisivat poissa? Huokaisten ajatuksilleen, nuorukainen juoksutti sormiaan ylipitkien hiustensa läpi. Hän oli yleensä miltei sairaalloisen tarkka hiuksistaan, eikä muistanut milloin viimeksi olisi antanut niiden kasvaa näin pitkiksi. Ne alkoivat ärsyttää häntä; hiukset valuivat miltei silmien ylle ja olivat ajaa hänet hulluksi! Joni tarttui hiusvahaan, puristi pienen määrän kämmenelleen, lämmitti sitä käsiensä välissä ja yritti sitten epätoivoisesti taistella hiustensa kanssa ärsyyntyen prosessissa vain entisestään. Pian hän huomasi kiroavansa peilikuvalleen. ”Helvetti!” Hän puuskahti tuskastuneena.

Ivo, joka oli juuri ohittamassa kylpyhuonetta, kohotti kulmaansa. Ovi oli aavistuksen raoillaan, joten mies kurkisti sisään. ”Onko jokin hätänä?” Hän kysyi huolestuneena ja Joni kääntyi hänen puoleensa näyttäen surkealta.

”Hiukseni…” Hän vaikersi. “Katso nyt! Tulen hulluksi niiden kanssa!”

Aluksi Ivo katsoi poikaa ja tämän hiuksia hämmentyneenä ja lopulta ei voinut olla pitämättä tilannetta jokseenkin huvittavana ja suloisena samaan aikaan, joten hän hymyili. Ainakin Jonin täytyi voida hieman paremmin, käytöksestä päätellen. Venäläismies käveli lähemmäksi katsellen tummahiuksista nuorta yhä. Jonin hiukset olivat kyllä pidemmät kuin yleensä, mutta Ivon mielestä ne eivät näyttäneet pahalta näinkään. ”Minusta hiuksesi näyttävät hyvältä noin”, hän yritti vakuuttaa pojalle.

”Eivätkä näytä!” Joni tiuskahti ja käänsi katseensa takaisin peiliin. ”Näytän kaamealle…” Hän nurisi ja toi kätensä molemmin puolin kasvojaan, kosketellen ihoaan. ”En halua täyttää kahtakymmentä…”

Ivo kohotti jälleen kulmaansa ja katsoi nuorukaista huvittuneena. ”Miksi ihmeessä? Ja luota minuun, näytät kaikkea muuta paitsi kaamealle”, hän sanoi, käveli Jonin taakse ja laski kätensä pojan olkapäille. Jonin päälaki ylettyi hänen leukansa tasalle.

Joni katsoi mieheen peilinkautta. “Syntymäpäivät ovat nyt vain yleisesti syvältä…” Hän tokaisi. Joni ei voinut muistella 18-vuotispäiväänsä enää lämmöllä kuvien vuoksi ja edellisen syntymäpäivänsä hän oli viettänyt armeijassa ampumaharjoituksissa. Sitä seuraavana viikonloppuna Chris oli järjestänyt ’intiimit juhlat’ – kuten tämä oli sen asetellut, mikä todella oli tarkoittanut kahdenkeskeistä aikaa, enimmäkseen makuuhuoneessa. Jonia puistatti muistaessaan miten irstaasti Chris oli usein puhunut sängyssä, koskettanut, huohottanut… Hän yritti sulkea ajatukset pois täysin, toivoi, että voisi puskea ne kaikki jonnekin mielensä sopukkoihin, lukita ne sinne ja heittää avaimen pois ikuisuudeksi.

”Eivät kai ne nyt syvältä ole”, Ivo sanoi lempeään hivenen huvittuneeseen sävyyn. ”Keksimme sinulle jotakin mukavaa ja… No, haluaisitko, että veisin sinut parturiin?”

Joni oli hetken hiljaa ja mietti, loputa pudistaen päätään. ”En halua mennä ulos vielä, en halua nähdä ketään tuttua… On vaara joutua selittämään… Kai minun on vain kärsittävä, käytettävä jotain typerää pinniä tai jotakin.” Joni huokaisi liioitellun dramaattiseen sävyyn.

Ivo hymyili katsellessaan poikaa, hän sai ajatuksen, muttei ollut varma voisiko sitä järjestää, eikä halunnut mainita siitä Jonille, ennen kuin olisi varma. Idea ei olisi ainoastaan hyödyllinen Jonin kannalta, jos Ivo oli rehellinen, se saattaisi toimia hyvänä tekosyynä hänelle itselleen.

”No niin tulehan sitten, lounas odottaa”, Ivo tokaisi ja johdatteli nuorukaisen keittiöön.

He istuivat keittiönpöydän ääressä ja Joni siirteli ruokaa lautasellaan uppoutuneena ajatuksiinsa. Ivo tarkkaili häntä uteliaana; hän tiesi Mishan ja Jonin tunnustaneen viimein, että pitivät toisistaan, muttei ollut varma oliko asia edistynyt sen pidemmälle.

“Ivo, näytänkö mielestäsi liian laihalta?” Joni kysyi äkisti ja Ivo nielaisi ruokansa alas näyttäen yllättyneeltä. ”Mishan mielestä näytän”, Joni lisäsi, johon vanhempi mies hymyili hieman.

”Misha taitaa olla vain huolissaan, et ole oikein syönyt normaalisti. Katsohan nyt, olen miltei syönyt oman lautaseni tyhjäksi, kun sinä et ole syönyt kuin muutaman haarukallisen. Näen, että olet laihtunut, näytät yhä hyvältä, mutta sinun olisi hyvä alkaa syödä paremmin.” Ivo yritti olla niin diplomaattinen kuin kykeni, tiedostaen kuinka herkkä Joni oli ulkonäkönsä suhteen, etenkin nyt.

Joni huokaisi raskaasti, tuijotti lautastaan hetken, ennen kuin toi uuden haarukallisen suuhunsa. ”Noin, nyt näyttää paremmalta”, Ivo virnisti.

”Minulla on tylsää”, Joni valitti syötyään.

“Haluatko katsoa jonkun elokuvan?”

“En! Haluan tehdä jotain, en kestä makoilla paikoillani enää”, Joni tuhahti ja nousi ylös, yrittäen keksiä jotain tekemistä. ”Saanko nähdä millaisia vaatteita sinulla on?”

“Jos haluat, niin toki”, Ivo hymyili yllättyneenä ja seurasi Jonia makuuhuoneeseensa. Hän istui sängylleen katsellen vierestä, kun Joni availi hänen kaappejaan.

”Nämä ovat ihan kaameassa epäjärjestyksessä”, poika huokaisi.

”Tunnustan, että siitä on aikaa, kun olen viimeksi järjestänyt vaatekaappini.”

”Minähän voisin tehdä sen!” Joni hymyili ja katsoi mieheen. “Saanko?”

“Haluat siivota kaappini?” Ivo naurahti. “Anna palaa”, hän tokaisi huvittuneena Jonin ilmeen kirkastuessa. Nuorukainen alkoi pinota vaatteita kaapista sängylle Ivon viereen. ”No, onko mitään pelastettavissa? Onko minulla vielä toivoa?” Mies virnisti.

Joni katsoi häneen ja hymyili ojentaessaan viikkaamansa paidat Ivolle. ”Nämä tässä, mene ja silitä ne.”

“Minäkö?” Ivo kysyi. “Misha yleensä tekee sen puolestani. Sitä vartenhan pikkuveljet ovat?” Hän virnisti ja Joni kohotti kulmaansa hivenen huvittuneena.

“Ei, olen melko varma, ettei se ole pikkuveljien tehtävä.” Joni osoitti sitten kohti ovea. ”Mene, silitä, opi. Olet jo 34.”

Ivo huokaisi. “Mutta minä vihaan silittämistä”, hän vaikersi virnistäen kuitenkin samalla poikamaisesti. ”Ja mitä sitten vaikka olenkin 34?”

”Ivo, Misha ei ole ikuisesti silittämässä paitojasi”, Joni hymyili.

“Eikö? Aiotko varastaa kotiorjani? Kuinka julmaa!” Ivo virnuili ja Joni pyöräytti silmiään.

“Kerron Mishalle, miksi kutsuit häntä.”

”Oi, ole kiltti äläkä kerro! En kestä, kun hän murjottaa”, Ivo huokaisi. ”Menen siis silittämään”, hän päätti ja Joni seurasi miestä katseellaan, kun tämä käveli ulos huoneesta. Huvittuneena hän jatkoi Ivon vaatteiden järjestämistä ja erottelemista juhlallisiin ja arkisiin.

“Joni!” Ivo Kutsui pian.

“Niin?”

”Voisitko tulla tänne hetkeksi?”

Joni seurasi Ivon ääntä kodinhoitohuoneeseen. ”Onko jokin hätänä?” Hän hymyili ja Ivo kääntyi silitysrauta kädessään.

”Miten tämä oikein toimii? En halua polttaa vaatteitani ja kun tässä on näitä kaikenmaailman kuvia, katso.”

Joni astui lähemmäs, katsahti Ivon vakavia kasvoja ja räpäytti silmiään. ”Oletko tosissasi?”

Ivo katsoi häneen ja sitten silitysrautaa ja takaisin häneen. ”Olen”, hän vastasi ja loi odottavan katseen Joniin.

“Et siis tosiaan ole ennen silittänyt, niinkö?” Joni naurahti päätään pudistaen. ”Ensinäkin, laitat vettä tähän koloon”, hän neuvoi hymyillen. ”Ja käännät tuosta tähän asentoon ja voit alkaa silittämään.”

”Sinä tunnut olevan hyvä tässä, etkö haluaisi silittää puolestani?” Ivo kysyi johon Joni naurahti jälleen.

“Ei onnistu! On korkea aika, että opit! Voin katsella tässä vieressä hetken ja valvoa, että teet sen oikein”, hän virnisti. Ivo huokaisi mutisten jotakin venäjäksi ennen kuin ryhtyi töihin. ”Noin, hyvä poika”, Joni kiusoitteli ja Ivo mulkaisi häntä hymyillen.

Kun Misha saapui kotiin hieman normaalia aiemmin, hän yllättyi täysin löytäessään veljensä silittämästä vaatteitaan kodinhoitohuoneessa. ”Hyvä luoja, kuka sinä olet ja mitä teit veljelleni?” Misha kysyi ja Ivo kääntyi hänen puoleensa virnistäen leveästi.

“Joni järjestää minun vaatekaappejani!” Hän ilmoitti kirkkaasti, kuin silittäminen olisi ollut hänelle täysin luonnollinen asia ja sitten hän kääntyi takaisin tehtävänsä pariin hyräillen itsekseen. Se oli enemmän kuin outoa!

Pian Joni astui huoneeseen kantaen uutta vaatepinoa. ”Hei Misha”, poika tervehti ja antoi nopean suukon hänen poskelleen ennen kuin käveli Ivon vierelle. ”Lisää silitettävää”, hän sanoi vanhemmalle miehelle ja otti puolestaan vaatteet, jotka Ivo oli jo silittänyt.

“Lisää?” Ivo huokaisi.

“Niin, opitpahan pitämään parempaa huolta vaatteistasi!” Joni nyökkäsi ja Misha ei voinut muuta kuin tarkkailla tätä outoa kohtausta hämillään ja otettuna. Hänen poskensa ihoa kuumotti miellyttävästi kohdasta jota Jonin huulet olivat hetkeä aiemmin hyväilleet; niin lyhyt ja viaton suudelma ja silti… Oli melko mukavaa tulla kotiin, kun vastaanotto oli tällainen. Hän hymyili Jonin kävellessä hänen ohitseen Ivon makuuhuonetta kohti ja päätti seurata tätä.

”Mitä sinä teit Ivolle?” Misha kysyi heidän astuttuaan huoneeseen. Joni hymyili asettaessaan Ivon vaatteita huolellisesti kaappiin.

”Voitko uskoa, ettei veljesi edes tiennyt miten silitysrauta toimii?” Hän kysyi naurahtaen

”Voin. Olen joutunut kärsimään siitä aina siitä asti, kun muutimme tänne”, Misha sanoi, tuli lähemmäs ja katseli Jonia, joka yhä järjesteli vaatteita. Jonin järjestely ja siivoaminen oli myös jotakin, jota hän ei ollut odottanut näkevänsä. ”Ja sinäkö todella silität omat vaatteesi?” Misha kysyi.

”Totta kai!” Joni vastasi ja vilkaisi häneen kulmaansa kohottaen. ”Jokaisen miehen, joka käyttää kauluspaitoja, tulisi osata silittää.”

“Ajattelin, että sinun kaltaisellasi olisi vanhemmat tai joku muu hoitanut tuollaiset asiat puolestasi.”

”Minun kaltaisellani?” Joni kysyi mulkoillen Mishaa, jolloin tämä tajusi liikkuneensa vaarallisille vesille.

“No… Joku joka…”

“On hemmoteltu kakara?” Joni kysyi kylmään sävyyn, ristien käsivartensa rintansa ylle. Misha katsoi häneen nolostuneena.

”En sanonut niin.”

“Mutta ajattelit niin”, Joni sanoi. ”Tiedän sen.” Joni pudisti pettyneenä päätään ja kääntyi takaisin tehtävänsä pariin.

“Joni ole kiltti, älä ole vihainen, en tarkoittanut mitään pahaa.” Misha tarkkaili Jonia odottavasti, mutta poika ei vastannut, ei edes katsonut häneen, jatkoi vain Ivon vaatteiden viikkausta. ”Tiedätkö, Ivo tottui siihen että äiti silitti hänen vaatteensa ja kun hän aluksi muutti tänne, niin hän käytti pesulapalveluita. Kun muutin tänne Diman kanssa vanhempiemme kuoltua, niin Ivo arveli silittämisen olevan oiva tehtävä meille ja…” Misha yritti miettiä sanojaan etukäteen. ”No, minä vain ajattelin, että…”

“Etten osaa tehdä lainkaan kotitöitä, niinkö? Että odotan vain muiden tekevän kaiken puolestani, kokkauksesta siivoukseen”, Joni vilkaisi häneen lyhyesti. ”Minulla kuitenkin on kolme nuorempaa sisarusta. Olen joutunut vahtimaan heitä monesti ja se vaati enemmän kuin pelkkää sohvalla istumista toivoen kaiken järjestyvän itsestään. Sinun ongelmasi on olettaa asioita pelkän ulkonäön perusteella, mutta mikään ei ole niin mustavalkoista.”

Misha ei voinut sille mitään, hänen suupielensä nytkähtivät aavistuksen ylöspäin, eikä hän voinut pitää vakavaa ilmettä. ”Tiedätkö, olet suloinen tällaisena…”

”Suloinen?” Joni tuhahti.

”Niin,” vanhempi mies vastasi kurtistaen sitten kulmiaan. ”Sinun pitäisi kyllä levätä”, Misha lisäsi katseltuaan häntä hetken. Toki Joni voi jo paremmin, mutta hänen liikkumisensa oli yhä kömpelömpää kuin normaalisti.

“Voin aivan hyvin”, Joni huokaisi ja jatkoi sitä mitä oli tekemässä.

”Lääkärisi sanoi, että sinun tulisi levätä niin paljon kuin mahdollista”, Misha muistutti. ”Ja olen samaa mieltä, et ole vielä täysin kunnossa.”

Joni vilkaisi miestä väsyneenä. Misha oli osoittanut olevansa äärettömän huolestunut hänen terveytensä suhteen, oli kuin tämä pelkäisi hänen särkyvän minä hetkenä tahansa. ”Olen kyllästynyt vain makailemaan, olen kunnossa, ihan totta. Minun täytyy saada tehdä jotakin tai menetän järkeni.”

Misha huokaisi ja lähestyi Jonia. ”Ymmärränhän minä, totta kai, mutten halua sinun uuvuttavan itseäsi.” Misha nojautui viereisen kaapin ovea vasten ja Joni käänsi katseensa häneen.

”Olen miltei valmis, jos se helpottaa sinua niin menen lepäämään tämän jälkeen.”

”Hyvä”, Misha hymyili. ”Oletko syönyt?”

”Söimme lounasta, kyllä.”

”Mutta nyt on jo päivällisaika, mitä haluaisit?” Misha kysyi seuraten Jonin liikkeitä tarkkaan.

“Mikä tahansa kelpaa”, Joni vastasi ja Misha ajatteli hänen kuulostavan ja näyttävän melko väsyneeltä. Havainto sai vaalean miehen kurtistamaan kulmiaan.

”No niin, nyt sinä kyllä menet lepäämään, näytät väsyneeltä!” Misha sanoi ja otti vaatepinon Jonin käsistä. ”Annas kun vien sinut yläkertaan lepäämään ja kokkaan sitten sinulle jotakin.”

Joni astui taaksepäin kun vaikutti siltä, että Misha aikoi kantaa hänet. ”Herran tähden osaanhan minä nyt kävellä itse!” Joni kivahti mikä sai Mishan kurtistamaan kulmiaan ja Jonin sitten katumaan äänensävyään. ”Misha, olen kunnossa, jalkani eivät ole murtuneet, ymmärrätkö?” Joni hymyili hieman ja kurottautui koskettamaan kädellään miehen kasvoja. ”On suloista, että olet huolissasi, mutta samalla se on hieman… karmivaa”, hän yritti vitsailla ja laski kätensä.  

”Haluan vain, että paranet”, Misha sanoi pitäen katseensa Jonissa ennen kuin hellästi, miltei epävarmasti kosketti tämän käsivartta.

”Ymmärrän ja minä olen jo paranemaan päin. Enkö jo näytäkin paremmalta?”

“Näytät”, Misha nyökkäsi hymyillen hieman. “Mutta näytät väsyneeltä nyt, etkä ole toipunut täysin. Sinulla on yhä kipuja, joten ole kiltti, kuuntele neuvoani ja anna minun viedä sinut lepäämään. Voit lukea tai katsoa televisiota, mitä enemmän lepäät, sitä nopeammin toivut.” Misha katsoi häneen anovin ilmein ja Joni huokaisi; olihan tämän huolenpito liikuttavaa.

”Hyvä on, hyvä on, menen lepäämään olohuoneeseen, mutta kävelen sinne itse, okei?” Hän hymyili ja Misha nyökkäsi hymyillen takaisin.

Kun Joni oli asettautunut sohvalle, Misha avasi television ja varmisti että hänen tyynynsä olivat mukavan pöyhittyjä. Vaalea mies kysyi useasti, josko Jonin olo oli varmasti mukava ja jankutti niin kauan, kunnes Joni viimein antoi jonkin sortin illallistoiveen.

Kun Misha viimein katosi keittiöön, ei Joni voinut olla miettimättä kuinka kummallinen koko tilanne oli. Kolme vuotta aiemmin hän ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan Mishan kohtelevan häntä joskus näin hellän ylisuojelevaan tapaan.

Ivo tuntui olevan yhtälailla huvittunut nuoremman veljensä käytöksestä ja virnisti Jonille kävellessään olohuoneen läpi kohti omaa huonettaan, viimeinen silitetty vaatepino käsissään.

”Misha; äitikana”, Ivo kuiskasi ja iski silmäänsä ennen kuin jatkoi matkaansa. Jonilla oli vaikeuksia pitää vakavaa naamaa, kun Misha hetkeä myöhemmin toi hänelle illallisen ja jälleen varmisti, että hänen tyynynsä olivat varmasti sopivan pehmeät ja mukavat. No, tämä hoivaaminen tuntui tekevän Mishan tyytyväiseksi, joten Joni päätti että toistaiseksi saattoi antaa miehen jatkaa liioiteltua huolenpitoaan.

!**^^**^^**^^**^^**!

Ivo oli onnistunut järjestämään yllätyksensä Jonille keskiviikoksi, mikä sopi enemmän kuin hyvin sillä pojan, tai oikeammin nuoren miehen syntymäpäivä osui seuraavalle päivälle. Ivo pystyi vain vaivoin pitämään innostuksensa kurissa ja olla kertomatta Jonille yllätystään etukäteen, joka kylläkin oli jo melko epäluuloinen hänen oudon käytöksensä vuoksi. Ivon täytyi myöntää, että hänen innostuksensa ei ainoastaan johtunut siitä miten Joni yllättyisi, mutta ennen kaikkea se johtui hänen omista henkilökohtaisista syistään. Kun hetki alkoi lähestyä, Ivon hermostuneisuus kasvoi, tai oikeastaan… se saattoi enemmänkin johtua perhosista vatsanpohjassa.

Kello oli hieman vaille kolme iltapäivällä, kun ovikello soi. Ivo ponnahti sohvalta jaloilleen ennennäkemättömän nopeasti, mikä sai Jonin kohottamaan kulmaansa kysyvästi, hän ei tiennyt heidän odottavan vieraita ja olisi kuvitellut Ivon kertovan, jos he olisivat. Virne vanhemman miehen kasvoilla ja tämän jokseenkin omituinen käytös, jatkuva kellon vilkuilu, oli kyllä puhunut jo omaa kieltään; jotakin oli tekeillä.

Joni suoristautui sohvalla ja katsoi hämillään ja hivenen huolestuneena Ivon perään, joka oli mennyt avaamaan ovea. Häntä hermostutti, toki yllätykset saattoivat olla mukavia, mutta sen jälkeen mitä oli kokenut, Joni suhtautui niihin varauksella. Toisaalta, Ivohan tiesi sen, eikä järjestäisi mitään, mistä hän ei pitäisi, niinhän?

Ivo huokaisi syvään ennen kuin avasi oven ja hymyili kirkkaasti henkilölle sen takana.

”Hei Jami, tervetuloa. Löysitkö tänne hyvin?” Hän kysyi. Nuoren miehen hiukset olivat vaalean ruskeat, joita oli sävytetty vaaleilla raidoilla, hänen silmänsä olivat sinivihreät ja hymy väreili täyteläisillä vaaleanpunertavilla huulilla.

“Löysin navigaattorini ansiosta, se on todella suuri apu, muuten varmaan eksyisin kokoajan”, nuorempi ja lyhyempi mies vastasi astuessaan peremmälle. Hän laski hopeisen välinelaatikkonsa lattialle ennen kuin riisui takkinsa ja kenkänsä. Ivo hymyili miltei pöhkösti katsellessaan tätä. Venäläinen oli ollut ihastunut parturiinsa jo pidemmän aikaa, muttei ollut rohjennut pyytää tätä ulos, sillä ei ollut täysin varma, oliko toinen edes miehiin päin menevä. Tämän ammatti puhui sen puolesta, mutta olihan miespartureissa heteroitakin, joten kukapa tiesi? Joka tapauksessa, siitä lähtien kun Ivo oli ohjattu Jamin asiakkaaksi, kun hänen entinen parturinsa oli jäänyt äitiyslomalle, hän aina pyytänyt tätä, jopa sen jälkeen kun edellinen oli palannut töihin. Ivo oli myös ostanut järjettömän määrän hiustenhoitotuotteita nuorukaiselta, vain jotta sai viivytettyä parturissa käyntejään pidemmäksi.

Ivo huomasi nauravansa Jamin vastaukselle ja pelkäsi pian kuulostavansa jokseenkin säälittävälle, kun toinen tarkkaili häntä uteliaana. Ivo selvitti kurkkuaan. ”No niin, tule toki peremmälle. Haluaisitko kahvia?”

”Toki, kiitos”, lyhyempi mies vastasi ja nosti työsalkkunsa seuraten Ivoa olohuoneeseen, missä Joni odotti.

“Jami, tässä on Joni, Joni tässä on Jami, parturini.” Ivo esitteli heidät toisilleen. Joni tarkkaili tulijaa yllättyneenä, mutta uteliaana tämän lähestyessä kättelemään.

”Hauska tavata. Ivo kertoi sinun kaipaavan parturia?” Mies sanoi ja Joni tarttui tarjottuun käteen, hymyilen tälle hieman epävarmana. Joni ei voinut olla miettimättä kuinka paljon Ivo oli kertonut miehelle hänen tilanteestaan.

”Mukava tavata”, Joni nyökkäsi irrottaen otteensa ja vilkaisten Ivoa nopeasti. ”Kuten kuvasta näkyy, hiukseni ovat aika kaameat tällä hetkellä.”

”Kerroin Jamille, että olet sairaslomalla onnettomuudesta, älä huoli, Jamiin voi kyllä luottaa.” Ivo hymyili nuorukaiselle.

Joni katsoi tarkemmin Jamia; tämä oli hoikka, ei kovin pitkä, ehkä vain 170cm tai hieman päälle, jossakin kahden ja kolmenkymmenen välissä. Kun Joni vilkaisi takaisin Ivoon, hän alkoi saada paremman kuvan tilanteesta, eikä voinut olla hymyilemättä.

”Onneton parisuhde”, Joni päätti kertoa miehelle. Mustelmat olivat ehkä jo vaaleampia, mutta yhä näkyviä ja hän päätteli Jamin pystyvän jo arvaamaan totuuden niiden perusteella.

”Ah, sellaisia on itsellänikin ollut muutamia, vaikkei ehkä aivan yhtä onnettomia”, Jami hymyili lohduttavasti. ”No mitä jos leikkaisin hiuksesi?” Hän kysyi ja kallisti päätään. ”Ehkä myös jotain väriä?”

Joni kurtisti kulmiaan, hän ei tosiasiassa koskaan ollut värjännyt hiuksiaan. ”En oikein tiedä…”

”Väristä?” Jami hymyili. “Oma värisi on todella upea, sitä en menisi täysin edes muuttaman, mutta ehkä hieman raitoja? Vaaleamman ruskeaa, ei mitään järisyttävän erilaista.”

Jälleen Joni vilkaisi Ivoa, jonka katse lepäsi yhä Jamissa. ”No, minun on varoitettava, että olen jokseenkin neuroottinen hiuksistani. Olen saanut muutaman parturin itkemään, en taida olla kenenkään suosikki asiakas”, Joni varoitti tarkkaillen parturin reaktiota.

Mies naurahti hyväntuulisesti. ”Niinkö tosiaan?” Hän kysyi ja virnisti. ”No, voin vakuuttaa, etten koskaan ole saanut asiakasta itkemään.”

”Jami on todella hyvä työssään. Paras parturi, joka minulla on koskaan ollut!” Ivo ylisti, eikä Joni voinut olla virnistämättä ajatellessaan miten Misha olisi nauttinut tämän näkemisestä. Ivo oli totaalisen ihastunut tuohon mieheen!

”Aw, kiitos, saat minut punastumaan”, Jami hymyili katsoen Ivoa kohti.

”Se on totuus!”

“No, olet paras asiakas, joka minulla on koskaan ollut”, Jami sanoi ja katsoi Jonia kohti. ”Hän jättää aina ison tipin, mikä on harvinaista suomalaisille ja lisäksi hän ostaa paljon tuotteita.” Parturi virnisti, eikä Joni voinut olla pohtimatta tajusivatko miehet, että molemmat olivat ihastuneita toisiinsa.

”Miten haluaisit, että leikkaan hiuksesi?” Jami kysyi Jonin suostuttua leikkaukseen ja jopa raitoihin.

”Ei liian lyhyeksi, älä käytä konetta! Korvat saavat näkyä, hiukseni kasvavat niin nopeasti ja voit käyttää myös veistä… Kuten näet hiukseni ovat aika paksut ja olen todennut, että kun niitä vuollaan veitsellä niin saan laitettua ne paljon paremmin. Haluan, että saan sen helposti vahalla sotkettua”, Joni juoksutti käsiään hiuksissaan ja nosti päälaelta niitä ylös, kokeillen pituutta huolellisesti sormillaan, kunnes laski ne sopivaan mittaan. ”Voit leikata näin paljon ylhäältä”, hän näytti. ”Niin! Ja ole varovainen, kun leikkaat takaa pyörteen kohdalta, jos se on liian lyhyt niin ne nousevat siitä ja ajavat minut hulluksi! Minulla kului järjetön määrä vahaa, kun kasvatin hiukseni armeijamitasta.” Joni henkäisi syvään ja vilkaisi parturiin varmistaakseen, että tämä ymmärsi mitä hän halusi.

Jami naurahti Jonin demonstraatiolle. ”Voi, taidan olla iloinen siitä, ettet näe peiliä, kun leikkaan. Minulla on tunne, että olet yksi niistä, jotka tuijottaisivat jokaista liikettäni sen kautta, tai mikä pahempaa! Ottaisit vielä kamman kädestäni kesken kaiken ohjeistaaksesi minua.” Mies virnisti nähdessään Jonin ilmeen. ”Myönnä pois, olet tehnyt sitä aiemmin, etkö vain?”

Joni kohautti olkiaan ja katsoi poispäin hieman nolostuneena. ”No… Hiukseni ovat minulle tärkeät, en voi sille mitään, mutta ainakin myönnän rehellisesti olevani hankala!”

Jami taputti Jonin olkapäätä ymmärtävästi. ”No niin, voit rentoutua, olet hyvissä käsissä”, hän vakuutti ennen kuin otti välineensä. ”Aloitetaan raidoista”, hän päätti.

”Hyvä on… Mutta en sitten halua niistä vaaleita! Okei? Näyttäisin naurettavalta”, Joni sanoi ja katsoi mieheen, joka huvittuneena nyökkäsi päätään.

”Niistä ei tule vaaleita, lupaan, enemmänkin maitokahvin värisiä tai siitä vähän tummempia”, Jami vastasi ja vilkaisi Ivoon, joka virnisti hänelle takaisin.

”Kiitos Jami, kun tulit tänne vapaapäivänäsi”, Ivo sanoi pitäen katseensa parturissa.

”Mitä tahansa suosikki asiakkaalleni”, Jami hymyili, eikä Joni voinut olla huomaamatta unelmoivaa katsetta Ivon silmissä.

”Kuinka pitkään olet tuntenut Ivon?” Joni päätti kysyä.

”Hm… Vuoden verran. Hän kävi ennen Annilla, joka työskentelee samassa salongissa, mutta kun Anni jäi äitiyslomalle, niin Ivo vaihtoi minulle. No, Anni on palannut töihin ja sanoi olevansa minulle ikuisesti katkera, kun varastin yhden hänen parhaimmista asiakkaistaan.” Jami naureskeli.

”Pidän sinusta enemmän”, Ivo sanoi. “Oli puuduttavaa kuunnella, kun hän puhui lapsistaan koko ajan, mutta älä kerro Annille, että sanoin niin.”

”En kerro”, Jami lupasi.

”Ai niin, unohdin kahvin miltei kokonaan!” Ivo huomasi.

”Ei huolta, voimme juoda kahvit, kun olen saanut värin levitettyä.”

”Minkä ikäinen olet?” Joni kysyi väliin.

”Olen 25”, Jami vastasi. ”Mistä tulikin mieleeni; kuulin, että sinulla on syntymäpäivät huomenna, onneksi olkoon!”

”Kiitos… Tosin… Tiesitkö, että jotkut pitävät sitä huonona onnena toivottaa onnea etukäteen ja minulla on ollut huonoa onnea jo tarpeeksi.” Joni ei voinut olla sanomatta, mutta heti kun sanat olivat karanneet hänen suustaan, hän jo katui. Ei ollut mitään syytä olla töykeä miehelle, josta Ivo tuntui pitävän.

”Um, okei… Olen pahoillani, minä…” Jami aloitti epävarmana siitä, kuinka korjata virheensä.

”Äh, älä ole turhaan pahoillasi. Olen vain kummallisella tuulella joten kaikista sanomisistani ei kannata välittää. Puhun usein ennen kuin ajattelen”, Joni selvensi ja vilkaisi mieheen, joka hymyili ja nyökkäsi.

”Sellaista sattuu itse kullekin”, Jami vastasi. Syntyi hetken vaivaannuttava hiljaisuus, ennen kuin Jami päätti rikkoa sen. ”No, miltä tuntuu täyttää kaksikymmentä?” Joni kohautti harteitaan.

”En tiedä, en ole oikeastaan pohtinut asiaa”, hän vastasi.

“Kysyn, koska muistan kuinka itse kammosin täyttää 20. Tunsin itseni niin vanhaksi!” Jami nauroi. “Se tuntuu niin huvittavalta nyt, pelkkä kakarahan minä silloin olin. No, ainakin koin ikäkriisini silloin, 25 ei enää tuntunutkaan niin pahalta ja toisaalta monilla ystävilläni on heidän kriisinsä nyt.”

”Hah, odottakaas kun täytätte 30!” Ivo naurahti ja Jami vilkaisi häneen.

”Sekö oli kriisinpaikka sinulle?”

”Kyllä ja ei”, Ivo hymyili. “Sitä muistaa vain kuinka sitä itsekin Jonin ikäisenä ajatteli kaikkien yli kolmikymppisten olevan ihan hemmetin vanhoja. Sitä kuvittelee aikaa olevan kylliksi tehdä kaikki ne asiat mistä haaveilet ennen kuin täytät 30. Sitten heräät ja huomaat vuosien kirineen ja aika tuntuu vain vuosi vuodelta kuluvan nopeammin. No, olen 34 nyt, te varmaan pidätte minua vanhana pieruna, mutta en tunne oloani vanhaksi. Olen sinut ikäni kanssa.”

“En minä pidä sinua vanhana pieruna”, Jami virnisti. ”34 on yhä nuori.”

”Ah ja nytkö yrität imarrella minua, niinkö? Tippien perässä veikkaan?” Ivo kiusoitteli ja iski silmäänsä parturilleen. ”No, siinä sinä onnistuit!” Hän nauroi perään.

Joni hymyili kuunnellessaan toisten keskustelua. Ivo oli kiinnostunut Jamista, hän oli varma siitä! ”Ja koska Joni on niin hiljaa, minun on pakko tulla siihen johtopäätökseen, että hän pitää minua vanhana pieruna”, Ivo vitsaili ja Joni vilkaisi häneen hymyillen.  

”En ajattele niin”, Joni kielsi.

”Valehtelija”, Ivo virnisti pehmeästi.

”Miten aiot juhlistaa syntymäpäivääsi?” Jami kysyi.

“En tiedä, en ole oikein juhlatuulella”, Joni vastasi ja epäröi hetken ennen kuin jatkoi. ”Parisuhteeni päättyi juuri melko kehnosti, kuten näet”, Joni teki kädellään eleen kohti kasvojaan. ”Entiseni on pidätetty ja… No, ei vain ole paljoa mitä juhlia. Olen huojentunut, kun kaikki tämä on ohi, oikeudenkäynnit ja sen sellaiset…”

”Ymmärrän. Olen pahoillani, että joudut käymään läpi jotakin näin rankaa.”

”Kiitos, en mielelläni puhu siitä enempää.”

”Toki”, Jami nyökkäsi. ”Nyt 30minuuttia ja sitten käyt suihkussa ennen kuin leikkaamme hiuksesi”, parturi hymyili.

Ivo nousi ylös. “Ja nyt se kahvi!” Hän ilmoitti ja meni valmistamaan juoman.

Heidän nauttiessaan kahvia ja keksejä, Joni tarkkaili Ivoa ja Jamia, jotka selvästikin flirttailivat toisilleen. Samalla oli kuitenkin selvää, ettei kumpikaan saanut aikaiseksi tehdä aloitetta pyytääkseen toista ulos. Jami vaikutti mukavalta, tämä oli hyvännäköinen söpöllä tavalla, Ivon tyyppiä ja… No, eikö ollut jo aika, että Ivokin saisi vähän toimintaa?

”Oletko homo?” Joni kysyi äkisti heidän istuessaan yhä keittiön pöydän ääressä. ”Ajattelin, kun olet kerta kampaaja ja mies, joten…”

Jami naurahti kevyesti. ”Se, että mies on hiusalalla, ei automaattisesti tarkoita, että hän on homo”, hän vastasi hymyillen. ”Mutta omassa tapauksessani, olen kyllä. Suuri pettymys vanhemmilleni; homo parturi-kampaaja poikana! Onneksi kaksoisveljeni, ei identtinen, on sitten paremmin onnistunut heidän silmissään. Kihloissa naisen kanssa ja opiskelee lääkäriksi. Perheemme nimi on pelastettu!” Hän vitsaili.

“Oletko sinkku?” Joni kysyi sitten vilkaisten Ivon reaktiota, näytti miltei siltä kuin tämä olisi punastunut! Mikä oli sekä outoa, että suloista samaan aikaan, missä Ivon tyypillinen itsevarmuus nyt oli?

”Kyllä, olen sinkku… Minussa tuntuu olevan joku idiootti magneetti, joten…”

”No, Ivo ei ole idiootti, hän on sinkku ja bi ja on selvää, että hän pitää sinusta, joten minusta teidän kahden pitäisi mennä ulos joku kerta lähiaikoina.” Joni sanoi ja tällä kertaa Ivo punastui selvemmin. Joni virnisti.

”Ai…” Jami aloitti punastuen myös. Ivo naureskeli jokseenkin hermostuneena; Jami puraisi huultaan ja virnisti, miehet katselivat toisiaan. ”No… hänen pitäisi pyytää minua itse…” Jami vastasi katsellen yhä vanhempaa miestä.

Ivo selvensi kurkkuaan. ”No, mitä teet lauantaina?” Hän kysyi yrittäen pitää virnistyksensä kurissa, mikä oli melko vaikeaa. Hän tiesi veljensä haluavan hänet muualle lauantaina sillä Misha halusi viettää aikaa Jonin kanssa kahden, mistä nuorukainen itse ei vielä tiennyt.

”Minut kutsuttiin kaverini juhliin, mutta voin aina jättää ne väliin, jos parempia tarjouksia ilmaantuu…” Jami hymyili ja siemaisi kahviaan.

”Lähde illalliselle kanssani?” Ivo kysyi. “Ja sitten, kuka tietää? Muutamalle drinkille, ehkä?”

“Kuulostaa hyvälle”, Jami vastasi ja molemmat virnistelivät pöhkön näköisinä toisilleen, mikä huvitti Jonia suuresti.

“Hienoa!” Joni sanoi ja nousi ylös. “Ja nyt minä menen suihkuun”, hän hymyili ja poistui huoneesta jättäen miehet keskenään. Joni oli varma, että Misha olisi nauttinut tilanteen todistamisesta, siitä, että olisi nähnyt isoveljensä punastelevan, eikä hän miltei malttanut odottaa sitä, että pääsisi kertomaan tälle.

Joni oli tyytyväinen Jamin työhön. Hän tarkkaili itseään peilistä ja tunsi olonsa hieman paremmaksi peilikuvastaan, hiljalleen ja pienin askelin, hän ehkä onnistuisi rakentamaan itsevarmuutensa takaisin. Hänen ei tarvitsisi tuntea oloaan niin epävarmaksi Mishan seurassa nyt. Kun Jami oli lähdössä, Joni näki Ivon halaavan pienempää miestä ovella. Miesten kokoero oli melko silmiinpistävä, mutta samalla he näyttivät suloisilta keskenään ja Joni toivoi, että heidän treffinsä tulisivat onnistumaan, alku ainakin vaikutti lupaavalta.

”Sinä taidat todella pitää hänestä?” Joni kysyi kävellessään eteiseen. Ilme Ivon kasvoilla kertoi enemmän kuin sanat voisivat. ”Miksi ihmeessä, et pyytänyt häntä ulos aiemmin?”

”Olin varma, että Jami olisi varattu, tai että hän olisi hetero ja saisi sätkyn, jos kysyisin. Ja hän todella on hyvä parturi, eikö? En kai vain halunnut ottaa riskiä.”

”Hetero?” Joni tuhahti virnistäen. “Älä nyt viitsi Ivo.”

“Mitä?”

”No, hän on kampaaja! Ja mies! Ja käyttää tiukkoja vaatteita!”

Ivo kohotti kulmaansa. “Ja vain homotko pukeutuvat istuviin vaatteisiin?” Mies kysyi katsellen poikaa huvittuneena. Joni vaikutti hyväntuulisemmalta kuin aiemmin.

”Ei”, Joni myönsi. ”Mutta tiesin hänen olevan homo heti kun näin hänet.”

”Niinkö tosiaan?” Ivo virnisti.

”No, olin ainakin 95% varma”, Joni nyökkäsi. “Ja tapa jolla hän katsoi sinuun varmisti sen.”

“Niinkö? Ja millainen tapa se oli?” Ivo kysyi uteliaana seuratessaan Jonia olohuoneeseen.

”Unelmoivasti, kuin hän todella haluaisi sinua”, Joni vastasi. Ivo istuutui sohvalle ja taputti paikkaa vieressään hymyillen.

”Jalkahieronnan aika?” Ivo kysyi ja tarttui voiteeseen. Joni hymyili ja riisui sukkansa istuutuen alas ja nostaen jalkansa Ivon syliin. Mies oli hieronut hänen jalkojaan miltei päivittäin ja Joni nautti siitä melkoisesti. ”Hän on mukava, eikö?” Ivo kysyi hieroen voidetta Jonin jaloille.

”On”, Joni myönsi hymyillen ja laski päänsä selkänojaa vasten. ”Minne aiot viedä hänet lauantaina?”

Ivo kohautti olkiaan. ”En ole varma, ehkä venäläiseen ravintolaan keskustassa.”

”Totutat hänet heti alkuunsa?” Joni kysyi. “Kuulostaa hyvältä idealta.”

“Muistan hänen sanoneen kerran, ettei ole syönyt koskaan kunnon venäläistä ateriaa”, Ivo hymyili katsellen Jonin jalkoja samalla, kun hieroi niitä.

”Ja ehkä tarjoat hänelle ison venäläisen jälkiruuan illan päätteeksi”, Joni virnisti, kohotellen kulmakarvojaan vihjailevasti. Vaalea mies loi häneen jokseenkin järkyttyneen ja samaan aikaan huvittuneen ilmeen. ”Joni!” Hän huoahti.

”Pidä vain huolta, että käytät kumia”, Joni lisäsi ja Ivo katsoi häneen yhä jokseenkin järkyttyneenä siitä, että hän vihjaili niin suorasti seksiin. Äkkiä Ivo tunsi olonsa aivan liian tietoiseksi siitä, että Chris oli raiskannut Jonin ja sen ajatteleminen sai hänen olonsa epämukavaksi. Seksistä puhuminen ei tuntunut lainkaan sopivalta ja Ivo toivoi keksivänsä nopeasti uuden puheenaiheen, mutta hänen mielensä raksutti tyhjää ja hänen käsiensä liikkeet hidastuivat.

Joni kurtisti kulmiaan nähdessään Ivon paljon puhuvan ilmeen. Hän katsoi poispäin, tunsi kiristävän tunteen kurkussaan ja vatsanpohjassaan. Hän tiesi mitä Ivo ajatteli, tiesi sen johtuvan siitä mitä Chris oli hänelle tehnyt. Näinkö se tulisi aina olemaan tästä edes? Nousisiko tämä vaivaannuttava hiljaisuus, joka kerta, kun hän sanallakaan tai eleellä vihjaisi jotain seksiin liittyvää?

”Misha taitaa tulla kotiin pian”, Joni sanoi vapauttaen Ivon tukalasta tilanteesta. ”Haluaisin kokata hänelle.”

”Ai? Osaatko siis kokata?” Ivo kysyi ja Joni huokaisi laskien jalkansa lattialle.

”Olisi mukavaa, jos taitoihini edes hieman uskottaisiin! Osaan tehdä ruokaa, herran tähden, ei se nyt rakettitiedettä ole!”

”Rauhoitu Joni”, Ivo huokaisi ja hymyili. ”Totta kai saat laittaa ruokaa, jos haluat.”

”Hyvä”, Joni mutisi ja käveli kohti keittiötä. Ivo laski voiteen lattialle ja seurasi Jonia. Keittiöön tultuaan Ivo pesi ensimmäiseksi kätensä. Joni vaikutti olevan poissa tolaltaan, nuorukainen seisoi ikkunan edessä katsellen ulos, käsivarret ristittynä rintaansa vasten.

”Joni?” Ivo kutsui pehmeästi. “Mikä on?”

Poika henkäisi syvään, ennen kuin kääntyi päätään pudistaen. ”Ei mikään. Olen pahoillani, taidan vaikuttaa todella epäkiitolliselta”, Joni kääntyi Ivoa kohden. ”Kiitos, kun pyysit Jamin tänne. Tarvitsin tätä ja… En tiedä… Olen yhä… On vaikeaa selittää, mutta olen pahoillani oikukkuuteni vuoksi.”

Ivo hymyili pehmeästi hänelle. ”Ymmärrän kyllä, älä huoli. Minun oikeastaan pitäisi kiittää sinua. En tiedä kuinka kauan minulla olisi mennyt pyytää Jamia ulos, jollet olisi tehnyt sitä puolestani.” Hän virnisti ja tuli lähemmäksi halatakseen Jonia. ”Sinulla on nyt vaikeaa ja on ymmärrettävää, että mielialasi heittelevät.”

Joni hymyili varoen ja hitaasti Ivo vapautti hänet halauksesta. ”Kiitos Ivo”, Joni kuiskasi.

“Ei kestä”, Ivo hymyili ja taputteli hänen olkaansa, hilliten halunsa pörröttää Jonin hiuksia, jotka Jami oli laittanut niin hienosti. ”No mitä haluaisit kokata Mishalle?”

”Tiedän, että Misha kuvittelee, etten osaa kokata, mutta osaan kyllä tehdä perusruokaa. Voisin laittaa spagettia ja jauhelihakastiketta. Näin jauhelihapaketin jääkaapissa?”

”Kuulostaa hyvälle. Haluatko, että autan sinua?”

”Ei kiitos, haluan tehdä tämän itse. Luotatko minuun?” Joni kysyi herttaiseen sävyyn ja Ivo nauroi.

”Toki luotan sinuun, sen kun annat mennä. Tiedät mistä löytää kaiken?” Ivo kysyi ja Joni nyökkäsi. 

“Hyvä on, hyvä on, kutsu minua, jos tarvitset jotakin.”

”Hyvä on”, Joni hymyili ja alkoi etsiä aineksia. Ivo katsoi häntä hetken hymyillen lempeästi ennen kuin palasi olohuoneeseen. Oli suloista, että Joni halusi laittaa ruokaa Mishalle, nyt hän vain odotti veljensä ilmeen näkemistä, kun tämä palaisi kotiin.

**^^**^^**

Misha palasi kotiin myöhemmin kuin tavallisesti, sillä oli käyttänyt kaksi tuntia etsiessään sopivaa lahjaa Jonille. Hän oli etsinyt lahjaa jo muutaman päivän, eikä halunnut tyytyä mihinkään simppeliin, hän halusi, että Joni pitäisi siitä. Miksi täydellisen lahjan etsiminen olikin niin vaikeaa? Tai ehkä hän vain yritti liikaa miellyttää Jonia? Misha pystyi rehellisesti myöntämään, ettei koskaan aiemmin ollut nähnyt yhtä paljon vaivaa kenenkään lahjan vuoksi ja hänen mielialansa alkoi olla maassa, kun yritys ei tuntunut tuottavan tulosta. Hän toivoi lopputuloksen olevan kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.

”Olen kotona”, Misha huhuili eteisestä. Hän potkaisi kengät jaloistaan ja tuli olohuoneeseen yllättyneenä löytäessään veljensä rentoutumassa sohvalla samalla, kun kuuli ääniä keittiöstä.

”Oliko rankka päivä?” Ivo kysyi hymyillen. Misha kohotti kulmaansa, vilkaisi keittiötä kohti ja sitten takaisin veljeensä.

”Missä Joni on?”

”Missä luulet?” Ivo naurahti. “Keittiössä tietenkin, hän laittaa päivällistä.”

“Joni laittaa päivällistä?” Misha räpäytti silmiään ja Ivo nyökkäsi virnistäen. Misha huokaisi; Jonin tulisi levätä, eikä yrittää laittaa ruokaa! Ja halusipa Misha myöntää sitä tai ei, hän ei oikeastaan luottanut nuoremman miehen ruuanlaittotaitoihin.

Joni leikkasi parhaillaan sipuleita Mishan astuessa huoneeseen, nuorukaisen silmät vuotivat pilkkomiensa kasvisten voimakkaasta aromista. ”Mitä sinä oikein teet?” Misha kysyi astuessaan lähemmäksi ja Joni käänsi kasvonsa mieheen.

”Miltä näyttää?” Hän hymyili ja pyyhki kyyneleitä kämmenselällään.

Misha huokaisi. ”Onhan ajatus suloinen, muttei sinun tarvitse tehdä tätä”, hän hymyili ja otti hellästi veitsen pois Jonin kädestä ennen kuin laski toisen kätensä pojan olkapäälle. ”Minä voin jatkaa tästä, mene sinä lepäämään.” Misha nyökkäsi ja ryhtyi jo ohjaamaan Jonia pois keittiöstä.

”Minä halusin tehdä tämän!” Nuorukainen protestoi.

“Tiedän, mutta sinun ei tarvitse. Ivo ja minä arvostamme yrityksiäsi olla avuksi, mutta olet yhä toipilas ja me lupasimme auttaa sinua paranemaan entisellesi, joten…” Misha hymyili ja painoi hellästi Jonin istumaan sohvalle, välittämättä veljensä ilmeestä ja sokeana sille kuinka ärsyyntynyt nuorempi mies oli.

”Halusin auttaa!” Joni sanoi kireään sävyyn ja murahti kiukustuneena, kun Misha nosti hänen jalkansa sohvalle. ”Helvetti soikoon, en ole mikään lapsi!” Joni kivahti ja Misha kohotti kulmaansa yllättyneenä Jonin noustessa jaloilleen.

Hän ei ymmärtänyt miksi Joni käyttäytyi näin, kun ainoa mitä hän yritti, oli olla hellä ja huomaavainen… poikaystävä? ”Joni istu alas, rauhoitu, ei ole mitään syytä hermostua näin. Olen varma, ettei se ole hyväksi sinulle.” Misha osoitti sohvaa kohti. “Lepää!”

“Olen vitun kyllästynyt lepäämään, etkö helvetti voi tajuta sitä!” Joni tiuskaisi ja marssi sitten nopein askelin yläkertaan, kului hetki ja he kuulivat kuinka ovi pamahti kiinni hänen perässään. Misha räpytti silmiään ja alkoi pian ärsyyntyä itsekin.

”Hän osaa kyllä olla kiittämätön kakara!” Misha murahti ja risti kätensä rintansa ylle tuijottaessaan portaikkoa kohden. Ivon oli kiristettävä hampaitaan, jottei nauraisi. Vanhempi veli koetti muistuttaa itseään, ettei koko koettelemuksessa oikeasti ollut mitään hauskaa. ”Mitä ihmettä hän oikein haluaa? Yritän parhaani olla mukava hänelle, huolehtia kaikista hänen tarpeistaan ja silti hän vain kitisee!”

”Misha”, Ivo sanoi niin tasaisesti kuin kykeni rauhoituttuaan. ”Joni on vain erittäin stressaantunut, kyllähän sinä voit sen ymmärtää? Ja kaiken lisäksi hän on tylsistynyt, kuka tahansa olisi, kun joutuu viettämään useita päiviä sisällä. Hän haluaa auttaa ja tehdä asioita ja sinun tulisi suoda se hänelle. Olen varma, että kun Joni on väsynyt, hän sanoo niin ja menee lepäämään. Joni on jo aikuinen mies.”

Misha oli hetken hiljaa ja mietiskeli Ivon sanoja. ”Olen vain huolissani, että hän uuvuttaa itsensä.” Hän huokaisi lopulta.

”Tiedän, mutta puhu hänelle. Jonilla on hyvä syy olla vaikea, ajattele nyt kuinka suuren stressin alla hän on.”

Misha oli hetken hiljaa ja nyökkäsi. ”Menen puhumaan hänen kanssaan”, hän päätti ja suuntasi yläkertaa kohden. Ovella Misha pysähtyi ja koputti, odottaen vastausta.

”Se on auki”, Joni vastasi hetken hiljaisuuden kuluttua ja Misha kurkisti sisään. Tummahiuksinen nuori mies makasi sängyllä kyljellään, kädet rintansa lähellä, hieman sykerössä asennossa. ”Näetkö, minä lepään nyt, kai olet tyytyväinen?” Hän mutisi ja Misha huokaisi kuullessaan tietyn karheuden tämän äänessä. Oliko Joni itkenyt? ”Mene pois…” Joni lisäsi hetken kuluttua, mutta Misha lähestyi siitä huolimatta.

”En tarkoittanut loukata sinua”, Misha aloitti. ”Tein niin kuitenkin ja olen pahoillani, tarkoitukseni oli täysin päinvastainen.” Hän istui alas sängynlaidalle. ”Joni?”

Nuorempi mies henkäisi syvään ja pyyhki kyyneliä kasvoiltaan, vältellen Mishan katsetta. ”En ole lapsi, vaikkakin… Tiedän, että juuri nyt käyttäydyn lapsellisesti.” Varoen Joni siirsi katseensa toiseen. ”Halusin vain tehdä ruokaa sinulle… Minä vain… Haluan…”

”Se on ihan okei, ymmärrän, luulen niin.” Misha nyökkäsi ja toi epäröiden kätensä hieroakseen Jonin pohjetta. ”Olen vain huolissani ja haluan sinun paranevan, siksi usutan sinua lepäämään niin paljon.”

Joni istuutui hitaasti ja kääntyi kasvotusten Mishaa kohti. ”Voin jo paljon paremmin, enkö näytäkin siltä?” Hän kysyi ja pyyhkäisi nopeasti kasvojaan kämmenellään kyyneltahrojen varalta. Misha hymyili ja katseli häntä lähemmin, huomaten että Jonin hiukset olivat eri tavalla. ”Et edes sanonut mitään uusista hiuksistani”, Joni huomautti sitten ja sai Mishan naurahtamaan lempeästi. Mies kumartui halaamaan häntä hellästi.

”Huomasin kyllä ja näytät upealta”, vaalea mies vakuutti ja kosketti tummia hiuksia pehmeästi sormillaan. ”Raitoja?” Hän kysyi ja katsoi Jonin kasvoihin huomaten heidän lyhyen välimatkansa. ”Menittekö ulos tänään?” Misha ihmetteli, miksei Ivo ollut sanonut asiasta mitään ja jatkoi Jonin hiuksilla leikittelemistä. Hänen katseensa laskeutui nuoremman miehen täyteläisille huulille, jotka todella houkuttelivat suudelmaa. He eivät olleet suudelleet vielä, ei sitten…

“Ivon poikaystävä oli täällä, tai pian tuleva poikaystävä olen varma.” Joni naurahti siirtäen kätensä Mishan lihaksikkaalle käsivarrelle. Hänen sydämensä takoi kiivaana, tuntui miltei vaikealta hengittää, Misha oli niin lähellä ja hänen tuoksunsa oli niin huumaava, niin houkutteleva…

”Ivon mikä?” Misha kysyi, hänen aivonsa tuntuivat sulaneen eikä hän olisi ollut yllättynyt jos olisi kuullut väärin. Hänen ajatuksensa liikkuivat täysin toisissa asioissa, lähinnä Jonin kutsuvissa huulissa.

”Ivolla on treffit lauantaina parturinsa kanssa”, Joni kuiskasi. Mishan otsa lepäsi hänen omaansa vasten ja hänen siniset silmänsä, jotka olivat nyt paljon tummemman sävyiset, tarkkailivat häntä ja Joni tunsi vapisevansa, hänen ihonsa tuntui lämpimältä joka puolelta, kuumalta jopa.

“Mielenkiintoista…” Misha sanoi hetken kuluttua. Jonin huulet varastivat vielä suurimmanosan hänen huomiostaan.

Lopulta se oli Joni, joka nojautui eteenpäin, painaen huulensa pehmeästi Mishan huulia vasten ja vaalea mies ei voinut estää mielihyvän huokausta pakenemasta huuliltaan. Misha nosti kätensä Jonin poskelle, toisen liikkuessa hänen olkapäälleen suudelman syventyessä, mutta pysyessä silti hitaana ja hellänä. Misha kieltäytyi antamasta himolleen periksi, oli vielä liian aikaista ja Joni tuntui yhä jotenkin heiveröiseltä hänen otteessaan, sellaiselta jota tuli kohdella pehmeästi ja varoen.

Silti, ei Misha täysin voinut estää vartaloaan heräämästä suudelmaan. Hän tunsi lämmön leviävän nivusiinsa ja tiesi, että jos he jatkaisivat, hän ei pystyisi peittämään innostustaan eikä hän halunnut ottaa riskiä, että pelästyttäisi Jonin sillä. Joten, vaikkakin vastentahtoisesti, Misha vetäytyi kauemmas, hymyili ja painoi suudelman Jonin nenänpäälle. ”Rakastan sitä miten pehmeät huulesi ovat”, Misha kuiskasi, mikä sai nuoremman miehen virnistämään hieman häkeltyneenä.

”Samat sanat”, Joni sanoi ja sai uuden suudelman poskelleen.

Misha katsoi häntä hetken pohdiskellen. ”Hyvä on”, hän huokaisi. ”Jos tunnet olevasi kunnossa niin haluatko tulla alakertaan ja tekemään ruokaa kanssani?”

”Oi, saanko? Pomo?” Joni kiusoitteli ja Misha kohotti kulmaansa huvittuneena ennen kuin nousi ja tarjosi kätensä hänelle.

”Kyllä, mutta vain jos lupaat kertoa heti, jos alat voida huonosti tai väsyä.” Misha vastasi ja Joni nyökkäsi noustessaan.

”Lupaan kyllä”, hän hymyili.

”Hyvä”, Misha nyökkäsi ja ajatteli, että voisi oikeastaan olla hauska opettaa kakaraa kokkaamaan, hauskaa ja hyödyllistä!

TBC.

Web published: My Secret Shore 13.maaliskuuta, 2011

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 35

My Secret Shore HOME 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s