35.Lapselliset leikit


Joni päätti, että hänen täytyi tehdä jotakin todistaakseen Mishalle, että voi paremmin. Hän pelkäsi, että Misha näkisi hänet aina uhrina, että heidän suhteensa jäisi tähän outoon vaiheeseen, jossa heistä kumpikaan ei käyttäytynyt normaalisti, jossa hän oli potilas ja Misha hänen hoitajansa. Huolehtiminen oli suloista, mutta Jonista alkoi tosiaan tuntua siltä, että Misha veti roolinsa täysin yli, eikä Joni halunnut Mishaa tällaisena. Misha jonka Joni halusi, oli se Misha joka tämä oli ennen ollut, eikä tämä ylisuojeleva kanaemo!

Misha ei edes nukkunut hänen vieressään enää. Kun Joni oli tiedustellut syytä, oli mies mutissut jotakin sen monimutkaisuudesta, aamujutuista ja aikatauluista, jonka jälkeen vaalea mies oli vaihtanut nopeasti puheenaihetta. Ei tarvittu Einsteiniä kertomaan Jonille, että Misha oli tosiasiassa huolissaan siitä, että pelästyttäisi hänet jollakin niin luonnollisella asialla kuin erektion saamisella unissaan. Hän ei halunnut Mishan käyttäytyvän kuin pahainen neitsyt, ei halunnut miehen olevan niin selvän vaivaantunut seksiasioissa hänen lähellään. Ivo, Dima ja Linda olivat kaikki samanlaisia ja se ärsytti Jonia entisestään. Oli kuin joku olisi kirjoittanut hänen otsaansa: raiskattu tai merkinnyt hänet isolla verenpunaisella kirjaimella tahratuksi.

Sen ei pitäisi vaikuttaa muihin! Koska se ei vaikuttanut häneen itseensä, niin: Joni oli päättänyt, että oli päässyt täysin yli koko jutusta. Se oli tapahtunut, se oli kurjaa, mutta mitään ei voinut enää tehdä menneen muuttamiseksi, joten hän voisi vain yksinkertaisesti unohtaa sen ja käyttäytyä normaalisti. Kuka edes määritti sen miten raiskatun tulisi käyttäytyä? Kuka väitti, että hänen tulisi nyt olla ikuisesti peloissaan toisen miehen erektion näkemisestä ja omasta seksuaalisuudestaan? – Joni pohti maatessaan yksin sängyllä hänen syntymäpäiväänsä edeltävänä yönä. Oli liian kuuma nukkua kunnolla, joten hänellä oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa ajatella.  Täytyisikö hänen muka peitellä vartaloaan vain Chrisin takia? Ei! Joni kiristi hampaitaan ja heitti t-paitansa lattialle hiljaiseksi protestiksi näkymättömälle tai pikemminkin olemattomalle yleisölleen. Hän tunsi olonsa jokseenkin paremmaksi ja huokaisi. Tulisiko hänen vihata omaa vartaloaan? Ei! Hän ei suostunut siihen! Todistaakseen tämän, Joni riisui myös alushousunsa ja makasi sitten sängyllä alasti tuijottaen kohti huoneen kattoa.

Joni siirsi katseensa hitaasti alas ja siirsi varoen ohutta peittoa syrjään rinnaltaan koskettaen paljasta ihoaan. Hän oli parantumassa, mustelmat alkoivat hälvetä, pesten pois tapahtuneen ja Joni halusi uskoa, että oli mahdollista pestä se myös hänen mielestään. Hän ei vihaisi itseään, eikä vartaloaan, hänen tulisi rakastaa omaa vartaloaan ja hän nauttisi yhä seksistä! Hän nauttisi omasta seksuaalisesta vetovoimastaan ja hallitsisi sitä. Hän hallitsisi itseään, ei ajattelisi mennyttä eikä antaisi Chrisin voittaa. Hän unohtaisi, sillä hänen täytyi unohtaa ja hän todistaisi kaikille, erityisesti Mishalle.

Joni antoi kätensä liukua alemmas vartalollaan, ohuen peiton alle, jalkojensa väliin pehmeälle elimelleen. Tuntui jotenkin oudolle tehdä näin, mutta Joni sivuutti tunteen ja alkoi liikuttaa kättään hieroakseen itseään. Hän sulki silmänsä, kuunteli omaa hengitystään ja yritti keskittyä kaikkeen muuhun kuin Chrisiin. Misha, miltä Mishan huulet tuntuivat hänen omiaan vasten, lämmin hengitys ja kuinka se kutitteli ihoa, hänen käsiensä kosketus, se miltä miehen lihakset tuntuivat: Joni kuvitteli istuvansa Mishan sylissä suudellen tätä kauttaaltaan, kuvitteli mielihyvän huokauksen miehen huulilta ja tunsi elimensä vastaavan. Joni hymyili silmät yhä suljettuina, sylkäisi kädelleen ja toi sen takaisin tyydyttämään itseään.

“Et koskaan väsy tähän, olet aina valmis levittämään jalkasi, joten älä valehtele minulle.”  Kuiskaus hänen muistoistaan jäi soimaan hänen mieleensä ja sai Jonin säpsähtämään, makaamaan liikkumatta aloillaan. Joni avasi silmänsä ja hengitti kiihtyneesti, hän tunsi kyyneleiden nousevan silmiinsä ja irrotti otteensa elimestään, kietoutuen peitteen alle sikiöasentoon. Hän kiristi hampaitaan ja vapisi. ”Säälittävä huora…” Muistot alkoivat uhkaavasti palata hänen mieleensä.

”En ajattele sinua, sillä et enää merkitse minulle mitään.” Joni kuiskasi tyhjyydelle haluten vakuuttaa itsensä. Hän toisti itselleen uudestaan ja uudestaan ettei menneellä ollut merkitystä, Chrisillä ei ollut merkitystä, eikä raiskauksilla tai pahoinpitelyllä jonka oli tämän käsistä kokenut; se oli historiaa nyt. Hän pakottaisi itsensä unohtamaan, pakottaisi ne painajaiset ulos tajunnastaan ja hän onnistuisi siinä, sillä oli vahva.  Hän piti seksistä ja hän oli seksuaalinen ja haluttava ja hän todistaisi Mishalle, että oli kunnossa, todistaisi itselleen, että Misha yhä himoitsi häntä sillä tavalla. Näine ajatuksineen Joni vaipui hitaasti uneen.



**^^**^^**

Misha oli asettanut herätyskellonsa soimaan puoli seitsemältä aamulla, huokaisten hän toi kätensä sammuttamaan hälytyksen ja pakotti itsensä nousemaan. Oli Jonin syntymäpäivä ja hän halusi valmistaa tälle aamiaista ennen kuin joutuisi menemään töihin. Nopea suihku, pukeutuminen, hän haki Jonin lahjan ennen kuin meni keittiöön. Kello oli jo lähes seitsemän, Ivo nukkui yhä ja Misha oli sanonut tälle, että voisi onnitella Jonia myöhemmin, tämän ei tarvitsisi nousta yhtä aikaisin. Tällä kertaa hänen vanhempi veljensä ei edes yrittänyt kiusoitella häntä asiasta, joten ehkäpä tämä Jami todella oli taivaan lahja?

Misha keitti kahvia ja puristi tuoretta appelsiinimehua, samalla kun kokkasi munia ja pekonia pannulla, jotka tarjoaisi sitten paahtoleivän ja tuoreiden vihannesten kanssa. Hän asetti ruuat tarjottimelle ennen kuin suuntasi takaisin yläkertaan. Misha koputti huoneen ovelle kevyesti ennen kuin avasi sen ja astui sisään.

Joni huokaisi yhä puoli unessa, hän makasi sängyllä vatsallaan, toinen käsi kasvojensa vierellä toinen taivutettuna pään yläpuolelle.  ”Hyvää syntymäpäivää Joni! En aio laulaa, mutta tein sinulle aamiaista,” Misha sanoi astuessaan peremmälle. Kun hän katsoi nuorempaa miestä tarkemmin, hän nielaisi raskaasti. Ohut lakana, joka toimi peittona paljasti nuorukaisen alastonta selkää ja osan vasenta pakaraa. Näky oli niin järjettömän seksikäs, että se sai Mishan kädet vapisemaan ja miltei läikyttämään juomat kupeistaan. Hän kirosi äidinkielellään hiljaa, Jonin nostaessa väsyneesti päätään.

“Huomenta”, tummahiuksinen nuori mies mutisi ja hymyili. Misha nielaisi uudestaan ja asetti tarjottimen pöydälle, yrittäen olla vilkuilematta Jonia.

“Nukuitko hyvin?” Misha kysyi ja Joni huokaisi kääntyen hitaasti jonka jälkeen kampesi itseään istuma-asentoon, joka sai vain aikaan enemmän alastomien yksityisten alueiden pilkahtamista peiton alta. ’Hyvä luoja, hän on alasti…’ Mishan aivot rekisteröivät, joka välittömästi herätti kiinnostuksen hänen toisessa päässään.

”On niin kuuma…” Joni valitti ja pöyhi tyynyjä takanaan asettuen puolittain makaavaan ja puolittain istuvaan asentoon. Misha nyökkäsi, hänen silmiensä ahmiessa kiehtovaa näkyä edessään. Hän ei olisi halunnut mitään yhtä paljon kuin kiivetä sängylle, vetää lakana Jonin yltä ja suudella ja nuolla paljastunutta ihoa joka puolelta. Misha räpäytti silmiään äkillisille mielikuville, hän tunsi olonsa niin järjettömän himokkaaksi, ettei se ollut edes hauskaa! Ja se oli niin tavattoman epäsopivaa tässä tilanteessa – hän muistutti itseään.

Joni virnisti nähdessään sen miten Misha katsoi häntä, hiljaisena ja… himokkaana! ”Hmm…Veikö kissa kielesi, Misha?” Hän kysyi leikkisään sävyyn ja kallisti päätään. Misha selvitti kurkkuaan, nosti tarjottimen pöydältä ja laski sen sitten alas Jonin syliin. Oli vain tuo kirotun ohut lakana! Ja tuntui lähes mahdottomalta keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen miten alasti Joni oli tuon vaatimattoman kankaanpalan alla!

”Nukuit siis hyvin?” Misha kysyi ja hymyili hieman nostaessaan tuolin lähemmäksi sänkyä, jotta saattoi istuutua. Hän nojautui eteenpäin ja Joni katsoi häneen huvittuneena ja hihitti.

”Kysyit sitä jo”, tummahiuksinen nuorukainen muistutti ja virnisti. ”Ja minä valitin, että on niin…kuuma.”

”Kuuma”, Misha toisti typerästi, ja typeräksi hän todella tunsi itsensä sillä hetkellä. Hän tunsi elimensä nytkähtävän ja yritti epätoivoisesti ajatella jotain epäseksikästä, mikä oli järjettömän vaikeaa, sillä Joni oli yhä hänen edessään tarjoten kiusallisen seksikästä silmänruokaa. ”Ai… Oli minulla lahjakin sinulle…” Hän muisti sitten ja ojensi lahjan jota oli pidellyt käsissään. Joni imeskeli kurkunpalasta, katsoi häneen ja hymyili ja kurkusta valuva mehu sai hänen huulensa niin kosteiksi ja… kutsuviksi. Joni otti lahjan vastaan.

”Kiitos.”

”Ei se ole mitään ihmeellistä… En ole oikein hyvä hankkimaan lahjoja, joten…”

”Olen varma, että se on hyvä”, Joni hymyili ennen kuin ryhtyi käärimään pakettia auki. Sisältä hän löysi tummasinikantisen kirjan, hopeisen mustekynän, kapeassa säilytysrasiassa, sekä rasian suklaapäällysteisiä mansikoita. Joni selaili kirjan tyhjiä sivuja ja kohotti kulmaansa kysyvästi.

”Se on päiväkirja…” Misha selitti. Hän antaisi Jonille kyllä paremman lahjan lauantaina, poika ei näyttänyt kovin otetulta, eikä Misha voinut syyttää tätä. Lauantai oli kuitenkin merkityksellisempi päivä, sillä he voisivat viettää koko päivän kahden. ”Voit kirjoittaa ajatuksiasi sinne ja ajattelin, että tässä… hm… tilanteessa, se olisi hyödyllistä ja niin…”

”Tässä tilanteessa”, Joni toisti. Tämä vain todisti, että Misha yhä ajatteli häntä jossain määrin heikkona uhrina, mutta samalla nähdessään Mishan hermostuneen ilmeen, mikä oli melko epätavallinen ilme miehelle ja jollain tapaa häiritsevän suloinen, ei Joni voinut olla hymyilemättä. ”Kiitos Misha. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut päiväkirjaa aiemmin, kuka tietää, ehkä pääsen kosketuksiin sisäisen kirjailijani kanssa?” Hän vitsaili ja virnisti. ”Ehkä minusta tulee kuuluisa sitten, ’kakaran muistelmat’. Mitä luulet, ostaisiko kukaan sellaista kirjaa?”

Misha hymyili hänelle takaisin. ”Ehkä?” Hän pohti. ”Minä ostaisin ainakin…” Misha nyökkäsi ja antoi katseensa vaellella Jonin alastomalla rinnalla, mikä nuorukaisen virnistämään hivenen itsevarmempana.

”Saanko yhden syntymäpäivätoiveen?” Hän kysyi miltei viattomaan sävyyn.

”Mmh?” Misha nosti katseensa. “Mikä se on?” Hän hymyili ja Joni toi etusormensa huulilleen taputtaen niitä kevyesti.

”Suudelma, kunnollinen syntymäpäiväsuudelma”, Joni vastasi. Mishan noustessa ja nojautuessa lähemmäksi Jonia hän tiesi jo valmiiksi, että edessä olisi sangen kova työpäivä edessä. Hän kosketti nuoremman miehen huulia kevyesti omillaan ja tunsi Jonin tuovan kätensä hänen niskansa taakse, nuorukainen raotti huuliaan kutsuvasti ja syvensi suudelmaa. Hiljainen huokaisu, Misha toi kätensä molemmin puolin Jonin kasvoja ja tunsi miltei vastustamatonta poltetta koskettaa Jonia enemmän, heivata tarjotin ja lakana syrjään ja nauttia tämän alastoman ja kauniin vartalon lämmöstä. Misha alkoi tuntea lievää kiristystä housuissaan ja pakotti itsensä erkanemaan noista suloisista huulista.

”Jaahas, minun on mentävä nyt töihin”, Misha totesi ja Joni hymyili.

”Hyvä on”, nuorukainen vastasi ja maistoi mehuaan. ”Kiitos aamiaisesta ja lahjasta.”

”Ei kestä, mukavaa päivää”, Misha hymyili ja käveli kohti ovea.

”Misha?” Joni kutsui juuri kun tämä oli saavuttanut oviaukon.

”Niin?”

”Suudelma kiihotti minuakin”, Joni virnisti nähdessään oudon häkeltyneen ja jokseenkin nolostuneen katseen syntyvän miehen kasvoille. ”Hauskaa työpäivää!”

”Joo… Nähdään myöhemmin, Joni”, Misha sanoi, hymyili ja lähti miltei kiirehtien. Joni miltei hihitti ääneen; oli melko hassua pystyä häkellyttämään yleensä niin itsevarmaa venäläistä tällä tavoin.


**^^**^^**^^**^^**^^*

Katja huokaisi katsellessaan tumman harmaata Toyotaa, joka oli parkkeerattuna heidän etupihalleen. Jotkin asiat eivät koskaan muuttuneet – hän ajatteli katsoessaan aviomiestään, joka vilkaisi häneen kierrellessään autoa. ”No mitä pidät? Kaunis eikö?” Asko kysyi.

“Niin ja kallis! Siinä menevät lomarahamme koko vuodelta”, hän sanoi ja kietoi käsivartensa rintansa ylle ennen kuin astui lähemmäs.

”Mutta… Joni ansaitsee tämän”, Asko yritti puolustaa. “Hän täyttää kaksikymmentä ja… Hän…” Katja huokaisi uudemman kerran, sulki etäisyyden heidän välillään ja suuteli miehen poskea.

”Tiedän…” Hän kuiskasi pehmeästi sipaisten Askon hiuksia hellästi kädellään. ”Hän on kokenut paljon ja… No, emmehän me tässä tilanteessa edes matkustaisi mihinkään.” Nainen piti lyhyen tauon ennen kuin virnisti. ”Olen silti yhä varma, että ostaisit hänelle vaikka kuun taivaalta jos voisit! Jos tietäisit sen tekevän hänet onnelliseksi.” Mies loi häneen hieman nolostuneen katseen.

”Tiedäthän, että rakastan sinua, Katja?” Hän kysyi ja nosti kätensä hänen poskelleen.


”Tiedän ja minäkin rakastan sinua”, nainen vastasi ja katsoi sitten autoa kohden. ”Oikeastaan odotan itsekin innolla sitä, kun Joni näkee tämän.” Asko hymyili ja kietoi käsivartensa vaimonsa harteille.

”Toivon, että hän palaisi kotiin pian”, hän sanoi, mutta nähdessään vaimonsa ilmeen sen kuinka tämän huulet raottuivat puhuakseen, Asko jatkoi. ”Mutten painosta, se on Jonin oma päätös.”

”Hyvä”, Katja hymyili ja nojautui suutelemaan miestään.

Seuraavana iltapäivänä Jonin syntymäpäivänä, he saapuivat talolle, saaden lämpimän vastaanoton vanhimmalta veljeksistä. ”Joni, vanhempasi ovat täällä!” Ivo kutsui ja pian he jo kuulivatkin kiiruhtavat askeleet portaikosta.

”Hei!” Joni tervehti iloisesti lähestyessään.

”Paljon onnea!” Asko hymyili ja halasi esikoistaan ennen kuin tarkasteli tätä lähemmin. ”Näytät jo paljon paremmalta, mikä on vointisi?”

“Voin loistavasti!” Joni vakuutti pirteällä äänellä, hymyili ja halasi sitten äitipuoltaan, joka myös onnitteli häntä. ”Missä Sini ja kaksoset ovat?” Hän kysyi.

”He ovat vanhempieni kanssa heidän mökillään”, Katja vastasi. ”He kaikki haluavat nähdä sinut pian.”

”Ensiviikolla, olen varma”, Joni nyökkäsi yhä hymyillen. ”Jos he ovat kotona jo silloin?”

”Ovat he,” Katja vastasi. ”Hiuksillesikin on tehty jotain?” Nainen huomasi. ”Näyttää hyvältä.”

”Ivon ystävä kävi täällä eilen, hän on parturi”, Joni vastasi virnistäen Ivolle, joka selvitti kurkkuaan ja hymyili.

”Tulkaa toki peremmälle keittiöön? Kahvi on valmista ja teimme Jonin kanssa mansikkakakkua aiemmin.”

”Kuulostaa herkulliselta”, Katja hymyili ja riisui kenkänsä miehensä tavoin ennen kuin he seurasivat peremmälle taloon.


”Tässä on lahjasi, se on meiltä molemmilta.” Asko ojensi suuren kirjekuoren Jonille heidän istuuduttuaan keittiöön. Poika katsoi heihin uteliaana ennen kuin avasi sen. Ensimmäiseksi hän huomioi auton avaimet ja jälleen hän katsahti vanhempiaan hieman hämillään, uskaltamatta uskoa sitä todeksi mitä avaimet vahvasti viittasivat. Sekä hänen isänsä, että Katja vain hymyilivät odottavasti kunnes Joni veti esille dokumentit ja valokuvat.

”Voi luoja!” Joni huoahti vaivoin pystyen peittämään innostustaan. ”Ostitte minulle auton?!” Hän kysyi katsoen takaisin papereita jotka osoittivat, että upouusi, suoraan tehtaalta tullut auto olisi hänen! Asko nauroi lempeästi ilmeelle poikansa kasvoilla, jonka näkeminen toi hänelle enemmän iloa kuin mitä sanat pystyisivät kertomaan. Kaiken jälkeen tuntui hyvältä nähdä Joni niin iloisena.


”Tiedän ettei se ole aivan se LeMans josta unelmoit, tämä on järkevämpi ja enemmän meidän budjetissamme, lisäksi turvallisempi ajaa. Isänäsi turvallisuutesi on kuitenkin suurin huolenaiheeni.” Joni nousi ylös ja halasi isäänsä tiukasti.

”Olet paras isä ikinä!” Hän julisti hymyillen ja Asko tunsi lämmön rinnassaan, syvästi liikuttuneena poikansa sanoista, jotka samalla saivat hänet tuntemaan kummallista helpotusta.

“Olet todella rakas ja tärkeä minulle, Joni.” Isä kuiskasi jotenkin kiusallisen tietoisena venäläismiehen läsnäolosta.

”Tuskin tiedän miten kiittää teitä molempia”, Joni tunnusti. ”Toyota Prius, se on upea auto!” Hän nyökkäsi. ”Katso Ivo”, hän sanoi sitten ja ojensi paperit vaalealle miehelle, joka oli tarkkaillut perhettä hymyillen hiljaa itsekseen.

”Näyttää hienolta, nyt olen kyllä kateellinen”, Ivo naurahti ja ojensi paperit takaisin Jonille. ”Olen suunnitellut hankkivani hybridi auton myös itselleni, niillä on suuri ympäristöarvo.” Ivo tokaisi sitten katsoen Jonin isää kohden, joka nyökkäsi.

“Niin, se oli iso ratkaiseva päätöksen tekijä minulle, turvallisuuskysymysten lisäksi. Toyotat ovat useimmiten olleet hyvin luotettavia.”

”Se on totta, itse ajan Audia tai jaamme oikeastaan sen käytön Mishan kanssa.” Ivo ja Asko ryhtyivät puhumaan autoista Jonin tarkkaillessa papereita hiljaisena ja Katja söi hitaasti kakunpalastaan seuraten keskustelua hieman huvittuneena; miehet ja heidän lelunsa.

”Isä, milloin pääsen ajamaan sitä?” Joni kysyi heidän nautittuaan kahvista ja kakusta,

”Se odottaa sinua kotona sitten kun tunnet olosi tarpeeksi hyväksi.”

”Ehkä tänä viikonloppuna?” Joni ehdotti. “Voisitko ajaa sen tänne isä? Sitten ajaisin sinut takaisin kotiin ja palaisin tänne?”

”Hmm, ehkä sinun olisi vielä hyvä odottaa?”

”Mutta voin jo ihan hyvin!” Joni intti. ”Ole kiltti isä?” Mies huokaisi, se oli tuo tietty äänensävy, tuo tietty katse… Hän vilkaisi vaimoaan, joka kohautti olkiaan ja hymyili.

”Enpä tiedä… Sinun täytyy luvata, että ajat varovasti, noudatat rajoituksia, etkä kokeile miten lujaa pääset. Viimeisin asia mitä haluamme on se, että joutuisit takaisin sairaalaan.”

”Olen varovainen, lupaan,” Joni vakuutti. ”Olen varma, että saan Mishan lähtemään mukaani.”

Ivo hymyili katsoessaan poikaa. “Niin, olen varma, ettei veljeni edes antaisi Jonin lähteä yksin, joten ei ole mitään syytä olla huolissaan.” Hän sanoi ja siirsi katseensa takaisin Jonin vanhempiin. Asko nyökkäsi hitaasti, hänestä tuntui yhä siltä, että oli aivan liian aikaista Jonille aloittaa uutta suhdetta Chrisin jälkeen, mutta toisaalta keskusteltuaan Mishan kanssa aiemmin kahden, oli hän hieman rentoutuneempi asian suhteen.

”Hyvä on, ajan auton tänne huomisiltana”, Asko lupasi.

“Kiitos isä! Joni hihkaisi pirteänä.

*^*^*

“Olen helpottunut, että Joni voi jo niin paljon paremmin”, Asko sanoi heidän ajaessaan takaisin kotiin.

”Niin, se oli mukava nähdä”, Katja myönsi ja vilkaisi miestään nopeasti ennen kuin käänsi katseensa takaisin ikkunaa kohti.

”Hän vaikutti niin iloiselta tänään; ehkä hän todella alkaa toipua tapahtuneesta.” Asko hymyili ja sai vaimonsa huomion kääntymään takaisin itseensä.

”Hm… En usko sen olevan niin yksinkertaista… Itse asiassa, olen hieman huolissani”, Katja tunnusti.

”Huolissasi?” Mies kysyi hämmentyneenä.

”En tiedä… Joni vaikutti niin…” Katja yritti parhaansa löytää oikeaa tapaa ilmaista ajatuksensa, jotka kuitenkin olivat melko hämmentyneitä. ”Hyvä on, hän vaikutti liiankin pirteältä, aivan kuin hän yrittäisi liikaa. Se on vain todella suuri yhtäkkinen muutos.”

”Sinustako olisi parempi, että hän olisi masentunut?” Asko kysyi hieman kireästi, mutta ennen kaikkea hämillään.

”Ei tietenkään. Luulen vain että Joni käy läpi melkoista tunteiden myllerrystä…” Katja kohautti olkiaan tuntien olonsa jokseenkin avuttomaksi. ”Minusta olisi vain hyvä, jos Joni puhuisi jollekin ammattilaiselle sen sijaan, että yrittää käyttäytyä kuin mitään pahaa ei olisi sattunut. Oikeudenkäynti tulee olemaan stressaava, en tiedä ymmärtääkö hän sen mitä on vielä edessä.” Asko oli hiljaa ja mietti itsekseen. Jonin käytös oli kyllä ottanut yhtäkkisen aimo harppauksen parempaan siitä mitä se oli ollut edellisellä vierailulla. Tänään hän oli ollut kuin oma vanha itsensä, pirteä ja puhelias, itsevarma, eikä hän ollut sanallakaan maininnut Chrisiä tai mitään tapahtuneeseen viittaavaa.

”Olet kai oikeassa”, hän myönsi lopulta. “En vain tiedä miten voimme ehdottaa terapeuttia hänelle ilman, että hän tuohtuu siitä.” Asko huokaisi aavistaen siitä tulevan jonkin sortin draama, mutta Katja oli oikeassa; Jonin olisi hyvä puhua jollekin sen sijaan, että yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sellaista voinut unohtaa, ei vaikka kuinka tahtoisi.



 **^^**^^**^^**

Mishalla oli suuria vaikeuksia keskittyä töihinsä, hän ei pystynyt oikeastaan ajattelemaan muuta kuin Jonia ja sitä kuinka… seksikkäältä tämä oli näyttänyt sinä aamuna. Hän teki toistuvasti typeriä virheitä, numerot ja kuvat tuntuivat sumentuvan näytöllä ja ajoittain hän löysi itsensä kirjautuneena facebook profiiliinsa, vain jotta voisi katsoa Jonin valokuvia; mikä teki työnteosta entistä vaikeampaa.

Hän ei ollut tuntenut vastaavaa ketään toista kohtaan aiemmin ja se oli melko pelottavaa. Joni oli hänen mielessään jatkuvasti ja hän tarvitsi kaiken tahdonvoimansa maailmassa edetäkseen hitaasti hänen kanssaan, etenkin jos Joni jatkaisi vastaavaa käytöstä, kuin sinä aamuna. Mishan täytyi muistuttaa itseään, ettei nuorempi mies mitenkään voisi olla valmis vielä ja hänen täytyisi vain odottaa kärsivällisesti, kunnes tämä olisi.

Kun hän palasi kotiin haettuaan noutoruokaa kiinalaisesta, Joni riensi tervehtimään häntä eteiseen jo ennen kuin hän oli saanut edes kenkiä jaloistaan.

”Hei!” Joni virnisti, halasi häntä innokkaasti ja painoi suudelman hänen huulilleen. Misha hymyili hänelle.

”No hei itsellesi, tunnut olevan hyvällä tuulella?” Hän huomasi ja potkaisi kengät jaloistaan katsellen toista lähemmin. Jonilla oli yllään tummanvihreät shortsit ja hihaton musta t-paita joka tuntui nuolevan hänen ihoaan, ilmeisestikään Joni ei enää yrittänyt peitellä vartaloaan…

Niin olenkin! Arvaa mitä? Isä osti minulle auton syntymäpäivälahjaksi!” Joni virnisti ja kiskoi innokkaasti Mishaa kädestä. ”Tule, näytän sinulle kuvia! Isä lupasi tuoda sen tänne huomenna ja sitten voin viedä sinut ajelulle!” Misha seurasi Jonia olohuoneeseen jokseenkin huvittuneena siitä miten innoissaan tämä tuntui olevan. Joni otti paperit olohuoneen pöydältä ja ojensi ne hänelle. Misha laski noutoruokapussin alas katsoakseen papereita ja kuvia tarkemmin.

”Toyota Prius”, Misha luki ääneen ja melko yllättyneenä; kun Joni oli sanonut hänen isänsä ostaneen hänelle auton, Misha oli luonnollisesti olettanut sen olevan käytetty. Miten tällaisten lahjojen kanssa pystyi kilpailemaan? Misha pohti ääneti. ”Nämä ovat melko kalliita autoja, eikö?” Hän katsahti ylös Joniin.

”Isä sai ylennyksen ja jonkun ison bonuksen”, Joni kohautti harteitaan ja hymyili. ”No… Lähdetkö kanssani ajelulle huomenna? Uskallatko olla kyydissäni?” Joni kysyi leikkisään sävyyn ja laski kätensä hänen vyötärölleen samalla kun nojautui lähemmäs. Misha nielaisi, kumartui eteenpäin ja suuteli Jonin huulia hellästi.

”Jaksatko jo varmasti lähteä ajelulle?” Hän kysyi hieman epäilevään sävyyn, mikä sai nuoremman miehen huokaisemaan raskaasti ja irrottamaan otteensa hänestä.

“Kyllä! Voin jo oikein mainiosti!” Joni vastasi hieman kireästi ja risti kätensä rintansa ylle. ”Olen tylsistynyt ja haluan jotakin erilaista! Haluan mennä ajelulle kanssasi huomenna.”

”Hyvä on, hyvä on, voimme mennä”, Misha huokaisi hymyillen ja sipaisi Jonin hiuksia hellästi kädellään. ”Älä murjota syntymäpäivänäsi, mennään keittiöön ja syödään kiinalaista mieluummin. ”

“Hyvä on”, Joni hymyili piristyen jälleen. Misha laski paperit takaisin pöydälle, otti paperipussin ja johdatteli Jonin kanssaan keittiöön.

“Missä Ivo muuten on?”

“Ulkona juttelemassa Jamin kanssa puhelimessa, hän on ollut siellä jo lähes puoli tuntia”, Joni virnisti ja istuutui pöydän ääreen.

”Luoja, tuohan on jo vakavaa”, Misha naurahti.

”Se on söpöä”, Joni sanoi ja oli hiljaa hetken. Hän muisti kuinka he olivat saattaneet jutella tuntikausia Chrisin kanssa silloin alussa internetin välityksellä, muisti oman innostuksensa, muisti sen tunteen, sen… Ja yhtä nopeasti kuin muistot olivat aikeissa palata, työnsi Joni ne väkisin syrjään. Hän tarkkaili Mishaa, joka otti lautasia kaapista heille kolmelle ja alkoi tarjoilla ruokaa. ”Olemme siis kahden lauantaina, vai?” Joni kysyi ja Misha vilkaisi häneen haluamatta pilata yllätystä.

”Ehkä, mutta Dima ja Linda saattavat tulla käymään ja minun on tehtävä vähän työjuttuja kotona. Lomaani on enää vain viikko ja siksi on paljon hommia.” Misha kohautti olkiaan ja Joni ei voinut olla tuntematta pettymystä, hän olisi halunnut nauttia Mishan seurasta täysin, ilman keskeytyksiä. ”Mitä haluaisit juoda?”

”Olutta”, Joni huokaisi ja Misha nyökkäsi. Koska Jonin lääkitys oli jo loppunut, ei pienimäärä alkoholia voinut tehdä haittaa. Hän kaatoi olutta molempien laseihin ja huomatessaan Jonin murjotuksen hän hymyili ja suuteli tämän nenänpäätä. ”Piristy nyt, on syntymäpäiväsi ja sinulla on uusi auto,” hän kuiskasi mikä sai hymyn kohoamaan Jonin kasvoille.



**^^**^^**

Seuraavana iltana Asko ajoi auton pihaan ja Joni, joka oli odottanut koko päivän malttamattomana, syöksyi heti ulos tervehtimään isäänsä. ”Autoni on täällä!” Hän huusi veljeksille ovelta ja Misha vilkaisi Ivoa, virnisti ja pyöritti silmiään ennen kuin nousi sohvalta.

”On hauska nähdä hänet näin innostuneena”, Ivo totesi seuratessaan Mishaa etupihalle. Kun he tulivat ulos, Joni oli jo kiireinen tutkiessaan kallista lahjaansa sisältä ja ulkoa. Misha ei voinut olla ajattelematta kuinka suloiselta tämä näytti, hänen oma hemmoteltu kakaransa oli palannut ja Misha nautti tämän katselusta.

“Rakastan tätä autoa isä!” Joni huudahti lopulta, käveli isänsä luokse ja halasi tätä innostuneena. Asko nauroi pehmeästi.

”Olen iloinen, että pidät siitä”, hän sanoi ja katsoi huvittuneena poikaansa, joka palasi nopeasti auton luokse. Joni avasi kuljettajan puoleisen oven ja istuutui alas ihmettelemään kaikkia yksityiskohtia sisällä.

”Misha! Tule tänne!” Joni kutsui ja Misha kiersi auton ja istuutui pelkääjän paikalle hänen viereensä. ”Eikä ole upea?” Joni kysyi silmät loistaen halatessaan rattia. Misha virnisti hänelle.

”Kyllä, auto on kaunis”, hän myönsi. ”Ja pidän siitä entistä enemmän, sillä se tuntuu saavan sinut niin hyvälle tuulelle,” Misha lisäsi ja laski kätensä hetkeksi Jonin reidelle.

Samaan aikaan Asko lähestyi Ivoa. “Minulla ei ollut tilaisuutta jutella kanssasi eilen, mutta kuinka teillä on sujunut täällä Jonin kanssa?” Hän kysyi seisahtuen pidemmän miehen vierelle. Ivo hymyili hänelle.

”Oikein hyvin, Joni on miltei kuin osa perhettä.”

”Miltä hän on vaikuttanut sinusta? Hän sanoo voivansa hyvin, mutta uskotko sen pitävän paikkansa?” Asko piti äänensä hiljaisena ja vilkaisi kohti autoa missä Joni jutteli Mishan kanssa. Ivo työnsi kätensä taskuihinsa, ollen hetken hiljaa ennen kuin vastasi.

”No, muutamana edellisenä päivänä hän on ollut melko pirteä, mutta ennen sitä… Jonin mielialat heittelehtivät melkoisesti ja näen selvän eron nykyisen ja muutaman päivän välillä.” Ivo huokaisi ja kuuli Jonin nauravan, he näkivät tämän kumartuvan Mishaa kohden ja suutelevan tämän huulia hellästi, mikä oli melko rohkea liike heidän edessään. Joni tuntui tulleen äkkiä hyvinkin paljon rohkeammaksi tässä mielessä. Misha oli myös maininnut asiasta edellisenä yönä Jonin mentyä nukkumaan. Asko oli myös melko yllättynyt nähtyään suudelman, suhde oli ilmeisestikin kehittynyt nopeasti heidän välillään. ”Rehellisesti sanoen, en usko Jonin olevan niin kunnossa, kuin haluaa meidän uskovan, eniten hän taitaa kuitenkin petkuttaa itseään.”

”Toivon, että veljesi kuitenkin ymmärtää olla puskematta heidän suhdettaan pidemmälle liian nopeasti”, Asko sanoi huolestuneena.


”Misha välittää Jonista paljon, hän ei ikinä painostaisi Jonia pidemmälle kuin mihin hän on valmis. Tämä vaihe saattaa olla lyhyt ja uskon, että meidän on oltava valmiita mihin tahansa muutokseen hänen käytöksessään.” Huolestunut isä nyökkäsi, katsoen jälleen poikaansa kohden, joka sillä hetkellä näytti onnelliselta ja kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut. Sydämessään Asko toivoi, että se voisi pysyä tällaisena, että voisi olla helppoa Jonille unohtaa Chris ja se mitä mies oli hänelle tehnyt, mutta samalla hän tiesi, ettei se voisi olla niin helppoa. Ainoa mitä he saattoivat kuitenkin tehdä, oli odottaa ja olla valmiita tukemaan Jonia kaikin mahdollisin tavoin.

Web published: My Secret Shore 26.huhtikuuta, 2011

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 36

My Secret Shore HOME