38. Lapselliset leikit

Joni parkkeerasi autonsa vanhempiensa talon eteen ja hetken hän vain istui aloillaan haluamatta nousta. Oli kuin hänen koko vartalonsa olisi painanut tonnin ja jopa pienet liikkeet olisivat vaatineet suunnattoman määrän energiaa. Hänestä ei tuntunut siltä kuin olisi pystynyt siihen, kuitenkaan hän ei myöskään voisi pysyä aloillaan ikuisuutta, eihän?

Seuraisi kysymyksiä, he haluaisivat tietää mitä oli tapahtunut eikä Joni tiennyt halusiko kertoa. Hän tunsi olonsa epäonnistuneeksi kaikin tavoin. Misha, joka oli lupautunut huolehtimaan hänestä, enemmän kuin ystävänä olikin nyt syönyt aiemman lupauksensa ja halusi palata pelkkään ystävyyteen. Olisi ollut helpompaa, jos Misha ei alun perinkään olisi antanut ymmärtää mitään muuta, samalla Joni tiesi ettei hän tapahtuneen jälkeen voinut enää olla halutuinta kumppanimateriaalia joten jollakin tapaa, ehkä hänen olisi pitänyt odottaa Mishan päätöstä?

Lopulta Joni löysi tarvittavan energian noustakseen autosta ja juuri kun hän teki niin, etuovi aukeni ja hänen isänsä astui kuistille selvästi yllättyneenä nähdessään hänet.

“Emme odottaneet sinua, onko jotain sattunut?” Asko kysyi huolestuneena astuessaan alas pihamaalle. Jonin ilme oli surkea, hänen silmänsä punoittivat hieman ja…

“En halua puhua siitä”, Joni sanoi ja otti laukkunsa vältellen isänsä katsetta.

”Joni?”

“Mitä?!” Nuorukainen ärähti. “Enkö saa vain tulla takaisin kotiin?”

”Totta kai saat” Asko kiirehti vakuuttamaan. ”Olet aina tervetullut. Tulehan, anna kun otan laukkusi.” Hän lisäsi ja kurottautui ottamaan poikansa kantamukset. Joni ei vastustellut, käveli vain kohti taloa jokseenkin hitain ja vaivalloisin askelin. Isä tunsi olonsa epämukavaksi tietämättä mitä oikeastaan oli tapahtunut, mutta tietääkseen kylliksi ettei pitänyt siitä ja hänen ensimmäinen vaistonsa oli syytää vaaleaa miestä siitä, että tämä oli tehnyt jotakin Jonille. ”Onko sinun nälkä? Haluaisitko aamupalaa?”

”En, haluan vain nukkua”, Joni ilmoitti heidän päästyään sisälle. Kello oli vasta puoli yhdeksän ja lapsen sekä Katja nukkuivat yhä.

”Tekikö se mies sinulle jotakin?” Asko ei voinut olla kysymättä.

”Sanoin, etten halua jutella”, Joni kivahti, potki kengät jaloistaan ja suuntasi kohti yläkertaa.

”Vuoteesi ei ole vielä sijattu, odota hetki ja minä…”

”Teen sen itse”, Joni huokaisi katsomatta enää taakseen.

Huonetta oli muutettu; isä oli tehnyt ne muutokset joista oli puhunut aiemmin. Seinät olivat maalattu uudestaan, verhot vaihdettu, vuode oli uusi ja sijoitettu eripuolelle huonetta kuin aiemmin. Joni lukitsi oven ja hymyili vailla iloa, ehkä hänen isänsä oli ajatellut tämän pesevän pois ne kaikki epämiellyttävät muistot jotka Chris oli jättänyt jälkeensä. Joni toivoi sen voivankin olla niin yksinkertaista, mutta eihän se koskaan ollut. Toisaalta, oli jokseenkin helpottavaa, ettei hänen tarvinnut nukkua samassa sängyssä jossa Chris oli ollut hänen kanssaan… Huokaisten raskaasti, Joni istui sängynlaidalle ja antoi katseensa kiertää huoneessaan. Hän tunsi yhä olevansa uuvuksissa, mutta se oli enemmän henkistä uupumusta kuin fyysistä. 

Aika oli kummallinen asia. Oli alle kaksi kuukautta siitä, kun Chris oli viimeksi ollut tässä huoneessa hänen kanssaan ja nyt tuntui jokseenkin kummalta, ettei mies enää astuisi tähän huoneeseen. Chris ei enää soittaisi ja vaatisi häntä kotiin, ahdistelisi jatkuvilla epäilyillään ja… Toisaalta… Chris ei ollut kuitenkaan kuollut, oli hyvin mahdollista, että mies ottaisi ainakin puhelimitse yhteyttä jossakin vaiheessa.

Joni tunsi päätään särkevän, kurkkua kuristi ja tuntui mahdottomalta pyristellä irti menneestä. Jos voisi vain lähteä jonnekin kauas, jos se voisi olla niin yksinkertaista… Kuitenkin, siinähän nyt oli; takaisin siinä ruudussa josta oli aloittanut entistä kurjemmin kortein. Kaikki olisi aloitettava alusta, rakennettava kaikki uudestaan, eikä Joni tiennyt mistä aloittaisi. Hänen kännykkänsä alkoi soida hänen taskussaan ja Joni kaivoi sen laiskasti esille katsellen hetken turtana Mishan nimeä ruudulla. Tuskin Mishalla olisi mitään uutta sanottavaa, luultavasti tämä halusi vain helpottaa syyllistä omatuntoaan. No, Joni ei halunnut suoda miehelle sitä tyydytystä vielä ja siksi hän toi sormensa punaiselle luurille ja hylkäsi puhelun ennen kuin sammutti kännykkänsä virran täysin. Hän ei halunnut jutella kellekään. 

Joni halusi vain nukkua ja herätä huomatakseen, että jokin ihme olisi muuttanut kaiken jälleen hyväksi. Lopulta hänellä ei ollut edes energiaa vaihtaa lakanoita ja suljettuaan verhot, Joni kääriytyi peiton alle toivoen voivansa nukkua vaikka koko kuukauden vailla keskeytyksiä ja painajaisia.

**^^**^^**^^**

Asko kaatoi itselleen kupillisen kahvia ja vilkaisi koti yläkertaa yrittäen hillitä halunsa mennä kysymään Jonilta mikä tätä vaivasi. Hän tunsi poikansa jo tarpeeksi hyvin tietääkseen, ettei ollut oikea hetki kysymyksille vielä. Silti, ei ollut helppoa taistella vanhemman ensivaistoa vastaan selvittääkseen ja korjatakseen sen mikä oli vialla joten loppujen lopuksi hän tunsi olonsa vain epämukavaksi ja levottomaksi.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Katja tuli alakertaan ja talo täyttyi naurusta ja kolmen muun lapsen äänistä ja kiireisistä askelista heidän rientäessään katsomaan piirrettyjä.

”Huomenta rakas”, Katja hymyili.

“Joni tuli kotiin”, Asko kertoi ja nainen aisti miehensä levottomuuden. Katja otti kahvikuppinsa kaapista ja täytti sen kuumalla, tummalla juomalla.

“Milloin?” Hän kysyi.

“Puolituntia sitten”, Asko vastasi. “Jokin on vialla, hän vain meni huoneeseensa, nukkumaan kuulemma.”

Katja siemaisi mukistaan ja vilkaisi yläkertaan. ”Outoa…” Hän myönsi. ”Mainitsiko hän mitään Mishasta?”

Asko pudisti päätään. “Luoja sitä miestä auttakoon, jos hän teki Jonille jotakin! Minä annoin kyllä varoituksen!” Askon ääni otti kireän soinnun hänen mielensä käydessä läpi kaikkia niitä vaihtoehtoja mitä saattoi olla tapahtunut.

”Asko, rauhoitu. En usko Mishan tehneen tietoisesti mitään mikä olisi vahingoittanut Jonia, ei kaiken tämän jälkeen. On selvää kuinka Misha välittää hänestä.”

Hetken Asko oli hiljaa. “Emmehän saattaneet uskoa pahaa Chrisistäkään…” Hän sanoi viimein ja Katja katsoi miestään surullisena.

“Minä-“ Hän aloitti, muttei tiennyt kuinka voisi kiistellä asiasta. Vaikka hän kuinka olisi halunnut sanoa tienneensä Chrisin tietävän huonoja uutisia, ei se ollut totta. Niin paljon kuin Katjaa inhottikin ajatus nyt, oli hän pitänyt miehestä ennen kuin oli kuullut suhteen salaisuudet. Chris oli esittänyt huolestuneen poikaystävän roolin hyvin; oli pelottavaa kuinka hyvin hän olikin sen esittänyt. “Ehkä heillä on ollut vain tavallinen rakastavaisten riita. Joni on kuitenkin hyvin herkässä mielentilassa, jokin pienikin asia on saattanut saada hänet pois tolaltaan.

Ja juuri silloin Katjan puhelin alkoi soida. ”Pahasta puheen ollen”, nainen vitsaili hymyillen nähdessään kuka soittaja oli.

“Anna minulle se!” Asko vaati ja yritti napata puhelimen hänen käsistään. Katja huokaisi hymyillen ja työnsi miehensä hellästi kauemmaksi.

‘Ole kiltisti’, Katja muotoili sanat huulillaan ennen kuin vastasi puheluun.

**^^**^^**^^**

Misha liikkui levottomana ympäri taloa, Joni ei vastannut puhelimeensa ja loppujen lopuksi kakara tuntui sammuttaneen koko kännykkänsä. Entä jos jotakin pahaa oli sattunut? Entä jos Joni joutunut onnettomuuteen ja… Ehkä hänen tulisi ajaa Jonin vanhemmille tarkistaakseen asian? Yrittää selittää tilanteen vielä kerran? Miksi kaiken täytyikin olla niin monimutkaista Jonin kanssa?

Lopulta Misha päätti soittaa Jonin äitipuolelle, hänen täytyi ainakin saada tietää, että Joni oli päässyt turvallisesti perille jos ei muuta.

”Hei”, nainen vastasi kuulostaen jokseenkin uteliaalta.

“Niin, hei, Misha tässä…” Hän aloitti selvittäen kurkkuaan hänen kulkiessaan edestakaisin olohuoneessa.

”Niin, näin että soitat”, Katja vastasi pehmeällä sävyllä.

”Niin tietenkin… Soitin vain tarkistaakseni jos… Pääsihän Joni perille ihan okei?”

“Pääsi, Asko sanoi Jonin saapuneen tunti sitten. Hän on huoneessaan nukkumassa… Saanko udella mitä on käynyt?”

”No… Meillä oli pieni väärinkäsitys… Voitko pyytää häntä soittamaan minulle kunhan herää? En saa Joniin yhteyttä”

“Hyvä on. Kerron, että soitit”, Katja vastasi tietäen, ettei luultavasti saisi Mishasta enempää irti.

”Kiitos, hei sitten.”

”Hei”, Katja lopetti puhelun ja laski kännykkänsä alas keittiönpöydälle.

”No, mitä hän sanoi?” Asko kysyi levottomana.

”Sanoi, että heidän välillään on ollut jokin väärinkäsitys. Meidän taitaa olla parempi odottaa kunnes Joni kertoo meille.”

“Kunhan ei ole vain tehnyt mitään sopimatonta pojalleni tai satuttanut häntä jollakin tavoin”, Asko mutisi vaivaantuneena.

”Rauhoitu rakas, tuskin se on mitään pahaa”, Katja yritti rauhoitella. Asko nyökkäsi tuntien olonsa yhä levottomaksi. Kaiken jälkeen hän ei ollut varma, saattoiko enää koskaan luottaa kehenkään jota kukaan hänen lapsistaan päättäisi tapailla.

**^^**^^**

Oli mennyt pitkä aika siitä kuin Ivo oli viimeksi tuntenut vastaavaa onnea kuin sinä päivänä. Hän lauloi onnellisena ajaessaan kotiin, hänen huuleensa yhä kihelmöiden suudelmasta jonka oli saanut ennen lähtöään. Hän olisi luultavasti jäänyt Jamin luokse pidemmäksi, jos tämän äiti ei olisi soittanut tulevansa kylään.

Ivo tunsi itsensä kuin ihastuneeksi koulupojaksi, hänen ajatuksensa olivat lämpimiä ja sydän täynnä toivoa. Hän oli täysin parturinsa lumoissa. Jami oli suloinen, hauska, hellä, seksikäs ja osasi tehdä erinomaista omelettia. Vaikka hän oli juuri lähtenyt, Ivo toivoi voivansa jo palata Jamin luokse ja koko sydämestään hän halusi tämän suhteen onnistuvan.

Ivo ei oikeastaan huomannut, että Jonin auto ei ollut pihatiellä. Hänen ajatuksensa olivat liian hukkuneina Jamiin kiinnittääkseen huomiota yksityiskohtiin. Ivo lauleskeli hiljaa itsekseen astuessaan eteiseen ja potkiessaan kengät jaloistaan. ”Olen kotona!” Hän ilmoitti ja suuntasi kohti keittiötä mistä löysi veljensä siivoamasta keittiön kaappeja. ”Hei”, Ivo tervehti, kun Misha ei ollut tuntunut huomaavan hänen tuloaan.

Misha vilkaisi häneen nopeasti ja nyökkäsi. Ivon hyväntuulen todistaminen tuntui laskevan hänen omaa mielialaansa entisestään. ”Miten treffisi menivät?” Hä päätti kysyä kaikesta huolimatta, haluamatta että Ivo alkaisi kysyä omia kysymyksiään.

“Upeasti, hän on ihana… täydellinen jopa!” Ivo huokaisi onnellisena ja Misha pyöritti silmiään. ”Missä Joni on?” Ivo kysyi kysymyksen jota Misha oli pelännyt. Hän jatkoi lasien järjestämistä haluten pitää itsensä kiireisenä sen sijaan, että olisi odottanut puhelimen luona kuin joku surkea idiootti.

”Hän meni kotiinsa”, Misha vastasi niin rauhallisesti kuin kykeni yrittäen saada sen kuulostamaan täysin normaalilta asialta.

“Kotiin?” Ivo ihmetteli. “Milloin hän tulee takaisin?” Misha kohautti hartioitaan.

“En usko hänen tulevan takaisin.” Ivo kohotti kulmaansa yrittäessään ymmärtää tilannetta. Koska Misha siivosi hänen täytyi olla joko hermostunut tai poissa tolaltaan.

”Mitä sinä teit?” Ivo kysyi lopulta.

“Kuka sanoi että tein mitään?” Misha siirtyi puolustuskannalle. ”Onko minun syyni, että hän ymmärtää väärin kaiken minkä teen tai sanon.” Ivo kurtisti kulmiaan veljensä asenteelle.

“Misha, mitä helvettiä täällä oikein kävi?” Ivon hyvätuuli tuntui katoavan sen sileän tien. ”Mitä oikein teit?” Hän ei saattanut keksiä mitään muuta syytä Jonin äkilliselle lähdölle kuin, että Misha olisi sanonut jotakin typerää tälle tyypilliseen jääräpäiseen tapaansa. Misha kieltäytyi vastaamasta aluksi; hän kiristi hampaitaan ja näytti kuin pieneltä lapselta joka olisi juuri jäänyt kiinni jostakin pahasta.

Misha ei koskaan ollut tuntenut oloaan yhtä syylliseksi, hän ei olisi halunnut myöntää kuinka väärässä oli ollut, mutta tällä kertaa tiesi, että oli syyllinen edelliseen iltaan, hän oli tehnyt väärin. ”Me makasimme yhdessä…” Hän vastasi lopulta katsomatta veljeensä, joka tietenkin antaisi hänen kuulla kuinka suuri idiootti hän oli ollut.

Ivo oli kuin olikin yllättynyt, Misha ei vieläkään kyennyt katsomaan häneen. ”Misha…” Hän aloitti, tietämättä kuinka reagoida. ”Miksi?” Se kuulosti niin typerältä kysyä, mutta kuitenkin se oli ainut mitä hän saattoi kysyä. Misha ei ollut hyväksikäyttäjä, hän ei satuttaisi Jonia tai painostaisi tätä ja nyt Ivo oli hämillään siitä kuinka tilanne saattoi tapahtua niin nopeasti. Siinä ei ollut järkeä, ei sen jälkeen mitä he tiesivät.

“E pakottanut häntä, jos sitä ajattelet!” Misha kivahti turhautuneena. ”Se vain tapahtui, me joimme ja hän… Joni käyttäytyi niin… Vaikutti siltä kuin hän todella olisi halunnut sitä! Helvetti! Tiedän tehneeni väärin enkä halua puolustella, minä vain… En tarkoittanut näin käyvän! Ja sanoin, että meidän tulisi olla vain ystäviä, jotta näin ei enää kävisi ja hän vain… Hän ei kuunnellut, kieltäytyi puhumassa ja lähti. Tiedät kuinka ärsyttävä Joni saattaa olla. Niin järjettömän turhauttava, typerä ja… En tarkoittanut näin käyvän!”

Ivo tunsi päätään alkavan särkeä, hän käveli keittiönpöydän ääreen ja istuutui. Kuinka hänen veljensä saattoikin olla näin typerä? “Misha…” Hän aloitti. “Anna kun ymmärrän tämän oikein… Makasit Jonin kanssa jonka jälkeen sanoit haluavasi olla ainoastaan hänen ystävänsä?”

Misha vilkaisi häneen, hänen huulensa tiukentuivat kasvoillaan syyllinen ilme eikä hän vastannut. Se riitti vastaukseksi. ”Senkin idiootti!” Ivo huokaisi. “Voitko rehellisesti syyttää häntä tuon jälkeen? Ystäviä?! Jonin kanssa makaaminen oli typerää, mutta tämä; ollaan sittenkin vain ystäviä jälkeenpäin, on helvetin paljon typerämpää!”

”No… Minä.. se…” Misha änkytti, oli harvinaista saada hänet näin sanattomaksi. “Minä vain… Hän ei ole valmis ja … en halua painostaa häntä! Oli aivan liian aikaista!”

“Totta helvetissä oli”, Ivo vastasi tiukasti ja nousi. “Luoja! Miksi sinun täytyykin olla tuollainen jääräpäinen idiootti!” Hän heilautti kättään turhautuneena. “Jätit Jonin sen jälkeen kun olit harrastanut seksiä hänen kanssaan! Helvetti soikoon Misha, ottaisit vastuuta teoistasi! Sinun on parasta korjata tekosi, etkö näe kuinka se poika välittää sinusta! Puhu Jonille, sano olevasi pahoillasi ja anna hänen päättää mitä tapahtuu! En välitä vaikka joutuisit ryömimään hänen jaloissaan, mutta anteeksi kyllä pyydät!”

”Ei minulle tarvitse kertoa mitä tehdä Ivo, tiedän tehneeni väärin ja tiedän mitä minun täytyy tehdä joten ole hiljaa!” Misha ei pitänyt siitä, että hänelle huudettiin, erityisesti jos Ivo teki sen. ”Menen huoneeseeni…” Hän mutisi perään ja suuntasi kohti yläkertaa. Ivo huokaisi syvään.

“Et voi syyttää Jonia lähtemisestä, kun juuri nyt sinä teet täysin samoin!” Ivo huusi veljensä perään, joka ei kuitenkaan vastannut ja sen sijaan kuului luja pamaus tämän lyödessä huoneensa oven kiinni perässään. ”No, kuka nyt on kakara?” Ivo huokaisi itsekseen ja katsoi ympärilleen ennen kuin päätti valmistaa itselleen kahvia. Ehkä hän voisi soittaa Jamille? Tämän äänen kuuleminen rauhoittaisi hänen hermonsa varmasti.

**^^**^^**

Sänky näytti niin yksinäiseltä ja surulliselta nyt, kun vasta muutamaa tuntia aiemmin hän oli maannut siinä Jonin vierellään. Misha istui pöytänsä ääressä ja juoksutti sormiaan hiustensa läpi, hän ei voinut karata ajatuksiltaan Jonista ja saattoi lähes haistaa tämän tuoksun huoneessa, niin suloinen tuoksu se olikin… Misha nousi. lähestyi sänkyä ja istuutui alas, hänen sormensa hapuilivat tyynyä jota Joni oli käyttänyt.  ’Olet säälittävä otus Misha,’ Hän ajatteli itsekseen hymyillen katkerana.

Hän vilkaisi kohti yöpöytäänsä muistaen sen päivän vuosien takaa kun Joni oli löytänyt hänen dildonsa, kuinka se oli ärsyttänyt ja hävettänyt häntä samanaikaisesti. Ja se talviyö, kun he olivat maanneet yhdessä ensimmäistä kertaa, kuinka seksikkään suloiselta Joni oli näyttänyt hänen allaan.

Joni oli ollut viidentoista, kun Misha oli nähnyt hänet ensimmäisen kerran. Hän oli käynyt samaa yläastetta yhdessä Diman kanssa, eri luokilla mutta ilmeisesti heidän liikuntatuntinsa olivat olleet samoja ja niin he olivat tavanneet. Dima ei kutsunut kotiin ketä tahansa ja myöhemmin Misha ei ollut kyennyt ymmärtämään kuinka Dima saattoi olla niin turhamaisen ja ärsyttävän pojan ystävä.

Jos Misha oli rehellinen itselleen, oli hän saanut likaisia ajatuksia Jonista nähdessään tämän ensimmäistä kertaa, ajatuksia jotka olivat tuntuneet kovin hävyttömiltä saada vasta viisitoistavuotiaasta. Ja jos hän kaivautui syvempään mieleensä, oli hän nähnyt parhaaksi lääkkeeksi Jonin vihaamisen tappaakseen nuo epäsopivat ajatukset. Hän ei ollut halunnut antaa Jonille mahdollisuutta olla mitään muuta kuin ärsyttävä turhamainen ja täynnä itseään oleva kakara, täysin hyläten ajatukset, että tässä täytyi olla jotakin hyvää sillä hänen järkevä, kiltti pikkuveljensä ajatteli Jonista niin korkeasti.

Joni oli yhä kakara, se ei ollut muuttunut, mutta Misha ei olisikaan halunnut tätä millään muulla tavalla. Nyt hän oli nähnyt myös sen toisen puolen; hellyyden ja haavoittuvaisuuden, älykkyyden kaiken sen turhamaisen esittämisen takana. Ehkä Joni oli nuorempana vain keskittynyt esittämään tiettyä roolia mikä oli peittänyt muun alleen. Se Joni, jonka Misha tunsi nyt, oli kaikkea mitä hän halusi ja Mishan suojeluhalu nuorempaa miestä kohtaan oli suuri, suurempi kuin kenenkään muun kohdalla. Toisaalta, Jonilla tuntui myös olevan uskomaton kyky joutua vaikeuksiin helposti, sillä tämä ei juuri tuntunut miettimään sanojaan tai tekojaan loppuun asti. Kuitenkin, se mitä Chris oli tehnyt, oli täysin miehen syytä, Joni ei olisi voinut tehdä mitään oikeuttaakseen rikoksen joka oli tehty häntä vastaan. 

Misha tiesi, että hänen olisi korjattava tilanne jotenkin, mutta kuinka hän voisi jos Joni ei edes puhuisi hänelle?

**^^**^^**

Joni ei keskipäiväänkään mennessä ollut tullut huoneestaan ja Askon huoli kasvoi. Hän oli käynyt jo muutaman kerran poikansa huoneen ovella kysyen, josko tämä halusi tulla alakertaan syömään, mutta joka kerta tämä oli vastannut väsyneellä äänellä, ettei tarvinnut mitään. Oli kuitenkin tärkeää syödä, Katja oli samaa mieltä ja jopa hän alkoi huolestua poikapuolestaan. Kun Joni ei avannut ovea heille, he tulivat hätäratkaisuun lähettää Sini yläkertaan, ehkä tämä avaisi oven pikkusisarelleen? Puoli kolmelta pienityttö asteli kohti veljensä huonetta kantaen keksilaatikkoa käsissään, josta he toivoivat Jonin syövän edes jotakin.

Joni ei oikeastaan ollut liikkunut sängystään, eikä juuri nukkunutkaan. Hän oli vain maannut aloillaan tuntien olonsa järjettömän väsyneeksi. Hän huokaisi syvään kuullessaan jälleen uuden koputuksen oveltaan ja juuri, kun hän oli vastaamassa jälleen kerran; ’ei ole nälkä’, hän kuuli: ”Joni, minulla on keksejä!” Hänen pikkusiskonsa huusi innostuneella äänellä ja sai hänet hymyilemään hieman ymmärtäessään kuinka paljon oli kaivannut tuota suloista tyttöä.

Hän ei oikeastaan voinut jättää sisartaan pettyneeksi, seisomaan ovensa taakse, joten hän nousi vuoteelta avatakseen oven. Sini hymyili kirkkaasti hänelle ja kietoi pienet käsivartensa hänen vyötärönsä ympärille. ”Minulla oli ikävä sinua!” Tyttö ilmoitti ja Joni hymyili hellästi silittäen tämän pitkiä hiuksia.

“Minunkin oli ikävä sinua.”

“Voimmeko katsoa Nemon?” Sini kysyi ja näytti hänelle Dvd:n ja keksilaatikon käsissään. Joni naurahti.

“Etkö ole nähnyt sen jo tuhansia kertoja?”

“Niin, se on suosikkini”, Sini nyökkäsi innokkaana.

“Hyvä on, katsotaan Nemo”, Joni myöntyi.

”Vain me kaksi?” Tyttö kysyi toiveikkaana.

“Vain me kaksi”, Joni hymyili ja laittoi Dvd:n laitteeseen. He istuivat hänen sängylleen peittojen ja tyynyjen kanssa, Sini hakeutui hänen kainaloonsa ja syötti hänelle keksejä, työntäen niitä hänen suuhunsa niin ettei Jonille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin syödä.

”Olen iloinen, että olet kotona”, Sini sanoi puolivälissä elokuvaa ja Joni hymyili painaen suudelman tämän päälaelle. ”Hyvä ettei Clish ole, en pidä Clishista”, hän lisäsi ja Joni huokaisi siirtäen katseensa kuvaruudulle jolla elokuva pyöri.

“En minäkään pidä, en enää”, hän kuiskasi ja Sini painautui lähemmäksi hymyillen tyytyväisenä siitä, että oli saanut ihailemansa isoveljen takaisin. Chris oli ollut ilkeä; puhunut outoa kieltä, saanut Jonin itkemään ja kerran mies oli työntänyt hänet törkeästi pois kun hän oli yrittänyt tulla Jonin huoneeseen keskellä yötä. Sini oli pelännyt Chrisiä, joka ei koskaan edes halunnut leikkiä hänen kanssaan. Niin, Sini ei ollut pitänyt Chrisistä alkuunkaan.

Katja hymyili hellästi kurkistaessaan huoneeseen ja nähdessään heidät. Joni ja Sini istuivat vieretysten sängyllä, avattu keksi laatikko heidän välissään katsoen piirrettyä. Joni, joka aisti hänen läsnäolonsa, käänsi katseensa häneen.

“Mietin haluaisitko jo oikeaa ruokaa?” Hän kysyi. ”Voisin lämmittää sinulle jotakin.”

”En ole nälkäinen.”

“Sinun tulisi silti syödä jotakin.”

”Söin keksejä.”

“Se ei ole oikeaa ruokaa.”

“Miten vain, ei ole nälkä”, Joni vastasi jokseenkin töykeään sävyyn ja käänsi katseensa takaisin kuvaruutuun. ”Ja olen aikuinen, joten voin pitää huolta omasta syömisestäni kiitos vain”, hän lisäsi.

Katja huokaisi, ainakaan Jonin luonne ei ollut kärsinyt suuresta muutoksesta; hän yritti ajatella positiivisesti. ”Misha soitti, toivoi sinun soittavan hänelle takaisin. Hän ei kuulemma saanut sinun kännykkääsi yhteyttä?”

“Kurja tuuri”, kuului lyhyt, kylmä vastaus.

”Mitä teidän välillänne oikein tapahtui? Luulin asioiden menevän hyvin.”

“Ei kuulu sinulle. Voisitko nyt mennä ja antaa minun katsoa Nemoa rauhassa siskoni kanssa? Häiritset meitä.”

”Joni…”

”Niin, ja jos Misha soittaa uudestaan, voit kertoa, ettei minulla ole halua puhua hänen kanssaan. Hän sanoi jo kaiken minkä saattoi, eikä minun tarvitse kuulla sitä uudestaan.”

Katja ei tiennyt mitä sanoa, hänen huulensa raottuivat puhuakseen mutta hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Joni katsahti häneen uudestaan. ”Kiitos, ei ollut muuta”, hän lisäisi hymyillen keinotekoisesti.

Katja pudisti päätään ja kääntyi ovelta sulkien oven perässään. Hän ajatteli olevan parasta soittaa Mishalle takaisin ja kysyä mikä oli voinut saada Jonin näin poissa tolaltaan ennen kuin Asko vaatisi vastauksia omalla yli dramaattisella tavallaan.

**^^**^^**

“Hän sanoi, ettei halua puhua kanssasi, että olet jo sanonut kaiken tarvittavan…” Jonin äitipuoli selitti hänelle puhelimessa saaden Mishan kiristämään hampaitaan.

“Se oli väärinkäsitys”, Misha huokaisi lopulta. ”Jos hän vain antaisi minulle uuden tilaisuuden…”

“Mitä oikein tapahtui?” Katja keskeytti. “Mitä sanoit hänelle?”

“Se on pitkä tarina, hän vain… Käsitti minut aivan väärin. Ja Joni on niin herkkä, liian herkkä ja…” Misha ei halunnut alkaa kertomaan naiselle mitä oikeasti oli tapahtunut, hän häpesi sitä liikaa, eikä se tosiaan ollut sellaista mistä halusi puhua vanhemmille. ’Niin, makasin poikapuolenne kanssa viime yönä ja aamulla sanoin hänelle, että ollaan vain ystäviä.’ Se kuulosti niin väärälle hänen mielessään nyt, kuinka hän saattoi olla niin typerä? ”Tein virheen, voitko kertoa hänelle se? Kerro, että minun on todella tärkeää puhua hänen kanssaan, okei?”

”No, anna hänelle muutama päivä rauhoittua, yritän puhua hänen kanssaan ja olen varma, että hän suostuu myöhemmin puhumaan kanssasi. Sinun täytyy vain olla kärsivällinen Jonin kanssa, tämä on kuitenkin ollut todella stressaavaa aikaa hänelle.”

“Tiedän,” Misha huokaisi. “No niin, no… Soitan takaisin myöhemmin tarkistaakseni hänen vointinsa, onko se ok?”

“Hyvä on, hei sitten.”

“Hei…” Misha lopetti puhelun tuntien olonsa jokseenkin masentuneeksi. Muutama päivä… Ehkä hän voisi odottaa muutaman päivän? Vai… Tulisiko hänen vain mennä paikalle ja pakottaa Joni puhumaan hänelle? Misha ei ollut varma mitä tehdä, ainoa mitä hän tiesi oli, ettei hänen tulisi saada Jonia enemmän pois tolaltaan kuin tämä oli jo. Tilanne oli korjattava, jotenkin.

jatkuu…

Web published: My Secret Shore 14.syyskuuta, 2011

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 39

My Secret Shore HOME