39. Lapselliset leikit

Joni oli onnistuneesti vältellyt Mishan kanssa puhumista kokonaiset viisi päivää. Maanantaina, Misha yritti tulla tapaamaan häntä töiden jälkeen, mutta silloin Jonin isä oli ollut kotona ja kertonut ettei Joni halunnut nähdä häntä ja että Mishan tulisi lähteä takaisin kotiinsa. Vaalea mies oli yrittänyt tavoittaa Jonin Katjan kautta useaan otteeseen tiistaina ja keskiviikkona, Jonin itsepäisesti pitäessä oman kännykkänsä suljettuna, yhtä itsepäisesti, kun hän kieltäytyi puhumasta Mishan kanssa äitipuolensa puhelimen kautta. Joni välitti joka kerta vain saman viestin; Misha ei ollut tervetullut vieras.

Mutta torstain kuluessa, kun Misha ei ollut soittanut kertaakaan edes tarkistaakseen hänen vointiaan, ei Joni voinut olla tuntematta pettymystä siitä, että tämä oli luovuttanut niin helpolla. Toisaalta hän ymmärsi myös miten naurettavaa hänen olisi olettaa, että Misha jaksaisi hyödyttömiä puhelinsoittoja ikuisuuden. Joni oli kyllä aikonut vastata, jonakin kertana, oli vain halunnut Mishan hikoilevan hieman pidempään idioottimaisen käytöksensä vuoksi.

Seurustelu ei selvästikään johtanut mihinkään hyvään, joten Joni päätteli pärjäävänsä parhaiten yksin. Hän ei myöskään harrastaisi seksiä; hän eläisi selibaatissa ikuisesti tai… no ehkei ikuisesti, vain kunnes löytäisi miehen joka…

Mitä hänen tulisi etsiä mahdollisessa tulevassa partnerissa? Jotakin täysin Chrisin ja Mishan vastakohtaa? Ainakin jotakuta, jolla ei olisi mitään yhteistä Chrisin kanssa, ei edes kansallisuutta. Oli tärkeää sulkea pois pienimmätkin mahdollisuudet siitä, että uusi mies saattaisi tuntea Chrisin tai jakaa samoja kiinnostuksen kohteita. Tosin, se saattoi olla typerää, Kanada oli iso maa eikä hän voisi millään syyttää jokaista kanadalaista homo miestä. Joten ehkä hänen ei tulisi olla niin ankara? Mies sai olla kanadalainen, kunhan ei nyrkkeillyt tai edes katsonut mitään nyrkkeilyyn liittyvää televisiosta tai vaatisi häntä muuttamaan Kanadaan. Mahdollisuudet tavata toinen kanadalainen olivat kyllä melko pienet, kuitenkin omituisempiakin asioita oli tapahtunut ja oli hyvä olla kunnon suunnitelma jos niin tapahtuisi.

Ehkä miehen kuuluisi käyttää laseja? Ja pelata golfia harrastuksekseen? Golf oli kuitenkin kärsivällisille ja rauhallisille ihmisille suunnattu laji, eikö? Heidän täytyi olla kärsivällisiä jaksaakseen niin ikävystyttävää harrastusta, tai sellaisena Joni golfia piti. Hän ei itse halunnut mennä golfaamaan, mutta oli hyvä olla erilisiä harrastuksia. Mutta entä jos mies kuitenkin haluaisi raahata hänet mukaansa? Joni kurtisti kulmiaan, no, hän ei vain lähtisi! Ja hänen tuleva kumppaninsa ei myöskään koskaan väittäisi vastaan, jos hän kieltäytyisi jostakin. Hän olisi kiltti, ehkä lääkäri? No, jotakin sellaista… Joku joka olisi lähellä hänen omaa fyysistä kokoaan, joku joka ei olisi huomattavasti vahvempi. Toisaalta, kun Chris pääsisi ulos, voisi olla hyvä olla vahva poikaystävä, isompi kuin Chris ja fiksumpi ja blondimpi… EI! Joni murahti itsekseen. Miksi hän tarvitsisi suojelijaa? Se oli typerää! Hän ei ollut avuton nössö eikä hän tarvinnut ketään! Hän suojelisi itse itseään, treenaisi itse! Niin, juuri niin hän tekisi.

Hän ei tarvinnut poikaystävää, tai ketään. Hän eläisi yksin, mutta… ehkä hankkisi koiran? Ison ja ilkeän koiran, sellaisen, joka tietenkin olisi hyvä ja uskollinen hänelle ja hänen läheisilleen, mutta se haistaisi Chrisin tyyliset ihmiset, haistaisi mahdolliset väkivaltaiset taipumukset! Se olisi aika mahtavaa. Hän pitäisi itsensä kiireisenä, treenaisi, tekisi mallinkeikkoja ja opiskelisi, joten hänellä ei olisi edes aikaa poikaystävälle, toisaalta, olisiko hänellä aikaa koirallekaan? Ehkä ei… Ehkä hän voisi hankkia hamsterin tai jotakin, tappaja hamsterin. Ajatus sai Jonin naurahtamaan, oli sääli, ettei sellaista otusta ollut kuin suojeleva hamsteri, kuinka kätevää olisikaan kantaa sitä rintataskussaan josta se hyökkäsi puremaan niitä ärsyttäviä ihmisiä jotka yrittäisivät tulla pyytämättä liian lähelle ahdistelemaan.

Joni oli suurimmaksi osaksi pitäytynyt huoneessaan syöden vain pieniä annoksia ilman, että tunsi todellista kiinnostusta ruokaan. Asko ja Katja olivat huolissaan, Joni aisti sen ja yritti parhaansa syödä edes vähän jotta he rauhoittuisivat.

Enimmäkseen Joni tunsi itsensä lopen uupuneeksi, hänellä ei ollut energiaa jatkaa tätä päättymätöntä tanssia Mishan kanssa. Ei ollut energiaa olla huolissaan siitä mitä Misha hänestä ajatteli ja oliko mies valmis sitoutumaan vai ei, – ilmeisestikään ei. Se oli monimutkaista, totta kai se oli! Mutta Mishan reaktio sen jälkeen kun he olivat maanneet yhdessä, satutti, etenkin kun Joni oli kuvitellut seksin jotenkin korjaavan kaiken. Niin ei ollut kuitenkaan käynyt, se oli päinvastoin tehnyt hänen olonsa kurjemmaksi ymmärtäessään että tapahtunut oli jättänyt pysyvät jälkensä, Chris kummitteli hänen mielessään, ne loukkaavat sanat joita mies oli käyttänyt hänestä; huora, lutka… Ja se, että Misha oli käyttäytynyt kuin olisi tehnyt oikean päätöksen hänen puolestaan, kuin Misha tietäisi paremmin mikä oli hyväksi hänelle. Joni ei halunnut uutta miestä, joka katsoi asiakseen tehdä päätökset hänen puolestaan tai jotakuta niin päättämätöntä! Hän halusi vain tuntea itsensä arvostetuksi ja tasavertaiseksi, välitetyksi…

Chris oli usein sanonut tietävänsä paremmin, painottanut kuinka hän vanhempana ja viisaampana oli oikeutettu tekemään päätökset ja Jonin olisi tullut olla vain kiltti poika ja totella. Mitä enemmän Joni muisti, sitä vihaisemmaksi hän tuli. Hän oli turhautunut, ettei voinut vain unohtaa kipeitä muistoja, sitä kuinka avuttomaksi ja voimattomaksi oli tuntenut itsensä. Hänen mielensä kävi läpi niitä kahta vuotta Chrisin kanssa, hyvää ja pahaa ja ne hyvät muistot sattuivat aivan yhtä paljon, elleivät enemmän. Oli aika jolloin hän oli nauttinut seksistä Chrisin kanssa, janonnut sitä ja rukoillut lisää ja nyt… nuo muistot ällöttivät häntä: Joni halusi särkeä jotakin ja huutaa, hänestä tuntui kuin ei olisi voinut hallita mitään ja hänen täytyi jotenkin saada hallinta takaisin, hän tarvitsi suunnitelman, hyvän suunnitelman ja pysyä siinä.

Sinä päivänä satoi, Joni istui pöytänsä ääressä yrittäen miettiä suunnitelmaa jolla saisi jotakin järkeä ja järjestystä elämäänsä. Puoli viideltä iltapäivällä hän kuuli koputuksen oveltaan ja arveli sen olevan Katja, joka muistuttaisi syömisestä. Isä oli yhä töissä.

“Se on auki”, Joni vastasi tuijottaen tyhjää paperia edessään.

”Sinulle on vieras”, Katja kertoi ja Joni tunsi pistoksen rinnassaan. Hän tiesi ennen kuin Katja kertoi hänelle. ”Se on Misha, hän odottaa alakerrassa.” Joni taputti kynää paperin päällä, hiljaa ja pohtien. ”Olisit kiltti ja puhuisit hänelle, hän on yrittänyt soittaa sinulle niin usein ja… Ole kiltti, kuuntelisit miesparkaa, hän näyttää niin onnettomalta.” Joni huokaisi ja vilkaisi äitipuoltaan nopeasti, no… Ehkä oli aika päättää mykkäkoulu? Misha oli kuitenkin auttanut häntä paljon kaikesta muusta huolimatta.  

“Hyvä on, lähetä hänet tänne…” Joni vastasi yrittäen kuulostaa niin välinpitämättömältä kuin pystyi. Hän kuunteli kuinka Katja palasi alakertaan ja raskaita askelia jotka pian seurasivat tietäen askelien kuuluvan Mishalle. Joni sipaisi hiuksia otsaltaan ja henkäisi syvään, hän ei kuitenkaan kääntynyt, mutta keskittyi paperiin edessään kirjoittaen ”suunnitelma” sille saadakseen asian alkuun. ”1. Pysy sinkkuna. 2. Jos jotenkin epäonnistut noudattamaan numero ykköstä, niin pidä ainakin huolta, että mies pelaa golfia eikä hyväksy sellaisia harrastuksia kuin nyrkkeily.” Sen enempää Jonilla ei ollut aikaa kirjoittaa, kun jo kuuli Mishan selvittävän kurkkuaan.

**^^**^^^**^^**

Kuluneet viisi päivää olivat tuntuneet kidutukselta Mishasta, hän ei ollut koskaan uskonut Jonin loukkaantuvan näin pahoin, että kieltäytyisi puhumasta hänelle niin pitkään. Vaalea mies ei ollut kyennyt nukkumaan kunnolla, hänellä ei juuri ollut ruokahalua ja hän tunsi olonsa kerta kaikkiaan kurjaksi. Oli hirveä ajatus ettei Joni ehkä koskaan antaisi anteeksi hänelle.

Hän oli tullut suoraan töistä. Nyt kun hänen kesälomansa oli alkanut, Misha tiesi että tulisi hulluksi, jos Joni jatkaisi mykkäkoulua hänen lomansa aikana. Tällä kertaa hän oli ehkä onnekas, ettei Asko ollut kotona. Jonin isä oli selvästikin pettynyt ja vihainen hänelle siitä, että hän oli loukannut hänen poikaansa, Misha toivoi voivansa korjata tilanteen myöhemmin. Hänelle oli tärkeää, että Jonin perhe luotti häneen. Kun Katja saapui takaisin alakertaan ilmoittamaan, että Joni oli viimein suostunut tapaamaan hänet, Misha huokaisi helpotuksesta. Hän toivoi koko sydämessään saavansa Jonin takaisin.

Siinä hän nyt seisoi, Jonin huoneen oviaukossa, huoneen, jossa hän ei ollut vieraillut aiemmin. Joni istui pöydän ääressä kirjoittamassa jotakin, hänen kasvonsa olivat suunnattuna ikkunaa kohti ja Misha ymmärsi kuinka paljon olikaan kaivannut kakaraa. Nyt hän tunsi olonsa epävarmaksi ja katuvaiseksi, janosi rukoilla uutta tilaisuutta ja anteeksi antoa, muttei tiennyt antaisiko Joni hänelle niitä. Misha selvitti kurkkuaan saadakseen nuoremman miehen huomion ja näki Jonin jännittyvän hieman ennen kuin tämä käänsi kasvonsa häneen. Ilme oli kylmä ja jokseenkin välinpitämätön, hänen silmillään oli lukulasit joita Misha piti häiritsevän eroottisina tällä. Ajatukset Jonin seksikkyydestä saivat Mishan olon hieman epämukavaksi, sillä juuri nuo ajatukset olivat johtaneet ongelmiin alun perin!

“Niin? Aiotko sanoa jotakin vai vain seisoa siinä tuijottaen minua kuin idiootti?” Joni kysyi. Hänen oli pakko yrittää pysyä kylmänä, jottei paljastaisi kuinka paljon oikeasti kaipasi ja rakasti vaaleaa miestä.

”Minä-” Misha aloitti ja huokaisi, Joni ei aikoisi tehdä tätä helpoksi. Hän raaputti päätään ja sulki oven perässään ennen kuin tuli peremmälle. ”Tulin kertomaan, että olen pahoillani, et vastaa puhelimeen ja…”

“Jos tässä on kaikki sanottavasi niin hyvä on, kuulin sinua ja voit nyt lähteä”, Joni nyökkäsi ja kääntyi takaisin listansa pariin; ”numero kolme; aloita treenaus uudelleen, palkkaa personaltrainer päästäksesi kunnolla alkuun.”

Misha mulkoili kakaraa tuntien olonsa turhautuneeksi ja ärsyyntyneeksi, hän yritti rauhoittua, sillä viimeisin mitä hän tarvitsi oli, että Joni menettäisi malttinsa. Hän henkäisi syvään ja katsoi ympärilleen huoneessa, kaikki näytti niin hienolle ja… kalliille… Nähtyään kuvat hyllyllä Misha käveli lähemmäs katsomaan sanomatta sanaakaan. Yhdessä Joni oli pieni lapsi ja istui naisen sylissä jonka täytyi olla hänen äitinsä; silmien väri ja muoto olivat toisiaan lähellä, samoin kuin heidän nenänsä ja hiusten väri, nainen oli häikäisevän kaunis ja Joni yhtälailla kaunis jo lapsena. Hyllyllä oli myös kuva Dimasta ja Jonista, Jonin sisaruksista ja vanhemmista…. Misha antoi katseensa kiertää huoneessa seinillä oleviin diplomeihin ja armeijan ryhmäkuvaan ja lopulta kuvaan pojista jotka olivat pukeutuneena jääkiekkoasuihin.

“Olet yhä täällä?” Joni kysyi kohottaen kulmaansa; Mishan läsnäolo häiritsi häntä keskittymästä loistavaan elämänsuunnitelmaansa. Vaalea mies kääntyi häneen virnistäen.

”Olet pelannut jääkiekkoa?” Misha kysyi jokseenkin huvittuneena.

“Kun olin lapsi, kyllä, isäni tuntuu pitävän sitä jotenkin esittelyn arvoisena seinälläni”, Joni kohotti olkiaan ja mulkoili sitten toista. ”Onko siinä vai jotakin huvittavaa?”

Misha naurahti ja pudisti päätään. ”Ei, olin vain yllättynyt.”

“Miksi?” Joni vaati ja Misha kohautti olkiaan hymyillen.

”Olin vain, en tiennyt. Miksi lopetit?”

”Tuli muita kiinnostuksen kohteita”, Joni tuhahti. Misha käyttäytyi liian… rennosti! Tai… Jotakin! “Ole kiltti ja lähde, olen hyvin kiireinen”, hän lisäsi.

“Joni, tulin puhumaan siitä mitä välillämme tapahtui…” Misha huokaisi ja käveli lähemmäksi miettien mikä varasti nuoremman miehen huomion.

“Harrastimme seksiä, haluat että olemme ystäviä, niin tapahtui ja niin tässä tapahtuu parhaillaan”, Joni nyökkäsi yrittäen keskittyä takaisin listaansa.

“Olin väärässä, tein virheen, okei? Taisin vain… panikoida”, Misha kohautti olkiaan seisten nyt pöydän vieressä. Joni kiristi hampaitaan, kuunteli, muttei katsonut miestä.

”Panikoit?” Hän kysyi lopulta hieman tiukasti.

”Niin… tarkoitan… No, minun ei olisi pitänyt… se… Olen pahoillani. Minun olisi pitänyt pitää kontrolli eikä antaa sen mennä niin pitkälle.”

Joni katsoi kohti ikkunaa ärsyyntyneenä. ”Misha, minäkin olin siinä tilanteessa, ymmärräthän? Huolimatta siitä mitä sinä tai muut saattavat ajatella, niin pystyn kyllä ottamaan vastuuta omistakin teoistani, se ei ollut pelkästään sinun päätös tehdä se minkä teimme.” Joni vilkaisi olkansa yli pitkää venäläistä.

“Niin, mutta olet herkässä mielentilassa. En usko, että täysin tiesit mitä halusit ja minun olisi tullut muistaa se.”

“Joten sinun ratkaisusi oli lopettaa suhde kanssani kokonaan, kumman luulet sattuneen enemmän?” Joni kysyi tiukasti.

“Olen pahoillani Joni. Sinun täytyy tietää, että viimeiseksi haluaisin ikinä satuttaa sinua. Sinä aamuna olin typerä ja kadun sitä… Haluan olla kanssasi, okei? Voitko antaa uuden tilaisuuden?”

Joni katsoi pois päin uudestaan, vapisten hieman käydessään läpi syitä puolesta ja vastaan Misha voisi muuttaa helposti mieltään uudestaan, hän voisi panikoida uudelleen ja sitten mitä? Kun Joni pysytteli vaiti, alkoi Misha tuntea hermostuneisuutensa kasvavan, hän ei voinut olla vilkaisematta paperia tämän edessä ja kurtisti kulmiaan lukiessaan mitä siihen oli kirjoitettu, pysy sinkkuna? Joku joka pelaisi golfia? ”Okei, mikä ihme tuo on?” Misha ei voinut olla peittämättä huvittuneisuutta äänessään. Joni vilkaisi häneen, jälleen ärsyyntyneenä, juuri kun hän oli miltei suostutellut itsensä antamaan uuden tilaisuuden Mishalle, hän muisti miten ärsyttävä ja yli itsevarma mies saattoi toisinaan olla. Ei, tällä kertaa Misha tulisi todella laittaa testiin! Hän ei antaisi periksi niin helpolla, Joni oli kuitenkin yrittänyt niin paljon aiemmin ja nyt… Mishan tulisi tehdä enemmän ponnisteluja, jos todella halusi olla hänen kanssaan.

“Se on listani, minun suunnitelmani”, Joni vastasi kylmästi. ”No, pelaatko sinä golfia, Misha?”

“En, tiedät hyvin etten pelaa”, Misha vastasi, yhä jokseenkin huvittuneena listasta. Se oli suloinen, huvittava, mutta suloinen.

“No, sittenhän näet, että meillä on ongelma”, Joni sanoi ja taputti kynällään kohtaa jossa golf oli mainittu.

”Et voi olla tosissasi”, Misha nauroi.

“Usko pois, olen hyvin tosissani”, Joni vakuutti nyökäten päätään. ”Tiedät mitä vaaditaan.”

”Joni, tuo on oikeasti naurettavaa! Miksi ihmeessä haluaisit poikaystävän, joka pelaa golfia?” Misha tuijotti brunettea yhä vakuuttuneena siitä, että tämän täytyi vitsailla.

”Minun ei tarvitse selittää miksi, minä vain haluan”, Joni nyökkäsi vakaasti. ”Se ei siis taida onnistua välillämme?”

“Oletko nyt oikeasti tosissasi siitä, että minun täytyisi pelata golfia ennen kuin suostuisit olemaan minun?”

Joni oli hiljaa hetken ja mietti ennen kuin nyökkäsi. ”Tosin, en suostuisi olemaan kenenkään, kuulun itselleni, mutta harkitsisin sitten seurustelua kanssasi, kyllä.”

”Ai oikein harkitsisit?” Misha pudisti päätään epäuskoisena; tämä todella oli naurettavinta mitä hän oli uskonut kuulevansa. Joni nyökkäsi jälleen. ”Testaat siis minua? Eikö se riitä, että kerron sinulle kuinka paljon sinusta välitän ja haluan olla kanssasi?”

“Kuten kerroit minulle aiemmin, että pidät minusta enemmän kuin ystävänä ja sitten muutit mielesi ja jätit minut.”

”En muuttanut mieltäni! Menin paniikkiin ja tein virheen!”

“Ja kuka sanoo, ettet panikoi uudestaan?” Joni sähähti. ”Se olisi liian stressaavaa ja minulla on jo tarpeeksi stressattavaa muutenkin. Olen mieluummin yksin kuin jonkun kanssa, joka ei kunnioita toiveitani.”

“Kyllähän minä niitä kunnioitan…” Misha yritti puhua järkeä. “Golfissa ei ole järkeä Joni, miksi toivot sitä, ethän edes itse pelaa sitä?”

“En, mutta ei sillä ole väliä.”

”Käyttäydyt kuin kakara.”

“Ehkä”, Joni kohautti olkiaan ja kääntyi takasin listansa pariin. ”Voit mennä nyt”, hän lisäsi. Misha pudisti päätään katsoessaan nuorempaa miestä.

“Uskomatonta…” Hän mutisi ja kääntyi ovea kohti. “Pidä nyt ainakin hemmetin puhelintasi auki ettei minun kokoajan tarvitse soittaa äitipuolellesi saadakseni sinut kiinni!” Misha tuhahti ovelta ennen kuin lähti. Joni katsoi paperiaan eikä voinut olla virnistämättä kuvitellessaan Mishan pelaamassa golfia, tekisikö mies sen hänen vuokseen?

**^^**^^^**

‘Golfia? Hän haluaa minun pelaavan golfia?’ Misha tuhahteli itsekseen ajaessaan takaisin kotiin. Golfia kaikista maailman asioista! Ja hän oli enemmän kuin varma ettei kakaralla ollut pienintäkään kiinnostusta pelata kyseistä peliä itse, Joni täytyi olla sekaisin… Täyttäisikö minigolf Jonin vaatimuksen? Misha huomasi pohtivansa jonkin ajan kuluttua. Voisivatko he tehdä kompromissin siinä?

Misha tuli kotiin, potki kengät jaloistaan ja suuntasi keittiötä kohti hakeakseen oluen, tällaiset uutiset tarvitsivat olutta. Hän istui pöydän ääreen siemailemaan kylmää mallasta, käyden läpi mielessään keskustelua Jonin kanssa. Muutamaa minuuttia myöhemmin, Ivo astui huoneeseen.

“No, kävitkö juttelemassa hänen kanssaan?” Hän kysyi.

“Hän haluaa minun pelaavan golfia”, Misha tuhahti odottaen Ivon pitävän kyseistä seikkaa yhtä naurettavana kuin hän.

“Golfia?” Ivo kohotti kulmaansa uteliaana.

“Niin, hän on tehnyt jonkin naurettavan suunnitelmalistan ja ilmeisesti hän harkitsisi seurustelevansa vain miehen kanssa joka pelaa golfia, muuten Joni suunnittelee pysyvänsä sinkkuna.”

“No, sinun taitaa olla paras alkaa harjoitella”, Ivo hymyili ja käveli jääkaapille hakeakseen itselleen mehua.

”Älä viitsi Ivo, jopa sinun täytyy nähdä kuinka järjetön hänen vaatimuksensa on!”

”Se saattaa olla järjetön, mutta se on kai Jonin tapa testata kuinka tosissasi olet hänen kanssaan”, Ivo kohautti olkiaan.

“Se on typerää, sitä se on. Täytyy olla jokin toinen keino. En aio käyttää omaisuutta harrastukseen johon minulla ei ole tippaakaan kiinnostusta ja sitä paitsi, olen 99% varma ettei Jonillakaan ole. Se on vain lapsellinen, epäkypsä hullutus häneltä!” Misha tuhahti ja Ivo kohotti kulmaansa tuijottaen veljeään ääneti hetken.

“Hänellä on oikeus olla vaikea”, Ivo vastasi lopulta. ”Ja en usko että kyse on golfista vaan siitä, että teet parhaasi…hmm.. liehitelläksesi häntä”, hän vinkkasi ja Misha ei voinut olla pyörittämättä silmiään.

“Emme elä 1800-luvulla, eikä Joni totisesti ole mikään herkkä aatelisneito”, nuorempi veli murahti. Koko juttu oli ajaa hänet hulluksi. Hän kykeni ajattelemaan vain kakaraa ja sitä kuinka vaikea tämä oli sillä hetkellä ja kuinka typerä! Ja kuitenkin kaikesta huolimatta Misha yhä halusi hänet, muttei halunnut pelata golfia. Ivo nauroi.

“No sitä Joni ei todella ole”, Ivo virnisti ja istuutui Mishaa vastapäätä. ”Mutta jos haluat olla Jonin kanssa, niin sinun täytyy nähdä vaivaa näyttääksesi, että olet tosissasi hänen kanssaan. Uskon hänen tuntevan olonsa vain niin hämmentyneeksi ja epävarmaksi, että hän tarvitsee vakuutteluja, huolimatta siitä kuinka naurettavilta ne keinot vakuuttaa hänet tuntuvat.”

Misha huokaisi raskaasti. ”Keksin jotakin”, hän päätti tietämättä täysin kuinka jatkaa, mutta ainakin hän oli ottanut ensiaskeleen puhumalla Jonin kanssa. Mutta mistä ihmeestä Joni olikin keksinyt juuri golfin? Täytyi kai siinä olla jotakin logiikkaa takana, logiikkaa, jota Misha ei vain kyennyt ymmärtämään.

Jatkuu…

Kirjoittajan kommentti: Kuten aina, kommentit ovat erittäin tervetulleita! 🙂 

Web published: My Secret Shore 25.syyskuuta, 2011

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 40

My Secret Shore HOME