4. Olet yhä sinä

Kommentti; päivitys viimein! Kannustan äänestämään, jos pidätte, tai jos ette pidä, peukun voi laittaa myös alas. 🙂 Kommentit vielä parempia, ne oikeasti kannustaa nopeampiin päivityksiin. Kertokaa myös rehellisesti, jos tuntuu pitkäveteiseltä. Kirjoittajana tällaisia on vaikea välillä nähdä omasta tekstistä.

*************

4.luku

Tapaaminen Michaelin kanssa pyöri Eeliksen ajatuksissa koko viikon. He olivat sopineet, että tapaisivat uudestaan puolentoista viikon päästä, sillä kuluvan viikon mies viettäisi heidän maaseutukodissaan. Eelis mietti rohkenisiko silloin tiedustella Michaelin suhteesta mieheensä, mutta miten sellaista kysyttiin? Joskus ennen se ei olisi ujostuttanut häntä, mutta nyt… Miten hän voisi kysyä; harrastatteko sinä ja sinun miehesi seksiä ja onko se aktiivista ja molempia tyydyttävää? – Ei, eihän sellaista voinut, ei ainakaan selvin päin!

Niin, se seksi asia. Se aiheutti hänelle itselleen yhä kiusaantuneisuutta, silloin kun ajatukset harhailivat ja hän yllättäen huomasi kiihottuvansa tai heräsi unesta, joka ei ollut painajainen ja jossa… Sitä tapahtui harvemmin, kuin mitä ennen… Ennen niitä kertoja. Hän oli ollut hyvin seksuaalinen, silloin alussa… Se samaan aikaan hävetti ja harmitti, muistaa miten paljon hän oli halunnut, kun Chris ei vielä… Kaikki ajatukset Chrisistä häiritsivät nyt, se halu ja muistot siitä halusta miestä kohtaan, tuntuivat kaikin puolin vääriltä. Hän toivoi, että voisi muistaa vain Mishan ja sulkea kaikki muut muistot ulos. Mutta siellä mökillä, muisto siitä kuinka havahtui tokkuraisena, kuvitellen sen hetken, että Misha otti häneltä suihin ja järkys, kun ymmärsi…

Se, että Chris oli onnistunut tyydyttämään hänet silloin… niiden raiskausten keskellä, vaivasi häntä. Toki tämä oli jotain mistä … hänen pitäisi puhua jollekin. Hän oli vasta 22-vuotias eikä oikeastaan halunnut elää koko lopun ikäänsä niin, ettei voisi nauttia seksistä missään muodoissa, kai hänen nyt edes pitäisi onnistuneesti saada tyydyttää itseään ilman näitä häiritseviä mielikuvia! Hän oli pystynyt siihen jo aiemmin, asia oli jo kerran korjattu, mutta nyt… Se oli vaikeampaa.

Ja sitten hänen mielensä palasi uudestaan siihen mitä Michael oli ohimennen sanonut; ”Siellä oli useampi mies…” Ja hän alkoi voida pahoin. Ei, toki hän ei itse voisi selvitä sellaisesta sellaiseen järkevään versioon itsestään kuten Michael oli pystynyt. -Miten? Sen hän olisi halunnut kysyä. Puhumalla? Miten siitä puhuisi ääneen, kun hän ei itse mitenkään ollut pystynyt avata edes sitä hetkeä Akin kanssa kahden siinä huoneessa, eikä Aki edes ollut ehtinyt…

Hän ajatteli hetkiä Mishan kanssa, sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään toisen alastoman vartalon muodon ja muisteli miltä kosketus oli tuntenut, ne mielikuvat saivat hänet aina kiihottumaan, kunnes ne epämiellyttävät asiat tulivat rikkomaan sen.

Ja kun hän mietti, kuinka jonain päivänä ja kenties piankin, kuulisi Mishan kuitenkin alkaneen tapailla jotakuta toista… Se… Se oli todella epämiellyttävää. Ei… Se ei tuntunut oikealta ja silti.. Hitto hän oli hämmentynyt kaiken kanssa.

**^^**^^**

Sinä lauantai aamupäivänä hän oli mennyt jälleen ostoksille Sarahin kanssa, nyt kun hänellä kerrankin oli vapaapäivä. Oli marraskuu ja kaupat olivat täynnä joulukoristeita, se oli alkanut jo lokakuussa, joulumusiikki soi kaupan kaiuttimista iloisena, loputtomana rallatuksena, johon ehti kyllästyä jo jouluaattoon mennessä. He olivat Harroldsin leluosastolla, Sini oli toivonut uutta Barbia ja Eelis luotti Sarahin apuun siinä, mikä olisi seitsemänvuotiaalle pikkutytölle mieluisin. Hänen veljensä olivat toivoneet legoja, onneksi he tykkäsivät yhä rakennella niillä sen sijaan että viettäisivät kaiken aikansa kännyköitään tai pelikonsoleitaan tuijotellen.

Silloin hän sai Mishan viestin. ”Tuletko jouluksi kotiin?” Siinä luki kaikessa yksinkertaisuudessaan ja Eelis tunsi kouraisun rinnassaan, tuijotellen viestiä hyvän tovin. Hän ei ollut kuullut Mishasta pihahdustakaan sitten loppukesän, ei muuten kuin Diman ja Ivon kautta, kun nämä yrittivät hienovaraisesti tai Ivon tapauksessa vähemmän hienovaraisesti vihjailla, että…

Ja kieltämättä viimepäivinä ajatukset Mishasta tuntuivat jatkuvasti pyrkimään hänen tajuntaansa, joten nyt…

”Mikä sinua hymyilyttää? Keltä se oli?” Sarah kysyi uteliaana katsellen häntä. Eelis ei ensin ollut tajunnut, että hän todella hymyili. Hämillään hän laittoi puhelimen taskuunsa. Tulisiko hän jouluksi kotiin? Hän oli kieltämättä ensin ajatellut, että… Mutta eihän hän voisi tehdä sitä perheelleen, eihän? Ja…

”Mm… ystävältä”, hän lopulta vastasi ja Sarah katsoi häntä huvittuneen epäilevänä.

”Ystävältä vain?” Hän tiedusteli, kohottaen kulmaansa. Eelis tunsi lämmön nousevan poskilleen, joka oli täysin eriskummallinen reaktio! -Joni olisi tuhahtanut.

”Niin”, Eelis vastasi ja katsahti naista hymyillen tavalla, joka varmisti tämän epäilyksen, ettei kyse ollut pelkästä ystävästä.

”No mitä hän laittoi, kun sai sinut hymyilemään noin?”

”Äh… Kysyi vain tulenko jouluksi kotiin.” Eelis kohautti olkiaan.

”No, kai sinä menet?”

”En usko, että isäni antaisi kuulla siitä loppua, jos en menisi.” Eelis huokaisi ja hymyili.

”Ah sama juttu minun perheeni kanssa”, Sarah myönsi. ”Kauan aiot viipyä?”

”Tulen varmaan uudeksi vuodeksi takaisin.”

”Loistavaa, sitten saan sinusta seuraa uuden vuoden juhlintaan, eikö niin?” Sarah virnisti. ”Haluan kokea uuden vuoden isossa kaupungissa!”

”Se olisi mukavaa”, Eelis myönsi. Täällä hän voisi ehkä jopa osallistua joihin juhliin, kotona hän luultavasti vain lymyäisi huoneessaan haluamatta nähdä ihmisiä, jotka tiesivät…

He jatkoivat shoppailua, Sarah olisi ollut selvästi utelias kuulemaan lisää viestin lähettäjästä, sillä se kieltämättä sai hänen uppoutumaan ajatuksiinsa jopa normaalia enemmän. Oli myönnettävä, että hän ikävöi Mishaa ja silti hän taisteli asian kanssa. Välillä hänen mielensä täytti pelko, että Misha halusi kyllä nähdä, mutta kertoisi että oli nyt valmis ystävyyteen, koska oli tavannut toisen ja… Ajatus oli kaikin puolin epämiellyttävä. Samalla, hänhän oli vielä ihan liian hämillään kaikesta. Ja jos Misha sitten toivoikin, että he voisivat… Mutta jos Michaelkin oli? -Hänen mielensä pohti perään. 

Halusiko hän tosiaan olla koko lopun ikäänsä yksin? Tai… jos pitäisi aloittaa jonkun uuden kanssa, joka ei tietäisi mitään… Ja hänen olisi avattava se kaikki paska täysin alusta? Mikään ei näkynyt päälle päin. Ja uusi mies… Eelis ei halunnut uutta miestä. Hän ei halunnut olla yksin koko lopun ikäänsä, mutta hän ei halunnut uutta miestä. Ei jotain Jamesia, jonka kanssa menisi treffeille ja sitten, kun tilanne edistyisi, joutuisi kakistellen selittämään miksi oli niin helvetin ahdistavaa ylipäätään riisuutua ja… Hän saattaisi saada yllättävän paniikkikohtauksen ja sitten se tyyppi, James, tai kuka lie kertoisi naureskellen tarinoita miten hullun suomalaisen kanssa oli miltei päätynyt sänkyyn, mutta tämä oli sitten saanut jonkun naurettavan kohtauksen… Misha sen sijaan ymmärtäisi, -hänen mielensä muistutti.

Eeliksen mieli oli myllerryksissä, kyllä Sarahkin oli sen huomannut, muttei painostanut häntä heti kertomaan. He sopivat, että näkisivät illalla uudestaan ja kävisivät syömässä yhdessä. Hänen oli tarkoitus saada koulutöitä tehtyä, mutta ei siitä oikein mitään tullut, muutaman kerran hän otti puhelimensa ja oli vastaamassa, mutta pyyhki tekstin ja mietti uudestaan mitä vastaisi. Ehdottaisiko hän tapaamista? Eelis katseli lentoja ja mietti, yritti taas palata kouluprojektin pariin, ei siitä mitään tullut. Oli vaikea keskittyä mihinkään. Päivä hiipi iltaan ja hänen piti tavata Sarah  ravintolassa, jonka he olivat aiemmin sopineet.

Sarah hoiti enemmän puhumisen, hänen oma mielensä oli yhä hieman poissaoleva. Pitäisi vastata Mishalle, joka varmasti jo ihmetteli hänen hiljaisuuttaan.

”Okei, Elis, voitko nyt kertoa missä sinun ajatuksesi ovat?” Sarah lopulta huokaisi, heidän yhä istuessaan ravintolassa, oluen äärellä.. Kello lähenteli seitsemää illalla, Suomessa se olisi kaksi tuntia enemmän.

”Mm… Okei, se viesti oli entiseltä kihlatultani, silloin aiemmin tänään ja nyt hän on mielessäni”, hän lopulta myönsi.

”Ah”, Sarah katsahti hänen sormeaan ja sitä tatuointia hieman kysyvänä.

”Kuten jo mainitsin aiemmin, minulla oli huono suhde, kihlattuani edeltävä siis. Hän ei pitänyt siitä, että menin kihloihin”, Eelis madalsi ääntään ja nielaisi, katsahti ympärilleen ennen kuin vilkaisi naisen kasvoihin pystymättä pitämään katsetta pitkään. Hän otti hörpyn tuopistaan. Ei hän ollut vielä valmis kertomaan koko tarinaa uudelle ystävälleen, ainakaan tällaisessa ympäristössä. ”Siksi arpi, siksi ero, siksi tatuointi ja muutto tänne.”

Sarah oli hiljaa hetken, toki hän olisi halunnut kysyä enemmän, mutta ei halunnut ahdistaa Eelistä enempää. ”Ja kihlattusi kenties haluaisi sinut takaisin?” Hän arveli varoen, Eelis kohautti olkiaan.

”En ole varma”, hän myönsi.

”Haluaisitko sinä hänet?” Sarah hymyili ja Eelis kohautti jälleen olkiaan, naurahti hieman.

”Ehkä, en tiedä, se on monimutkaista”, hermostuneena hän nosti tuopin uudestaan huulilleen.

”Monimutkaista”, Sarah kohotti kulmaansa. ”No kai sinä jo vastasit hänelle, että olet tulossa?”

”En vielä.”

”Tee se nyt”, Sarah kannusti. ”Uskon, ettei se ole enää niin monimutkasta, jos näet hänet ja puhutte kasvotusten. Hän ei olisi laittanut viestiä, jos ei ikävöisi sinua ja joulu on rakkauden aikaa!”

”Olen aina ajatellut, että joulu on perheiden aikaa, lapsien juhla oikeastaan.” Eelis virnisti.

”No perheidenkin”, Sarah myönsi. ”Ja jos olitte kihloissa, niin sitten… hän on ollut perhettäsi.” Sarah hymyili. ”Laita se viesti. Minä käyn naistenhuoneessa sillä välin,” nainen iski silmäänsä ja nousi, poistui hymyillen kohti vessoja.

 Eelis huokaisi ja otti puhelimensa, avasi viesti-ikkunan. Viesti oli tullut kymmenen aikaan, puolenpäivän aikaan Suomessa. Misha saattoi olla jo pahastunut, ettei hän ollut vastannut.

”Anteeksi, että vastaukseni kesti…” Hän aloitti ja pysähtyi miettimään. ”En ole vielä varannut lentoja, mutta tulen luultavasti 22.päivä ja palaan Lontooseen uudeksi vuodeksi.” Jälleen Eelis mietti tovin, ennen kuin kirjoitti. ”Haluatko nähdä?” Hän tunsi kummallista jännitystä lähettäessään viestin. Kummallista pelkoa, että Misha vastaisi kieltävästi, vaikka eihän siinä ollut mitään järkeä. Miksi Misha olisi lähettänyt hänelle viestin, jos ei olisi halunnut nähdä?

Sarah palasi uusien juomien kanssa. ”Laitoit viestin?” Hän kysyi. 

”Laitoin viestin.” Eelis nyökkäsi ja hymyili. He joivat Sarahin kanssa vielä yhdet ennen kuin hän meni kotiin, vaikka nainen oli yrittänyt suostutella häntä jäämään.

Hän oli ollut toiveikas, että Misha vastaisi nopeasti. Kun hän kahdeksan jälkeen oli kotona, ei Misha ollut vielä kuitenkaan vastannut. Eelis tunsi olonsa levottomaksi. Ehkä Misha tosiaan oli pahastunut, ettei hän ollut vastannut heti? Ehkä… Eelistä alkoi hermostuttaa, jos Misha oli pahastunut ja… oli lauantai ja hän oli tavannut jonkun ja sitten… Misha ihastuisi ja aamulla… Aamulla laittaisi viestin, ettei hän voisi nähdä, koska hänen uusi poikaystävänsä ei pitäisi siitä? Ei kuulostanut Mishalta, että hän aloittaisi uuden suhteen niin varhain, -Eelis moitti itseään perään. Ja sitä paitsi, Misha ei edes pitänyt yhden illan jutuista, eikö? – Mutta sitten hän se tarkoitti että hän voisi vain… Jos se olisi vakavaa… Ajatus Mishan mahdollisesta poikaystävästä, joka ei ollut hän, oli todellakin epämiellyttävä… Mutta eikö hän itse ollut kannustanut Mishaa siihen! Ja toki… Toki se olisi parempi? Mishan kannalta… Kuin että kärvistelisi hänen kanssaan, jos voisi saada jonkun, joka…

Ajatukset olivat turhauttavia, niitä oli liian monta eikä uni tullut. Kello oli jo yli kymmenen, eikä Misha vieläkään vastannut. Hän on ulkona pitämässä hauskaa, niin kuin hänen pitäisi. – Hänen mielensä muistutti ja muistutti myös siitä, että hänellä itsellään oli mennyt yhdeksän tuntia vastata! Oli epäreilua olettaa, että Misha vahtisi puhelintaan odottaen murusia häneltä.

Olo oli ahdistunut. Eelis otti lopulta läppärinsä ja selaili levottomana uutisia, ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Suvi oli laittanut sähköpostitse kuvia ja video pätkiä Aaronista ja hän selasi niitä. Hänen kummipoikansa oli täyttäisi tammikuussa jo kaksi ja puoli, ei vielä tuottanut selkeitä sanoja. Suvi arveli puheen tuottamisen viivästyvän pojan kaksikielisyydestä johtuen, he olivat muuttaneet väliaikaisesti Suvin vanhempien luokse Ouluun, ero oli vireillä. Eelistä harmitti asia, jotenkin sekin tuntui olevan hänen syytään vaikkei oikeastaan ollut. Chrisin syytä kaiketi, mutta ei kai kaikkea loputtomiin voitu kasata kuolleen miehen harteille.

Eelis tunsi ahdistuksen kasaantuvan entisestään, kun ajatukset Chrisistä jälleen tunkivat väkisin hänen mieleensä. Kuolema, jota hänen ei ollut mitään järkeä surra ja silti… ”Helvetti”, hän kirosi itsekseen, silmät alkoivat vetistää. Liian paljon ääniä hänen mielessään ja uneliaisuus tuntui koko ajan karkaavan kauemmaksi, onneksi huomenna oli sentään sunnuntai! Hän menisi aamulla juoksemaan, kun olisi saanut levättyä edes jotenkin.

Lopulta hän keitti itselleen teetä ja teki muutaman hengitys harjoituksen, jotta voisi rauhoittua, rentoutua ja nukkua ilman, että ottaisi unilääkettä. Lääkkeestä oli helppo tulla riippuvaiseksi, eikä hän mielellään lähtenyt sille tielle, vaikkakin lääkkeen ansiosta uni oli usein armollisen syvää ettei herännyt painajaisiin. Äh? Miten tällaisena ihmisotkuna voisi olla kenenkään poikaystävä?

Kun hän lopulta aamulla jo seitsemän aikaan havahtui hereille, nukuttuaan melko levottomasti, hän tarkisti puhelimensa ja huomasi Mishan vastanneen, vain vähän sen jälkeen, kun hän oli lakannut tarkistamasta. Hymy hiipi huomaamatta hänen huulilleen, kun hän avasi viestin ja luki sen.

”Tietenkin haluan! Saanko soittaa sinulle huomenna?” Jonkinlainen helpotuksen aalto kulki hänen lävitseen ja se oli kummallinen tunne.

”Olen hereillä, soita kun sinä olet.” Eelis kirjoitti ja painoi lähetä.

**^^**^^**^^**

”Anteeksi, että vastaukseni kesti. En ole vielä varannut lentoja, mutta tulen luultavasti 22.päivä ja palaan Lontooseen uudeksi vuodeksi. Haluatko nähdä?”

Misha luki viestin, sydän hypähti, hymy kohosi kasvoille ja hetkeksi hän unohti kaiken muun. Halusiko hän nähdä?? Miten Joni edes saattoi kysyä sitä! Hän pysähtyi ja näpytteli aikailematta vastauksensa. Vasta Galinan luokse päästyään, naisen kohautettua kulmaansa huvittuneen kysyvänä ennen kuin;

”Stanislav, oikeasti Misha?” Hän kysyi ja Misha riisui kiusaantuneena takkinsa. Niin… Hän tosiaan oli… ”Kai sinulla sentään oli hauskaa?” Galina jatkoi ja kallisti päätään.

”Hmm…” Misha raapi niskaansa. ”Me tuota…” Hän takerteli.

”Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin, kiitos,” Galina naurahti. ”Haluatko juomista tai teetä ennen nukkumaan menoa?” Kello oli jo yli yhden yöllä, mutta häntä ei vielä väsyttänyt, ei nyt Jonin viestin jälkeen, joka sai hänen olonsa toiveikkaaksi ja samalla… Se äskeinen Stanivin kanssa harmitti, koska…

”Teetä…” Misha myöntyi. ”Joni laittoi viestin, en ollut huomannut sitä”, Hän sanoi ja Galina vilkaisi ystäväänsä kävellessään keittiöön, jossa täytti vedenkeittimen.

”Hienoa! Mitä hän sanoi?” Galina kysyi.

”Hän tulee kotiin jouluksi. Kysyi, haluanko nähdä”, Misha istuutui pöydän ääreen ja nojautui kyynärpäitään vasten, juoksuttaen kättään hiustensa läpi. Galina katseli häntä teeveden kiehuessa.

”Sehän on hienoa!” Galina hymyili ja Misha katsahti häneen, nainen tunnisti huolen katseesta.

”Ja nyt sinä pelkäät pilanneesi jotain, koska hölmöilit Stanislavin kanssa?” Galina kohotti jälleen kulmaansa huvittuneena. ”Pidit hauskaa, rentouduit, vapautit mehujasi vai mitä se nyt on”, nainen nauroi. Misha katseli häneen hieman paheksuen. ”Misha, rakas, te olette eronneet. Et ole pettänyt Jonia, jos sitä pelkäät. Olen varma, että Joni ymmärtäisi sen, mikäli hän on nyt tosiaan herännyt tästä järjettömästä ajatuksesta, että teidän pitäisi olla erillään.” Galinan ilme vaihtui lempeäksi, hän laittoi teen heille hautumaan ennen kuin istuutui alas vastapäätä häntä. Misha katseli häneen mietteliäänä.

”Toivon tosiaan, että hän olisi”, Misha myönsi.

”Uskon, että pian.” Galina vakuutti. ”Se on ainakin askel, että hän ehdottaa, että tapaisitte, eikö niin?” Galina otti hunajan ja laittoi sitä heidän molempien mukeihinsa. Misha oli hiljaa, pyöritti lusikkaansa kupissaan. ”Tiedätkö Misha, minusta se on vain parempi, että olet nyt helpottanut paineita palleissasi.” Galina sanoi sitten keveällä äänellä ja Misha katsahti naista kohottaen kulmaansa yllättyneenä tämän suorasukkaisuudesta. Galina naurahti ystävänsä ilmeelle. ”No ajattele nyt, jos sinä nyt näkisit Jonin, sellaisessa järjettömässä kiimassa, pallit sinisinä ja räjähtämäisillään…Ja sitten näet Jonin, joka on aivan yhtä eteerisen seksikäs ja kutsuva kuin ennenkin ja ah… sinä tärisisit kiimasta”, Galina nuolaisi huuliaan, ”niin ei eihän se toimi… pelästyttäisit hänet.”

”Paljon sinä olet juonut tänään?” Misha kysyi ja naurahti.

”Aika paljon…” Galina myönsi. ”Ja myönnän myös, että itsellänikin on mennyt viime kerrasta tarpeettoman pitkään, joten olen hieman kateellinen seikkailustasi.”

”Tiedät, että Pavel olisi täällä palvelemassa sinun tarpeitasi sekunnissa, jos sikseen tulee. Moni muu mies myös… Mukaan lukien Stanislav, heillä on kuulemma avoin suhde.”

”Niin… Tatiana kertoi siitä…” Galina mutisi. ”Ilmeisesti he molemmat ovat aika avoimia seksikumppaneidensa suhteen…” Hän katsoi Mishaa tietyllä tavalla, joka…

”Eli moni nainen siis myös”, Misha naurahti ja Galina huokaisi.

”Onhan hän kaunis”, Galina myönsi. ”Mutta en ole koskaan erityisemmin pitänyt ostereista”, hän sanoi ja Misha miltei tyrskäytti teensä suustaan. Galina sen sijaan vain hymyili.

**^^**^^**^^**

Seuraavana aamuna, Misha heräsi puoli kymmeneltä ja tarkisti välittömästi viestinsä. Joni oli vastannut vain hetkeä aiemmin, hän hymyili luettuaan viestin, Galina nukkui yhä, joten käytyään vessassa, Misha puki takkinsa ylleen ja siirtyi parvekkeelle puhelimensa kanssa. Puhelin ei soinut montaa kertaa, ennen kuin Joni jo vastasi.

”Hei”, Misha sulki hetkeksi silmänsä, luoja hänellä oli ollut ikävä tuota ääntä.

”Hei kakara”, hän hymyili ja katsoi harmaata taivasta, ilma tuoksui sateelle. Joni naurahti hieman.

”Milloinkohan lakkaat kutsumasta minua siten?” Hän kysyi.

”Mm.. en varmaan koskaan”, Misha myönsi ja hymyili.

”Ihmiset ihmettelevät… Kaksi vanhaa miestä ja toinen kutsuu toista kakaraksi?”

”Ah, minulla on siis mahdollisuus olla vanha mies sinun kanssasi?” Misha kiusoitteli, hän kuuli Jonin hymähtävän, mutta saattoi aistia hymyn sen takana.

”Joskus olemme vanhoja…” Joni myönsi, oikeastaan vastaamatta kysymykseen. Hetken hiljaisuus.

”Joskus, muttemme vielä…Pidätän siis yhä oikeuden kutsua sinua kakaraksi”, Hän sanoi. ”Ehkä joku päivä saat ylennyksen, kun ensimmäiset harmaat tulevat, aika näyttää…”

”Odotan mielenkiinnolla.” Joni vastasi ja oli hetken hiljaa. ”Oletko kotona?”

”Olen Galinan luona”, Misha vastasi. ”Eilen olimme kaupungilla juomassa… Entä sinä? Mitä Lontooseen, vieläkö se hana on yhtä tyhmä?”

”No, tulemme paremmin juttuun, sen hanan kanssa…Vaikka typerä se yhä on”, Joni myönsi. ”Ei täällä muuten mitään ihmeellistä. Eilen olin jouluostoksilla, olen saanut ensimmäisen ystävän täällä.”

”Kenet?” Misha kysyi, olisi halunnut kysyä oliko kyseessä mies vai nainen.

”Sarah, hän on Irlannista.” Vastaus tuntui helpottavalta.

”Oletko tavannut muita?” Misha tiedusteli.

”No joo… Olen jutellut yhden miehen kanssa pari kertaa ja näen hänet taas keskiviikkona.” Äänessä oli tietty hieman kiusoitteleva sävy, jota Misha ei heti tunnistanut koska hän takertui siihen pelkoon, että Joni oli alkanut tapailla jotain miestä ja se tuntui aika epäreilulta.

”Ahaa… Pidät siis hänestä?”

”Joo, Michael vaikuttaa mukavalta. Olette tavallaan nimikaimoja, se on vähän hassua, kun ajattelee.”

”Hmh…” Misha murahti ja tuijotteli happamana vastakkaista kerrostaloa.

”Hän on kihloissa”, Joni sanoi.

”O-okei…” Misha kurtisti kulmiaan ja Joni yllättäen naurahti hieman.

”Emme treffaile, jos sitä ajattelit.” Joni korjasi. ”Me puhumme”, hän sanoi. ”Asioista… Kokemuksista… Se on vielä aika vaikeaa…” Hänen äänensä oli vakavampi nyt. ”Mutta, yritän kohdata asian.”

”Se on hyvä”, Misha sanoi varovasti. ”Että… siellä on joku… Että käsittelet sitä.”

Joni oli hetken hiljaa. ”Minä yritän”, hän myönsi. ”Joten… joulun aikaan… Olisi kiva nähdä.”

Misha hymyili. ”Se olisi mahtavaa”, hän myönsi. ”Tiedät, ettei joulu ole meille niin iso juttu, joten… minulle sopii mikä ajankohta tahansa.”

”Okei…” Joni vastasi oltuaan hetken hiljaa. ”Varmaan kaikki paitsi aatto… Sovitaan myöhemmin siitä.”

”Saan siis pitää nyt taas yhteyttä sinuun?” Misha kysyi ja Joni naurahti lempeästi.

”Saat pitää yhteyttä minuun…” Hän myönsi äänensävyllä, jonka Misha tunnisti kovin Jonimaiseksi ja sai hänen olonsa helpommaksi kuin kuukausiin.

”Hyvä, soitellaan siis myöhemmin”, Misha hymyili puhelimeen.

”Soitellaan.”

Ⓒkolgrim

4 vastausta artikkeliin “4. Olet yhä sinä

  1. Tuntuu vain hyvältä, välillä nämä ’jaarittelut’. Pinnan alla kuitenkin voi kuohua, vaikka päälle ei näkyisikään.

    Usein työ alkaa siellä omissa aivoissa. Unet ovat sellaisia purkautumisteitä, aivot käsittelevät omalaatuisella tavalla asioista ja antavat vinkkejä miten päästä eteenpäin ja parantua.

    Eeliksen on nyt pakko pysähtyä, jos haluaa eteenpäin elämässään. Parempi, jos pystyisi kohtaamaan kipeät asiat ja puhumaan niistä sen Michaelin kanssa. Ja onhan Eeliksellä jotain paranemista tapahtunut, kun hän siitä seksistä on saanut jo mietteitä päähänsä! Ja Mishakin ollut mielessä.

    Toivottavasti kirjoitat vaikka, että miehet alkavat soitella enemmän, sellaisia kauniita tunnustelusoittoja. Sellaisia pehmeitä lähestymisiä, puolin ja toisin. Ja jouluna olisi rakkaudellinen, kipeän haikea tapaaminen. Molemmilla olisi syli avoinna. Mutta ei liikaa seksiä seuraavaan osaan!

    Tällaisia mietteitä minulle heräsi tästä osasta. Tsemppiä sinulle!

    Tykkää

  2. Kiitos Anita, että kommentoit! ❤️ Aina mukava lukea näitä ajatuksia, joita lukijoissa herää!
    Sen voin luvata, että seksi kohtauksia ei vielä ole tulossa, puheissa/ajatuksissa korkeintaan 😀
    Nyt olen ollut vähän kiireinen töiden suhteen ja energia ei ole riittänyt kirjoittamiselle, toivon, että ensiviikko on hieman rauhallisempi ja löydän sille aikaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s