41. Lapselliset leikit

           

Misha valitsi vaatteensa huolella sinä sunnuntaina ja vietti miltei 15minuuttia peilin edessä vain hiuksiaan asetellessa. Hän ei ikinä myöntäisi sitä, mutta lauantaina hän oli ostanut uuden partaveden vain nämä treffit mielessään. Joni oli ehkä sanonut, että se olisi vain ystävien tapaaminen, mutta… No, Misha sentään oli kosiskelemassa tätä (vaikkakin hän ei koskaan myöntäisi Ivolle, että oli ottanut tämän neuvon.) Hän yritti korjata virheensä ja jos mahdollista, tehdä se niin hyvin, että kakara unohtaisi typerän golfausidean.

Hän tarkisti ulkonäkönsä vielä kerran ennen kuin lähti ja pohti josko hänen tulisi tuoda jotakin Jonin vanhemmille, vai veisikö se asiat jo korniuden tasolle? – Niin saattaisi olla… Joten Misha päätti lähteä tyhjin käsin, hieman huolissaan siitä, että Jonin isä olisi yhä vihainen hänelle.

Misha parkkeerasi autonsa pihatielle ja nousi ylös, kävellen hitaasti kohti etuovea. Hän henkäisi syvään, ennen kuin soitti ovikelloa ja kuunteli lähestyviä askelia toivoen niiden kuuluvan Jonille. Hänen täytyi kuitenkin niellä pettymyksensä, kun oven avasi Asko. Mies kohotti kulmaansa ja loi häneen ankaran, odottavan katseen.

“Niin?”

“Hei, tulin hakemaan Jonia”, Misha hymyili tiukan katseen alla.

“Hakemaan? En ole varma, että…” Asko aloitti, mutta joutui pian poikansa keskeyttämäksi tämän kiiruhtaessa alakertaan.

”Menen minigolfaamaan Mishan kanssa”, Joni selitti hymyillen. “Enkö kertonut sinulle?” Hän kysyi laittaessaan kenkiä jalkoihinsa.  

“Et kertonut”, Asko huokaisi. “Entä lounas?”

“Vien Jonin ulos syömään”, Misha kertoi miehelle, joka vilkaisi häneen jokseenkin huolestuneena.

“Älä näytä niin huolestuneelta isä, nähdään myöhemmin!” Joni virnisti ja nappasi takkinsa. Oli aurinkoinen päivä, mutta tuuli teki siitä vilpoisan.

“Hei sitten”, Misha sanoi Jonin isälle, tuntien olonsa jokseenkin vaivaantuneeksi tämän seurassa.

”Hei”, Asko huokaisi ja katsoi kahden menoa.

Misha käveli edellä ja avasi matkustajapuolen oven Jonille, mikä sai nuoremman miehen naurahtamaan. ”Tiedätkö, osaan kyllä avata omat oveni”, hän virnisti miehelle, joka hymyili ja kohautti olkiaan.

”Olen vain kohtelias,” Misha vastasi ja odotti kunnes Joni istuutui sisään.

”Hmm… Kiitos”, Joni sanoi ja loi uteliaan katseen venäläiseen samalla kun kiinnitti turvavyönsä. Oli oikeastaan melko typerää, kuinka paljon hän oli odottanut Mishaa koko aamun… Voisi olla vaikeaa pitää  päänsä vaikeasti tavoiteltavuudesta, kun hän selvästikin oli niin järjettömän ihastunut tuohon vaaleaan idioottiin.

”Ei kestä”, Misha virnisti ja sulki oven ennen kuin kiersi auton kuljettajan puolelle. ”Haluaisitko ensin mennä syömään vai pelaamaan?” Hän kysyi käynnistäessään moottorin.

”Pelaamaan ensin,” Joni vastasi katsoen häneen. ”Oletko koskaan pelannut minigolfia?”

“Kerran, vuosia sitten. Entä sinä?” Misha kysyi vilkaisten häneen.

“Muutaman kerran”, Joni nyökkäsi. “Uskon voittavani sinut”, hän virnisti.

”Niinkö tosiaan? No, meidän täytyy vain katsoa, eikö?” Misha naurahti ja katsoi brunettea nopeasti ajaessaan. Joni tuntui ainakin olevan hyvällä tuulella ja se miellytti häntä. ”Isäsi on muuten melko pelottava”, hän kommentoi.

“Pelottava?” Joni nauroi. “Hän on vain jatkuvasti huolestunut”, hän vastasi ja kohautti olkiaan. ”Luulen, ettei hän voi sille mitään, se on kuin ohjelmoitu häneen; huolehtia kaikesta.”

”En syytä häntä siitä, etenkään sen jälkeen, kun… No tiedäthän sinä…” Mishan ääni vaimeni.

”Niin…”

”Hän ei taida pitää minusta tällä hetkellä, vai mitä?” Vaalea mies kysyi ja Joni katsoi häneen hetken hiljaisena nojautuen taaksepäin.

“Anna hänelle aikaa”, Joni lopulta vastasi. ”Hän vain… se on hänen luontonsa olla epäileväinen jokaista miestä kohtaan, josta pidän.”

Misha ei voinut olla hymyilemättä. ”Sinä siis yhä pidät minusta?” Hän kysyi ja vilkaisi nuorempaa miestä, joka virnisti siirtäen katseensa hetkeksi ikkunaan ennen kuin toi sen takaisin häneen.

”Joskus, silloin kun et käyttäydy kuin tunteeton paskiainen…” Joni vastasi kiusoittelevaan sävyyn.

“Kuule, olen pahoillani siitä aamusta, se oli minä paniikkikohtauksen vallassa tai jonkin vastaavan”, Misha kohautti olkiaan ja vilkaisi häneen. ”Antaisit uuden mahdollisuuden?” Joni tuijotti tietä heidän edessään hymyillen itsekseen.

”Minähän olen jo antamassa sinulle tilaisuutta, olenhan tässä, enkö?” Joni vilkaisi Mishaa ja hymyili. ”Ollaan siis ystäviä ja katsotaan mitä tapahtuu.”

“Sinä siis yhä pidät kiinni siitä golfaus jutusta?” Misha kysyi ja jälleen Joni virnisti katsomatta häneen.

”Se on suunnitelmalistallani.”

”Ja entä jos se katoaisi? Se lista siis.” Misha kohotti kulmaansa.

”Aiotko varastaa sen?” Joni kysyi jälleen kiusoittelevaan sävyyn.

”Voisinko?… Tai ehkä voisin alkaa harrastamaan keilausta, miltä se kuulostaa?” Joni nauroi ja pudisti päätään.

“Ei se ole sama asia.”

”Tennis?”

”Ei”, Jonin täytyi myöntää nauttivansa tilanteesta aivan liikaa.

”Hemmetti, sen siis todella täytyy olla golf? Pukeutua hassuun hattuun ja liiveihin?” Misha ei voinut olla hymyilemättä kysyessään tätä.

”Luulen, ettei sinun tarvitse pitää sitä hattua, jos et tahdo, mutta pitäisin sitä bonuksena.”

”Ah. Ja mitä extraa se bonus tuottaisi?” Misha virnisti ja Joni kääntyi katsomaan häntä.

“Mikä miellyttäisi sinua?”

“Käymme siis neuvottelua?” Misha hymyili. ”Hyvä on, jos pelaisin golfia hassussa hatussa ja liiveissä… bonus olisi… hm… hieronta?”

”Hieronta?” Joni kohotti kulmaansa.

“Niin, tulevaisuudessa saisin antaa sinulle hieronnan, pitkän ja perusteellisen.” Misha toivoi, ettei koetellut onneaan liikaa. ”Niillä rajoilla, jotka asetat”, hän päätti lisätä. ”Ja odottaisin tätä vasta joskus tulevaisuudessa.”

”Olisinko alasti?” Joni kysyi

”Jos et halua olla alasti, ei sinun tarvitse. Se kuitenkin tekisi siitä helpompaa.”

”Ja kuinka tämä olisi bonus sinulle?”

”Sillä tavoin, että saisin tuottaa sinulle nautintoa mikä puolestaan olisi nautinto minulle”, Misha vastasi ja Joni naurahti hieman yllättyneenä ja huvittuneena.  

“Sinä todella yrität voidella minua…”

”Niin, toimiiko se?” Misha virnisti.

”Katsotaan..”

Lopulta he saapuivat mini-golf radalle, Misha parkkeerasi autonsa ja he kävelivät yhdessä kohti majaa, josta saisivat välineet. Paikalla oli vain muuta muu pelaaja, mistä he molemmat olivat mielissään.

 Misha laski pallon ensimmäiselle radalle ja vilkaisi Joniin. ”No, haluaisitko sinä kokeilla ensin?” Hän kysyi ja Joni pudisti päätään virnuillen.

”Sinä ensin”, hän vastasi ja Misha kohotti kulmaansa.

”Mistä tuo virne?” Hän kysyi epäluuloisena ja huvittuneena. “Jokin hauskaa?” Joni kohautti olkiaan ja teeskenteli viatonta. Misha huokaisi ja yritti löytää sopivan otteen mailasta, joka tuntui jotenkin naurettavan pieneltä. Hän keskittyi, kosketti palloa varovasti mailalla ja heilautti sen aavistuksen ylemmäs ennen kuin toi sen hitaasti takaisin alas ja jälleen vain kosketti palloa ja tämän hän toisti muutaman kerran.

“Hei, sinun pitäisi lyödä sitä palloa eikä helliä!” Joni nauroi ja Misha vilkaisi häneen.

”Minä vain tutustutan ne ensin toisiinsa ja vasta sitten…”

”Tutustutat?” Joni kysyi hihitellen. “Tämän pitäisi olla hyvin yksinkertainen peli ja tällä vauhdilla olemme täällä koko päivän!”

“ No, no, kärsivällisyyttä kultaseni. Golfaus on vakava asia…” Misha sanoi pitäessään katseensa pallossa keskittynyt ilme kasvoillaan. Joni pohti, josko Misha oli tietoisesti kutsunut häntä kultasekseen? Joka tapauksessa, se tuntui melko mukavalle ja sai hänet hymyilemään. Kun Misha lopulta teki lyöntinsä, hänen onnistui liikuttaa palloa vaivaiset 50cm eikä Joni voinut olla nauramatta.

”Tutustuminen ei tainnutkaan mennä niin hyvin?”

”Tein tuon tarkoituksella”, Misha vastasi.

”Niin varmaan”, Joni pyöräytti silmiään huvittuneena. ”Sinun oli tarkoitus saada tuo pallo tuohon reikään tuolla.”

Misha katsoi Joniin ja virnisti. ”Usein pieni esileikki toimii paremmin kuin tähtääminen suoraan reikään, se on paljon hauskempaa niin.” Kun Joni punastui ja katsoi poispäin, Misha katui sanojaan. ”Anteeksi, minä…” Hän aloitti, mutta Jonin nauru keskeytti hänet, nuorempi mies katsoi häneen jokseenkin ujon virneen leikkiessä tämän kasvoilla.

”Ei sinun tarvitse olla pahoillasi, olen samaa mieltä”, Joni virnisti. ”Mutta tässä pelissä… Minä todella tulen voittamaan!”

”Älä ole liian varma”, Misha hymyili ja löi palloa uudestaan kuitenkaan saamatta sitä reikään ja Joni nauroi.

”Oi, olen melko varma”, nuorempi mies tokaisi itsevarmana. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen ja helpoin rata ja lopulta se vaati Mishalta viisi lyöntiä ennen kuin onnistui. ”Minun vuoroni”, Joni sanoi ja käytti vain kaksi lyöntiä onnistuakseen samassa.

”No, minkä kanssa olit niin kiireinen eilen?” Misha kysyi huolettomasti heidän siirtyessään seuraavalle radalle.

“Tapasin vanhan armeijakaverini Markuksen, kävin hänen luonaan kahvilla.” Joni kohautti olkiaan ja katsoi vanhempaa miestä huvittuneena, kun tämä jälleen yritti saada golf pallon maaliin onnistuen siinä jokseenkin hitaasti.

”En usko, että olen kuullut sinun mainitsevan häntä ennen?” Misha vilkaisi Joniin ja heidän katseensa kohtasivat hetkeksi.

”En ollut nähnyt häntä vuoteen, Chris kielsi meitä tapaamasta….”

 “Hän siis kielsi sinua tapaamasta ystäviäsikin?” Misha kysyi ja huokaisi, kun typerä pallo ei tuntunut suostuvan yhteistyöhön.  

“Niitä joihin ei luottanut. Markus on homo myös ja Chris kuvitteli välillämme olevan jotakin. Hän kyllä seurusteli tahollaan silloin myös, mutta nyt hänkin on eronnut ja… En tiedä… Ehkä Chris näki jotain, koska Markus…” Joni epäröi hetken katsellessaan Mishaa, mutta uteliaisuus siihen miten tämä reagoisi, voitti. ”Hän tavallaan pyysi minua ulos eilen.” Ja niin pallo lensi kokonaan ulos radalta mikä sai Mishan kiroamaan venäjäksi.

Misha tunsi outoa… huolestuneisuutta? Ei, tämä oli mustasukkaisuutta, hän tunnisti sitten, huolta siitä, että Joni menisi ulos jonkun typerän armeijaystävänsä kanssa. Ja typerä pallo istui nyt nurmikolla kuin pilkaten häntä! Ja jotenkin hänen olisi yritettävä pysyä rauhallisena, ei saisi antaa mustasukkaisuuden ottaa liian suurta otetta. Misha murahti tyytymättömänä. ”Enkö voi vaan nostaa tuon pallon takaisin radalle?” Hän kysyi katsoen Jonia lähes anoen.

Nuorempi mies oli tehnyt parhaansa ollakseen nauramatta, kun pallo oli lentänyt ja nyt… Misha näytti häiritsevän suloiselta katsoessaan häntä noin, miltei onneton ilme kasvoillaan.  

”Hyvä on… En kerro kellekään”, Joni myöntyi ja Misha huokaisi helpottuneena.

”Kiitos, olin varma, että vaatisit minua jotenkin saamaan sen tuolta…”

”Se veisi vain liikaa aikaa”, Joni virnisti. Misha laski pallon takaisin paikalle, josta se oli lähtenyt vikasuuntaan ja vilkaisi Jonia.

“Aiotko mennä?” Hän ei voinut olla kysymättä.

”Minne?” Joni teeskenteli tietämätöntä.

“No niille treffeille?”

“Luuletko, että minun pitäisi?” Joni kysyi kiusoittelevaan sävyyn.

”Ei”, venäläinen vastasi matalalla äänellä. ”En voi estää sinua, mutta jos sinun täytyy tietää, niin kyllä, olisin mustasukkainen”, hän mutisi katsomatta Jonia. ”En ole kuitenkaan kuten Chris. Teet omat päätöksesi ja minun on elettävä niiden kanssa huolimatta siitä miten onnelliseksi tai onnettomaksi ne minut tekisivät.” Hän iski palloa uudestaan, tällä kertaa onnistuen saamaan sen koloon. ”Sinun vuorosi.”

Joni katsoi Mishaan uteliaana. Hän piti tämän vastauksesta ja alkoi jo nojautua kohti täydellistä anteeksiantoa ja silti pieni epävarmuus esti sen. ”Haluan hänet vain ystäväkseni, en muuta”, Joni kuitenkin vastasi ennen kuin otti oman vuoronsa. Hän keskittyi lyöntiinsä niin, ettei nähnyt helpottunutta hymyä, joka syntyi venäläisen kasvoille.

He jatkoivat pelaamista, eivätkä Mishan taidot juurikaan parantuneet, mikä sai Jonin hihittämään selvästikin tyytyväisenä siitä, että hänen omat taitonsa ylittivät Mishan, eikä pidempi mies juuri pahastunut. Loppujen lopuksi, hän jopa liioitteli huonoja taitojaan, sillä se tuntui huvittavan toista niin paljon.

“Minä voitin! Sanoinhan, että voittaisin!” Joni hehkutti heidän pelinsä jälkeen, virnuillen lähes omahyväisesti Mishalle, joka ei voinut olla naurahtamatta ja pudistamatta päätään.

”Niin”, hän huokaisi. ”Sinä voitit ja minun on nieltävä tappioni”, vaalea mies hymyili. ”Voinko viedä voittajan lounaalle?”

“Hmm… Hyvä on”, Joni päätti ja hymyili hänelle. He kävelivät takaisin autolle palautettuaan välineet.

”Toiveita?” Misha kysyi ajaessaan.

“Mikä tahansa kelpaa, paitsi pikaruoka”, Joni vastasi. ”Tai mikään muu paikka, missä tarjoillaan vain rasvasta tihkuvaa ruokaa.” Misha naurahti tähän.

”Hyvä on, tiedän hyvän ranskalaisen ravintolan, käykö se sinun standartteihin?”

“Ehkäpä”, Joni nyökkäsi, vilkaisi häneen ja virnisti. ”Olen varma, että käy.”

”Hyvä.”

Viisitoista minuuttia myöhemmin he saapuivat ravintolaan, kiireisin lounasaika oli ohitse ja ravintolassa oli melko hiljaista mistä Misha oli kiitollinen, uskoen sen auttavan siihen, että Joni pysyisi rentoutuneena. Heidät ohjattiin rauhalliseen nurkkapöytään ikkunan luona ja he saivat ruokalistat.

”Tilaa mitä tahansa haluat, minä tarjoan”, Misha sanoi.

“Käyttäydytkö treffeillä aina näin?” Nuorempi mies kysyi ja Misha kohotti kulmaansa kysyvästi. ”Avaat ovet, maksat kaiken ja niin edelleen.”

 ”Nämä siis ovat treffit?” Misha virnisti hyväntuulisesti ja sai Jonin pyöräyttämään silmiään.

”Jos se miellyttää sinua kutsua näitä treffeiksi…” Joni mutisi ja siemaisi vettä. Hitto, hän oli unohtanut esittää etäistä.

“Kyllä se miellyttää”, Misha nyökkäsi ja hymyili katsoessaan häneen. ”…Ja vastaus kysymykseesi on ei. En käyttäydy näin aina treffeillä, ainoastaan silloin, kun se merkitsee… Sinä merkitset”, hän kuiskasi viimeiset sanat ja tarkkaili Jonin ilmettä. Nuorempi mies hymyili tuijottaen vesilasiaan ennen kuin vilkaisi Mishaa nopeasti. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa vastata, tarjoilijan tullessa ottamaan heidän tilauksensa. Misha odotti hänen tilaavan ensin.

”Ottaisin pippuripihvin, mediumina, lohkoperunoiden sijaan haluaisin salaattia ja… vesi riittää juomaksi”, Joni päätti.

”Haluaisitko 150gramman vai 300gramman pihvin?” Tarjoilija kysyi.

“Pienempi riittää, kiitos”, tarjoilija nyökkäsi ja kirjoitti tilauksen ylös ennen kuin käänsi katseensa vaaleaan mieheen, joka katsoi nuorempaa seuralaistaan huvittuneena.

”Tuo hänelle se isompi pihvi ja laita niitä perunoita sivuun. Minä otan ankkaa ja lasi talon punaviiniä meille molemmille”, Misha sanoi ja ojensi ruokalistat takaisin tarjoilijalle. Joni kavensi katsettaan häneen ja oli aikeissa avata suutaan protestoidakseen.

“Ja ole kiltti ja kiirehdi, ennen kuin seuralaiseni järjestää kohtauksen”, Misha lisäsi johon tarjoilija vastasi hämmentyneellä hymyllä ja pään nyökkäyksellä ennen kuin poistui.

”Olet niin ärsyttävä! Sanoin, etten halua mitään hemmetin perunoita! Mikä antaa sinulle oikeuden tilata puolestani?” Misha ei voinut olla tuntematta huvittuneisuutta Jonin pienen kohtauksen edessä, se oli vain niin… hänen kakaramaistaan.

“Hemmetin perunoita?” Hän kysyi. “Mitä pahaa perunat ovat sinulle tehneet?”

Joni siemaisi vesilasistaan ja vältteli hänen katsettaan. ”EI mitään, en vain halua syödä niitä…” Hän mutisi ja Misha kurtisti kulmiaan. Joni oli hädin tuskin normaalipainon sisällä menetettyään painoa toipumisensa aikana. Hän ei voinut olla huolestumatta.

“Älä kerro minulle, että olet jollakin älyttömällä Hollywood dieetillä ja välttelet hiilihydraatteja?” Misha huokaisi. Ilme kakaran kasvoilla kertoi vastauksen.

”Tiedätkö, kuulostat ihan isältäni juuri nyt…” Joni vastasi tiukasti ja Misha kohotti kulmaansa.

”No, siinä tapauksessa isäsi on viisas mies”, Misha vastasi rauhallisella äänellä ja hymyili. ”Luulin, että halusit alkaa treenaamaan enemmän? Palata kuntosaliharjoitteluun?”

”Niin, entä sitten?” Joni kysyi hieman närkästyneen kuuloisena. Tarjoilija palasi tuomaan heille heidän juomansa ja Misha kiitti miestä, odottaen kunnes tämä poistui, ennen kuin jatkoi.

”Lihaksesi tarvitsevat hiilihydraatteja kehittyäkseen.”

”Aiotko nyt saarnata minulle oikeasta ruokavaliosta? Kuule, enköhän tiedä jo nämä asiat”, Joni tuhahti.

”En halua saarnata sinulle”, Misha huokaisi. ”Minä-”, hän ei tiennyt miten asettelisi sanansa niin, ettei loukkaisi nuorempaa miestä. ”Viimeisin asia mitä haluat nyt, on painon putoaminen, jos haluat kerryttää lihasmassaasi… En tiedä… Ehkä tämä on jokin malli juttu mitä en ymmärrä ja sinulla on ollut niin stressaavat viime kuukaudet, että ehkäpä… Joni, olet upean näköinen, mutta sinun täytyy saada painoa lisää sen sijaan, että pudottaisit sitä. Joten ole kiltti, edes minun vuokseni, söisit myös ne perunat jotka tilasin sinulle. Ne maistuvat jumalallisille, luota minuun.”

Joni tunsi olonsa yhä ärsyyntyneeksi siitä, että häntä neuvottiin näin, aivan kuin hän ei itse tietäisi, kuitenkin samalla sisimmässään hän tiesi Mishan olevan oikeassa. Hän ei kuitenkaan nähnyt sitä mitä muut, hän ei ymmärtänyt miten paljon oikeastaan oli laihtunut.

”Tiedätkö, voisin auttaa sinua treenaamaan, jos haluat? Halusit personaltrainerin, eikö? Minulla on tietoa myös… No, usko tai älä, mutta olin kerran hontelo, hieman kömpelön oloinen teini-ikäinen, tiedäthän sen tyypin, joka kasvaa pituutta äkisti, eikä oikein osaa kantaa itseään aluksi. Olen varma, ettet tunnistaisi minua, jos näyttäisin kuvan”, Misha virnisti toivoen keventävänsä tunnelmaa. Joni katsoi häneen varoen ja maistoi viiniään.

”En uskonut sinun syntyneenkään noilla lihaksilla”, Joni huokaisi, mutta hymyili perään. ”Mutta sen kuvan haluan kyllä nähdä!”

”Hyvä on, niin järjettömän noloa kuin se voikin olla minulle”, Misha naurahti. ”Saanko sähköpostiosoitteesi? Tai käytätkö kenties jotain pikaviestintä?”

Joni katsoi häntä hetken, ennen kuin otti lautasliinan ja kynän jolle kirjoitti osoitteensa. ”Tässä, voit lisätä minut ja odotan innolla sitä kuvaa”, hän virnisti ja ojensi lautasliinan Mishalle.

“Kiitos”, Vaalea mies taitteli paperin siististi taskuunsa. ”No, mitä luulet, voinko auttaa sinua treenaamaan? Voisin ehkä opettaa sinulle myös itsepuolustusta.”

Joni huokaisi, leikkien puhtaalla lautasliinalla, pohtien pitäisikö hänen olla ärsyyntynyt vain mielissään ehdotuksesta, hänen tunteensa olivat sotkussa. ”Mitä jos päädymme vain tappelemaan?”

”Miksi tappelisimme?” Misha kysyi kallistaen päätään, hymyillen.

“En ole hyvä ottamaan neuvoja, saatan kitistä ja käydä hermoillesi ja sinä saatat käydä minun hermoilleni, jos minusta tuntuisi siltä kuin… pomottelisit minua liikaa. Me kaksi kuitenkin päädymme kinastelemaan melko helposti.”

”Niin… Mutta se tekee asioista vain mielenkiintoisimpia, eikö?” Misha hymyili. ”Tiedätkö, voit kitistä ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä siinä käy niin. Minä käyn varmasti hermoillesi ja sinä minun… mutta…” Hän kohautti olkiaan. ”Se on elämää ja haluaisin auttaa sinua treenaamaan. Koska sinulla on jo aiempaa tietoa, olisit helppo oppilas, suurimmalta osin ainakin.” Mishan silmissä pilkehti lempeä huvittuneisuus ja Joni hymyili hänelle takaisin.

“Silloin kun en kitise, tarkoitat?” Hän kysyi.

”Tiedän jo millainen olet… Uskon, että tiedän mihin minun tulee varautua”, Misha vakuutti ja Joni oli jälleen hiljaa jonkin aikaa pohtien vastaustaan.

“Hyvä on sitten”, Joni huokaisi. ”Ei ole harmia kokeilla, luulen…” Tarjoilija palasi heidän annostensa kanssa.

”Hyvää ruokahalua”, tarjoilija toivotti hymyillen ja poistui. Joni katsoi suunnattomalta tuntuvaa annosta edessään.

”Kunto-ohjaajanasi, minun täytyy vaatia, että lisäät ruokavalioosi terveellisiä hiilihydraatteja. Tarvitset paljon energiaa joten syöhän nyt.” Misha virnisti ja tarttui omiin ruokailuvälineisiinsä.

”Se on sitten sinun syysi, jos minusta tulee lihava”, Joni mutisi, vilkaisi häneen ja hymyili aavistuksen ennen kuin alkoi syödä.

”Hyvä on, ottaisin sinut mieluummin hieman pulleana kuin nälänhädän uhrina”, Misha vitsaili ennen kuin otti haarukallisen ruokaa suuhunsa. Hän oli tyytyväinen nähdessään Jonin syövän perunaa myös ja vaikka hän söi hitaasti, ainakin hän söi. Mutta se, mikä teki Mishan vielä onnellisemmaksi, oli kuinka hyvin heidän treffinsä olivat siihen asti menneet.  Oli toivoa vielä, hän tiesi, että oli.

“Talo on ollut oudon hiljainen”, Misha aloitti hetken kuluttua. ”Taisin jo tottua läsnäoloosi ja nyt… Tuntuu oudolta, kun et ole siellä.” Hän maistoi viiniään ja katsoi nuorempaa miestä, joka loi häneen jokseenkin hämmentyneen katseen.

”Misha…” Joni aloitti huokaisten. “Tiedätkö edes varmasti mitä haluat?”

”Haluan olla kanssasi, tiedän sen nyt, kuluneet päivät ilman sinua viimeistään todistivat sen.” Misha katsoi hänen silmiinsä, tunsi olonsa hermostuneeksi, mutta hänen täytyi olla rehellinen ja sanoa suoraan mitä halusi. Joni oli vaiti, kurottautui lasiinsa ja maistoi.

“Entä ne syyt jotka annoit minulle? Sen, että olisi liian aikaista, ettet tiedä miten auttaa minua tai hillitä itseäsi kanssani? Entä kaikki se? Kuinka voin olla varma, ettet saa uutta paniikkikohtausta tai vastaavaa? Jos olen rehellinen, niin se koko lähestyvä oikeudenkäynti homma hermostuttaa minua, enkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Olen mitä olen ja juuri nyt en kaipaa elämääni ketään, joka ei ole varma pystyykö käymään tämän kaiken läpi kanssani.”

”Ymmärrän sen, totta kai ymmärrän… Tiedän, että edessä tulee olemaan vaikeita aikoja ja kyllä, haluan olla rinnallasi. On totta, etten tiedä oikeita keinoja auttaakseni sinua, mutta jos vain hyväksyt minut vierellesi niin lupaan, etten lähde.” He molemmat puhuivat vaimeilla äänillä. Misha tunsi sydämensä takovan kiivaasti; hän ei ollut tottunut puhumaan tunteistaan niin avoimesti kenellekään. Joni oli hiljaa ja Misha näki kuinka tämä vapisi, hänen katseensa oli luotu alas. ”Joni…” Misha kuiskasi ja sai toisen viimein katsomaan häneen. ”Minä-”

”En tiedä…” Joni sanoi tuntien kuinka hänen päätään alkoi särkeä aavistuksen. ”Voisit niin helposti tavata jonkun toisen, joka… Jonkun jonka kanssa oli helpompi olla, sellaisen jolla ei ole psykoottista entistä kaltereiden takana”, Joni yritti vitsailla, mutta hänen naurunsa kuivui pian ja kasvoille levisi onneton hymyntapainen. Misha huokaisi ja nojautui pöydän yli puristaakseen Jonin kättä hellästi ennen kuin nojautui jälleen taaksepäin.

”Olisinpa parempi sanojen kanssa…” Misha aloitti ja katsoi Jonin kasvoja. “Haluan olla kanssasi ja olen niin iloinen siitä, että suostui lähtemään kanssani ulos, että voin edes yrittää korjata virheeni”, hän huokaisi syvään. ”Kuule, tiedän juuri sen miten… ärsyttävä saatat usein olla ja…”

“Jos tämä on tapasi yrittää korjata virheesi ja antaa minulle kohteliaisuuksia, niin voin sanoa, että onnistut melko surkeasti”, Joni huokaisi.

“Ole kiltti ja kuuntele, okei? Mitä aioin sanoa, on, että tiedän myös olevani kaukana täydellisestä, vaikka välillä käyttäydynkin kuin… Kuin tietäisin kaikki vastaukset”, Misha hymyili vinosti Jonille, joka hymyili pehmeästi nyt. ”…En aina tiedä ja…” Jälleen Misha huokaisi. ”Mitä yritän sanoa on… Me tiedämme toistemme viat ja jos sinä olet valmis hyväksymään myös minun niin… No, luulen, että toimisimme todella hyvin yhdessä”, hän kohautti olkiaan. ”Mitä luulet? Pitääkö minun alkaa pelaamaan golfia ensin vai hyväksytkö anteeksipyyntöni ja annat minulle uuden tilaisuuden todistaa, että olen oikea mies sinulle?”

Joni liikuttui Mishan sanoista, ne yllättivät hänet täysin ja jättivät hänet jokseenkin onnellisen hämilleen. Hän tiesi miten paljon vaati mieheltä puhua näin avoimesti ja Joni näki miten hermostuneena Misha odotti hänen vastaustaan. ”Ole kiltti ja sano jotain” Misha naurahti hämillään ja otti kulauksen viinilasistaan.

“Hyväksyn anteeksipyyntösi”, Joni kuiskasi ja hymyili. ”Ja luulen, ettei ole tarvetta kiduttaa sinua tai yhtäkään golf opettajaa jos niikseen tulee…” Hän virnuili ja Misha virnisti takaisin pyöräyttäen silmiään. ”Minun vain tarvitsee olla varma, että voit…” Joni huokaisi. ”Voitko odottaa? Tarkoitan…”

“Toki odotan, lupaan. Luulen, että teimme virheen kiirehtimällä, ota vain aikasi… ei ole paineita, oikeasti.” Joni nyökkäsi tuntien olonsa jokseenkin helpottuneeksi ja huolestuneeksi samanaikaisesti. Helpottuneeksi Mishan sanoista ja huolestuneeksi siitä, ettei voisi antaa Mishalle tarpeeksi tyydyttääkseen tämän ja että Misha kuitenkin lähtisi ja särkisi jälleen hänen sydämensä.

“Katsotaan miten se menee…” Joni kuiskasi ja Misha nyökkäsi hymyillen hänelle huojentuneena.

Heidän syötyään he lähtivät ravintolasta, kävellen vieretysten, hiljaisina ja toisiaan vilkuillen ja virnistellen. Heidän välillään lepäsi nyt jonkinlainen ymmärrys, samalla kuitenkin jonkin verran ujoutta ja epävarmuutta, Misha silitti Jonin yläselkää hetken heidän tultuaan autolle, ennen kuin avasi oven tälle.

Joni  katsoi ylös ja hymyili. ”Kiitos”, hän kuiskasi ennen kuin istuutui alas ja kiinnitti turvavyönsä. Misha kiersi auton, istui kuljettajan paikalle, koskettaen Jonin kättä nopeasti ennen kuin käynnisti moottorin. Misha vihelteli onnellisena ajaessaan ja Joni naurahti pehmeästi päätään pudistaen. He eivät juuri puhuneet ajomatkan aikana, molempien mielet yhä kääriytyneenä sen ympärille mitä heidän välillään oli juuri tapahtunut. Lopulta Misha pysäköi Jonin kotitalon edustalle.

”Oletko koneella myöhemmin illalla?” Misha kysyi.

“Joo, luulen niin”, Joni nyökkäsi ja virnisti. “Haluan sen kuvan!”

“Hyvä on, no… Jutellaan siis pian, toivon”, Misha hymyili katsoen häneen. “Oli hauskaa tänään.”  

Joni hymyili, tunsi olonsa jokseenkin typeräksi, kuin olisi ollut teini-ikäinen jälleen, palaten kotiin ensimmäisiltä treffeiltä suuren ihastuksensa kanssa, se oli kummallinen tunne. ”Niin minullakin, jutellaan pian”, hän nyökkäsi ja avasi turvavyönsä. Hän oli jo aikeissa avata auton ovea ja nousta ennen kuin vilkaisi Mishan hymyileviä kasvoja ja toimi äkillisen impulssin varassa; nojautuen miestä kohden ja painaen suudelman tämän poskelle. ”Heippa Misha ja kiitos lounaasta!” Hän sanoi ja kiiruhti ulos autosta jättäen typertyneen hymyn vanhemman miehen kasvoille. Tällä kertaa Misha oli päättänyt, ettei pilaisi tilaisuuttaan uudestaan, tuli mitä tuli.

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 19.joulukuuta, 2011

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 42
My Secret Shore HOME