42.RSS


Kim

Tiedättekö sen tunteen, kun pysähdyt ja yhtäkkiä huomaat, miten hyvin kaikki sun elämässä on loksahtanut kohdalleen. Ei kaikki täydellistä ole, kellä olisi, mutta aika hitsin lähellä sitä.

Lempeä ilta-aurinko valaisee meidän pihan. Katselen hymyillen kohti meidän punaista puutaloa, isoa tonttia ympäröi valkoinen puuaita, jonka Yuri rakensi serkkunsa kanssa pian sen jälkeen, kun muutettiin tänne. Aita haluttiin sen takia, että voidaan päästää meidän koirat, meidän karvaiset lapset, ulos huoletta, aina kun ne haluaa.

Jesse kävi aikaisemmin kylässä ja myönnän, sen tapaaminen sai mut muistamaan, miten onnekas oikeastaan olen. Se vaikuttaa olevan maassa, etenkin nyt syntymäpäivänsä lähentyessä. Itse täytin kolmekymmentä jo viime syksynä, ilman kriisiä. Olen paljon tyytyväisempi elämääni nyt kuin nuorena, enkä haikaile takaisin niihin vuosiin, jolloin olin todella epävarma itsestäni ja paikastani maailmassa. Nyt olen löytänyt sovun itseni kanssa, on upea tunne huomata olevansa tyytyväinen omaan epätäydellisyyteensä. Ymmärtää, ettei tarvitse olla yhtään enempää kuin on. Ei tarvitse olla laihempi tai rikkaampi tai fiksumpi. Näin on hyvä.

Kävelen hitaasti pihamaalla, kevät on saapunut aikaisin tänä vuonna ja lumi jo sulanut. Ihastelen kevätkukkia, jotka puskevat esiin mullan alta.

Kyllä, olen mielettömän hyvässä paikassa elämässäni nyt. Nuorena kuvittelin paljon pessimistisemmin tulevaisuuttani ja onkin jotenkin hassua, että kaikista meistä Jesse on nyt se, joka tuntuu olevan onnettomin, vaikka se on saavuttanut uran, jota muistan sen halunneen jo teini-ikäisestä asti. Mutta menestys työuralla ei ole kaikki kaikessa, vai mitä?

On toki ihmisiä, jotka viihtyvät yksin, mutta tunnen Jessen ja tiedän, ettei se ole se ihminen. Tiedän ketä se kaipaa ja toivon, että Jessen polku voisi löytää takaisin Markon luokse. En haluaisi nähdä sitä näin onnettomana. Haluan uskoa, että Jesse piristyy pian, ehkä sen olo helpottaa, kun syntymäpäivät saa pois alta ja se tajuaa, että kolmekymmentä on loppujen lopuksi vain numero, eikä vanhenemisessa ole mitään pelättävää. Lisäksi kuulin huhun, että Marko saattaisi olla tulossa takaisin, toivon, että se on totta. Rakkaus on ihanaa, se, että löytää oman joutsenensa. Sen, jonka kanssa haluaa jakaa lopun elämänsä.

Henkäisen syvään kevätilman raikkautta ja katsellen hymyillen, kun meidän koirat Nana ja Rollo nuuskuttelevat pihamaalla. Mielessäni sovittelen kesäkanoille sopivaa paikkaa pihalla, Yuri lupasi alkaa rakentamaan sitä pian, niin että se on kesäksi valmis. Sovittiin, että ensin vuokrataan muutama kana ja katsotaan, miten se menee. Jos kaikki menee hyvin, voitaisiin harkita niiden pitoa ympäri vuoden. Naapureita ei kuulemma haittaa, kunhan ei oteta kukkoa ja ei en itsekään halua herätä mielettömän aikaisin vaikka aamuvirkku olenkin.

Domi kuoli jo viisi vuotta sitten, ennen kuin muutettiin meidän nykyiseen kotiimme. Se oli ihana koira ja hetken yritettiin olla ilman, mutta… No, sitten löydettiin tää talo ja se suorastaan huusi koiria. Otettiin taas resquen kautta, ensin Nana ja sitten Rollo kaveriksi. Molemmat sekarotuisia, Rollolla on myös metsästysviettiä ja usein Yuri ottaa sen mukaan metsälle. Itse en niin metsästyksestä nauti, mutta kyllä mä riistaa syön ja tykkään kokata. Ja on hyvä olla erillisiä harrastuksia, hyvä olla välillä ilman toista, onneksi me molemmat nautitaan omasta ajasta yhtä lailla.

Sitten on kiva olla taas yhdessä ja kääriytyä toisen syleilyyn. Nytkin Yuri on ollut käymässä ystäviensä luona Venäjällä tämän viikon, kuusi päivää erossa, kaipuu on kova. Se lupasi tulla ennen illallista. Käyn hakemassa yrttejä kasvihuoneesta ja kutsun Nanan ja Rollon sisälle mun kanssa. Hyvää ruokaa, viiniä, joku kiva elokuva ja seksiä. Jonkun mielestä voi kuulostaa tylsän arkiselta kaavalta, mutta ei se Yurin kanssa ole koskaan tylsää.

Jotkut pitää outona, kun kerron etten koskaan ole maannut kenenkään muun kuin Yurin kanssa. Jotkut ovat kummallisen huolestuneita siitä, kai nyt välillä tekee mieli kokeilla muuta? Kai välillä ruoho aidan toisella puolella houkuttaa? Ei kai kukaan oikeasti voi olla yhden kanssa onnellinen, jos ei ole ehtinyt maistella tarjontaa. Pyh, Yurissa on kaikki tarjonta mitä tarvisen, uskokaa pois.

Mun vanhemmilla oli vähän sulattelemista Yurin kanssa. Äiti varsinkin oli jotenkin epäluuloinen, sanoi että se varmaan vaan vedättää mua. Sanoi, että sillä varmaan on perhe Venäjällä tai jotain ja olen hyväuskoinen hölmö. Olisihan Johan ollut paljon parempi vaihtoehto!

Muistan kiusalliset illalliset, joihin Johan oli tullut paikalle kukkakimpun kanssa, jolla yritti hyvitellä puheitaan kai. Kaipa se oli tajunnut, että loukkaannuin siitä painokommentista. Sitten se kaikkien kuullen luki runon, jonka oli kuulemma raapustanut minusta inspiroituneena edellisenä iltana. Olin punainen kuin tomaatti, äiti ja Birgitta kuuntelivat tippalinssissä, mun rakas siskoni pidätteli naurua ja isä ja Johanin isä näytti hivenen kiusaantuneita hymyillessään kohteliaasti ymmärtämättä runoudesta hölkäsen pöläystä.

Se runo ei ollut kovin hyvä, jos rehellisiä ollaan, en oikein muusta muuta kuin jonkun överin vertauksen minusta vaahteraan. Joo, älkää kysykö. Join aika nopeasti viinilasini tyhjäksi ja mietin, miten ihmeessä kertoisin niille, että olin juuri alkanut seurustelemaan Yurin kanssa, ilman että tuottaisin häpeää Johanille.

Johan pyysi mut kävelylle pihamaalle. Tiedättekö vähän silleen vanhan ajan tyyliin, jossa pariskunta pukeutuneena röyhelöihin, (no ok, ehkä liioittelen niiden röyhelöiden kanssa), kiertelee yhdessä puutarhaa ja lausuu mitään sanomattomia kohteliaisuuksia toisilleen. Se pyysi multa anteeksi siellä puheitaan ja sitä, jos oli ajattelemattomasti loukannut mua. Pyysi, jos tulisin illalla uudestaan sen luokse, selvästi vihjaillen, no… kyllä te tiedätte. Ja jälleen ihmettelin maailmankirjoja, joissa yhtäkkiä kaksi komeaa miestä oli musta kiinnostunut sillä tavalla.

Johan alkoi myös puhella, että voisin lähteä sen kanssa Tukholmaan ja sitten mulla välähti, että ehkä se haluaakin saada exänsä mustasukkaiseksi, vaikka aika outoa sekin olisi. Siis mun kanssa mustasukkaiseksi, pullukka Kimin kanssa? Sain kakisteltua sillä totuuden Yurista. Pettymys oli silmiinpistävä, tai ehkä ei pettymys vaan… yllättyneisyys? Epäuskoisuus, joka vaihtui loukkaantumiseen ja siihen, että se syytti mua vedättämisestä.

Se oli jotenkin yhtäkkisen liioitellut dramaattinen. Eikä sen äkillinen kylmä käytös jäänyt keltään huomaamatta. Pian kaikki saivat tietää kuinka minä olin pyörittänyt kahta miestä samaan aikaan! Härre Gud! Mikä skandal! Äiti miltei tarvitsi hajusuolaa. Johan pyöristyneenä yllättävästä käänteestä ja sen vanhemmat ja sisko hämillään lähtivät koteihinsa, ja minä kerroin perheelleni seurustelevani venäläisen raksamiehen kanssa. Ainoastaan mun pikkusisko onnitteli haltioissaan.

Kesti muutama kuukausi ennen kuin ne viimein kutsuivat Yurin illallisille. Se oli hirvittävän hermostunut, koska halusi tehdä hyvän vaikutuksen ja samalla, koko illan mun äitini tarkkaili sitä haukansilmällä etsien mahdollisia virheitä. Snopi kuin hän on, totta kai sanomista tuli muun muassa siitä, että Yuri piti haarukkaa oikeassa eikä vasemmassa kädessä… Tähän kohtaan voi pyörittää silmiään. Ja Yurin aksentti oli hyvin voimakas, kaikesta ei päästy ymmärrykseen. Ja tämä tulee naiselta, joka sekoittaa sekä ruotsia että suomea puheeseensa.

Älkää ymmärtäkö väärin, äiti on hyvin rakas mulle, mutta se osaa olla tällä tavalla rasittava. Kerran muistan joutuneeni pidättämään naurua, kun se kovaan ääneen vaati kahvilassa palvelua ruotsiksi tuttuun tapaansa ja paikalle pistettiin ehta ruotsalainen, jonka riikin ruotsi löi äidille luun kurkkuun, koska ei ymmärtänyt. Punastellen joutui vaihtamaan takaisin suomenkieleen. Ai että se oli samalla suurta myötähäpeää ja tyydytystä tuottava hetki.

Lopulta vanhemmat kuitenkin lämpenivät Yurille, isä oli lämmennyt jo äitiä aikaisemmin. Molemmat tykkäävät kalastuksesta, isä rakastaa rapuja, jep kuinka stereotyyppistä suomenruotsalaista? No, Yuri tiesi hyviä ravustuspaikkoja, Yllättäen isä kiinnostui myös metsästyksestä. Äiti puolestaan lämpeni viimeistään, kun juuri ennen niiden kolmekymmentäviisivuotis hääpäivä hässäkkää, keittiön putki alkoi vuotaa ja meinasi tulla katastrof! Järjestelyt oli mallillaan ja mitä nyt ja kamalaa, mutta Yuri oli sattumoisin jo paikalla ja hoiti homman varsin näppärästi. Fiksaili samalla saunan irtonaiset paneelit, jotka isä oli luvannut hoitaa jo liian pitkään saamatta mitään aikaiseksi.

Ja tajusipa äiti myös, ettei sillä mitään salaista perhettä ollut. Yuri on kätevä käsistään ja taikoi niillä äidinkin täysin pauloihinsa.

**

Nana ja Rollo kuulevat lähestyvän auton jo ennen kuin itse kuulen, innostuneella vikinällä, hännät heiluen ne suuntaavat kohti eteistä ja hymyilen, kääntäessäni hellaa pienemmälle. Koirat on siitä jänniä, että ne tuntuvat tunnistavan tutun autonkin äänen muista. Tai ehkä ne osaavat jo odottaa, että tulija on Yuri, ken tietää. Mutta kaikki lähestyvät autot eivät saa samanlaista reaktiota aikaan.

Kävelen eteiseen, innokkaana ottamaan mieheni vastaan, vaikka en ehkä ihan niin suurella touhotuksella, kuin meidän karvakuonot. 

Kun ovi avautuu, sähellys alkaa, molemmat kilpailevat Yurin huomiosta, innokkaita pusuja ja Yuria se ei haittaa, sen reaktio vaan villitsee niitä. ”Papi on kotona, papinyn mussukat, oliko ikävä, oliko?” Se lepertelee niille silitellessään niitä vuorotellen. Ja katson näkyä lempeästi hymyillen, pieni naurahdus pakenee huulilta. Mun perhe, mun ihan perhe, parempaa en olisi voinut toivoa tai saada.

Odotan kärsivällisesti vuoroani ja pian Yuri saakin meidän karvaiset lapsemme rauhoittumaan, jotta voi mennä halaamaan isiä. Joo, kyllä, ollaan tosi imeliä. Mä oon meidän koirillemme isi, ja Yuri on papi. Meidän imelyytemme saa varmasti monen pyräyttämään silmiän, mua ei kiinnosta.

Yuri tulee lähelle ja vetää lähelleen halaukseen, se painaa huulensa mun huulille lempeään suudelmaan ja huokaan tyytyväisenä samalla kun mun kädet hakeutuvat sen pakaroille.

”Oli ikävä”, se kuiskuttaa.

”Niin mullakin”, kuiskaan takaisin. ”Tein ruokaa, sun suosikkia.” Virnistän ja Yuri painaa suukon mun poskelle.

”Hyvä, oli ikävä sun kokkauksia.”

Myöhemmin istutaan sylikkäin sohvalla elokuvaa katsoen. Rollo ja Nana makaavat lattialla sohvan edessä tyytyväisinä nukkuen nyt kun perhe on jälleen yhdessä. Hyväillään toisiamme rauhallisesti, silittelen hellästi Yurin vatsaa, se ei ole enää pyykkilauta niin kuin ennen, hieman pyörä ja pehmoinen, ei se kuitenkaan ylipainoinen ole. Kuulemma se on mun syytä, se leikkisästi moittii; mun ja mun herkullisten kokkailujen. Mä rakastan sen vartaloa pyykkilaudalla tai tällä pehmoisella iskä masulla. Sen käsivarret on yhtä vahvat kuin nuorena, sen hiusraja on hieman karannut taaksepäin, mutta se on yhtä komea mun silmissä kuin silloin, kun tavattiin. Ollaan ehkä nyt vähän tasapainoisempia ulkonäöltämme. Mä oon laihtunut aika paljon, mutta ei mulla vieläkään, eikä varmasti koskaan tule olemaan sellainen adoniksen vartalo kuin Jonilla ja Mishalla.

Minä ja Yuri ollaan molemmat nautiskelijoita, tykätään hyvästä ruuasta ja koti-illoista, liikutaan koirien kanssa. Yuri tekee paljon fyysistä hommaa, mutta kuten sanoin sekin tykkää hyvästä ruuasta ja… no alkoholista. Siis kohtuudella kuitenkin, mutta elintapoja pitäisi petrata tässä iässä vielä kurinalaisemmiksi, jos haluaisi sen täydellisen vartalon, nautinto voittaa. Sitä paitsi me molemmat nautintaan toistemme epätäydellisyydestä.

”Mennäänkö makuuhuoneeseen?” Se lopulta ehdottaa ja nyökkään halukkaana. Yuri ottaa mua lempeästi kädestä ja johdattaa perässään. Ovi painuu kiinni meidän perässämme, ei haluta uteliaita koiria katsomaan. Yuri painaa hellän suudelman mun huulille, joka hiljalleen käy halukkaammaksi ja kiihkeämmäksi. Se nostaa kärsimättömästi mun paitaani ylemmäs, kunnes riisun sen itse ja heitän syrjään lattialle. Samalla se riisuu omansa ja painaudutaan uuteen kiihkeään suudelmaan, tuon käteni sen vyölle ja yritän kärsimättömästi taistella sen auki, naurahdan kun en heti onnistu ja Yuri virnistää tehden sen mun puolesta.

”Housut pois ja sängylle.” Se komentaa, teen työtä käskettyä. Hyväilen puolikovaa elintäni katsellessani, kun se riisuu omat housunsa hitaasti. Puraisen huultani, ovela katse sen silmissä, se tulee lähemmäksi ja kaataa mut selälleni. Lämmin vartalo painautuu mun omaani vasten. Huulet huulia vasten, kuuma hengitys ihollani, tunnen sen kovan elimen hankautuvan omaani vasten ja mun kädet hakeutuu sen pakaroille, puristan kärsimättömästi. Halu kuplii vatsanpohjassa ja haluan, haluan….

”Kerro mitä haluat, Kim?” Se kuiskaa.

”Haluan, että ratsastat mulla,” kuiskaan, punastun hieman. Vaikka on oltu näin kauan yhdessä, ujostelen silti sanoa tällaista ääneen. Se tietää sen, se tykkää siitä ja näen virneen sen kasvoilla. Se katsoo mua halukkaana, sellaisella katseella, joka saa mut aina tuntemaan oloni varmemmaksi.

Se on polvillaan mun vierellä, hieroo toisella kädellä mun kalua hitaasti samalla kun kurottautuu ottamaan liukasteen. Se päästää irti mun elimestä ja puraisen huultani kaivaten kosketusta takaisin ja samalla tiedän, että pian odotukseni palkitaan.

Katselen haltioituneena sen erektiota, joka nytkähtää, samalla kun se levittää liukastetta pakaroittensa väliin, koko ajan pitäen katseensa mussa, huulet raoittuneena. Haluan koskettaa sitä, kurottaudun, mutta se läpsäisee mun kädet pois virnistäen.

”Pysy paikallasi,” se komentaa. Rakastan sitä, kun se komentaa. Mä makaan siinä, tunnen kuumotuksen ihollani ja sen epätoivoisen halun ja tarpeen elimessäni. Haluaisin koskettaa sitä, hyväillä, haluaisin Yurin tekevän sen, helpottavan pakotusta. Mutta se kiusoittelee ja valmistelee itseään mun silmieni edessä ja katson tuota eroottista näkyä. Vahva, vanhempi mies mun edessäni ja se tottuneesti levittää liukasteen sisäänsä, pitäen mun katseen samalla kun sen huokaukset saavat mun haluni kasvavan ja se halu on polttava.

”Ole kiltti…” Rukoilen lopulta.

”Mitä?” Se kysyy ja hieroo nyt omaa elintään kiusoittelevasti.

”Koske mua…” Pyydän kiemurrellen kärsimättömästi. Yuri asettuu hajareisin mun jalkojen päälle ja lopulta tuo liukastetut kätensä mun elimelle. Huokaan tyytyväisenä ja suljen silmäni.

”Silmät auki,” se komentaa ja teen sen. Yuri virnistää, kurottaudun jälleen sitä kohti ja se lätkäisee mun käden pois. ”Pysy paikallasi.” Se sanoo ja lopulta se asettuu mun ylle. Puristan lakanaa nyrkkeihini vain, jotta onnistun olla koskematta siihen samalla kun tunnen sen mielettömän lämmön ja tiukkuuden laskeutuvan tuuma tuumalta mun elimeni ympäille, kunnes se on kokonaan perillä. Hitaasti se alkaa keinumaan, pitäen mun katseeni ja lopulta se ottaa mun käteni ja tuo sen koskemaan itseään. ”Hiero sitä.” Se käskee ja jatkaa liikkeitään kontrolloiden tahtia täysin, kontrolloiden mua ja olen täysin sen lumoissa, täysin sen armoilla, rakastaen joka hetkeä.

Meidän seksielämämme on vaihtelevaa, mutta useimmiten ja se sattaa yllättää ne, jotka tekee oletuksia meidän ulkoisten olemusten perusteella, Yuri on bottom. Mutta se on power bottom, tiedättekö? Se määrää tahdin ja mä rakastan sitä, kaikkea siitä.

Jälkikäteen maataan sylikkäin. Yurin pää lepää mun rinnalla ja silittelen sen hiuksia hellästi. Olen onnellinen, mielettömän onnellinen. Välillä on huonoja päiviä, välillä ärsytetään toisiamme hulluuden partaalle, se kuuluu asiaan. Täydellisyyttä ei ole, se kannattaa muistaa. Tämä, kaikki epätäydelliset päivät niiden täydellisten rinnalla luovat onnen. Rakkaus on ihanaa, elämä on ihanaa ja nyt vain toivon, että myös Jesse löytää oman onnensa, mieluiten Markon kanssa. Aika näyttää.

A/N: Jes, enää viimeinen luku jäljellä! Toivon, että saan sen kirjoitettua heinäkuun aikana. Mielipiteitä olisi kiva kuulla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s