43. RSS

Kirjoittajan kommentti: Taistelin tämän lopetuksen kanssa, aamulla oli vielä epätoivon vallassa, heh. Sitten päätin taas olla ajattelematta liikaa. Tämän kappaleen alla omistan Jesselle ja Markolle. Varautukaa siirappiin 😅

’**^^**^^**^^**

Marko

Elämä Pariisissa on ollut hyvää, mutta samalla olen valmis sulkemaan tämän luvun elämästäni.En sano hyvästejä Pariisille, uskon, että palaan mutta uskon, etten enää asumaan pysyvästi.

Olen saanut seikkailuni, nähnyt eri paikkoja maailmassa, muun muassa Intian, jonne mun nuorena kuollut isoeno Elias puhui vievänsä mummin ja Olavin joskus. Elias ei koskaan saanut kokea sitä; joskus. Mummikaan ei lopulta koskaan käynyt siellä, elämä kuljettaa ja usein kaikkea mistä haaveilee ei voi saada. Joskus vaihtoehdot riistetään liian varhain.

En vaihtaisi pois kokemustani. Opiskelin taidetta ja viimeisimmät vuodet olen työskennellyt taidegalleriassa, jossa olen saanut omia töitänikin näytille. Tuntuu hyvältä, saada arvostusta niistä, tuntuu hyvältä, kun ihmiset on tykännyt niistä tarpeeksi ostaakseen niitä.

Uskon, että tein oikean valinnan, kun lähdin vaikka ei ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi ajatellut Jesseä ainakin kerran. Kaipaus on kulkenut koko ajan rinnassa, katkeran suloisena ja hellänä. Kaikki ei saa edes kokea sellaista rakkautta ja olen pitänyt sitä aarteenani, inspiraationa taiteeni takana.

On mulla ollut suhteita Jessenkin jälkeen, hyviä ja tyydyttäviäkin, mutta kenenkään kanssa en tuntenut mitään yhtä voimakasta kuin Jessen. Jollain tasolla sitä aina vertaa muita siihen, jonka päästit menemään, ensi rakkauteen, eikä se ehkä ole oikein verrata mutta teet sen silti.

Ja mietin, ajatteleeko se mua samalla tavalla. Hymyilyttääkö ne muistot sitä, onko ne erilaisia kuin ne mitä itse vaalin? Se, kun kerran katsottiin elokuvaa ja nukahdin, Jesse tuli ja peitteli mut paremmin, silitteli mun hiuksia ja teeskentelin nukkuvaa, koska se oli niin suloista enkä halunnut, että se säikähtäisi pois; ei asuttu silloin vielä yhdessä, oltiin seurusteltu vasta muutaman kuukauden.

Elämässä tulee valintoja ja ne valinnat, vaikka vaikuttaisivat pieniltä, voivat kuljettaa hyvin erilaiselle polulle. Jos en olisi tavannut Peteä, jos Pete ei olisi tuntenut Jonia, jos ei olisi kaikki oltu siellä mökillä silloin, olisinko koskaan päätynyt seurustelemaan Jessen kanssa? Tai, vaadittiinko siihen se, että Joni petti Jesseä mun kanssa? … Olisiko Jonikaan päätynyt Mishan kanssa ilman sitä?

Entä jos oltaisiin Jessen kanssa valittu toisin. Jos ei olisikaan erottu, toinen meistä olisi luopunut jostakin. Olen leikitellyt näillä ajatuksilla vuosien kuluessa useamman kerran ja useammin päätynyt samaan lopputulokseen.

On romanttinen kuvitelma, että rakkaus olisi ollut tarpeeksi pitämään meidät onnellisina, kun toinen olisi uhrannut jotain suurta sille, että voitaisiin olla yhdessä. Jesse halusi lääkäriksi, jos se olisi luopunut siitä unelmasta ja lähtenyt mun mukaan, se olisi ennen pitkää katunut sitä. Jos itse olisin jäänyt, joku mun sisällä olisi aina tuntenut oloni vajavaiseksi, olisin tuntenut kutsun seikkailla.

Uskon tietäväni miten tarina olisi kulkenut, jos Jesse olisi lähtenyt mun mukaani. Me oltaisiin oltu juopuneita omasta hulluudestamme ja rakkaudestamme ehkä kuukauden tai pari, kuka tietää, ehkä pidempään. Ehkä oltaisiin matkustettu yhdessä, halusin nähdä kaiken ja paljon, etsiä itseäni tietämättä mitä olen. 

Jesse olisi turhautunut ennen pitkää, oon lähes varma siitä. Sillä on rakastava perhe ja paljon ystäviä, se olisi kaivannut niitä. Se olisi halunnut mennä takaisin, ehkä oltaisiin riidelty, se olisi kutsunut mua vastuuttomaksi, olisin kutsunut sitä tylsimykseksi tai jotain, kuka tietää. Oon kuitenkin varma, että oltaisiin sorruttu ilkeisiin nimittelyihin ja lopulta…Lopulta oltaisiin ehkä kuitenkin erottu, katkerina ja vihoissaan toisillemme, nyt meidän välillä ei ole vihaa. Mutta tunnen vahvaa kaipausta, toivoa, että voisin palata ja me voitaisiin jatkaa siitä mihin jäätiin valmiimpina.

Ensin yksi tietty asia jonka haluan hoitaa…

Istun selkä suorana pankkivirkailijan vierellä ja katson tyynesti, kun ovi avautuu ja Pete astuu huoneeseen välittäjänsä kanssa. Hämmennys sen kasvoilla, hymyilen katsomatta pois.

”Sinä?” se kysyy ja kurtistaa kulmiaan. Sen kasvot on vanhentunut, siis totta kai ne on, mutta ehkä jopa enemmän kuin mitä vuosien perusteella pitäisi. Sen hiukset on harventunut entisestään ja se on yrittänyt säälittävästi peitellä kaljuaan kampaamalla harvoja hiuksiaan päälakensa suojaksi. Se ei ole tainnut kuulla, että comb-over on jo kauan sitten ollut out. Olisi nyt vaan rehellisesti kalju, rehellinen kranssi tai rehellinen siili. Sen vatsa on myös kasvanut viime näkemältä ja sillä on epäsiistit viikset. Puistatus kulkee mun kehoni läpi, kun ajattelen että on joskus maannut tuon limanuljaskan kanssa.

”Mitä sinä täällä teet? Taas joku uusi rikas mies? Niinkö?” se naurahtaa ja katsoo muhun halveksuen. Nostan käteni ja tarkastelen kynsiäni. ”Missä se mies on?”

”Kuka?” Välittäjä kysyy, keski-ikäisen, siististi pukeutuneen naisen kasvoilla on hämmentynyt ilme.

”No se ostaja?!” Pete ärähtää.

”Tässä hän on, herra Lumme.” Nainen sanoo ja nyökkään Peteä kohti, joka katsoo mua suu ammollaan.

”Tuo? Eihän tuolla huo…” Kohotan kulmaani ja Pete keskeyttää lauseensa. ”Eihän tuolla voi olla rahaa.”

Hymyilen, ai että tuntuu hyvältä, tiedättekö? Nyt aikuisena ymmärrän vielä selkeämmin, miten ällöttävä mies se on. Ymmärrän, miten karmeasti se hyväksikäytti mua. Joo, rahan takia mä sen kanssa olin ja kuvittelin, että sen takia sillä on oikeus käyttää mua kuin esinettä.

Mä olin vasta kahdeksantoista, kun tavattiin. Vaikka Alexander todisti, ettei suuri ikäero aina ole automaattinen paha, Peten kanssa se oli. Se ei halunnut edes yrittää tasa-arvoa meidän välillemme. Se teki koko meidän lyhyen suhteen ajan selväksi, että olin sitä alempana, sen käytettävissä. Seksi Peten kanssa oli usein miten epämukavaa, sen ehdoilla, aina sen ehdoilla.

Ja sitten se Jonin tapaus todisti, mikä iljettävä, rikollinen kuvotus Pete on pohjimmiltaan. Luoja tietää mitä kaikkea muuta paskaa sen menneisyydestä löytyy.

”Mä ostan sun mökin”, sanon. Mä aina tykkäsin siitä rakennuksesta ja Alexanderin ansiosta mulla on siihen varaa. Vaikka se koko kokemus siellä mökillä silloin yksitoista vuotta sitten on täynnä draamaa, se on myös paikka, missä Jesse suuteli mua ensimmäisen kerran. Paikka, jossa yhdestä mun pahimmasta virheestä, syntyi kipinä, joka johti mun elämäni kauneimpaan asiaan: rakkauteen Jessen kanssa.

Ja nyt oon tullut järkiini ja aion ottaa mun elämäni rakkauden takaisin. Mä aloitan ostamalla Peten mökin, häikäilemättömästi nauttien sen kurjuudesta. Tollaiselle nilkille ei kannata tuhlata sympatiaa, se on kaivanut oman hautansa kauan aikaa sitten.

Paperit allekirjoitetaan. Pete näyttää maansa myyneeltä, sen kasvot on harmaat ja ruttuisat, silmät hailakat ja synkät sen mulkoillessa mua syyttävästi. ”Toivottavasti olet tyytyväinen nyt”, se murahtaa happana.

”kiitos, olen oikein. Aion juhlistaa mun kolmekymppisiä siellä Jessen kanssa ja naidaan joka huoneessa. Hyvää loppu elämää Pete!” Sekä välittäjän että pankkivirkailijan kasvot punertuvat, mutta mä nousen tyynesti, iso hymy kasvoillani ja poistun huoneesta.

Pian on aika mennä valloittamaan mun elämäni rakkaus takaisin!

**^^**^^**^^

Jesse:

Kolmekymppiset alkavat perheen ja sukulaisten kesken, vuokratussa juhlatilassa, ja kaikki on juuri niin kiusallista, kuin pelkäsin. Onnittelulauluja, lasien kilistelyä ja isä pitää puheen. Äiti pyyhkäisee kyyneleitä ja päivittelee miten hänen pieni vauvansa, kyllä, luitte oikein; vauvansa. Voi olla jo tällainen aikamies.

Odotan innolla hetkeä, kun pienemmät lapset lähtevät juhlista ja voin kiskoa asianmukaisen kännin. Cecilian lapset menevät vanhemmille yöksi ja juhlissa on myös muutamien ystävieni lapsia.

Ah, tosiaan, unohdin ehkä mainita, olen jo siis ihan oikea setä mies.

Kyllä, Erika on kuusivuotias ja Aleksi neljä. Ihania lapsia, ovat välillä olleet munkin luona yökylässä ja vaikka rakastan molempia, olen ihan tyytyväinen, ettei ne ole omia. Setä miehenä voi ottaa lapsien parhaat palat; leikkiä legoilla ja syöttää herkkuja, käydä kivoissa paikoissa ja sitten palauttaa vanhemmilleen, kun ovat jo vähän kiukkuisia, väsyneitä tai pahassa sokeri humalassa. En usko, että musta tulee koskaan isää itsestäni, olisi tarpeettoman hankalaa alkaa etsiä jotain naista, jonka kanssa tehdä joku lapsidiili. Tarpeettoman hankalaa löytää joku yhtä ihana mies kuin… Marko, jonka kanssa kasvattaa se lapsi.

Yurin ja Kimin parisuhde koirineen on oikeastaan aika ihanteellinen, ajattelen haikeana, kun katselen niitä. Ne istuvat mun vieressä, Kim istuu Yurin sylissä ja Yuri parhaillaan haistelee sen kaulaa rakastuneena. Misha ja Joni poistui hetki sitten hakemaan lisää juomaa, mutta nyt niitä ei näy missään. Varmaan lukitsivat itsensä vessaan tai jotain, pyöräytän silmiäni ja otan uuden kulauksen juomastani. Katseeni harhautuu siskooni, joka parhaillaan syöttää miehelleen jotain rypälettä, samalla kun Pauli luo siihen irstaan katseen ja… ew… katso äkkiä muualle!

Nostan lasin huulilleni, tuntuu, että näen pelkkiä pariskuntia, onnellisia pariskuntia ja… Kaipuu vyöryy päälle kuin hyökyaalto, kurkkua kuristaa ja silmät uhkaavat kostua mutta saan karistettua tunteet syrjään, kun Cecilia yhtäkkiä nousee ja pyytää kaikkien huomiota.

”Sain juuri tiedon, että tärkeä vieras on saapunut ja haluaa tulla esittämään onnittelu laulun Jesselle.”

Voi luoja, mitähän nyt? Mietin kiusaantuneena, valot himmenevät, ihmiset ympärillä hiljenevät ja henkäisen kun katson lavalle, jonne kuin unenomaisena kangastuksena Marko astuu. Komeana kuin filmitähti, kirkkaat vihreät silmät, vaaleat kihartuvat hiukset, jotka kehystävät sen aikuistuneita kasvoja. Ja tunnen liikutuksen pakottavan mun silmiäni, jotka yhä epäilevät voiko näky olla totta.

Ja Marko katsoo muhun, virnistää sillä suloisen kujeilevalla tavalla, joka on piirtynyt mun sydämeeni ja muistoihini ikuisesti. Ja pehmeällä äänellä Marko alkaa laulaa onnttelulaulua Englanniksi kuin miesversio Marilyn Monroesta ja mä naurahdan, kyyneleen valuu mun poskillani enkä näe enkä kuule ketään muuta kuin Markon ja se lähestyy, pitelee mikkiä ja katsoo muhun ja mä nousen vapiseville jaloilleni. En halua herätä, en halua tämän olevan unta.

”Hyvää syntymäpäivää, herra tohtori”, se kuiskaa päästyään mun viereen ja kohotan lähes epäuskoisena käteni sen poskelle, joka on lämmin ja vasta ajetun sileä, ennen kaikkea todellinen.

Marko nojautuu mua kohden ja painaa huulensa mun huulille ja mä vastaan suudelmaan kiihkeällä kaipuulla unohtaen kaiken muun. Ympäriltä kuuluu ihastuneita huokauksia, joku taputtaa ja muut yhtyvät siihen, joka viimeistään herättää mut transsistani ja katson hämmentyneenä ympärilleni naurahtaen aavistuksen nolostuneena.

Kaiuttimista alkaa kuulua pehmeää pianomusiikkia

”Saanko tämän tanssin?” Marko kysyy ja ojentaa kätensä, johon tartun kuin transsissa. Uppoudutaan toistemme silmiin samalla kun keinutaan lähekkäin musiikin tahdissa ja muut ovat tajunneet jälleen hiljentyä jolloin en tiedosta heistä ketään, vain Markon ja musiikin sanat…

Can’t say how the days will unfold, Can’t change what the future may hold
But, I want you in it. Every hour, every minute… This world can race by far too fast
Hard to see while it’s all flying past. But it’s clear now, When you’re standing here now
I am meant to be wherever you are next to me …

Marko hymyilee mulle. ”All I want to do Is come running home to you
Come running home to you And all my life I promise to Keep running home to you
Keep running home To you” Se kuiskaa sanat musiikin tahdissa ja säälittävästi, kenties epämiehekkäästi, itken liikuttuneena.

”En päästä sua enää koskaan”, kuiskaan ja Marko hymyilee yhä leveämmin.

”Hyvä, en halua lähteä enää koskaan, en ilman sua…” Se vakuuttaa ja vetää mut lähemmäksi, me suudellaan, siinä kaikkien edessä mutta siinä hetkessä mun ja Markon maailmaan ei mahdu muita.

Siitä hetkestä päivien loppuun mä oon sen ja se on mun, enkä anna enää minkään tulla sen tielle. 

Viimeinen luku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s