47.Lapselliset leikit

Oikeudenkäyntiin oli enää kaksi päivää ja Jonin levottomuus oli kasvanut jokaisen kuluneen päivän myötä. Hän oli tavannut terapeuttiaan nyt neljä kertaa ja edellisellä kerralla hän oli alkanut avautua enemmän pahoinpitelystä ja seksuaalisesta väkivallasta. Hänen olisi kuitenkin puhuttava siitä oikeudenkäynnissä joten terapeutille puhuminen ensiksi saattoi auttaa, tai niin hän oli kannustanut itseään ajattelemaan.

Hän ei ollut halunnut antaa itsensä ajatella kaikkia niitä asioita joihin Chris oli hänet pakottanut. Hän ei ollut halunnut antaa itsensä myöntää kuinka syviä ne haavat olivat ja kuinka paljon mennyt kummitteli hänen mieltään. Kaikki ne yöt, se jännitys ja pelko, se pohjaton yksinäisyyden tunne, masennus, kuinka kaikki mitä Chris sanoi tai teki olivat alkaneet yököttää häntä. Kuinka miehen läheisyys oli saanut hänet voimaan sisäisesti pahoin. Kuitenkin, muistot paremmasta olivat aivan yhtä hämmentäviä ja osa hänestä tunsi syyllisyyttä ajatellessaan ja surressaan niiden hyvien aikojen menetystä. Hänen mielensä etsi vastauksia jollekin, jossa ei tuntunut olevan järkeä, niin hänen terapeuttinsa oli selventänyt. Ensimmäinen hyökkäys oli ollut odottamaton ja sokeeraava, henkilö, jonka ei koskaan olisi pitänyt tuottaa sellaista uhkaa ja kipua, olikin sen tehnyt.

Joni kertoi kuinka oli juonut itsensä humalaan kestääkseen velvollisuuden harrastaa seksiä Chrisin kanssa ja kuinka hän nyt pelkäsi ehdollistaneensa itsensä siihen tapaan. Nainen ehdotti Mishan tuomista joillekin istunnoille, jotta he voisivat paremmin tarttua aiheeseen. Joni ei ollut varma miten Misha asiaan suhtautuisi, mutta lupasi ajatella sitä.

Myöhemmin samana iltana, he katselivat elokuvaa Ivon ja Jamin kanssa. Jonin mieli oli yhä varattuna ajatellessaan terapiatapaamistaan ja kuinka vain muutaman päivän kuluttua, hänen olisi tavattava Chris oikeussalissa. Vaikka hänen isänsä oli luvannut auttaa kuvien kanssa, Joni ei ymmärtänyt mitä hänen isänsä voisi sen asian eteen tehdä enempää kuin hän itsekään pystyi. Joni tuijotti televisioruutua oikeastaan keskittymättä elokuvaan, joka ilmeisesti oli hauska sillä se sai Ivon ja Jamin hihittämään niin paljon.

Joni mietti entistä miestään, pohtien mitä tämän mielessä liikkui sillä samaisella hetkellä. Katuiko hän lainkaan? Edes vähän? Muistiko Chris aikaa jolloin he olivat olleet onnellisia? Hänen omat tunteensa… Kuinka oudoilta ne nyt tuntuivatkaan. Poika joka hän oli ollut ja poika joka oli tuntenut niin vahvaa halua Chrisiä kohtaan, tuntui nyt kuin vieraalta. Oliko typerää jaksaa toivoa, että Chris luovuttaisi? Että mies tajuaisi, ettei menneessä roikkumisessa ollut hyötyä, että… Hän voisi jatkaa elämäänsä, tämän jälkeen, ottaa rangaistuksensa ja kärsiä sen, päästää irti ja kääntää elämäänsä suunnan vapauduttuaan.

Jonin kuitenkin muistaessa heidän edellisen kohtaamisensa… Chris oli luultavasti uskonut, että hän hyväksyisi miehen ehdot ja luultavasti hänen vihansa oli kasvanut nähdessään, ettei hän ollut.

Stressi jonka alla hän oli, oli sietämätöntä. Kuinka asiat todella voisivat muuttua paremmiksi? Chris oli rikkonut niin paljon ja joitain asioita ei vain voitu korjata. Juorulehdistö osoitti yhä kiinnostustaan, oli olemassa yhä yksi sitkeä toimittaja, joka oli yrittänyt soitella hänelle ja valitettavasti sama tyyppi oli onnistunut saamaan Mishan numeron jostain. Kumpikin oli kieltäytynyt puhumasta miehen kanssa ja he välttelivät nyt vastaamasta outoihin numeroihin. Se oli vain niin typerää, Joni ei ymmärtänyt kiinnostusta ja toivoi, että juorulehdet jättäisivät asian sikseen.

Chris oli myös saanut aikaan monien ystävien menetyksen tai ehkä tapahtunut oli vain paljastanut surullisen totuuden heidän luotettavuudestaan. Tuntui kuin osa ei olisi enää tiennyt miten puhua hänelle, joten he mieluummin lakkasivat pitämästä yhteyttä. Hän muisti isän puhuneen kerran hänen sedälleen menettäneensä myös ystäviä Mariannan kuoleman jälkeen. Pelko siitä, ettei osaisi lohduttaa, sai osan ihmisistä etääntymään vain välttääkseen epämukavat hetket.  Sen ymmärtäminen sai Jonin tuntemaan olonsa entistä masentuneemmaksi, ei heidän olisi tarvinnut sanoa mitään, hän olisi vain halunnut heidän olevan läsnä, soittaisivat joskus, vaikka vain puhuakseen omista kuulumisistaan…

Markus oli yksi niistä ystävistä jonka hän tuntui menettäneen. Markus oli ilmeisestikin pidätellyt muita toiveita kuin pelkkää ystävyyttä hänen kanssaan ja oli ilmennyt, että yksi syy miksi Markus oli eronnut poikaystävästään oli hän. Joni ei tiennyt mistä toinen oli saanut käsityksen, että hän olisi valmis hyppäämään suhteeseen tämän kanssaan tai sänkyyn sen enempää! Oli jokseenkin häiritsevää ajatella, että Chris oli ollut oikeassa Markuksen suhteen. Kun Joni oli kertonut seurustelevansa nyt Mishan kanssa, oli Markuksen reaktio ollut melko katkeran ja ilkeän oloinen, Joni ei nähnyt heidän uudistavan ystävyyttään kovinkaan pian.

Joni laski päänsä Mishan olkapäälle. No ehkä hänellä oli vain muutama oikea ystävä, mutta laatu korvasi määrän. Välillä hän tarkkaili syrjäsilmällä Ivoa ja Jamia, jotka hihittelivät hiljaa yhdessä, varastivat suudelmia ja koskettelivat toisiaan salaisesti kuiskutellen toisensa korviin. Joni oli kateellinen siitä kuinka helppoa heillä oli, kuinka luonnollista ja…

“Herran tähden, hankkikaa huone!” Misha tuhahti äkisti pariskunnalle jotka juuri olivat varattuna suudelmaan, joka oli alkanut muuttua melko kiihkeäksi. Jami naurahti, punastui hieman ja Ivo virnisti.

“Meillä on kyllä huone, kiitos vain, käytämme sitä myöhemmin.” Vanhempi mies vastasi hymyillen, mutta sattui sitten vilkaisemaan Joniin ja näytti välittömästi syylliseltä. “Käyttäydymme nyt, lupaan.”

“No parempi olisi…” Misha mutisi ja Joni pystyi näkemään ärsyyntyneen ilmeen poikaystävänsä kasvoilla. “Ja toivon, että pysyttä hiljaa myös, jos aiotte yöpyä täällä.”

“Ei huolta, menemme Jamin luokse myöhemmin,” Ivo lupasi ja Joni suoristautui tuolillaan. Misha vaikutti kireältä ja hän oli varma sen johtuvan siitä, että he eivät harrastaneet seksiä, kun taas Jami ja Ivo varmaan paneskelivat kuin puput. Hän tunsi olonsa epämukavaksi, Ivo vilkuili häntä huolestuneena ja Misha piteli käsivartaan suojelevasti hänen hartioidensa ympärillä näyttäen yhä enemmän tai vähemmän tuohtuneelta ja Jami… No Jami näytti vain hämmentyneeltä äkillisestä ilmapiirin muutoksesta ja Joni päätteli, että Ivo oli onnistuneesti pitänyt suunsa kiinni raiskauksesta.

Joni kiristi hampaitaan, tuijottaen ruutua hiljaisena. Hän vihasi tätä; vihasi kuinka kaikki oli muuttunut. Hän vihasi katseita ja sitä vaivaantuneisuutta… Ja sillä hetkellä Mishan kännykkä alkoi soida, sillä soittoäänellä jonka Joni tunnisti jo liian hyvin; Mishan typerä exsä hänen typerän nimensä kanssa! Miksei Misha vain sanonut tyypille, että lakkaisi soittelemasta?! Joni hengitti kiihtyneenä Mishan ottaessa puhelimensa ja hiljentäessä sen; olisi edes painanut punaista luuria! “Anteeksi”, hän mutisi.

Joni katsoi häneen tiukasti, Misha oli sanonut, ettei hänen tulisi huolehtia siitä, vakuuttanut rakkauttaan, mutta kaiken sen stressin ja huolen alla, oli vaikeaa tulla vakuutetuksi. Mitä jos Misha soittaisi tyypille myöhemmin? Äkilliset mustasukkaiset ajatukset saivat hänet vielä enemmän pois tolaltaan, koska hän ei pitänyt tästä puolesta, mustasukkaisuus oli pahaa, synkkää ja… väärää. Joni nousi ja muut katselivat häntä kummastuneena, nähden kuinka tuohduksissaan hän tuntui olevan.

“Joni, mikä hätänä? Emme kai me…” Ivo aloitti huolestuneeseen sävyyn ja Joni katsoi häneen ja sitten Jamiin, joka edelleen näytti kovin hämmentyneeltä.

“Jos mietit miksi kaikki ovat niin pirun varovaisia ympärilläni ja vaivaantuneita kuin joku edes mainitsee sanan seksi, se johtuu siitä, että eksäni raiskasi minut, okei? No niin, nyt tiedät ja voit alkaa käyttäytyä kuten kaikki muutkin!” Joni heilautti kättään liioitellun dramaattisesti ja kääntyi. “Lähden kotiin!” Hän lisäsi kiiruhtaen eteiseen. Misha huokaisi ja nousi.

“Joni, odota!” Hän kutsui mennen toisen perään. Joni laittoi kenkiä eteisessä katsomatta häneen. “Joni”, Misha kutsui pehmeämpään sävyyn, kurottautui koskettamaan hänen käsivartaan, mutta tummatukkainen ravisteli otteen irti.

“Haluan mennä kotiin!” Hän toisti itsepäisesti.

“Hyvä on, vien sinut kotiin”, Misha nyökkäsi, epävarmana siitä miten Jonia tulisi kohdella nyt kun hän käyttäytyi näin. “Anna kun haen vain autoni avaimet, okei?” Nuorempi mies ei katsonut häneen, mutta nyökkäsi. Misha käveli olohuoneeseen matkallaan keittiöön, jonne muisti jättäneensä avaimet.

“Vien Jonin kotiin ja varmaan jään sinne, jos hän antaa minun”, Misha sanoi veljelleen venäjäksi. “Hän on vain niin stressaantunut sen oikeudenkäynnin vuoksi, voit kertoa sen Jamille.” Hän nyökkäsi veljensä poikaystävää kohti, joka katsoi häneen ymmärtämättä sanaakaan.

“Kerron ja olen pahoillani, jos me… aiheutimme tämän”, Ivo sanoi anteeksipyytävästi.

“Joni on vain… No, olen varma, että tämä johtuu vain stressistä”, Misha kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa keittiöön hakemaan avaimet. “Heippa!” Hän sanoi ohittaessaan pariskunnan uudestaan ja palasi Jonin luokse, joka seisoi ulko-oven vieressä hiljaisena ja surkean näköisenä. Misha kosketti hänen olkapäätään hellästi.

“Hei, kaikki on hyvin…” Hän kuiskasi. “Mennään, voimme hakea matkalla jäätelöä, miltä kuulostaa?”

“En halua mitään typerää jäätelöä! En ole mikään helvetin viisivuotias jota voidaan rauhoitella makeilla herkuilla!” Joni kivahti, vältellen hänen katsettaan, kädet kiedottuna rintansa ylle ja Misha huokaisi.

“Hyvä on, ei jäätelöä.”

He kävelivät autolle, Joni oli hiljainen eikä Misha tiennyt mitä tehdä tai sanoa. “Oletko suuttunut minulle jostakin, vai johtuuko tämä vain stressistä?” Misha kysyi varoen heidän ajettuaan jonkin aikaa, hän oli tietoisesti valinnut pidemmän reitin.

“Joo… Tai tarkoitan ei… Äh, en tiedä…” Joni huokaisi pudistaen päätään ja kiristäen hampaitaan. Hän tunsi olevansa lähellä kyyneliä ja hän vihasi sitä, että tunsi olonsa niin tunteelliseksi, hän käyttäytyi kuin typerä pikkutyttö; tai niin Chris olisi sanonut. “Okei, olen mustasukkainen, olen pahoillani… minä… se on niin helvetin typerää.”

“Mustasukkainen mistä?” Misha kysyi rauhallisesti.

“Sinusta, Ivosta ja Jamista, siitä mitä heillä on, haluan samaa sinun kanssasi, mutta sen sijaan… Luoja… Minä vain… En halua käydä läpi sitä, en halua mennä oikeudenkäyntiin ja… helvetti!” Joni kirosi ja kun ensimmäiset kyyneleet alkoivat valua poskilta, hän katsoi poispäin Mishasta yrittäen piilotella.

“Joni, hei… Tiedän, että se on stressaavaa sinulle. Ymmärrän, me…” Hän vilkaisi tummatukkaista surullisena ja päätti viimein pysäköidä auton tiensivuun. Sammutettuaan moottorin, hän avasi turvavyönsä ja kääntyi Jonin puoleen koskettaen tämän olkapäätä. “Sinun täytyy käydä se läpi, tiedät sen, vain yksi askel… enää yksi, se on pian ohi.”

“Onko?” Joni kysyi huokaisten ja käänsi kasvonsa Mishaan pyyhittyään kyyneleensä. “Onko se koskaan todella ohi?”

Misha katsoi Joniin hetken hiljaisena. Jonin isä oli onnistunut löytämään Jonin serkun; mies oli jo vapautettu vankilasta, mutta oli ilmeisestikin hyvin valmis etsimään keinon auttaakseen heitä. Jonin ei tarvinnut kuitenkaan tietää suunnitelmasta. “Kyllä, usko minuun, se muuttuu vielä paremmaksi. Se on vain vaikeaa nyt.” Joni oli hiljaa ja nyökkäsi hitaasti. Hän katsoi alas käsiinsä ennen kuin nosti katseensa.

“Sinua häiritsee se, ettemme harrasta seksiä.”

“Ei se sitä ole…” Misha aloitti, mutta Joni keskeytti hänet.

“Ei sinun tarvitse valehdella etteikö se häiritsisi, enkä syytä sinua, se häiritsee minuakin.  Ivolla ja Jamilla on niin tuore suhde, he ovat niin onnellisia ja… rauhallisia toistensa seurassa… se on…” Joni mietti hetken ja hymyili hieman surullisena. “Haluan samaa.” Jälleen hän vilkaisi Mishaan. “Harkitsisitko terapiaan lähtemistä kanssani?”

“Jos uskot sen auttavan, toki, en näe ongelmaa siinä”, Misha nyökkäsi hymyillen hieman. Alkoi käydä haastavaksi, nukkua niin lähekkäin ja silti tekemättä muuta kuin hyväillä ja suudella. Jos terapia auttaisi heitä molempia saavuttamaan normaalin seksielämän, ei Misha nähnyt haittapuolta siinä. Hän kurottautui koskettamaan Jonin niskaa ennen kuin kumartui lähemmäs suutelemaan häntä. “Mikä tahansa auttaa, olen enemmän kuin iloinen voida tehdä sen puolestasi”, hän kuiskasi ja Joni hymyili hänelle.

“Kiitos.”

“Ei sinun tarvitse minua kiittää”, Misha vakuutti ennen kuin kiinnitti turvavyönsä ja käynnisti moottorin uudestaan.

**^^**^^**^^**

Kun he astuivat eteiseen, Joni kuuli isänsä äänen keskustelemassa jonkun toisen miehen kanssa. Hän riisui kenkänsä ja vilkaisi Mishaa ennen kuin seurasi ääniä keittiöön. Isä, jonka kasvot olivat oviaukkoa kohden, katsoi häneen yllättyneenä.

“Luulin, että yöpyisit Mishan luona”, hän sanoi.

“Suunnitelmien muutos”, Joni sanoi juuri kun tummatukkainen mies isää vastapäätä kääntyi ja virnisti hänelle.

“Joni! Oletpa sinä totisesti kasvanut siitä kun viimeksi näin sinut!” Mies sanoi ja nousi. Joni kurtisti kulmiaan.

“Jyri?” Hän kysyi miltei epäröiden, hän ei ollut nähnyt serkkuaan lähes kymmeneen vuoteen ja tämä näytti erilaiselle ja samalla tunnistettavalle. Hänellä oli pukinparta, tatuointeja kaulalla ja molemmilla käsivarsillaan jotka tuntuivat jatkuvan paidan hihojen alle. Hukset olivat ajeltu lyhyeksi. Jos mieheen törmäisi pimeällä kujalla saattaisi haluta kääntyä vikkelästi takaisin.

“Minä se olen, tulehan, anna hali vanhalle serkullesi!” Mies levitti käsivarsiaan ja virnisti, höpsö ilme tämän kasvoilla ei tuntunut istuvan muutoin vaarallisen näköiseen tyyliin. Joni tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi, muttei uskaltanut kieltäytyäkään joten hän käveli lähemmäs ja halasi serkkuaan pikaisesti ennen kuin astui taakse. “Ja tämä taitaa olla poikaystäväsi?”  Jyri kysyi katsoen Mishaa. “Hauska tutustua, olen Jyri.”

“Misha, mukava tutustua”, Misha hymyili ja vilkaisi Askoa, joka selvästikään ei ollut odottanut poikansa tapaavan oman serkkunsa näin. Onneksi Jyri tuntui ymmärtävän, ettei Jonin tarvinnut tietää todellista syytä hänen visiitilleen.

“Istuisitte alas kahville kanssamme?” Jyri ehdotti ja Joni vaikutti yhä hieman hämmentyneeltä yllättävästä tilanteesta. Hän silmäili serkkuaan ja istuutui isänsä viereiselle paikalle, joka oli noussut hakeakseen kahvia hänelle ja Mishalle.

Miljoona kysymystä juoksi Jonin mielessä, miksi Jyri oli täällä yhtäkkiä? Miksi hän ei ollut pitänyt yhteyttä vuosiin? Miksi nyt? Hän muisti tunteneensa olonsa sekä vihaiseksi että surulliseksi, kun isä oli sanonut, ettei Jyri enää tulisi käymään katsomassa häntä.

“Veikö kissa kielesi, Joni?” Jyri kiusoitteli ja Joni hymyili hieman ottaessaan kahvikupin jonka hänen isänsä tarjosi.

“Olen vain yllättynyt”, hän tunnusti. “Missä olet ollut?” – Ja miksi olet täällä nyt?’ Hän olisi halunnut kysyä, mutta oli liian hämillään tietääkseen voisiko niin kysyä ilman että kuulostaisi tylyltä.

“Siellä ja täällä, väärissä paikoissa vääriin aikoihin ja sitten vankilassa”, Jyri naurahti. “Mutta olen muuttunut mies nyt. Ne ajat ovat takanani ja olen vapaa! Sano ei huumeille!” Hän iski silmäänsä ja nauroi ja Joni ajatteli tämän vaikuttavan hieman oudolle mikä sai hänet vilkaisemaan Mishaa hämmentyneellä virneellä.

Jyri oli melko puhelias; hän puhui vanhoista ajoista, muisteli aikoja jolloin Joni ollut hänen ja hänen ystävien mukana Jonin ollessa lapsi. “Joni oli meidän maskottimme silloin”, hän nauroi ja sai Jonin tuntemaan olonsa hieman nolostuneeksi. Jyri vaikutti pirteältä ja iloiselta, hän kyseli Mishan perheestä ja työstä, kertoi heille vankila-ajoistaan ja huumehuuruisista vuosistaan. Ja lopulta hän nousi, kiitti kahvista ja kertoi heille että hänen oli mentävä ja niin omituinen vierailu oli ohitse. Ennen kuin Jyri lähti, hän halasi Jonia vielä kerran, taputteli hänen päätään ja kuiskasi;

“Kaikki järjestyy serkku, älä sinä ole huolissasi mistään.”

Myöhemmin samana iltana, Joni makasi sängyllä Mishan vierellä pohtien Jyriä ja mennyttä. Hän oli kuvitellut serkkunsa olevan mies, joka ei hyväksyisi homoja, mutta ilmeisesti ja onnellisesti hänen luulonsa oli osoitettu vääräksi.

“Jyrillä oli ystävä jonka nimi oli Eljas, minä olin mielettömän ihastunut häneen…” Joni alkoi puhua, silitellen Mishan käsivartta hitaasti. “Minä olin kymmenen ja hän oli kahdenkymmenen, en usko hänen tienneen… Hän oli ensimmäinen ihastukseni…” Misha katsoi Jonia hiljaa, hymyillen pehmeästi ja koskettaen tämän hiuksia. “Hänellä oli iso moottoripyörä ja sain usein olla hänen kyydissään, istuin hänen takanaan, kädet tiukasti hänen vyötärönsä ympärillä ja unelmoin siitä, että kun olisin vähän vanhempi, Eljaskin ihastuisi minuun ja alkaisimme seurustella ja hän tulisi aina hakemaan minut koulusta sillä moottoripyörällään ja haistattelisin kaikille idiooteille pitkät. “Hän oli pitkä, komea ja … blondi. ”Joni käänsi katseensa Mishaan ja virnisti.

“Vai niin. Tulisikohan minun olla mustasukkainen?” Misha kysyi ja Joni naurahti hiljaa, hän katsoi Mishan silmiin.

“Ei niin komea kuin sinä”, hän tunnusti. “Mutta katsos, minulla on aina ollut heikko kohta pitkiin, voimakkaisiin vaaleisiin miehiin.” Misha kumartui eteenpäin ja suuteli Jonia pehmeästi.

“Ehkä minunkin pitäisi hankkia moottoripyörä?” Hän vitsaili hymyillen.

“Se voisi olla hauskaa, voisit tulla hakemaan minut sitten koulusta sillä”, Joni virnisti ja iski silmäänsä. Hiljaisuus seurasi. “Joskus ikävöin sitä miten yksinkertaisia ja viattomia unelmat olivat lapsuudessa… Kun suudelma oli ainut mitä halusit, ainut mitä ymmärsit haluta.”

Misha veti Jonin rintansa lähelle. “Suudelma on ainut mitä tarvitsen sinulta nyt”, hän kuiskasi ja toi huulensa uudelleen nuoremman miehen huulille, pitäen suudelman pehmeänä ja hellänä.

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 21.maaliskuuta, 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 48
My Secret Shore HOME