48.Lapselliset leikit


Syyskuun viidentenä, oikeudenkäynnin ajankohtana, Joni ei ollut saanut nukutuksi kunnolla. Häntä pyörrytti hieman ja hän voi pahoin. Hän oli yrittänyt valikoida vaatteensa huolella; jotakin siistiä, mutta neutraalia, jotakin mikä ei herättäisi liikaa huomiota, ehdottomasti ei mitään ihonmyötäistä. Hän sipaisi käsillään paitansa yli, tuijottaen peilikuvaansa kriittisellä silmällä. Hän pelkäsi, että hänet tuomittaisiin ulkonäkönsä vuoksi, että jotenkin… Jos hän näyttäisi jollain tapaa väärälle, se vaikuttaisi tuomioon, joka Chrisille annettaisiin. Siinä hän siis oli, murehtien josko hän näytti tarpeeksi tavalliselle opiskelijapojalle antamatta liikoja seksuaalisia viboja, jotka saisivat heidät ajattelemaan kuin Chris, että… Joni lepuutti käsiään vatsallaan, henkäisi syvään ja yritti vakuuttaa itsensä siitä miten typeriä hänen pelkonsa olivat.

Misha palasi huoneeseen käytyään vessassa ja loi Joniin myötätuntoisen katseen. “Näytät hyvälle”, hän vakuutti ja tuli lähemmäksi.

“Pitäisikö minun laittaa sittenkin tuo huppari?” Joni kysyi osoittaen harmaata hupparia sängyllään jonka alkuperää hän ei muistanut. Paita oli ensinäkin liian iso hänelle ja jotakin mitä hän ei käyttäisi normaaleissa olosuhteissa, sitten hän kurtisti kulmiaan vavahtaen ajatuksesta, että paita saattoi olla Chrisin. “Unohda..”

“Joni, hengitä nyt vain syvään ja yritä rentoutua, jooko?” Misha sanoi asettaen kätensä hänen olkapäilleen ja hieroen niitä hetken. “Olet todella jännittynyt…” Hän huomasi ja Joni katsoi häneen peilin kautta. “Eivät he sinua ole tuomitsemassa, vaatteet näyttävät hyviltä. Sinun tulisi pukeutua vaatteisiin joissa tunnet olosi mukavaksi.”

“En usko, että on olemassa mitään missä tuntisin olon mukavaksi nyt”, Joni huokaisi ja tunsi äkkiä olonsa hyvin vaivaantuneeksi harmaan hupparin olemassaolosta sängyllään. Niinpä hän kääntyi, nappasi paidan ja ennen kuin Misha saattoi sanoa mitään, oli Joni heittänyt sen ulos ikkunasta. Vaalea mies katseli poikaystäväänsä huvittuneena, joka henkäisi tyytyväisenä ja sulki ikkunan.

“Oliko tämä merkki, että minun olisi ostettava uusia vaatteita, vai onko olemassa toinen syy sille miksi heitit paitani ulos?” Misha kysyi virnistäen ja Joni loi häneen yllättyneen katseen.

“Se oli sinun?” Hän kysyi. “Luulin…” Joni vilkaisi ulos minne paita oli pudonnut; harmi kyllä kosteaan kukkapusikkoon. “Se oli kaapissani ja luulin…” Hän ei oikeastaan halunnut sanoa ääneen, että oli luullut sen olevan Chrisin. “Ostan sinulle uuden?” Hän tarjosi sitten katsoen vaaleaa miestä. “Olen pahoillani, jos se oli… suosikkisi? Olen varma, että voin myös pestä sen.”

“Niinkö?” Misha virnuili yhä ja astui lähemmäs. “Sinäkö pesisit sen?”

“Tai Katja…” Vastaus sai Mishan nauramaan.

“Se oli vanha; olin unohtanut, että jätin sen tänne, joten ei huolta.” Kun Misha oli tarpeeksi lähellä, hän toi kätensä Jonin poskelle ja suuteli pehmeästi hänen huuliaan. “Kaikki tämä on pian ohi; Chris on Kanadassa ja… Kaikki järjestyy.”

“Toivon niin”, Joni nyökkäsi ja toivoi, että Chris näkisi myös oman parhaansa, sen että hänen olisi parempi Kanadassa. Täällä hänellä ei ollut enää mitään jäljellä.

Hänen isänsä oli vaatinut tulla mukaan oikeudenkäyntiin hänen tuekseen, Misha oli kutsuttu todistajaksi Diman ja Adamin tavoin. Jonia huoletti se, että Adam oli kutsuttu puolustajan toimesta. Hänen oma asianajajansa oli yrittänyt rauhoitella häntä sanomalla, että se voisi toimia heidän edukseen, ellei Adam valehtelisi. Joni ei nähnyt sitä mahdollisena, sillä Suvi ei antaisi sitä koskaan anteeksi miehelleen.

Oikeudenkäynti käytiin suljetuin ovin sillä se käsitteli seksuaalista väkivaltaa ja ainoastaan päätös olisi julkinen. Misha olisi paikalla vain antaakseen oman todistuksensa, muutoin todistajat eivät saaneet kuulla koko käsittelyä. Hänen isänsä puolestaan, jota ei oltu kutsuttu todistajaksi, olisi paikalla koko oikeudenkäynnin ja se sekä rauhoitti Jonia että sai hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi. Rauhoitti, sillä Chrisin läsnäolo samassa huoneessa ei ehkä tuntuisi niin pelottavalta kun isä oli hänen vieressään ja samalla oli epämukavaa ajatella niitä yksityiskohtia, joita isäkin joutuisi kuulemaan.

Chris astui saliin asianajajansa kanssa ja Joni tunsi väkinäistä tarvetta katsoa mieheen. Chris oli pukeutunut farkkuihin ja siniseen paitaan, jonka Joni muisti ostaneensa tälle vuotta aiemmin hänen syntymäpäiväkseen, jotenkin paidan näkeminen miehen yllä nyt tuntui kuin iskulta kasvoihin. Chrisin hiukset olivat sidottu siististi taakse ja hän näytti… No enemmän siltä entiseltä Chrisiltä kuin siltä mielipuolelta jonka hän oli tavannut vankilanvierailuhuoneessa. Hetkeksi heidän katseensa kohtasivat ja Chris virnisti ja iski hänelle silmäänsä ennen kuin istuutui. Joni katsoi nopeasti muualle, hänen sydämensä löi kiivaasti, olo oli pahoinvoiva.

Chris jatkoi Jonin tuijottamista ja vaikka Asko loi mieheen paheksuvankatseen siitä hyvästä, Chris vain hymyili sokerisesti vanhemmalle miehelle. Joni oli näkyvästi stressaantunut ja hieman kalpea, ruskeat silmät tuijottivat suoraan eteenpäin vältellen hänen katsettaan mikä sai Chrisin katsomaan entistä tiiviimmin. Tuntui oudolta olla samassa huoneessa näin, niin lähellä ja samalla niin kaukana. Hän halusi Jonin katsovan häneen, halusi tämän ymmärtävän, että oli yhä mahdollista välttää tämä tarpeeton draama. He voisivat yhä olla yhdessä.

Oikeudenkäynti alkoi, syyttäjä luki syytteet; entiseen kumppaniin kohdistuva toistuva pahoinpitely, vapaudenriisto, törkeä raiskaus ja tapon yritys. Vaatimus oli, että syytetty tuomittaisiin vankeusrangaistukseen, karkotettaisiin ja että hän maksaisi uhrin kaikki sairaala- ja oikeudenkäynti kulut ynnä muita korvauksia kivusta ja särystä.

Chris tuhahti synkän huvittuneena; kaikki vaikutti niin isolta vitsiltä. Törkeä raiskaus ja taponyritys? Heidän täytyi olla järjiltään. Ei siinä ollut mitään törkeää, ainoa törkeys oli, että Joni oli pettänyt häntä, eikä hän ollut yrittänyt tappaa poikaystäväänsä, hän oli vain yrittänyt takoa järkeä siihen pettävään huoraan. Sitten se typerä blondi oli tullut sotkemaan, kaikki olisi ollut hyvin ilman sen idiootin sekaantumista!

Tuli hänen vuoronsa vastata syytteisiin. Chris vastasi syytön kaikkiin muihin syytteisiin paitsi pahoinpitelyyn, joka oli tapahtunut mökillä.

Chrisille annettiin mahdollisuus kertoa tapahtumista omin silmin. Hän vannoi valan kertoa totuuden, vaikuttaen rauhalliselta ja järkevältä. Puolustus kuulusteli häntä ensin, asianajaja oli keksi-ikäinen, hoikka ja hyvin pukeutunut nainen, joka Jonin silmiin vaikutti jokseenkin kylmältä, mikä saattoi johtua myös siitä, että Joni tiesi tämän olevan Chrisin puolella. Hän pyysi Chrisiä kertaamaan kesäkuun seitsemännentoista päivän tapahtumat, Chris veti syvää henkeä ja kertoi kuinka hän oli ollut Kanadassa katsomassa sairasta äitiään, hän kertoi puhuneensa Jonin kanssa puhelimessa edellisenä iltana ja että oli jo silloin ollut matkalla kotiin, haluten yllättää poikaystävänsä. Hän selvensi, että heillä oli ollut ongelmia ennen, riitoja kuten kellä tahansa normaalilla parilla, mutta hän oli epäillyt Jonilla olevan suhde ja myönsi olleensa mustasukkainen.

Hän sanoi että oli tullut kotiin yllättyneenä siitä, ettei Joni ollut siellä kuten puhelimessa oli sanonut olevansa. Hän oli odottanut ja Joni oli saapunut aikaisin seuraavana aamuna ja he olivat riidelleet sen ollessa kivuliaan selvää, että Joni oli ollut jonkun toisen miehen kanssa intiimisti minkä Joni olikin sitten myöntänyt. Chris myönsi, että hän oli tuntenut olonsa murtuneeksi, että kaikki oli tuntunut hajoavan ympärillä; hänen äitinsä oli vakavasti sairas ja Joni petti häntä. Chris kuitenkin väitti, että Joni oli ollut se joka oli halunnut mennä mökille selvittämään asioita; hän väitti, että Joni oli itse asiassa rukoillut häntä jäämään.

Joni kurtisti kulmiaan tuijottaen entistään järkyttyneen vihaisena. Hän halusi vain huutaa kuinka suuri valehtelija mies oli. Hänen oma asianajajansa onnistui kuitenkin rauhoittamaan hänet ja saamaan hänet pysymään vaiti ennen kuin hän aiheuttaisi kohtauksen oikeudessa.

Chris jatkoi valehteluaan, että hän itse oli suostunut lähtemään mökille sillä hänen rakkautensa Jonia kohtaan oli niin suurta että hän oli halunnut tehdä mitä tahansa saadakseen suhteen toimimaan hänen kanssaan. Mökillä he olivat jutelleet, juoneet jonkin verran ja Joni oli ollut se joka teki aloitteen seksiin. Hän myönsi juoneensa hieman enemmän ja lopulta Joni oli alkanut kiusoittelemaan häntä uudella suhteellaan, verraten häntä uuteen mieheensä, pahoinpidellen sanallisesti ja silloin hän oli menettänyt hermonsa. Alkoholin ja stressin vaikutuksenalaisena hän myönsi pahoinpidelleensä Jonin mitä hän nyt katui täydestä sydämestään.

Joni tärisi raivosta; Chrisin todistus oli niin väärä ja loukkaava, että se tuntui lähes siltä kuin hänet raiskattaisiin uudestaan. Lopulta syyttäjä otti vuoronsa.

“Väitätte siis, että kesäkuun seitsemäntenätoista päivänä lähditte mökille, koska silloinen partnerinne halusi lähteä sinne kanssanne?”

“Kyllä.”

“Mielenkiintoista…” Mies sanoi ja katsoi papereitaan. “Eikö kuitenkin ole niin, että te olitte se joka soitti uhrin perheelle päivää aiemmin varmistaaksenne, että mökki olisi käytettävissänne koko viikon?”

“Kyllä, kuten sanoin, halusin yllättää Jonin ja kun hän tuli kotiin kerroin suunnitelmani menneen pilalle. Hän kuitenkin sanoi, ettei sen tarvinnut olla pilalla ja me voisimme mennä sinne yhdessä selvittämään asiat välillämme. Hän rukoili, että antaisin hänelle anteeksi ja tilaisuuden selittää.”

Asianajaja kallisti päätään. “Mielenkiintoista kyllä, on olemassa muutama silminnäkijä kyseiseltä aamulta, jotka kertoivat, että he näkivät teidän lähestulkoon raahaavaan entisen kumppaninne autoon. He sanoivat seuraavaa: Nuoremmalla miehellä näytti olevan vaikeuksia pysyä jaloillaan, hän vaikutti pahoinvoivalta ja vanhempi, pidempi mies näytti pitelevän häntä pystyssä ja kuljettavan häntä eteenpäin ja se mies tunnistettiin teiksi. Yksi silmännäkijä jopa sanoi, että teillä tuntui olevan vaikeuksia saada Lehtoa autoon; tämä kyseinen mies piti näkyä eriskummallisena, mutta koska hän tiesi teidän olevan pariskunta, hän päätteli, ettei ollut hänen asiansa sekaantua… Voitteko kertoa kuinka kummassa tämä tukisi teidän versiotanne tapahtumista?”

“Joni oli ollut ryyppäämässä”, Chris vastasi ja kohautti olkiaan. “Hän oli yhä krapulassa…”

“Kuulostaa oudolle, että mies, joka oli rukoillut teitä jäämään luokseen ja rukoillut teitä sitten lähtemään mökille kanssaan, oli niin krapulassa että hädin tuskin pysyi edes jaloillaan.” Chris ei vastannut tähän mitään.

“Väititte myös, että te molemmat joitte alkoholia mökillä. Kuitenkin, sairaala raportoi, ettei herra Lehdon verestä löytynyt lainkaan alkoholia, mutta jälkiä unilääkkeestä, jonka Lehto kertoi teidän pakottaneen hänet ottamaan ennen lähtöä mökille, mikä selittäisi myös silmännäkijöiden raportit.”

Chris tuhahti. “Olen tietoinen, että Joni käytti unilääkkeitä, mutten ollut se joka ’pakotti’ ne alas hänen kurkustaan. Hän on aina ollut hyvä keksimään tarinoita.”

Asianajaja oli hiljaa hetken ja tarkkaili häntä. “Joten teidän versiossanne, missä vaiheessa entinen kumppaninne olisi ottanut unilääkkeen?”

“Helvetti, en minä tiedä!” Chris alkoi hermostua, hän näytti ärtyneeltä ja Joni koetti rauhoittaa itseään sillä, että tässä tilanteessa se oli oikeastaan hyvä asia jotta tuomarit näkisivät hänen todellisen luontonsa. “Ehkä hän otti ne silloin kun en katsonut, Joni tuntui olevan niistä riippuvainen muutenkin…” Chris tuhahti lopulta mulkoillen Jonia vihaisesti ja Joni tunsi isänsä tarttuvan hänen käteensä ja puristavan lohduttavasti.

“Ymmärrättehän ettei tarinanne oikein täsmää?” Syyttäjä kysyi ja kun Chris pysyi hiljaa, hän jatkoi. “Väitätte myös harrastaneenne uhrin kanssa seksiä johon hän oli suostuvainen…” Hän aloitti. “Kuitenkin uhrille aiheutuneet vammat kertovat toisen tarinan.”

Chris kohautti jälleen olkiaan. “Joni pitää rajusta ja kuka voi sanoa, josko nuo vammat olivat hänen rakastajansa aiheuttamia? En kuitenkaan ollut ainut joka harrasti seksiä Jonin kanssa tuona päivänä.”

Joni tunsi olonsa sairaaksi, hän piti kätensä tiukasti sylissään vältellen katsomasta isäänsä tai ketään muutakaan, tietoisena Chrisin tuijotuksesta.

“Tarinassanne on toinenkin aukko, väitätte harrastaneenne seksiä ennen pahoinpitelyä, aiemmin sinä päivänä, kuitenkin, kun uhri tuotiin sairaalaan ja tutkittiin, spermanäyte, jonka DNA todistettiin kuuluvan teille, oli melko tuore ja siksi on mahdotonta, että se olisi tapahtunut useaa tuntia aiemmin.”

“En raiskannut häntä”, Chris vastasi. “Joni aina rakasti sitä, rukoili jopa. Hänellä oli luultavasti useita rakastajia selkäni takana.”

“Väitätte siis, ettette koskaan maannut partnerianne väkisin?”

“Olimme rakastavaisia, en raiskannut häntä.” Chris jaksoi väittää ja syyttäjä huokaisi raskaasti pudistaen päätään ennen kuin antoi sairaalaraportin todisteeksi.

“Todisteet puhuvat muuta”, syyttäjä sanoi ennen kuin jatkoi. Hän kysyi Chrisiltä aiemmista pahoinpitelytapauksista, jotka Chris kielsi olleen mitään muuta kuin harmitonta kinastelua, myöntäen ainoastaan, että silloin tällöin hän oli saattanut tarttua Joniin kovakouraisemmin kuin olisi ollut tarpeen.

Chrisin jälkeen oli Jonin vuoro todistaa, se oli hetki jota hän oli pelännyt eniten. Hänen jalkansa tuntuivat kuin hyytelöltä, hänen sydämensä hakkasi villinä ja jos hän ei olisi ottanut lääkettä joka esti paniikkikohtaukset, hän oli varma että saisi sellaisen sillä hetkellä. Hänen oma asianajajansa lähestyi ensin, pyytäen häntä kertomaan ensimmäisestä pahoinpitelystä. Chris tuijotti häntä koko ajan, Chrisin vieressä istui mies, joka toimi tälle tulkkina.

Joni puhui kuvista ja Chrisin uhkauksista jotka saivat hänet jäämään. “Oliko pahoinpitely jatkuvaa?”

“Kyllä, jos tein tai sanoin jotakin mikä ei miellyttänyt häntä, hän suuttui ja näytti suuttumuksensa fyysisesti… Hän halusi aina tietää missä olin ja jos olin myöhässä…” Joni taisteli puhuakseen; tuntui niin vaikealta istua siinä kaikkien edessä, Chrisin edessä, joka tarkkaili häntä tiiviisti kulmat kurtussa, samalla kun mies tämän vieressä selvensi vaimealla äänellä kaiken mitä hän sanoi.

“Oliko seksuaalinen väkivalta toistuvaa?” Ensin Jonin nyökkäsi.

“K-kyllä”, hän varmensi vapisevalla äänellä. “Tuntui siltä kuin minulla ei olisi ollut valinnanvaraa, jos sanoin olevani väsynyt tai…” Hän kohautti olkiaan hieman avuttomasti yrittäen vältellä entisensä katsetta. “Hän vain käski minua olemaan hiljaa… Sanoi, että hänellä oli oikeus minuun… Ja minua pelotti suututtaa häntä lisää.”

“Pelkäsittekö koskaan henkenne edestä?”

Joni oli hiljaa hetken, sitten nyökkäsi ja vastasi vaimeasti: “K-kyllä…”

“Mitä oikeastaan tapahtui kesäkuun seitsemäntenätoista?”

Joni alkoi kertoa päivää totuudenmukaisesti, myöntäen että oli ollut Mishan kanssa edellisenä yönä ja että hänen aikomuksensa oli ollut palata kotiin, pakata ja lähteä ennen kuin Chris palaisi. Hän kertoi olleensa epätoivoinen ja saaneensa tarpeekseen, sanoi, että hänestä oli tuntunut, ettei kestäisi enempää. Hän kertoi yrittäneensä jättää Chrisin, joka ei ollut hyväksynyt sitä ja pakotti hänet ottamaan unilääkkeen. Pahoinpitely oli alkanut pian hänen heräämisensä jälkeen ja raiskaus kun hänet oli jo hakattu minkä vuoksi hän oli aivan liian heikko estääkseen Chrisiä. Hän kertoi myös Mishan saapumisesta paikalle ja kuinka Chris oli uhannut tätä veitsellä, valmiina puukottamaan. Joni sanoi uskovansa, että siinä mielentilassa jossa Chris oli ollut, hän olisi voinut puukottaa Mishan kuoliaaksi, jos tätä ei oltaisi estetty.

Sitten tuli puolustuksen vuoro kuulustella häntä ja Joni tunsi olonsa epämukavaksi naisen lähestyessä. Teeskennelty hymy punaisiksi maalatuilla huulilla, nainen seisahtui hänen eteensä.

“Sanoitte, että herra Hanratty pahoinpiteli ja raiskasi teidät ensimmäisenkerran helmikuussa, eikö niin?”

“Kyllä”, Joni vastasi hiljaa.

“Joten yli neljä kuukautta kului, ettekä ilmoittaneet asiasta kenellekään, ette perheellenne tai ystävillenne. Jos pahoinpitely oli yhtä vakavaa kuin väitätte, miksi odotitte niin pitkään?”

“Koska hän uhkaili minua, koska minä… tunsin olevani loukussa.”

“Uhkaus oli julkaista kuvat joita partnerillanne oli teistä, kuvat joita varten olitte vapaaehtoisesti poseerannut?”

“Olin humalassa, kun ne otettiin. En edes muistanut tilannetta, en vieläkään muista. Minä-”

“Eikö ole totta, että olet poseerannut alusvaatekuvia varten aiemmin?”

Joni tunsi olonsa hämmentyneeksi, mutta nyökkäsi. “Kyllä”, hän vastasi hiljaa. “Mutta…”

“Nämä kuvat olivat melko provosoivia”, nainen huomautti. “Ette vaikuta nolostuvan helposti. Jos kärsitte jatkuvasta seksuaalisesta ja fyysisestä pahoinpitelystä, pidän kyseenalaisena sitä, ettette hakeneet apua aiemmin.” Joni kiristi hampaitaan, nainen hymyili ja hän tunsi olonsa tuohtuneeksi.

“Minä pelkäsin… Minä-”

“Olitte yhdessä kaksi vuotta ja väitetty pahoinpitely alkoi vasta tämän vuoden helmikuussa?” Joni henkäisi vapisten ja nyökkäsi.

“Kyllä.”

“Jos partnerinne ei koskaan aiemmin ollut väkivaltainen teitä kohtaan, miksi hän olisi aloittanut yhtäkkiä ja miksi kukaan läheisistänne ei huomannut?”

“Chris oli mustasukkainen, aina oli… se vain muuttui pahemmaksi… Muutaman kerran aiemmin hän oli kovakourainen kanssani, mutta… sitten se muuttui pahemmaksi… Olin järkyttynyt, en tiennyt mitä tehdä ja pelkäsin.” Joni vastasi ääni vapisten, yhä tuohduksissa. “Kukaan ei huomannut, sillä tein parhaani salatakseni sen.”

“Väitätte, että kumppaninne raiskasi teidät toistuvasti, kuitenkin pystyitte seksuaaliseen suhteeseen siinä sivussa? Se ei kuulosta siltä, että olisitte olleet kovin traumatisoitunut.”

“Se suhde…se tapahtui vain kerran, olin humalassa ja hämilläni kaikesta… Tuntui kuin millään ei olisi ollut enää väliä. Chris syytti minua pettämisestä ja teinpä mitä tahansa, se ei koskaan kuitenkaan ollut oikein.”

“Eikö ole totta, että olette nyt uudessa suhteessa? Saman miehen kanssa, jonka kanssa makasitte, kun vielä olitte suhteessa Herra Hanrattyn kanssa?”

Jonin päätä alkoi särkeä, kysymykset tuntuivat olevan liikaa ja lisäksi Chris jatkoi hänen tuijottamistaan. Joni tunsi olevansa lähellä kyyneliä.

“Mitä merkitystä sillä on?”

“Vastatkaa vain kysymykseen.”

“Kyllä”, Joni henkäisi uupuneena.

“Eikö myös ole totta, että teeskentelitte kerran ollevanne suhteessa toisen miehen kanssa tehdäksesi erään toisen mustasukkaiseksi ja kaikki uskoivat sen olevan totta?”

“Vastalause! Tämä on epäolennaista!” Syyttäjä huudahti.

“Jos uhri on valehdellut uskottavasti aiemmin, hän saattaa helposti liioitella asioita nyt.”

Tuomari salli kysymyksen.

“K-kyllä, olin vain seitsemäntoista silloin, se oli… typerää.”

”Ehkä tämä on myös typerää? Epätoivoinen yritys saavuttaa huomiota ja sympatiaa? Vähemmän kuin kolme kuukautta on kulunut ja olette jo uudessa suhteessa. Se herättää epäilyksen tarinanne todenmukaisuudesta. Teillä oli suhde ja te riitelitte siitä entisen kumppaninne kanssa. Herra Hanratty myönsi pahoinpitelyn, joka tapahtui kesäkuussa ja ehkä se sopi teille paremmin, että uusi poikaystävänne uskoisi sen olleen enemmän.”

“En koskaan hakisi tällaista huomiota! En valehtele, Chris valehtelee!” Joni huudahti tuskastuneena tuntien itsensä vapisevan kaikkialta.

“Ei enempää kysyttävää”, nainen vastasi ja käveli takaisin Chrisin luokse. Jonille annettiin lupa poistua aitiosta. Hän istuutui takaisin isänsä viereen, joka silitti hänen käsivarttaan rauhoittavasti.

“Älä pelkää, eivät he voi vapauttaa häntä”, isä kuiskasi ja Joni yritti nieleskellä kyyneleitään pitäen sitä vaikeana uskoa, että asiat voisivat parantua. Puolustus yritti saada hänet kuulostamaan siltä valehtelevalta huoralta, jollainen Chris uskoi hänen olevan.

Misha kutsuttiin todistajaksi. Vaalea mies loi häneen huolestuneen katseen nähdessään kuinka poissa tolaltaan Joni tuntui olevan, hän miltei itki ja Misha toivoi, että olisi voinut mennä poikaystävänsä luokse lohduttamaan tätä. Hän vannoi kertovansa totuuden ja syyttäjän lähestyessä, Misha tuli myös tietoiseksi Chrisin tuijotuksesta. Tuo mies aiheutti puistatuksia! Kanadalaisen silmissä oli lähes murhanhimoinen katse ja Misha yritti parhaansa olla kiinnittämättä huomiota tähän.

“Olette tunteneet uhrin melko pitkältä ajalta, eikö?”

“Kyllä, tapasin Jonin ensimmäistä kertaa hänen ollessa viidentoista, hän kävi samaa koulua nuoremman veljeni kanssa.”

“Ymmärtääkseni välissä oli useita kuukausia, kun ette kuitenkaan tavanneet toisianne?”

“Kyllä, oikeastaan emme tavanneet kahteen vuoteen, tapasin Jonin uudestaan keväällä pikkuveljeni tupaantuliaisissa.”

“Ja miltä hän vaikutti teistä?”

“Erilaiselta, hän vaikutti jotenkin surumieliseltä, vetäytyneemmältä kuin aiemmin.”

“Tämä kohtaaminen tapahtui siis aikana, jolloin herra Lehto kärsi jo pahoinpitelystä”, asianajaja selvensi. “Epäilittekö mitään?”

“Nuorempi veljeni oli käynyt heidän luonaan pian ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen. Tiedämme nyt mitä oikeasti oli tapahtunut, mutta silloin Joni oli kertonut veljelleni, että hänet oli ryöstetty. Jonia oli mm. lyöty kasvoihin. Chris oli ollut paikalle veljeni käydessä ja hän oli aavistanut jonkun olevan pielessä, joten tullessaan kotiin veljeni kertoi tapauksesta minulle.”

“Näittekö uhrissa koskaan jälkiä jotka olisivat antaneet viitteitä pahoinpitelyyn?”

“Näin. Kävimme samalla kuntosalilla, kerran kysyin mustelmista Jonin käsivarsilla, Joni vastasi liukastuneensa kylpyhuoneessa, koska Chris oli unohtanut kuivata lattian. Aistin, ettei Joni ollut onnellinen; hän oli varovainen ja lähes… arka. Ei lainkaan sellainen jollaiseksi muistin hänet aiemmin.”

“Entä yö jonka vietitte yhdessä ennen kuin pahoinpitely tapahtui mökillä?”

“Me olimme molemmat humalassa, Joni ehkä enemmän kuin itse olin. Jotenkin taisin tietää, ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi ja ettei meidän pitäisi, mutta olin ihastunut Joniin, minulla on tunteita häntä kohtaan enkä sillä hetkellä osannut ajatella järjellä.”

“Mitä tapahtui seuraavana päivänä?”

“Heräsin, Joni oli jo lähtenyt ja tunsin oloni turhautuneeksi. Menin etsimään häntä, kun tulin heidän asunnolleen, naapuri kertoi heidän lähteneen. Naapuri vihjaili heidän riidelleen paljon aiemmin joten se sai minut huolestumaan. Ajoin Jonin vanhempien talolle ja hänen äitipuolensa kertoi minne he olivat menneet.”

“Mitä näitte saavuttuanne paikalle?”

“Joni oli… hän oli lattialla, hänen paitansa oli revennyt, hänellä oli alushousut yllään, muut vaatteista myös syytetyn, olivat ympäri lattiaa. Joni yritti varoittaa minua ja sitten näin Chrisin tulevan minua kohti, hänellä oli veitsi kädessään.”

“Yrittikö hän puukottaa teitä?”

“Kyllä, me tappelimme. Jos Joni ei olisi lyönyt Chrisiä lampulla, olen melko varma, etten nyt istuisi tässä.”

“Mitä sen jälkeen tapahtui?”

“Chris kääntyi ja potkaisi Jonin lattialle. Hän yritti hyökätä uudestaan Jonin kimppuun, mutta sain sen estettyä.”

“Uskotteko, että herra Hanratty yritti tappaa teidät?”

Misha vilkaisi kanadalaista miestä nopeasti, tuntien epämukavuutta tavasta jolla mies katsoi häntä.

“Kyllä, uskon, että hän olisi puukottanut minua.”

Sitten tuli puolustuksen vuoro kuulustella häntä. “Olette nyt parisuhteessa uhrin kanssa, eikö?” Misha katsoi Jonia kohden, joka katsoi häneen takaisin ja vaalea mies hymyili lempeästi tummatukkaiselle.

“Kyllä”, hän vastasi.

Chris kavensi katsettaan. Hän oli tiennyt sen, helvetti hän oli tiennyt! Hän mulkoili entisen poikaystävänsä ja vaalean miehen välillä, he olivat suunnitelleet tämän kaiken ja nyt halusivat vain päästä hänestä eroon. Helvetin kaksinaamainen huora, kuinka kauan tämä oli pannut tuon Ryssän kanssa hänen selkänsä takana? Chris joutui taistelemaan rauhoittuakseen, taistella hallitakseen vihaa, joka sykki hänen suonissaan; nyt ei ollut oikea aika vapauttaa sitä. Hän tunsi olonsa hyväksikäytetyksi ja loukatuksi; Jonin rakkaus oli täynnä valheita.

“Uhri asui luonanne päästyään sairaalasta, joten teidän suhteellanne tuntuu olleen melko nopea alku.”

“Jonilla ja minulla on historiaa takana ja kauan ennen Chrisiä, jos…”

“Kun herra Lehto oli yhä parisuhteessa herra Hanrattyn kanssa, hän aloitti suhteen kanssanne, joka jatkuu yhä. Herra Hanrattyä syytetään toistuvasta seksuaalisesta väkivallasta Herra Lehtoa kohtaan, kuitenkaan ei kuulosta siltä, että hän olisi kovin suuresti traumatisoitunut, sillä hän on jo uudessa parisuhteessa, uudessa seksuaalisessa suhteessa. Oletteko varma, että poikaystävänne puhuu totta? Lehto on kuitenkin kertonut uskottavia valheita myös aiemmin.” Misha kurtisti kulmiaan tuntien suuttumusta naisen loukkauksia kohtaan.

“Ei jostakin tällaisesta. Sitä paitsi, tiedän mitä näin mökillä, siinä ei ole voinut olla mitään vapaaehtoista. Mitä tulee suhteeseemme tällä hetkellä, se on melko viatonta, Joniin vaikuttaa tapahtunut ja minä tyydyn odottamaan.”

“Te siis väitätte, ettei suhteenne ole seksuaalinen?”

“Ei tällä hetkellä.”

“Mutta makasitte yhdessä pahoinpitelyä edeltävänä yönä?”

“Kyllä.”

“Kumpi teki aloitteen?” Misha kallisti päätään, tuntien ärsytystä naista kohtaan, hänen täytyi tietää sisimmässään, että mies jota tämä puolusti, oli itse asiassa syyllinen kaikkiin syytteisiin.

“En osaa sanoa tarkkaan, kuten sanoin, olimme molemmat juoneet. Olin ihastunut Joniin ja tunsin turhautuneisuutta siitä, ettei hän tuntunut vastaavan kiinnostukseeni. Sinä yönä kuitenkin… Minun olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa selvittääkseni mikä häntä vaivasi, Joni käyttäytyi kummallisesti, mutta minä-” Jälleen Misha vilkaisi Jonia kohti, joka katsoi takaisin ja hän vihasi nähdä kuinka surulliselta nuorempi mies näytti. “En halunnut epäilykseni olevan totta, sinä yönä, taisimme molemmat haluta pakoilla todellisuutta.” Hän katsoi takaisin naiseen ja sitten kohti Chrisiä tuntien suunnatonta inhoa miestä kohtaan. “Joni kärsii tapahtuneesta, hän näkee painajaisia eikä ole kyennyt palaamaan töihin. Tuo mies kuuluu vankilaan!” Misha sanoi osoittaen Chrisiä kohti, joka tuijotti häntä jäätävästi takaisin.

Myöhemmin Dima tuli antamaan oman todistuksensa, hän puhui päivästä jona oli käynyt Jonin ja Chrisin kotona ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen ja että hänen omat epäilyksensä olivat heränneet. Hän kertoi kuinka mustasukkaiselta Chris oli vaikuttanut koko suhteen ajan ja kuinka oudoilta miehen reaktiot olivat ajoittain tuntuneet. Puolustus yritti kaivaa Jonin vikoja Dimalta, kuinka Joni oli halukas valehtelemaan jos ajatteli hyötyvänsä siitä, kuinka flirttailevaa ja harkitsematonta hänen käytöksensä saattoi olla ja Dima, joka loppua kohden oli jo melko stressaantunut kysymyksistä, myönsi että alussa Joni oli vaikuttanut hyvin rakastuneelta Chrisiin. Joni yritti hymyillä ystävälleen lohduttavasti tämän lähtiessä salista, Diman luodessa anteeksipyytävän katseen hänen suuntaansa, selvästi murehtien, että oli sanonut jotakin väärää.

Lopulta Adam astui oikeussaliin. Puolustusasianajaja alkoi kuulustelun.

“Kuinka kuvailisitte suhdetta ystävänne ja herra Lehdon välillä?” Nainen kysyi ja hetken Adam näytti hämmentyneeltä ja selvästi ahdistuneessa, että hänet asetettiin tähän asemaan.

“En ole varma kuinka vastaisin”, hän sanoi. “Minulla ei ollut tilaisuutta nähdä heitä yhdessä kovin usein.”

“Mutta puhuitte ystävänne kanssa usein?”

“Kyllä, pidimme yhteyttä soittamalla tai netin kautta.”

”Vaikuttiko hän onnelliselta teidän mielestänne?”

“Kyllä alussa, Chris sanoi, ettei koskaan ollut yhtä rakastunut, kuin oli Joniin.”

“Entä herra Lehto?”

“Sain sen käsityksen, että hänkin oli alussa onnellinen.”

“Kuinka kauan olette tunteneet syytetyn?”

“Yli kaksikymmentä vuotta, olemme lapsuusystäviä.”

“Ja onko hän koskaan ollut uhkaava tai väkivaltainen teitä kohtaan?” Nainen kysyi ja sai Adamin kurtistamaan kulmiaan ja pudistamaan päätään.

“Ei…”

“Oletteko koskaan todistaneet hänen olleen väkivaltainen ketään kohtaan? Esimerkiksi hänen aiemmissa suhteissaan?”

“E-en… En hänen harrastuksensa ulkopuolella, Chris on harrastelija nyrkkeilijä.”

Nainen jatkoi kysellen Adamilta suhteesta ja lopulta sai Adamin myöntämään muiden asioiden ohella, kuinka Chris oli alussa kuvaillut seksielämäänsä Jonin kanssa hyvin aktiiviseksi ja Jonia innokkaaksi rakastajaksi. Adamia nolotti selvästi koko juttu, Chris tuntui olevan tyytyväinen ystävänsä vastauksiin ja Joni tunsi olonsa lopen uupuneeksi ja masentuneeksi siitä pelosta, että Chris päästettäisiin lopulta vapauteen.

Syyttäjä otti vuoronsa. “Vierailitte pariskunnan luona toukokuussa, eikö?”

“Kyllä.”

“Ja puhuitteko suhteesta?”

“Kyllä.”

“Miltä Hanratty vaikutti teistä?”

Adam oli hiljaa hetken. “Hän vaikutti masentuneelta… Hän sanoi kaipaavansa ajottain Kanadaan ja ettei heillä Jonin kanssa enää mennyt niin hyvin.”

“Oliko hän mustasukkainen?”

“Kyllä, hän ei halunnut luopua suhteesta ja myönsi pelkäävänsä, että Joni petti häntä.”

“Kutsuiko herra Hanratty kumppaniaan lutkaksi teidän edessänne?”

“Kyllä”, Adam myönsi vilkaisten ystäväänsä, joka vaikutti nyt vihaiselta.

“Ja todistitteko heidän riitelyään tuona iltana?”

“Kyllä.”

“Vaikuttiko tilanne uhkaavalta teistä?” Asianajaja kysyi ja Adam veti syvää henkeä.

“Kyllä”, hänen täytyi myöntää.

“Herra Hanratty varttui väkivaltaisessa kodissa, eikö totta?”

“Kyllä.”

“Uskotteko, että hän on syyllinen herra Lehdon pahoinpitelyyn ja raiskaukseen?” Jälleen Adam vilkaisi ystäväänsä pettyneenä siitä, ettei tämä ollut myöntänyt rikostaan.

“Vastalause!” Puolustus huudahti. “Todistajan henkilökohtainen mielipide on epäolennainen asian käsittelyssä.”

Tuomari hyväksyi vastalauseen ja syyttäjä piti pienen hiljaisen tauon ennen kuin esitti uuden kysymyksen. “Vaikuttiko herra Lehto pelokkaalta tilanteessa jota todistitte sinä iltana?”

“Hän vaikutti hermostuneelta ja pelokkaalta, kyllä. Hän yritti perääntyä, mutta Chris seurasi häntä ja esti lähtemästä. Kun Chris tarttui Joniin, käskin häntä päästämään irti ja hän teki niin, sen jälkeen tilanne rauhoittui.”

“Vaikuttiko uhri teistä erilaiselle kuin aiemmilla tapaamisilla?”

“Kyllä, hän oli vaiteliaampi ja..” Adam piti pienen tauon ja vilkaisi Joniin. “Surullinen”; hän päätti.

“Kiitos, ei enempää kysyttävää.”

He kuulivat myös Jonin terapeuttia todistajana. Nainen antoi ammatillisen näkemyksensä siitä, että Joni kärsi traumasta, joka oli aiheutunut pidempi aikaisesta pahoinpitelystä ja seksuaalisesta väkivallasta. Todistuksena kuultiin myös lääkärin lausunto, joka oli määrännyt unilääkkeet Jonille, lääkäri myönsi nähneensä mustelmia potilaassaan.

Oikeudenjäsenet antaisivat päätöksensä seuraavana päivänä joten heidän oli palattava kotiin odottamaan. Joni oli hiljaa koko matkan kotiin, vaikuttaen sulkeutuneelta omaan maailmaansa, katsomatta isäänsä tai Mishaa. Kello oli viisi iltapäivällä heidän saavuttuaan kotiin.

“Menen huoneeseeni”, Joni mutisi riisuttuaan kenkänsä.

“Sinun tulisi syödä jotakin”, isä muistutti huolestuneena, mutta Joni vain pudisti päätään.

“Minun ei ole nälkä… Haluan nukkua.” Hän sanoi ja suuntasi yläkertaan katsomatta enää taakseen. Misha katsoi poikaystävänsä perään huolestuneena, epävarmana tulisiko hänen seurata. Asko huokaisi, päivä oli ollut pitkä ja raskas myös hänelle. Todistusten kuuleminen oli tehnyt kaikesta yhä vaikeampaa kestää. Tuntui niin pahalta, ettei hän ollut nähnyt kuinka hänen poikansa oli kärsinyt.

“Kuinka se meni? Tuomittiinko hänet?” Katja, joka tuli eteiseen, kysyi. He olivat lähettäneet lapset Katjan vanhemmille muutamiksi päiviksi epävarmoina oikeudenkäynnin lopputuloksesta ja siitä kuinka päätös vaikuttaisi Joniin.

“Joudumme menemään huomenna takaisin”, Asko vastasi.

“Tein illallista”, Katja sanoi.

“Ehkä minun olisi parempi mennä tarkastamaan miten Joni voi”, Misha pohti. “Kuinka loppu oikeudenkäynti meni?”

“Chris valehteli ja puolustusasianajaja oli melko kylmä Jonia kohtaan, mutta kaikkien todisteiden valossa, en näe heidän päästävän Chrisiä vapauteen ilman tuomiota.” Asko yritti parhaansa olla ajattelematta yksityiskohtia joita oli kuullut, peläten ettei voisi kontrolloida vihaansa ja turhautuneisuuttaan. “Voisitko viedä Jonille ruokaa ja yrittää saada hänet syömään? En usko, että hän todella on nukkumassa.” Hän kysyi sitten ja Misha myöntyi.

“Totta kai.”

Misha kantoi tarjotinta yläkertaan, jolla oli kanakeittoa ja muutama voileipä. Hän koputti pehmeästi Jonin huoneen oveen ennen kuin avasi sen. Tummatukkainen makasi sängyllä kyljellään, tuijottaen kattoa kohti ja räpyttäen väsyneenä silmiään.

“Toin sinulle illallista”, Misha sanoi ja lähestyi, hän laski tarjottimen pöydälle.

“Ei ole nälkä…” Kuului uupunut vastaus.

“Yrittäisit syödä kuitenkin, vähän keittoa edes. Ole kiltti, minun vuokseni?” Misha rukoili ja Joni nosti katseensa häneen. Nuorempi mies näytti niin täydellisen surkealta, että se miltei särki Mishan sydämen. Joni huokaisi, nostaen itsensä hitaasti istumaan. Hän oli niin kovin väsynyt, koko vartalo tuntui painavan tonnin. “Tule istumaan tänne”; Misha veti tuolin hänelle ja Joni pakotti itsensä jalkeille ja istuutumaan pöydän ääreen. Hän tuijotti ruokaa ilmaan minkäänlaista kiinnostusta syödä.

“Olen niin väsynyt Misha, olen ihan helvetin väsynyt…” Hän valitti.

“Tiedän, yrittäisit nyt syödä edes vähän, ehkä sitten saat paremmin nukutuksi”, Misha kannusti ja istuutui sängynlaidalle.

“Etkö sinä syö?” Joni kysyi vilkaisten häneen.

“Hieman myöhemmin, söin jo odottaessani teitä”, Misha vastasi ja katsoi kuinka Joni toi hitaasti lusikallisen suuhunsa.

“Se nainen sai minut kuulostamaan lutkalta…” Joni sanoi hiljaa. “Ja Chris myönsi ainoastaan hakanneensa minut sen yhden kerran”, hän lisäsi huokaisten raskaasti. “Hän aina sanoi sen olevan hänen oikeutensa, joten ehkä minun ei edes pitäisi olla yllättynyt.”

“Todisteet painavat enemmän kuin hänen valheensa. Huomenna hänet tuomitaan vankilaan oikeasti.”

Joni laski lusikan ja nyökkäsi hitaasti. “Ehkä, mutta ei pitkäksi aikaa, tiedän sen…” Hän vilkaisi Mishaa. “Näit kuinka vihainen hän oli, hän ei koskaan anna minulle anteeksi. Hänen mielessään, minä olen syyllinen ja minä ajoin hänet tekoihinsa, ymmärrän sen nyt. Jos Chris ei saa apua…” Joni piti tauon ja katsoi ulos. “Hän tarvitsee apua, yhtä paljon kuin minä, ellei jopa enemmän.”

“Heidän pitäisi vain vangita hänet lopullisesti”, Misha huokaisi. “Hän ei ansaitse sympatiaasi”, hän muistutti ja Joni oli hiljaa nyökäten vaiteliaasti. Hän söi uuden lusikallisen ennen kuin työnsi tarjottimen kauemmaksi.

“En ole nälkäinen, voitko syödä loput?” Hän kysyi ja nousi kävellen sängylle ja ryömien sille makuulle. Misha huokaisi, veti peitteen sängynpäästä peitteli poikaystävänsä hellästi ja kumartui suutelemaan tämän otsaa.

“Hyvä on, yritä saada levätyksi”, hän kuiskasi. “Olen alakerrassa, jos tarvitset minua, okei?”

“Okei…”

Misha otti tarjottimen ja lähti huoneesta sulkien oven pehmeästi perässään. Hän todella halusi jättää koko jutun heidän taakseen, jotta he voisivat Jonin kanssa jatkaa elämäänsä ja suhdettaan.

 Ainakin he tiesivät, että heillä oli Jyrin apu. Mies oli sanonut Askolle, kuinka raiskaajat ja pedofiilit olivat vankilan hierarkian alinta pohjasakkaa; kaikki mitä ehkä tarvittiin, oli saada tieto Chrisin rikoksesta leviämään. Jyri sanoi myös, että hänellä oli ystäviä vankilassa, ystäviä, jotka olivat valmiita auttamaan tarvittaessa. Jonin ei tarvinnut tietää asiasta mitään, mutta kaikki päätettäisiin vasta kun he kuulisivat tuomion jonka Chris saisi.

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 29.maaliskuuta, 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 49
My Secret Shore HOME