5.luku

Poika näytti kovin eksyneeltä seistessään eteisessä, lähellä ulko-ovea, eksyneeltä ja hivenen hermostuneelta. Ruskeat silmät katselivat ympärille, ilma koko talossa oli tunkkainen ja savuinen. Jumputtava musiikki soi jossakin taustalla, joku kompuroi keittiöstä horjuvin askelin samalla, kun jossain toisaalla iskeytyi pullo lattialle särkyen palasiksi ja kirosanat seurasivat. Tummatukkainen poika hätkähti, toinen käsi laskeutui olkapäälle ja tämä vaihteli levottoman oloisena painoa jalalta toiselle, alahuuli hampaiden välissä, vilkaisu kohti ulko-ovea, poika selvästi toivoi olevansa muualla, eikä se ollut ihme, tämä ei ollut oikea paikka lapselle ja Jyrin olisi pitänyt tietää se, hinku huumeisiin taisi kuitenkin olla liian kova.

Nuorukainen tarkkaili poikaa hetken, otti hörpyn olutpullostaan ja kallisti päätään ennen kuin lähestyi. ”Hei”, hän tervehti poikaa, joka nosti katseensa häneen, pelokas ilme muuttui epäileväksi, pojan kulmat kurtistuivat.

”Moi…” Lapsi mutisi, kädet rintansa ympärillä.

”Sinua en ole nähnyt ennen, mikä sinun nimesi on?” Ruskeat silmät katsoivat häneen hetken, arvioiden.

”Joni”, poika lopulta vastasi ja nuorukainen hymyili.

”Minä olen Aki”, hän sanoi ja kyykistyi. ”Minkä ikäinen olet Joni?”

”Täytän kohta kymmenen.” Lapsi vastasi ja Aki nyökkäsi.

”Iso poika jo…” Hän hymyili. ”Haluaisitko karkkia?” Jälleen epäilevä katse, poika näytti miettivän vastaustaan hetken.

”Odotan serkkuani.” Hän vastasi.

”Keittiössä olisi karkkia, ei serkkuasi varmasti haittaa.”

”Minun pitää odottaa tässä”, poika vastasi oltuaan hetken hiljaa, Aki katsoi ympärilleen.

”Ei meillä mene kauaa, keittiö on ihan tuossa vieressä.” Hän hymyili ja osoitti kohti lähellä olevaa ovea. Poika käänsi päätään hänen odottamaansa suuntaan, epäröi ja pohti vastausta hiljaisena.

”En tunne sinua…” Hän lopulta vastasi. ”Minun pitää odottaa.”

”Niin… Ehkä muutama vuosi vielä”, Aki pohti ääneen ja nyökkäsi ja poika katsoi häneen hämmentyneenä. Ripeät askeleet varastivat heidän huomionsa.

”Mitä täällä tapahtuu?” Jyrin ääni kysyi kireästi, hän astui serkkunsa viereen ja tarttui tämän kädestä vetäen tämän kauemmaksi toisesta miehestä.

”Juttelin vain serkkusi kanssa, katsoin hänen peräänsä. Sinun pitäisi tietää, ettei tämä ole oikea paikka noin nuorelle, täällä voi tapahtua kaikenlaista kurjaa.” Aki hymyili. Jyri katseli tähän hermostuneena ja tarkasteli nopeasti serkkuaan, joka päällisin puolin näytti olevan kunnossa.

”Sinun seuraasi Joni ei kaipaa…” Jyri murahti. ”Mennään”, hän sanoi ja avasi ulko-oven. Poika vilkaisi mennessään vielä kerran taakseen ja Aki hymyili.

”Nähdään Joni”, hän kuiskasi hiljaa.

**^^**^^**^^**

Mishan eno Grigory oli ollut hänen isänsä Viktorin hyvä ystävä, he olivat olleet saman ikäisiä ja käyneet usein kalastamassa yhdessä tai metsällä. Mishaa todella epäilytti hänen enonsa suhtautuminen Joniin ja häneen. Kello oli lähelle yksi, kun he soittivat hänen enonsa perheen ovikelloa. Kerrostalo jossa he asuivat, oli viisikerroksinen,60-luvulla rakennettu elementtitalo, joka oli jo päässyt rapistumaan, asunnossa oli vain kaksi makuuhuonetta, joista toinen oli hänen serkkunsa Annushkan, joka oli kahdeksantoista ja toinen Nikolain, joka oli neljäntoista, vanhemmat puolestaan tekivät joka ilta vuoteensa olohuoneeseen. Annushka oli kuitenkin saanut opiskelupaikan Moskovasta, missä asuisi tätinsä luona ja asuikin nyt viimeistä kesää perheensä luona.

He toivat tuliaisina pullollisen viiniä ja kukkia. Grigory otti heidät vastaan jäykästi tervehtien, hänen vaimonsa kiitti tuliaisista ja Mishan serkut tarkkailivat Jonia uteliaina. Heidät johdateltiin olohuoneeseen, sisustus oli tummasävyistä, seinällä oli muutamia kuvia, joissa Grigory ja muutama toinen mies seisoivat ylpeinä aseiden kanssa kaatamansa hirven ja toisessa kaatamansa karhun edessä. Joni nielaisi ja istuutui sohvalle Mishan viereen, Grigory istuutui vastakkaiselle puolelle ja tuijotti häntä tuiman oloisena, samalla kun tämän vaimo kantoi mehua keittiöstä.

Kello tikitti kovaäänisesti jossakin, tunnelma oli vaivaannuttava. Grigory ei oikein tiennyt miten puhua sisarensa pojalle ja tämän kumppanille. Annushka istui Jonin lähellä ja katseli tätä hymyillen, kuin odottaen innokkaana että saisi puhua tälle, muttei uskaltanut vielä sanoa mitään, odotti isänsä sanovan jotakin ensin.

”Isoäiti sanoi, että pääsit Moskovaan opiskelemaan?” Misha lopulta aloitti ja Annushka nyökkäsi innokkaasti.

”Kasvatustieteitä, haluaisin opettajaksi.” Annushka vastasi.

”Tyttö tuskin pysyy pöksyissään… Onneksi Agata ja David katsovat perääsi, eihän sinua muuten uskaltaisi laskea”, mies hymyili ensimmäisen kerran heidän tulonsa jälkeen. Agata oli Mishan täti ja David hänen miehensä.

”Isä, olen jo kahdeksantoista!” Annushka protestoi naurahtaen. ”Pärjäisin kyllä yksinkin.”

”Moskova on iso kaupunki”, Grigory tyytyi toteamaan. ”Kaikenlaisia sekopäitä sielläkin saattaa liikkua.” Mishaa huvitti keskustelu ja hän hymyili myötätuntoisesti Grigorylle, joka huokaisi ja katsoi häneen ja Joniin. ”Te siis asutte yhdessä?” Hän lopulta kysyi ja Misha nyökkäsi, vilkaisi Joniin ja tarttui hellästi tämän kädestä, sillä aisti Jonin hermostuneisuuden, eihän tämä edes ymmärtänyt mistä he puhuivat.

”Asumme tällä hetkellä Ivon kanssa, mutta olemme katsomassa omaa asuntoa ja Ivo suunnittelee nykyisen myymistä.” Grigory katsoi heidän yhteen liitettyjä käsiään näyttäen hetken vaivaantuneelta ennen kuin nyökkäsi. Hänen vaimonsa kolisteli keittiössä.

”Menehän auttamaan äitiäsi”, Grigory sanoi tyttärelleen, joka tuhahti.

”Miksi vain minä? Nikolai saa tulla kanssa, kattamaan pöydän jos ei muuta! Ei tällainen ole vain naisten työtä!” Annushka kivahti ja Grigory huokaisi raskaasti ja viittilöi poikansakin menemään keittiöön. Nikolai huokaisi kovaäänisesti ja Annushka näytti hetken voitonriemuiselta.

”Varsinainen naisaktivisti…” Nikolai nurisi seuratessaan isosiskoaan keittiöön.

”Minä vain koulutan sinusta hyvää aviomiesmateriaalia, kiität minua myöhemmin, tai oikeammin vaimosi kiittää…” Annushka naurahti. Heidän mentyään Grigory oli hetken hiljaa naputellen sormiaan yhteen.

”Ja tekö olette sitten ihan avoimesti yhdessä siellä Suomessa?” Hän kysyi hieman epäröiden ja Misha nyökkäsi.

”Ei se aina helppoa ole, mutta… Saamme olla suhteellisen rauhassa, mutta Joni kun on…”

”Malli, niin Annushka kertoi… Ollut lehtienpalstoilla ja sellaista?” Misha irrotti otteensa Jonin kädessä nähdessään kuinka ele sai hänen enonsa vaivaantumaan, vaikka kiitettävästi tämä yritti.

”Niin… Se nyt on välillä ollut rasittavaa, mutta…” Misha kohautti olkiaan. ”Se nyt on mitä on.”

Jälleen Grigory vilkaisi hetkeksi Joniin. ”Olin kyllä yllättynyt, en ajatellut sinusta… Vaikutat niin…” Eno pysähtyi miettimään sanojaan siirtäessään katseensa takaisin sisarenpoikaansa. ”No.. et sellaiselta…” Miltei epäröivästi mies nosti pikkurilliään aavistuksen pystyyn ja Mishaa miltei nauratti.

”Puppelimaiselta?” Misha ehdotti kohottaen kulmaansa ja nyt Grigoryakin vähän jo hymyilytti.

”No… niin… Olet niin miesmäinen.”

”Minä olen mies, satun nyt vain pitämään toisista miehistä, erityisesti tästä.” Misha nyökkäsi Jonin puoleen. Grigory nyökkäsi ja jälleen vilkaisi Joniin,ajatus miestenvälisestä kestävästä parisuhteesta tuntui yhä hullulle hänestä, mutta kaipa nämä kaksi todella olivat vakavissaan ja ainakaan Misha ei ollut tuonut mukanaan mitään kaljupäistä körilästä tai meikkaavaa naistenvaatteisiin pukeutuvaa kummajaista. Grigoryn täytyi myöntää, että myös Mishan poikaystävä näytti aivan normaalilta nuorelta mieheltä.

Kun he viimein pääsivät lounaspöydän ääreen oli tunnelma jo keventynyt niin, että Jonikin sen aisti.

Tarjolla oli kalaa, jonka Grigory ylpeänä kertoi pyytäneensä edellisenä päivänä, kasviksia ja perunaa, ruokajuomana viiniä. Ruuan jälkeen Annushka raahasi heidät huoneeseensa jonne myös Nikolai seurasi hitain askelin. Annushka puhui melko hyvää englantia, Nikolai vielä harjoitteli, mutta kertoi itsekin päättäneensä oppia, sillä haaveili myöhemmin matkustelevansa enemmänkin.

Annushka kertoi miten oli saanut tietää heistä; hän oli tykännyt lukea gay-fanifiktioita, mm. Harry Potterista missä Draco ja Harry kävivät kiihkeinä toisiaan kohtaan. Aluksi hän oli lukenut tarinoita ystävänsä luona, kun heillä ei ollut internet yhteyttä, kunnes oli saanut isän suostuteltua maksamalla sen omista opiskelun ohella suoritetuilla työtuloistaan. Hänellä oli nettiystäviä pitkin maailmaa, USA:sta, Briteistä ja myös suomesta ja tämä suomalainen ystävä oli sitten kerran, jo yli vuosi sitten, lähettänyt hänelle kuvan Jonista ja hehkuttanut tämän olevan avoimesti homo. Innostus oli kasvanut yhä suuremmaksi, kun tyttö oli kertonut tämän mallin alkaneen seurustelemaan venäläisen miehen kanssa ja kun hän oli lähettänyt kuvan heistä yhdessä Annushkalle, oli hänen hämmästyksensä suuri tajuttuaan sen olevan hänen serkkunsa.

Annushka selitti koko juttua innoissaan, Nikolain kuunnellessa jokseenkin vaivaantuneena vieressä. Tyttö tuli myös paljastaneeksi, että oli lukenut tarinaa, missä Jonia oli käytetty erään hahmon innoituksen merkkinä, esikuvana oikeastaan ja Joni vaihtoi jokseenkin kauhistuneen katseen Mishan kanssa, halusiko hän edes tietää mitä kaikkea sekopäistä netistä saattoi löytyä? Annusha oli omassa nettiympyrässään nyt melko suosittu kerrottuaan serkustaan ja lopulta rukoili josko saisi ottaa heistä kuvan. Hieman vaivaantuneina Misha ja Joni suostuivat kuvaan jossa he istuivat lähekkäin Annushkan sängyllä, Mishan käsivarsi Jonin harteiden ympärillä.

He lähtivät puoli viiden aikaan, kävisivät vielä Mishan isoäidin luona vaihtamassa vaatteita ja Galina tulisi hakemaan heitä seitsemältä. He kaikki yöpyisivät Pavelin luona seuraavan yön, joka oli järjestänyt kotibileet.

”Tuo oli… melko outoa.” Joni totesi heidän ajaessaan. Misha naurahti lyhyesti.

”Kieltämättä”, vaalea mies myönsi. ”Harry Potter gay fictiota? -Kaikkea sitä…” Hän kurtisti kulmiaan keskeyttäen lauseensa. ”Kuulin kyllä joskus että Star trekistä tehdään vastaavia…”

”Minä en todella halua tietää mitä hahmoa olen innoittanut”, Joni naurahti. ”Kamalaa. Pelkkä ajatus siitä on… häiritsevä!” Hän pudisti päätään ja katsoi ulos ikkunasta. Mishan käsi siirtyi hänen reidelleen toisen ohjatessa rattia.

”Innoitat ainakin minua…” Misha virnisti pitäen katseensa tiessä. ”Voidaan kirjoittaa oma fiktio…”

”Fiktioko vain?” Joni kiusoitteli ja vaalea mies vilkaisi häneen hieroen hänen reittään hetken. Hän vilkaisi auton kelloa, joka läheni viittä, heillä olisi kaksi tuntia aikaa.

”Mitä jos ajaisin tuonne vähän syrjemmälle?” Misha ehdotti käheällä äänellä.

”Miksi?” Joni kysyi muka viattomana ja Misha loi häneen painokkaan katseen. ”Jaa.. taidan tietää…” Joni sanoi ja toi kätensä poikaystävänsä reidelle, liikuttaen hitaasti ylös. ”Taisin löytää jotain…” Hän myhäili painaen hellästi kättään kohoumaa vasten ja Misha huokaisi.

”Nyt voit sitten syyttää vain itseäsi…” Hän tokaisi ja käänsi auton äkisti vasemmalla kaartuvalle metsätielle. Lopulta Misha parkkeerasi tiensivuun, paikkaan joka näytti olevan tarpeeksi syrjässä. Hän kääntyi poikaystävänsä puoleen, vilkaisi nopeasti auton ympärille vielä kerran ennen kuin avasi turvavyönsä ja Jonin. Hän toi kätensä Jonin pään taakse ja suuteli tätä nälkäisenä. Joni huokaisi, sulki silmänsä, hänen käsiensä hamuillessa levottomina Mishan housujen vetoketjua auki Mishan käsien keskittyessä samaan hänelle. Misha nojautui eteenpäin,liu’utti kätensä Jonin avonaisten housujen sisään ja hyväili tämän kovettuneen elimen samettiselta tuntuvaa pintaa, Joni ynähti mielihyvästä ja Misha katsoi virnistäen tämän nautinnon muovaamia kasvoja ennen kuin kumartui ja suuteli Jonin elimen kärkeä. Asento ei ollut paras mahdollinen, mutta sillä hetkellä se ei merkinnyt, innokkaasti Mishan huulet raottuivat ja ottivat Jonin kovuuden väliinsä.

Tummatukkainen painoi päätään taakse, nuolaisi huuliaan ja toi kätensä poikaystävänsä vaaleisiin hiuksiin. Joni tunsi kuumotuksen poskillaan Mishan antaessa hänelle suuseksiä, hän oli jo pitkään ollut niin varovainen, seksi tapahtui makuuhuoneessa suljetun oven takana niin ettei ollut vaaraa, että kukaan muu näkisi. Tämä paikka oli jo melkoinen askel, jännitys lisäsi kiihkoa ja Joni oli yllättynyt omista tuntemuksistaan. Pieni osa hänestä yhä huolehti, pelkäsi jonkun näkevän ja oli jo aikeissa työntää Mishaa kauemmaksi, mutta nautinto vei kuitenkin voiton ja huolen ääni vaipui jonnekin kaukaisuuteen. Kun hän lopulta saavutti orgasminsa, Joni haukkoi henkeään vapisten nautinnosta ja katsoi raukeana poikaystäväänsä, joka kohtasi hänen katseensa virnistäen leikkisästi samalla kun nuolaisi huuliltaan jäämiä hänen siemennesteestään. Joni hymyili, pyyhkäisi hellästi Mishan hiuksia kädellään.

”Kiitos.” Hän kuiskasi ja Misha nosti päätään nappasi hänen huulensa vaativaan suudelmaan ja Joni saattoi maistaa oman makunsa tämän huulilta. Rasahdus jostakin läheltä sai heidät havahtumaan ja Joni vilkuili ympärilleen sydän pamppaillen. Vanha nainen oli juuri astunut hiekkatielle metsästä, tällä oli kori kädessään ja hän vilkuili auton suuntaan kulmiaan kurtistaen, tarpeeksi kaukana ettei olisi voinut nähdä sisälle kunnolla, mutta… Se oli ollut lähellä. Joni sulki housunsa nopeasti, kädet hieman täristen samalla kun Misha katsoi vanhaa naista harmistuneena, huokaisi ja sulki oman vetoketjunsa. Pitikö tuonkin mummon tulla pilaamaan heidän hetkensä? Etenkin kun hän oli jäänyt vielä vailla tyydytystä.

”No… Jatketaan matkaa…” Misha tokaisi ja käynnisti auton.

”Korvaan tämän sinulle myöhemmin…” Joni lupasi hymyillen ja laski kätensä hänen reidelleen. Misha pohti miten paljon myöhemmin tämä saattaisi olla, sillä hetkellä hänestä tuntui että olisi saattanut räjähtää turhautuneisuudesta, tyydyttämättä jääneestä himosta ja isoäidin luona seksi olisi vain tuntunut liian … oudolle.

He saapuivat talolle, Joni kävi nopeasti pesulla ja alkoi sitten ihmetellä heidän huoneessaan mitä laittaisi päälle, vaihtoehtoja kun oli. Misha oli tehnyt oman valintansa nopeasti ja istui nyt puolittain makaavassa asennossa sängyllä leikkien Jonin tabletilla. Syrjäsilmällä hän tarkkaili poikaystävänsä liikkeitä, Joni tepasteli tyytyväisenä boksereissaan, lukulasit päässään ja otti kaapista valkoisen kauluspaidan jota siirtyi sovittelemaan peilin eteen. Misha tarkkaili Jonin jänteviä reisiä, pakaroiden kaarta, avonaisen paidan välistä piirtyviä vatsalihaksia ja huokaisi. Joni teki tuon varmasti tahallaan, kiusoitteli häntä, piti nuo saamarin lasitkin päässään, ilmeisesti hänellä oli jonkinlainen fetissi Joniin silmälaseissa, Misha pohti ja tunsi tykytystä alapäässään; panetti, panetti ihan helvetin paljon ja ärsytti ettei saanut sitä tyydytetyksi sillä hetkellä vaikka kohde pyöri aivan muutaman metrin päässä vähäpukeisena.

Misha nousi ylös sängyltä ja laski tabletin pöydälle, oli jo aikeissa kävellä Jonin luokse, kun alhaalta kuului; ”Misha, Galina on täällä!” Joni vilkaisi häneen peilinkautta, asetteli hiuksiaan, alaston rintakehä ja vatsa vilkkuen avonaisen paidan välistä ja Misha katseli tätä hetken ennen kuin huokaisi raskaasti.

”Galina on täällä, menen alakertaan odottamaan.”

”Hyvä on”, Joni sanoi ja hymyili hänelle ennen kuin siirsi huomionsa takaisin peilikuvaansa.

Galina odotti olohuoneessa jutellen Annan kanssa Mishan saapuessa paikalle. Nainen hymyili leveästi nähdessään hänet ja nousi jaloilleen. ”Ihanaa nähdä sinua!” Hän sanoi ja halasi ystäväänsä pitkään tämän tultua lähemmäksi.

”Samoin sinua”, Misha myönsi.

”No, missä se herra ihmeellinen on?” Galina tiedusteli.

”Yläkerrassa, vaihtamassa vaatteita, tässä voi mennä hetki.” Misha hymyili hieman vinosti ja istuutui sitten alas.

”Ottaisitteko kupit teetä tai mehua kenties?” Anna kysyi, Misha pudisti päätään.

”Ei kiitos”, hän huokaisi.

”Voisin ottaa lasin mehua”, Galina vastasi ja hymyili vanhalle naiselle, joka poistui keittiöön. ”No Misha, mikä sinua jurpii?” Nainen tiedusteli.

”Ei mikään…” Misha huokaisi ja vilkaisi kelloa joka näytti jo seitsemää. ”Mitä sinulle kuuluu?” Hän kysyi hymyillen jokseenkin laiskasti nojatessaan käsivarteensa.

”Samaa vanhaa”, Galina vastasi. ”Unelmoin voittavani suuren rahapotin tai löytäväni rikkaan miehen… Siihen asti, tarjoilen liian vahvaa kahvia ja päivän vanhoja pullia lähes hampaattomille vanhuksille.”

”Kuulostaa jännittävälle”, Misha tokaisi vitsaillen.

”Todella.” Galina nyökkäsi. ”Ei sillä sinun varakkaalla mallillasi sattuisi olemaan veljeä?” Nainen virnisti.

”On. Kaksikin. Mutta he ovat vähän turhan nuoria sinulle.”

”Niinkö? Kuinka nuoria?”

”Kymmenen.”

”Jaa… no… Ehkä he tosiaan voisivat vielä kasvaa muutaman vuoden”, Galina iski silmäänsä.

”Mitäs sille yhdelle miehelle kävi josta puhuit?”

”Boris?” Galina kysyi. ”Hän joi liikaa… Ja oli aina vailla rahaa.”

”Ah…”

”Haluan miehen, joka tekee muutakin kun juo rahansa… Sääli, että kaikki hyvät miehet tuntuvat kadonneen, tai sitten joku suomalainen miesmalli on hurmannut heidät”, jälleen Galina iski silmäänsä, Misha hymyili ja isoäiti palasi takaisin huoneeseen tuoden Galinalle lasillisen mehua. He juttelivat kolmistaan jonkin aikaa ja kun Misha vilkaisi uudestaan kelloa, hän päätti, että oli aika mennä katsomaan mikä Jonilla kesti.

Saapuessaan huoneeseen Joni seisoi sängyn edessä jolle oli laskostettu viisi erilaista paitaa, hänellä oli yllään vaaleansävyiset farkut jotka tuntuivat istuvan täydellisesti takamuksen kohdalta, sekä vaalea hihaton paita, nyt hän tuntui pähkäilevän minkä viidestä päällyspaidasta laittaisi.

”Oletko kohta jo valmis?” Misha kysyi Jonin siirtyessä peilin ääreen sovitellen tummaa kauluspaitaa ylleen. Tummatukkainen vilkaisi häneen peilin kautta.

”Ihan kohta, taidan kuitenkin laittaa toisen paidan”, Joni päätti ja kääntyi takaisin sängylle riisuen samalla yllään olevan paitaansa. Hän tarttui sitten valkoiseen neuleeseen ja veti sen ylleen, kävellen uudestaan peilin luokse. Misha katsoi poikaystäväänsä, joka juoksutti arvioiden käsiään sivujaan pitkin, katseli kuvajaistaan mietteliäänä. ”Ehkä se edellinen oli kuitenkin parempi?”

”Hei, Galina on jo odottanut alakerrassa miltei puolituntia, on ihan sama mitä laitat päällesi kunhan nyt vain laitat jotakin!” Misha tuhahti kärsimättömänä. Joni katsoi häneen jokseenkin loukkaantuneena, alahuuli mutristui, Misha ei koskaan käsittänyt ja selvästi tämä liioitteli aikaa…

”Haluan vain näyttää hyvälle ystäviesi silmissä, mitä väärää siinä on?”

”Kuule, muru, näyttäisit hyvälle vaikka perunasäkissä”, Misha huokaisi. ”Mutta jos nyt pitää valita, niin pidä tuo valkoinen paita, se näyttää paremmalta.”

”Sanot niin vain koska se on jo päälläni”, Joni arveli, mutta päätti silti jättää paitansa vaihtamatta ja suki vielä hiuksiaan hetken. ”Olen valmis!” Hän huokaisi nähdessään poikaystävänsä silmienpyörittelyn ja turhautuneet käsielkeet peilin kautta.

”Luojan kiitos!” Misha huokaisi. ”Mennään”, hän lisäsi ja suuntasi kohti alakertaa napattuaan laukkunsa jonne he olivat pakanneet vaihtovaatteet ja hammasharjat. Joni seurasi Mishaa alakertaan olohuoneessa missä Galina istui Annan kanssa jutellen. ”Anteeksi, että jouduit odottamaan, Jonilla aina tuppaa kestämään tuo vaatteiden vaihto, puunaa itseään kauemmin kuin yksikään nainen jonka tiedän”, Misha valitti venäjäksi ja Galina loi huvittuneen katseen tämän takana murjottavaan tummatukkaiseen.

”Tosi kiva, että arvostelet minua kielellä jota en ymmärrä”, Joni valitti. ”Minä voisin arvostella sinua vaikka ruotsiksi sitten tai saksaksi.”

”Mistä sitten tiedät, että juuri arvostelin sinua?” Misha tiedusteli. ”Ja kenelle ajattelin valittaa minusta ruotsiksi tai saksaksi?”

”Mainitsit nimeni, helppo päätellä kun nupisit jo tuolla yläkerrassa ja… äh antaa olla!”

Galina ja Anna seurasivat huvittuneina miesten suomeksi käytyä kinaa. ”No niin pojat, nyt olette kuitenkin molemmat valmiita, eikö?” Galina päätti keskeyttää englanniksi. Misha nyökkäsi, Joni näytti yhä murjottavan, mutta ymmärsi sitten ryhdistäytyä ja hymyili naiselle, joka katseli häntä.  Galina oli kaunis, Joni ajatteli, tällä oli punertavat luonnonkiharat hiukset ja vihreänharmaat silmät, hänen ihonsa oli heleä, hän oli pitkä ja hoikka, tyylikäs, sellainen jonkalaiseksi Joni aina venäläiset naiset oli kuvitellutkin. ”Ja hei vaan Joni, hauska tutustua, olen kuullut sinusta paljon.” Nainen hymyili heidän kätellessään ja Joni vilkaisi poikaystäväänsä pohtien mitä Misha oli saattanut kertoa.

”Kuin myös”, hän kuitenkin vastasi hymyillen.

”Jahas lähdetään sitten, muut varmasti jo odottavat.” Misha nyökkäsi ja he sanoivat näkemiin Annalle.

Joni istuutui takapenkille hiljaisena, Misha puolestaan Galinan viereen etupenkille. Jonia ei olisi huvittanut mennä koko bileisiin enää, suuriosa paikalla olioista ei tiennyt heidän olevan pariskunta ja Misha halusi pitää asian niin, eli sinä iltana he olisivat pelkkiä kaveruksia. Lisäksi suurin osa ei puhuisi mitään muuta kieltä kuin venäjää. Joni ei ollut varma miten hänen tulisi käyttäytyä, mutta ehkä hän voisi huvittaa itseään Mishan kiusoittelemisella? Hän pohti ja piristyi ajatuksesta hieman.

”Mistä te oikein kinastelitte?” Galina tiedusteli venäjäksi ajaessaan. ”Ei kai pelkistä vaatteista?”

”Ei se vakavaa ollut”, Misha vastasi ja vilkaisi Joniin, joka katseli mietteliään näköisenä autonikkunasta ulos ”Eihän ollut vakavaa Joni?” Hän kysyi.

”Mikä?” Nuorempi mies kysyi hieman hämilään ja katsahti häneen.

”Kinamme”, Misha selvensi. ”Anteeksi kun olin kärsimätön.”

”Olen jo tottunut siihen, saat anteeksi”, tummatukkainen vastasi saaden Mishan hymyilemään.

”Sain anteeksi”, Misha sanoi ystävälleen ja virnisti.

”Hyvä”, Galina naurahti.

”Ja tiedän mikä sinua oikeasti ketuttaa…” Joni lisäsi takapenkiltä ja nyt jo virnuili Mishan vilkaistessa häneen uudestaan. ”Ja se ei ollut pelkkä vaatteideni vaihto….”

Galina loi uteliaan katseen tummatukkaiseen peilinkautta miettien mitä tämä oli mahtanut sanoa.

”Arvasin… ” Misha huokaisi, Joni oli siis tietoisesti kiusoitellut häntä. ”Kyllä minä sinulle vielä näytän, kakara…”

”Toivoa sopii…” Joni virnisti ja Misha vilkaisi tähän uudestaan, tulisi olemaan vaikeaa näytellä heteroa sinä iltana, siitä hän oli varma.

jatkuu…

6.luku
 Kommentoi 

         Web published: 9.helmikuuta 2013.

            My Secret Shore

© KOLGRIM