50.Lapselliset leikit

-Terapia-

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänet oltiin hakattu. Hänen isänsä oli varmistanut nuo ensimmäiset kokemukset ja se oli jättänyt vihan syvälle sisimpään. Vihan, jolle hän oli löytänyt eräänlaisen purkautumiskeinon harrastuksensa myötä. Hän oli saanut iskuja kanssa nyrkkeilijöiltään ja oli ollut aika, jolloin hän oli humalassa joutunut tappeluihin. Adam ei tiennyt niistä kerroista, oikeus ei tiennyt ja Chris halusi pitää asian niin. Kuitenkin, tämä oli ollut vakavin pahoinpitely, johon hän oli joutunut. Hänen nenänsä oli murtunut ja lääkäri sanoi hänen murtaneen jopa muutaman kylkiluun. Jos se ei olisi ollut niin kivuliasta, Chris olisi nauranut. Hän oli ehkä hakannut Jonin, muttei näin pahoin ja hänen entisensä näytti yhtä hyvältä kuin ennenkin. Viha sisällä ei laantunut, se jatkoi kasvuaan ja liekit voimistuivat. Oli idea kostosta, takaisinmaksusta, eikä se koskaan juolahtanut hänen mieleensä, että se johtaisi vain päättymättömään kivun ja koston kierteeseen.

Kun hän makasi sairaalavuoteella, hän ajatteli Jonia paljon, yhä pitäen kaikkea tapahtunutta epäreiluna: Hän ajatteli Jonin isää, tuntien itsensä petetyksi myös hänen osaltaan. Hän ajatteli Jonin uutta poikaystävää ja tunsi vihaa. Hän ajatteli tilannetta, sitä mitä oli tapahtunut ja uhkausta jonka hänen päällekarkaajansa oli antanut; hän tiesi että kaikki oli yhdistettävissä Joniin. Joni oli mennyt itkemään isukilleen ja sille… uudelle miehelle ja sitten… jotenkin he olivat tämän takana, vaikka Chris ei tiennyt miten. Hän voisi puhua ääneen epäilystään, vaatia tutkimuksia, mutta… He saattoivat olla valmistautuneita siihen, he olivat ovelia… Hän voisi olla ovela myös… Joten antakoot heidän kylpeä onnistumisensa tuottamassa riemussa ja juhlia voittoaan; toistaiseksi. Se kuitenkin oli oudon huvittavaa…

Chris tiesi yhden asian joka hänellä oli varmasti puolellaan ja se oli aika, ja hän kyllä käyttäisi tuon ajan hyödykseen ja suunnittelisi. He tulisivat kyllä katumaan vielä! Hän saisi viimeisen naurun, siitä Chris aikoi pitää huolen.

**^^**^^**^^**

Joni oli yhä stressaantunut; ajatus Chrisistä stressasi häntä jälleen ja sai hänet toivomaan, että pahoinpitelyä vankilassa ei olisi koskaan tapahtunut. Hän oli yhä ärsyyntynyt isälleen ja Mishalle, mutta yritti elää sen asian kanssa vaikka samalla tekikin selväksi, ettei ollut täysin antanut heille anteeksi. Hänen isänsä tulisi olla onnellinen, ettei hän ollut kertonut äitipuolelleen totuutta. Hän oli kohdannut serkkunsa Jyrin asiasta myös, joka oli sanonut, että oli yksinkertaisesti pyytänyt palvelusta ystävältä ja ajatteli teon olevan täysin oikeutettu. Kukaan ei tuntunut näkevän asiaa hänen näkökannastaan ja se häiritsi Jonia entistä enemmän.


Siinä hän kuitenkin oli, piteli Suvin itkevää lasta sylissään, kun tätä kastettiin. Selvästi poika ei pitänyt prosessista ja Joni oli pahoillaan heidän molempien puolesta. Aaron Joshua oli melko painava lapsi ja kiemurteli melkoisesti. Poika oli jo kolme kuukautinen ja useimmat lapset saivat nimensä kuitenkin aiemmin.

Adamin vanhemmat olivat saapuneet tilaisuuteen; Joni oli nähnyt heidät kerran häissä, myös Adamin vanhempi sisko jo tämän mies olivat paikalla. Hän kuitenkin keskittyi lapseen ja yritti unohtaa, että kaikki tiesivät mitä hänelle ja Chrisille oli tapahtunut.

Misha oli myös paikalla, istui Jonin vanhempien ja sisarusten vieressä. Isoisä oli vaikuttanut jokseenkin happamalta tavatessaan hänen uuden poikaystävänsä, näyttäen siltä kuin olisi nielaissut sitruunan; toisaalta hän näytti siltä usein. Onneksi heidän ei tarvinnut viettää yötään isovanhemmilla, vaan isän veljen luona. Suvi oli tarjonnut omaa huonettaan heille ja jopa Nina, joka ilmeisesti ei enää välittänyt vaaleanpunaisesta ja oli muuttanut tyylinsä muutenkin melko radikaalisti varttuessaan. He kaikki tuntuivat olevan huolissaan siitä, että he yöpyisivät samassa vierashuoneessa, missä kaikki oli alkanut Chrisin kanssa. Joni ajatteli heidän kaikkien olevan naurettavia, jos hänen omassa huoneessaan ei ollut Chris pöpöjä niin tuskin niitä oli täälläkään. Hän oli itsepäisesti kieltäytynyt tarjouksista, sanoen vierashuoneen käyvän hyvin.

Seremonia oli ohitse;Suvi oli syöttänyt lapsen, joka nukkui nyt tyytyväisenä heidän muiden syödessä. Onneksi Suvi oli pitänyt tilaisuuden pienenä ja kaikki olivat tarpeeksi fiksuja ollakseen kysymästä Chrisistä, vaikka Joni aisti uteliaat katseet etenkin Adamin sukulaisilta. Joni teki parhaansa olla välittämättä, olla huomaamatta, hän istui Mishan ja perheensä vieressä puhuen Suville, joka oli yhä jokseenkin ällikällä siitä, ettei hän ollut yhtä iloinen Chrisin tilasta kuin hän.

Ei ollut paljoa mahdollisuutta puhua Adamin kanssa, ainoastaan sen verran että mies kertoi ettei ollut nähnyt Chrisiä vielä, ei nyt tämän ollessa yhä sairaalassa. Adam lupasi kuitenkin vierailla hänen luonaan heti, kun olisi nähnyt Chrisin, jos hänellä olisi aikaa ennen kuin olisi palattava takaisin Kanadaan.

Ja siinä hän nyt oli; sulki perässään huoneen oven, jossa oli ollut kaksi ja puoli vuotta aiemmin Chrisin kanssa. Paljoakaan ei ollut muuttunut, ei oikeastaan, Joni huomasi. Ehkä vuodevaatteet ja asukkaat, mutta… Tunne oli outo, vanhat muistot palasivat ja Joni hätkähti Mishan kävellessä hänen taakseen ja laskiessaan kätensä hänen olkapäilleen.

“Se olen vain minä”, vaalea mies sanoi ja nojautui lähemmäs suudellakseen hänen poskeaan. “Olet todella jännittynyt,” hän huomioi.

“Niin… sukulaiset”, Joni vitsaili ja käänsi kasvonsa Mishaan, joka liu’utti kätensä hänen vyötärölleen halaten häntä takaapäin. Joni nielaisi ja vilkaisi kohti sänkyä.

“Ajatteletko häntä”? Misha kysyi.

“Joo…”

“Koska hän oli täällä kanssasi.” Misha huomautti enemmän kuin kysyi. Hän tiesi menneen ja Suvi oli kertonut Jonin ja Chrisin suhteen alkutaipaleen. Hän tiesi Jonin tavanneen Chrisin täällä ja että he olivat … tässä huoneessa ensimmäisen kerran. Nyt Misha ei voinut olla ihmettelemättä miksi Joni oli kieltäytynyt tarjouksista nukkua muualla niin itsepäisesti, kun tämä huone teki hänet selvästi vaivaantuneeksi. Hän ei kuitenkaan halunnut kyseenalaistaa päätöstä; se saattaisi vain johtaa uuteen riitaan.

Misha ei pitänyt siitä ajatuksesta, että Chris oli ollut täällä yhtään sen enempää. Ajatus miehestä suutelemassa Jonia tai koskettamassa tätä, kuiskuttelemassa yöllä tämän korvaan tai nauramasta hänen kanssaan tuntui käsittämättömältä ja sietämättömältä samaan aikaan. Tuntui vaikealta nähdä, että Chris olisi koskaan ollut parempi mies, kuin mitä tämä loppumetreillä oli ollut, mutta kuitenkin jostakin syystä Joni oli kehittänyt tunteita miestä kohtaan ja oli ollut aika kun…

Joni vapautti itsensä hänen syleilystään ja käveli ikkunalle avatakseen sen. “Täällä on niin tunkkaista”, hän väitti. Avoimesta ikkunasta, Joni nojautui eteenpäin hengittääkseen raikasta syysilmaa ja Misha ei ollut varma miten käsitellä tätä tilannetta, joka sai hänetkin tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän ei luultavasti pitänyt tässä tietyssä huoneessa olosta, yhtään sen enemmän kuin Joni. Hänen katseensa vaelsi tummatukkaisen vartalolla, alas selkää pitkin tämän pepulle ja hetken hän tuijotti ymmärtämättä miten säädyttömiksi hänen ajatuksensa muuttuivat. “Haluatko, että hieron selkääsi?” Hän huomasi pian ehdottavansa. Joni kääntyi häneen kurtistaen kulmiaan ennen kuin sulki ikkunan.

Misha istui nyt sängyllä kädet sylissään, taputtaen sormenpäitään hitaasti yhteen. Venäläisen kasvoilla oli jokseenkin koominen hymy, mikä sai Jonin hihittämään.

“Mitä?” Misha kysyi.

“Ei mitään”, Joni hymyili ja lähestyi hitaasti. Misha oli siinä ja hän oli unelmoinut tästä niin kauan, miettinyt miltä se tuntuisi, jopa silloin kun oli maannut Chrisin vierellä tässä huoneessa.

“Tarkoitan ihan pelkkää hierontaa, siinä kaikki, ajattelin koska olet niin jännittynyt…” Misha yritti selittää ja Joni hymyili nyökäten istuessaan hänen viereensä.

“Tiedän”, hän vakuutti katsoessaan Mishaa ennen kuin nojautui lähemmäs, suudellakseen toista miestä hitaasti. “Hyvä on… Jos voit hieroa harteitani hetken”, Joni ehdotti ja käänsi selkänsä Mishalle, yhtäkkiä liian tietoisena itsestään tai haluttomana riisuutua. Misha huokaisi itsekseen, ennen kuin otti paremman asennon ja laski kätensä Jonin olkapäille hieroakseen vaatteiden läpi.

“Olet yhä todella jännittynyt”, Misha sanoi pehmeällä äänellä ja Joni katsoi alas käsiinsä, jotka lepäsivät hänen sylissään.

“Olen pahoillani.”

“Ei ole syytä.”

“Se johtuu tästä paikasta kai”, Joni huokaisi. “Kuinka he katsovat minua… Mitä heidän täytyy ajatella ja… Huomasit kai, kuinka isovanhempani tuskin puhuivat minulle, ehkä se johtuu siitä, että kaiken tämän jälkeen, he eivät enää voi teeskennellä ettenkö olisi homo, tai ehkä… Se on kuin he ajattelisivat, että mitä tapahtui, tapahtui sen vuoksi mitä olen, tai ehkä vain analysoin liikaa kaikkea, hitto, en tiedä. Se on vain… Tämä paikka stressaa minua, haluaisin vain takaisin kotiin.” Joni laski kätensä Mishan kädelle kannustaen tätä lopettamaan. Misha katsoi häneen surullisena, hän oli kyllä huomannut kuinka Jonin isovanhemmat olivat tuntuneet välttelevän tälle puhumista tai edes katsomasta häneen.

“Ehkä he eivät vain tiedä mitä sanoa sinulle”, Misha arvuutteli ja Joni kohautti olkiaan kääntäen kasvonsa häneen.

“Ei sillä ole merkitystä”, hän sanoi. “Isoisän kanssa meillä on aina ollut vähän..hmm… erikoinen suhde, tai, en tiedä… Hetkiä, pieniä hetkiä menneestä, kun… se on toiminut ja hän on yrittänyt… Mutta lopulta, emme kai vain ymmärrä toisiamme, koska olemme niin erilaisia niin monin eri tavoin. Ja hän on liian vanha muuttaakseen ajattelutapaansa. Olen kai eniten pahoillani siitä, että isoäitikin välttelee minua, kuin olisin tehnyt jotain pahaa tai hävettävää. Kuvittele, jos he koskaan saisivat tietää niistä kuvista. He varmaan kieltäisivät minun olemasta mitään sukua heille, ehkä väittäisivät äidin pettäneen isää.” Joni nauroi, mutta nauru kuulosti teeskennellyltä tai hermostuneelta ja Misha veti tämän lähemmäksi halatakseen.

“Lakkaa ajattelemasta, että olisit tehnyt jotain väärin, okei? Ja hitot siitä mitä he ajattelevat, jos he eivät voi hyväksyä sinua, se on heidän ongelmansa, eikä sinun.”

Joni laski päänsä Mishan olkapäälle katsoen ympärilleen huonetta. Muistot Chrisistä olivat yllättävän vahvoja täällä ja saivat hänen olonsa epämukavaksi. Hän päästi irti Mishasta ja huokaisi.

“No, minun on parempi harjata hampaani”, hän sanoi noustessaan etsimään hammasharjansa laukustaan.

Misha kävi makuulle sängylle pohtien miten asiat olisivat voineet mennä ilman Chrisiä. Hän toivoi, että Chris vain katoaisi maanpinnalta, kenenkään ei tarvitsisi nähdä tai kuulla hänestä enää mitään. Eniten Misha vain halusi Jonin onnea ja sitä, että he saavuttaisivat normaalin elämän yhdessä, elämän jossa kaikki olisi yksinkertaisempaa kuin nyt.

**^^^**^^**^^**

Oli tiistai iltapäivä ja Joni istui kodikkaassa toimistohuoneessa terapiaistunnossaan, jotka tuntuivat jo hieman luonnollisimmilta. Kuitenkin oli yhä asioita, joita hän epäröi sanoa, asioita jotka vaivasivat häntä. Yksi oli ehdottomasti Chrisin kärsimä pahoinpitely ja se, että Misha ja hänen isänsä olivat olleet sen takana.

“Hyvä on, tämä riittää tältä päivältä Joni. Luulen, että olemme tehneet hyvää edistymistä vaikkakin vaikutat hieman poissaolevalta tänään. Tapahtuiko reissullanne jotakin? Jotain mistä haluaisit vielä puhua ennen kuin lopetamme tänään?”

Jälleen Joni epäröi. “No, se on monimutkaista”, hän aloitti, luoden naiseen jokseenkin hermostuneen katseen. “Luulen, että… No, oli jotenkin outoa, me yövyimme samassa huoneessa kuin missä olin Chrisin kanssa… silloin kun kaikki alkoi… ja…” Hän henkäisi syvään. “Kuulin, että Chris hakattiin vankilassa viime viikolla.”

Pauliina kurtisti kulmiaan. “Nämä ovat kaksi eri asiaa. Sinulla on ongelmia olla poikaystäväsi kanssa lähellä samassa huoneessa. Koska tunnet olosi epämukavaksi, koska haluat seksiä, muttet ole varma oletko valmis?”

“Niin…” Joni myönsi. “Usein ajattelen, että olisin valmis, mutta sitten… en tiedä.. Tilanne edistyy ja tavallaan jähmetyn… On kuin… En voi pitää häntä mielestäni … ja nyt.. Olen huolissani, kun sain juuri tietää ja… Misha on hyvin suojeleva… Hän ei koskaan satuttaisi minua, tiedän sen, mutta…” Joni huokaisi turhautuneena siitä kuinka puhua ääneen melko hämmentävistä ajatuksistaan. “Joskus hän vetää sen yli, suojelemisen tarkoitan… Se… En tiedä kuinka selittää tätä…”

“Puhuimme poikaystäväsi tuomisesta muutamiin tapaamisiimme, ehkä nyt olisi oikea aika? Voisimme aloittaa eräänlaisen pariskuntaseksiterapian normaalin terapian lisäksi? Luulen, että siitä voisi olla apua, ja ymmärtääkseni apua myös poikaystävällesi.” Kun Joni nyökkäsi huokaisten, Pauliina jatkoi. “Ja Chris pahoinpideltiin vankilassa? Sellaista tapahtuu, vankila ei ole rauhallisin ympäristö, mutta kuinka kuulit siitä ja miksi mainitsit sen?”

Jälleen Joni veti syvää henkeä. “Serkkuni kertoi minulle… Tiedän, ettei isäni tai Misha pitäneet hänen tuomiotaan riittävänä… ja…” Jälleen Joni epäröi ja sipaisi hiuksiaan kädellään. Nainen ei voisi puhua, hän ei voisi paljastaa poliiseille mitään mitä hän sanoisi täällä, silti tuntui stressaavalta sanoa se. “He eivät kertoneet minulle, ehkä ajattelivat sen auttavan, en kuitenkaan usko siihen, enkä pidä siitä, että minut pidettiin pimennossa… Tämä… asioiden tekeminen selkäni takana, kuin mielipiteilläni ei olisi merkitystä, vihaan sitä. Se tuntuu kontrolloivalta eräällä tapaa.”

Terapeutti räpytti silmiään hämmentyneenä. “Sanotko, että isäsi ja poikaystäväsi järjestivät jonkun käymään Chrisin kimppuun vankilassa?”

Joni katsoi naista hetken ennen kuin nyökkäsi. ”En pidä siitä… Ei, että tuntisin olevani pahoillani hänen puolestaan… Pelkään vain, että tämä toimii päinvastoin kuin mitä he ajattelivat. Se ei ratkaise mitään… En koskaan halua heidän joutuvan pulaan sen vuoksi ja… Nyt stressaan siitä ja Chrisin reaktiosta asiaan… Tiedän hänen syyttävän minua ja minä vain halusin tämän koko jutun olevan jo ohi. Tunnen oloni avuttomaksi. Haluaisin vain normaalin parisuhteen ja seksiä myös, mutta tämä kaikki vaikuttaa minuun… En tiedä, olen vain niin hämilläni…”

Pauliina nyökkäsi ja laski kätensä Jonin olkapäälle. ”Minulla on idea. Tuo Misha mukaasi seuraavaan tapaamiseemme ja me puhumme asiasta. Emme siis aloita seksiaiheesta, mutta voimme puhua siitä miksi hän järjesti pahoinpitelyn ja sinun tunteistasi asiaan, okei?”

Joni nyökkäsi, huolissaan siitä, että Misha suuttuisi hänelle koska hän oli kertonut asiasta. Samalla hän ymmärsi, että pelko Mishan suuttumisesta, johtui menneisyydestä Chrisin kanssa, Misha ei käyttäytyisi samoin ja lopulta… Hänellä oli enemmän syytä olla vihainen kuin Mishalla. ”Otan hänet mukaani… Olen jo oikeastaan puhunut hänelle siitä, että haluaisin hänen osallistuvan, Misha suostui.”

”Hyvä on. Odotan saada tutustua häneen. Hetkinen.” Nainen tarkasti kalenteriaan. ”Minulla on vapaa aika tämän viikon perjantaina, toinen asiakas perui aikansa. Jos haluat, voitte tulla jo silloin tai ensiviikolla, se riippuu sinusta ja Mishasta. Ehkä voisit puhua hänelle tänään ja sitten soittaa tai lähettää minulle viestin?”

Joni nyökkäsi, hänellä ei ollut perjantaiksi suunniteltuna mitään, eikä Mishallakaan pitäisi, mutta oli parasta tarkistaa häneltä ensin ja varoittaa, että Pauliina tiesi. ”Sen pitäisi sopia, mutta tarkistan sen häneltä ja palaan asiaan heti kun mahdollista.”

**^^**^^**

Joni ei ollut täysin antanut hänelle anteeksi, Misha tiesi sen. Ehkä oli ollut hulluntoive, että Chrisin hakkaaminen jotenkin ratkaisisi kaiken tai ainakin tekisi asiat paremmiksi. Oli jokseenkin turhauttavaa ajatella, että Chris onnistuisi aina kummittelemaan taustalla, tavalla tai toisella. Vaikkakin Misha oli hermostunut terapiaan menemisestä, tietoisena, että nainen tiesi mitä hän ja Asko olivat tehneet, tietoisena, että he voisivat molemmat joutua isoihin vaikeuksiin, jos sana leviäisi, Joni oli kuitenkin onnistunut rauhoittamaan häntä tiettyyn määrään. Joni vakuutti, että kaikki mitä he kertoisivat naiselle terapiassa pysyisi luottamuksellisena, hän ei voisi kertoa poliiseille siitä.

Misha hymyili hieman hermostuneena astuessaan huoneeseen ja ojensi kohteliaasti kätensä vanhemmalle naiselle, joka vastasi ystävällisellä hymyllä ja tiukalla kädenpuristuksella.

“Tervetuloa herra Volochov, olen Pauliina Pelkonen. Joni ja minä käytämme toisistamme etunimiä ja haluaisin tarjota sinulle samaa.”

”Se sopii minulle, voit kutsua minua Mishaksi.” Vaalea mies nyökkäsi yrittäen hymyillä ennen kun vilkaisi Joniin, joka jo istui. Hän istuutui hitaasti poikaystävänsä viereen, löytämättä mukavaa asentoa sohvalla, hän ei vain saanut itseään rentoutumaan.

”Joni taisi kertoa sinulle miksi haluan sinun osallistuvan istuntoihimme. Ennen kuin syvennymme aiheeseen, haluan vakuuttaa sinulle, etten kerro kellekään tämän huoneen sisällä käytävistä aiheista, sillä Joni on potilaani ja nyt olet myös sinä. Joten ei ole mitään mistä emme voisi puhua, okei? ”

Misha rentoutui hieman ja nyökkäsi, jälleen hän vilkaisi Joniin, joka tällä kertaa katsoi häneen takaisin ja sai hänet yhä rauhallisemmaksi. ”Hyvä on, mitä tahansa, kunhan se auttaa Jonia”, hän myöntyi.

”No, oikeastaan haluaisin auttaa teitä molempia, en vain Jonia.” Pauliina hymyili jälleen. ”Mutta nyt, haluaisin aloittaa siitä, miksi järjestit jonkun pahoinpitelemään Chrisin vankilassa.” Hän näki Jonin avaavan suutaan ja lisäsi nopeasti. ”Joni kiltti, kuunnellaan ensin hänen syynsä.”

Jonilla oli hieman ärsyyntynyt ilme kasvoillaan tämän tarkastellessa Mishaa ja odottaessaan vastauksia. Vaalea mies henkäisi syvään ennen kuin aloitti, samalla kun toivoi, että Joni tällä kertaa kuuntelisi hänen näkökulmansa. “Se ei vain ollut tarpeeksi oikeudenmukainen rangaistus, kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt Jonille… Haluan hänen ymmärtävän, että hänen on parempi pysyä kaukana poikaystävästäni ja hänen tarvitsi saada maistaa omaa lääkettään! Hän ei olisi kuunnellut muuten! Sen miehen täytyy ymmärtää mitä hän teki ja kuinka väärin se oli!” Joni pudisti päätään Mishan vaiettua.

“Niin, tämähän auttaa tilannetta täydellisesti!” Hän tuhahti sarkastisesti ja kietoi kätensä rintansa ylle.

Pauliina nyökkäsi ja hymyili. “Odotahan hetki Joni, kuuntele hänen näkökulmaansa. Mehän puhuimme jo siitä mitä Chris teki hän teki sinulle, mutta ihmiset jotka rakastavat sinua tuntevat osittain sen kivun ja häpeän ja useimmin enemmän kuin sinä; suuttumuksen ja vihan.” Nainen kääntyi takaisin Mishan puoleen. “Halusit siis lisätä hänen rangaistukseensa, halusit hänen ymmärtävän mitä hän teki Jonille ja pysyä hänestä jatkossa kaukana?”

Misha nyökkäsi, vilkaisten Joniin joka vaikutti yhä tuohtuneelta, muttei protestoinut, sen sijaan hän kuunteli hiljaa. “Niin, en usko, että Chris tuntee tehneensä mitään väärää ja se häiritsee minua eniten. Näen muutoksen Jonissa, sen kuinka tämä on vaikuttanut häneen ja… Minä vain… Tunsin oloni avuttomaksi, haluan varmistaa, että se mulkku tajuaa sen olevan ohi, niin ettei hän enää koskaan uskalla lähestyä Jonia. “

”En ala puhumaan siitä, kuinka oikeuden ottaminen omiin käsiin on laitonta, enkä ota kantaa siihen ansaitsiko Chris sen vai ei. On pieni mahdollisuus, että jäätte kiinni ja siitä voitte joutua vankilaan, mutta tiedän, että Joni puhui siitä sinulle ja hän kertoi myös minulle. Hän on todella huolissaan siitä sisimmässään. Hän tarvitsee sinua ja tiedät sen. Mutta anna kun kysyn yhden asian; onko sinulla todella se käsitys, että väkivalta Chrisiä kohtaan, miestä joka käytti väkivaltaa ihmistä kohtaan, jota yhä väittää rakastavansa, toisi hänet takaisin järkiinsä, saisi hänet ymmärtämään väärät tekonsa, katumaan ja päästämään Jonin menemään?”

Misha oli hiljaa hetken, katsoi Jonia ja pohti naisen sanoja. ”Minä-” Hän aloitti ennen kuin huokaisi ja jatkoi. ”Minun vain täytyi tehdä jotakin, okei?” Hän sanoi osoittaen sanansa enemmän Jonille kuin terapeutille. ”En tunne oloani usein avuttomaksi… enkä pidä siitä… ja Chrisin kaltainen mies… Olen huolissani ja se tuntui viisaalta ajatukselta silloin, kun suunnittelimme sitä…” Hän kohautti olkiaan ja toi katseensa takaisin Pauliinaan. ”Minun oli tehtävä jotakin; en voinut vain istua aloilleni odottamaan mitä tulee tapahtumaan.”

Pauliina nyökkäsi ja katsoi Joniin. ”Tästä me puhuimme. Ihmiset, jotka rakastavat sinua, haluavat auttaa sinua ja etenkin isäsi ja Misha, haluavat myös suojella sinua. He tuntevat olonsa avuttomiksi, kun ainut mitä he voivat tehdä on istua aloillaan odottamassa mitä tulee tapahtumaan, tässä tapauksessa alhainen tuomio oli masentava ja siksi he turhautuivat ja halusivat tehdä jotakin, eikö niin Misha?”

Misha nyökkäsi hitaasti ja Joni katsoi häntä epäröiden. ”Vihaan sitä, mitä hän teki sinulle, okei?” Hän sanoi katsoen poikaystäväänsä. ”Ja ajatus jostakin samankaltaisen tapahtumisesta… on kammottava. Chris on jotakin mitä en voi ymmärtää tai kontrolloida ja siksi toimin isäsi kanssa ja… Me molemmat tunnemme samaa avuttomuutta, luulen…” Jälleen Misha kohautti olkiaan vilkaisten Pauliina. ”Ehkä se ei ollut viisasta tai rationaalista, mutta… Tunsin oloni vain niin hyödyttömäksi muuten.”

Pauliina nyökkäsi ja katsoi Joniin. “No niin, mitä sinä tunsit, kun ymmärsit mitä isäsi ja Misha olivat tehneet?”

Joni yritti selvittää ajatuksensa ennen kuin vastasi. “Olin vihainen ja turhautunut… Taisin ajatella, että olin viimein keksinyt kuinka jatkaa eteenpäin, mutta sitten tämä… Ollakseni rehellinen, olen jälleen peloissani.” Hän vilkaisi Mishaan, joka kuunteli vakava ilme kasvoillaan. “Et tunne Chrisiä kuten minä ja olen varma, ettei hänen hakkaamisensa auttanut lainkaan, päinvastoin. Ja myös… Se, että toimitte selkäni takana, kohdellen minua kuin lasta miltei… Kuin mielipiteilläni ei olisi väliä, että tiedät minua paremmin… Se… Se saa minut tuntemaan kuin et luottaisi päätöksiini, tai etten olisi tasavertainen, että olen heikko… Vihaan sitä.”

Pauliina katsoi Mishaan. “Tiedätkö tunteen, kun olet huoneessa pyörätuolipotilaan kanssa ja hän yrittää poistua huoneesta, mutta kamppailee oven kanssa. Ensimmäinen ajatus on auttaa, mutta sitten epäröit, että ehkä apu ei ole toivottua ja hänen on ratkaistava tilanne itse ja… Sillä välin kun mietit mitä tehdä, on joku toinen jo tarjonnut apuaan. Nyt, välttääksesi tällaiset tilanteet, yksinkertaisesti revit oven saranoiltaan, mutta nyt pyörätuolipotilas palelee koska ovi ei voi pitää kylmää ja tuiskua ulkona.” Pauliina hymyili.

”Tämä kuva voi vaikuttaa oudolle, mutta toivon että se esittää tarkoittamani. Joni kärsii traumasta ja on tavallaan mielikuvallisesti kuin pyörätuolin käyttäjä. Mutta ajan ja avun kanssa, hän voi jättää pyörätuolin taakseen. Häntä ei kuitenkaan auta se, että ovet revitään saranoiltaan, koska silloin hänen täytyy huolehtia sen korjaamisesta, samalla kun hän palelee. Avun tarjoaminen kysymällä olisi ratkaissut sen. Kertomalla kuinka epävarmaksi ja turhautuneeksi tunnet olosi, kun et tiedä kuinka auttaa häntä ja itseäsi, auttaa teitä yhdessä, olisi hyvä alku. Joni tarvitsee poikaystävää, jotakuta johon voi luottaa, mutta joka kunnioittaa häntä aikuisena ihmisenä, varttuneena miehenä, joka haluaa hallita omaa elämäänsä ja jättää pyörätuolin taakseen, kävelläkseen käsi kädessä kanssasi. Ei niin, että kantaisit häntä, repien ovia ja esteitä hänen tieltään, mutta omilla jaloillaan sinun vierelläsi.”

Misha ja Joni katsoivat toisiaan ja vaalea mies nyökkäsi. ”Luulen ymmärtäväni… Kai minä… No, tein väärin ja olen pahoillani siitä. Yritän muuttaa tapani, okei?” Hän kysyi ja oli Jonin vuoro nyökätä.

“Ei enää typeryyksiä selkäni takana?” Tummatukkainen kysyi ja Misha nyökkäsi.

“Lupaan. Kunhan et enää salaa asioita minulta, asioita jotka häiritsevät tai vaivaavat sinua tai mitään.” Misha katsoi häneen kunnes Joni nyökkäsi. Ehkä he vielä oppisivat kommunikoimaan paremmin?

Pauliina hymyili itsekseen. “Tämä on edistystä ja se vie oman aikansa. Ei ole aina helppoa pyytää apua ja etenkin miehillä on välillä ongelmia sen suhteen. Joni, sinun on opittava pyytämään apua, ei vain itsesi vuoksi, mutta myös Mishan vuoksi jonka täytyy saada tehdä jotakin, jonka tarvitsee saada tuntea, että hän auttaa sinua ja että hän saa olosi paremmaksi. Ja Misha, sinun on hyväksyttävä, että Joni on aikuinen mies, jolla on oma ylpeytensä ja se on hyvä asia. Hän tarvitsee tätä ylpeyttä palauttaakseen itseluottamuksensa. Voit auttaa ja tarjota apua, mutta sinun ei pitäisi viedä päätöksiä kumppaniltasi.”

Misha huokaisi, sisimmässään hän tiesi, että hänellä olisi vaikeuksia muuttaa tapojaan täysin ja lakata suojelemasta Jonia niin paljon, mutta hän yrittäisi. ”Pidän Jonin ylpeydestä enkä haluaisi olla se, joka sen ylpeyden tappaa, joten… Hyvä on, teen parhaani… Mutta sinun on annettava minulle anteeksi, jos joskus käyttäydyn niin suojelevasti, että se alkaa ärsyttää sinua.” Hänen suurin pelkonsa sillä hetkellä oli, että Jonille kävisi jotakin pahaa ja Misha tiesi, ettei voisi muuttaa kaikkia vanhoja tapojaan yhdessä yössä. Joni katsoi häneen hymyillen hieman ja nyökkäsi.

”Kunhan yrität parhaasi.”

”No niin, tämä oli oikein hyvä keskustelu. Haluaisin tavata useammin, lisänä Jonin yksilöterapiaan ja sitten voimme puhua kuinka kommunikoitte keskenänne parhaiten. Ja on toinenkin asia, josta Joni halusi puhua, teidän seksielämänne. Sopiiko se sinulle, Misha?”

Olisi outoa puhua niistä asioista naiselle, mutta jos se auttaisi, Misha oli valmis kokeilemaan. Oli jo käydä melko vaikeaksi ja turhauttavaksi ja hän halusi Jonin ymmärtävän, ettei ollut mitään pelättävää, hän halusi tämän voivan rentoutua ja etenkin; nauttia jälleen seksistä. “On se”, hän vastasi ja vilkaisi poikaystäväänsä.

“Hyvä on”, Pauliina hymyili miehille ja katsoi sitten kalenteriaan. “Ensiviikolla torstaina, seitsemältä?”

Joni vilkaisi Mishaa, joka nyökkäsi. “Se sopii minulle”, vaalea mies vastasi.

”Hyvä, ensi viikkoon sitten. Oli oikein miellyttävää tavata sinut, Misha” He kättelivät ja sanoivat hyvästinsä ennen lähtöä. Hiljaisesti mielessään, Misha ei voinut olla pohtimatta, kuinka paljon nainen voisi auttaa ratkomaan kahden miehen välistä seksielämää, mutta toisaalta ei kai ollut haittaa kokeilla?

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 15.huhtikuuta, 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 51
My Secret Shore HOME 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s