51.Lapselliset leikit

-Läheisyys-

Viikko kului nopeasti ja Misha huomasi ajattelevansa tulevaa terapiaistuntoa ristiriitaisin tuntein. Viime tapaaminen oli auttanut, he eivät enää olleet riidelleet Chris asiasta ja Joni tuntui antaneen anteeksi sekä hänelle, että isälleen. Tämä istunto olisi kuitenkin täysin eri asia ja Misha ei ollut varma voisiko nainen auttaa heitä. Kuinka hän auttaisi? Kuinka heteroseksuaali nainen voisi auttaa kahta homoseksuaalia miestä seksin saralla? Ajatus oli hämmentävä Mishalle, mutta ehkä hän oli vain liian ennakkoluuloinen ja olisi enemmän kuin onnellinen jos hänen epäilyksensä todistettaisiin vääriksi. Hän halusi pystyä nauttimaan terveestä seksielämästä Jonin kanssa, vapaana huolista ja menneisyyden painajaisista. Jos Pauliina voisi antaa sen heille, olisi Misha naiselle ikuisesti kiitollinen.

Pauliinan hyvästeltyä edellisen asiakkaansa ja päästettyään tämän ulos eri ovesta, hän avasi pääoven ja hymyillen toivotti Mishan ja Jonin sisään. ”Hei Joni, hei Misha. Tulkaa ja istukaa alas. Haluaisitteko jotakin juomista? Appelsiinimehua? Vettä? Kahvia?”

”Kahvia”, kuului vastaus lähes yhdestä suusta ja sai Jonin naurahtamaan ja Mishan hymyilemään. ”Kiitos”, Joni vastasi ennen kuin istuutui ja seurasi poikaystäväänsä katseellaan. Misha istuutui hänen viereensä, katsoi ympärilleen huoneessa sormien naputellessa polvea vasten; hermostuneisuuden merkki, johon Joni saattoi samaistua. Hän tiesi, että moni muu olisi jo antanut periksi hänen suhteensa, moni ei olisi ollut valmis näkemään näin paljon vaivaa toisen vuoksi ja se sai hänet arvostamaan Mishaa entistä enemmän. Vaikka samalla huoli siitä, ettei se toimisi, kalvoi hänen takaraivossaan.

Pauliina täytti kaksi kuppia ja ojensi ne miehille ottaen itselleen lasin vettä ennen kuin istuutui. ”No niin, kuinka asiat ovat menneet viime viikon tapaamisen jälkeen?”

Joni vilkaisi Mishaan, joka siemaisi kahvimukistaan. ”Paremmin”, hän nyökkäsi. ”Tarkoitan, että olen antanut heille anteeksi sen… tapauksen.” Hän vastasi ja kohautti olkiaan. ”Sitä ei saa tekemättömäksikään ja niin… olemme puhuneet siitä.” Joni nyökkäsi. ”Tiedän, että he tekivät mitä tekivät, ajatellen sen auttavan minua.”

“Hyvä. Teidän tulisi jatkaa tunteista puhumista, huolimatta siitä miten vaikealta tai ärsyttävältä se voi joskus tuntua.” Pauliina hymyili. “Tänään tartumme vielä intiimimpään asiaan, teidän seksielämäänne. Haluan teidän tietävän, etten kysy teknisiä yksityiskohtia, sillä se ei ole ongelma ja luultavasti en voi ’opettaa’ teille uusia tekniikoita. Se on enemmän tunteista.” Nainen hymyili jälleen. “Ensiksi, voiko toinen teistä kertoa mikä ongelma on?”

Misha katsoi poikaystäväänsä, joka näytti yhtä vaivaantuneelta kuin miksi hän olonsa tunsi. Huokaisten hän päätti tehdä parhaansa ilmaistakseen näkökulmansa niin hyvin kuin pystyi. ”Jonilla on yhä painajaisia, ehkä… Välillä pääsemme lähelle ja en tiedä olenko liian…” Misha selvitti kurkkuaan. ”Innokas? Jos pelotan sinua? En koskaan…”

Joni pudisti päätään. “Tiedän, ettei Misha koskaan tietoisesti satuttaisi minua, tiedän sen… Joten kyse ei ole siitä, että pelkäisin häntä… Se on… En osaa selittää…” Joni piti pienen tauon kerätäkseen ajatuksensa. “En tiedä… Tunnen syyllisyyttä, kun alamme, no… tiedäthän… Kuin tekisin jotakin väärää.” Hän huokaisi syvään, tuntien olonsa turhautuneeksi, kun ei osannut selittää omia tuntemuksiaan, ne tekivät vain vähän järkeä hänelle itselleenkin.

“Hyvä on, Misha, haluaisin keskittyä ensin Joniin. Joni, tunnet siis syyllisyyttä? Syyllisyyttä mitä tai ketä kohtaan?”

Joni epäröi ja siemaisi kahviaan. “Chrisiä…” Hän vastasi hiljaa ja sai Mishan kurtistamaan kulmiaan.

”Kuinka voit tuntea syyllisyyttä sitä kusipäätä kohtaan?” Vaalea mies kysyi selvästikin hämmentyneenä, mikä sai Jonin hieman ärsyyntymään, sillä asia vaivasi myös häntä.

”Petitkö Chrisiä ollessanne yhdessä?”

Joni pudisti aluksi päätään. ”En… Hän ajatteli, että petin ja hän syytti minua siitä usein ja… Tai siis, kerran petin… Mishan kanssa… Vain vähän ennen sitä mökkiepisodia.. Chris tiesi… En tiedä… No, tiedän kyllä, että minulla on taipumusta flirttailla tai oli ennen se taipumus. Usein en edes oikein ymmärrä kuinka saatan käyttäytyä ja miltä se saattaa vaikuttaa. Kuitenkin, en pettänyt, en ennen Mishaa.”

“No, miksi tunnen syyllisyyttä Chrisin vuoksi vaikka et pettänyt häntä, ennen kuin niinä viimeisinä päivinä?”


“Se on monimutkaista…” Joni myönsi. “Mutta… Olen ensimmäinen jota hän kohteli sillä tavoin… Ehkä tein jotakin aiheuttaakseni sen?” Joni huokaisi ja katsoi naiseen haluten tämän tekevän siihen järkeä, tekevän siitä selvempää. “Hän ei ollut julma aiemmin…” Joni yritti selventää Mishan katsoessa häntä surullisena, haluten ravistaa Jonia ajattelemasta niin.

“Puhuiko Chris sinulle aiemmista rakastajista? Oliko hänellä edes pitkäaikaista suhdetta ennen sinua?” Pauliina kysyi.

Joni mietti hetken ennen kuin pudisti päätään. “Hän ei halunnut puhua menneestään paljon… Hän ei ollut asunut kenenkään kanssa aiemmin ja… No, tapasin erään miehen muutama vuosi sitten, heillä oli jonkinlainen historia takanaan. Seksi suhde luulen. “ Joni puhui hiljaa. Suurimman osan mitä hän oli kuullut Chrisin menneestä, oli hän kuullut Adamilta. Chris oli halunnut tietää hänestä kaiken, mutta pitänyt itsensä varovaisena puhumasta liikaa itsestään.

“Ymmärrän. Entä tapasitko hänen perhettään? Ystäviä?”

”Hän ei halunnut minun tapaavan perhettään… He eivät tienneet Chrisin olevan homo. Ja hänen ystävänsä… Hänen paras ystävänsä on naimisissa serkkuni kanssa, olin kerran Kanadassa ja tapasin joitakin muita ihmisiä… Mutta he eivät vaikuttaneet läheisiltä, enkä ajatellut asiaa paljon silloin.” Jälleen Joni kohautti olkiaan ja vilkaisi Mishaan, joka kuunteli tarkoin.

“Minusta kuulostaa siltä, kuin hän ei olisi päästänyt ketään kovinkaan lähelle itseään, etenkään romanttisessa mielessä. Sinä olit ensimmäinen ja hän tuli entistä omistushaluisemmaksi sinusta. Se on jotakin mistä puhuimme yksilöterapiassa.” Pauliina nyökkäsi. “Joten uskoakseni kyse ei ollut siitä, että sinä olisit tehnyt jotakin saadaksesi hänet niin aggressiiviseksi tai julmaksi. Hän on ollut sitä aina, mutta sai pidettyä sen kurissa, koska ei päästänyt ketään lähelleen. Joten, se ei ole sinun syysi. Ainut surullinen asia on, että sinun kiintymyksesi ja rakkautesi häntä kohtaan saivat hänet ajattelemaan, että olet hänen omaisuuttaan, esine jota hän voi kohdella kuten parhaaksi näkee.”

Joni henkäisi syvään ja nyökkäsi, hän tunsi surua menneestä ja Chrisistä. Misha tarttui häneen käteensä hellästi ja silitti hänen kämmentään pehmeästi peukalollaan ja Joni vilkaisi häneen. ”Kuuntele nyt, mikään ei ollut sinun syytäsi.”

”Joni, tärkeintä on, että ymmärrät, että normaalit ihmiset, normaalit miehet, eivät käyttäydy kuten Chris teki. Hän oli ensimmäinen pitkäaikainen seurustelukumppanisi, eikö niin?” Kun Joni nyökkäsi, Pauliina jatkoi. ”Normaali ihmissuhde ei määrittele itseään vallan ja rangaistusten kautta. Misha, mikä sinulle on tärkeää suhteessasi Jonin kanssa?”

Misha vilkaisi naista ja sitten Jonia. ”Läheisyys”, hän aloitti. ”Se, että voimme jakaa asioita yhdessä, ystävyys on osa siitä, mutta totta kai siinä on enemmän”, Misha ei pitänyt itseään kovin sulavana sanojen kanssa ja pysähtyi hetkeksi miettimään mitä halusi antaa ilmi. ”Joni on tärkeä minulle, hänen onnensa ja hyvinvointinsa… En tiedä kuinka sanoa sitä muuten?” Jälleen Misha vilkaisi naista, pohtien, jos se mitä hän sanoi kuulosti oikealle.

Pauliina nyökkäsi. “Näetkö Joni, hän ei käyttänyt sanoja kuten omistushalu, nuhtelu tai epäluulo. Sinun hyvinvointisi, läheisyys, ystävyys ja jakaminen. Siitä Misha pitää teissä kahdessa. Miltä sinusta tuntuu, kun kuulet sen?”

Joni hymyili ja kohautti olkiaan. Hän vilkaisi Mishaan. “Se tuntuu mukavalle.” Hän nyökkäsi. “Misha on… huolehtiva… Joskus hän saattaa kuitenkin vetää sen yli.” Hän hihitti ja Misha kohotti kulmaansa.

Pauliina naurahti. “Niin ja tuntuuko se erilaiselle kuin Chrisin kanssa?”

Joni vakavoitui hetkeksi ja nyökkäsi. “Kyllä… Tuntuu siltä kuin voisin olla oma itseni. Minun ei tarvitse varoa niin paljon sitä mitä teen tai sanon… Enkä tiedä miksi intiimiys saa minut niin hermostuneeksi.”

“Koska kehosi ja mielesi muistavat mitä Chris teki sinulle. Esimerkiksi, sinulla Misha ja Chrisillä on hyvin samankaltainen ruumiinrakenne, olet Jonia pidempi, isompi kokoisempi ja lihaksikkaampi. Ja jos joskus käyttäydyt ylisuojelevasti, silloin se saattaa tuntua Jonista kuin Chrisin omistushalu. Joni mieli tietää eron, hän näkee eri silmät, hiukset ja muut erot ja tietää, ettet koskaan tekisi sellaista mitä Chris teki. Mutta hänen alitajuntansa, mikä hyvin tunneperäisinä hetkinä, kuten seksin aikana, vaikuttaa käytökseen suuresti ja alitajunta puolestaan näkee ja tuntee samankaltaisuudet.”

Misha nyökkäsi varoen, huomaten Jonin jokseenkin häpeävän katseen vaikkei sille ollut syytä. “No, mitä voisin tehdä saadakseni hänet rentoutumaan kanssani?” Hän päätti kysyä, sillä hänen omat ideansa alkoivat jo käydä vähiin.

”Se vie aikaa, mutta myös… No, kutsutaan sitä harjoitukseksi. Ensinäkin, seksissä on aina kyse teistä kahdesta. Jonin tarvitsee myös rentoutua ja tuntea olonsa hyväksi, mutta sinä Misha, tarvitset samaa. Kun olet huolissasi siitä, että Joni on peloissaan tai tuntee olonsa epämukavaksi, se ei tee hyvää sinulle. Joten haluaisin antaa teille kotitehtävän.” Nainen naurahti Mishan ja Jonin ilmeelle. ”Määrittelen ehdot ja joitakin tehtäviä mitä teidän täytyy tehdä. Tällä viikolla haluan, että hyväilette toisianne. Ei niin, että vain makaisitte yhdessä sängyssä, mutta aktiivista halailua ja hyväilyä. Teidän tulisi olla pukeutuneena mukaviin vaatteisiin, mutta jalat ja ylävartalo tulee olla puettuna.

Haluan, että kosketatte toisianne, suutelette, jos haluatte, mutta pidätte kätenne vyötärön yläpuolella ja paidan päällä ei alla. Huoneen tulisi olla hyvin valaistu, jotta sinä Joni näet Mishan ja Misha näkee sinut. Haluan myös, että kuuntelette toisianne. Puhukaa. Tai laulakaa. Haistelkaa toisianne. Kaikkia viittä aistia tulisi käyttää, jotta vartalonne muistaisivat toisen. Jos kiihotus nousee ja uskon sen nousevan, antakaa sen nousta ja nauttikaa siitä, mutta älkää toimiko sen mukaan. Voitte masturboida jälkikäteen, mutta yksityisesti, okei? Haluan, että pidätte etenemisen hitaana ja kun te molemmat tiedätte mikä on sallittua ja mitä tulee tapahtumaan, ei paniikkia tai turhautumista synny.”

Laulaa? Misha pohti, miltei tuhahtaen ajatukselle, mutta onnistui estämään itseään. Hän pohti mitä nainen sanoi, ei epäilystäkään etteikö se tulisi olemaan vaikeaa, mutta… hän pärjäisi kyllä. Misha vilkaisi Joniin, joka katsoi häneen takaisin. “Hyvä on, kuulostaa mukavalta kotitehtävältä, mutta älä odota, että laulaisin.” Joni rentoutui hieman, naurahti ja nyökkäsi.

“Hyvä on, se varmaan pilaisikin vain tunnelman”, nuorempi mies virnisti.

“Arvelinkin, että pitäisit. Haluaisin puhua teille molemmille siitä miltä tehtävä tuntui, samaan aikaan ensiviikolla? Siitä riippuen määritämme uuden kotitehtävän.”

Misha nyökkäsi. “Ensiviikko käy hyvin”, hän sanoi pohtien josko he voisivat kokeilla tehtävää jo sinä iltana, vaikkakin käsien kurissa pitäminen voisi osoittautua haastavaksi.

“Taitaa olla parempi, että tulen teidän luokse yöksi”, Joni pohti ääneen jokseenkin ujon virneen leikkiessä hänen huulillaan.

“No niin pojat, ennen kuin alatte tehdä kotitehtävää sohvallani, teidän on parempi mennä.” Pauliina naurahti ja nousi, kätellen molempia. “Nähdään ensiviikolla!”

Misha hymyili ja nyökkäsi. ”Ensiviikolla”, hän myönsi ennen kuin johdatteli Jonin ulos toimistosta. No se ei ollut niin kamalaa kuin mitä hän pelkäsi. ”Pitäisikö meidän hakea sinun tavaroitasi kotoa?” Hän pohti heidän kävellessä ulos Jonin kanssa.

”Joo, hammasharja ja vaihtovaatteet olisivat mukavia…”

”Luulen, että meidän olisi hyvä ostaa sinulle varahammasharja meidän luoksemme… ja voisithan jättää osan vaatteista huoneeseeni, se tekisi asioista helpomman, eikö niin?” Misha kysyi ja Joni katsoi häneen hymyillen.

”Kyllä, hyvä idea”, hän myönsi nojautuen hieman vaaleaa miestä kohti. ”Meillä kuitenkin on paljon kotitehtäviä edessä.”

”Totta”, Misha hymyili tuntien olonsa luottavaisemmaksi tulevaa kohtaan nyt.

Heillä oli koko talo käytettävissään, sillä Ivo oli jälleen Jamin luona. Joni oli mennyt suihkuun ja Misha laittoi rauhallista musiikkia soimaan huoneeseensa ennen kuin vaihtoi vaatteitaan, pukeutuen löysiin olohousuihin ja valkoiseen, ihonmyötäiseen t-paitaan. Hän päätti sytyttää myös muutamia kynttilöitä odottaessaan rakastajaansa. Huokaisten Misha istui sängylleen ja vilkaisi kelloa, joka näytti yli yhdeksää illalla. Hän kuunteli juoksevan veden ääntä läheisestä kylpyhuoneesta ja kävi lopulta makuulle odottamaan, kun kuuli hanojen sulkeutuvan. Viisi minuuttia myöhemmin Joni astui huoneeseen. Tummatukkainen vilkaisi ympärilleen ja hihitti.

“Onpa romanttista…” Hän virnisti, astuen hitaasti lähemmäs. Misha virnisti takaisin ja istuutui hitaasti.

“Tuore alku”, hän sanoi hymyillen. Jonilla oli yllään harmaat college housut ja hihaton musta paita, hänen hiuksensa olivat yhä kosteat suihkun jälkeen. Misha saattoi aistia tietyn määrän epävarmuutta Jonin katseen ja hymyn takana. “Tulehan tänne”, Misha pyysi taputellen pehmeästi paikkaa vierellään. “Vain hyväilyä ei muuta, älä huolehdi.”

“Tuntuu oudolle…” Joni kuiskasi ja kävi polvilleen sängylle Mishan viereen, joka liikutti kätensä hänen niskaansa pitkin kosteisiin hiuksiin.

“Niinkö?” Misha kuiskasi ja nojautui lähemmäs suudellakseen Jonin niskaa ja leukaa. “Niin minustakin, muttei pahalle, niinhän?”

”Ei”, jälleen Joni naurahti pehmeästi. ”Kutittaa…” Hän kuiskasi, Mishan juoksuttaessa sormiaan hänen sivuillaan. Hän itse tunsi olonsa hieman eksyneeksi käsiensä kanssa, lopulta epävarmasti laskien vasemman kätensä Mishan vahvalle olkapäälle, oikean asettuessa lepäämään hänen käsivarttaan vasten. Uusi suudelma, pehmeä ja lyhyt, Misha tarkasteli häntä virnistäen.

”Rentoudu, ei täällä tapahdu mitään pahaa.” Vaalea mies kuiskasi ja kuljetti sormeaan hellästi Jonin poskipäällä.

“Tiedän… Tunnen oloni vain niin… typeräksi”, jälleen Joni hihitti peittääkseen hermostuneisuutensa, epävarmana siitä miksi tunsi olonsa niin hermostuneeksi, kun tiesi heidän aikovan vain hyväillä toisiaan.

“Miksi?” Misha kysyi rauhallisesti jatkaen helliä kosketuksia.

“Kynttilät ja musiikki ja… sinä… ja minä… se on… outoa”, Joni virnisti ja hiljentääkseen uuden naurahduksen, Misha suuteli häntä.

“Rentoudu nyt vain ja nauti…” Hän kuiskasi, laskien sormensa hellästi Jonin huulille. Nuorempi mies hymyili hieman ja nyökkäsi, mutristaen huuliaan suudellakseen Mishan sormenpäätä. Jälleen uusi hiljainen naurahdus ja Misha vastasi virnistäen ja nojautuen lähemmäksi uutta suudelmaa varten. Suudelma pysyi hitaana, mutta pidempänä tällä kertaa ja Joni tuntui rentoutuvan siihen.

Pienempikokoinen mies toi kätensä pehmeisiin vaaleisiin hiuksiin ja jatkoi hellää suudelmaa hitaasti nojautuen makaamaan Mishan vierelle. “Onko tämä mukava vaatetus?” Joni kysyi kuiskaten ja virnisti hänen kätensä liikkuessa Mishan rinnalle tunnustellakseen lihaksia tiukan paidan alla.

“Kuin toinen iho, kyllä se tuntuu mukavalle”, Misha virnisti takaisin ja pidätteli halua tuoda kätensä Jonin paidan alle tunnustellakseen tämän ihoa, sen sijaan hän toi kätensä tämän litteälle vatsalle, liikkuen ylös rinnalle ja siitä niskalle, jatkaen sormensa juoksuttamista Jonin selkärankaa pitkin, kunnes pääsi tämän alaselän notkolle ja jatkoi takaisin ylös.

Joni nojautui uuteen suudelmaan, tällä kertaa hieman voimakkaampaan mikä sai Mishan huokaisemaan ja vetämään toista lähemmäksi, hänen kätensä tarttuen Jonin t-paidasta lähes epätoivoisena. Misha tunsi kuinka veri pakkautui alas voimalla, himo paloi voimakkaana ja oli vaikea kontrolloida käsiä liikkumasta paidan alle. Joni tuntui aistivan muutoksen hänessä mikä sai hänet pysäyttämään omat liikkeensä jossakin määrin. Misha vetäytyi suudelmasta ja suuteli huulten sijaan Jonin otsaa ja nenänpäätä. Hän muisti sitten Pauliinan sanat ja alkoi nuuhkia poikaystäväänsä kujeileva ilme kasvoillaan. Joni nauroi hänen toimilleen, käsille jotka vaelsivat hänen vatsallaan ja selällään, ääni jota Misha päästi haistellessaan häntä joka puolelta.

“Sinä kutitat minua!” Joni henkäisi ja Misha naurahti, katsoen suoraan hänen silmiinsä ja painoi uuden suudelman hänen huulilleen.

“Tuoksusi on huumaava… Raikas, puhdas, Joni…” Vaalea mies kuiskutteli ja Joni virnisti.

“Tuoksut melko hyvälle itsekin”, tummatukkainen vastasi ja Misha nojautui lähemmäs niin että heidän nenänsä hieroutuivat hellästi toisiaan vasten.

“Tarvitsen hetken rauhoittuakseni…” Misha kuiskasi hymyillen ja Joni nyökkäsi liikuttaen sormeaan Mishan ylävartalolla, katse seuraten liikettä.

“Piirrän karttaa sinusta mieleeni…” Joni virnisti katsoen rakastajansa uteliaisiin sinisiin silmiin. Joni virne kasvoi hänen hellästi nipistäessään Mishan nänniä t-paidan läpi. “Kun minulla on tarpeeksi tietoa ja polkujen ollessa merkitty, on helpompi liikkua eksymättä oikealta polulta.”

“Niinkö?” Misha loi häneen huvittuneen katseen, yhä hyvin kiihottuneena, mutta tehden parhaansa hallitakseen sitä.

“Niin, nyt minä vain raapaisen pintaa, pysyn tutuilla ja turvallisilla poluilla, ensikerralla saatan uskaltaa seikkailla pidemmälle…” Joni leikki Mishan paidanhelmalla. “Olen hyvin utelias seikkailemaan pidemmälle, mutta samalla epäröin.”


“Meillä on aikaa, ei ole kiire juosta…” Misha hymyili. “Tämä tuntuu hyvälle, vain olla lähelläsi.” He jakoivat uuden hitaan suudelman, Misha siveli Jonin korvanlehteä sormiensa välissä, mikä sai tummatukkaisen huokaamaan ääneen. “Oi, sinäkö pidät tästä?” Hän virnisti ja Joni nyökkäsi, silmät puoliavonaisina, nauttien Mishan alkaessa hieroa hänen korvaansa hellästi. “Kuin pikku kissa… EI… Kuin kettu…” Vaalea mies naurahti ja nojautui lähemmäs suudellakseen Jonin korvanlehteä. “Foxy…” Hän kuiskasi uteliaana löytämään muut paikat jotka saisivat Jonin vaikertamaan mielihyvästä. “Tunteeko sinun toinen korvasi jääneensä nyt vaille huomiota?”

“Kyllä, sekin haluaa huomiota”, Joni virnisti takaisin ja kääntyi selälleen kallistaen päätään sivuun antaakseen paremman pääsyn. Misha liikkui lähemmäs, varoen nojautumasta liikaa Jonin ylle. Hän alkoi hieroa toista korvaa ja suuteli pehmeästi sen sivua liikkuessaan lähemmäs Jonin suuta. Pienet huokaukset tummatukkaisen huulilta saivat Mishan hihittämään. “Teet niin suloisia ääniä…” Joni kurtisti kulmiaan ja katsoi häneen. “Se on kohteliaisuus typerys”, Misha virnisti ja painoi suukon toisen lämpimille huulille. “Olet minulle rakas…”

**^^**^^*

Misha ja Joni istuivat Pauliinaa vastapäätä, molemmilla kupillinen kahvia kädessään. “No niin, te kaksi. Teittekö kotitehtävänne?”

Joni virnisti, vilkaisi Mishaan, joka virnisti takaisin hänelle. “Useammin kuin kerran”, Misha vastasi.

“Sanoisin, että joka ilta”, Joni lisäsi, selvästikin mielissään siitä kuinka paljon oli pystynyt nauttimaan koko tilanteesta, jopa alkaen odottaa innolla lisää edellisinä iltoina, mikä oli yllättänyt hänet itsensäkin.

”Hyvä, haluaisin, että Joni aloittaisi kertomalla millaista se oli hänelle. Muista, sinun ei tarvitse paljastaa ’teknisiä’ yksityiskohtia, jos et halua, olen enemmän kiinnostunut tunteista.”

”No”, Joni aloitti. ”Luulen, että ensimmäisellä kerralla olin jokseenkin varautunut aluksi?” Hän ehdotti ja vilkaisi poikaystäväänsä, joka nyökkäsi rauhallisesti ja hymyili. ”Mutta sitten, toisella kerralla, aloin jo rentoutua enemmän ja ajattelin sen olevan mukavaa ja sitten aloin odottaa sitä enemmän… Viimeisillä kerroilla oli jo vaikeaa muistaa, että meidän olisi pidettävä kosketukset kontrolloituina… Tunsin kuin… Kuin todella olisin halunnut enemmän, en ole tuntenut niin pitkään aikaan… Niin rentoutuneeksi ja normaaliksi luulen… Kuten ennen… Kun olin teini-ikäinen.”

Pauliina teki muutamia merkintöjä ja nyökkäsi. ”Entä sinä Misha, millaista se oli sinulle?”

Misha selvitti kurkkuaan. ”Hauskaa”, hän sanoi sitten ja ’kovaa’ hän miltei lisäsi, mutta päätteli sen kuulostavan epäsopivalta. Hän vilkaisi Joniin, joka virnisteli hänelle. ”Joni on selvästi rentoutunut ja on paljon innokkaampi mikä on ollut rohkaisevaa nähdä.” Se oli oikeastaan alkanut tuntua kuin olisi muhinoinut innokkaan ensikertalaisen kanssa, joka oli vielä hieman epävarma oliko valmis menemään loppuun asti, haluten sitä ja samalla peläten sitä.

”No, haluan tietää tunteistasi. Hauskaa, on hieman liian… vähän.”

Tunteet, miksi naisten piti aina keskustella tunteista? Misha liikahti tuolillaan vaivaantuneena, yrittäen miettiä mitä sanoisi, miten kuvailisi tunteitaan. ”No, kyllähän minä nautin siitä paljon ja ajoittain minun oli taisteltava itseni kanssa jotten koskettaisi vaatteiden alta, oli muistutettava itseäni tilanteesta. Ajoittain se oli vaikeaa, mutta mukavan vaikeaa, jos siinä on järkeä? Haluan Jonin voivan nauttia ja minua miellytti nähdä edistystä vain muutamassa päivässä.”

“Tuota minä tarkoitin.” Pauliina hymyili. “Jonin täytyy voida luottaa sinuun ja hän luottaakin jo, mikä on iso juttu, mutta kuullessaan, että sinun täytyi taistella pitääksesi kätesi kurissa ja onnistuit siinä, saa tämän luottamuksen kasvamaan hieman lisää. Ennen kuin puhumme ensiviikon kotitehtävästä, haluaisin oppia tuntemaan sinut hieman paremmin, Misha. Onko sinulla ollut pitkäaikaista suhdetta ennen Jonia?”

”Pisin suhteeni on kestänyt noin kymmenen kuukautta”, Misha tunnusti. ”En ole koskaan asunut yhdessä seurustelukumppanin kanssa ja Joni on… No…” Misha huokaisi. ”En ole rakastanut koskaan aiemmin”, hän sanoi tuntien olonsa jokseenkin nolostuneeksi sanoessaan sen, hän ei ollut sellainen ihminen, joka puhuisi rakkaudesta usein. ”Ennen Jonia”, hän päätti lisätä.

Pauliina hymyili ja oli hiljaa hetken. ”Ymmärrän. Voinko kysyä millainen olit näissä edellisissä suhteissa? Vaikutat minusta enemmän dominoivalta persoonalta, ihmiseltä, joka haluaa pitää kontrollin.”

Misha kurtisti kulmiaan ja Joni virnisti hänelle, tietäen kuinka oikeassa Pauliina oli. Misha kohautti olkiaan. ”En ole kontrolloiva, tarkoitan… Joni ja muut joita olen tapaillut ennen, saavat kyllä elää omaa elämäänsä; en tee sääntöjä joita pitää noudattaa.” Hän vastasi hieman tuohtuneeseen sävyyn, ajatellen, että Pauliina vertasi häntä Chrisin kaltaisiin ihmisiin.

”Rentoudu. En ole tuomitsemassa sinua. Jotkut ihmisistä ovat enemmän dominoivampia ja ja toiset taas pitävät, että heillä on sellainen partneri. En puhu nyt äärimmäisistä suhteista, kuten se mitä Chris teki, tai herra ja orja tyyppisestä tilanteesta, mutta ’normaaleista’ parisuhteista.”

Misha nyökkäsi rentoutuen tuolissaan. ”No… Taidan kai olla se dominoivampi osapuoli parisuhteissa”, hän huokaisi viimein ja vilkaisi Joniin, joka yhä virnuili hänelle ennen kuin katsoi Pauliinaa.

”Kyllä, hän haluaa pysyä kontrollissa”, Joni sanoi ja hänen ilmeensä vakavoitui. ”Ei kuitenkaan samalla tavoin kuin Chris.”

”Entä sinulla Joni, onko sinulla ollut parisuhteita ennen Chrisiä?”

”Ei sellaisia joita voisin laskea”, Joni huokaisi. ”Hieman pelehtimistä, kun olin nuorempi ja Misha oli ensimmäiseni. Oli yksi juttu siinä välissä, mutta se ei kestänyt kovin kauaa ja oli vähän outo… En voi oikeastaan laskea sitäkään.”

Pauliina nyökkäsi. “Se tuokin minut aiheeseen, jota meidän olisi hyvä miettiä. Mitä Joni haluaa parisuhteelta? Sen mitä tiedän, on, että olet hyvin itsenäinen mies, ylpeä ja itsevarma, kun olet oikeassa ympäristössä. Mutta et ole voinut löytää itsellesi tervettä parisuhdetta. Nyt, suhteesi Mishan kanssa, alkaa olla normaali, terve parisuhde, mutta menneisyytesi vaikuttaa yhä sinuun ja Mishaan.

Joni vilkaisi Mishaan ja sitten jälleen Pauliinaan nyökäten. “Haluan kyllä mennä takaisin normaaliin elämään; tiedän, etten voi koskaan unohtaa mitä Chrisin kanssa tapahtui… Mutta…” Hän piti tauon, oli asioita joita hän mietti, muttei koskaan löytänyt oikeaa tapaa sanoa ja jopa nyt… Hän tunsi olonsa epävarmaksi.

”Mutta mitä? Joni, nyt on oikea aika ja paikka puhua siitä, mitä ajattelet. Voin auttaa sinua ja Misha on täällä kuuntelemassa ja auttamassa myös.”

”No… Sitä on vaikea sanoa”, jälleen Joni epäröi ja vilkaisi Mishaa, ehkä tämä ei ollut oikea aika?

”Kerro vain, haluan kuulla mitä ajattelet, en osaa lukea ajatuksiasi.” Misha kannusti.

”No, joskus mietin rooleja ja sellaisia… Ja… en tiedä jos vaikutan tietynlaiselta? Ja se on ihan okei… Tarkoitan… Minä…” Joni alkoi nyppiä farkkujensa kangasta hermostuneesti.

”Haluatko puhua siitä ensin vain minun kanssani?” Pauliina kysyi.

Misha huokaisi. ”En suutu tai mitään, jos sitä pelkäät.” Misha sanoi pehmeällä äänellä. ”Ei kai se niin pahaa voi olla? Haluaisin kuulla, mutta se riippuu sinusta.” Jälleen Joni vilkaisi Mishaa.

”No, se on melko intiimiä… Haluan kyllä palata takaisin… tuota… No tiedäthän sinä? Mutta joskus mietin, voisimmeko kokeilla sitä joskus myös toisinpäin?” Joni punastui hieman ja Misha, ymmärtäen mitä Joni tarkoitti, punastui myös.

”Ai…” Hän yskäisi hieman. ”Saisinkohan lasin vettä?” Hän kysyi sitten käheällä äänellä.

Nyt Pauliina oli yllättynyt. Hän kaatoi lasin vettä ja ojensi sen vaalealle miehelle. ”Onko kyse siitä kuka on ottava ja antava osapuoli seksissä?” Hän katsoi Mishaan ja hänen kulmansa kurtistuivat ja sitten hän ymmärsi. ”Voinko kysyä sinulta Joni, oletko koskaan penetroinut toista miestä?”

Jonin puna poskilla syveni, Pauliina puhui niin suoraan. Hetken tummatukkainen oli hiljaa ennen kuin pudisti päätään. Hän tunsi olonsa sekä nolostuneeksi, että huolestuneeksi josko Misha kuitenkin suuttuisi, että hän oli sanonut sen ääneen täällä. Chrisin kanssa se ei koskaan ollut vaihtoehto, vaikkakin Joni oli vasta myöhemmin heidän suhteessaan ymmärtänyt juuri kuinka järkkymätön Chris oli pitämään kiinni heidän tietyistä rooleistaan. Syvällä sisimmässään se oli kuitenkin tärkeää hänelle, hän halusi pitkäaikaisen suhteen Mishan kanssa, mutta samalla idea siitä, ettei hän koskaan edes saisi tilaisuutta kokeilla miltä tuntui olla toisen sisällä, ei tuntunut hyvältä.

”Ja sinä Misha, onko sinua koskaan penetroitu?”

Oliko heidän todella pakko puhua tästä tuon naisen kanssa? Misha pohti itsekseen samalla kun yritti pysyä rauhallisena, ristien kätensä syliinsä, naputtaen etusormiaan yhteen. ”Ei…” Hän lopulta mutisi matalalla äänellä, yrittäen sisäistää idean mielessään.

”Hmm, tunnen että olette molemmat hyvin vaivaantuneita tämän aiheen kanssa nyt. Mutta on hyvä, että sanoit sen ääneen Joni. Luulen, että meillä menee vielä melkoisesti aikaa, ennen kuin tämä kysymys tulee todella ajankohtaiseksi ja selvästi Misha tarvitsee aikaa sen sulattelemiseen.”

”Niin”, Misha nyökkäsi. Ei ollut ensimmäinen kerta kuin sitä ehdotettiin hänelle, eräs hänen entisistä poikaystävistään oli ollut hyvin kiinnostunut kokeilemaan, mikä oli saanut Mishan lopettamaan suhteen tämän kanssa ja Ivo oli nauranut katketakseen kuullessaan hänen syynsä. Nyt, kun hän vilkaisi Jonia selvästi nähden kuinka huolestunut nuorempi mies oli, hän huokaisi ja tarttui Jonin käteen. Ei hän jättäisi Jonia vain sen vuoksi, että tämä halusi kokeilla jotakin uutta, hän tarvitsi vain aikaa miettiä ajatusta. ”Älä turhaan ole hermostunut, jooko?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi, yhä hiljaisesti huolissaan siitä, että oli sanonut sen väärään aikaan. ”Haluan sinun puhuvan kaikesta mikä mielessäsi liikkuu”, Misha lisäsi kuin lukien hänen ajatuksensa.

“Niin, se on tärkeää. Ja ihmiset tarvitsevat aikaa tottuakseen uusiin ideoihin.” Hän nyökkäsi. “Joni, puhuitko isällesi siitä vankila tarinasta?”

Joni huokaisi rentoutuen hieman lisää. ”Puhuin, sanoin, etten hyväksynyt sitä…” Hän kohautti olkiaan. ”Juuri nyt yritän ajatella positiivisesti siitä, mutta silti… Olen huolissani, on vaikeaa olla stressaamatta.”

”Se on hyvä. Ajattelin, että ehkä sinun olisi hyvä ottaa isäsi mukaan yhdelle tapaamiselle. Vain yhdelle, mutta uskon, että se voisi auttaa teitä molempia.

”Ehkä…” Joni pohti. ”Isä stressaa myös ja se stressaa minua. Olen 20, minun pitäisi jo olla aikuinen, mutta juuri nyt on vaikeaa tuntea oloani aikuiseksi. Isä haluaa jatkuvasti tietää missä olen ja jos hän ei saa yhteyttä minuun heti, niin hän huolestuu ja kaikkea…” Joni vilkaisi Mishaan, jolla oli jokseenkin syyllinen ilme kasvoillaan, sillä tiesi käyttäytyvänsä samoin.

”Hyvä on, juttelemme isäsi kanssa siitä, kun löydämme ajan joka sopii kaikille.” Pauliina nyökkäsi. ”Nyt voimme päättää seuraavasta kotitehtävästä.”

Misha hymyili nyt, uteliaana saamaan tietää mikä kotitehtävä olisi. Hän päätti olla ajattelematta roolien vaihtoa juuri nyt, se oli todellakin jotakin mitä hänen täytyi saada sulatella rauhassa. Osa hänestä oli kuitenkin yllättynyt, ettei hän ollut niin hermostunut ajatuksesta kuin olisi aiemmin ollut; ehkä rakkaus todella muutti ihmisiä? Joka tapauksessa, Misha halusi mieluummin keskittyä toiveeseen saada ihokontaktia Jonin kanssa.

”Kyllä, uusi kotitehtävä”, hän nyökkäsi katsellen naista ja Joni naurahti pyöräyttäen silmiään, mutta tullen taas sille kevyemmälle tuulelle, jolla hän oli ollut istunnon alussa.

”Tunnutte molemmat nauttineen ensimmäisestä tehtävästänne, enkä aisti mitään todellista epämukavuutta. Joten tarvitsen apuanne määritellessä uutta kotitehtävää. Olisiko ilman paitaa sopiva?”

Joni nyökkäsi ensin Mishan tarkkaillessa hänen reaktiotaan. ”Ehkä jos voisin… Koskettaa Mishaa… Jos tiedän, että se voisi olla vain sitä nyt?” Hän ehdotti varoen.

”Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat? Koskettaa hänen rintaansa? Vai koskettaa kokonaan, masturboida häntä?

Joni punastui. ”Sitä jälkimmäistä… Mutta… Mieluummin… ettei minua… vielä…” Misha ei ollut varma kuinka vastata tuohon, toki ajatus oli houkutteleva, mutta samalla hän tiesi, että haluaisi koskettaa Jonia samoin tavoin ja…

”Sinun ei tarvitse painostaa itseäsi”, Misha sanoi hiljaa.

”En painostakaan”, Joni kielsi. ”Luulen, että se auttaisi, jos… voisin tehdä sen ja tietäisin, että se olisi vain sitä, minun ehdoillani… toistaiseksi…”

Pauliina löi kätensä yhteen. “Sitten se on päätetty. Joni saa koskettaa Mishaa minne tahansa hän ja sinä Misha, haluatte. Mishan käsien tulee kuitenkin pysyä Jonin vyötärön yläpuolella. Hän katsoi ensin Joniin ja sitten Mishaan. “Sovittu?”

Misha nyökkäsi ja tällä kertaa Joni katsoi häneen odottavasti. ”Toki, jos Joni haluaa sitä niin totta kai”, hän hymyili poikaystävälleen, joka hymyili takaisin.

”Hyvä, älkää innostuko liikaa pojat.” Pauliina nauroi ja nousi ylös. ”Näemme toisemme ensikerralla, samaan aikaan, okei?”

Joni nyökkäsi ja nousi ylös Mishan kanssa odottaen jo innokkaasti kahdenkeskistä aikaa tämän kanssa.

”Toki, ensiviikkoon”, Misha myöntyi ja virnisti Jonille, joka vaikutti innokkaalta lähtemään ja hänen mielialansa oli jälleen kirkkaampi. Hän oli tyytyväinen siitä, että nainen todentotta alkoi osoittaa hänen ennakkoluulonsa vääriksi.

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 12.toukokuuta, 2012

© KOLGRIM

Jatka lukuun 52
My Secret Shore HOME 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s