52.Lapselliset leikit

Misha hengitti raskaasti, Joni istui hänen yllään ja suuteli parhaillaan hänen niskaansa samalla kun hyväili käsillään hänen rintaansa. Joni oli selvästi tulossa rohkeammaksi ja Mishan oli taisteltava itsensä kanssa jottei antaisi yliotetta himolleen, halulle ottaa kontrolli omiin käsiin ja vain… antaa mennä. Joni siirtyi suutelemaan hänen huuliaan, hellästi ensin ja lopulta vaativammin. Misha murahti, tunsi vapisevansa ja hänen kätensä vaelsivat Jonin alastomalla ylävartalolla, puristaen nuorempaa miestä lähemmäs, ehkä liian kovakouraisesti sillä Joni vetäytyi suudelmasta.

“Olen pahoillani…” Misha henkäisi ja Joni hymyili pehmeästi ennen kuin painoi suudelman hänen poskelleen.

“Ei se mitään, rauhallisemmin vain, hitaammin… Anna minun pitää kontrolli, toistaiseksi. “ Tummatukkainen pyysi katsoen hänen silmiinsä. Misha huokaisi ja nyökkäsi. “Se on sen arvoista”, Joni lupasi ja liikutti kätensä pehmeästi Mishan poskelta tämän kaulalle ja alemmas hänen rinnalleen. Tummatukkainen tunsi poikaystävänsä sydämen tasaisen voimakkaan rytmin ja näki himon sinisten silmien takaa ja hän tiesi kuinka Mishan oli taisteltava itsensä kanssa. Odotus oli kuitenkin ollut pitkä ja vaikka Joni ei tuntenut pystyvänsä rentoutumaan vielä tarpeeksi mennäkseen loppuun asti, hän voisi tarjota toisenlaista mielihyvää Mishalle.

Joni hyväili Mishan nännejä nojautuen lähemmäs suudellakseen molempia ja nuollen kielenkärjellään varoen alueen ympäriltä. Misha huokaisi, hänen lantionsa puski ylöspäin ja Joni tunsi tämän erektion itseään vasten. Nopeasti ohi kulkeva pelon tunne, jonka menneisyys oli aiheuttanut. Jonin täytyi muistuttaa itseään, että se oli vain Chrisin aiheuttama vaisto jolla ei ollut mitään tekemistä nykyisyyden kanssa ja niin hän pystyi rentoutumaan ja siirtymään pidemmälle suunnitelmassaan.

Joni juoksutti kättään Mishan vatsaa pitkin, pysähtyen housujen vyötärölle ennen kuin katsoi rakastajansa kasvoihin. ”Joni, tiedäthän ettei sinun tarvitse…” Nuorempi mies painoi sormensa toisen huulille vaientaakseen tämän.

”Haluan koskettaa sinua”, tummatukkainen vastasi. ”Jos annat minun?”

”Luulen, että kehoni vastaa puolestani…” Misha ei voinut olla virnistämättä ja Joni hymyili.

“Niin”, nuorempi mies liikutti kätensä alemmas, tunnusteli kovettunutta elintä kankaan läpi ja sen innokasta vastausta kosketukseen. Joni hyväili elintä muutaman kerran hitaasti ja Misha sulki silmänsä hänen lantionsa liikahtaessa, etsien epätoivoisesti enemmän kontaktia. Hän ei muistanut milloin viimeksi olisi tuntenut olonsa yhtä kiimaiseksi, se tuntui lähes kidutukselle, suloiselle kidutukselle. Joni alkoi vetää hänen housujaan alas paljastaakseen hänen kalunsa ja Misha kurottautui koskettamaan tummatukkaisen käsivartta. “Tiedän, että se saattaa tuntua oudolle… Mutten halua, että kosket minuun nyt, okei? Anna minun…”

Misha katsoi Jonin kasvoja, laski kätensä ja nyökkäsi. Hän olisi halunnut koskettaa poikaystäväänsä, halusi paljon asioita, mutta hänen täytyi antaa Jonin hallita tilannetta ja päättää mitä tehdä. Hän antoi nuoremman miehen riisua itsensä täysin, katsoi kuinka Joni sitten nousi ja riisuutui hitaasti boksereihinsa. Tummatukkainen loi ujon hymyn hänen suuntaansa ja Misha nuolaisi huuliaan ihaillen toisen vartaloa katseellaan. Joni kiipesi takaisin sängylle, polvistui hänen viereensä.

Tummatukkainen kosketti Mishan kuumaa, sykkivää elintä, helli kädellään samettista pintaa, tuntien poskiensa alkavan kuumottaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän selvin päin kosketti Mishaa näin intiimisti. Joni tunsi outoa ujoutta, se oli kummallinen ja kiehtova tunne. Mishan raskas hengitys ja hänen omansa, Joni nielaisi ja sulki kätensä poikaystävänsä kalun ympärille, hänen peukalonsa hyväili kiimanestettä vuotavaa päätä ja heidän katseensa kohtasivat lyhyesti. Mishan silmät olivat tumman siniset himosta ja hänen katseensa seurasi tiiviisti Jonin jokaista liikettä ja kuitenkin Misha pystyi pitäytymään liikkumasta eikä Joni tuntenut pelkoa. Joni muisti heidän ensimmäisen kertansa ja kosketti Mishaa lähes samalla uteliaisuudella kuin oli silloin.

”Olet kaunis…” Joni kuiskasi, vilkaisten Mishaa kulmiensa alta, ujon hymyn leikkiessä yhä tämän kasvoilla. Misha hymyili takaisin, virnisti hieman.

”Sinulla ei ole aavistustakaan miten kuumalta näytät nyt…” Misha mutisi käheällä äänellä, janoten koskettaa Jonia.

Joni alkoi liikuttaa kättään hitaasti Mishan pituutta pitkin, tutkiskellen kätensä liikettä lähes mietteliäs ilme kasvoillaan. “Olet hyvin… vaikuttava …täältä…” Joni kuiskasi ja hänen poskensa punertuivat aavistuksen. “Tietenkin, sinä tiedät sen…”

Misha virnisti leveämmin. “En pane pahakseni kuulla sitä sinulta… rakastan kuulla sinun puhuvan näin…” Hän sanoi ja puraisi huultaan jottei alkaisi puhua tuhmia itse. Hän ei halunnut pelästyttää Jonia nyt.

Joni jatkoi Mishan hyväilyä, nopeuttaen liikettä, tuntien elimen kovettuvan entisestään ja Misha huokaisi mielihyvästä, puskien lantiotaan ylöspäin. Venäläisiä sanoja joiden merkitystä Joni ei tuntenut, mutta jotka saivat hänet virnistämään ja rohkaistumaan. Katsoessaan Mishaa, kuinka tämä vääntelehti ja kiemurteli hänen allaan, huulet raollaan, kamppaillen jottei ottaisi kontrollia omiin käsiinsä… Joni alkoi kiihottua, hän tunsi olonsa kuumaksi joka puolelta ja hänen vartalonsa vastasi. Hän tunsi olonsa lähes yllättyneeksi, kun tunsi itsensä kovettuvan, kun tunsi halua saada kontaktia, kun idea nojautua Mishaa kohti ja hieroa itseään tätä vasten nousi hänen ajatuksiinsa.

Se tuntui niin hämmentävältä, hyvällä tapaa hämmentävältä ja toisaalta… Joni hymyili, tunsi olonsa miltei nolostuneeksi, kun hän ajatteli kuinka Misha voisi nähdä hänen innostuksensa, huoli kontrollin menettämisestä, kiihottuneisuus teki hänet niin haavoittuvaiseksi… Mitä Misha ajattelisi?

Vaalea mies tunsi muutoksen rytmissä, hidastuvat liikkeet ja himon sumentaman katseensa läpi hän näki hämmentyneisyyden tummatukkaisen kasvoilla, kuten hänen erektionsa alushousujen läpi, Misha hymyili, tunsi olonsa entistä kiihottuneemmaksi. Toivoa, Joni pystyi saamaan mielihyvää tästä ja hän halusi tämän näkevän, halusi tämän tuntevan olonsa yhtä hyväksi kuin hän itse tunsi olonsa. Ja oli liikuttava niin varoen, yksikin väärä sana tai liike voisivat saada Jonin perääntymään.

“Mikään ei kiihota minua yhtä paljon kuin nähdä sinut kiihottuneena..” Misha kuiskasi tutkiskellen nuoremman miehen ilmettä varoen. “Ei mikään muu kuin… saada tuottaa sinulle mielihyvää… Olen armoillasi, Joni… Mutta haluaisin todella koskettaa sinua, jos vain annat.”

“Se ei ole osa kotitehtäväämme…” Joni kuiskasi oltuaan hetken hiljaa, punastuen hieman.

“Kyse on siitä mitä sinä haluat tehdä, mihin olet valmis… Haluaisitko, että kosketan sinua?”

Joni epäröi; hän oli hiljaa ja puri alahuultaan ennen kuin nojautui lähemmäs suudellakseen Mishaa. “Minä vain…” Hän henkäisi hieman hermostuneena.

“Kaikki on ihan hyvin, en tee mitään mitä et halua…” Vaalea mies vakuutti sipaisten huulillaan hellästi Jonin poskia ja huulia. Hän kuunteli nuoremman miehen hengitystä, nuolaisi huuliaan, sulki silmänsä ja kylpi mielihyvässä jota tummatukkainen hänelle tuotti. Misha siveli Jonin selkää hitaasti, tuntien kuinka jännittyneisyys hitaasti laukesi, pehmeä huokaisu, nuorempi mies painoi kasvonsa Mishan kaulaa vasten ja siirsi kätensä hitaasti ennen kuin liikkui tiiviimmin hänen ylleen. Jonin erektio hieroutui hänen omaansa vasten, saaden Mishan vaikertamaan mielihyvästä. Misha halusi liikuttaa kätensä alemmas, puristaa noita pyöreitä, kiinteitä pakaroita, mutta tiesi ettei hänen pitäisi. Joni suuteli hänen kaulaansa, tämän pitkät silmäripset kutittelivat Mishan ihoa ja hitaasti nuorempi mies alkoi liikkua, keinuttaen lantiotaan hitaasti häntä vasten.

Misha puraisi huultaan, sulki silmänsä, piteli käsillään Jonin lantiosta ja yritti parhaansa olla puristamatta liian kovaa. Tämä oli iso askel eikä hän halunnut pilata sitä, tuntui uskomattomalta ja se sytytti himon saada lisää. Misha olisi halunnut vetää Jonin housut alas, tuntea kovan kuuman elimen omaansa vasten kunnolla eikä pelkästään kankaan läpi. Mielessään hän riisui Jonia, muttei antanut itselleen lupaa ottaa kontrollia todellisuudessa, huolimatta siitä kuinka vaikealta tuntui hillitä itseään.

”Miltä tämä tuntuu?” Joni kysyi matalalla äänellä, yhä liikkuen hitaasti hänen yllään.

”Hyvältä, todella hyvältä…” Misha kuiskasi takaisin, avasi silmiään katsoakseen rakastajaansa, nähden ujon katseen jonka tämä palautti. Jonin huulet olivat punaiset ja kutsuivat suudelmaa ja niinpä Misha antoi sen, hitaasti avaten jalkojaan jotta Joni saattoi asettua niiden väliin, koukistaen polviaan molemmilta puolilta pidelläkseen tätä lähellään muttei väkisin.

Joni huokaisi, kontakti tuntui nyt entistä paremmalle. Suudelma voimistui ja hän antoi vaistojensa ottaa vallan, keinuen poikaystäväänsä vasten ja unohtaen kaiken muun. Mielihyvää, tuntui niin hyvälle ja hän halusi enemmän, suudelmat muuttuivat kiihkeimmiksi heidän hieroutuessa toisiaan vasten. Misha antoi hänen hallita rytmiä ja koko prosessia ja se oli kaikki mitä Joni tarvitsi pystyäkseen päästämään irti niistä kahleista jotka muuten helposti pitelivät häntä. Hän ei juuri ajatellut paljoa, ei muuta kuin sitä miltä hänestä tuntui, miltä Mishasta tuntui ja kuinka lähellä toisiaan he olivat. Kun Joni saavutti orgasmin, se yllätti hänet yhtä lailla kuin Mishan, hän voihkaisi yllättävän voimakkaasta mielihyvän aallosta, joka likasi hänen bokserinsa. Misha tunsi Jonin siemennesteen lämmön ja kosteuden kankaan lävitse ja piteli vapisevaa vartaloa yllään, yhä hieroen itseään tätä vasten murahtaen mielihyvästä saavuttaessaan oman orgasminsa.

Joni hymyili ujosti nostaessaan päätään ja katsoessaan Mishan silmiin. ”Oho…” Hän kuiskasi naurahtaen hiljaa, yllättyneenä ja onnellisena siitä mitä oli tapahtunut, pieni kouraisu häpeää jolla ei ollut todellista syytä kuten Misha olisi vakuuttanut hänelle. Misha virnisti takaisin, siveli kädellään hänen hiuksiaan osoittaen kiintymystään, kurottautuen suutelemaan Jonin otsaa.

”Oho”, hän toisti huvittuneena, raukeana mielihyvän kokemuksen jälkeen.

”Mitä Pauliina sanoo?” Joni pohti ja naurahti laskiessaan päänsä Mishan rinnalle. ”Tämä ei kuulunut suunnitelmaan…”

“Ehkä saamme jälki-istuntoa…” Misha vitsaili, leikitellen yhä Jonin hiuksilla sormillaan. “No, emmehän me oikeastaan rikkonut kotitehtävämme sääntöjä… Pidin suuni ja käteni vyötärösi yläpuolella”, hän virnisti hyväillen Jonin selkää.

Joni oli hiljaa hetken, ei ollut varma mitä tuntea, hän oli sekä onnellinen että hämillään siitä tulisiko hänen tuntea… syyllisyyttä? ”Nyt olen ihan tahmainen…” Hän mutisi, naurahtaen häpeissään istuutuessaan. ”Minun tulisi mennä pesulle…” Hän sanoi ja oli aikeissa nousta, kun Misha tarttui hellästi hänen kädestään.

”Tämä oli upeaa, Joni…” Vaalea mies virnisti.

”Niin…” Joni myönsi hiljaa, hymyn yhä leikkiessä hänen huulillaan ennen kuin hän nousi.

“Taidan koetella onneani, jos ehdotan yhteistä suihkua?” Misha kysyi varoen ja hymyili Jonin kääntyessä katsomaan häneen.

“Ehkä ensikerralla…” Tummatukkainen ehdotti hiljaa ja Misha nyökkäsi.

“Yksi askel kerrallaan”, vaalea mies myötäili ja nojautui takaisin makuulle Jonin poistuessa huoneesta. Misha huokaisi tyytyväisenä; he todella olivat menossa oikeaan suuntaan.

**^^**^^**^^**

Chrisin hiukset olivat lyhyet, ajeltu koneella siiliksi ja Adam ajatteli, ettei olisi tunnistanut ystäväänsä, jos olisi kohdannut tämän kadulla. Chrisin hiukset olivat olleet pitkät lähes koko tämän aikuisiän. Se ei johtunut ainoastaan hiuksista, hänellä oli yhä mustelmia kasvoissaan ja hänen nenänsä vaikutti murtuneen.

”Vaikeuksia tunnistaa minua?” Chris kysyi Adamin istuutuessa vastapäätä. ”Älä näytä niin järkyttyneeltä. Nythän näytän oikealta vangilta, eikö totta?” Chris virnisti. ”Ajattelin myös tatuointien hankkimista, mitä luulet?”

”Uh…” Adam ei ollut varma kuinka vastata, hän oli yllättynyt ja vailla sanoja. ”K-kuinka voit?” Hän sai lopulta kysyttyä.

”Selviän”, Chris vastasi hymyillen hieman. ”Hyökkääjäni ovat huonommassa asemassa, eristyksessä kuulin ja saivat pidennystä tuomioihinsa.” Adam nyökkäsi hitaasta, hän tunsi olonsa vaivaantuneeksi eikä tiennyt miten puhua Chrisille.

”Olen pahoillani, että se tapahtui”, hän sanoi lopulta vaimealla äänellä. ”Kukaan ei ansaitse tuollaista, ei edes…”

”Joku, joka pahoinpiteli kumppaninsa?” Chris kysyi rauhallisella äänellä ja Adam näytti lähes pelästyneeltä, tai ehkä se oli hämmennystä hänen suorasukkaisuudestaan. Chris huokaisi. “Joku voisi sanoa, että ansaitsin tämän…” Hän jatkoi hitaasti tarkkaillen ystävänsä reaktiota.

“Joni oli shokissa myös kuultuaan tästä…”

“Oliko hän?” Chris kysyi miltei laiskasti ja hymyili vinosti. “Kenties hän uskoo, että syytän häntä tästä?” Hän kysyi ja näki ystävänsä vaihtavan vaivaantuneena asentoaan.

“No, syytätkö?”

“Mitä ihmettä Jonilla voisi olla asian kanssa tekemistä?” Chris kysyi puolestaan. “Eihän suloinen nuori Joni tunne muita vankeja kuin minut, vai mitä?” Adam oli hiljaa hetken ennen kuin vastasi.

“Uskoisin että ei… Jonilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.”

“Tietenkin…” Chris nyökkäsi ja suoristautui tuolillaan, hän piti pienen tauon ennen kuin jatkoi. “Minulla oli paljon aikaa ajatella maatessani sairaalassa.”

“Ja?” Adam kysyi, kun vaikutti ettei Chris aikonut jatkaa.

“No…” Chris aloitti. “Minun pitäisi päästää irti Jonista, eikö niin?” Hän kallisti päätään ja Adam tunsi pilkahduksen toivoa siitä, että hänen ystävänsä tarkoitti mitä sanoi, että hän viimein ymmärsi sen. “Kerro Jonille, ettei hänen tarvitse murehtia niistä kuvista, en ole julkaissut niitä missään ja… No tässä sinä tulet kuvioon, Adam”, Chris nojautui hieman eteenpäin. “On olemassa kopioita, mutta osoituksena… vilpittömyydestäni”, hän hymyili hieman ennen kuin jatkoi. “Hän saa ne ja sinä voit toimittaa tiedon kuinka päästä käsiksi kuviin.”

”Missä ne ovat?” Adam kysyi niin rauhallisena kuin kykeni.

”Loin niille online varmuuskansion. Sinulla tuskin on paperia ja kynää mukanasi?” Chris kysyi laiskasti ja Adam pudisti päätään. ”No, toivon sitten, että sinulla on hyvä muisti.” Jälleen Chris hymyili hieman. ”Joten, sugarsync.com, muistatko?”

“Sugarsync.com” Adam toisti hermostuneena ja nyökkäsi.

“Ja tilin sähköposti on LehJon91@email.com, helppo muistaa vai mitä? – Kolme kirjainta hänen sukunimestään ja kolme etunimestä ja hänen syntymävuotensa, okei?” Jälleen Chris hymyili laiskasti.

“Muistan”, Adam kuiskasi. “Ja salasana?”

“For7ever5JC, numerot ovat hänen syntymäpäivänsä ja ymmärrät varmaan miten muistaa loput, eikö?” Adam, joka tunsi olonsa jokseenkin epämukavaksi, nyökkäsi.

“Luulen muistavani”, hän myönsi.

“Hyvä”, Chris hymyili vinosti.

“Ja… Onko olemassa muita kopioita?”

“Ei. Vannon äitini hengen kautta”, Chris vastasi ja Adam nyökkäsi jälleen toistaessaan mielessään informaatiota jonka Chris oli antanut muistaakseen sen paremmin. “Kerro Jonille, että… Kadun sitä miten asiat menivät, ymmärrän, ettei se koskaan voisi olla yhtä suloista kuin alussa. Kirjoittaisin hänelle kirjeen, mutta se ei taida olla sallittua”, Chris kohautti olkiaan. “Minä… Minulla on yhä tunteita… Toivon, että voisin mennä ajassa taakse ja muuttaa joitakin virheitä mitä tein… Joka tapauksessa, hänen ei pitäisi huolehtia; en haluaisi hänen kokoajan katsovan olkansa yli peläten minua.”

”Tarkoitatko tätä todella?” Adam kysyi varoen, hän halusi Chrisin olevan vilpitön, mutta kaiken jälkeen… voisiko häneen luottaa?

”Miksi epäilet minua?” Chris kallisti päätään. ”Onko niin vaikea uskoa, että voisin muuttua? Että pahoinpitely jonka koin, sai minut näkemään asiat selkeämmin?”

”Haluan uskoa sinua”, Adam vastasi.

”Usko sitten.” Chris piti katsekontaktin ja hetken hiljaisuuden jälkeen Adam nyökkäsi.

“Olen helpottunut”, Adam huokaisi hymyillen hieman. “Kaikki järjestyy Chris, hankimme sinulle apua, kun pääset täältä ja…”

“Ja voimme kaikki palata normaaliin elämään, vai?” Chris palautti hymyn virnistäen hieman. “Onnellisesti koko loppuelämän ja sitä rataa…”

“Se on mahdollista. Olet ottanut ensiaskeleen ymmärtämällä tekojesi vääryyden ja se on tärkeä askel.”

“Niin kait”, Chris virnisti.

**^^**^^**^^**^^**

Kun Adam tuli vierailulle, oli Joni yksin kotona, sisarukset olivat koulussa ja hänen vanhempansa ja Misha töissä.

”Tällä kertaa minulla on hyviä uutisia”, Adam hymyili Jonin johdattaessa hänet keittiöön.

”Niinkö?” Joni kysyi hieman epäillen. ”Haluatko kahvia?” Hän lisäsi etsien jo valmiiksi kahvipurkkia kaapista.

”Toki, kiitos”, Adam nyökkäsi ja istuutui alas.

“No, mitkä ne hyvät uutiset ovat?” Joni kysyi ja asetti lautasen keksejä Adamin eteen ennen kuin etsi kahvikupit. Jollakin tavoin tuntui oudolle olla yksin Adamin kanssa, Chrisin parhaan ystävän ja toisaalta, ehkä Adam oli paras ihminen ymmärtämään hänen tuskansa, sillä Chris oli pettänyt pahoin myös Adamin luottamuksen.

“Chris tuntuu viimein ymmärtäneen, että teki väärin sinulle. Hän puhui kuvista ja…” Niiden maininnasta Joni jännittyi näkyvästi, hän kääntyi Adamin puoleen nojautuen työtasoa vasten.

“Ja?” Hän kysyi varoen.

”No, hän sanoi ettei sinun tulisi murehtia, hän ei ole julkaissut kuvia missään eikä aio tehdä sitä. Hänellä on online varmuuskansio niistä ja hän antoi minulle tarvittavan tiedon, jolla pääset käsiksi kuviin ja voit tuhota kopiot.” Joni oli hiljaa, hän ei ollut varma mitä ajatella, mitä uskoa. Hän otti kahvipannun ja kaatoi tumman höyryävän juoman heidän molempien kuppeihin. ”Hän sanoi olevansa pahoillaan ja että hän katuu. Hän sanoi ettei sinun tulisi murehtia. Hän ei haluaisi sinun murehtivan.” Joni ei vieläkään ollut sanonut mitään, hän yritti käsitellä tietoa päässään samalla kun hänen vaistonsa huusivat olemaan uskomatta ja kuitenkin… Hän halusi uskoa sen niin kiihkeästi. Asetettuaan kahvipannun takaisin ja otettuaan maitotölkin jääkaapista, Joni istuutui Adamia vastapäätä.

“Miksi nyt?” Hän kysyi. “Olisi hullua uskoa hänen vilpittömyyteensä nyt.”

Adam kohautti olkiaan ja ajatteli hetken ennen kuin vastasi. “Hän sanoi, että hänellä on ollut paljon aikaa ajatella sairaalassa, ehkä… Ehkä se vain avasi hänen silmänsä?” Joni tunnisti toiveikkuuden Adamin katseesta ja tiesi tämän haluavan uskoa Chrisin voivan muuttua, yhtä palavasti kuin hän itse halusi. Sisimmässään heidän molempien täytyi tietää, että tämän luottamuksen antaminen olisi naivia kaiken jälkeen ja kuitenkin halu haudata mennyt oli vahvempi.

“Ehkä…” Joni vastasi viimein hiljaisella äänellä. “En halua mitään yhtä paljon kuin… jättää sen kaiken taakseni lopullisesti.”

“Tiedän”, Adam hymyili. “Ja voit tehdä sen. Tässä… “ Hän otti pienen paperin lompakostaan ja antoi sen Jonille. “Kirjoitin sinulle tiedon jonka Chris antoi.”

“Kiitos.”

**^^**^^**^^**

Joni istui tietokoneensa ääressä tuijottaen paperia jolla oli tiedot päästä käsiksi hänen kivuliaaseen menneisyyteensä, avain tuhoamaan sen… Jos se vain olisi voinut olla niin yksinkertaista. Hän muisteli mitä Chris oli sanonut hänelle, kun he olivat viimeksi puhuneet; se ei todella ollut vaikuttanut siltä, että tämä olisi valmis antamaan periksi. Voisiko hän todella muuttua niin vain? Voisiko hakkaaminen muuttaa hänen entisensä näkemään totuuden? Voisiko se viedä pois katkeruuden? Sisimmässään Joni tiesi vastauksen, Chris oli petoksen mestari ja kuinka monesti hän oli kuullut miehen huulilta ne sanat; en enää koskaan satuta sinua ja lupaus oli jo seuraavana yönä unohdettu. Miksi hän uskoisi, että Chris oli nyt vilpitön? – Koska hän halusi uskoa, halusi siirtyä eteenpäin.

Sähköpostiosoitteen valinta ja salasana olivat jokseenkin vaivaannuttavia myös. Chris oli luonut osoitteen vain tälle tarkoitukselle, vain hänelle ja salasana… forever JC, aina Joni ja Chris… Niin Chris oli nähnyt sen, ainakin ennen, heidän olevan ikuista… Ahdistavaa…

Joni epäröi tarkastaa oliko kansio oikea, entä jos se olisikin vain uusi temppu? Ja rehellisesti, hän ei uskonut olevansa valmis näkemään noita kuvia uudestaan. Hän yhdisti ne kuvat liian vahvasti siihen aamuun jolloin Chris oli ensimmäistä kertaa ottanut hänet väkisin ja Joni ei halunnut elää niitä hetkiä uudestaan muistoissaan.

Kun Misha tuli töistä, ei Joni vieläkään ollut avannut kansiota. Vaalea mies löysi poikaystävänsä istumassa tietokonepöytänsä ääressä ja hymyili astuessaan lähemmäs. “Hei kulta”, Misha sanoi ennen kuin nojautui suudellakseen tummatukkaisen poskea.

“Hei”, Joni hymyili takaisin. “Kuinka päiväsi meni?”

“Hyvin. Entä sinun? Tapasitko Adamin?”” Joni nyökkäsi ja nousi ylös.

“Chris antoi hänelle tämän”, Joni sanoi ja ojensi paperin Mishalle. “Sen pitäisi sisältää kopiot… niistä kuvista…” Hän sanoi ja risti kätensä rintansa ylle tarkkaillen Mishan reaktiota. Misha tarkisti tiedon paperilla todeten salasanan jokseenkin häiritseväksi mikä sai hänet kurtistamaan kulmiaan ennen kuin katsoi taas Joniin.

“Tämä on… yllättävää”, hän sanoi. “Mitä Adam sanoi tästä?”

“Hän sanoi vain, että Chris oli… No, että hän on pahoillaan ja todistaakseen, että hän on pahoillaan, hän halusi luovuttaa kuvat minulle.”

“Ja ne kuvat olivat kansiossa?” Misha kysyi epäillen, oli vaikea uskoa, että Chris oli yhtäkkiä valmis luopumaan niistä. Joni kohautti olkiaan.

“En ole tarkistanut… Minä… En tiedä… Se tuntuu epämukavalle. “

“Haluatko, että minä katson?” Misha kysyi rauhallisesti ja Joni loi häneen epäröivän, ehkä hieman säikähtäneen katseen.

”Se on… noloa…”

”Ne kuvat ovat sinusta alasti, eikö?” Misha puhui rauhallisella äänellä. ”Joni olen nähnyt sinut alasti ja se on kaukana nolosta. Tietenkin haluaisin tällaisten kuvien sinusta olevan yksityisiä, vain omille silmilleni eikä muille.” Misha hymyili hieman ja sipaisi Jonin poskea.

”Ei vain alasti…” Joni mutisi.”Se on… poseeraan ja… tiedäthän… esitellen… paikkoja…” Joni punasteli ja kosketteli kaulaansa hermostuneena.

”No, olen nähnyt sinun… paikkasi myös.” Misha yritti pysyä rauhallisena, hän ei pitänyt ajatuksesta, että Chris oli ottanut sellaisia kuvia Jonista, mutta hänen täytyi käyttäytyä luonnollisesti nyt. Joni vilkaisi häneen, hymyili hieman ennen kuin kääntyi ja istuutui sängylleen. Hän veti polvensa rintaansa vasten, halasi niitä ja katsoi poikaystäväänsä. Ehkä jossakin määrin voisi rauhoittaa hänen mieltään, jos Misha näkisi niistä osan, jos tämä ei tuomitsisi häntä niiden vuoksi. ”Voitko luvata, että vilkaiset vain nopeasti, vain varmistaaksesi, että ne ovat oikeita? Ja sitten tuhoat ne. Siellä saattaa olla asioita joita et todella halua nähdä ja kuolisin jos näkisit ne.”

Seksikuvia? Misha pohti ja tunsi jännittyvänsä aavistuksen. Se oli vaivaannuttava ajatus, hän ei tiennyt miten reagoisi, jos näkisi Chrisin tekevän jotakin… ”Mikään ei räjähdä kasvoilleni?” Hän yritti vitsailla, naurahtaen hermostuneena.

”Äh… Minun pitäisi tehdä tämä… Tämä on liian epämukavaa…” Joni ulahti, laskien jalkansa lattialle aikeissa nousta.

”Ei, pysy vain missä olet. Vilkaisen nopeasti ja sitten poistan ne”, Misha lupasi istuutuen jo koneen ääreen. Hän henkäisi syvään ja näppäili osoitteen. Joni tunsi vatsaansa kääntävän, ehkä tämä kuitenkin oli huono idea? Mitä jos Misha alkaisi halveksua häntä? Joni kävi makuulle vuoteelle pidellen tyynyä rintaansa vasten, uskaltamatta katsoa Mishaa.

Misha kirjoitti käyttäjätunnuksen ja salasanan, päästen käsiksi tiedostoon. Tiedosto sisälsi kolme kansiota, jotka oli nimetty; sweet 18, birthday present ja hotness. Misha kiristi hampaitaan yrittäen arvuutella mikä kansia sisältäisi turvallisinta materiaalia, hän päätti avata sweet 18, kansion, joka sisälsi 25 kuvaa Jonista, alasti ja poseeraten sängyllä. Ensimmäisissä kuvissa nuorukainen vaikutti hyvin huvittuneelta, virnistellen kameralle, polvillaan sängyllä peitellen käsillään jalkoväliään. Seuraavissa kuvissa poseeraukset muuttuivat ja vaikka Misha ei ollut aikonut katsoa lähemmin, oli vaikeaa olla katsomatta. Hänen poskensa kuumottivat ja pulssi kiihtyi, kuvista totisesti näki jokaisen yksityiskohdan Jonista… Kuvien näkeminen jättivät hänet häiritsevään kiihottuneisuuden tilaan ja hämmentävään raivoon joka oli suunnattu valokuvat ottaneeseen mieheen.

Misha selvitti kurkkuaan ja sulki kansion, mutta kuvat pyörivät yhä hänen mielessään.

”Oliko se oikea?” Jonin hiljainen ääni kysyi ja Misha käänsi kasvonsa häneen. Tummatukkainen makasi sängyllä kyljellään ja katsoi häneen epävarmana.

”Oli…” Misha vastasi käheällä äänellä. Surun tunne syrjäytti kiihottuneisuuden, hän tunsi surua Jonin puolesta. Chris oli käyttänyt Jonia hyväkseen jo niin varhaisessa vaiheessa ilman, että tämä oli edes ymmärtänyt sitä. Mitä muuta noissa kansioissa oli? Hän pohti itsekseen. Mitä muuta Joni ei muistanut? Misha ei todella halunnut nähdä mitä kaikkea Chris oli kuvannut ja niinpä, huokaisten raskaasti hän poisti tiedoston koko sisällön.

“Poistitko ne?” Joni kysyi ja Misha käänsi tuolinsa hänen puoleensa.

“Kyllä, ne ovat poissa”, hän nyökkäsi ja katsoi Jonia varoen.

“Katsot minua niin oudosti, halveksitko minua nyt?” Joni kysyi hiljaa ja nousi istumaan.

”En tietenkään. Minä ihailen sinua; olet selvinnyt todella hyvin kaiken jälkeen. Taidan vain alkaa ymmärtää kuinka paljon väärää hän sinulle teki ja kuinka pitkään…” Misha nousi ylös ja lähestyi. Ruskeat silmät tarkkailivat häntä. Misha polvistui lattialle Jonin eteen ja nosti kätensä nuoremman miehen poskelle. ”Toivon, että olisin avannut silmäni aiemmin, että olisin hakeutunut takaisin luoksesi aiemmin…”

“Ei ole hyötyä jossitella, se on mitä se on”, Joni vastasi ja tarttui Mishan käteen. “Tule tänne”, hän kannusti ja veti poikaystävänsä sängylle päällensä. Misha nojautui suutelemaan hänen huuliaan ja kun heidän huulensa erkanivat Joni hymyili.

“Olen helpottunut, niin uskomattoman helpottunut”, Joni huokaisi ja toi kätensä Mishan hiuksiin. ”Viimeinkin olen vapaa! Me molemmat olemme!” Joni huokaisi ja nosti päätään suudellakseen Mishaa uudestaan. “Nyt on se hetki, jolloin voit hehkuttaa sinun ja isän olleen oikeassa ja minä väärässä, mutta tässä asiassa, olen onnellinen, että olin väärässä”, Joni naurahti.

Misha loi huolestuneen katseen poikaystäväänsä, vaivaantuneena tilanteesta. “Mikä hätänä?” Joni kysyi ja kurtisti kulmiaan. Misha nousi istumaan ja Joni seurasi esimerkkiä.

“Mitä Adam tarkalleen ottaen sanoi? Tarkoitan, että mitä Chris sanoi?” Misha kysyi ja Joni kallisti päätään, hämillään huolesta, hän oli odottanut Mishan tuntevan samaa helpottuneisuutta kuin hän.

”Että hän ymmärtää nyt, että hänen täytyy päästää irti minusta ja ettei hän haluaisi minun huolehtivan. Hän antoi tiedot tuosta tiedostosta näyttääkseen olevansa rehellinen. Luulin, että olisit tyytyväinen?”

”Tietenkin olen… Jos se on totta…” Misha sanoi hiljaa ja tarttui Jonin käteen.

”Mitä tarkoitat?”

”Eikö tämä sinusta ole vähän liian äkkinäistä ja outoa, miksi nyt?”

”Koska…” Joni piti pienen tauon ja nielaisi. ”Koska teidän suunnitelmanne toimi, Chris ymmärtää nyt, hän ei enää häiritse minua. Hän ymmärtää. Se on ohi ja voimme mennä eteenpäin.” Misha näki kuinka epätoivoisesti Joni halusi uskoa siihen ja häntä inhotti olla se, joka osoitti, ettei vaara ollut vielä kadonnut, ei noin vain.

”Pelkään… että tämä saattaa olla vain jokin hänen uusista leikeistään, yritys saavuttaa luottamuksesi kenties”, Misha kohautti olkiaan. ”Se mies on sairas, jollei hän saa kunnon apua, kunnon terapiaa, meidän ei tulisi luottaa mihinkään mitä hän sanoo. On melko outoa, että hän yhtäkkiä päättää antaa sinulle nuo kuvat, hänellä saattaa olla lisää kopioita ja…”

”Älä…” Joni sanoi ja veti kätensä Mishan otteesta. Hän veti polvensa uudestaan rintaansa vasten. ”Älä tee tätä… Haluan sen olevan ohitse, sen täytyy olla.”

”Rakas…” Misha kuiskasi. ”En yritä tehdä sinua onnettomaksi; haluan vain, että olet varovainen.”

”Sinä sanoit, että järjestitte Chrisin hakkaamisen, jotta se auttaisi, miksi sitten-?”

”En koskaan sanonut, että voisit alkaa luottaa siihen mieheen”, Misha järkeili. Joni loi häneen loukkaantuneen katseen ja nousi ylös. Hän ravasi huoneessa hetken ennen kuin istuutui pöytänsä ääreen ja katsoi ulos. Useimmat lehdet olivat jo tippuneet puista, oli harmaata ja sateista, masentava ilma.

“Mitä sitten odotat minun tekevän?” Joni kysyi pitäen katseensa ikkunassa. “Että jatkaisin huolehtimista? Katsoisin jatkuvasti olkani ylitse peläten sitä mitä Chris keksii seuraavaksi?” Hän käänsi katseensa Mishaan, ruskeat silmät kimmelsivät kyyneleistä joita tämä ei olisi halunnut vuodattaa. “En voi elää elämääni siten, kukaan meistä ei voi.” Misha nousi ja lähestyi, hän seisahtui Jonin vierelle laskien kätensä tämän olalle ja hieroen sitä hitaasti. Tummatukkainen katsoi ylös häneen. “Etkö näe, ettei tämä huolehtiminen tee hyvää meille?” Hän kysyi. “Mennään vain eteenpäin, jooko? En näe muuta keinoa.” Misha oli hiljaa hetken.

”Haluan vain, että olet varovainen. Älä koskaan luota siihen mieheen, lupaatko? Jos hän koskaan yrittää ottaa sinuun yhteyttä niin kerrot meille?”

Joni huokaisi ja nyökkäsi. ”Lupaan, jos sinä lupaat antaa tämän asian nyt olla? En halua puhua hänestä enää, se… uuvuttaa minua.” Misha nyökkäsi ja Joni nousi ylös, hän kietoi kätensä pidemmän miehen ympärille ja kurottautui suutelemaan hänen huuliaan. ”Tämä on uusi alku meille, haluan elää elämäni kanssasi”, Joni hymyili. ”Ja haluan… tutkiskella asioita kanssasi…” Hän virnisti ja kohotti kulmaansa ehdottelevasti samalla, kun hänen kätensä vaelsivat alas Mishan selkää pitkin, uusi suudelma, mikä sai vanhemman miehen huokaamaan.

”Teet hyvää työtä harhauttaaksesi minua”, Misha kuiskasi.

”Hyvä”, Joni hymyili ja jälleen painoi huulensa poikaystäväänsä vasten. ”Mennään sitten sinun luoksesi… Luulen, että haluan keskeytyksetöntä kahdenkeskistä aikaa kanssasi… tarvitsen sitä…” Vihjaileva ilme nuoremman miehen kasvoilla sai Mishan lähes unohtamaan kaiken muun, hän nielaisi raskaasti.

”Sinä kiusoittelet minua…” Venäläinen kuiskasi käheällä äänellä.

”En ainoastaan kiusoittele… Toivon”, Joni virnisti ja Misha tunsi elimensä nytkähtävän kiinnostuneena niistä ajatuksista joita he voisivat toteuttaa. ”Uusi alku, uusi elämä… Haluan nauttia siitä…” Joni jatkoi kuiskuttelua, huulet hyväillen Mishan kaulaa.

”No, siinä tapauksessa meidän on parempi lähteä…” Misha sanoi sivellen hellästi Jonin kylkeä. Sillä hetkellä myös hän työnsi ajatukset Chrisistä syrjään. Yhtä kovasti kuin Joni, hän halusi myös kaiken sen katoavan, mutta hän tiesi samalla ettei se voisi, ei näin helpolla.

Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 12.heinäkuuta, 2012

© KOLGRIM

Jatka lukuun 53

My Secret Shore HOME