53.Lapselliset leikit

Misha ei voinut rentoutua, ei voinut lakata huolehtimasta, Chrisillä täytyi olla jotakin kieroa mielessään, niinhän? Ei tuntunut loogiselta, että mies yhtäkkiä muuttuisi. Eihän kukaan muuttunut niin nopeasti? Lopulta Misha soitti Pauliinalle, epävarmana kelle muullekaan puhua koko asiasta, epävarmana oliko hän oikeassa vai pelkästään naurettava huolensa kanssa.

Oli perjantai iltapäivä ja Misha odotti odotushuoneessa, hän oli lähtenyt töistä aiemmin käyttäen ylityötuntejaan. Hän katsoi ympärilleen ja otti lehden jota selailla tyynnyttääkseen hermostuneisuuttaan.

Lopulta Pauliina avasi oven ja hymyili hänelle.

“Tervetuloa Misha, tule toki sisään!” Misha yritti hymyillä takaisin, hän laski lehden käsistään ennen kuin nousi. Hän näytti väsyneeltä ja tiesi sen.

“Kiitos kun järjestit ajan”, Misha sanoi lähes heikolla äänellä astuessaan sisään toimistoon.

“Ei mitään, haluaisitko kupin kahvia alkuun?”

“Kyllä kiitos”, Misha hymyili yrittäen parhaansa ollakseen näyttämästä niin uupuneelta kuin miksi olonsa tunsi. Hän istuutui alas ja Pauliina kaatoi kupin kahvia hänelle ja itselleen lasin vettä, ojennettuaan kupin Mishalle, nainen istuutui alas.

“Mikä on ongelmana?”

Misha maistoi kahviaan ja huokaisi. “Se on se mies taas”, hän aloitti ja kohautti olkiaan. “Ehkä huolehdin turhasta, mutta minulla on tunne että…” Jälleen hän piti tauon yrittäessään setviä sekaisia ajatuksiaan. “Asettaakseni asian lyhyesti, Chris antoi yhtäkkiä ne intiimit kuvat takaisin Jonille. Oikeastaan hän antoi informaation jolla päästä käsiksi nettikansioon jossa kuvat olivat. Tarkistin kansion Jonin puolesta ja kuvat todella olivat siellä. Joten nyt se on poistettu… Joni on onnellinen ja kaipa minunkin tulisi olla ja olenkin, mutta… kaikki tämä vaikuttaa liian äkkinäiseltä.”

“Ymmärrän miksi olet huolissasi, Misha. Mutten ole poliisi tai etsivä eikä minulla ole keinoja päästä vankilaan puhuakseni Chrisille. Joten, kuinka voin auttaa sinua? Vaivaako sinua jokin muu?”

“En tiedä kuinka käsitellä tätä. Joni on ollut niin hyvällä tuulella siitä lähtien ja… hän käyttäytyy kuin tämä olisi korjannut kaiken eikä halua puhua siitä enempää. Rakastan sitä, että hän on hyvällä tuulella, mutta se tekee asiasta myös vaikeamman. Pelkään, että hän nyt kieltää kaiken. Minä…” Misha huokaisi jälleen turhautuneena, hän tunsi olonsa niin väsyneeksi että oli vaikea selittää mitä hän ajoi takaa. “En usko, että se mies jättäisi kaiken noin vain, kun vain muutamia viikkoja sitten hän sanoi päinvastaista… En voi puhua Jonille, pelätessäni että saan hänet tuohtumaan ja samalla… en vain saa unta… Ajattelen tulevaa ja olen huolissani.”

Pauliina hymyili. “En saa puhua Jonista ja terapiasta hänen kanssaan, mutta voin sanoa sen verran, että olemme hyvällä polulla. On yksi seikka joka on kiinnostava, puhuit Chrisitä ja Jonista ja kuvista, mutta kiinnostavin asia tuli lopussa. Et saa unta ja murehdit tulevasta. Milloin tämä alkoi?”

Misha hieroi silmiään, maistoi kahviaan ja yritti ajatella. ”Luulen, että olen huolehtinut siitä lähtien, kun löysin Jonin siltä mökiltä ja… nyt kun olemme niin läheisiä… näen painajaisia…”

Pauliina nyökkäsi. ”Kerro minulle lisää näistä painajaisista. Minkälaisia ne ovat?”

Misha oli hetken hiljaa ja pyöritti lusikkaansa kahvikupissaan mietteliäs ilme kasvoillaan. Se ei ollut helppo aihe, se oli jotakin niin intiimiä, mutta kaikista ihmisistä tuntui helpommalta kertoa Pauliinalle kuin niille jotka hän tunsi hyvin. “Se alkaa eri lailla, mutta usein päätyy samankaltaiseen tilanteeseen… Joni on kanssani ja oloni on rento ja hyvä aluksi, sitten hän kävelee pois hakeakseen jotakin tai… minä olen menossa hänen luokseen, mutta… jokin on vialla. Joni kutsuu minua apuun, mutten pääse hänen luokseen. Näen sen miehen hyökkäävän hänen kimppuunsa ja en vain pääse heidän luokseen, en saa edes ääntäni kuuluviin vaikka kuinka yritän huutaa… Herään aina juuri ennen kuin… ennen kuin se kauhein tapahtuu…”

“Ajattelinkin jotakin vastaavaa. Joni kertoi minulle, että sinulla on joskus vaikeuksia saada nukutuksi ja sillä selvästi on tekemistä Chrisin hyökkäyksen kanssa sinua ja Jonia vastaan. Oletko puhunut siitä kenellekään? En tarkoita poliiseille, mutta sinun tunteistasi tapahtuneesta?”

Misha vilkaisi naista ja kohautti olkiaan, jokseenkin huvittuneena, siinä se tuli jälleen; tunteet… “Näen vain painajaisia, kaikki näkevät niitä silloin tällöin, se on typerää, mutta olen vain huolissani Jonin vuoksi.” Misha ei ajatellut, että hänen omat tunteensa tarvitsivat enempää märehtimistä, hän vain halusi… “Haluan vain tietää kuinka voin suojella Jonia.”

“Jos joku haluaa estää jonkun toisen joutumisen vaaraan, heidän on tunnettava tämä vaara, eikö niin?”

Misha oli jälleen hetken hiljaa ennen kuin nyökkäsi. “Kyllä… Tiedän, että Chris on hullu.”

”Se voi olla totta, mutta uskon, että juuri nyt Jonilla on muita vaaroja kohdattavana. Olethan samaa mieltä, että juuri nyt suurin ongelma on läheisyyden pelko, se, että Joni kieltää mahdollisen vaaran Chrisin suunnalta ja ajattelutapa, että Chris olisi voinut muuttua ja kaiken sen käsitteleminen niin, että Joni pääsisi takaisin kiinni normaaliin elämään?”

Jälleen Misha oli hiljaa pohtiessaan naisen sanoja. ”Haluan normaalin elämän Jonille ja meille molemmille, minä vain… Miten voin antaa sen hänelle?”

”Alkuun sillä, että autat itseäsi pääsemään kiinni normaaliin elämään. Kerro minulle, näitkö painajaisia usein ennen tätä tapausta? En tarkoita normaaleja painajaisia kuten, että myöhästyisit koulusta tai olisit alastomana julkisesti tai että autosi jarrut lakkaisivat toimimasta. Mutta sellaisia painajaisia joista puhuit, ettet pääsisi Jonin avuksi.”

Misha mietti asiaa hetken. ”En tällä tavoin, näin muutaman hieman erilaisen painajaisen, sen jälkeen mitä pikkuveljeni oli kertonut minulle Jonista ja hänen parisuhteestaan Chrisiin, siitä mitä hän epäili… Luulen, että ne nousivat menneestä syyllisyyden tunnostani.”

”Syyllisyyden tunteesta?” Pauliina kallisti päätään. ”Voiko kertoa enemmän siitä?”

Misha huokaisi. “Oletin kai, että Joni olisi saattanut kertoa sinulle…” Hän kohautti olkiaan. “Koska te puhutte keskenänne ja niin…” Pieni tauko. “No, aikaa ennen Chrisiä ja kaikkea tätä… Joni oli vasta seitsemäntoista, hän oli ihastunut minuun ja olin vakuuttanut itselleni, etten pidä hänestä… Joni käyttäytyi silloin kuin hemmoteltu kakara… Sitten, eräänä iltana, kun olimme molemmat humalassa… Vein hänen poikuutensa… Se oli vain… No, olin hänelle melko kurja sen jälkeen ja sitten… Hänen isänsä vain äkisti päätti lähettää Jonin pohjoiseen ja siellä hän tapasi sen miehen… Jos en olisi toiminut niin typerästi, Joni ei olisi koskaan päätynyt yhteen Chrisin kanssa… Sitä minä kadun.”

“Ymmärrän. Oletko puhunut Jonin kanssa asiasta?”

“Osittain… Olen pyytänyt anteeksi. En tiedä onko se tarpeeksi.”

”Ehkä voimme puhua siitä yhteisessä tapaamisessamme?”

Misha joi kuppinsa tyhjäksi ja nyökkäsi. ”Ehkä”, hän vastasi. ”En vain halua, että Joni saa tietää minun olleen täällä tänään.”

”Sen pidämme luottamuksellisena. Mutta, puhutaan nyt nykyisistä painajaisistasi. Tiedän sinun olevan fiksu mies, joten arvaat mistä ne johtuvat, eikö niin?”

Misha henkäisi syvään ja nyökkäsi. ”Pelkään menettäväni Jonin. Pelkään, että jonakin päivänä Chris kävelee vapauteen ja…” Oli vaikeaa viedä lausetta loppuun. ”Vanhempieni kuolema oli tarpeeksi rankka… En halua kokea sitä kipua enää koskaan.”

“En voi ennustaa tulevaa ja täydellinen turvallisuus on mahdotonta. Mutta kuinka luulet, että voisit menettää Jonin Chrisin ollessa vankilassa?”

“Luulen kaiken olevan hyvin nyt… Meillä menee hyvin ja etenemme… Mutta todellisuus, että Chris vapautuu alle kahdessa vuodessa painaa mieltäni.”

“Kun ajattelet tapahtunutta, minkälaisia kuvia nousee mieleesi?” Pauliina kysyi äkisti.

“Hm.. Tarkoitatko mökkiä?”

“Kyllä, kun autoit Jonia.”

“Joni… kuinka hän makasi lattialla… lähes alasti… loukkaantuneena… Chris piteli veistä ja… hyökkäsi kimppuuni.” Misha nielaisi. Chris oli tuntunut niin vahvalta ja hetken hänestä oli tuntunut kuin olisi voinut hävitä taistelun, hän muisti oman pelkonsa.

“Hyvä. Ja sitten?”

”Hän oli vahva… Pidän itseäni vahvana, mutta… se oli niin hullu tilanne… Hänen silmissään oli sellainen hullu katse…” Misha nielaisi. ”Epäinhimillinen… Hetken luulin, että sekä minä että Joni häviäisimme. Että se olisi loppumme.” Se oli ensimmäinen kerta, kun Misha oikeastaan sanoi sen ääneen, että hetken hän oli luullut, että he saattaisivat kuolla Chrisin käsissä.”

”Mutta muistat mitä tapahtui sen sijaan?”

”Kyllä… Joni löi Chrisiä lampulla, en edes uskonut hänen pääsevän jaloilleen omin avuin. Jonin avulla sain otettua tilanteen takaisin haltuuni.” Misha huokaisi. ”Mutta nähdä kaikki se ja kuulla… En voi ymmärtää sitä miestä… Hän on sairas, kuinka hän voisi muuttua, jos ei saa hoitoa? Hän pitää Jonia jonakin mitä omistaa… Se on huolestuttavaa.”

”On epätodennäköistä, että Chris muuttuisi itsestään, kyllä. Mutta näetkö – Joni ja sinä yhdessä ratkaisitte tilanteen; sinä varasit Chrisin huomion tarpeeksi, jotta Joni saattoi lyödä häntä ja sen jälkeen sinä pystyit saaman Chrisin tajuttomaksi ja hakea apua poliisilta ja sairaalasta. Työskentelitte yhdessä ja teidän molempien oli tuettava toisiinne. Ehkä se on kiinnostava seikka: Sinä et pelkästään halua suojella Jonia, mutta ehkä hän haluaa ja tekee saman sinulle.”

Misha mietti asiaa hetken ja nyökkäsi hitaasti. “Ehkä, en taida aina osata antaa hänelle tarpeeksi luottoa… Haluan suojella häntä, joskus unohdan kuinka paljon hänen on jo täytynyt pitää huolta itsestään tämän kaiken keskellä.” Jälleen Misha piti pienen tauon. “Ehdotatko, että tämä hänen nykyinen asenteensa, voisi olla hänen tapansa yrittää suojella minua ja hänen perhettään? Pitääkseen meidät iloisina?”

“Osittain. Luulen, että hän haluaa koko ongelmalle ratkaisun, hän ei halua, että sinä ja hänen isänsä suojelette häntä niin kiihkeästi. Hän haluaa normaaliutta, takaisin siihen jollainen hän oli ennen Chrisiä.”

Misha nyökkäsi. “Se on ymmärrettävää. Ehkä kaikki mitä voin nyt tehdä, on vain yrittää antaa se normaalius hänelle. Jos keksin miten päästää irti huolesta.” Misha kurtisti kulmiaan ajatukselle, se ei ollut helppoa.

“En usko, että on hyväksi teeskennellä kaiken olevan hyvin ja normaalisti ja se ei auta sinua jos tuet hänen teeskentelemistään.” Pauliina hymyili. “Mutta jatkuva huolehtiminen ja yrittäminen pitää Jonia turvassa kaikelta ja kaikilta ei auta sinua myöskään ja se saa sinut vain huolehtimaan enemmän ja enemmän, jopa turhanpäiväisistä asioista. Kuinka sinä reagoisit, jos Joni aina tarkistaisi sinun perääsi, kysyisi jatkuvasti kuinka voit, tarkkailisi jatkuvasti menemisiäsi, jopa sitä kun nouset ylös mennäksesi vessaan?”

Mishalla oli syyllinen ilme ajatellessaan asiaa, hän tiesi että vihaisi moista. “Se tuntuisi kuin Joni olisi äkisti vaihtanut paikkaa entiseni kanssa…” Hän huokaisi ymmärtäessään asian. “Luoja minä olenkin ollut ärsyttävä, eikö niin?”

“No, Jonin täytyy kertoa se.” Pauliina naurahti lempeästi. “On ihan okei pitää silmänsä auki avunhuutoja varten ja valmistautua etukäteen vaikeisiinkin aikoihin. Mutta joskus yskä on vain yskä eikä merkki keuhkokuumeesta ja joskus hymy on pelkkä hymy eikä naamio jolla ihminen peittäisi pahaa oloaan.”

Misha nyökkäsi ajatuksissaan. “Kiitos, luulen, että tarvitsin tätä puhetta…” Hän hymyili hieman. “Tämä koko tilanne on vain ollut niin… kuluttava.”

“Hyvä, milloin haluat tulla takaisin?”

“Eikö meillä ollut Jonin kanssa aika tiistaina?” Misha kysyi pohtien josko muisti väärin.

“Kyllä, mutta tarkoitin ilman Jonia. Olisin taikuri jos voisin auttaa sinut normaaliin unirytmiin pelkällä yhdellä juttelukerralla. En halua puhua sinua terapiamaratoniin, mutta uskon, että muutama tapaamiskerta lisää voisivat auttaa sinua.”

Misha huokaisi ja piti hiljaisen tauon miettiessään. Hän oli väsynyt painajaisiin ja hän alkoi käydä niin uupuneeksi. “Hyvä on… Milloin on seuraava vapaa aikasi?”

“Ensiviikolla samaan aikaan? Ja sitten tapaamme kuukausittain kunnes nukut yhden kokonaisen viikonlopun hyvin.”

Misha nyökkäsi hitaasti. “Hyvä on”, hän myöntyi. “Mutta varmistan vielä, kun tulen tänne Jonin kanssa, en halua, että hän saa kuulla minun olleen täällä, en vielä. En halua hänen huolehtivan tästä unihommasta…”

”Olen sinun lääkärisi joten luonnollisesti pidän kaiken välillämme luottamuksellisena. Vaikkakin uskon, että Joni voisi auttaa sinua tässä, mutta se on sinun päätöksesi.”

”Ehkä kerron hänelle myöhemmin… Tarkoitan, että haluan kertoa hänelle myöhemmin. Olisi kai epäreilua ajatella, että hänen on kerrottava kaikki salaisuutensa minulle kun pidättelen omiani häneltä?”

“Se on sinun päätökseni, en voi kertoa sinulle mitä tehdä, voin vain auttaa sinua löytämään vastauksen.

Misha henkäisi syvään ja nousi. “Kiitos, että otit minut vastaan…” Hän tunsi olonsa oudoksi, nainen oli lähestulkoon vieras ja silti hän oli paljastanut tälle enemmän kuin niille, jotka oli tuntenut jo vuosia. “Olet auttanut Jonia paljon ja arvostan sitä suuresti.”

Pauliina hymyili ja kätteli Mishaa. “Ole hyvä. Toivon, että voin myös auttaa sinua.”

**^^**^^**^^**

Misha ajoi suoraan Jonin vanhempien talolle, soitti ovikelloa ja odotti. Joni oli yksin, sen hän tiesi ja myöhemmin he menisivät hänen ja Ivon talolle. Ei kestänyt kauaa kun Joni tuli avaamaan, tummatukkaisella oli lukulasit silmillään ja hän virnisti Mishan nähdessään.

”Jee, olet aikaisessa!” Hän sanoi ja lähes hyppäsi vanhemman miehen kaulaan. Misha hymyili, painoi suudelman Jonin huulille ja astui sisään hänen kanssaan. Misha sulki oven perässään ja riisui takkiaan katsellen ympärilleen.

”Katsoithan ovisilmästä ennen kuin avasit oven?” Misha kysyi ja Joni kohotti kulmaansa.

”Miksi?” Joni kysyi naurahtaen.

”Isäsi ei asentanut tuota ovisilmää turhan päin? Haluan vain tietää, että käytät sitä.”

“Misha”, Joni huokaisi. “Kello on kaksi iltapäivällä, en usko, että murtovarkaat soittaisivat ovikelloa tähän aikaan.”

“En minä murtovarkaista ole huolissani, tiedät sen”, Misha sanoi potkaistessaan kengät jaloistaan. “Teidän pitäisi jo saada se uusi turvalaitteisto tänne pian.” Asko oli puhunut hankkivansa paremman, sellaisen jota voitaisiin käyttää myös silloin kuin he olisivat kotona, tai oikeammin kuin Joni oli kotona yksin tai sisarustensa kanssa ja Misha olisi halunnut nähdä sen asennettavan nopeammin.

“Misha, Chris ei karkaa vankilasta, eikä hän ole tulossa perääni, se on ohi, okei?” Joni huokaisi kyllästyneeseen sävyyn. “Sinä ja isä voisitte jo tosissanne lopettaa tuon!” Hän lisäsi ja kääntyi keittiötä kohti hakijakseen juotavaa. Misha seurasi häntä, tiesi, että hänen olisi lakattava huolehtimasta, eikö hän juuri puhunut tästä Pauliinan kanssa? Mutta jotkin asiat olivat helpompia sanoa kuin tehdä ja vanhat tavat kuolivat hitaasti.

Misha katsoi poikaystäväänsä hiljaisena tämän ottaessa kaksi lasia jääkaapista, kävellessä sitten jääkaapille, josta otti kevyt colaa ja kaatoi laseihin. Kysymättä halusiko Misha juotavaa, Joni ojensi hänelle toisen lasin. Misha oli kyllä janoinen ja otti juoman kiitollisena vastaan. “Olen pahoillani, jos käyn hermoillesi tämän aiheen kanssa”, Misha sanoi. Tummatukkainen nojasi keittiön työtasoa vasten ja katsoi häntä kohti, hitaasti Misha liikkui lähemmäksi kunnes oli tarpeeksi lähellä koskettaakseen. “Sinä vain olet niin tärkeä minulle, joten minä huolehdin ja tiedän, että minun on…” Joni laski lasinsa alas pöydälle ja toi sormensa Mishan huulille.

“En halua puhua Chrisitä tai menneestä, puhun siitä Pauliinan kanssa jo tarpeeksi, okei? Haluan jättää sen keskustelun siihen huoneeseen hänen kanssaan.” Joni katsoi suoraan Mishan silmiin. “Jos sinä huolehdit, minä huolehdin ja sitten stressaannun enkä jaksa enää olla stressaantunut. Chris sai minut stressaamaan jo tarpeeksi, nyt haluan vain nauttia ja elää elämääni kanssasi, okei?”

Misha nyökkäsi, Pauliina oli oikeassa, ei ollut keinoa ennustaa tulevaa, ja jos hän jatkaisi tätä huolehtimista ja valvovaa asennetta, hän ajaisi Jonin vain pois sillä. “Ymmärrän ja haluan samaa kanssasi”, hän myönsi ja suuteli Jonin huulia hellästi. “Opiskelitko koko päivän?” Hän kysyi, päättäen että aiheen vaihto tekisi hyvää. Hän hymyili koskettaessaan Jonin laseja varoen, nuorempi mies virnisti.

“Unohdin, että minulla oli ne.” Joni sanoi ja oli aikeissa nostaa lasit silmiltään, kun Misha esti häntä.

”Pidä ne, näytät niin seksikkäältä niiden kanssa, ei ettetkö näyttäisi seksikkäältä muuten.”

“Luulen, että sinulla on jonkinlainen opettaja tai kirjastonhoitaja fetissi”, Joni nauroi. “Hyvä on, tuhma poika, istu alas!” Hän virnisti ja työnsi vaalean miehen keittiönpöytää kohden, patistaen tämän istumaan sen eteen. Misha loi häneen uteliaan katseen. Joni oli todella käymässä rohkeammaksi ja leikkisämmäksi, sitä hänen oli rakastettava. “Teitkö läksysi?” Joni kysyi seisahtuen hänen eteensä.

”Koirani söi ne”, Misha vastasi virnistäen laiskasti tutkiskeltuaan Jonia hiljaa hetken.

”Sinun koirasi!” Joni huudahti. ”Luulen, että olet vain ollut tuhma, laiska poika…” Hän sanoi. ”Mitä minä teen kanssasi?” Hitaasti Joni liikkui istumaan hänen syliinsä hajareisin. ”Noh?”

“Suudelma voisi inspiroida minua…” Misha kuiskasi, kietoen kätensä Jonin ympärille ja nojautuen eteenpäin suutelemaan häntä hellästi. Joni hymyili, hän tunsi olonsa paremmaksi, halukkaammaksi ja rohkeammaksi rajojen kokeiluun, pienin askelin… Joni omasi leikkisän seksuaalisen puolen, jonka Chris oli onnistunut tukahduttamaan, mutta jonka Misha hiljalleen oli onnistunut herättämään henkiin, prosessi oli hidas, tämä puoli oli yhä ujo, silloin tällöin se kurkisti varoen ulos ja hetkeä myöhemmin piiloutui takaisin, se tarvitsi vain aikaa.

**^^**^^**^^**

Tiistai saapui. Misha tunsi olonsa osittain syylliseksi ettei ollut kertonut Jonille tavanneensa Pauliinan aiemmin, kun nuorempi mies pohti miltei lapsenkaltaisella huvittuneisuudella kuinka Pauliina reagoisi heidän edistymiseensä, että he olivat menneet kotitehtäviensä yli. Kello oli seitsemän illalla ja he istuivat odotushuoneessa, Misha yritti lukea lehtiä Jonin nojautuessa lähemmäs, virnistellen leikkisästi. ”Sinä häiritset keskittymistäni…” Misha mutisi hymyillen.

“Niinkö tosiaan?” Joni kysyi laskien kätensä Mishan reidelle ja liikuttaen sitä hitaasti ylöspäin.

“Joni..” Misha torui, osittain huvittuneena, osittain järkyttyneenä. Joni todella kävi rohkeammaksi päivittäin.

Pauliina avasi oven. “Te kaksi voitte tulla sisään.” Nainen kääntyi kävelläkseen sisään ja virnisti itsekseen.

Joni nousi ensin, vilkaisten Mishaa miltei viattoman hymyn leikkiessä hänen kasvoillaan ennen kuin seurasi Pauliinaa huoneeseen ja Misha laski lehden alas, henkäisi syvään ja seurasi. Misha istuutui Jonin viereen tutuille nojatuoleille ja hymyili naiselle hieman epäröivästi.

“Tervetuloa Joni ja Misha, kahvia molemmille?”

”Kyllä kiitos”, Joni hymyili ja vilkaisi Mishaan, joka katsoi häneen nyt jo hivenen huvittuneena. Joni hymyili usein nykyisin, sen hän oli huomannut ja hymy oli paljon rentoutuneempi kuin aiemmin, luonnollisempi, tuntui hyvältä nähdä tuo hymy.

Pauliina kaatoi kaksi kupillista ja asetti ne miesten eteen ennen kuin istuutui. “Kuinka te kaksi voitte?”

”Hyvin”, Joni vastasi. ”Todella hyvin oikeastaan”, hän nyökkäsi ja Misha huomasi ujouden hymyn takana. ”Olemme edistyneet.” Nuorempi mies lisäsi.

”Voitteko päivittää minut tilanteeseen?”

Joni vilkaisi Mishaan, joka vaikutti kummallisen hiljaiselta. “Me… No… pystyimme… hm… Minä kosketin Mishaa ja sitten…” Tämä oli missä Joni koki vaikeuksia, puhua siitä ääneen. Misha selvitti kurkkuaan ja tarttui poikaystävänsä käteen.

“Jonin onnistui kokea mielihyvää kanssani, kontrolloidessaan tilannetta.”

Pauliina räpäytti silmiään. “Joten koitte molemmat orgasmin samassa tilanteessa?”

Misha vilkaisi Jonia ja he molemmat nyökkäsivät. “Se tavallaan vain… tapahtui…” Joni selitti punastuen hieman ja yrittäen hymyillä nolostumisensa läpi.

“Mitä oikeastaan tapahtui?”

“No, minä… kosketin Mishaa…” Hän aloitti. “Olimme hänen huoneessaan ja minä… hyväilin Mishaa… käsilläni…hmh… Minulla oli vain alushousut … joten me tavallaan päädyimme… hieromaan toisiamme vasten…” Joni selitti ja Mishan oli taisteltava virnettään vastaan ajatellessaan kuinka suloiselta se kuulosti Jonin kertomana.

“Hmm… Miltä sinusta tuntui jälkikäteen?”

“Se oli… yllättävää”, Joni nyökkäsi. “Luulen, että olin melko yllättynyt siitä eniten… Olin onnellinen ja hämmentynyt myös… Kai hieman nolostunutkin aluksi.” Joni myönsi ja Misha kuunteli hiljaa hänen vieressään.

“Entä puolituntia myöhemmin?”

“Kävin yksin suihkussa ja… Aloin tuntea oloni helpottuneeksi ja iloiseksi… Olin pelännyt, että minussa olisi jotain vikana, etten pääsisi… sille tasolle ja tuntisi itseäni hyväksi siitä.”

“Tuo kuulostaa hyvälle. Entä sinä Misha?”

“Kuinka voisin valittaa?” Misha virnisti. “Olin onneni kukkuloilla, Jonin nautinto tuottaa minulle nautintoa”, hän sanoi ja hymyili poikaystävälleen.

“Vaikuttaa siltä, että te kaksi teette hienoa edistymistä”, Pauliina hymyili. “Onko mitään missä koette ongelmia ollessanne intiimisti?”

Misha vilkaisi Jonia sillä jos jotakin olisi, niin se riippuisi hänestä. Joni selvitti kurkkuaan ennen kuin aloitti. “Luulen, että alan tosissani luottamaan Mishaan… Kaikki tuntuu uudelta … melko jännittävältä… ja haluan kokeilla enemmän… En ole varma… Tarkoitan… “ Tummatukkainen piti tauon ja vilkaisi Mishaa joka hymyili hänelle lempeästi. Taidamme molemmat pohtia, onko turvallista jatkaa pidemmälle.”

“On hyvä, että mietit sitä jo. Mikä olisi seuraava askel sinulle, Joni?”

“Hmm… ehkä… Jos annamme toisillemme… suu… erm… suuseksiä”, hän lähes kuiskasi viimeisen sanan ja huokaisi tuntiessaan poskiensa punertuvan. “Minulle on vaikeinta puhua näillä termeillä… tai oppia ilmaisemaan itseäni uudelleen?” Hän ehdotti raapien niskaansa.

Pauliina hymyili. “Sinun ei tarvitse olla kovin yksityiskohtainen kanssani, jos et halua. Luulen ettei ole enempää tarvetta antaa teille lisää kotitehtäviä?”

”Luulen, että rikkoisimme vain rajoja…” Joni myönsi hymyillen hieman ja Misha hymyili Jonille takaisin ennen kuin katsoi takaisin Pauliinaan.

”Luulen, että olemme oikealla polulla.” Vaalea mies myötäili.

”Hyvä, kerrataanpa sitten vielä muutama asia”….”Joten uskon teidän olevan oikealla polulla. Ottakaa vain askel kerrallaan ja ehkä joskus askel taakse. Jos tarvitsette jotakin, haluatte jutella tai kohtaatte ongelman, teillä on numeroni, eikö niin?”

Joni hymyili ja nyökkäsi. “Kiitos todella… Jos ystäväni koskaan tarvitsevat terapeuttia, tiedän kenen luokse lähetän heidät”, Hän virnisti. “Ei vaan, kiitos, arvostan tätä todella.” Hän sanoi ja nousi hitaasti.

“Samat sanat”, Misha sanoi seuraten Jonin esimerkkiä ja hymyili naiselle, tietoisena, että tapaisi tämän jälleen muutaman päivän kuluttua.

Pauliina kätteli molempien käsiä ja hymyili. “Toivon teille molemmille mitä parasta jatkoa ja Joni, tapaamme uudestaan pian. Siihen asti, pitäkää hauskaa keskenänne”, nainen iski silmäänsä ja molemmat miehet naurahtivat kevyesti.

“Näkemiin Pauliina”, Joni sanoi kävellen Mishan kanssa ovelle.

He ajoivat takaisin Mishan kotiin missä Joni oli ollut kylässä perjantaista asti. Pihatiellä he huomasivat Jamin auton. “Kivaa, Ivo on kotona! Minulla olikin jo vähän ikävä!” Joni riemuitsi. “Ja nyt minun ei tarvitse erikseen soittaa Jamille hiustenleikkuuaikaa!” Tummatukkainen kiirehti avaamaan turvavyönsä ja nousi ylös autosta. Misha hymyili laiskasti seuratessaan poikaystäväänsä. Hän oli tavannut Jamin vain muutaman kerran heidän elämänsä oltua melko hektistä ja Ivo oli tuntunut ymmärtäneen heidän tilantarpeensa ja siitä syystä viipynyt Jamin luona useammin. Jami vaikutti mukavalle, ei stereotyyppisemmälle miesparturille, ainakin tämä puhui normaalilla äänellä eikä tällä tuntunut olevan liioiteltuja käsiliikkeitäkään (ominaisuudet jotka Misha muisti eräältä vanhalta parturiltaan, se mies oli pelkällä olemuksellaan huutanut kilometrien päähän olevansa homo.) Misha ei vielä ollut itse ollut Jamin asiakkaana, mutta pohti josko menisi ensikerralla, kun jopa Dima oli sanonut ettei Jami pelkästään ollut hyvä, mutta antoi myös alennusta.

Lisäksi, hänen nykyinen parturinsa oli alkanut vaikuttaa aivan liian uteliaalta hänestä ja Jonista. Misha ei itse halunnut puhua yksityiselämästään jollekin, joka leikkasi hänen hiuksiaan, mutta ilmeisesti nainen oli lukenut juorulehtiä eikä lopulta voinut olla kommentoimatta kuinka söpö hänen malli poikaystävänsä oli, ilmeisestikin yrittäen saada keskustelua syntymään siitä; ärsyttävää.

Ivo saapui eteiseen tervehtimään heitä. “Tulitte juuri sopivasti, kokkaamme tortilloja! Toivottavasti olette nälkäisiä?” Hän virnisti.

”Emme vielä ole syöneet, kiitos.” Misha vastasi auttaessaan Jonia riisumaan takkinsa ja asettaessaan sen naulakkoon omansa kanssa. ”En tiennyt teidän olevan kotona tänään.”

”No, ajattelimme, että olisi mukava nähdä teitäkin pitkästä aikaa”, Ivo virnisti. ”Toivon, ettette pettyneet?”

”Emme tietenkään, oli ikävä sinua.” Joni sanoi ja halasi vanhempaa miestä nopeasti.

”Oli minullakin ikävä sinua”, Ivo virnisti ja taputti Jonin selkää. ”Tulkaahan.” Hän johdatteli nuoremman miehen keittiöön Mishan seuratessa perässä. Jami seisoi hellan edessä kypsentäen jauhelihaa. Nähtävästi Ivo oli löytänyt uuden kotiorjan, ei ihme, että tämä oli poissa niin usein, tämä kotiorja saattoi kuitenkin tarjota paljon enemmän kuin veli; Misha ajatteli itsekseen, kun lyhyempi mies kääntyi ja tervehti heitä molempia iloisesti.

“Hei Jami”, Joni hymyili. Hän oli hävennyt purkaustaan jossa oli maininnut sen jutun mitä Chrisin kanssa oikeasti kävi, mutta koska Jami ei ollut käyttäytynyt mitenkään eri tavalla tai maininnut asiasta, tunsi Joni olonsa hieman levollisemmaksi. “Milloin sinulla olisi aikaa taas leikata hiukseni?”

Lyhyempi mies hymyili ja käänsi hellan pois päältä. ”Ensiviikolla? Millainen aikataulu sinulla on?”

”No, pääsen melkein mihin aikaan vain, pysyttelen enimmäkseen kotona opiskelemassa.”

”Hyvä on… Maanantaina kymmeneltä? Voimme laittaa sinulle lisää raitoja silloin?”

“Kuulostaa hyvälle”, Joni vastasi ja istuutui alas pöydän ääreen. Misha istui hänen viereensä ja Ivo kaatoi heille punaviiniä.

”Onko tämä joku erikoistilaisuus?” Misha ei voinut olla kysymättä hivenen epäilevään sävyyn huomatessaan kuinka kauniisti pöytä oli järjestetty, kynttilät ja kaikkea.

“No…” Ivo aloitti ja vilkaisi Jamiin, joka hymyili takaisin samalla kun tarjoili kaikille tortilla leivän. “Jami ja minä puhuimme ja olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että haluamme muuttaa yhteen.” Ivo virnisti Mishalle, joka oli juuri maistanut viiniä ja nyt miltei tukehtui siihen. Ivon sanomassa se kuulosti lähes yhtä hullulta kuin… kuin… Misha yritti miettiä, no se oli vain hullua!

“Muutatte yhteen? Eikö se ole… melko aikaista?” Misha kysyi, eivätkö he olleet juuri tavanneet?

”Kun se tuntuu oikealta, se on oikein”, Ivo nyökkäsi ja tarttui Jamin käteen tuijottaen pienikokoisempaa miestä rakastavasti. Misha vilkaisi Jonia nähdäkseen tämän reaktion, mutta nuorempi mies vain hymyili pariskunnalle.

”Aww, tuo on niin suloista! Minun tulisi perustaa oma treffitoimisto! Dima tapasi Lindan minun kauttani ja Pyysin Jamia sinun puolestasi ulos!” Joni nauroi.

“Niin, ja me olemme ikuisesti kiitollisia siitä hyvästä”, Jami virnisti.

Misha ei tiennyt miten reagoida, sen sijaan hän alkoi koota ruokaa lautaselleen, tortillansa täytteeksi samalla kun yritti käsitellä tätä kummallista tietoa.

“Ajattelin, että Jami voisi muuttaa tänne, voisimme asua yhdessä kaikki neljä! Eikö se olisi hauskaa?” Ivo päätti sitten pudottaa toisen pommin. Jami vilkaisi Ivoa, muttei sanonut mitään, sen sijaan hän hymyili hieman ja siemaisi viiniä lasistaan. “Joni, sinä olet muutenkin täällä niin paljon, tiedän, että Misha haluaisi sinut tänne pysyvästi.”

Misha kurtisti kulmiaan, Ivo sekaantui asioihin aivan liikaa! Totta kai hän halusi asua Jonin kanssa, mutta tämä oli asia mistä hän halusi puhua Jonin kanssa kahden kesken! Ei Ivon ja tämän kumppanin ahdisteltavana!

“Hei, luulen, että meidän pitäisi antaa heidän keskustella tästä kahdestaan”, Jami sanoi nähtyään selvän ahdistuksen Mishan kasvoilta. Jami hymyili. “Sitä paitsi, mitään pysyvää ei ole vielä päätetty, ainoastaan, että haluan elää Ivon kanssa ja hän minun.”

“Olen onnellinen puolestanne”, Joni virnisti katsoessaan Ivoa, iloisena nähdessään miehen niin onnellisena. Ivo katsoi häneen takaisin ja he jakoivat tietävän hymyn keskenään. Joni olisi halunnut sanoa; katsohan, sanoinhan että löytäisit jonkun tärkeän, mutta hänen ei tarvinnut sanoa sitä ääneen. Mitä tuli asumiseen yhdessä, kaikki he neljä, Joni ei ollut varma haluaisiko sitä. Idea tuntui jokseenkin oudolta totta puhuakseen, mutta Misha ei tuntunut hyppivän riemusta myöskään.

Myöhemmin samana iltana, he makasivat sängyllä vierekkäin. Joni katsoi Mishaa, joka tuijotti kohti kattoa ajatuksissaan. Alakerrasta he kuulivat pian Jamin huudon joka kääntyi nauruksi, Ivon äänen ja sitten…

“Hyvä on, en voi tehdä sitä, en voi asua heidän kanssaan!” Misha murahti ja istuutui. Hän kuljetti käsiään hiuksissaan ja murahti uudestaan kuullessaan lisää epäilyttäviä ääniä alakerrasta. Eniten se häiritsi häntä Jonin vuoksi, Jonin ei tarvinnut kuulla Ivon ja Jamin harrastavan seksiä eikä hän itsekään kuunnellut sitä mielellään. “Laitan jotain musiikkia soimaan, ehkä se antaa heille vinkin!” Hän ajatteli ääneen ja nousi käydäkseen cd:itään läpi. Joni nousi istualleen myös ja katsoi rakastettuaan. Jälleen hän saattoi kuulla Jamin kikatuksen kaltaisen huudahduksen ja myöhemmin lisätyn, lähes toruvaan äänensävyyn lausutun: “Ivo…shh!” Johon Ivo sanoi jotakin, hetken hiljaisuus ja jälleen; “Ivo!” Jota seurasi naurunpyrähdys. Joni tunsi olonsa jokseenkin huvittuneeksi, Misha puolestaan puhkui itsekseen ja pohti josko hänellä olisi tarpeeksi korvatulppia heille molemmille. Lopulta vanhempi mies laittoi klassista musiikkia soittimeen, mutisten jälleen jotakin korvatulpista joita hän seuraavaksi yritti etsiä.

“Misha…” Joni kutsui. “Tule takaisin vuoteeseen..” Hän sanoi ja kun vanhempi mies tuntui yhä olevan kiireinen etsiessään korvatulppia, Joni huokaisi, riisui paitansa ja heitti sillä toista. Se sai viimein Mishan kääntymään. “Tule takaisin sänkyyn…” Joni hymyili vihjailevasti ja ojensi kättään rakastajaansa kohden. “He ovat rakastuneita ja heillä on hauskaa keskenään… Jos muistan oikein, mekin olemme rakastuneita ja meilläkin pitäisi pystyä olemaan hauskaa keskenämme…”

Misha katsoi Jonin paljasta rintaa ja nielaisi, hän liikkui hitaasti sänkyä kohti, katsoen Jonin silmiin tämän hymyillessä rohkaisevasti ja niin Misha heitti omankin paitansa pois. He olivat ehkä edistyneet, mutta tämä oli silti yhä uutta, Joni sai hänet kiihottumaan ja silti hän pelkäsi tekevänsä väärän liikkeen, väärän kosketuksen liian pian ja… Hän istuutui tummatukkaisen viereen, joka nojautui lähemmäs suudellakseen häntä ja lopulta siirtyi istumaan hänen syliinsä hajareisin. “Niin paljon kuin rakastan ja kunnioitankin Ivoa, en näe meidän asuvan täällä heidän kanssaan”, Joni kuiskasi. “Sinä menettäisit hermosi…” Hän virnisti. Misha suuteli Jonin huulia uudemman kerran ja hyväili kädellään Jonin kasvoja, hitaasti tuoden kätensä Jonin kaulalle  ja siitä alas rintaa pitkin kunnes päätyi leikkimään sormillaan hopeakorulla joka lävisti Jonin navan, se kiehtoi häntä… sopi Jonille niin hyvin…

“Niin…” Hän kuiskasi, huokaisten hiljaa Jonin liikkuessa tiiviimmin häntä vasten saaden hänen verensä virtaamaan alas. Joni nuolaisi huuliaan, suuteli Mishaa uudestaan ja huokaisi. Hitaasti hän tarttui Mishan käteen, sulki silmänsä ja toi rakastajansa käden koskettamaan itseään housujen läpi.

Misha oli yllättynyt ja mielissään samanaikaisesti, hän tunsi Jonin elimen olevan jo puolittain kovettunut ja… tämä oli uusi askel eteenpäin. Misha kosketti Jonia rohkeammin, hieroen tätä hellästi kädellään, tuoden suloisen huokauksen tummatukkaisen huulilta. Jonin elin kovettui entisestään hänen kosketuksensa alla ja se sai Mishan tuntemaan olonsa entistä kiihottuneemmaksi. “Saanko tuoda käteni vaatteidesi alle?” Misha kysyi kuiskaten hiljaa. Joni raotti silmiään, hänen poskensa punersivat ja hän nyökkäsi hiljaa.

“Voisin riisuutua…” Joni kuiskasi lähes ujoon sävyyn eikä Misha voinut olla hymyilemättä.

“Jos olet varma?” Misha kysyi ja Joni nyökkäsi. Hän nousi hitaasti, posket punersivat yhä ja hänen katseessaan pysytteli tuo ujo katse. Hän piti katsettaan alhaalla pujottaessaan olohousunsa ja alushousunsa alas, Misha pidätteli hengityssään tuijottaessaan rakastajansa alastonta muotoa, hän oli kaivannut tätä hetkeä, kaivannut nähdä Joni tällä tavoin. “Olet komea…” Misha kuiskasi suudellessaan Jonin vatsaa ja auttaessaan tämän takaisin vuoteelle.

Joni vapautti hiljaisen naurunpyrähdyksen ja puraisi huultaan. Mishan katse oli niin intensiivinen ja hiljaa Joni laskeutui sängylle sallien Mishan hellät hyväilyt vartalollaan, hitaat kädet jotka liikkuivat alemmas. Misha toi kätensä pehmeästi Jonin erektiolle, tuntien kuuman samettisen ihon, hän puristi kätensä hellästi kovan elimen ympärille ja piti katseensa Jonin kasvoissa. “onko tämä okei?”

”O-on…” Joni huokaisi ja nuolaisi huuliaan. Hän tunsi olonsa yhä jokseenkin ujoksi, mutta halusi tätä. Misha sylkäisi kädelleen ja toi sen hieromaan kosteutta rakastajansa erektiolle. Uusi suloinen huokaisu, Misha virnisti, tämä oli niin… kiihottavaa… hän tunsi olonsa niin innostuneeksi ja kiimaiseksi… Misha jatkoi tummatukkaisen hyväilyä, katsellen tämän elintä, se näytti niin houkuttelevalle ja hän olisi halunnut niin kovin maistaa… nuolla sitä ja… Jonin häpykarvoitus oli trimmattu siististi mikä sai hänet pohtimaan josko Joni oli suunnitellut tätä liikettä. Misha kävi makuulle Joni viereen, hänen toinen kätensä hyväili kiveksiä toisen jatkaessa pituuden hyväilyä. Hän suuteli Jonin vatsaa, katsoi ylös tähän, selvästi brunetti nautti olostaan mikä rohkaisi Mishaa jatkamaan.

Vaalea mies pohti sitä mitä Joni oli sanonut yhdellä tapaamisella Pauliinan kanssa, siitä, että halusi kokeilla olla top joskus. Misha ei vieläkään ollut varma oliko täysin sinut ajatuksen kanssa, mutta hänelle oli jo isoaskel harkita sitä ilman että pitäisi asiaa täysin mahdottomanakaan. Joni ei ollut pienikokoinen sieltä, hieman keskiverron yläpuolella, Misha arvioi. Elin tuntui kuumalta hänen kosketuksensa alla, kiimaiselta katsella, ehkä se voisi olla mielenkiintoista? Ehkä se opettaisi häntä olemaan parempi top jos tietäisi miltä se tuntuisi toisesta? – Ei sillä, etteikö hän olisi jo hyvä rakastaja valmiiksi. Mutta jos Joni haluaisi kokeilla, kuinka hänellä voisi olla sydäntä kieltää? Hän saattaisi jopa nauttia siitä itse? – pieni ääni ehdotti hänen mielessään, mutta toistaiseksi Misha antoi ajatuksen kulkea ohi yhtä nopeasti kuin se oli syntynyt. Heillä oli aikaa.

Hän jatkoi suudellen Jonin napaa pysähtyen tämän lantiolle, katsoi uudestaan ylös, Jonin silmät olivat puolittain avoinna ja katsoivat takaisin häneen. “Haluaisin maistaa sinua, saanko?” Misha kysyi ja Joni nuolaisi huuliaan, antoi hiljaisen nyökkäyksen. Misha hymyili, liikkui alemmas ja suuteli Jonin elimen päältä maistaen suolaisen kiimanesteen. Hän ajatteli Jonin maistuvan herkulliselle ja Misha huokaisi hiljaa ennen kuin otti enemmän Jonin pituutta suuhunsa.

Joni huokaisi, mielihyvä sai hänet yllättymään, Mishalla oli lahjakas suu ja jotenkin miehen onnistui saada hänet siihen mielentilaan jossa mennyt oli unohdettu ja pelko jätetty taakse. “Nhh… Misha… luoja.. ah..” Hänen kätensä kurottautui vaaleisiin hiuksiin, pää kääntyi sivulle ja varpaat koukistuivat.

Misha virnisti elimen ympärillä, kaksinkertaistaen yrityksensä. Tällä kertaa Misha keskittyi ainoastaan Jonin elimeen ja kiveksiin, jättäen anaalialueen koskematta tietoisena, ettei Joni välttämättä olisi valmis ja se vain pilaisi tunnelman, hän halusi toisen tuntevan ainoastaan mielihyvää nyt.

”M-misha… lähellä….” Joni huokaisi ja Misha ainoastaan jatkoi sitä mitä oli ollut tekemässä, toinen käsi hieroi Jonin vatsaa. Ja lopulta kuului se herkullisen hiljainen mielihyvän voihkaisu kun Jonin elin vapautti paksun valkean nesteen. Misha nieli kaiken minkä saattoi ja nuoli Jonin puhtaaksi. Nuorempi mies vapisi aavistuksen ja Misha hymyili, suuteli Jonin vatsaa ja rintaa ja lopulta tämän poskea.

”Maistut hyvälle…” Misha kehui ja Joni naurahti väsyneesti.

”Tuntui todella hyvälle…” Joni kuiskasi. ”Uskomattomalle…”

”Olen iloinen”, Misha sanoi ja painoi uuden suudelman Jonin otsalle.

”Haluaisitko, että… otan sinulta suihin?” Joni kysyi hiljaa lähes ujosti ja Misha hymyili.

“Luulen, että se voi odottaa toiseen hetkeen, tämä oli sinun hetkesi ja nyt haluan että vain pysyt siinä rentoutuneena”, Misha virnisti. “Tulen pian takaisin, käyn vain pikaisesti suihkussa.” Vaalea mies iski silmäänsä ja suuteli Jonin poskea ennen kuin nousi. Misha käveli kohti makuuhuoneen ovea, kannatellen yhä jo melko kivuliasta erektiota jonka suunnitteli hoitavansa yksityisesti. Tämä oli hyvä askel, muu voisi odottaa myöhempään.

Nuorempi mies katsoi Mishan perään hymyillen laiskasti, hymy vaihtui pian virneeseen ajatellessaan mitä oli juuri tapahtunut. Hän veti peiton yllensä ja hymyili pimeydessä, puolivuotta aiemmin hän ei olisi voinut uskoa voivansa enää tuntea tällaista onnea. Elämä tuntui jälleen hyvälle ja se vain paranisi tästä eteenpäin, siitä Joni oli varma.

Jatkuu..

Web published: My Secret Shore 11.syyskuuta, 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 54
My Secret Shore HOME