54.Lapselliset leikit

”Hyvä on, heitä minut pois….” Misha kuiskasi hänen korvaansa. Vaalea mies piteli häntä rintaansa vasten, käsivarret kiedottuna hänen ympärilleen tiukkaan otteeseen. Joni yritti rimpuilla, yritti kiemurrella, yritti kaikkensa, mutta se oli turhaa.

”En voi! Tiedät etten voi! Olet minua isompi eikä se ole reilua!” Joni huokaisi turhautuneena. Misha halusi opettaa hänelle itsepuolustusta, mutta heidän harjoiteltuaan jo jonkin aikaa, Joni alkoi pitää koko juttua melko naurettavana; Misha oli pidempi ja huomattavasti vahvempi, kuinka hän voisi heittää miehen pois kimpustaan, jos Misha ei edes antanut tilaisuutta liikuttaa hänen käsiään. ”Päästä irti!”

“Kun joku hyökkää kimppuusi, eivät he pelaa reilua peliä”, Misha kuiskasi. Hän tiesi, että Jonilla oli vain vähän mahdollisuuksia päästä vapaaksi hänen otteestaan, koska ei vielä tiennyt niitä pieniä temppuja joita voisi käyttää ja tämä oli ensimmäinen opetus saada toinen haluamaan oppia ne. “Ajattele, mitä tekisit, jos tämä tilanne olisi aito?” Jälleen tummatukkainen yritti kiemurrella ja Misha naurahti. “Ei auta.” Hän sanoi ja nolostui hieman tuntiessaan alkavansa kiihottua tilanteesta ja oli samalla melko varma ettei Joni ollut vielä valmis moiseen leikkiin ja sitä paitsi nyt oli keskityttävä Jonin opettamiseen siltä varalta, että Joni tarvitsisi sitä tulevaisuudessa. Siltä varalta, jos Chris koskaan palaisi.

“Potkaisen sinua kohta munille!” Joni kivahti ja Mishan jälleen naurahtaessa, tummatukkainen lisäsi; “Tarkoitan sitä!”

“Oi, kyllä minä tiedän että tarkoitat ja kyllä, jos tämä olisi aito tilanne se olisi jotakin mitä voisit ainakin yrittää, mutta rukoilen ettet yritä sitä nyt.” Misha huokaisi ja lopulta irrotti otteensa ennen kuin Joni voisi tuntea hänen alkavan erektionsa. Tummatukkainen kääntyi ja hieroi käsivarsiaan katsoessaan häntä. “Satutinko sinua?” Misha kysyi huolestuneena.

“No pitelit minua melko lujaa”, Joni huokaisi. “Mutta olen kunnossa, en vain ymmärrä miten minun olisi pitänyt päästä irti tuosta?”

“No, aluksi on yritettävä välttää joutumasta tuollaiseen otteeseen.” Misha sanoi ja Joni kohotti kulmaansa. “Kun hyökkääjä lähestyy sinua takaapäin ja koettaa saada sinusta otteen… Seisohan siinä…” Misha käänsi Jonin jälleen ympäri, selkä itseään vasten ja nuorempi mies huokaisi. “Nyt tartun kiinni sinusta ja sinä…”

“Minulla ei ole hajuakaan mitä tehdä, paitsi potkia huutaa ja… purra?” Joni sanoi virnistäen ja kääntyi katsomaan poikaystäväänsä. “Tiedän, että on parempi huutaa apua tulipalo kuin… ’auttakaa kimppuuni hyökätään’ Auttaako se? Tai pippurisumute? Vai onkohan se jo kielletty ase nykyään?” Joni pohti. “Onko hiuslakka kielletty? Ei että kävelisin ympäriinsä kantaen hiuslakkaa.”

“Et ota tätä vakavasti”, Misha huokaisi.

“Ja sinä et opeta itsepuolustusta hyvin”, Joni sanoi kääntyen kasvotusten Mishaa kohti. “Olen pahoillani, mutten opi mitään näin. Paitsi sen että tämä tuntuu innostavan sinua”, hän sanoi vilkaisten poikaystävänsä jalkoväliin ja sitten takaisin ylös virnuillen.

“Minä olin kyllä tulossa parempiin keinoihin…” Misha mutisi. “Hyökkää nyt minun kimppuuni ja näytän miten toimia.” Joni liikkui kuitenkin lähemmäs ja suuteli Mishaa.

“Minulla ei ole kykyä keskittyä nyt…” Joni kuiskasi. “Opeta minua myöhemmin…” Hän lisäsi ja työnsi toisen hitaasti kohti sänkyä, kunnes vaalea mies istui alas ja Joni kiipesi hajareisin hänen syliinsä.

“Lupaatko keskittyä myöhemmin?” Misha kysyi äkisti hieman hengästyneenä hänen käsiensä liikkuessa hitaasti alas Jonin selällä.

“Kyllä”, Joni kuiskasi ja suuteli poikaystäväänsä uudestaan alkaen keinuttaa lantiotaan tätä vasten. “Lupaan”, hän lisäsi. Joni tiesi Mishan olevan yhä huolissaan Chrisistä aivan kuten hänen isänsä ja hän tiesi myös itsensä varmasti olevan levoton, kun Chrisin vapautumispäivä alkaisi olla lähellä, mutta se oli yhä kuukausien päästä tästä hetkestä ja Joni halusi epätoivoisesti tarrautua ajatukseen että Chris oli antanut periksi. Hän ei halunnut ajatella entistään, halusi keskittyä Mishaan ja heidän hiljalleen parantuvaan seksielämäänsä. Varmasti toinenkaan ei voisi valittaa siitä. Joten sinä lauantai-iltapäivänä, sen sijaan, että he olisivat jatkaneet itsepuolustuksen harjoittamista, he päätyivät muhinoimaan Mishan sängylle. Eikä Misha ei totisesti voinut valittaa.

Päivä vaihtui illaksi. Itsepuolustuksen harjoittaminen hylättiin kokonaan saunomisen, illallisen ja elokuvan katsomisen tieltä. Keskiyöllä he olivat takaisin Mishan vuoteessa, peitteiden alla, alastomina.

Pieni lamppu pöydällä valaisi muutoin pimeää huonetta. Ensimmäiset suudelmat olivat helliä ja hitaita, Joni tuntui niin lämpimältä häntä vasten, niin hyvälle, Misha huokaisi nuoremman miehen suuhun. He makasivat toisiaan vasten, rinnat tiiviisti vastakkain, erektiot hieroen toisiaan vasten. Misha liikutti kättään hitaasti Jonin vartaloa pitkin, pysähtyen lepäämään alaselän notkolle.

Hän katsoi nuoremman miehen kasvoja, lämpimän ruskeita silmiä ja pientä hymyä joka kujeili tämän huulilla. “Tämä tuntuu hyvälle”, Joni kuiskasi ja Misha virnisti nojautuen eteenpäin varastaakseen uuden suudelman.

“Niin…” Misha myönsi ja tunsi erektionsa nytkähtävän odottaessaan enemmän. “Hyvin…” Hän lisäsi ja kokeilevasti laski kätensä alemmas hyväilläkseen Jonin kiinteitä pakaroita. Joni sulki silmänsä huokaisten hyväksyvästi.

Nuorempi mies nielaisi ja nuolaisi huuliaan Mishan jatkaessa hänen pakaroidensa hyväilyä ja hierontaa, otteet olivat helliä ilman aikomusta tunkeutua sisälle. Joni tunsi lämmön nousevan ihollaan, kasvoillaan ja sulki silmänsä hetkeksi. Mishan erektio lepäsi hänen reittään vasten nyt eikä hän tuntenut pelkoa. Vaalean miehen käsivarret olivat vahvat ja turvalliset ja Joni tunsi olonsa kuumaksi kauttaaltaan. Misha toi kätensä alemmas, puristaen Jonin peppua hellästi ja Joni huokaisi.

Hänen silmänsä väreilivät auki ja hän kohtasi poikaystävänsä intensiivisen katseen. Misha virnisti laiskasti ja Joni katsoi takaisin punastuen äkillisestä himokkuudestaan. Melkein, hän oli melkein siellä, siinä mielentilassa jossa voisi pyytää Mishaa panemaan häntä… Tai oikeastaan… rakastelemaan häntä, liikkumaan hänen sisälleen, mutta ei aivan, melkein muttei aivan. Mutta Joni oli melko varma ettei siihen menisi enää pitkään, nämä kosketukset auttoivat, niin helliä ja kiihottavia saaden hänet muistamaan miellyttävämpiä muistoja seksistä ja haluamaan uusia kokemuksia. Hän piti katsekontaktin hänen kätensä kietoutuessa toisen miehen kookkaalle erektiolle, yllättyen kuinka kiimaiseksi sen koskettaminen ja tunnusteleminen sai hänen olonsa.

“Haluan ottaa sinulta suihin…” Joni kuiskasi, hetkellinen ujo katse kulkien ohi hänen kasvojensa ja Mishan virne kasvoi.

“Mitä tahansa haluat kulta”, Misha kuiskasi käheästi ja nuolaisi omia huuliaan odottavasti.

“Käy makuulle”, Joni pyysi painaen hellästi Mishan rintaa taakse ja Misha totteli, kävi makuulle ja antoi Jonin ottaa kontrollin. Se alkoi käydä helpommaksi hänelle, antaa Jonin ottaa kontrolli ja pidellä siitä kiinni, he olivat päässeet eteenpäin ja heillä olisi aikaa vaikka millä mitoin tutkiskella erilaisia tapoja rakastella.

Joni suuteli hänen rintaansa, liikkuen hitaasti alemmas, käsien hyväillessä vaalean miehen leveää rintakehää, kapeaa vaalean karvan polkua, joka alkoi navasta. Joni liikutti sormeaan polkua pitkin ja pian peite liikkui sivuun paljastaen pitkän paksun elimen joka seisoi ylpeänä Mishan vatsaa vasten. Joni suuteli sitä, puski poskeaan hellästi lämpöä vasten ja Misha huokaisi katsoessaan häntä, Jonin ele oli kissamaisen seksikäs Mishan silmissä.

Joni tutkiskeli häntä käsillään, huulillaan, pehmeitä suudelmia ja lämpöä, nuolaisu kielen kärjellä.

Misha toi kätensä pehmeisiin tummiin hiuksiin, jotka olivat jo kasvaneet melko pitkiksi ja laineikkaiksi, Mishaa ei olisi haitannut jos Joni olisi pitänyt hiuksensa näin tai kasvattanut pidemmiksi. Tummatukkainen oli niin kaunis, joka päivä tämän kauneus tuntui vain kasvavan Mishan silmissä.

Joni nuolaisi kokeilevasti Mishan erektion päätä ja katsoi hänen silmiinsä. Hän hymyili vaalealle miehelle, joka toi kätensä hyväilemään hellästi hänen käsivarttaan. Rohkaistuen Joni otti Mishan elimenpään suuhunsa käden hyväillessä tyvestä hitain mutta varmoin ottein.

Misha huokaisi, silmät puolittain avoinna tarkkaillen Jonia. Hänen kätensä nousi takaisin tummiin hiuksiin, mutta ote oli hellä. Tämä todella oli erilaista, Joni huomasi oman innostuksensa kasvavan hiljalleen, innokkaana miellyttämään ja hän nautti siitä. Se ei ollut tippaakaan samanlaista kuin Chrisin kanssa heidän suhteensa viimeisinä kuukausina. Misha ei pakottanut häntä tähän, Chris oli joskus pitänyt Jonia vain aloillaan pannessaan hänen suutaan ja nimitellessään häntä huoraksi samalla. Mutta tällä kertaa Jonin onnistui sulkea mielestään nuo kivuliaat muistot ja keskittymään tähän hetkeen. Joni katseli Mishan kasvoja ja tämän nautintoa ja vaalean miehen onnistui kontrolloida itseään tarpeeksi pysyäkseen aloillaan ja ainoastaan nauttien Jonin kuumasta suusta kalunsa ympärillä. Joni oli hyvä tässä, paras jonka Misha muisti ja se pieni kömpelyys ja epävarmuus jonka Misha oli alussa aistinut alkoivat hiljalleen sulaa pois ja se innokas poika, jonka lahjakkaan suun Misha muisti kokeneensa aiemmin, tuntui palanneen.

Ei kestänyt kauaa kun Misha tunsi jo olevansa lähellä. Hän toi kätensä lempeästi Jonin otsalle, antaakseen tälle merkin vetäytyä jos ei halunnut hänen tulevan suuhunsa. “Tulossa…” Hän huohotti ja Joni pohti ohikiitävän hetken oliko valmis vai ei ja viime hetkellä päätti vetäytyä taakse ennen kuin Mishan elin vapautti siemennesteen hänen kädelleen ja omalle vatsalleen. Vaalea mies huokaisi tyytyväisenä, hymyili tyydytettynä silmät kiinni ja Joni tarkkaili häntä uteliaana ennen kuin nojautui lähemmäs, varoen maistaen Mishan siemennestettä kielellään. Todeten maun niin miellyttäväksi kuin sperma vain saattoi olla, alkoi Joni puhdistaa Mishaa kielellään ja Misha veti vatsaansa sisään, virnisti ja avasi silmäänsä katsoakseen rakastajaansa. Hänen kätensä oli takaisin Jonin hiuksissa silitellen niitä hitaasti osoittaen arvostuksensa.

“Rakastan sinua…” Misha kuiskasi ja Joni hymyili, hitaasti kiiveten hänen ylleen.

“Minäkin rakastan sinua…” Hän kuiskasi katsoen syvälle sinisiin silmiin jotka sisältivät niin suurta kiintymystä häneen. Joni tunsi olonsa lämpimäksi ja rauhalliseksi, hän oli onnellinen. Misha nappasi hänen huulensa hitaaseen leikkisään suudelmaan ja kietoi kätensä hänen ympärilleen pitääkseen häntä lähellä. Tämä tuntui oikealle ja hyvälle ja Joni hymyili laskiessaan päänsä Mishan rinnalle ja kuunnellessaan tämän sydämen sykettä.

“Haluan muuttaa yhteen kanssasi…” Misha kuiskasi. “Minusta meidän pitäisi elää yhdessä, etsitään asunto yhdessä.” Joni liikutti päätään niin että saattoi nähdä vaalean miehen kasvot.

”Tuo on vain orgasmipuhetta, Misha”, hän virnisti ja toinen katsoi häntä hetken vakavana.

”Ei ole, olen tosissani.”

Joni oli hiljaa hetken, totta kai hän halusi elää Mishan kanssa, halusi olla tämän kanssa aina, muttei halunnut toistaa aiempia virheitä joita oli tehnyt Chrisin kanssa rynnätessään niin vauhdilla eteenpäin. Entä jos he päätyisivät vain tappelemaan? Entä jos Misha huomaisi hänet pian ärsyttäväksi? Entä jos…?

”Mitä ajattelet?” Misha kysyi.

”En tiedä… Tiedän vain, että rakastan sinua…” Joni kuiskasi. ”Eihän meillä ole kiirettä, eikö niin?” Voimme puhua siitä myöhemmin, vai mitä?” Misha huokaisi ja oli aikeissa sanoa jotakin, kun Joni istuutui ylös ja toi Mishan käden alas jalkojensa väliin, erektiolleen. ”Minun vuoroni?” Hän kysyi lähes viattomaan sävyyn ja Misha hymyili, kääntäen hänet ympäri sängyllä alleen.

”Sinun vuorosi”, hän myönsi ja toivoi, ettei Jonin myöhemmin veisi liian pitkään.

**^^**^^**^^**

Oli synkeä marraskuinen aamu, harmaata ja sateista. Joni oli aina inhonnut tätä vuodenaikaa, ei oikeastaan enää syksy, ei vielä talvi ja ihmiset käyttäytyivät lähes yhtä synkästi kuin miltä sää näytti. Joni parkkeerasi autonsa ja astui ulos sateiseen ilmaan, pieniä pisaroita, kuin märkää sumua oikeastaan. Hän huokaisi, toivoi että lumi sataisi aikaisin tänä vuonna samalla kun nosti takkinsa hupun päänsä suojaksi ja kiiruhti kadun yli missä hiussalonki sijaitsi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli täällä ja tiesi, että hänen olisi pitänyt leikkauttaa hiuksensa jo paljon aiemmin. Hänen hiuksensa olivat jälleen ylikasvaneet ja kaiken lisäksi ne tuntuivat ottaneen kummallisen kasvupyrähdyksen, lähtötilanne oli jopa kaameampi kuin edellisellä kerralla ennen kuin Jami oli leikannut ne.

Jotenkin oikeudenkäynnin odotus, Mishan ja hänen edistyvä suhteensa, terapia ja ne typerät juorulehdet ja no… kaikki se! Hänen hiuksensa olivat olleet pienin ongelma ja Joni oli havainnut hiuspantojen käytännöllisyyden. Mishaa ei tuntunut haittaavan hänen ylikasvaneet hiuksensa, pikemminkin päinvastoin. Vaalea mies oli sanonut, että niillä tuntui mukavalta leikkiä, että ne sopivat hänelle ja saivat hänet näyttämään… kauniilta. Toki Misha oli sitten korjannut sanan komeaksi Jonin mulkaistessa häntä pahasti ja sitten Misha oli jatkanut yrittäen saada sanomisensa kuulostamaan paremmalta. Lopulta Joni oli pyöräyttänyt silmiään; hän ei aikoisi kasvattaa pitkiä hiuksia vain koska Mishan mielestä se saattaisi näyttää todella mielenkiintoiselta.

Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun Misha oli ehdottanut yhteen muuttoa eivätkä he vieläkään olleet käyneet kunnon keskustelua aiheesta. Jonin mieli oli yhä pyörällä erilaisista ajatuksista asiaan liittyen. Hän todella rakasti Mishaa, syvästi ja intohimoisesti, muttei voinut päästää peloistaan irti. He eivät olleet seurustelleet vielä kovin pitkään, he vielä opiskelivat toistensa eri puolia ja mitä jos Misha ei pitäisikään joistain hänen luonteenpiirteistään lopulta? Sitten se kaikki muuttuisi niin monimutkaiseksi ja Misha päätyisi vihaamaan häntä; sitä Joni pelkäsi eniten. Entä jos he tappelisivat jatkuvasti? Ja… Joni huokaisi. Hän ei halunnut asua vanhempiensakaan luona liian pitkään, hänen isänsä, niin paljon kuin Joni rakastikin ja arvostikin isäänsä, tämä oli ylisuojeleva ja oli sitä nyt entistä enemmän ja… Joni kaipasi itsenäisyyttä. Mutta asua yksin? Hän ei ollut varma. Kaikki tuntui niin monimutkaiselta, mutta äkkiä Ivon ehdotus ei kuulostanutkaan niin pahalle.

Joni astui salongin sisälle, mielissään päästessään lämpimään kylmästä ulkoilmasta. Vaikka sisällä olikin lämmin, se oli kaukana kodikkaasta, liian moderni ja… tilava. Tyttö vastaanottotiskin takana tervehti häntä, katsoi häntä tapaan joka kertoi Jonille, että hänet tunnistettiin. Joni hymyili hieman epäröiden ja tervehti takaisin. “Hei, minulla oli aika Jamille.”

“Täällä minä olen!” Joni kuuli tutun äänen ja kääntyi sen puoleen hymyillen jokseenkin helpottuneena. Hän kyllä huomasi katseet joita sai muilta työntekijöiltä ja heidän asiakkailtaan. Tässä paikassa juorulehtiä todella luettiin. “Voit jättää takkisi tuohon naulakkoon, kaamea ilma vai mitä?” Jami hymyili ja Joni nyökkäsi riisuessaan päällysvaatteitaan.

“Ällöttävä suoraan sanottuna”, Joni myönsi ja seurasi lyhyempää miestä tämän työpisteelle.

“Totutko siihen koskaan?” Jami kysyi matalalla äänellä Jonin istuutuessa alas.

“Mihin?”

“Siihen, että ihmiset tuijottavat sinua?”

”No, tuntuu se vähän epämukavalta, koska tiedän heidän tuijottavan niiden juorulehti artikkelien vuoksi.”

”Kyllä se laantuu, uskoisin.” Jami hymyili hieman.

“Ehkä, toivotaan niin”, Joni nyökkäsi hymyillen takaisin. “Joka tapauksessa, puhuin agenttini kanssa ja aion pian palata töihin ja kuten näet sinun täytyy nyt pelastaa minut, koska hiukseni ovat taas melko kaameat. Minulla on sellainen emo tukka, vai miksi sitä sanotaan…” Joni irvisti ja otti hiuspantansa pois. “Katso nyt tätä”, hän nosti tummanruskeita suortuviaan, jotka joissain valoissa näyttivät lähes mustilta ja Jami nauroi lempeästi.

“Ei se niin pahalta näytä…”

“Ah, älä valehtele, äläkä sano että minun tulisi kasvattaa pitkät hiukset, sitä ei nimittäin tule tapahtumaan!” Joni nyökkäsi.

”Hah, hyvä on, oikeastaan suosin sinulla lyhyttä tukkaa, sillä se on parempi bisnekselleni, tiedäthän; sinun on tultava tänne silloin useammin”, Jami iski silmäänsä ja otti harjan. ”Samalla tavalla kuin viimeksi?”

”Kyllä”, Joni nyökkäsi.

“Luulen, että tällä kertaa leikkaan hiuksesi ensin sillä ne ovat jo niin pitkät, että on turha tuhlata väriä.” Jami virnisti.

“Okei… Luotan sinuun, olen tyytyväinen, jos ne näyttävät yhtä hyviltä kuin viimeksi.”

“Hyvä on”, Jami nyökkäsi ja kostutti Jonin hiukset, kampasi ne läpi ja jakoi siisteihin osioihin linnunnokilla. Hän otti sakset ja virnisti nuoremmalle miehelle, joka tarkkaili häntä tiiviisti peilin kautta. “Älä ole huolissasi, en tee mitään hassua hiuksillesi, minä lupaan”, Jami vannoi. “Olemme miltei perhettä nyt ja sääntö kuuluu, ettei koskaan kannata pilata perheenjäsenen hiuksia tai et koskaan kuule siitä loppua”, hän nauroi ja Joni hymyili.

“Olen pahoillani, jos tuijotukseni häiritsee, vanhat tavat kuolevat kai hitaasti.”

“Se on ihan okei.” Hetken Jami jatkoi Jonin hiusten leikkuuta hiljaisena, tietoisena siitä että nuorempi mies tarkkaili hänen jokaista kädenliikettä tarkkaavaisena mikä oli oikeastaan melko huvittavaa. Hän ei ollut tavannut Jonia useasti, mutta tarpeeksi monta kertaa muodostaakseen mielipiteen, että piti pojasta. Hän olisi halunnut kertoa tälle kuinka ihaili tätä siitä kuinka oli selvinnyt rankasta kokemuksestaan niin hyvin, muttei ollut varma kuinka sanoa sitä. Ja tämä oli todellakin väärä paikka puhua asiasta.

“Kuinka olet muuten voinut?” Jami päätti lopulta kysyä ja heidän katseensa kohtasivat lyhyesti peilin kautta. Joni katsoi alas käsiään lyhyen hetken.

“Paremmin”, hän vastasi. “Paljon paremmin…” Hän lisäsi hymyillen hieman.

“Hyvä”, Jami nyökkäsi.

“Päätittekö jo missä aiotte asua Ivon kanssa?”

“No… se on vielä auki. Luulen, että Ivon tulisi keskustella asiasta ensin Mishan kanssa. Sain käsityksen, ettei hän ole niin innostunut ajatuksesta?”

“No…” Joni aloitti epävarmana kuinka sanoa se. “Hän oli yllättynyt”, hän päätti ja Jami virnisti.

“Sinä myös kuvittelen?”

“No, joo…” Joni myönsi. “Mitä sinä pidät ideasta?” Hän kysyi uteliaana ja hetken Jami vaikutti hieman vaivaantuneelta tai ehkä hän vain kuvitteli?

“No, tosiasia on, että minun on muutettava nykyisestä asunnostani, joten…” Jami kohautti olkiaan.

“Miksi?” Joni ihmetteli.

“Asunto on isoäitini. Vuokrasin sen häneltä, kun isoäiti muutti Kanarialle eläkepäivikseen isoisän kuoltua. Sukulaisten kesken emme tehneet kunnon vuokrasopimusta ja… No, hän oli kylässä vanhempieni luona ja kuuli…” Jami huokaisi ja pudisti päätään. “Hän kuuli Ivosta ja minusta, joten nyt hän haluaa minut ulos asunnostaan ellen suostu jättämään Ivoa.”

“Mitä?” Joni kysyi hämmästyneenä. “Eikö hän tiennyt, että olet homo?”

“Tiesi, ei vain halunnut hyväksyä sitä. Luulen, että isoäiti kuvitteli sen vain katoavan jossakin vaiheessa tai jotakin. Luulen vanhempieni toivoneen jotakin samankaltaista. Katsos, Ivo on ensimmäinen poikaystävä jonka halusin esitellä heille kunnolla, mutta he eivät halua tavata häntä. Isäni etenkään ja äiti ottaa mieluummin isäni puolen kuin minun ja sitten isä kertoi äidilleen. Tiesin, että perheeni on ennakkoluuloisia, mutten ymmärtänyt että he ovat sitä näin pahasti.” Jami huokaisi. “On tarpeeksi paha, että olen homo… mutta ilmeisesti Ivo oli heille jo liikaa, koska hän on niin paljon vanhempi minua ja kaikenlisäksi venäläinen. Äiti kuvittelee, että Ivo vain käyttää minua hyväkseen ja luultavasti haluaa ryöstää rahani”, Jami nauroi, mutta hänen katseensa pysyi surullisena. “Kysyin minkä rahan, eikä hän osannut vastata, kerroin Ivon tienaavan paljon paremmin kuin minä. Heillä ei ole mitään järkeviä pointteja, he vain oksentavat ulos typeriä ennakkoluuloisia argumentteja ja kerroin isoäidille että muutan mieluummin sillan alle kuin asuisin hänen rakkaassa asunnossa jonne rakastamani mies ei ole tervetullut. Hän haukkui minua typeräksi ja sanoi, että he vain ajattelivat parastani; mikä olisi Ivon jättäminen. Haistatin heille paskat ja lähdin… No, nyt minulla on sitten kuukausi aikaa keksiä mitä teen kaikille huonekaluilleni, vuokraan kai jonkun säilytystilan siksi aikaa kunnes keksin mitä tehdä tälle tilanteelle.” Jami ei ollut aikonut kertoa Jonille koko kurjaa tarinaa, ei olisi halunnut vaivata toista typerillä ongelmillaan, sillä tällä oli tarpeeksi omasta takaa. Hän jatkoi Jonin hiustenleikkaamista jokseenkin nolostuneena.

Joni ymmärsi kuinka onnekas oli perheensä suhteen, vaikka hänen isänsä saattoi helposti käydä hänen hermoilleen, oli hän aina ollut kannustava ja rakastava vanhempi. Joskus oli vaikeaa muistaa, ettei muiden vanhemmat olleet yhtä suvaitsevaisia. “Olen pahoillani, mutta perheesi kuulostaa idiooteilta. Se on kuitenkin heidän ongelmansa, ei sinun, jos he eivät voi hyväksyä Ivoa. Ivo on muuten aivan mahtava ja näen, että hän välittää sinusta todella.” Joni hymyili. “Ja itse asiassa, aloin miettimään Ivon ehdotusta myös”, Joni tunnusti, huomatessaan toisen nolostuneisuuden mille ei Jonin mielestä ollut syytä. Hän oli oikeastaan tyytyväinen siitä, että Jami oli avautunut hänelle, sillä toinen mies tiesi hänen menneisyytensä salaisuudet Chrisin kanssa. “Ja… Misha pyysi minua muuttamaan yhteen kanssaan… Luulen vain, no, olen tullut ajattelemaan että saattaisimme tehdä suuren virheen jos ryntäisimme hankkimaan oman asunnon näin pian… Ivon idea voisi toimia jonkin aikaa.” Jami katsoi Jonia yllättyneenä ja hymyili.

“Entä Misha, mitä hän ajattelee?”

“Minun on puhuttava hänelle”, Joni vastasi ja kohautti olkiaan katsoen Jamia peilin kautta. “En usko, että normaalitilanteessa häntä haittaisi… Luulen…” Jälleen Joni vilkaisi nopeasti ympärilleen nähdäkseen ettei kukaan ollut tarpeeksi lähellä kuullakseen heitä. Hän madalsi kuitenkin varmuudeksi ääntään. “Se johtuu siitä mitä minulle tapahtui ja… Ivo saattaa olla melko… äänekäs.” Joni punastui hieman ja Jami perässä ymmärtäessään mihin Joni viittasi.

“Olen pahoillani…”

“Ei minua haittaa”, Joni virnisti. “Mutta Misha on huolestunut, että minua häiritsisi ja luulen… No, Ivo on hänen veljensä…”

“Puhun Ivolle… tuosta…” Jami lupasi hieman nolostuneena, sillä tiesi itsekin ajoittain olevan hieman äänekäs.

“Minä puhun puolestani Mishalle illalla”, Joni lupasi. “Ehkä sen jälkeen meidän kaikkien olisi hyvä keskustella yhdessä?”

“Toki”, Jami nyökkäsi. “Ja kiitos Joni…” Hän hymyili.

“Ei tarvitse kiittää”, Joni virnisti toiselle. “Luulen että sinä ja minä tulemme toimeen todella hyvin.” Hän sanoi ja Jami nyökkäsi.

“Luulen niin myös.” Jami hymyili ja Joni tiesi saaneensa uuden ystävän johon voisi luottaa.

**^^**^^**^^**

Maanantai iltapäivänä he olivat Mishan huoneessa. Vaalea mies istui tietokoneensa ääressä ja Joni makasi hänen sängyllään lukien lehteä ja välillä vilkuillen poikaystäväänsä.

”Olen ajatellut”, Joni aloitti lopulta ja sai Mishan täydellisen huomion. ”Ivon ehdotusta ja sinun…” Hän lisäsi ja tutkiskeli poikaystävänsä ilmettä. ”En halua, että ajattelisit etten halua asua kanssasi, koska haluan sitä, en vain halua meidän kiirehtivän…” Joni piti pienen tauon ja istuutui ylös. ”Tarkoitan… Chrisin kanssa…” Jonia harmitti, että joutui sanomaan nimen ääneen, mutta hänen täytyi. ”Me muutimme yhteen aivan liian pian ja…”

”Pelkäätkö, että minusta tulisi hänen kaltaisensa?” Misha kysyi kurtistaen kulmiaan.

”En tietenkään. Mutta pelkään, että saattaisimme tapella, kinastella tai käydä toistemme hermoille…” Joni sanoi ja tarkkaili yhä Mishaa tiiviisti. Misha huokaisi ja sammutti tietokoneensa. ”Kaikki on yhä tuoretta välillämme, eikä siitä ole niin kauaa, kun hädintuskin siedit minua.”

“En tuntenut sinua silloin, en kuten tunnen nyt….” Misha sanoi katsoen häneen. “Mutta ymmärrän huolesi, enkä halua painostaa sinua, olen pahoillani, jos se vaikutti siltä.” Hetken Misha katsoi ulos ikkunasta ajatellen itsekseen.

“Jos huolit minut, niin muuttaisin ilomielin kyllä tänne”, Joni sanoi sitten rikkoakseen huoneeseen asettuneen hiljaisuuden. Jälleen Misha käänsi kasvonsa häneen. “Pidän Ivosta ja Jami vaikuttaa todella mukavalle myös. Se voisi toimia ja se voisi olla hauskaa, ainakin hetken. Täällä on tarpeeksi tilaa ja jopa yksi ylimääräinen makuuhuone, jos joku meistä menettää hermonsa ja haluaa viettää aikaa yksin.” Misha huokaisi uudestaan ja nousi lähestyen sänkyä jolla Joni istui.

“Oletko varma?” Misha kysyi. “Tarkoitan, että haluat tätä?”

“Kyllä”, Joni nyökkäsi. “Luulen, että se olisi hyvä tilaisuus meille nähdä millaista on oikeasti asua yhdessä, jos voimme asua yhdessä. Ei olisi riskiä tai stressiä, jos se ei onnistu niin kukaan ei menetä mitään.”

“Et siis luota meihin?” Misha kysyi, mutta hymyili kaikesta huolimatta.

“Ei se sitä ole, tiedät sen”, Joni sanoi ja kallisti päätään ottaen Mishan käden omaansa. “Mitä menettäisimme, jos ainakin kokeilemme tätä?”

“Emme mitään, kai”, Misha sanoi ja katsoi heidän yhteenliitettyjä käsiään. “No… voimmeko me vain sietää heidän… no, tiedäthän?”

Joni naurahti, virnisti ja nojautui suutelemaan toista miestä. “Voivatko he sietää meitä?” Hän kuiskasi. “Tunnen oloni jo paljon paremmaksi, Misha… Tehdään tämä, yritetään? Voimme aina etsiä oman asunnon myöhemmin. Täällä tunnen oloni turvalliseksi…”

Misha sipaisi Jonin hiuksia hellästi. “Hyvä on ja milloin kerromme isällesi?”

“Voiko se odottaa viikonloppuun?” Joni kysyi.

“Toki…” Misha hymyili ja varasti uuden suudelman. “Ja milloin kerromme Ivolle ja Jamille?”

“Illalla? He tulevat tänne myöhemmin, puhuin tästä jo Jamille”, Joni virnisti.

“Oi sinä ovela pikku kakara…” Misha virnisti takaisin ja hellästi kaatoi Jonin alleen sängylle suudellakseen häntä kiihkeämmin. Ehkä se ei olisi niin paha? Hänen vain täytyisi varmistaa, että heillä olisi riittävästi korvatulppia varastossa, ihan vain  varmuudeksi.


Jatkuu…

Web published: My Secret Shore 17.syyskuuta, 2012

© KOLGRIM 

Jatka lukuun 55
My Secret Shore HOME