55.Lapselliset leikit

 

Tällä kertaa muuttaminen tuntui helpommalta, Jonista ei tuntunut siltä kuin olisi aikeissa luopua mistään. Hän vain siirtyisi asumaan Mishan, Ivon ja Jamin kanssa ja oikeastaan hänen ei tarvinnut ottaa mukaansa muuta kuin vaatteita, kirjoja ja henkilökohtaisia hygieniatuotteita. 
Vaikkakin hänen isänsä oli pohtinut mikseivät asiat voineet jatkua entisellään, niin että Joni asuisi kotona ja tapailisi Mishaa, hän tuntui kuitenkin lopulta ymmärtävän. Misha oli päässyt Askon paremmalle puolelle ja Joni arveli miesten ystävystyneen heidän juoniessa Chrisiä vastaan. Se ei kuitenkaan estänyt Askoa antamasta Mishalle ”sitä puhetta” ennen Jonin muuttoa.

Ilmeisestikin puhe oli ainoastaan; ”sinun on parasta kohdella poikaani hyvin.”Ja Misha vakuuttaen, että tietenkin hän kohtelisi ja sitten he olivat juoneet lasilliset brandyä yhdessä ja taputelleet toistensa selkiä. Joni pohti milloin hänen isänsä lakkaisi kohtelemasta häntä kuin tyttöä, miksei hänelle tarjottu brandyä heidän kanssaan? Ei että Joni olisi pitänyt kyseisestä juomasta, mutta se ei ollut pointti! Misha oli selittänyt, että se johtui siitä, että hän oli ollut jo nukkumassa silloin, mitä Joni piti heikkona selityksenä; he olisivat voineet herättää hänet! Misha oli sitten muistuttanut, ettei halunnut ottaa moista riskiä, että olisi herättänyt hänet ja saanut Jonin ärähtämään siitä hyvästä.

Kun he alkoivat pakata Jonin autoa sunnuntaiaamuna, Misha oli hämmästynyt laukkujen määrästä, jotka Jonin mukaan, suurimmalta osin sisälsivät vain vaatteita. Vaikkakin Misha oli tehnyt tilaa vaatekaappeihinsa, hän tiesi jo katsoessaan viittä täysinäistä laukkua, etteivät ne koskaan tulisi mahtumaan. Onneksi oli olemassa Diman huone, jota Joni aikoi käyttää Diman siunauksella opiskeluhuoneenaan.

Jonilla oli mukanaan myös läppärinsä, lukiokirjansa ja kynät ja laskin, kaikki mitä opiskeluun saattoi tarvita. Koko sunnuntai meni järjestäessä asioita, no miltei kokonaan järjestäessä, oli helppoa ajautua sivupoluille, kun Joni oli kyseessä. Misha yritti auttaa järjestäen Jonin vaatteita, mutta kävi pian selväksi, että hän oli vain tiellä, ilmeisestikin asettaen vaatteet väärään järjestykseen. Tummatukkainen yritti selventää Mishalle järjestystään; oli arkivaatteet, kouluvaatteet, bilevaatteet ja juhlavat vaatteet ja niiden kaikkien piti olla omissa hyllyissään ja Jonin selittäessä tätä, Misha teeskenteli kuuntelevansa samalla, kun löysi jotakin paljon mielenkiintoisempaa poikaystävänsä laukuista; tämän alusvaatteet. Päättäen jälleen kerran olla avulias, Misha alkoi järjestellä alushousuja sängylleen jopa viikaten niitä siististi. ”Onko näilläkin suunniteltu käyttötarkoitus?” Hän virnisti. ”Tarkoitan, arki, juhla, bileet ja… seksi?” Misha ei voinut olla kiusoittelemasta toista miestä, tällä kuitenkin tuntui olevan alusvaatteita ainakin kuukaudeksi ilman, että joutuisi pesemään pyykkiä välissä. Joni mulkoili häneen punastuen hieman vaikkakaan ei tiennyt miksi punastui. Hän käveli Mishan luokse ja nappasi parin tiukkoja mustia boksereita tämän käsistä.

”Et vain ymmärrä”, hän tuhahti ja huudahti Mishan vetäessä hänet syliinsä.

“Enkö?” Vaalea mies kuiskasi hänen korvaansa ja suuteli hellästi hänen korvanlehteään käsien halatessa Jonia. Joni piteli yhä boksereita joissa oli punainen lohikäärme sivussa. “En ole nähnyt noita vielä ylläsi”, vanhempi mies kuiskasi.

“Oi, on olemassa paljon mitä et vielä ole nähnyt”, Joni virnisti ja painoi kevyen suukon Mishan huulille yrittäen kavuta sitten ylös jatkaakseen järjestelyään, mutta Misha ei antanut. Joni hihitti ja Misha kaatoi hänet nopeasti sängylleen selälleen huitaisten alusvaatepinon lattialle tieltä.

“Hei!” Joni protestoi, mutta naurahti uudestaan Mishan nojautuessa suutelemaan häntä.

“Hei”, vaalea mies kuiskasi käheällä äänellä. “Hei kämppis”, hän virnisti ja nojautui uuteen suudelmaan. Joni rentoutui hänen allaan ja pudotti pitelemänsä bokserit lattialle tuoden sitten kätensä Mishan hiuksiin ja suudelma jatkui hellänä. Mishan käsi siirsi hitaasti Jonin paidanhelmaa ylöspäin, rikkoen suudelman ja katsoen hänen silmiinsä ja Joni saattoi lukea himon katseen takana. “He pakkailevat yhä Jamin tavaroita… Eivät tule takaisin muutamaan tuntiin…” Misha kuiskasi ja Joni virnisti.

“Riisutaanko alasti?” Joni kuiskasi ja oli Mishan vuoro virnistää.

“Todellakin”, hän sanoi ja riisui nopeasti paitansa.

“Sulje verhot…” Joni pyysi, haluamatta ottaa riskiä, että Mishan yliutelias teininaapuri, jolla selvästi oli jonkinasteisia homofantasioita, näkisi heidät. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tyttö olisi yrittänyt vakoilla heitä.

Varastaen uuden suudelman virnistellen, Misha nousi ylös toteuttamaan Joni pyynnön. Joni katsoi poikaystäväänsä ja tämän lihaksikasta ylävartaloa hymyillen itsekseen, hän oli melkein siinä mielentilassa, melkein…

**^^**^^**^^**

Kun Jami muutti päivää myöhemmin, kävi selväksi, että molemmat suomalaiset jakoivat rakkauden vaatteisiin. Onneksi tosiaan oli Diman huone ja tämän tyhjät kaapit jotka Joni ja Jami saattoivat jakaa keskenään niille vaatteille, jotka eivät mahtuneet Ivon ja Mishan huoneisiin.

Talo oli jälleen täynnä elämää, ensimmäinen viikko meni järjestellessä asioita. Mishasta tuntui kummalliselta, muuttunut ilmapiiri, muutos Ivossa, muutos Jonissa ja hänessä itsessään. Jamin läsnäolo heidän kodissaan.

He eivät koskaan olleet kunnolla juhlineet joulua veljesten kesken. Venäjällä joulua juhlittiin tammikuussa ja he olivat usein menneet sukulaistensa luokse Venäjälle joululomalla, etenkin silloin kun vanhemmat olivat vielä elossa. Muutamaan vuoteen he eivät enää olleet menneet, välillä sukulaisia tuli heidän luokseen.

Heillä oli ollut joku säälittävä joulukuusen tapainen nurkissaan tähän aikaan vuodesta, ei juuri muuta jouluista. Paitsi eräänä vuotena, Ivo oli tullut kotiin koristeellisten joulutonttujen kanssa, jotka olivat osoittautuneet lahjaksi naiselta, jota tämä oli silloin tapaillut ja joka oli pitänyt sitä kammottavana, ettei joku nauttisi joulunajasta. Niinpä talo oli ollut täynnä noita rumia tonttuja, joiden pelkkä näkeminen sai Mishan kylmiin väreisiin, mutta onneksi tontut eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Vuotta myöhemmin, juuri ennen jouluaattoa, ne olivat kokeneet ”onnettomuuden” jonka seurauksena kaikki olivat kaatuneet lattialle ja hajonneet osiin.

Tänä vuonna kaikki oli toisin, Jami tunnusti olevansa innokas jouluihminen, hän halusi aidon kuusen ja sitten hän siivosi. Hemmetti, tuo lyhyt kaveri sai jopa Ivon osallistumaan joulusiivoukseen ja Misha oli yllättynyt. Joni ja Misha aikoivat mennä Jonin vanhemmille aatoksi, Diman viettäessä sen Lindan ja tämän perheen kanssa ja joulupäivänä he kokoontuisivat jälleen yhteen kumppaneidensa kanssa viettäen joulua yhdessä.

Jonin huomio oli yhä opinnoissaan, mutta hän oli jo tavannut agenttinsa ja sopinut palaavansa työnpariin tammikuussa. Hänen ensimmäinen sopimuksensa oli johonkin farkkukampanjaan ja neuvottelut urheiluvaatekampanjaan olivat jo hyvällä tolalla ja nyt he suunnittelivat treeniaikataulua Mishan kanssa. Asiat putosivat hiljalleen paikoilleen. Joni jatkoi terapiaansa vähemmän säännöllisenä ja Misha oli viimein tunnustanut Jonille näkevänsä painajaisia. Nyt kun he asuivat yhdessä, ei ollut järkeä salata asioita.

Jami toisaalta oli jokseenkin masentunut riidoista perheensä kanssa. Joni pohti, että se saattoi olla syy miksi toinen piti itsensä niin kiireisenä siivotessaan niin paljon. Joni ei ollut koskaan nauttinut siivoamisesta, toki hän halusi pitää asiat siistinä ja järjestyksessä, mutta… oli vielä parempi jos joku toinen halusi tehdä sen hänen puolestaan. Jokseenkin laiskasti Joni oli toki tarjonnut apuaan, mutta hänen onnekseen Jami oli vastannut, että piti siivoamisesta (niin hullulle kuin se Jonista kuulostikin) joten kaikki oli hyvin ja Joni voisi keskittyä omiin juttuihinsa.

Kaksi viikkoa ennen joulua, Jamin kaksoisveli Leevi tuli käymään. He eivät olleet identtiset, Leevi oli Jamia pidempi, Jonin pituinen, hänellä oli silmälasit ja hänen hiuksensa olivat vaaleat, mutta yhtäläisyyksiäkin oli; heidän kasvojensa je neniensä muoto jopa heidän silmänsä, joten oli helppo tunnistaa heidät veljeksiksi. Jami oli vitsaillut, että oli Leevin syy miksi hän oli itse jäänyt lyhyeksi, että kaksonen oli varastanut kaikki parhaimmat ravintoaineet äidin kohdussa. Leevi vaikutti ok tyypiltä, tällä ei ollut mitään Ivoa vastaan ja tuli jopa siihen lopputulokseen, että kaikista miehistä joita oli nähnyt veljensä rinnalla, oli Ivo loistava parannus, etenkin sen keski-ikäisen naimisissa olleen miehen jälkeen, josta heidän vanhemmillaan ei ollut mitään tietoa. Leevi vannoi puhuvansa Ivon puolesta heidän vanhemmilleen. Ilmeisestikin Jamin äiti oli jo sillä rajalla, että olisi antanut periksi ymmärtäessään ettei heidän pojallaan ollut aikomustakaan vierailla heidän luonaan, saati osallistua heidän perinteiseen jouluviettoonsa, jos hänen kumppaniaan ei hyväksytty. Leevin vierailu tuntui piristävän Jamia hieman, ainakin hän luopui jo lähes pakonomaisesta siivouksestaan, joka oli jo oikeastaan alkanut ärsyttää muita miehiä.

Toki oli vielä olemassa ongelma Chrisin kanssa, pieni uhka että mies kuitenkin palaisi jonakin päivänä ei kadonnut eikä voisi kadota, ei niin kauaa kuin Chris yhä oli olemassa ja heidän oli vain hyväksyttävä tämä seikka ja jatkettava siitä huolimatta. Adam jatkaisi heidän tiedottamistaan Chrisin tilasta ja ennen joulua Joni saikin uuden tiedon asiasta.

**^^**^^**^^**

Adam oli saapunut Suomeen viettämään joulua vaimonsa kanssa, joka oli matkustanut perheensä luokse jo aiemmin heidän vauvansa kanssa ja yhden heidän ystävänsä. Adam oli päättänyt vierailla Chrisin luona samalla reissulla, oli kuitenkin joulu ja hän halusi nähdä kuinka tämä pärjäsi. Hän oli toiveikas, rukoili mielessään tapaavansa sen ystävän, jonka luuli tunteneensa eikä sitä väkivaltaista hirviötä, joka tästä oli hetkeksi tullut.

Tapaamishuoneessa oli muitakin vankeja ja heidän rakkaitaan ja Adam istuutui alas odottamaan kun he toivat Chrisin paikalle. Hänen ystävänsä oli laihtunut, se oli silmiinpistävää, mustelmat olivat miltei parantuneet, mutta hänen murtuneen nenänsä juuressa oli kapea arpi. Chris, kaikesta huolimatta, vaikutti rauhalliselta ja hymyili hänet nähdessään.

Adam tarttui luuriin ja odotti Chrisin tekevän samoin.

”Hyvää joulua!” Hän tervehti ja Chris virnisti ja sitten nyökkäsi.

”Hyvääkö?” Hän kysyi ja naurahti. ”Kunhan pelleilen, hyvää joulua, mukavaa nähdä sinua.”

”Kuinka olet voinut? Olet ainakin laihtunut?”

”Jonkin verran, lääkärit kielsivät treenaamasta kylkiluitteni vuoksi, mutta näyttää siltä, että voin taas aloittaa joulun jälkeen, jos vain muistan ottaa rauhallisesti he sanoivat…” Chris kohautti olkiaan. ”No kuinkas sinä voit? Kuinka muksu jaksaa? Se oli poika, eikö niin?” Hän kysyi ja Adam hymyili, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Chris oli kysynyt lapsesta mitään.

”Kyllä, poika kasvaa kovaa vauhtia, hän on jo viisi kuukautinen.” Adam selitti tarkkaillen ystävänsä kasvoja, joka nyökkäsi hymyillen.

”Oletko pohjoiseen matkalla?” Chris kysyi.

”Kyllä, Suvi on jo siellä Aaronin kanssa”, Adam vastasi ja hetken Chris oli hiljaa.

”Iso perhejoulu jälleen?” Hän kysyi, katsoi Adamin silmiin naputellen sormiaan pöytää vasten. Adam aisti, että Chris halusi kysyä josko Joni olisi paikalla, hymy tämän kasvoilla tuntui hieman väkinäiseltä, mutta hän yritti kuitenkin pitää siitä kiinni.

“Ei, ainoastaan Suvin vanhemmat, hänen sisaruksensa ja isovanhemmat.”

“Vai niin…” Chris kurtisti kulmiaan. “Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus, kun olimme siellä yhdessä, eikö niin?” Chris naurahti ilottomasti ja huokaisi perään, siirtäen katseensa hetkellisesti pöytään ennen kuin toi sen takaisin Adamiin.

“Niin tuntuu”, Adam myönsi surullisena. “Toin sinulle lahjan, he varmaan antavat sen sinulle myöhemmin.”

“Ei se sattuisi olemaan viila kakunsisällä?” Chris koetti vitsailla ja virnisti perään. “Olen pahoillani, mutten ehtinyt hommata sinulle mitään”, hän iski silmäänsä. “Kun pääsen ulos, hommaan jotakin pojallesi, olisi mukavaa nähdä miltä hän näyttää.”

Adam tunsi olonsa epämukavaksi sillä tiesi, ettei Suvi ikinä haluaisi Chrisiä heidän lapsensa lähelle, hän ei haluaisi Chrisiä takaisin heidän elämäänsä. “Lähetän sinulle hänen kuviaan, jos tahdot?” Hän tarjosi.

“Se olisi mukavaa.”

“Millaisia muut vangit ovat? Ei kai ole ollut enempää ongelmia?”

“He ovat ihan okei, minut on jo jätetty rauhaan enimmäkseen, mutta… olen kyllä saanut uuden ystävän.” Chris virnisti.

“Ai… Hyväkin ystävä?” Adam kysyi varoen.

“Meillä on yhteisiä intressejä”, Chris iski silmäänsä. “Kaksi homo miestä, jotka jakavat saman kiinnostuksen kohteen. Kyllä, tulemme toimeen todella hyvin, ymmärrämme toisiamme.”

“Vai niin…” Adam selvitti kurkkuaan. “No, tunnut voivan paremmin ja se on hienoa nähdä.”

”Niin, olen myös osallistunut terapiaan. Älä ole huolissasi ystävä hyvä, pääsen jaloilleni oikein mainiosti.” Jälleen Chris virnisti ja Adam hymyili epäröiden.

“Oliko Joni iloinen saatuaan kuvat takaisin?” Chris ei voinut olla kysymättä.

“Mitä luulet?” Adam kysyi puolestaan ja kurtisti kulmiaan.

“Niin… No, toivon että… Hän voi hyvin ja kaikkea… Tiedän, että soitat Jonille, joten toivota hänelle ja hänen perheelleen hyvää joulua puolestani…” Chris piti pienen tauon mietteliäs ilme kasvoillaan ennen kuin virnisti. “No mitä hittoa, olen hyvällä tuulella, joten toivota samalla hyvää joulua sille hänen uudelle miehelleen…” Chris iski silmäänsä. “Joulu on anteeksiannon ja rakastamisen aikaa, eikö niin?”

“Niin…” Adam tunsi jälleen olonsa vaikeaksi, hän ei enää tiennyt milloin Chris oli vilpitön ja milloin ei.

“Kyllä minä voin muuttua, tiedäthän? Luota vain minuun. Minun täytyy muuttua, kun pääsen ulos en enää koskaan aio päätyä tällaiseen paikkaan. Koskaan.” Chris sanoi vakavalla ilmeellä.

“Tiedän, että voit muuttua, jos todella haluat”, Adam nyökkäsi ja katsoi tutkiskelevasti ystävänsä kasvoihin mikä sai toisen hymyilemään.

“Kyllä minä haluan”, Chris vakuutti. “Toivon, että pysyt yhteydessä, voisit kirjoittaa minulle kirjeitä ja toivon, että pidät lupauksesi lapsesi kuvasta.”

“Toki minä kirjoitan ja lähetän Aaronin kuvan”, Adam lupasi. “Pidähän huoli nyt itsestäsi, pääset vapauteen nopeammin kuin uskotkaan.”

“Tiedän, luotan siihen”, Chris hymyili. “Nauti joulustasi, Adam.”

Kun Adam lähti, hän tunsi olonsa hieman paremmaksi. Chris halusi muuttua ja oli kuitenkin vaikuttanut erilaiselta kuin aiemmin, joten ehkä se oli mahdollista? Kun Chris pääsisi vankilasta Adam halusi auttaa tätä pääsemään takaisin käsiksi normaaliin elämään, varmistamaan että tämä pystyisi siihen.

Myöhemmin Adam todella soitti Jonille. Hän kertoi tapaamisesta, sanoen että Chris oli vaikuttanut rauhalliselta ja jopa järkevältä. Hän kertoi epäröiden että oli saanut sen käsityksen, että Chris oli tavannut jonkun vankilassa, ystävän, kenties rakastajan ja että Chris oli toivottanut Jonille, tämän perheelle ja Mishalle hyvää vointia ja iloista joulua. Chris halusi muuttua ja Adam sanoi uskovansa tämän olevan rehellinen.

Joni toisaalta, alkoi jo väsyä uutisiin entisestään. Hän ei tiennyt mitä ajatella uutisesta, että Chris olisi tavannut uuden rakastajan. Hän halusi kyllä, että Chris menisi eteenpäin ja jos se tarkoittaisi että se oli jonkun kanssa jonka oli tavannut vankilassa, niin onnea heille molemmille! Kunhan hänen itsensä ei tarvitsisi enää olla missään tekemisissä Chrisin kanssa. Hän ei voinut muuttaa mennyttä, ei voinut saada sitä katoamaan, muttei voisi myöskään jatkaa siitä murehtimista, sen pituinen se.

Joni päätti olla mainitsematta Chrisitä ja tämän mahdollisesta uudesta poikaystävästä Mishalle, tietoisena, että tämä alkaisi välittömästi analysoida uutista, luultavasti tullen siihen lopputulokseen, että Chris valehteli, että kyseessä oli vain uusi juoni. Sitä Joni ei halunnut myöntää itselleen, että alitajunnassaan hän itse arveli asian olevan juuri näin. Hän ei kuitenkaan halunnut tuhlata enempää ajatuksia aiheelle ja hänellä oli parempia suunnitelmia heidän joulunvietolleen kuin Chrisistä tai tämän vilpittömyydestä murehtiminen.

**^^**^^**^^**

Jouluun mennessä kaikki oli asettunut aloilleen. Jami oli puheväleissä vanhempiensa kanssa, muttei tarpeeksi viettääkseen joulua heidän kanssaan, sillä Ivoa ei oltu kutsuttu. Ivo toisaalta jatkoi yhä Mishan ärsyttämistä, mutta se ei ollut mitään uutta. Joni menetti ajoittain hermonsa ja käyttäytyi kuin kakara Mishan mielestä, mutta se ei ollut mitään mitä hän ei olisi odottanut. He olivat asuneet yhdessä kolme viikkoa ja vain kerran Joni oli halunnut nukkua Diman huoneessa, typerän kinastelun seurauksena, joka oli saanut Jonin tivaamaan, ettei Misha ymmärtänyt yhtään mitään. Muutoin he tuskin saattoivat pitää käsiään irti toisistaan ja pian se oli oikeastaan Jami, joka kärsi asiasta eniten, Ivo myös kuorsasi ajoittain ja Misha päättikin hommata parturille pussillisen korvatulppia aikaiseksi joululahjaksi.

Mishan painajaiset loppuivat myös, tai ainakin ne olivat vähemmän toistuvia tai toivottomia, yhdessä hän oli jopa onnistunut pieksemään Chrisin ja oli herännyt melko tyytyväisenä itseensä, toki ymmärtäen kyseessä olleen vain unen, mutta kuitenkin, se oli jonkinasteinen voitto painajaisia ajatellen.

He olivat myös kuulleet, ettei Chrisin valitus ollut mennyt läpi, tuomio ja korvausvaatimukset pysyivät samoina; ainakin siinä oli jonkinasteista oikeutta

Joulu oli nautittavin vuosiin. Joni oli onnellinen ollessaan perheensä parissa ja nähdessään kuinka hyvin Misha tuntui istuvan joukkoon. Lapset tiesivät parhaiten, Joni ajatteli katsellessaan sisarustensa kommunikointia Mishan kanssa, Chrisin kanssa he eivät oikeastaan koskaan olleet löytäneet yhteyttä. Toki kieli oli ollut yksi este, mutta Chris ei oikeastaan koskaan edes ollut vaivautunut yrittämään. Nyt kaksoset olivat täysin Mishan lumoissa, heitä kiehtoi Mishan pituus ja voima, eikä Mishaa haitannut vastata heidän ajoittain hieman typeriinkin kysymyksiin. Jouluna Misha löysi yhteisen sävelen myös Sinin kanssa, joka oli ollut hieman varuillaan tämän seurassa ennen. Nyt, kun vaalea mies suostui kantamaan tätä reppuselässä, tytön leikkiessä prinsessaa, joka ratsasti hevosella, oli se välitöntä rakkautta.

He jäivät yöksi Jonin vanhempien toiveesta ja koska Askon ehkä täytyi saada nähdä, ettei Joni karkaisi ikuisiksi ajoiksi pois Mishan kanssa. Kun he makasivat vuoteessa vierekkäin sinä yönä, sormien leikkiessä toistensa kanssa, Joni hymyili poikaystävälleen.

“Voimmeko viettää uuttavuotta kahdestaan?” Hän kuiskasi. Ivon ystävä oli järjestämässä juhlat joihin heidätkin oli kutsuttu, mutta mitään ei vielä oltu päätetty.

“Toki, jos haluat.” Misha vastasi ja hymyili takaisin, tutkiskellen Jonia pimeässä.

“On jotakin, jonka haluan antaa sinulle, mutta annan sen mieluummin kun olemme täysin kahdestaan.” Joni selitti.

“Ai”, Misha äännähti typerän kuuloisena. Hänen mielensä täyttyi yhtäkkiä ideoista siitä mitä se voisi olla, muttei halunnut vaikuttaa liian innokkaalta, jos olisikin väärässä. “Mitä se on? Vai onko se yllätys?” Hän kysyi lopulta uteliaana ja Joni oli hetken hiljaa ennen kuin nojautui suutelemaan häntä.

“Luulen, että tiedät…” Tummatukkainen kuiskasi. “Minä vain… No, jotta voin rentoutua kokonaan, minun täytyy tietää, ettei ole sitä riskiä, että joku yhtäkkiä ryntäisi huoneeseen ja…”

“Ah…” Misha ymmärsi vinkin. “Niin… Ivolla saattaa olla pieniä… ajoitus ongelmia.” Misha tunsi olonsa äkisti hengästyneeksi. Vaikkakin heillä oli lukko ovessa, Ivo, ollen sellainen idiootti mikä oli välillä (Misha ajatteli), saattoi tulla koputtamaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä kysellen josko he halusivat tulla alakertaan pelaamaan pokeria tai vastaavaa. Se ajatus laitettuna syrjään, Misha muisteli ensimmäistä kertaa Jonin kanssa ja tunsi olonsa kovin kuumaksi. Viikko, nyt hänen täytyi enää odottaa viikko ja hän pystyisi siihen, mutta se tulisi tuntumaan kovin pitkältä viikolta, kun tiesi mitä sen lopussa odottaisi. “Kyllä… Ollaan vain kahdestaan… Kuulostaa paljon paremmalta kuin Ivon hullun ystävän juhlat, en malta odottaa…” Misha mutisi suudellen Jonia uudestaan.

“En minäkään…” Joni kuiskasi ja huokaisi suudelmaan, joka seurasi.

**^^**^^**^^**

Ilma ulkona oli jokseenkin masentava, saattoi tuskin uskoa, että oli joulukuun 31. Kun katsoi ulos, lumesta ei ollut tietoakaan, sen sijaan taivas oli synkän harmaa ja satoi kevyesti. Kumpikaan heistä ei tuntenut tippaakaan kateutta Ivoa tai Jamia kohtaan, jotka valmistautuivat lähtemään juhliin.

“Oletteko varma, ettette halua tulla?” Ivo kysyi laittaessaan kenkiä jalkoihinsa.

“Todella varmoja”, Misha vakuutti.

”No, nähdään sitten ensi vuonna!” Ivo iski silmäänsä ja nauroi laimealle kommentilleen.

”Joo, pitäkää hauskaa!”

”Pidetään ja te myös!” Ja niin he lähtivät.

”Lopulta”, Misha virnisti kävellessään sohvalle jolla Joni istui. Hän istuutui poikaystävänsä vierelle ja suuteli tätä. ”Haluatko, että tuon sinulle lasillisen viiniä?”

”Kiitos”, Joni nyökkäsi ja varasti uuden suudelman ennen kuin antoi poikaystävänsä nousta.

Kuului luja pamahdus, jota seurasi useampi lisää ja hämärä huone valaistui hetkeksi välähtävin vihrein ja sinisin valoin. Kello oli vasta hieman yli kuuden, mutta ihmiset ampuivat jo raketteja, enimmäkseen perheet joilla oli pieniä lapsia ja teini-ikäiset jotka olivat ampuneet raketteja jo muutama päivää aiemmin, se ei ollut sallittua, mutta sama toistui joka vuosi. Joni katsoi ulos ikkunasta nojautuen tyynyjä vasten, hän tunsi olonsa lämpimäksi ja mukavaksi. Kuullessaan Mishan lähestyvät askeleet, Joni katsoi ylös ja hymyili miehelle joka kantoi kahta viinilasia. Misha laski lasit hetkeksi alas laittaakseen musiikkia ennen kuin palasi Jonin vierelle. Vaalea mies hymyili ojentaessaan Jonille toisen lasin. ”Kippis”, hän sanoi ja Joni virnisti tuodessaan heidän lasinsa yhteen.

“Paremmalle vuodelle”, Joni sanoi.

“Paremmalle vuodelle”, Misha toisti ja siemaisi lasistaan katsellen poikaystäväänsä jonka jalat lepäsivät hänen sylissään.

“Mitä sinä teit viime uutenavuotena?” Joni kysyi.

“Ivolla oli juhlat täällä”, Misha kohautti olkiaan ja mietti taakse kuinka paljon olikaan muuttunut yhden vuoden aikana. Hän kietoi käsivartensa Jonin harteiden ympäri ja katseli tämän kasvoja haluamatta kysyä mitä tämä oli tehnyt, sillä se luultavasti sisälsi Chrisin, eikä heidän tarvinnut märehtiä enempää noissa muistoissa. “Luulen, että pidän tästä enemmän…” Misha kuiskasi ja Joni hymyili hänelle.

Nuorempi mies maistoi viiniä lasistaan, ennen kuin siirsi heidän molempien lasit pöydälle ja nousi istumaan Mishan syliin. “Minäkin pidän”, Joni kuiskasi ja toi kätensä Mishan poskelle ja tämä puolestaan nosti kämmenensä Jonin käden päälle. Misha toi pienemmän käden huulilleen ja suuteli lämmintä ihoa pitäen katsekontaktin.

“Luulen, että olen valmis… Haluan sinua, haluan tuntea sinut sisälläni…” Joni sanoi hiljaa.

Nuo sanat… Jonilla ei ollut ajatustakaan kuinka kuumaksi ne saivat Mishan tuntemaan olonsa. Toki kaikki mitä he siihen mennessä olivat jo tehneet, oli tuntunut uskomattomalta, mutta Misha ei voinut kieltää etteikö halu saada Joni siten olisi ollut vahva. Mishan huulet raottuivat ja Joni toi etusormensa niille hiljentääkseen hänet.

“Äläkä kysy olenko varma, sillä minä olen… Todella varma.”

Misha virnisti. “EN minä sitä aikonut kysyä, vaan sitä, siirtyisimmekö yläkertaan?” Tähän Joni naurahti.

“Ai…. Joo…” Hän nyökkäsi. “Mennään.” He jakoivat uuden suudelman, nälkäisemmän tällä kertaa eikä Joni voinut olla huokaamatta, kun Misha nousi ylös ja poimi hänet käsivarsilleen. Tummatukkainen hihitti Mishan kantaessa häntä portaita kohti. “Sinä todella tykkäät kantaa minua, vai?”

“Olisitko mieluummin halunnut kävellä?” Misha kysyi himokkaalla äänellä, nousten jo ensimmäiset portaat ylös.

“En…” Joni kielsi. ”Tämä on aika kiihottavaa näin…” Hän kuiskasi, pidellen poikaystävästään kiinni ja nojautuen lähemmäs suutelemaan hänen kaulaansa. Misha murahti, hänen kalunsa oli jo puolittain kova pelkästä lupauksesta johonkin mitä oli himoinnut niin monta kuukautta.

Kun he olivat päässet yläkertaan, Misha laski Jonin hellästi sängylle. ”Strippaa minulle…” Joni pyysi, istuutuen ylös polvilleen sängylle ja katsoen häntä noilla tummilla silmillään eikä Misha voinut olla virnistämättä. Sanomatta sanaakaan hän alkoi hitaasti napittaa paitaansa auki pitäen kokoajan katsekontaktin. Hän heitti paidan huolettomasti nurkkaan, kädet siirtyivät hänen vyölleen joka avautui kilahtaen. Joni tunsi vapisevansa odotuksesta, hän nuolaisi huuliaan ja riisui nopeasti molemmat paitansa jottei häneltä jäisi näkemättä mitään. Misha hymyili, vyö oli auki ja sitä seurasi ylin nappi, sitten vetoketju, kohouma oli jo selvä ja Joni liikkui lähemmäs sängynlaitaa.

Misha lähestyi, housut yhä avoinna, mutta hän jätti ne sillä tavoin toistaiseksi. Hellä, nyt oli oltava hellä, rakastella eikä vain panna. Hän nojautui lähemmäs suudellakseen poikaystävänsä täyteläisiä huulia, sivellen kädellä tummia hiuksia ja kävi hiljalleen makuulle vangiten Jonin alleen. Hän hyväili kädellään tummatukkaisen jalkoväliä mielissään löytäessään tämänkin kovana. Misha virnisti, uusi suudelma huulille, sitten rinnalle ja vatsalle, hänen kielensä pysähtyi leikkimään hopeakorulla, joka lävisti Jonin navan. Hänen kätensä avasivat nuoremman miehen housut ennen kuin otti ne varoen pois, molemmat sukat seurasivat. Siinä hän nyt oli alastomana, paljastettuna hänen himokkaille silmilleen, jotka ihailivat jokaista yksityiskohtaa. Joni hymyili hänelle, posket punersivat muutoin kalpeilla kasvoilla, tummat hiukset valkealla tyynyllä, pitkät tuuheat silmäripset jotka kehystivät noita pehmeitä suklaanruskeita silmiä, huulet punertavat ja aavistuksen turvonneet kiihkeiden suudelmien jäljiltä. Misha kallisti päätään samalla, kun liikutti kättään hellästi Jonin kauniilla ylävartalolla, ajatus nousi hänen mieleensä, eikä hän voinut pudistaa sitä pois ennen kuin sanoi sen ääneen. “Muistutat Lumikkia juuri nyt… Miespuolisesta tietenkin.” Hän kuiskasi käheästi, mikä sai Jonin hihittämään.

“Sinä et todellakaan ole yksi seitsemästä kääpiöstä”, hänellä oli aikaa kuiskata ennen kuin Misha suuteli häntä.

”En… Mutta voin olla sinun prinssisi….” Misha virnisti.

”Onpa siirappista…”

“Niin, tiedän…” Uusi suudelma, ennen kuin Misha erkani noista suloisista huulista riisuutuakseen boksereihinsa, jonka jälkeen haki liukasteen.

Kun hän palasi Jonin vierelle avaten liukastepurkin, hän näki ruskeiden silmien katsovan häntä epävarmana. Misha nojautui eteenpäin suutelemaan häntä.

“Hermostuttaako sinua?” Misha kysyi.

“Vähän, mutta haluan tehdä tämän.” Joni vastasi hymyillen. Misha hymyili hänelle takaisin, käyden makuulle kyljelleen ja vetäen Jonin kyljelleen myös niin, että he olivat kasvokkain.

”Älä pelkää, en ikinä satuttaisi sinua tietoisesti…” Misha vakuutti levittäen liukastetta kädelleen ennen kuin toi sen Jonin elimelle, haluten ensin keskittyä hänen hyväilemiseensä. Joni sulki silmänsä huokaisten mielihyvästä. Misha tunsi oman kalunsa sykkivän tiukkojen boksereidensa puristuksessa ja kuin lukien hänen ajatuksensa, tummatukkaisen kädet vapauttivat hänet hellästi niiden puristuksesta. Heidän katseensa kohtasivat, molemmat sumentuneina mielihyvästä heidän jatkaessaan toistensa hyväilyä käsillään.

Lopulta Misha toi kätensä Jonin taakse, hellästi hieroen liukastetta Jonin pakaroiden väliin, kiusoitellen pientä reikää sormellaan, mikä sai tummatukkaisen käden pysähtymään, hiljainen huokaisu silmien sulkeutuessa. Misha katseli Jonin kasvoja ja kun kieltäytymisen merkkiä ei näkynyt tai kuulunut, hän jatkoi työntämällä sormensa sisälle. Jonin silmät olivat puolittain avoinna, kädet kasvojen lähellä. “Kaikki hyvin?” Misha varmisti ja pienen nyökkäyksen saatuaan, Misha jatkoi hänen valmisteluaan sormen liikkuessa sisään ja ulos tiukassa reiässä ennen kuin liitti toisen sormen ensimmäisen seuraan. Hän koukisti sormiaan tähdäten siihen tiettyyn kohtaan Jonin sisällä ja kun hän löysi sen, palkittiin hänet suloisella huokaisulla nuoremman miehen huulilta. Misha virnisti, hän tunsi olonsa kuumaksi kaikkialta, hänen kalunsa nytkähti odotuksesta haluten ottaa jo osaa toimintaan, mutta sen oli vain odotettava vielä hetki.

Joni nuolaisi huuliaan, Misha jatkoi hänen kiusoitteluaan ja se tuntui uskomattoman hyvälle, hän oli miltei unohtanut kuinka hyvälle se saattoi tuntua. Hän vääntelehti ja huokaili sängyllä, avasi silmiään puolittain ja katsoi vanhempaa miestä selvästi nauttien olostaan, kolme sormea liikkui hänen sisällään venyttäen, valmistellen ja Joni oli yllättynyt siitä, ettei tuntenut kipua. ”Haluan sinua Misha…” Nuo sanat saivat Mishan lähestulkoon sulamaan ja hän kumartui ruskeasilmäistä miestä kohti, suudellen tätä intohimoisesti samalla kun veti sormensa hitaasti ulos tästä.

Misha siirsi kätensä Jonin polvelle, hellästi työntäen jalkoja erilleen jotta voisi kokonaan laskeutua niiden väliin. Raskaasti hengittäen Misha siveli liukastetta elimelleen ennen kuin ohjasi sen aukkoa vasten. Hän katsoi Jonin silmiin, perhosmaisia suudelmia pehmeille huulille, hän kiusoitteli aukkoa kalullaan, pidellen katsekontaktia samalla kun alkoi työntyä sisään. Joni huokaisi, ynähti hiljaa ja sulki silmänsä. Misha suuteli hellästi nuoremman miehen ohimoa ja otsaa anteeksipyytävästi tuottaessaan Jonille tämän väistämättömän kivun. Joskus Misha toivoi ettei olisi aivan niin kookas kuin oli. Joni avasi silmiään hitaasti, huohotti hiljaa, heidän katseensa kohtasivat. Misha pysähtyi kun oli päässyt melkein kokonaan sisälle, kuumuus ja tiukkuus hänen elimensä ympärillä tuntui uskomattoman hyvälle, heidän huulensa hyväilivät toisiaan pehmeästi.

”Oletko kunnossa?” Misha kysyi ja kurottautui ottamaan Jonin käden ja tuoden sen tämän kasvojen vierelle heidän sormien kietoutuessa yhteen.

”Kyllä…” Joni kuiskasi ja onnistui jopa hymyillä hieman. ”Olen kunnossa nyt..” Hän lisäsi ja kannusti Mishaa liikkumaan. Tummatukkaisen jalat kietoutuivat hänen ympärilleen. Misha teki ensimmäiset kokeilevat työnnöt eteenpäin ja taakse huokaisten mielihyvästä, se tuntui paremmalle kuin hän muisti. Uusi suudelma, hidas, he olivat niin lähekkäin, kietoutuneena toistensa ympärille, sulavat hitaat liikkeet, yhdessä kuin yhtä, nauttien tunteesta jonka se toi.

Kipu laantui, pehmeät vaikerrukset muuttuivat huokaisuiksi, ilo pystyä tekemään tämä ilman että tuntisi pelkoa. Joni tunsi olonsa lämpimäksi, tunsi Misha liikkuvan sisällään, vahvana ja samalla kärsivällisenä. Pienempikokoinen mies hymyili uuteen suudelmaan jonka he jakoivat, hänen rakastajansa käsi löysi tiensä heidän vartaloidensa väliin tyydyttääkseen häntä. Hän ei halunnut tämän mielihyvän loppuvan, halusi olla Mishan aina. Mielihyvän kasvaessa, ajatukset muuttuivat sumeiksi ja liikkeet kiihtyivät.

Misha murahti, tuntui niin uskomattoman hyvälle, että hän oli vakuuttunut, ettei se voisi tuntua yhtä hyvälle kenenkään toisen kanssa. Jonin mielihyvän huokaisut olivat musiikkia hänen korvilleen ja muuttuivat kovemmiksi tämän lähestyessä kliimaksiaan. Tummatukkainen huudahti, lihakset jännittyivät paksun elimen ympärillä, kun Jonin oma syöksi siemennesteen heidän molempien vatsoille ja Mishan kädelle. Hän nuolaisi huuliaan ja hymyili raukeana. Hetkeksi vaalean miehen liikkeet hidastuivat, hänen kätensä siirtyi Jonin olkapäälle ja piteli siitä kiinni hänen työntyessä rakastajaansa voimakkaammin. Misha karjahti mielihyvästä tullessaan.

Misha kaatui hikisenä Jonin ylle yrittäen tasata hengitystään ja kun hän tunsi olonsa hieman selvemmäksi hän nosti kasvojaan ja hymyillen laiskasti, hän suuteli Jonin huulia. “Luulen, että tukahdutan sinut jos jään tähän…” Hän kuiskasi virnistäen, ennen kuin varoen vetäytyi ulos hänestä. Misha kävi makuulle selälleen vetäen Jonin lähelleen ja tummatukkainen mies laski päänsä hänen rinnalleen rentoutuen. “Upeaa”, Misha kuiskasi ja suuteli tummia hiuksia. “Sinä olet upea.”

“Sinä olet melko upea myös”, tummatukkainen virnisti ja katsoi häneen. Hän tunsi Mishan siemennesteen valuvan hitaasti hänen sisältään reisilleen ja melko varmasti lakanoille. “Meidän olisi varmaan hyvä käydä suihkussa ja… luulen… vaihtaa lakanat.” Joni virnisti. Mishan käsi liikkui alas hyväilemään hänen selkäänsä.

“Niinkö luulet?” Vaalea mies virnisti ja istuutui ylös hitaasti, virne muuttui leveämmäksi hänen noustessa ja nopeasti nostaessa Jonin käsivarsilleen. Nuorempi mies nauroi, mutta rentoutui välittömästi.

”Sinulla on jokin perversio kantaa minua”, Joni totesi Mishan kantaessa häntä kohti kylpyhuonetta.

”Ehkä, haittaako se sinua?”

”Ei, minulla on jonkinlainen perversio nauttia siitä.” He jakoivat uuden lyhyen suudelman.

Myöhemmin samana iltana, kellon lähestyessä kahtatoista, he menivät ulos katsomaan ilotulitusta. ”Se todella on kuin ampuisit rahaa taivaalle…” Misha kommentoi katsoessaan välähtäviä vihreän, sinisen, kullan ja oranssin sävyisiä valoja, ujellusta ja kovaa pauketta kaikkialla heidän ympärillä ja Joni hihitti hänen kommentilleen. ”Olen vain iloinen, ettei se ole minun rahaani.” Vanhempi mies virnisti katsoen hihittävää poikaystäväänsä, joka vapisi aavistuksen kylmästä. ”Sinun olisi pitänyt laittaa hattu päähän…” Misha sanoi ja kurtisti kulmiaan.

“Ja sotkea hiukseni? – Ei koskaan!” Joni vitsaili virnistäen hänelle, mikä oli melko tehotonta hänen huulien väristessä.

“Ja herran tähden missä sinun hanskasi ovat?” Misha huomasi Jonin yrittäessä lämmittää käsiään puhaltamalla niihin. Tummatukkainen katsoi häntä miltei viattomasti hymyillen.

“En löytänyt niitä…” Hän kuiskasi.

“Kaikki ne vaatteet… ja hukkaat tärkeimmät asiat talvisaikaan…” Misha huokaisi. “Hyvä on, odota siinä niin haen sinulle jotakin.”

“Ei ole edes lunta!” Joni huusi poikaystävänsä perään, joka oli matkalla sisälle.

“Mutta on kylmä!” Misha huusi takaisin ovelta. Joni hymyili itsekseen ja katsoi taivasta kohden. Hänellä oli tunne, että seuraava vuosi olisi todella parempi. Misha palasi asettaen hatun hänen päähänsä ja sitten tarttui yksitellen hänen käsiinsä laittaakseen hänelle käsineet kuin pukisi pientä lasta. “Nyt olet kunnolla pukeutunut.” Misha sanoi ja avasi sitten pullon kuohuvaa, kaataen siitä kahteen lasiin joista toisen antoi Jonille ja laski pullon maahan. Misha kietoi kätensä Jonin harteille.

”Kylmä yö, kylmä juoma, mutta lämmin syleily.” Joni virnisti ja heidän katseensa kohtasivat. Misha hymyili lämpimästi ja suuteli Jonin otsaa. Pauke heidän ympärillään voimistui, Misha vilkaisi kelloaan ja kilisytti lasiaan Jonin kanssa.

“Hyvää uuttavuotta kakara!” Hän virnisti ja Joni katsoi häneen yrittäen nopeasti keksiä jotain mitä heittäisi takaisin.

“Hyvää uuttavuotta, Vodka!” Hän tiesi kuinka tämä vanha lempinimi ärsytti Mishaa, mutta tällä kertaa se ei tuntunut häiritsevän miestä. Sen sijaan Misha joi sille ja kumartui sitten suutelemaan häntä.

“Tulossa on parempi vuosi, Joni, lupaan sen sinulle”, Misha kuiskasi ja Joni hymyili pehmeästi.

“Tiedän sen olevan.”

“Ja minun on vietävä sinut Venäjälle”, Misha huokaisi lopulta katsoen ylös taivasta. “Jos uskallat lähteä?”

”Venäjälle!” Joni hihkaisi. ”Miksi en uskaltaisi?”

”Isoäitini haluaa tavata sinut”, Misha vastasi ja toi katseensa takaisin häneen. Joni näytti yllättyneeltä.

”Miksi?” Joni ei voinut olla kysymättä ja Misha hymyili.

”Koska hän kuuli huhuja, hän kirjoitti minulle ja minä vastasin ja sitten hän soitti minulle torstaina, hän haluaa tavata poikaystäväni.”

Joni räpäytti silmiään ja nielaisi. ”Ei kai hän vaan ala hakata minua kepillä tai jotain?” Se sai Mishan nauramaan. ”Tarkoitan… Jos hän on vahva ja vihainen venäläisnainen… ja vanhat naiset, no, ei heitä vastaan oikein voi puolustautuakaan, huolimatta siitä kuinka vahvoja he ovat.”

“Ei hän sinua satuta, hän tuntui olevan yllättävän ok asian kanssa, luulin että kertominen olisi vaikeampaa. Siksi en kertonut sinulle ennen kuin nyt, kesti hieman sulatella tätä. Nyt Ivo ei ole varma pitäisikö hänen kertoa Jamista vai järkyttäisikö se isoäitiä liikaa, että me molemmat kallistumme miesten suuntaan. Joka tapauksessa, hän haluaa tavata sinut, hän on utelias, niin hän sanoi.”

“Ai…” Joni nyökkäsi hieman häkeltyneenä.

“No, miten on?”

“Toki…” Joni sanoi ja katsoi ylös Mishaan, hymyillen epäröivästi. “Se voisi olla hauskaa? En koskaan ole käynyt Venäjällä aiemmin.”

“Älä ole huolissasi, suojelen sinua kyllä”, Misha virnisti.

“Hyvä on, sovittu.” Joni hymyili ja kurottautui suutelemaan poikaystäväänsä. “Mennäänkö takaisin sänkyyn?” Hän ehdotti ja Misha virnisti.

“Mennään vain”, vaalea mies myöntyi. Siksi yöksi, Misha pystyi unohtamaan Chrisin olemassaolon maailmassa, tulevaisuus näytti paremmalle, hänellä oli hänen kakaransa rinnallaan ja hän halusi pitää asian niin.

Oli hassua kuinka aika muutti asioita, kuinka yllättäviä käänteitä elämä otti. Kun Joni makasi Mishan vierellä vuoteessa sinä yönä, katsoen nukkuvaa vaaleaa miestä, ei hän voinut olla ajattelematta kuinka onnekas oli löydettyään tällaisen rakkauden. Hän kosketti rakastajansa kasvoja hellästi, kiintymyksellä.

Joni ajatteli mennyttä ja Chrisiä ja huolimatta siitä kuinka kivuliaita monet niistä muistoista olivat, huolimatta siitä kuinka synkkä polku oli ollut, ehkä se oli ollut ainut mahdollinen kulkea sille tielle jolla oli nyt? Se mitä oli tapahtunut, oli muuttanut hänet, se oli pakottanut hänet kasvamaan nopeasti ja jättämään osan turhamaisuudestaan taakse. Oppi oli tullut raskaan käden kautta ja toki Joni toivoi, että olisi voinut oppia sen kaiken hellemmin, ilman Chrisiä, mutta se oli mitä oli. Oli aika muuttua, jättää taakse teini-iän lapselliset leikit, leikit jotka johtivat vain vaikeuksiin. Ja ehkä ajan kanssa, mennyt voisi löysentää otettaan hänestä, ehkä, mutta siihen asti oli aina toivoa. Mishan rakastavassa syleilyssä, Joni kuitenkin tunsi, ettei mikään ulkopuolella voisi vahingoittaa häntä ja jos hän voisi, hän pysyisi ainiaan Mishan vierellä, tämän uskollisena kumppanina.

  • Loppu-

Kirjoittajan kommentti: Piditkö? Otan erittäin mielelläni vastaan palautetta! 🙂

Web published: My Secret Shore 22.syyskuuta, 2012

© KOLGRIM 
My Secret Shore HOME 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s