6.luku

6.ruletti

Kerrostaloasunto, jossa juhlat järjestettiin oli noin seitsemänkymmenen neliön kolmio, joka kuului juhlienjärjestäneen Pavelin vanhemmille, joiden luona mies vielä 25-vuotiaana asui. Vanhemmat olivat menneet sukulaistensa luokse Pietariin ja jättäneet kotinsa Pavelin vastuulle, se tiesivätkö nämä juhlista oli epäselvää, Misha arveli etteivät tienneet sillä muisti Pavelin vanhemmat melko hiljaisuutta rakastavina. Pavel oli myös yksi niistä hänen venäjälle jääneistä ystävistä, joka tiesi hänen suuntautumisestaan ja näin ollen Jonista.

Asunnossa kuului olevan jo kova meno päällä heidän kiivetessä ylös rappusia kolmanteen kerrokseen. ”Voin kuvitella, että hänen vanhempansa tulevat kyllä saamaan palautetta…” Misha tokaisi englanniksi ja Galina virnisti tälle.

”Oi, takuulla”, nainen myönsi. He seisahtuivat ulko-oven eteen ja soittivat ovikelloa. Oven takaa kuului erinäisiä ääniä musiikin seasta, remakkaa naurua ja kolahdus, lopulta Pavel pääsi ovelle asti.

”Misha!” Tämä julisti, olutpullo kädessään, selvästi jo humaltuneena, tämä rutisti vanhaa lapsuudenystäväänsä ja iski sitten silmäänsä Galinalle.

”Galina, näytät aina yhtä vetävälle…” Pavel oli jo pitkään yrittänyt iskeä Galinaa, heikolla menestyksellä eikä naisen reaktio nytkään antanut suurta toivetta läpimurron suhteen.

”Ja sinä aina yhtä humaltuneelle…” Galina vastasi ja astui sisään. Pavel huokaisi katsoi Mishan perässä sisälle astuvaa tummahiuksista suomalaista ja hymyili ojentaen tälle kätensä ja esitellen itsensä venäjäksi johon nuorempi mies vastasi tervehtien venäjäksi takaisin, sääli että heidän kommunikointinsa oikeastaan rajoittuisi siihen, sillä Pavel ei juurikaan osannut englantia.

”Komea poika”, Pavel tokaisi ystävälleen katsoen yhä Jonia. ”Otatko vodkaa?” Hän kysyi ja hetken Joni näytti hämmentyneeltä, Pavel kohotti vapaan kätensä ja teki juomisen elkeen, Mishaa hymyilytti.

”Haluatko vodkaa?” Hän selvensi poikaystävälleen.

”Eh… Onko jotain miedompaa?” Joni tiedusteli, hän ei haluaisi juoda itseään liian humalaan ja tehdä itsestään naurunalaista. Kun Misha käänsi kysymyksen ystävälleen tämä nauroi ja taputti Jonin selkää sanoen jotakin mitä Joni ei luonnollisesti ymmärtänyt, Misha hymyili epäilyttävästi ja lopulta sanoi Pavelin sanoneen, että toki hän voisi aina jotain sekoittaa.

Joni hymyili hieman epävarmana ja nyökkäsi riisuessaan samalla kenkiään, Pavel katosi keittiöön ja Galina huokaisi. ”Hän ajattelee aivan liian paljon juomista, kohteliaampaa olisi ollut esitellä teidät muille ensin…”

”No… menosta päätellen, virallinen esittely tuskin on tarpeen…” Misha hymyili ja he suuntasivat olohuoneeseen, joka oli täynnä ihmisiä, vieraita oli arviolta noin viisitoista mikä teki pienestä asunnosta melko täyteen ahdetun. Misha tunsi suurimman osan paikallaolijoista, vain muutama oli hänellekin uusia kasvoja, paikalla oli jopa Stanislav, johon Misha oli aikoinaan ollut ihastunut. Oli outoa nähdä hänet kaikkien niiden vuosien jälkeen, viime kerrasta oli tosiaan jo yli kymmenen vuotta. Stanislav seisoi ikkunan luona, hänen käsivartensa oli kiedottu vaaleatukkaisen naisen ympärille ja toinen käsi piteli olutpulloa, he juttelivat Petyan ja tämän tyttöystävän Kristinan kanssa. Mishan tervehtiessä porukkaa, Stanislav käänsi katseensa häneen ja hymyili, nyökkäsi tervehdykseksi. Eivät he koskaan kovin läheisiä ystäviä olleet, mutta kavereita ja Misha oli ihaillut toisen ulkonäköä. Stanislav oli miehistynyt, hän oli pitkä, hoikka ja ihan komeakin, mutta jotenkin väsyneen oloinen, eikä tämä enää vanginnut Mishan katsetta samalla tavoin kuin ennen. 

Misha esitteli Jonin muille suomalaisena ystävänään ja naiset katsoivat heitä molempia kiinnostuneina, kuiskuttelivat toisilleen ja kikattivat. Misha tunsi outoa ylpeyttä rinnassaan katsoessaan poikaystäväänsä ja nähden sen miten muut katsoivat tätä; se miten ryhdikäs Joni oli, kuinka tämä hymyili; hänen lämpimän ruskeissa silmissä oli tietty hehku, iholla terve sävy, Joni erottui joukossa edukseen ja keräsi helposti muiden ihmisten katseet itseensä.

Joni tervehti muita venäjäksi, pahoitteli opettelemallaan lauseella ettei oikeastaan osannut venäjää vielä sen paremmin. Muut ottivat heidät lämpimästi vastaan, yksi naisista; Natasha kysyi heti josko Joni oli sinkku, Misha valehteli poikaystävänsä puolesta tällä olevan tyttöystävä kotona, joka ei valitettavasti päässyt töidensä vuoksi heidän mukaansa.


”Toistaiseksi”, joku tytöistä nauroi ja Misha arveli parhaaksi varoittaa Jonia mahdollisista iskuyrityksistä. Eipä sillä, Misha tuskin välttyisi niiltä itsekään. Pavel pyyhälsi paikalle, Jonia usutettiin istumaan alas ja drinkkilasi asetettiin hänen käteensä, uteliaita katseita, Joni hymyili hieman vaivaantuneena ja pohti oliko jotenkin sisäänrakennettua suomalaiselle tuntea olonsa epämukavaksi huoneessa, joka oli täynnä venäläisiä ollessaan itse ainut suomalainen. Misha oli hänen vierellään hetken, kunnes yksi naisista, joka hänellekin oli kyllä esitelty, mutta jonka nimen Joni oli jo unohtanut, tarttui Mishan kädestä ja raahasi tämän kauemmaksi. Misha ehti luoda häneen vain nopean ja pahoittelevan katseen ennen poistumistaan toiseen huoneeseen. Jonia hermostutti, hän joi lasistaan ja toivoi rentoutuvansa. Yksi naisista huoneen vastakkaisella puolella katsoi häneen ja iski silmäänsä flirttailevasti, Joni hymyili vaimeasti ja korjasi asentoaan. Joku istui hänen viereensä sohvalle ja Joni huomasi katsovansa Galinan hymyileviin kasvoihin jokseenkin helpottuneena.

”Näytit hieman orvolta…” Nainen sanoi englanniksi ja Joni nyökkäsi myöntäen asian. ”Katsoin parhaaksi tulla seuraasi ennen kuin joku toinen ehtii.” Galina lisäsi ja katsahti Irinaan, joka oli juuri näyttänyt siltä kuin olisi ollut tulossa Jonin luokse ja nyt toinen nainen katsoikin häneen jokseenkin happamana mikä huvitti Galinaa.

”Mihin Misha meni?” Joni kysyi, hän oli jo hetken pohtinut menevänsä etsimään poikaystäväänsä muttei halunnut vaikuttaa kuin eksyneeltä koiranpennulta, joka pakonomaisesti seurasi isäntäänsä.

”Hän on Ksenyan kanssa parvekkeella”, Galina vastasi hymyillen. ”Ksenya rukka luulee, että hänellä voisi olla mahdollisuuksia.” Joni nyökkäsi ja maistoi lasistaan. ”Menen kohta keskeyttämään heidän hetkensä, minä kuitenkin olen Mishan ainut nainen.” Galina virnisti, Joni hymähti ja nyökkäsi tuijotti alas punertavaa nestettä lasissaan. ”Hän todella rakastaa sinua… luin rivienvälistä hänen kiinnostuksensa jo silloin kun Misha vielä vannoi sinun vievän ärsyttävyydelläsi hänen järkensä.” Joni katsahti naiseen huvittuneena ja hymyili. ”Ja sinä, kai olet vakavissasi?”

”Vakavissani?” Joni kysyi hieman hämmentyneenä alkuun.

”Mishan suhteen”, Galina selvensi hymyillen

”Totta kai olen, rakastan häntä.” Joni vakuutti.

”Hyvä, sillä jos särkisit hänen sydämensä niin vastaisit siitä minulle…” Nainen uhkasi hymyssä suin ja Jonilla ei ollut epäilystäkään siitä etteikö nainen toteuttaisi uhkaustaan jos tarve vaatisi.

”Siitä ei ole pelkoa”, Joni kuitenkin vakuutti. ”Misha on minulle se ainut oikea, tiedän sen.” Joni lisäsi hymyillen ja Galina katsoi häntä hetken hiljaa.

”Hyvä.” Nainen virnisti. Jonin lasi oli lähes tyhjä ja Pavel tuntui ilmaantuvan paikalle kuin taikaiskusta, lasi oli pian täytetty ja Joni tiesi että tulisi olemaan melko vaivalloista yrittää juoda kohtuudella sinä iltana.

”Menen hakemaan Mishan”, Galina sanoi sitten ja nousi. Pavel jäi notkumaan Jonin lähelle, hymyili leveästi ja sanoi jotakin kohottaen lasiaan, Joni hymyili takaisin epävarmasti ja kohotti omaansa; oli häiritsevää, kun olisi halunnut keskustella, mutta yhteistä kieltä ei vain yksinkertaisesti ollut…

Galina tarkasteli ystäväänsä ikkunan läpi, Misha nauroi, Ksenya seisoi aivan liki ja kallisti päätään viettelevästi katsoessaan miestä. He puhuivat jotakin, Ksenyan läheisyys ei tuntunut häiritsevän Mishaa ja Galina huokaisi ennen kuin astui lähemmäksi ja avasi oven. ”Mietin missä viivyit…” Galina sanoi, hymyili ja suukotti Mishan poskea ennen kuin painautui tämän kylkeä vasten ja loi merkitsevän katseen toista naista kohti. Ksenyan katse oli jäätävä, nainen hymyili takaisin teennäisesti ennen kuin sanoi menevänsä hakemaan lisää juomista. Misha piteli käsivarttaan Galinan harteilla ja katseli maisemia heidän ympärillään ennen kuin toi katseensa takaisin ystäväänsä.

”Sinun ei pitäisi antaa turhaa toivoa meille naisparoille…” Galina moitti lempeästi. ”Ksenya on ihastunut sinuun…”

”Niinkö?” Misha kysyi virnistäen ja otti hörpyn lasistaan.

”Niin kuin et tietäisi…” Galina sanoi ja liikkui niin, että oli kasvokkain ystäväänsä vasten.

”Sinä olet ykkösnaiseni Galina… Kyllähän sinä sen tiedät”, Misha hymyili.

”Tiedän”, Galina nyökkäsi. ”Jätit poikaystäväsi yksin…” Hän huomautti.


”Vain hetkeksi, kyllähän Joni pärjää.”

”Paikassa jossa hädin tuskin kukaan puhuu englantia…” Galina totesi ja kohotti kulmaansa.

”Minun pitäisi mennä…” Misha myönsi. ”Unohdin hetkeksi…” Galina asetti kätensä hänen rinnalleen pysäyttäen hänet. Misha loi ystäväänsä kysyvän katseen ja tämä hymyili.

”Jutellaan nyt hetki, siitä on jo liian kauan kun olemme viimeksi nähneet, olen varma, että Pavel kyllä tekee parhaansa jotta poikaystäväsi viihtyisi.” Misha nyökkäsi ja nojautui kaidetta vasten.

”Onko teillä vielä ollut ongelmia?” Galina kysyi.

”Tällä hetkellä kaikki on hyvin, mutta….” Misha huokaisi ja maistoi juomaansa ennen kuin jatkoi. ”Chris kuitenkin vapautetaan jo marraskuussa”, hän kohautti olkiaan ja tuijotti hetken lasiaan. ”En oikein uskalla täysin luottaa siihen ettemme enää koskaan kuulisi hänestä sen jälkeen, mutta tietenkin toivon sitä.” Tuuli pyyhkäisi pehmeästi heidän ohitseen ja leikki hetken Galinan punaisilla kiharoilla. ”Adam, Jonin serkun mies, on puhunut muutaman kerran sen sekopään kanssa ja sanonut ettei tämä enää ole maininnut Jonia, kysellyt hänestä tai mitään, mutta…”

”Olet silti huolissasi”, Galina totesi.

”Tiedän Jonin olevan myös vaikkemme siitä ole varsinaisesti enää puhuneet.”

”Asioita joita on turha murehtia etukäteen, kun niille ei voi tehdä mitään.” Galina järkeili.

”Ehkä voisimme muuttaa toiseen maahan ja kertoa vain lähimmille minne menimme, pysyä poissa vuoden tai kaksi kunnes olisin varma että se kusipää on jatkanut elämäänsä”, Misha hymähti ja kohtasi ystävänsä katseen, nainen hymyili.

”Piilottaisit hänet? Sinun aarteesi.”

”Piilottaminen olisi vaikeaa, Joni kyllä kerää katseita minne meneekin.”

”Te molemmat keräätte”, Galina huomautti hymyillen. ”Erityisesti yhdessä.”

”Ehkä…” Mies myönsi virnuillen ja maistoi lasistaan. Ei Misha ollut vaatimaton itseään kohtaan, tiesi kyllä näyttävänsä hyvälle, hän ei kuitenkaan antanut sen tehdä itseään liian ylimieliseksi tai turhamaiseksi. ”Mennäänkö takaisin sisälle?” Misha lopulta ehdotti. ”Lupaan, että ehdimme jutella myöhemminkin.” Galina nyökkäsi.

”Niin, ehkä on hyvä pelastaa rakkaasi, Irina katseli häntä sillä silmällä…” Nainen virnisti.

**^^**^^**

Joni huomasi erään miehen katsovan häntä pitkään huoneen poikki. Pavel seisoi yhä hänen lähellään, mutta jutteli muutaman muun kanssa. Joni katsoi mieheen, kurtisti kulmiaan ja maistoi juomaansa pohtien tuijotuksen syytä. Pian yksi naisista kuitenkin lähestyi, sama joka oli flirttaillut hänelle aiemmin, tämä hymyili viettelevästi ja istuutui käsinojalle hänen viereensä, mittaili häntä katseellaan. Irina, Joni muisti nimen, nainen sanoi hänelle jotakin, nojautui lähemmäksi ja Joni toisti jokseenkin avuttomana ettei ymmärtänyt, se ei kuitenkaan tuntunut humaltunutta naista häiritsevän. Joni tunsi naisen rakennekynsien sivelyt niskallaan ja liikautti päätään poispäin, olo oli ennen kaikkea vaivaantunut ja mies toisella puolella huonetta tuijotti yhä häntä kohden yhä ja nosti olutpullon huulilleen.

Jonin helpotus oli suuri kun näki Mishan ja Galinan lähestyvän. Galina sai vakuuteltua Irinan siitä, että tämän lähentelyt olivat turhia, sillä Joni oli hyvin sitoutunut tyttöystäväänsä, joka odotti kotona. Jonia ajatus keksitystä tyttöystävästä huvitti ja hän päätti nimetä tämän Millaksi, pitkäsäärinen blondi, joka työskenteli media-assistenttina ja kyllä, he olivat hyvin rakastuneita.

Misha istuutui hänen viereensä ja Joni rentoutui, alkoholi virtasi, lasi tuntui jatkuvasti täyttyvän. Keskustelu käytiin pääosin venäjäksi ja ajoittain Misha kääntyi hänen puoleensa selventäen mistä he oikein puhuivat ja aina kun Joni tuntui nojautuvan liian liki, joutui Misha korjaamaan asentoaan niin ettei heidän välinsä vaikuttaisi liian intiimiltä. Jonia tämä harmitutti, se ja tylsistyneisyys sai hänet juomaan enemmän, Misha käyttäytyi jokseenkin rehvakkaasti, ymmärtämättä mitä tämä puhui oli silti melko selkeää, että tämä vastasi naisten flirttiin, iski näille silmäänsä ja nauroi. Jonia ärsytti, hän halusi huomiota poikaystävältään.

Misha tunsi Jonin hivuttautuvan lähemmäksi ja kiristi hieman hampaitaan, tunnelma asunnossa oli rento, iloinen, mutta Misha tiesi varmaksi että se muuttuisi silmänräpäyksessä jos he päättäisivät yhtäkkiä avautua homoudestaan. Joni ei tainnut sitä ymmärtää. Misha toi lopulta katseensa poikaystäväänsä, joka virnisti tyytyväisenä saatuaan hänen huomionsa.

”Minua himottaa Misha…” Joni kuiskasi ja katsoi häneen. Misha huokaisi, Joni oli selvästi humalassa, ei sillä, kyllä häntäkin himotti, mutta tämä ei tosiaan ollut oikea paikka.

”Mennään hakemaan sinulle vettä”, Misha huokaisi ja nousi. Joni nousi vikkelästi hänen perässään ja seurasi keittiöön ja heti oven sulkeuduttua heidän perässään päästyään keittiöön, Joni toi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli. Kädet vaelsivat Mishan selkää pitkin tämän pakaroille; puristus. Misha ynähti, hengitys kiihtyi, lopulta hän sai kuitenkin hallinnan itsestään ja tarttui Jonin ranteisiin työntäen tämän hellästi kauemmaksi.

”Muru…” Misha aloitti ja Joni katsoi häneen kysyvästi. ”Niin paljon kuin haluankin sinua, on meidän pakko hillitä itsemme nyt.”

”Miksi? Olemme kahden nyt…” Joni nojautui lähemmäksi.

”Nyt, mutta kuka tahansa voisi astua sisään”, Misha järkeili.

”En ymmärrä miksi sinun pitää flirttailla niiden bimbojen kanssa…” Joni sanoi nyreänä. ”Käyttäytyä kuin mikäkin venäläinen matcho… Ja miksi minulla pitää olla keksitty tyttöystävä, mutta sinulla ei?”

”Minulla on Galina…” Misha huokaisi. ”Usko pois, jos menisin nyt tuonne ja julistaisin kaikille, että sinä olet poikaystäväni ja suutelisin sinua vapaasti heidän edessään, emme enää olisi niin tervetulleita. Tiedän varmasti ettei suuriosa heistä hyväksy homoja. Miksi luulet, että Ivo muutti pois niin varhain? Täällä on ihan helvetin vaikeaa olla homo tai biseksuaali.”

”En ymmärrä miksi meidän sitten tarvitsee olla täällä… Miksi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pidä sinusta jos tuntisivat oikeasti?” Joni huokaisi. ”Miksi tuhlata aikaa?”

Misha katsoi Jonia hieman kireänä, tavallaan Joni oli oikeassa ja oli vaikea keksiä pätevää vasta-argumenttia, mutta kuitenkin… ”Asettaisin myös Pavelin ja Galinan vaikeaan tilanteeseen”, hän lopulta vastasi. ”Haluan pitää jonkinlaisen yhteyden menneeseeni.”

”No pidä heidät, en silti ymmärrä mitä arvokasta on niin sanotuissa ystävissä joille tarvitsee teeskennellä. Oli minullakin sellaisia, karsin heidät pois elämästäni enkä ole kaivannut.” Misha oli hiljaa, otti jääkaapista vesipullon ja kaatoi siitä lasillisen Jonille. ”Jos kukaan ei koskaan ravistelisi ihmisiä ja heidän näkemyksiään, jos kaikki homot ja lesbot olisivat aina olleet hiljaa, piileksisivät, uskaltamatta näyttää; hei, tässä on se ihminen jota rakastan, koska pelkäisivät että muut ihmiset pahastuisivat, niin kuinka mikään olisi koskaan voinut muuttua?” Joni tivasi. ”Me emme asu täällä, miksi meidän pitäisi salata suhdettamme? Jos he eivät hyväksy sitä, niin meidän ei tarvitse enää myöhemmin olla missään tekemisissä heidän kanssaan.”

”Et ymmärrä, olet juonut liikaa, enkä jaksa nyt riidellä”, Misha sanoi ojentaessaan lasin poikaystävälleen. ”Menen takaisin muiden luokse”, hän lisäsi ja poistui huoneesta. Joni pudisti päätään, huokaisi ja otti kulauksen vesilasistaan ärsyyntyneenä. Vai muka juonut liikaa? – Joni tuhahti itsekseen, istuutui keittiönpöydän ääreen ja alkoi pelata angry birdsia älypuhelimellaan, juuri sillä hetkellä häntä ei huvittanut mennä homofoobisten venäläisten joukkoon. Misha oli oikeassa, hän ei ymmärtänyt, hän ei nähnyt miksi Misha halusi salata asian ihmisiltä, jotka kutsuivat häntä ystäväkseen tai vähintään kaverikseen, kun he kuitenkin kotona olivat avoimesti yhdessä. Nämäkin ihmiset saattaisivat saada sen kuitenkin selville jotakin toista kautta, ennemmin tai myöhemmin. Salaamisen julkisilla paikoilla liikkuessa Joni kyllä ymmärsi täysin, niin pitkälle hänkään ei ollut valmis provosoimaan tässä maassa, siitä joutuisi vain kärsimään.

Ei kestänyt kauaa, kun keittiöön tuli ihmisiä hakemaan lisää juomista, mies joka oli aiemmin tuijottanut häntä, toinen mies ja muutama nainen. Joni vilkaisi heihin, mutta keskittyi takaisin peliinsä, vaikutti hänen käytöksensä sitten tylyltä tai ei, oli aivan sama, eivät he kuitenkaan ymmärtäisi vaikka yrittäisi jotakin jutella. Muut täyttivät lasejaan ja puhelivat keskenään, naiset kikattivat ja lopulta ovi avautui ja sulkeutui heidän perässään. Tummahiuksinen mies, joka oli aiemmin tuijottanut häntä jäi kuitenkin keittiöön, maleksi pöydän vieressä ja Joni kohotti kysyvän katseen tähän. Mies hymyili, nosti vodkapulloa.

”Drink?” Tämä kysyi ja Joni oli hetken hiljaa ja lopulta nyökkäsi. Mies kaatoi hänelle drinkin ja istuutui alas häntä vastapäätä. ”Stanislav”, tämä esitteli itsensä ja Joni nyökkäsi hymyillen hieman.

”Angry birds?” Mies kysyi ja kun Joni jälleen nyökkäsi, tämä jatkoi englanniksi. ”Voiko kokeilla?” Joni ojensi puhelimensa miehelle.

”Oletko pelannut ennen?” Hän kysyi englanniksi ja mies hymyili leveästi.

”Pari kertaa”, Stanislav vastasi ja katsoi hänen silmiinsä. ”Näytät tutulle”, hän sanoi sitten ja Joni maistoi hiljaisena juomaansa, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.

”Ai?” Hän lopulta tokaisi.

”Minä… ajan rekkaa…olen…” Stanislav kurtisti kulmiaan kuin sanoja hakeakseen. ”Myös Suomessa…” Joni katsoi miestä hieman jännittyneenä, tiesikö tämä? Ja jos tiesi, miten tämä suhtautuisi? Heidän katseensa kohtasivat, Stanislav hymyili, vilkaisi taakseen ennen kuin nojautui hieman pöydän yli hänen puoleensa, pidellen Jonin puhelinta yhä kädessään. ”Kuvia… olen nähnyt… Olet se malli?” Joni tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän, hän katsoi miehen kasvoihin yrittäen tulkita näkikö yhtään merkkiä vihamielisyydestä vai pelkkää uteliaisuutta. ”Ei pelko, en kerro, sinä ja Misha, ymmärrän.” Mies kuiskasi ja Joni rentoutui hieman, vaikka samalla tunsi olonsa aavistuksen vaivaantuneeksi. Stanislav leikki hänen puhelimellaan, ei enää pelannut vaan alkoi näppäillä numeroita.

”Hei, mitä sinä teet?” Joni kysyi. ”Saisinko puhelimeni takaisin?” Joni ojensi kätensä pöydän yli, Stanislav nosti katseensa ja hymyili.

”Minä soitan, saadaan numerot.” Mies selitti ja Joni katsoi tähän jokseenkin ällistyneenä, hänen ensimmäinen reaktionsa oli tuhahtaa ettei halunnut miehen numeroa eikä taatusti halunnut että tällä olisi hänen numeronsa, se taisi kuitenkin olla nyt liian myöhäistä sillä Stanislav ojensi jo hänen puhelimensa takaisin, ehdittyään jo soittaa sillä omaansa. ”Salaisuus”, mies kuiskasi virnistäen, kuin tämä olisi ollut heidän yhteinen juonensa ja Joni ei hetkeen saattanut muuta kuin tuijottaa tätä epäuskoisena. ”Minä tulen Suomeen, tavataan.” Tämä jatkoi ja nyökkäsi.

”Minä seurustelen”, Joni vastasi hieman kireästi tuntematta itseään enää niin humaltuneeksi.

”Minä myös, ei väliä.” Stanislav hymyili ja nousi jo ylös. ”Kiva jutella.” Mies poistui kohti ovea ja Joni jäi istumaan epäuskoisena aloilleen. Mitä juuri tapahtui?

**^^**^^**

”Sinun suomalainen ystäväsi murjottaa keittiössä”, Natasha ilmoitti Mishalle, joka istui sohvalla juttelemassa Pavelin ja Galinan kanssa.

”Ottiko hän liikaa vodkaa?” Joku kommentoi ja muutama nauroi.

”No onhan se varmaan vähän tylsää olla täällä, kun ei pysty osallistumaan keskusteluun”, yksi naisista pohti. ”Meidän pitäisi keksiä jotain, että saadaan hänetkin mukaan porukkaan.”

”Pokeria!” Joku huudahti.

”Hei, pelataan pullon pyöritystä!” Ksenya kiljahti ja muut naiset kikattivat innostuneena, miesten myöntyessä ehdotukseen.

Stanislav tuli keittiöstä ja kohtasi Mishan katseen, mies hymyili oudosti ja Misha kurtisti kulmiaan.

”Menen hakemaan Jonin”, hän sanoi ja nousi, ymmärsi olleensa hieman tyly poikaystävälleen.

Joni istui yhä pöydän ääressä Mishan astuessa huoneeseen. ”Tuletko pelaamaan pullon pyöritystä?” Misha kysyi. Joni oli hiljaa hetken ja katsoi häneen.

”Pullon pyöritystä?” Hän toisti. ”Pelasin sitä viimeksi ala-asteella”, hän huomautti, mutta kurtisti sitten kulmiaan muistaessaan hämärästi, että oli saattanut pelata kyseistä peliä myös joskus teini-ikäisenä jossakin bileissä. Muistikuva oli hämärä, sillä hän oli luultavasti ollut hyvin humalassa, siihen liittyi pussailua. Misha kohautti olkiaan ja hymyili.

”Voisi se olla hauskaakin”, hän sanoi. ”Parempi kuin murjottaminen täällä.”

Joni huokaisi. ”En minä murjota”, hän väitti ja Misha loi häneen huvittuneen katseen.

”Etpä”, vaalea mies naurahti. ”Hei, anteeksi jos olin tyly… Mutta ymmärräthän syyni?” Joni katsoi poikaystäväänsä, joka seisoi yhä kauempana ja pysyi vaiti jonkin aikaa ennen kuin nousi.

”Ehkä…” Hän sanoi ja laittoi puhelimensa taskuunsa. ”No, mennään sitten pelaamaan pullon pyöritystä…” Ovella Joni vielä pysähtyi ja katsoi Mishaan. ”Stanislav muuten tietää meistä.” Hän sanoi ja hetken Misha näytti säikähtäneeltä. ”Mutten usko, että hän kertoo, taitaa olla homo itsekin tai ainakin bi.” Joni lisäsi ja avasi oven ennen kuin Misha ehti kysyä enempää.

Misha seurasi Jonia olohuoneeseen pohtien kuumeisesti mitä Jonin ja Stanislavin välillä oli tapahtunut keittiössä. He istuutuivat rinkiin lattialle, kaikki vieraista eivät osallistuneet, muutama istui syrjemmällä tarkkailemassa.

”Okei, ainakin aluksi, pelataan niin, että pitää suudella sitä johon pullo osuu”, Natasha virnisti. Misha suomensi Jonille mitä tapahtui ja vilkaisi Stanislaviin, joka istui vastapäätä, kohtasi hänen katseensa ja hymyili. Oliko hänellä jo nuorempanakin ollut jonkinlainen tutka? Misha pohti, oli melkoinen sattuma, jos Stanislavkin oli kallellaan samaan suuntaan ja kuitenkin, siinähän nyt istui tyytyväisen näköisenä tyttöystävänsä vieressä. Ensimmäinen pari Petya ja Galina suutelivat, ujo pusu, joka johtui varmaan Petyan tyttöystävän tuimasta katseesta. Galina pyöräytti pulloa ja muut taputtivat pullon suun osuessa Mishaan. Galina virnisti nojautui lattian poikki viehkeästi käsiensä varaan, lähelle Mishaa. ”No, näytetäänkö muille mallia?” Hän kysyi ja Misha hymyili nojautuen tätä vastaan, heidän huulensa hipaisivat toisiaan ensin kevyesti, Galina toi toisen kätensä Mishan niskan taakse, näykkäisi hänen huuliaan aluksi leikkisästi ja syvensi sitten suudelmaa, Misha vastasi, tunsi ystävänsä kielen livahtavan huuliensa väliin ja hieroi omaansa hellästi tätä vasten. Muut hurrasivat, Joni katsoi heitä vaivaantuneena yrittäen peitellä harmistuneisuuden tunnettaan; koko peli oli täysin typerä, typerä ja… teini…He olivat kuitenkin kaikki yli kahdenkymmenen, hän oli porukasta nuorin ja oliko hän ainut joka piti tätä jotenkin…no, teininä?

Lopulta suudelma Mishan ja Galinan välillä oli ohi, suudelma joka Jonin mielestä oli kestänyt tarpeettoman kauan. Galinan jälkeen Misha pyöritti pulloa, joka osui Irinaan; suudelma oli tällä kertaa lyhyempi, peli jatkui, muutama naisten välinen suudelma sai miehet villiksi; Ksenya ja Natasha laittoivat melkoisen shown pystyyn ja kun se oli ohitse Natashan pyörittämä pullo osui Joniin. Joni huokaisi, no olihan tämäkin vaihtelua, viimeksi hän oli tainnut kunnolla suudella naista juurikin edellisessä pullopyöritysleikissä, hämärät muistikuvat avautuivat hiljalleen. Joni nojautui lattian poikki lähemmäksi Natashaa, joka virnisti ennen kuin toi huulensa hänen omilleen. Naisen huulet olivat pehmeät ja kosteat, suudelma oli samaan aikaan pehmeä ja innokas, miellyttävä herättämättä mitään sen kummempia tuntemuksia. Ja kun tuli Jonin vuoro pyöräyttää pulloa, se osoitti selkeästi Stanislaviin; kohtalo oli ilmeisestikin päättänyt olla vittumainen hänelle -Joni pohti. Toistaiseksi tällaiset miesten välille sattuneet pyöritykset oli pyritty ohittamaan niin, että siirryttiin lähimpään naiseen. Mutta nyt, Ksenya oli ensimmäisenä äänessä, vaati, että koska hänkin oli antanut pitkän suudelman Natashalle, pitäisi miestenkin nyt vastapainoksi joustaa. Muut naiset yhtyivät vaatimukseen, Stanislav virnisti ja kohautti olkiaan.

”No kerrankos sitä”, mies naurahti ja nojautui Jonia kohti, joka vilkaisi hieman hämillään Mishaa; tämä ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä.

”Kiss!” Muutama naisista alkoi hihkua ja Joni katsoi miestä joka oli hivuttautunut lähemmäksi epäröiden. Toisaalta, Joni muisti Mishan ja Galinan suudelman ja sen miten häntä ärsytti Mishan halu olla yht’äkkiä takaisin kaapissa. Huokaisten Joni tuli hieman Stanislavia lähemmäksi, muut kannustivat heitä venäjäksi, naiset kannustivat oikeastaan, miehet naureskelivat lähinnä vaivaantuneesti, Misha yritti säilyttää jonkinlaista pokeria kasvoillaan.

”Annetaan kunnon näky”, Stanislav kuiskasi englanniksi ja Jonia huvitti miehen sanavalinta, mutta samassa hetkessä heidän huulensa kohtasivat. Stanislav todella antoi kaikkensa, miehen käsi hakeutui hänen hiuksiinsa, huulet painautuivat yllättävän pehmeinä hänen omiaan vasten kiusoittelivat hänen huuliaan avautumaan ja Joni tunsi kielen hellästi hieroutuvan hänen omaansa vasten, hän maistoi appelsiinimehun ja vodkan sekoituksen. Alun pehmeys muuttui hiljalleen vaativammaksi, Stanislav tuntui innostuvan tilanteesta ja Joni pohti itsekseen oliko tämä mahdollisesti ensimmäinen kerta tälle suudella toista miestä. Tytöt hihkuivat innostuneena taustalla, miehet kommentoivat jotakin mitä Joni ei voinut ymmärtää, mutta saattoi kuvitella heidän sanovan ”Voi helvetti, hyi helvetti”, tai jotakin vastaavaa. Humala ylipuhui Jonin vastaanottamaan suudelma samanlaisella voimakkuudella kuin se annettiin, työntäen epämukavuuden tunteet syrjään. Stanislav oli oikeastaan aika hyvä suutelija, muttei voinut vetää vertoja Mishalle ja suuteleminen möykkäävän yleisön edessä oli muutenkin jokseenkin epämiellyttävää. 

Misha katsoi tilannetta hieman kiusaantuneena, Stanislav tuntui nauttivan Jonin suutelemisesta aivan liian paljon, jollakin tavalla Stanislavin ja Jonin suudelman katsominen oli kiihottavaa, mutta suurimmaksi osaksi Misha tunsi omistavan puolensa astuvan esiin, sen joka ei pitänyt tämän todistamisesta tippaakaan, vain hänen tulisi suudella Jonia tuolla tavalla. Lopulta se kuitenkin oli ohitse, Stanislav nosti voitokkaana kätensä ylös ja otti naisten aplodit mielissään vastaan, hämmentävää kyllä, jopa miehen tyttöystävä oli tuntunut nauttivan esityksestä. Joni palasi omalle paikalleen, vilkaisi Mishaa ja pyyhkäisi punertuneita huuliaan, hän tunnisti Mishan katseen; mustasukkaisuus ja sen sijaan että se olisi tehnyt hänen olonsa onnistuneeksi, nostatti se pintaan vanhoja epämiellyttäviä tunteita jotka saivat hänet laskemaan katseensa lattiaan. Hetkeen Joni ei uskaltanut kohdata poikaystävänsä katsetta, pelkäsi kai näkevänsä tämän silmissä sen tietyn raivon palon jonka muisti usein nähneensä Chrisin silmissä vaikka järki ja sydän vakuuttelivatkin ettei voisi koskaan kohdata samaa Mishan kanssa. 

Misha tunsi olonsa jokseenkin hämmentyneeksi, vaikkakin oli kuvitellut suurimman osan olevan äärettömän homofoobisia, äskeinen esitys ja sen aiheuttamat reaktiot antoivat ymmärtää muuta. Toki mm. Petya ja muutama muu mies oli peitelleet aluksi silmiään ja kommentoineet kuinka ällöttävää moinen oli, olivat he kuitenkin samalla nauraneet ja lopulta tuijottaneet tilannetta. Naiset puolestaan, no he olivat kikatelleet silmät kiiluen, posket punertuen, Misha ei ollut varma johtuiko se pelkästään alkoholista. Stanislav oli selvästi ainakin nauttinut… Jonikaan ei tuntunut pistäneensä suudelmaa pahakseen. Misha katsoi poikaystäväänsä, joka vältteli nyt hänen katsettaan, eikä voinut estää mustasukkaisten tunteiden hiipimistä, alkoholi ei totisesti auttanut niitä tunteita vastaan taistelemista ja kuitenkin hän tiesi miten tärkeää oli hallita niitä näkymästä Jonille.

Jos hän kertoisi kaikille, voisivatko he kuitenkin hyväksyä? Oliko se vain harhaa kuvitella, että äskeisen perusteella he voisivat hyväksyä?

”Makuuhuone on vapaa jos haluat olla hetken kahden uuden poikaystäväsi kanssa, Stanislav?” Peter heitti ja muut naureskelivat hieman.

”Kuka tietää, ehkä myöhemmin!” Stanislav vitsaili virnuillen.

”Vain jos minä saan katsoa!” Tämän tyttöystävä heitti. Misha otti ison kulauksen juomastaan, katsoi Jonia joka sattui juuri samalla hetkellä vilkaisemaan häntä hämillään olevan näköisenä. Muiden vitsailu äskeisestä suudelmasta Jonin ja Stanislavin välillä sai hänet tuntemaan olonsa kiihtyneeksi, kummalliseksi, alkoholi jota hän oli nauttinut antoi oman lisäpotkunsa. Joni oli hänen poikaystävänsä. Misha nielaisi, peli jatkui ja hän ei osannut riistää katsettaan irti Jonista. Hän havahtui, kun Pavelin pyörittämä pullo osui Joniin.

”Jaa, pitäisiköhän sitä sitten…” Pavel virnisti ja katsoi Mishaan pystyen lukemaan ystävänsä kiihtymyksen.

”Tämä peli on typerä…” Misha mutisi. ”Joni”, hän kutsui ja ruskeat silmät kohtasivat hänen omansa. Päätös syntyi äkisti ja tuntui hyvälle, hän nojautui lattian poikki Jonin puoleen, tarttui tämän paidankauluksesta ja veti itsensä puoleen, suuteli. Muut ympärillä vaikenivat hetkeksi, joku sanoi; ”Oho” ja muutama naureskeli häkeltyneenä. Joni hymyili suudelmaan, hän ei ollut odottanut sitä Mishalta, ei heidän aiemman keskustelun jälkeen ja nyt hän tunsi jonkin sorttista ylpeyttä Mishan rohkeudesta. Lopulta Misha vetäytyi takaisin omalle paikalleen niin tyynesti kuin mahdollista hän nosti katseensa muihin jotka yhä näyttivät kuin puulla päähän lyödyiltä, epäuskoisen huvittuneilta, paitsi Galina ja Pavel jotka virnistelivät hänelle ja Stanislav, joka tyytyi hymyilemään tietäväisen näköisenä.

”Olemme yhdessä, Joni on poikaystäväni”, Misha lopulta selvensi ja onnistui peittämään oman hermostuneisuutensa ulospäin, vaikka sisimmässään hän tunsi jonkinasteista kauhua. Kun kukaan ei aluksi sanonut mitään, Pavel päätti naurahtaa keventääkseen hiljenynyttä tunnelmaa.

”No vähän sen suuntaista olin aistivinanikin!” Pavel tokaisi, kuin ei olisi tiennyt asiaa varmaksi. ”Otetaan sille!” Hän sanoi ja nosti lasinsa. Galina, Stanislav, Natasha ja Peter noudattivat esimerkkiä.

”Mishalle ja Jonille”, Galina hymyili kohottaessaan lasiaan. ”Hyväksyn tappioni Misha, miehen kanssa en voi kilpailla.” Galina naurahti jokseenkin hermostuneeseen sävyyn  ja iski ystävälleen silmää. Muutama muu kohotti epäröiden lasejaan myös ja he joivat. Osa taas vaikutti selvästi vaivaantuneilta mulkoillessaan vuoroin Joniin ja vuoroin Mishaan. Petya, joka vielä äsken oli naureskellut muiden mukana Jonin ja Stanislavin suudelmalle nousi lattialta tyttöystävänsä noudattaessa esimerkkiä. Misha kohtasi Petyan halveksuvan katseen.

”No en kyllä olisi sinusta uskonut! Tuo on sairasta!” Petya lähes sylki. ”Pavel, joko he lähtevät tai me lähdemme!!” Pavel nosti katseensa tyynesti ja otti uuden kulauksen lasistaan.

”No, sitten teidän on varmaan lähdettävä”, tämä tokaisi Petyalle, joka näytti raivostuneelta. ”Ja jos jollakin muulla on jotain ongelmia, niin tiedätte missä ovi on.” Hän lisäsi. Muut olivat hiljaa, pysyivät aloillaan ja Petya katsoi näihin epäuskoisena.

”No eikö tämä nyt teistäkin ole sairasta! Helvetti ajatelkaa nyt! Kaksi miestä, se on likaista!” Tämä raivosi. ”Se on synti!”

”Minulle on ihan sama mitä he tekevät makuuhuoneessa kahden, ei se minulta ole pois”, yksi miehistä sanoi tyynesti. 

”Ja mitä synteihin tulee…” Galina aloitti. ”En usko, että sinä olet paras henkilö tuomitsemaan, Petya.”

”Melkoinen pommi tämä kyllä on”, Ksenya sanoi vakavana.

”En olisi koskaan voinut arvata sinusta Misha…” Natasha nyökytteli.

”En kyllä minäkään!” Peter naurahti. ”En millään”, tämä jatkoi yhä naureskellen ja päätään pudistellen. ”Ja heittäköön hän joka on synnitön ensimmäisen kiven, vai miten se meni?” Mies virnisti nostaessaan katseensa Petyaan. 

Petya tuhahti. ”Kristina, tule, lähdetään!” Tämä komensi ja nainen, joka oli ollut vaiti, oli sitä nytkin ja seurasi poikaystäväänsä eteiseen. Misha istui aloillaan, vilkaisi hitaasti muita heidän ympärillään, kukaan ei puhunut katselivat toisiaan hieman epävarmoina ja välillä häneen ja Joniin. Petya huuteli vielä jotain epämääräistä eteisestä ennen kuin ovi kolahti kiinni hänen ja Kristinan perässä.

Ksenya nousi. ”Tarvitsen lisää juomista”, nainen mutisi ja Misha tunsi pienen syyllisyyden pistoksen ettei ollut osannut olla rehellinen alusta alkaen.

”Oletko sinä aina ollut homo?” Eräs naisista, Dina kysyi lopulta humaltuneena äänellä. Misha hymyili hieman ja nyökkäsi.

”Olen pahoillani, etten ollut rehellinen, tämä ei vaan ollut helpoin asia kertoa.” Misha sanoi ja vilkaisi Joniin, joka istui hiljaisena paikallaan, epävarmana, ymmärtämättä mitä muut sanoivat.

”Hän on aika kuuma kyllä, te molemmat olette… Olisinpa minäkin homo…” Dina sammalsi. ”Tai siis mies, homo mies…” Nainen selvensi ja Misha tunsi olonsa huvittuneeksi. ”Etkö sinä sanonut, että hän on malli?”

”Kyllä”, Misha nyökkäsi.

”Arvattavaa…” Dina huokaisi. ”Minä googletan hänet”, hän päätti. ”Löydänkö hänen kuviaan, jos googletan?”

”Luulisin”, Misha vastasi.

”En kyllä muista hänen sukunimeään.” Nainen huokaisi. ”Enkä muista huomenna vaikka kertoisit sen nyt, taidan olla liian huppelissa.” Sitten Dina osoitti Jonia. ”Mutta kyllä minä sinut googletan, suomalainen kuuma malli, Joni… joka on homo…” Hän sanoi ja hetken Joni näytti lähes pelästyneeltä sillä ei ymmärtänyt mitä tämä oikein sanoi.

”Onko hän sitten rikas?” Peter virnisti, Misha vilkaisi vanhaan koulutoveriinsa, hymyili hieman vinosti, mutta päätti olla vastaamatta. Peter päätteli tämän ilmeestä, että vastaus olisi myöntävä ja katsoi suomalaista miestä. ”Ihan hyvän valinnan sinä sitten olet tehnyt, eikä tuo ole rumakaan, se on hyvä.” Mishaa huvitti, hän oli helpottunut ja vilkaisi Joniin hymyillen. Joni oli tarkkaillut tilannetta hivenen huolestuneena ja tuntui nyt rentoutuvan, hän vastasi Mishan hymyyn.

Petyan ja Kristinan lisäksi kukaan ei osoittanut sen suurempaa inhoa heitä kohtaan, mutta osa oli selvästi yhä vaivaantuneita. Muutama loi häneen ja Joniin oudoksuvia katseita kauempaa ja hiljalleen ihmisiä alkoi poistua asunnosta, osa selkeällä tekosyyllä, osa varmasti pelkän väsymyksen vuoksi.

”Väki vähenee, pidot paranee”, Pavel naurahti, kun heitä oli jäljellä enää hän, Galina, Peter, Dina, Stanislav ja tämän tyttöystävä ja tietenkin Misha ja Joni. 

”Hei, kumpi teistä on se joka panee?” Dina sammalsi, selvästikin ylitsepääsemättömän kiinnostuneena heidän seksielämästään. ”Sinä olet varmaan se mies, Misha?” Nainen nyökkäsi ajatukselleen.

”Olemme molemmat miehiä”, Misha vastasi huvittuneena. ”Ei se ole niin mustavalkoista…” Hän kierteli ja oli onnellinen ettei Joni ollut ymmärtänyt Dinan kysymystä sillä olisi hyvin luultavasti vetänyt melko suuren herneen nenäänsä. 

”Juu ja minä en halua kuulla yksityiskohtia!” Pavel nauroi väliin.
”Siitä ei ole pelkoa, en aikonut niitä kertoa”, Misha vakuutti.

He kaikki jäljellä olevat jäisivät yöksi ja nukkumispaikkoja alettiin miettiä.Dina ja Galina majoitettiin Pavelin vanhempien huoneeseen. Peter nukkuisi patjalla Pavelin huoneen lattialla. Misha ja Joni olohuoneessa patjoilla ja Stanislav sai tyttöystävänsä kanssa olohuoneen vuodesohvapaikan. Nukkumaan he kävivät kahden jälkeen.

Uni ei meinannut tulla, Stanislavin tyttöystävä alkoi kuorsaamaan ja Joni pohti osittain huvittuneena ja osittain ärsyyntyneenä, että miten niin pienestä naisesta saattoi lähteä sellainen ääni? Stanislav oli jotenkin erikoinen, mutta huolimatta siitä, että mies oli saanut hänen numeronsa ja vihjaillut että he voisivat tavata, ei Joni kokenut tätä uhkaavana. Chrisin jälkeen Joni halusi uskoa, että oli jollakin tavalla oppinut lukemaan ihmisiä, eikä hän nähnyt, että Stanislav olisi tarkoittanut pahaa. Loppujen lopuksi, ilta oli ollut mukava ja Joni oli tykästynyt niihin, jotka olivat jääneet yöksi asuntoon, kun heitä oli ollut vähemmän oli keskustelukin sujunut helpommin. Pavel oli päättänyt haluavansa petrata englantiaan ja Galina oli luvannut auttaa miestä, mikä olikin saanut tämän suorastaan hehkumaan onnesta. Misha oli kertonut Pavelin olleen jo vuosia ihastunut Galinaan, joka ei tähän mennessä ollut oikein lämmennyt, myöhäisimmillä tunneilla jokin oli kuitenkin selkeästi muuttunut Galinan käytöksessä ja tämä oli viimein tuntunut vastaavan Pavelin kiinnostukseen.

Joni makasi Mishan vierellä, he katselivat toisiaan pimeydessä hymyillen. ”Eihän se ollut niin kamalaa?” Joni kuiskasi, Misha kurottautui ottamaan poikaystävänsä lämpimän käden omaansa.

”Ei”, tämä myönsi. ”Olen kieltämättä helpottunut.”

”Nyt olet kokonaan ulkona kaapista”, Joni virnisti ja ryömi hieman lähemmäksi, painautui Mishan rintaa vasten ja suuteli tätä hellästi, varoen. Misha sipaisi kädellään Jonin tummia hiuksia, siirtyi siitä hellästi niskalle ja lopulta selälle.

”Niin taidan olla.” Misha kuiskasi, katsellen poikaystäväänsä lempeästi. Hän oli vielä myöhemmin käynyt Galinan kanssa parvekkeella juttelemassa, nainen oli kehunut hänen rohkeuttaan kertoa muille ja Misha, alkoholin liikuttamana, oli paljastanut ystävälleen ostaneensa Jonille sormuksen, jonka oli ajatellut antaa tälle tämän syntymäpäivänä muutaman päivän kuluttua. Jollain tasolla ajatus yhä huvitti häntä, sillä ei ollut koskaan uskonut edes harkitsevansa moista, nyt kaikki tuntui kääntyneen päälaelleen ja Joni oli herättänyt hänessä jonkun romanttisen pehmonpuolen. Ehkä hän oli halunnut nähdä Galinan reaktion sille pitikö tämä ajatusta aivan päättömänä. Nainen oli näyttänyt aluksi yllättyneeltä, sitten epäuskoiselta ja lopulta oli hymyillyt ja halannut häntä. Galina oli myös itkenyt; liikuttuneesta onnesta tämä oli väittänyt, koska ajatus hänen ja Jonin kihlautumisesta oli niin suloinen ja Misha oli naureskellut tuntien lievää kiusaantuneisuutta ystävänsä itkureaktiosta.

”Et onneksi ole rumakaan”, Misha sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja naurahti hiljaa muistaessaan Peterin aiemmat sanat. Joni kurtisti kulmiaan hämillään.

”Okei…”, Joni vastasi hitaasti pohtiessaan kuinka paljon Misha oli oikein juonut sillä tämä tuntui pitävän kommenttiaan erityisen hauskana. ”Olisihan se kurjaa, sitten minulla ei olisi töitäkään…” Joni jatkoi ja Misha virnisti nojautuen uuteen suudelmaan.

Tuntui kuin joku olisi tarkkaillut, Misha katsahti kohti sohvalle tehtyä vuodetta, Stanislav makasi kyljellään ja katsoi suoraan heihin, Misha erkaantui suudelmasta, toinen mies hymyili aavistuksen ja sulki silmänsä ennen kuin käänsi kylkeään. Misha pohti salasiko Stanislav omia mieltymyksiään ja ajatteli kuinka surullista olisi joutua teeskentelemään vai tiesikö tämän tyttöystävä? Ehkä Stanislav oli bi, ehkä vain utelias, kuka tiesi. Misha painoi uuden suudelman Jonin otsalle ja laski päänsä tyynylle, Joni käpertyi hänen rintaansa vasten ja Misha hymyili itsekseen kietoessaan käsivartensa toisen ympärille, näin oli hyvä. ”Ya tebua lyublyu”, hän kuiskasi ja Joni hymyili silmät kiinni.

”Minäkin rakastan sinua.”

7.luku
 Kommentoi 

         Web published: 24.maaliskuuta 2013.

            My Secret Shore

© KOLGRIM