9.luku

Joni ei muistanut koskaan olleensa yhtä onnellinen. Viimeiset kaksi päivää he viettivät Pietarissa, yöpyen hienossa hotellissa keskustassa, minkä Misha oli järjestänyt yllätykseksi hänelle. “Haluat kuitenkin shoppailla, joten…” Misha oli sanonut ja Joni oli vaivoin pystynyt peittelemään innostustaan. Hotellihuoneessa oli kaksi erillistä sänkyä, sillä he eivät juurikaan halunneet herättää virkailijoiden epäilyksiä ja katsoivat parhaaksi pitää matalaa profiilia. Se mitä he tekivät suljettujen ovien takana, jäi heidän kahden väliseksi.

Pietarissa Joni näki toisenlaisen Venäjän, varakkaita ja hyvin pukeutuneita ihmisiä, kulttuuria. Misha seurasi poikaystäväänsä kärsivällisesti tämän kierrellessä kauppoja ja Joni selvästi nautti siitä, että kerrankin hän jaksoi pysyä mukana ja jopa antoi mielipiteitä hänen kokeilemistaan vaatteista ja suostui myös siihen, että Joni valitsi vaatteita kokeiltavaksi hänelle. He ostivat myös tuliaisia saaden auton lopulta täyteen tavaraa.

Mishan sormuksen he olivat alunperin sopineet ostavansa sitten kunhan pääsisivät kotiin. Paluumatkalla, heidän ylitettyään rajan, Joni halusi kuitenkin pysähtyä jo Haminassa, sillä kun he kertoisivat muille kihlautuneensa, Joni ei halunnut olla ainut rengastettu. Misha suostui ja he pysäköivät ensimmäisen näkemänsä koruliikkeen lähettyville. He astuivat sisään ja vanhempi naismyyjä tervehti heitä.

”Haluaisimme katsoa kihlasormuksia”, Joni ilmoitti ja nainen hymyili ystävällisesti.

”Hyvä. Minkälaista olitte ajatelleet? Timanttisormusta kenties?” Nainen kysyi ja Joni naurahti Mishan tuntiessa olonsa jokseenkin kiusaantuneeksi, tämä oli ollut helpompaa yksin.

”Hän näyttäisi hieman typerältä timantti sormessaan, eikö?” Joni kysyi kiusoittelevaan sävyyn naiselta, jonka ilme muuttui nolostuneen hämmentyneeksi ja hetkeen nainen ei selvästi tiennyt mitä sanoa. ”Minulla on jo sormus, nyt tarvitsemme kumppanilleni omansa.”

”Vai niin… No tuota-” Nainen mutisi ja katseli alas sormusvitriineihin, vältellen nyt jo katsomasta heihin. ”Mitä te sitten haluatte?” Kysymys kuulosti hieman tylyltä.

”Ajattelin valkokultaa tai hopeaa, jotain melko yksinkertaista leveää mallia.”  Joni sanoi ja kallisti päätään. Nainen huokaisi ja nosti yhden levyn kaapista.

”Sinä on jotain…” Nainen tokaisi jokseenkin välinpitämättömästi asetettuaan sormuslevyn tiskille.

Joni katsoi naista kohottaen kulmaansa, selvästi tätä ahdisti palvella kahta homoa. ”Kiitos, emmeköhän saa parempaa palvelua toisesta liikkeestä. Lähdetään Misha.” Joni sanoi ja käveli kohti ulko-ovea. ”Tänne en halua rahojani antaa.” Misha vilkaisi taakseen myyjää, joka näytti melko nyreältä, muttei enää sanonut sanaakaan.

”Palvelu oli kieltämättä parempaa, kun ostin sormuksen sinulle”, Misha hymyili hieman vinosti. ”Ehkä he luulivat sen tulevan naiselle.”

”Ärsyttävä myyjä.” Joni tokaisi kireän näköisenä. ”Tuota liikettä en kyllä suosittele kellekään!”

Misha hymyili, hieroi Jonin olkapäätä heidän kävellessään eteenpäin. ”No, unohdetaan tuo äskeinen… Toivotaan, että seuraavassa liikkeessä palvelu on parempaa.”

Heidän ei tarvinnut kävellä pitkälle kun löysivät jo uuden koruliikkeen, he astuivat sisään, liikkeessä oli yksi asiakas heidän lisäkseen, jota palveli nuori miesmyyjä. Mies sekä liikkeen toinen työntekijä nuori nainen tervehtivät heitä iloisesti. ”Kuinka voin palvella?” Nainen kysyi heidän lähestyessään tiskiä.
”Katsoisimme kihlasormusta kumppanilleni”, Joni sanoi tarkkaillen naisen ilmettä. Nainen hymyili, katsoi Jonia ja sitten Mishaa.
”Vain yhtä sormusta?” Nainen virnisti.
”Minulla on jo.” Joni uskalsi jo hieman hymyillä.
”Oi, onneksi olkoon, saanko nähdä millainen?” Myyjätär kysyi ja Joni nosti vasemman kätensä. ”Onpa kaunis, valkokultaako?” Joni nyökkäsi. ”Haluaisitteko sitten jotakin samantyylistä sinulle?” Nainen kysyi katsahtaen Mishaa, joka kohautti olkiaan.

”Haluaisin itselleni jonkin simppelin.” Misha vastasi. ”Hopeaa tai valkokultaa.”

”Lupasit, että minä saan valita”, Joni muistutti virnistäen Mishalle, joka hymyili ja nyökkäsi.

”Niinhän se oli, kunhan et valitse mitään naismaista.”

”Paljon pieniä kimaltelevia timantteja, bling bling, sellainen joka huomataan kilometrien päästä”, Joni vitsaili. Myyjätär hymyili, vilkaisi työtoveriaan, joka hymyili hänelle takaisin katsahtaen pariskuntaa; he olivat suloisia.

Nainen otti sormusvaihtoehtoja esille. ”Tässä on aika klassisia malleja joita miehet suosivat.”

Misha ja Joni tutkailivat vaihtoehtoja, kokeilivat muutamia ja lopulta päätyivät leveään hopea sormukseen, jossa oli simppeliä kuviointia pinnassa. ”Kaiverruksia ei varmaan onnistu saada heti?” Joni tiedusteli.
”Valitettavasti ei, lähetämme sormukset aina kultasepällemme ja tällä hetkellä olisi noin viikon odotus saada sormukset takaisin, joissakin liikkeissä saattaa olla kultaseppä heti paikalla.”

”No, ne ehdimme hankkia myöhemmin, olemme vain läpikulkumatkalla joten…” Joni hymyili.

”Hyvä, laitetaanko pakettiin, vai tuleeko heti käyttöön?” Myyjätär hymyili katsoen Mishaan, joka puolestaan vilkaisi Joniin.

”No tuskin tässä enää suurempia seremonioita tarvitaan, joten kyllä, otan sen heti käyttöön.” Misha hymyili.

Joni halusi maksaa Mishan sormuksen ja he poistuivat liikkeestä hyvillä mielin. ”Pitäisikö antaa palautetta myöhemmin, risuja sille ärsyttävälle akalle ja ruusuja tälle toiselle…” Joni pohti heidän kävellessään autolle. ”Juu, niin taidan tehdä.”

**^^**^^**^^**^^**

Oli iltapäivä, kun he saapuivat kotiin. Ivo oli jo kotona, mutta Jami pääsisi töistä vasta myöhemmin. ”Ei sanota heille mitään, katsotaan kumpi huomaa ensin.” Joni oli ehdottanut ja Misha myöntyi tähän, pohti osaisiko Ivo hillitä itseään.

”Tervetuloa kotiin, menikö matka hyvin?” Ivo tervehti heitä eteisessä.

”Loistavasti”, Joni hymyili ja laski kaksi laukkuaan eteiseen.

”Haluatko tulla auttamaan auton purkamisessa?” Misha kysyi. ”Joni vähän villiintyi Pietarissa…” Hän lisäsi, virnisti ja näytti kieltään rakastetulleen, joka oli näyttänyt olevan aikeissa protestoida.

”Teillä on varmaan nälkä?” Ivo kyseli heidän viedessään viimeisiä tavaroita sisään.

”On, suden nälkä”, Joni nyökytteli.

”Hyvä, ajattelin, että voitaisiin grillata, olen ostanut kaiken valmiiksi. Jaminkin pitäisi kohta olla kotona.” Ivo hymyili. ”Kai te tuliaisia toitte?” Hän lisäsi virnuillen astellessaan kohti keittiötä. Misha huokaisi. Kaivoi laukustaan ison vodkapullon,samppanjan ja mummon kutomat villasukat ennen kuin seurasi veljeään keittiöön. Hän laski pullot ja sukat pöydälle. ”Nämä ovat sinulle”, hän osoitti vodkapulloa ja sukkia. ”Ja tämä voitaisiin korkata tänään.” Misha nosti samppanjapulloa

”Jahas, mitäs me tänään juhlimme? Kotiin paluutanne?” Ivo kysyi ja Misha vilkaisi Joniin joka oli astunut hänen perässään keittiöön.
”No kai me voimme kertoakin sen?” Joni virnisti ja Misha huokaisi hymyillen kumppanilleen ennen kuin toi katseen isoveljeensä, joka tarkkaili heitä kärsimättömänä.

”No, antakaa tulla?”

Joni nosti vasenta kättään. ”Me menimme kihloihin”, hän virnisti ja Ivo mykistyi ensin, nosti kätensä suulleen ja hymyili sitten leveästi kohottaessaan käsiään Jonin puoleen, tuli lähemmäksi ja halasi nuorempaa miestä tiukasti. ”Voi minä tiesin! Tiesin että te olette täydellinen pari!” Hän katsoi  Mishaa pidellen yhä Jonia, jota tilanne tuntui naurattavan. ”Minä tiesin.” Ivo toisti Mishalle, joka pyöräytti silmiään. ”Voi olen niin onnellinen!” Ivo irrotti kätensä Jonista ja lähestyi Mishaa, joka kiusaantuneena antoi veljensä halata itseään. ”Meidän täytyy järjestää isot juhlat!” Ivo keksi sitten. ”Ketä sinne kutsuttaisiin?”

”Ei tästä tarvitse mitään numeroa tehdä, Ivo.” Misha huokaisi. ”Meillä on samppanjaa ja meillä on grillattavaa, siinä on ihan hyvät juhlat, vai mitä Joni?”

”Totta kai siitä tehdään numero!” Ivo protestoi ennen kuin Joni ehti vastata. ”Ei kai sitä nyt muuten kaksi miestä mene kihloihin, jos siitä ei saa tehdä numeroa! Pidetään juhlat, vai mitä Joni?” Ivo katseli toiveikkaasti tummahiuksista miestä, joka nojasi tiskiallasta vasten ja katseli jokseenkin huvittuneena Mishan ja Ivon välillä.

”Tuota… ovathan juhlat aina kivoja, mutta..”

”Niin ovat! Ketä haluat kutsua, kutsummeko vanhempasi myös? Saanko minä järjestää ne?”

Joni katsahti uudestaan Mishaa, joka näytti aavistuksen happamalta. ”En ihan oikeasti halua siitä mitään naurettavaa farssia.” Misha tokaisi. ”Ja sinut tuntien juuri sellaiset niistä uhkaisi tulla.”

”Ei ollenkaan”, Ivo kielsi. ”Kaikki tehdään hyvällä maulla. Enkö minä järjestänyt Dimalle ja Lindallekin kivat juhlat?”

”Äh…” Misha huokaisi. ”Voit järjestää juhlat, mutta minusta sen ei tarvitse suoranaisesti liittyä meihin kahteen.”

”Miksei?” Ivo ihmetteli. ”Miksi te sitten menitte kihloihin, jos sitä ei saa juhlia?”

”Saa sitä juhlia”, Joni huokaisi hymyillen. ”Mutta mitä Misha tarkoittaa, on ettemme halua siitä mitään överiä. Meille tämä tarkoittaa meidän kahden välistä lupausta toisillemme, merkkiä sitoutumisesta.”

”Aivan.” Misha nyökkäsi.

”No, mutta saanko nyt kuitenkin järjestää ne juhlat?” Ivo kysyi hölmistyneenä. ”Kai siitä lupauksesta saa muutkin iloita?”

”No järjestä nyt sitten.” Misha huokaisi ja meni jääkaapille. Ivo hymyili onnellisen näköisenä.

”Sopiiko jo kahden viikon päästä? Jamillakin taisi olla silloin vapaa lauantai.”

”Huoh… Kaipa se sopii.”

Jami saapui kotiin heidän grillatessaan ja Misha avasi samppanjapullon pihalla, kaatoi neljään lasiin.

”Mitä me juhlimme?” Jami kysyi hymyillen.

”Nuo kaksi menivät kihloihin”, Ivo ilmoitti hymyillen. ”Parin viikon päästä järjestän heille isommat juhlat!” Hän lisäsi Mishan ojentaessa heille laseja.

”Kihloihin?” Jami hämmästeli. Joni naurahti ja nyökkäsi pidellen lasiaan ja Jamin katse hakeutui sormukseen tämän vasemmassa nimettömässä. ”Onneksi olkoon…” Hän sanoi ja siirsi katseensa Mishaan ja tämän sormukseen.

”Kiitos”, Misha sanoi ja veti Jonin kainaloonsa. ”No niin, juodaan tulevalle!” Hän lisäsi ja kohotti lasiaan.

”Ikuiselle rakkaudelle, vuosisadan söpöimmälle pariskunnalle.” Ivo sanoi kiusoittelevaan sävyyn ja Misha pyöräytti jälleen silmiään.

”Meinaatteko te sitten mennä naimisiin, vai?” Jami kysyi ihmettelevään sävyyn heidän maistettuaan juomaansa. Misha ja Joni vilkaisivat toisiaan, Joni naurahti.

”Apua, en minä niin pitkälle ole miettinyt…” Joni virnisti.

”Eihän se vielä ole mahdollistakaan…” Misha sanoi. ”Jos se laillistetaan, niin katsotaan sitten.”

”Ennemmin tai myöhemmin siitä tulee laillista.” Jami sanoi. ”Se on väistämätöntä.”

”Voidaan pukea Mishalle sitten nätti valkoinen mekko…” Joni kiusoitteli kumppaniaan.

”Sinulle se mekko tulee.” Misha vastasi tyynesti.

”Eikä”, Joni pudisti päätään ja maistoi uudestaan lasistaan, häntä nauratti koko idea. ”Farkuissa maistraattiin ja sitten syömään.”

”Sekö on sinun unelmahääpäiväsi?” Jami virnuili. Hän ei oikein tiennyt miten suhtautua Mishan ja Jonin kihlautumiseen. Hän oli itse aina pitänyt koko ajatusta sormustenvaihdosta turhana. Toisaalta, jollain tasolla, hän ehkä kadehti heidän syvää sitoutumista toisiinsa.

”Unelmahääpäivä, luoja se kuulostaa hullulle!” Joni nauroi.

”Maistraatti, hyvää ruokaa, viiniä ja paljon seksiä, mentäisiin vain kahdeksi jonnekin kauas, kauas turistikohteista.” Misha sanoi. ”Se olisi minun makuuni täydellistä.”

”Hyvä on, kelpaa.” Joni sanoi ja he katselivat toisiaan hymyillen.

”Luoja te olette ällöttäviä”, Jami vitsaili nauraen.

”Voi kiitos”, Joni virnisti.

”Söpöjä te olette”, Ivo sanoi puolestaan, käännellen lihoja grillillä. ”Alkaa olla valmista. Joko pöytä on katettu?”
”Ei, mutta se on pian korjattu. Syödäänkö ulkona vai sisällä?” Joni kysyi.

”Syödään ulkona, kun on niin nätti ilta.” Ivo vastasi.

**^^**^^**^^**^^**

Jonin isä otti uutisen vastaan hämillään. Hän huomasi sormuksen poikansa sormessa ja oli ensin vain tiedustellut oliko se uusi, kunnes hänen vaimonsa oli huomannut saman ja todennut, että molemmilla oli sormukset vasemmissa nimettömissä. ”Olette menneet kihloihin! Voi miten ihanaa, onneksi olkoon!” Katja oli hihkaissut ja halannut heitä molempia.

”Kihloihin?” Asko oli ihmetellyt. ”Missä välissä?”

”Venäjällä, syntymäpäivänäni”, Joni oli virnistänyt isänsä hämmästykselle.

”No johan, onnea…” Isä oli mutissut raaputtaen päätään. Myöhemmin hän oli kysynyt pojaltaan, että eikö tämä ollut hirvittävän nuori sellaiseen sitoutumiseen, johon Joni oli muistuttanut, että isä oli ollut vain muutaman vuoden vanhempi, kun oli tavannut hänen äitinsä. Se oli hiljentänyt isän. ”Olenhan minä onnellinen puolestasi, kai se on turhaa jahkailla, jos on jo löytänyt hyvän kumppanin ja Misha osaa pitää huolta sinusta.” Isä oli lopulta järkeillyt, tyypilliseen isämäiseen tapaansa, jossa Jonin turvallisuus tuli kärkisijalla. Asia huvitti Jonia, mutta hän oli siihen jo toisaalta tottunut.

**^^**^^**^^**

Jami meni töiden jälkeen käymään Sonjan luona.
”Joni ja Misha menivät kihloihin”, Jami sanoi istuessaan pöydän ääressä höyryävä kahvikuppi edessään.
”Mitä?” Sonja kysyi äimistyneenä. ”Kihloihin? Milloin?”
”Jonin syntymäpäivänä, Venäjällä…” Jami hymyili vinosti.

”Apua, voi ei miten suloista!… Kumpi heistä kosi?” Sonja kysyi uteliaana, hymyili ja istuutui alas Jamia vastapäätä.

”Misha…” Jami vastasi huokaisten ja toi kupin huulilleen.

”En kestä, liian suloista…” Sonja virnisteli ja huomasi ohimennen Jamin pyöräyttävän silmiään. ”Mitä nyt? Eikö tämä sinun mielestäsi ole suloista?”

”Onhan se…” Jami vastasi joskaan hän ei kuulostanut kovin vakuuttavalta. ”En kyllä olisi uskonut, että Misha olisi kosivaa tyyppiä…”

”He ovat niin rakastuneita toisiinsa”, Sonja hymyili.

”Tarvitaanko siihen sormusta?” Jami ihmetteli.

”Kuulostat kateelliselta”, Sonja huomautti virnuillen ystävälleen.

”En ole kateellinen, miksi olisin?”

”Koska Ivo ei ole kosinut sinua.” Sonja sanoi ja Jami naurahti.

”Juu ei ole, eikä kosi. Meidän suhteemme on hyvä näin.” Sonja katsoi ystäväänsä kallistaen päätään, hymyillen hieman vinosti.

”Luulen, että olet kuitenkin vähän kateellinen….” Tähän Jami tuhahti.

”Luule mitä luulet”, mies tokaisi. ”Ivo pitää juhlat… Sinut on kutsuttu, saa ottaa avecin”, Jami lisäsi.

”Mistähän minä itselleni avecin löytäisin?” Sonja mietti. ”Tosin, kyllä minua pyydettiin ulos viime viikolla, kävin hakemassa pizzaa tuosta läheltä niin se pizzamies pyysi minua ulos… Epäilen kuitenkin, että hän pyytää kaikkia blondeja yksin asioivia naisia ulos, joten…” Jami virnisti ystävälleen.

”Kyllä se oikea vielä astuu elämääsi, jonakin päivänä.” Jami vakuutteli hymyillen.

”Niinhän kaikki sanovat”, Sonja huokaisi. ”Tuleeko sinne juhliin ketään sinkkua heteromiestä?”

”En ole varma… Mishan ja Jonin tuttujahan sinne enimmäkseen tulee.”

”No, pidän toivoa yllä.” Sonja päätti. ”Mitähän ostaisin heille lahjaksi…”

”En ole itsekään keksinyt mitään…” Jami sanoi.

”No, sitten meillä on hyvä syy lähteä ostoksille yhdessä!” Sonja hihkaisi. ”Ja saanko puhua Ivolle yhdestä yksityiskohdasta juhlia varten?” Sonja virnisti, Jami kohotti kulmaansa.

”Ja mikäköhän yksityiskohta se mahtaa olla?” Hän kysyi epäillen.

”Liittyy vain musiikkivalintaan ei sen kummallisempaan.” Sonja hymyili viattomasti.

”No, Ivo varmasti kuuntelee mielipiteesi mielellään.

”Hyvä.”

**^^**^^**^^**

Joni kirjautui facebook tililleen, näki kaksi uutta kaveri pyyntöä ja klikkasi ne auki; Dina Petrova ja Stanislav Kadnikov. Dina oli laittanut pyyntöönsä viestin; found you! Hot gay model! Friends? Jonia hymyilytti ja hän hyväksyi pyynnön. Stanislavin pyynnön kanssa hän epäröi ja päätti puhua asiasta myöhemmin Mishan kanssa.

Hän luki ystäviensä päivityksiä, kun ruudulle ilmestyi keskusteluikkuna.

Kasper: Hei…

Joni mietti hetken ennen kuin vastasi tervehdykseen.

Joni: Moi.

Kasper: Menikö reissu hyvin?

Joni: Meni, kiitos 🙂

Kasper: Sinulla oli synttärit, onneksi olkoon vielä näin jälkikäteen!

Joni: Kiitos, kiitos.

Kasper oli kyllä jo onnitellut häntä kirjoittamalla hänen seinälleen, joten nämä jälkikäteisonnittelut tuntuivat hieman turhilta.

Kasper: Löysin sinun fanisivutkin tässä yksi päivä. Hienoja kuvia.

Joni kurtisti kulmiaan.

Joni: Siis mitkä sivut?

Kasper: Etkö tiedä niistä?

Joni: No en. Mikä sivu?

Hän tunsi olonsa äkkiä jotenkin huolestuneeksi, stressaantuneeksi. Kasper välitti hänelle linkin, jota Joni epäröi hetken avata, entä jos… Jos NE kuvat olisikin siellä? Niin epämiellyttävä kuin tuo ajatus olikin, hänen oli saatava tietää. Sivujen katsominen sai hänet tuntemaan olonsa vaivaantuneeksi, kuka ne oli oikein tehnyt ja miksei hän ollut tiennyt asiasta mitään?  Sivuilla oli vieraskirja, Joni epäröi, mutta klikkasi sivun auki. Hän hymähti nähdessään yhden anonyymin kommentin, jossa luki ainoastaan; ’Homo.’ – Niin entä sitten? Joni mietti ja kurtisti kulmiaan. Muutamia negatiivisia kommentteja, mutta useimmat olivat ihan mukavia. Sivujen ylläpitäjä oli muistuttanut ihmisiä pysymään asiallisina, kirjoittanut muistutuksen, että herjaavat tai muuten loukkaavat viestit poistettaisiin. Joni mietti kuka ylläpitäjä edes oli -Hämmentävää…

Kasper: Oletko siellä?

Joni: Joo… En tiedä kuka nämä on tehnyt.

Kasper: Joku ihailijoistasi uskoisin 🙂

Joni: No, kunhan ei ole joku vihamiehistäni 😉

Joni pyöräytti silmiään omalle kommentilleen, ei ollut tiennyt mitä muutakaan vastasta.

Kasper: Vihamiehet eivät tee fanisivuja 😉

Joni hymähti ennen kuin kirjoitti vastauksensa; ’Ehkäpä ei :)´

Kasper: Onko sinulla nyt paljon töitä tiedossa?

Joni: Meh… Ei nyt mitään isompaa, jotain yksittäisiä kuvauskeikkoja, ei tämä nyt niin huippu työllistävää Suomessa ole. Pitäisi miettiä opiskelupaikkaa, jos syksyllä hakisin jonnekin.

Kasper: Onko jotain jo mielessä?

Joni: Muutama vaihtoehto, en ole vielä varma… Liikunta-ala voisi kiinnostaa.

Kasper: Eikö enää näyttelijän ura?

Joni: ?

Kasper: Muistelen, että puhuit siitä joskus, että haluaisit televisioon tai jotain.

Joni: 😀 Joo, en epäile ettenkö ole puhunut. Halusin olla julkkis teininä 😉

Kasper: Etkö enää? Ja etkö tavallaan ole?

Joni: No en nyt tiedä… Ja meidän kaikkien pitää aikuistua joskus, astua alas pilvistä, tai jotain 🙂
Hankkia normaali ammatti, kunnon työ: niin kuin isäni aina on toitottanut… Oletko sinä lomalla?

Kasper: Tavallaan 😉

Joni: Keikkoja?

Kasper: Onhan niitäkin, seuraavan viikon lauantaina on yksi, haluatko tulla kuuntelemaan? 

Joni: Tulen mielelläni joku kerta vaikka Mishan kanssa, mutta ensiviikonloppuna emme pääse. Ivo haluaa järjestää meille kihlajaiset…

Hetken aikaa Kasper ei kirjoittanut mitään, Joni arveli uutisen tulleen yllätyksenä.

Kasper: Kihlajaiset?

Joni: Menimme kihloihin syntymäpäivänäni.
Jälleen hetken tauko.

Kasper: Onneksi olkoon 🙂

Joni: Kiitos.

Joni kuuli auton ajavan pihaan ja kirjoitti: Hei, Misha taisi tulla kotiin, mennään katsomaan meille asuntoa tänään. Palaillaan!

Kasper: Jep… Nähdään.

Joni kirjautui ulos koneelta ja käveli alakertaan juuri kun Misha astui sisään. Joni hymyili leveästi.

”Hei, miten meni töissä? Huomasiko kukaan?” Hän kysyi ja Mishan ilme oli paljon puhuva.

”Arvaa vain…” Misha huokaisi, mutta hymyili potkiessaan kengät jaloistaan. ”Cecilia luonnollisesti huomasi ensimmäisenä ja sitten hän juorusi kaikille, osti kakun ja pommacia… sitä sitten juhlittiin työpaikan kahvihuoneessa ja Cecilian onnistui myös kutsua itsensä juhliimme… Se oli kauheaa ja kiusallista…” Misha nyökkäsi ja Jonia nauratti, hän tuli miehen luokse ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.

”Alkaako sinua jo kaduttaa, että kosit minua?”

”Myönnän etten aavistanut siitä tulevan näin iso numero”, Misha hymyili. ”Mutta ei, en minä sitä kadu.”

”Hyvä”, Joni hymyili ja painoi suudelman Mishan huulille. ”Tein salaattia, voidaan syödä ennen kuin lähdetään.” Hän lisäsi, otti Mishan käden ja johdatteli keittiöön.

”Dina ja Stanislav olivat lähettäneet minulle ystäväpyynnöt facebookissa.” Joni sanoi ottaessaan salaattikulhon jääkaapista. ”Dinan jo hyväksyin, mutta…” Joni katsahti Mishaan kysyvästi, vaalea mies oli jo istuutunut pöydän ääreen.

”Odotan, että tarjoilet minulle, tein raskaan päivän…” Misha virnisti ja Joni pyöräytti silmiään, mutta hymyili ja laski kulhon pöydälle ennen kuin otti heille lautaset kaapista. ”He olivat lähettäneet pyynnöt minullekin ja hyväksyin molemmat.” Misha sanoi katsellen kihlattuaan, joka kuuliaisesti kattoi pöytää ja tarjoili leipää ja juomaa hänelle.
”Janottaako yhtään?” Joni kysyi. Mishan jo nostaessa vesilasia huulilleen.

”No… ehtihän se vähän jo jano tulla…” Misha vastasi hämillään.

”Tarkoitan, vanha suola? Janottaako se?”

”Tarkoitatko Stanislavia?” Misha virnisti ja Joni katsoi häneen odottavasti.

”Tarkoitan.”

”No, ei hän tavallaan ole vanha suola, vanha ihastus kyllä ja ei… ei janota.” Misha kallisti päätään. ”Stanislav tuntuisi olevan kiinnostunut tulemaan kylään meille joskus…”

”Juttelit siis hänen kanssaan?”

”Vaihdoimme muutaman viestin”, Misha nyökkäsi ja nosti salaattia kulhosta lautaselleen. ”Luulen, että hän on utelias meistä…” Hän kohotti katseensa hetkeksi nuorempaan mieheen. ”Ehkä myös sellaisella tavalla, mikä meitä puolestaan ei kiinnosta.” Hän hymyili hieman.

”Kolmen kivaa?” Joni hymähti ja istuutui alas, he katsoivat toistensa silmiin. ”En halua kokeilla sellaista.” Joni ilmoitti suoraan.

”Hyvä, en minäkään”, Misha nyökkäsi ja kosketti Jonin kättä pöydän yli hymyillen tälle lempeästi. ”Jollain ajatuksen tasolla se on tavallaan kiihottavaa, mutta käytännössä… Ei, en osaisi jakaa sinua kenenkään kanssa.”

”Samoin”, Joni hymyili takaisin. ”Eli emme ilmeisesti ole kutsumassa Stanislavia kylään?” Hän virnisti. Misha kohautti olkiaan ja katsoi häneen hymyillen huvittuneena.

”Voin tietenkin olla väärässä, mutta kyllähän hänen käytöksensä ja viestinsä antoi viitteitä… En tiedä onko kohteliasta tapaa antaa jo rivien välistä ymmärtää, ettemme ole sitten kiinnostuneita sellaisesta.”

”Jaa, en kyllä heti keksi miten asian voisi ilmaista ilman, että sanoisi sen jokseenkin suoraan.”

”Niin, no ainakin voin toistaiseksi viivästyttää asiaa sanomalla, että olemme todella kiireisiä muuton kanssa.” Misha nyökkäsi ja maistoi salaattia katsellen Jonia mietteliäänä hetken. ”Ja minun puolestani voit kyllä hyväksyä hänen ystäväpyyntönsä, vaikket sinä nyt tietenkään lupaani siihen tarvitse. Kunhan vain kerrot, jos hän alkaa ehdotella jotakin… sopimatonta.”

Jonia nauratti hieman ja hän virnisti kumppanilleen. ”Lupaan.” Hän vannoi ja maistoi vesilasistaan. ”Ai niin, minulle on muuten tehty fanisivut!”

”No jopas, vai fanisivut?” Misha virnisti. ”Minkälaiset ne ovat? Kuka ne on tehnyt?” 

”Voin näyttää sinulle myöhemmin ja tekijästä en tiedä muuta kuin nimimerkin; Eria94… Varmaan joku teinityttö.”

”Tai kiimainen, finninaamainen teinipoika…” Misha virnuili.

”Hei, äläpä arvostele fanejani.” Joni nauroi. ”Ajattele, jos tämä olisi tapahtunut muutama vuosi aikaisemmin, luulen, että pääni olisi paisunut niin, että se olisi voinut räjähtää… Olisin kerskunut sillä ja sinulla olisi mennyt hermot.”
”Se on kyllä totta”, Misha myönsi hymyillen. ”Pitäisiköhän minun olla nyt mustasukkainen ja huolissani, kun olet niin kuuluisa?”

”Tosi kuuluisa”, Joni vitsaili. ”Ja hirvittävän haluttu.”

”Sitä en epäile.”

”Kasper kertoi minulle niistä sivuista, juttelimme hetken facebookissa.”

”Facebook, kaiken pahan alku ja juuri”, Misha huokaisi. ”Mitä se tyyppi halusi?”

”Kunhan jutteli.”, Joni sanoi ja kohautti olkiaan, nosti uuden haarukallisen suuhunsa. ”Tiesitkö muuten, että keskiajalla Suomessa, kun haarukka esiteltiin ensimmäisen kerran oliko se nyt Turun linnassa, niin se piti lopulta kieltää, koska ihmisiä kuoli haavoihin joita saivat pistettyään itseään suuhun?” Joni naurahti tutkiskellen haarukkaansa. ”Ajattele nyt, mikä syy kuolla… Melkein yhtä huvittava, kuin tukehtua appelsiiniin. Kuulin nimittäin kerran niin käyneen erään kaverini sukulaiselle ja se oli kauheaa, kun hän kertoi siitä. Minua meinasi ihan hirvittävästi alkaa naurattaa se ajatus, tietenkään kuolemassa ei pitäisi olla mitään hauskaa…”

”Näppärä aiheen muutos.” Misha totesi hymyillen vinosti. ”Kasperko aloitti keskustelun?” Hän kysyi ja Joni nyökkäsi. ”Äh, haluatko nyt oikeasti kaveerata sen tyypin kanssa?”

”No, monimutkainen kysymys…”

”Kuinka niin monimutkainen?” Misha kysyi huvittuneena.

”No, en nyt lähtisi innolla hengailemaan Kasperin kanssa kahdestaan, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että juttelemme silloin tällöin.”

”Satasesta vetoa, että hän on yhä ihastunut sinuun.” Misha sanoi osoitellen Jonia haarukallaan.

”En lähtisi lyömään vetoa moisesta”, Joni hymyili.

”No niin, eli tiedät sen itsekin. Typerää lähteä kaveeraamaan.” Misha nyökkäsi ja otti palan leipää haukaten siitä ison palasen. Joni kohotti kulmaansa.

”Me juttelimme facebookissa, en sanoisi siinä olevan vielä aineksia katastrofiin. Sitä paitsi, Kasper tietää, että olemme kihloissa, vaikka hypoteettisesti hän olisi ihastunut, niin edes Kasper ei ole niin typerä, että lähtisi kilpailemaan sinun kanssasi.”

”Okei, se olisi melko typerää”, Misha myönsi virnistäen itsevarmasti.

”Niin olisi.” Joni virnisti takaisin.

Syötyään, he menivät katsomaan kerrostalokaksiota muutaman kilometrin päässä rauhalliselta alueelta. Näytössä oli heidän lisäkseen muutama muu pariskunta ja yksi vanhempi nainen.
”Tässä ei ole saunaa…” Joni nurisi heidän kierrettyään asunnon ja seisahduttuaan tilavalle parvekkeelle katsomaan näköalaa.

”No voi, pitäähän kultani sauna saada.” Misha virnuili.

”Niin pitää, se on suomalaisen perusoikeus”, Joni nyökkäsi.
”Niin, isällesikin olisi niin hirveä matka mennä saunomaan…” Misha vitsaili.

”No en minä jaksa nyt sinne hölkätä aina lenkin jälkeen ja takaisin.” Joni sanoi, katsellen yhä pihamaalle. ”Ja lastenleikkipaikka suoraan parvekkeen alla, hyh, ei kiitos.”

Misha naurahti. ”Hyvä on, tämä ei siis ole meidän kotimme. Jatketaan etsimistä.”

”Pieni piha olisi ehkä kuitenkin kiva…” Joni mietti. ”Rivitalo tai paritalo, mutta harmi kun naapureitaan ei voi valita…”.

”Tekisitkö puutarhatöitä?” Misha vinoili.

”Kasvattaisin perunoita…” Joni naurahti heidän kävellessään jo ulos asunnosta esitteet kädessään.

”Hah, sen kun näkisin”, Misha virnisti.

”Sitten vanhempana… Sitten meillä pitäisi olla talo, nyt olemme liian nuoria kasvattamaan perunoita…” Joni nyökkäsi. ”Mutta pieneen pihaan emme vielä ole liian vanhoja.”

”Vai niin”, Misha hymyili.

”Ostetaan joku talo merenrannasta.” Joni tokaisi ja Misha vilkaisi kihlattuunsa varmistaakseen, että tämä vitsaili.

”Niin, sellainen parin miljoonan lukaali, riittääkö se?”

”Isolla uima-altaalla.” Joni nyökkäsi. ”Sitten voidaan palkata sellainen allaspoika Pedro”,

”Työasuna string uikkarit, vai?” Misha vinoili heidän päästyään parkkipaikalle.

”Hyi”, Joni irvisti. ”Ei, haluan sittenkin oman Butlerin!”

”Ja talon Westendistä, kyllä, ihan mahdollista. Nyt kun sinulla on jo niin paljon fanejakin, niin meistä varmasti tulee hävyttömän rikkaita.” Joni näytti hänelle kieltään ja avasi matkustajapuoleisen auton oven istuutuen alas.  ”Katsotaan lisää asuntovaihtoehtoja, kunhan pääsemme kotiin.” Misha tokaisi istuttuaan ajajan paikalle ja käynnistäessään auton.

Kun he saapuivat kotiin, he kuulivat Ivon ja Sonjan äänet keittiöstä, heidän äänensä kuitenkin vaimenivat heti ulko-oven pamahtaessa kiinni heidän perässään. Misha vilkaisi Joniin epäleväisen näköisenä ennen kuin he suuntasivat keittiöön.

”Te tulittekin aikaisin?” Ivo tokaisi, pinotessaan papereita pöydältä. Joni kohotti kulmaansa kohdatessaan Sonjan katseen, nainen yritti hymyillä viattomasti, mutta tämän ilmeestä oli helppo päätellä heidän juonineen juuri jotakin. Jami katsoi heihin ja hymyili vinosti, lähes anteeksipyytävästi.
”Mitähän te oikein juonitte?” Misha kysyi varuillaan.
”Kunhan me tässä vähän juomme teetä ja juttelemme mukavia.” Ivo vastasi kohottaen teemukinsa huulilleen.
”Ei kai tämä vain liity jollakin tavoin niihin juhliin jota järjestät?” Misha kysyi katsellen kolmikon välillä. Jami tarkkaili omia kynsiään, Sonja taitteli edessään olevan paperin ja Ivo hymyili.
”No täytyyhän sitä vähän käydä läpi yksityiskohtia ennen H-hetkeä.”
”Kuten?” Misha kysyi hivenen huolestuneena.
”Kuten vieraslistaa, useimmat kutsut ovat jo menneet, mutta mietimme unohdimmeko ketään.” Ivo vastasi, mutta Misha epäili, että kolmikko oli ollut suunnittelemassa jotakin aivan muuta.
”Ketä sinä olet kutsunut?” Misha kysyi.
”Jonin perheen, Jonin serkut Jyrin ja Suvin, tietenkin Adamin myös ja sanoin, että myös lapsi on tervetullut alkuiltaan, Sitten tulossa ovat Dima ja Linda, sitten muutama sinun ystäväsi Misha, hm… Eikö sinulle Joni tosiaan tule mieleen muita ystäviäsi joita haluaisit paikalle?” Ivo kysyi ja Joni pudisti kevyesti päätään.
”Olen etääntynyt niin monesta, että tuntuisi oudolta kutsua heitä.”
”Pieni porukka on vain parempi”, Misha nyökkäsi.
”Hyvä  on, no jos ei muuta niin…” Ivo katsahti Jamiin ja Sonjaan.
”Minun pitäisikin varmaan lähteä kotiin”, Sonja sanoi ja vaihtoi tietyn katseen Ivon kanssa, joka sai Mishan entistä vainoharhaisemmaksi.
”Minä vien sinut”, Jami sanoi ja nousi ylös yhtaikaa ystävänsä kanssa. 

”Minua oikeasti vähän hirvittää, että mitä Ivo on oikein keksinyt…” Misha tunnusti myöhemmin heidän käydessä nukkumaan.
”No, tuskin se on mitään katastrofaalista…” Joni yritti lohduttaa.
”Veljeni tuntien en olisi siitä niin varma…” Misha huokaisi.

Jatkuu…

10.luku
 Kommentoi 

         Web published: 8.kesäkuuta 2013.

            My Secret Shore

© KOLGRIM