Tuleva 3.kirja

Kiitos, kun laitoitte ääniä kyselyyn, niitä saa edelleen laittaa!

Kämppikset on nyt päivitetty ja 3.kirja menee seuraavaksi työstöön, joku ainakin sitä kovasti toivoo 😘 Työnimi kirjalle on ”Rakastatko minua vielä?” Se saattaa muuttua, mutta ajattelin pysyä linjassa, että otsikon on ispiroinut, joku itselle kolahtanut laulu. Lapsellisille leikeille se oli Jewelin ”Foolish games” ; aivan mun suosikki kappale, etenkin silloin kun tuota aloitin englanniksi kirjoittamaan, aina välillä vieläkin intoudun kuuntelemaan tuota laulua toistona. Venäläistä rulettia oli luonnollisesti Rihannan kappaleesta, joka sattui silloin soimaan paljon. Ja ”Rakastatko minua vielä” on Lana Del Rayn; ”Young and beautiful.” Ei näillä lauluilla nyt välttämättä suoranaista yhteyttä ole, kuin jollain yksittäisellä asialla niistä. Tää vika saattaa siis vielä muuttua, mutta toisaalta, rulettikin oli vain työnimi, kunnes keksin paremman, mutta se on vieläkin pysynyt 🙂

Mä TOIVON, että saan tosta uudesta 1.luvun tän vuoden puolella, mutta en uskalla luvata. Jouluhässäkät painaa päälle. Tänään pidin kirjoituspäivän ja elättelin vielä eilen toivetta, että saisin aloitettua, mutta kämppisten hiominen veikin aikaa, ja liian pitkä lounas ulkona yhdistettynä kauppareissuun, jonka kuvittelin vievän vähemmän, mutta siellähän oli joku ihme jouluruuhka 🙄 (rupeen kyllä taas tilaamaan verkosta ruuat, ei mun hermo kestä…) Niin ja siis, mun pitäisi varmasti myös keskittyä mun yritykseen ja some markkinointiin ja tällaiseen tylsään, pyh…. Kukaan ei vielä maksa mulle kirjoittamisesta, joten kai se on pakko ne oikeat työtkin hoitaa 😅

Joka tapauksessa, mä yritän! 🙂

33.luku RSS tarinaan

No niin tuskasteltuani noiden epäloogisuuksien kanssa, kirjoitin tänään uuden luvun, melko lyhyen. Sille tyylille uskollisena kuin nuorena tätä tarinaa kirjoitin, eli ihan vaan; anna mennä ja kirjoita.Tosin sillä erotuksella, että ensin kävin muuttamassa Markon kertoman luvussa 28, jotta jotenkin olisi enemmän järkeä miksi kukaan ei ole puuttunut Markon kyseenalaisiin valintoihin ja isän juopotteluun aiemmin. Mä en ole varma, toimiiko tämä, mutta tässä se on ja palautetta saa laittaa!

Liitän tähän alle tuon luvun 28 muutetun kohdan ja sen alle linkin lukuun 33.

Marko:

En oo nähnyt mun varavaaria pitkään aikaan. Se on asunut pääsääntöisesti Pariisissa, missä niillä oli toinen koti mun isoenon Olavin kanssa ja missä se sanoi viettäneensä elämänsä onnellisimmat vuodet. Se kävi edellisen kerran Suomessa vuosi sitten ja me ollaan kyllä säännöllisesi soiteltu ja se on lähetellyt mulle kirjeitä tai postikortteja, joihin vastailen aina liian harvakseen.

Se välittää musta ja tiedän sen. Tiedän myös, että se on ollut surun murtama siitä lähtien, kun Olavi kuoli, olin itse silloin vain parivuotias, enkä oikein muista sitä. Silloin mulla oli kuitenkin mun molemmat vanhemmat ja isovanhemmat ja Olavin kuolemasta alkoi se alamäki. Paskoilla asioilla on taipumusta tapahtua yhdessä köntässsä, ootteko huomannut? Jokin laittaa sen ensin liikkeelle, ajattelet, että siinä se oli ja sitten se vyöryy kuin hyökyaalto tiputellen kasan paskaa sun päälle ja jäät voimattomana ja hengästyneenä ihmettelemään, että mites nyt tästä eteenpäin?

Se siis alkoi Olavista, vuosi 1989. Alexander oli niin rikki, että muutti takaisin Pariisiin. Siitä vuosi ja tuli lama, firmoilla meni huonosti, lainojen korot hyppäsi pilviin ja isä oli yksi niistä onnettomista, jotka jäi työttömiksi. Se tapahtui 1992, olin viisi silloin, vanhemmat joutui myydä meidän asunnon tappiolla ja muutettiin vuokralle, vaikka lainasta oli vielä maksettavaa. Kuulin myöhemmin mummilta, että Alexander maksoi sen jäljellä olevan lainan meiltä pois ja isä oli hyvin pitkin hampain hyväksynyt sen. Työttömyys otti sen itsetunnon päälle, vaikka ei se missään nimessä ollut ainut. Siitä se ryypppääminen alkoi ja äiti masentui. Olin paljon mun isovanhemmilla, mun mummi yritti saada äitiä sieltä suosta onnitumatta, tuskasteli joskus, että se kyllä aina oli ollut harvinaisen vaikea lapsi. Sittenhän äiti lähti…. Se vaan lähti ja se koskee vieläkin ihan järkyttävästi, vaikka en myönnä ääneen kuinka paljon. Isä alkoi ryyppäämään entistä enemmän, mutta mulla oli mun isovanhemmat ja olin paljon niiden luona.

No, arvaatte varmaan, etten olisi käynyt koskaan niin pohjalla elämässä, jos olisin saanut pitää ne. Ukki sairastui ensimmäisenä, se oli mummia vanhempi, sen kadonneen isoveljen vanha luokkakaveri, se sairastui alzhaimeriin vuonna -99, tai kaipa se oli ollut sillä pidempään, ei vaan tajuttu reagoida ensi merkkeihin kyllin nopeasti ja se alamäki sairauden kanssa tuntui menevän nopeasti pahaksi. Mummi oli sen omaishoitajana, kunnes itse sairastui syöpään ja ukki kärrättiin hoitokotiin, missä se kuoli muutama vuosi sitten keuhkokuumeen viemänä, muisti jo täysin riekaleina.

Mummi taas kuoli jo 2001 kesällä, samana vuonna kuin Spede; mä olin tykännyt Uunoista, tykkään vieläkin, ne on niin typerällä tavalla hauskoja, Speden kuolema ei siis ollut millään tavoin merkittävä mummiin verrattuna, se vaan nosti taas sen tuskan pintaan. Ja sitten ne vitun kaksoistornitkin romahti ja mä muistan parkuneeni TV:n edessä sitä kaikkea maailman pahuutta ja paskaa. Paruin sitä, että mun äiti oli jättänyt mut, että mun rakas mummi kuoli, että mun ukki ei enää muistanut kuka mä oon, ja että Spedekin potkaisi tyhjää, sitten kun ne tornit romahti, niin romahdin mäkin. Muistan, kun isä tuli silloin huoneeseen, korkkasi uuden kaljapullon; tokaisi että: Jaa-a, taasko siellä Lähi-idässä soditaan? ja kirosi, kun miltään kanavalta ei tullut mitään muuta ja lopulta sammutti telkkarin. Mä nieleskelin tinnetta hetken ja menin mun kaverin Villen luo, no se tiedetään miten siinä sitten kävi…

Kun kattoo taakse, on ihme, että oon säilynyt järjissäni. Alexander tuli kyllä Suomeen heti mummin lähdön ollessa jo lähellä ja viipyi loppuvuoteen. Se yritti parhaansa, että olisi saanut nähdä mua enemmän. Isä, jostain syystä kieroutuneen katkerana siitä, että oli saanut siltä rahaa, jota ei pystynyt maksamaan takaisin. Uhkasi sitä pysymään pois mun ja sen elämästä, se oli uhannut, että kertoo viranomaisille perverssin vanhan ukon lähentelevän poikaansa, tän sain tietää vasta hiljattain, hitto en uskonut että voisin vihata isääni yhtään enempää! Jotenkin se kuitenkin oli onnistunut vakuuttamaan Alexanderin, että oli sentään raitistunut ja että sillä oli kunnon työ. Ja mä jaksoin kertoa samaa valheellista tarinaa, että kaikki on hyvin, mä pärjään ja isä on kunnossa.

Oon onnistunut vakuuttamaan Alexanderin, kerroin paljon kauniimpaa tarinaa Petestäkin sille, kuin mikä todellisuus. Nyt tän avunpyynnön jälkeen, mun on kaiketi pakko avata totuutta mun tähän astisesta surkeudesta enemmän.

Mun sukuhistoria on oikeasti aika synkkä ja musta olisi oikeasti kiva tutkia onko mun teoria oikea, että joku esi-isä varasti jotain joltain noidalta, ehkä juurikin sen kanan? Tai miksei vaikka lehmän? Tai kenties hevosen? Mikä oli kuulemma menneinä aikoina tosi paha rikos. No teoria siis on, että se noita ehkä sitten päätti kirota koko sukuhaaran. Monesti mietin pääsenköhän ite edes eläkeikään asti, vielä jokin aika sitten olin aika varma että delaisin ennen kuin täytän 25, nyt kun jätin Peten ja Jesse on mun elämässä, tunnen itseni vähän toiveikkaammaksi. Mummilla ja isoenolla oli kuitenkin ihan onnellisiakin vuosia elämässään ja kuka ties, ehkä mun mutsikin on parhaillaan jossain aurinkorannalla hörppimässä pinacoladaa, kun ruskettunut rantapoika hieroo öljyä sen selkään? Ehkä se on ihan super onnellinen eikä enää muistakaan, että sillä joskus oli aviomies ja semmonen räkänokkanen kakara, alias minä… Pointti on, että ehkä jos hyvin käy, niin se kirous alkaa menettää jo virtaansa? Mun mielestä mä oon siitä kuitenkin jo saanut aika kohtuullisen siivun.

Kerroin varavaarille puhelimessa lyhyesti minkä takia me oikein tullaan. Sanoin, että mun ystävä on pulassa, että sitä uhkaillaan ja me ei poliisien puheille voida mennä, kun todisteita ei ole. Lupasin, että me selvitetään sille koko juttu paikan päällä paremmin, kun se ihmetteli miten voisi auttaa meitä.

Tukka on kieltämättä vähän kipeä eilisen jäljiltä, mutta onneksi burana helpottaa. Musta on kivaa päästä juonimaan Peten pään menoksi, on se vaan niin idiootti tyyppi. Toivottavasti meidän suunnitelma vaan onnistuu, muuten Joni on aika liemessä. Sen uusi poikaystävä on kyllä niin kiinni siinä, että mä jotenkin vakaasti uskon sen tekevän kaikkensa jottei mitään käy. Hitto se mieshän tuntuu olevan mustis jopa musta ja Jessestä, joten ei se kyllä takuulla antaisi limanäppi Peten koskea Joniin enemmän kuin tarpeen. Jonkinasteista koskettelua Jonin luultavasti pitää kyllä kestää, mut… eiköhän se siitä selviä.

luku 33

Tarinoiden juonellinen suunnittelu

Artikkelin otsikko tuli mieleen, kun eilen yritin jatkaa tuota Rakkautta ja särkyneitä sydämiä tarinaa, lievää krapulaa potien. ( Täytin lauantaina 20+18v!😮 ja pitkästä aikaa sai juhlia aikuisten ystävien kanssa…) No niin, ajaudun täysin sivuraiteille. Kuitenkin, kirjoituksen eteneminen takkusi, kun koin valaistumisen joissakin yksityiskohdissa mille en ennen ole tuhlannut juurikaan ajatusta.

Ensinäkin, Markon isoäiti, minähän randomina keksin silloin, että hän olisi tuossa ”Sodan vaietut uhrit ” tarinassa esiintyvä Aino. Joo, ihan hyvä, paitsi… Olin kirjoittanut, että hän on vanhainkodissa ja kärsii dementiasta. Ja eilen olin sitten, että hetkinen!🤨 Tarina siis tapahtuu vuonna 2006, kun olen sitä aloittanut kirjoittamaan. Aino olisi siis syntynyt vuonna 1937. Ja kun suoritetaan laskusuoritus…. Te kenties olette havahtuneet tähän aiemmin? – MUTTA Aino olisi vasta 69-vuotias! Kyllä, dementtiaan/alzhaimeriin on mahdollista sairastua melko nuorenakin (still Alice elokuva tulee mieleen.), mutta että vanhainkotiin… ja etenkin, kun kirjoitin sen ajatuksella, että hän olisi siellä ollut jo muutamia vuosia 🤔 😆 Tarinassa on siis aukko! Myös tuo Alexanderin mukaan tulo on vähän yhtäkkinen juonenkäänne, joka mielestäni kaipaa parempaa taustoitusta. Jesse myös tunnustaa rakkautensa Markolle vähän liian nopeasti kivuliaan eron jälkeen ja sisäinen kyynikkoni vähän irvistelee tälle, eli voi olla, että tässäkin teen vähän muutoksia. Toisaalta, muistan miten nuoruuden viattomuudella, sitä katsoi rakkauttakin niin ruusunpunaisten lasien takaa. Ja nämä ovat tarinoita, ei sen tarvitse niin todellista olla ,vaikka nykyinen elämän kovettama keski-ikäistyvä aikuinen haluaisi enemmän realismia näihin. – Kuinka tylsää, vai mitä? 😅

Mutta tässä kuitenkin huomaa sen eron tarinassa, jolle on etukäteen suunniteltu runko; Vaiti ja Lapselliset leikit ovat tällaisia. Vs: Rakkautta ja särkyneitä sydämiä, jolla ei ole ollut suunnitelmaa, mikä tavallaan on kuitenkin toiminut ihan hyvin ilmeisesti, koska siitä tykätään. Mutta nyt, kun koittaa kääriä tuota kasaan, törmäilen näihin aukkoihin, jotka kenties eivät olisi häirinneet minua 10-15 vuotta sitten, mutta häiritsevät nyt.

Pelkään myös sortuvani ylianalysoimaan sitä ja pilaavani sen sillä, koska tarinan alun perinkään ei pitänyt olla mikään täydellisen vakavasti otettava. Edellisestä osasta olen edelleen hyvin epävarma ja kyseenalaistan ajatukseni vaihtaa Antin nimen Kimiksi ja tavallaan tekisi mieli vaihtaa se takaisin!

No niin, koitan saada nämä ajatukset nyt kasaan ja järkeistettyä. Minulla edelleen on ajatus mitä seuraavassa luvussa tapahtuu, kunhan nyt pääsen yli näistä omaa mieltäni häiritsevistä epäloogisuuksista.

Minua hieman myös kiinnostaa minkä ikäisiä te lukijat olette tai kumpaa sukupuolta? Tekisin gallupin, mutta oikein ole vakuuttunut, että siihen vastattaisiin kovin innokkaasti? Mutta kenties teen sen silti…  🙃 

Vaiti päivitys

Luku 40. on lisätty. Huomasin, että tästä on tosiaan tulossa aika pitkä tarina, etenkin kun vanhassa versiossa oltaisiin tässä kohtaa vasta jossain luvussa 23 🤭 Ja olen miettinyt, että muokkaisin noita ekoja lukuja vielä vähän ”paksummiksi” taustoittaa enemmän Tonyn ja Michaelin ystävyyttä mm.

No katsotaan mihin päästään! Voi olla, että otan vinkistä vaarin, jonka joskus lukijalta sain, että tämän voisi jakaa kirja osiksi, vähän niin kuin lapselliset… Mietitään!

Mielipiteitä/ajatuksia kuulen mieluusti, kuten aina. 🙂

Päivityksiä

Kämppiksien 1.luku on lisätty! Lisäilen lukuja sitä mukaa, kun ehdin käydä niitä läpi.

Seuraava tarina jota päivitän, on joko Rakkautta ja särkyneitä sydämiä tai Vaiti; saa kommentoida kumpaa toivoisi mieluummin? – Vaikka taidan jo arvata 🙂

RSS, tainaan sellainen päivitys, että Antin nimi vaihtui Kimiksi ja toivon että selviätte hämmennyksestä! (Toivon selviäväni siitä myös itse 😅 ) Pyrin muutenkin käymään tarinaa läpi ja tarvittaessa fiksailemaan joitain yksityiskohtia, tuo on niin aivopupujen riemukulkua koko tarina, että jotkin yksityiskohdat ovat kenties aiheellisia päivittää 🙂

En muuten vieläkään ole saanut yhtään reaktiota siitä oliko RSS luku 32, ihan ok? Lisäilen peukkutus täpän sinne, niin voi painaa joko peukku alas tai ylös, jos sanallisesti ei mitään irtoa 😘

Pyrin myöhemmin tekemään ”kirjan kannet” jokaiseen tarinaan, nyt jo muutamassa on.

Mukavaa viikonloppua! ❤

Poll/Kysely

I found new tools on this site, yay!

It’s little embarrassing that I’ve had this wordpress account for over a year and only now I begin to find stuff that I would have wanted to use right from the start! 🙈 But on the other hand, a year ago I didn’t have the time for this site or my writing as I have now.

Anyway, would be nice if you can leave your vote! Also, I made commenting a little easier; you don’t have to leave your email or name to comment.

I’ll probably add new widgets as I study them more. Anyway have a nice weekend you guys! ❤️

Any Halloween plans btw? I know I have 🎃

What story update are you most looking forward to?

Mitä tarinaa haluaisit seuraavaksi päivitettävän?

New chapter; So just pull the trigger

Chapter 28 is up! I still haven’t found beta 🥺 I’ve tried to read it through several times and every time seem to find something to change, so enough for this evening.. I’ll go through it tomorrow again with fresh eyes. I hope it’s not too clumsy?

On further thoughts on the story, I already completed it in Finnish and plan for a third book to follow the story line. However I started thinking that I ’d give this English version alternative ending that wouldn’t lead to the third part.

This translation is taking much of my time and the lack of feedback affects on my motivation as well, so this feels like a better solution. BUT, who knows you might enjoy the alternative ending better 🤔 😃

Silent, my first online story

I’ve started adding the existing chapters to the new version Of Silent. This story is where my online fiction writing started. I think I was 15-years-old when I started first writing this. The story started from a different story where Michael was just a side character, an abused and scared boyfriend of a violent and powerful man Ricky, who was part of a group of men who kidnapped young men… (Why I started creating stories like these? – I was annoyed and fed up to the endless scenarios of women/girls as victims…)

My best friend I told stories to each other, and this Ricky thing was one of those that I told her. I recall that my friend was more interested of Michael’s character and suggested more focus on him. So I slowly started creating a background story for him and for Ricky. The original scripts are quite embarrassing, but I have only very little left of those, which I regret slightly now, but the writing embarrassed me so much that I burned most pages before I was twenty and started rewriting, that’s the old version you see here.

I felt I could still do much better, so I started rewriting, thinking that hey! I’ll get this done before I turn 30! Yeah, so that ship has sailed…🙄 My new promise is 40…. So I have + two years….I swear that time goes faster with each year! In my mind there is still that twenty-year-old, who wonders, huh, how did this happen? 😅 Anyway, the problem is that I constantly get new ideas how to improve still, so I really wonder if I make it on my timeline, I wonder if I should just promise; 50… 😂 

You can help me get this done, review, give me your thoughts, point out what you would change, point out what you think needs more work and what doesn’t. I really hope I could give this to myself as birthday present in 2023 November…. But let’s see…

Epilogi / Ruletti

Kirjoitin tänään epilogin Venäläiseen rulettiin. Tätä varmaan vielä pyörittelen ja muokkaan, kun saan läpi käytyä tarinan ja korjailtua mahdollisia virheitä. Kuten aikaisemmin sanoin, ajatus on kirjoittaa vielä 3.kirja tähän sarjaan. Olisi tosi kiva kuulla teidän mietteitänne!

Nyt mulla on elämäntilanne, että kirjoittamiselle olisi taas enemmän aika, ei ihan samalla tavalla, kuin nuorempana, mutta ehdottomasti paljon enemmän kuin viimeisten kuuden vuoden aikana. Nyt vaan pitäisi ylläpitää motivaatiota ja siihen tarvitsen teidän apua, kommentointi siis auttaa siihen valtavasti! 🙂

Oon vähän muutenkin kahden vaiheella näiden sivujen kanssa, nyt ylläpidän maksullista versiota maltillisella hinnalla ja vaihtoehto, joko siirtyä kokonaan ilmaispohjaan; Wattpadiin jo kopioin lapselliset ja osan ruletista. Tai sitten panostaa lisää rahaa, että saisin kaikkia kivoja lisäosia. Pitää miettiä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi toki järkevämpi, mutta ne lisäosat olisi niin kivoja ja en tiedä osaanko luopua näistä nettisivuista, kun toi domain on ollut jo niin monta vuotta olemassa. 🤔

uusi luku: Rakkautta ja särkyneitä sydämiä

Jes, viimein! Nyt se on julkaistu 32.luku, ja nyt kokonaan uudestaan kirjoitettu. Mulla meinaa välillä lähteä nää tarinat laukalle siitä, mitä oon alunperin aikonut ja tämän tarinan suhteen se on tosiaan lähtenyt! Kun aloitin tätä tarinaa, Jonin hahmon piti alusta loppuun asti olla ihan täysi kusipää, Jessen piti päätyä yhteen Antin kanssa (tässä taisin kyllä muuttaa mieltäni jo hyvin varhain.) Mishan hahmokin syntyi aika randomina, muistelen, että se lähti laukkaamaan siitä, kun kuulin venäläisestä miehestä, jota työkaverit leikkisästi kutsui Vodkaksi, itse en kyseistä miestä koskaan kyllä nähnyt livenä… Mutta… joo ja näin tässä sitten on käynyt.🙄

Meinasi silloin taas lähteä ihan eri raiteille, kun sen aikaisemman poistetun luvun julkaisin. Tulin nyt kuitenkin vähän tolkkuihini ja ajattelin, että eiköhän se ole jo korkea aika kutoa tämäkin tarina kasaan, 15-vuotta on kuitenkin aika hemmetin pitkä aika…

Ei, tämä ei vielä ole viimeinen luku, mutta loppu häämöttää hyvin lähellä!

Mielellään kuulisin nyt palautetta, ihan rehellisesti saa sanoa meneekö metsään? Vai onko ihan jees? Edellinen luku on kuitenkin julkaistu jo yli 9-vuotta sitten.. Yritin kovasti päästä nuoremman minäni pään sisään, enkä ole varma onnistuinko. Tämän osan kirjoitin kokonaan tänään, flunssan vuoksi sisätiloihin lukittuna. Eli parannettavaa saattaa olla.